Guest -Jonski-

Tyhmät kysymykset synnytyksestä

1044 posts in this topic

^ Kiitos pitemmästä uutisesta. :)

 

Tuli mieleen tuosta, että voisiko kuitenkin kokonaisuudessaan tilanne olla nykyään se, että naiset saavat alapäähänsä tikkejä aiempaa vähemmän? Ennen ilmeisesti väliliha leikattiin jokseenkin rutiininomaisesti, jolloin vältyttiin repeämiltä, mutta äiti sai joka tapauksessa tikkejä. Nyt tulee sitten pahempia repeämiä pienelle osalle, kun välilihan leikkaus ei ole rutiinitoimenpide, mutta sitten taas osa säästyy tikkejä vaativilta tahattomilta tai tahallisilta repeämiltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta kakkaamisesta kun on ollut puhetta, niin mites sitten jos synnyttää veteen? Jos kakkaa yleisesti aina tulee, niin tulee kait sitä vedessäkin... Tuntuisi hassulta lillua vedessä johon on kakannut, sitä ei kätilöt pysty kait huomaamattomasti siivoamaan?

 

Suomen kaytannosta en tieda mutta taalla kasittaakseni annetaan miehelle tai sille henkilolle joka on synnytyksessa mukana pieni siivila jolla voi niita "sattumia" sitten kalastella.

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako suomessa synnyttää veteen? Mä luulin, että ne pakottaa nousemaan pois ammeesta ennen H-hetkeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasma, Joissain paikoissa saa. Toisissa sairaaloissa altaaseen ei saa mennä enää vesien menon jälkeen laisinkaan. Veteen synnytyksessä on tietyt vaatimukset;

- Äidillä EI saa olla HIV, epilepsiaa, tarttuvaa ihosairautta, synnytystietulehdusta, hepatiittia, rauhoittavien lääkkeiden käyttöä tai raskausmyrkytystä

- Vihreä lapsivesi estää altaan käytön, samoin hidastunut sikiön kasvu ja alle 37 viikkoa tai yli 42 viikkoa kestänyt raskaus.

- Myös sikiön hapenpuute estää altaan käytön

- Veteen mennään vasta 4cm avautumisen jälkeen (kansainvälinen suositus 4-7cm), muutoin riskinä synnytyksen hidastuminen

- Äidin lämpö ei saa olla koholla (mitataan kerran tunnissa altaassa)

- Sydänääniä tulee seurata 30min välein (kaikkialla tämä ei ole mahdollista veden alla tehtävänä) JA sydänkäyrän tulee olla jatkuvasti hyvää

 

 

Mahdollisia esteitä ovat;

- Aiempi keisarinleikkaus, istukan sijainti tai aiempi runsas verenvuoto

- Perätilaraskaudessa ja kaksosraskaudessa veden käyttö avautumisvaiheessa on yksilöllisesti arvioitava

- Lapsiveden meno 24h aiemmin tapauskohtainen harkinta

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ osaatko laura! sanoa, miksi aiempi sektio estää veteen synnyttämisen? Liittyykö se vain yksinkertaisesti siihen, että sektiotaustasta johtuen sektioon joutuminen olisi todennäköisempää kuin ilman ko. taustaa ja sen vuoksi pitäisi tarvittaessa olla mahdollisimman nopeasti siirrettävissä leikkaussaliin? Tämä oli tosi tyhmä kysymys! :girl_crazy:

 

MaariaU En ole varma, mutta uskoisin, että lähtökohtaisesti kai sektio hoidetaan puudutuksella ellei kyse ole hätäsektiosta. Anestesia-aineet kuitenkin vaikuttavat jonkin verran vauvaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sunflower, Varmaksi en tiedä, mutta epäilisin että koska veteensynnytyksessä äiti ponnistaa omaan tahtiinsa ja omien tuntemuksien avulla niin aiempi sektio (arpi kohdussa, sektioon johtaneet syyt) on riski. Lisäksi kyse voi joskus olla ihan siitäkin, ettei hoitohenkilökunta uskalla luottaa siihen että kaikki sujuisi hyvin. Kokematon kätilö ei välttämättä uskalla hoitaa veteensynnytystä ja kokeneellakin voi tulla fiilis ettei se ole hyvästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ok, kiitos vastauksesta. :girl_smile: Mutta toki sektiotausta ei varmaan estä ammeessa oloa kivunlievitystarkoituksessa kuitenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

MaariaU, kannattaa puhua pelosta neuvolassa ja pyytää lähetettä pelkopolille. Se, että pääsee puhumaan peloistaan ja saamaan ihan faktatietoa asioista saattaa auttaa. Kätilöt myös yrittävät saada selville, mikä pelottaa ja mitä asialle voidaan tehdä. Jos pelkoja ei saada hälvenemään, niin sektio voi olla mahdollisuus, mutta se tehdään puudutuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ja pelkopolilla saa ylimääräisen ultran + kokoarvion. Täällä tarjosivat myös psykologin palveluita, tiloihin tutustumista ja rentoutumisharjoituksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Täälläpäin ekaks on keskustelu kätilön kanssa ja tutustuminen tiloihin ja sen jälkeen katsotaan, tarvitaanko muita tapaamisia. Mulle riitti se yks ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olikin jaanyt pari viimeista sivua lukematta, mielenkiintoista keskustelua, joten mun on pakko pistaa lusikkani soppaan.

 

... tai sitten naiset ei enää luonnostaan olekaan niin hyviä synnyttämään. Tämä on ihan mutua eikä minulla ole mitään, mihin perustaisin nämä väitteeni.

 

Anteeksi, mulla sarahti tama korvaan (lihavointi mun) tai ehka kasitin kohdan jotenkin vaarin, mutta en haluaisi ajatella itseani jotenkin huonompana synnyttajana!

 

Itsellani siis kavi "huono saka" ja sain 3b repeaman & epparin pyrstooni. Mulle sanottiin jalkitarkastuksessa etta naita tulee ihan kelle vaan... Itse epailisin etta vauvan koko (3880 g) ja hidastunut avautumis- ja ponnistusvaihe johtivat tahan. Hidastuneeseen ponnistusvaiheeseen johti mun mielesta kivunlievitys, koska avautuminen lahes pysahtyi sairaalaan saavuttua kun aloin saamaan ilokaasua ja diamorfiinia.

 

Tänään oli Helsingin Sanomissa pieni juttu siitä, että (pahat, vaikeasti korjattavat) synnytysrepeämät ovat tutkimuksen mukaan yleistyneet Suomessa. Osaako kukaan sanoa, mistä sellainen johtuu? Jotenkin ajattelisi, että kun lääketiede on kehittynyt, noiden hoito päinvastoin paranisi.

 

Tuohon Eburin esittamaan kysymykseen itse veikkaisin etta pahempien repeamien lisaantyminen johtuisi lisaantyneesta kivunlievityksen kaytosta tana paivana, mika myoskin joskus johtaa imukupin kayttoon jne. Toisaalta tietty myos vauvan koko (joka voi johtua myos radista kuten esim Nadda sanoi) vaikuttaa myos. Omalla kohdallani pitkan avautumisen jalkeen (iso) vauva piti lopulta ponnistaa kiireella ja "vakisin" ulos, vaikka ponnistusvaihe venyikin :girl_sad:

 

Josta paasenkin tikkaukseen. Mutkin tikattiin kasittaakseni ensin elavalta, kun en saanut enaa enempaa diamorfiinia (sen vaikutus oli jo loppunut ennen ponnistusvaihetta, mutta oli liian myohaista epiduraalille) ja sattui ilokaasun lapi. Lopulta kun huomasivat etta olikin 3. aste kyseessa niin mut vietiin leikkuriin ja sain spinaalin. Mutta se eka tikkaus oli tosi epamukavaa, mutta verrattuna tohon repeamiseen ilman kivunlievitysta tikkaus oli aika pienta. :ph34r:

 

Mulla ei ole mitaan kasitysta kakkasinko poydalle. Mikali nain kavi niin kukaan ei maininnut mitaan. Eika mies ole jalkikateen mitaan siita hiiskunut, enka ole kysynyt.

 

Edit. Tarkennus

Edited by Annick

Share this post


Link to post
Share on other sites
Anteeksi, mulla sarahti tama korvaan (lihavointi mun) tai ehka kasitin kohdan jotenkin vaarin, mutta en haluaisi ajatella itseani jotenkin huonompana synnyttajana!

 

Itsellani siis kavi "huono saka" ja sain 3b repeaman & epparin pyrstooni. Mulle sanottiin jalkitarkastuksessa etta naita tulee ihan kelle vaan... Itse epailisin etta vauvan koko (3880 g) ja hidastunut avautumis- ja ponnistusvaihe johtivat tahan. Hidastuneeseen ponnistusvaiheeseen johti mun mielesta kivunlievitys, koska avautuminen lahes pysahtyi sairaalaan saavuttua kun aloin saamaan ilokaasua ja diamorfiinia.

 

Viittasin tuolla "ei niin hyviä synnyttämään" siihen, että ehkä evoluutio muokkaa naisen kroppaa niin, että nykynaisille tulee helpommin synnytyskomplikaatioita. Perustan tämän väitteeni korkeampaan ensisynnytysikään ja vähäisempään lapsimäärään. Kun ensimmäisiä lapsia ei saadakaan automaattisesti alle kaksikymppisenä, luonto katsoo, ettei naisen kropan tarvitse olla niin valmis tai "hyvä" synnyttämään. En tarkoita, että yksittäiset synnyttäjät olisivat jotenkin huonoja, jos synnytys ei suju ongelmitta.

 

Toinen vaihtoehto synnytyskomplikaatioihin voi olla lääketieteellinen puuttuminen synnytyksen kulkuun. En ole mikään luonnollisten synnytysten puolestapuhuja, sillä itsekin turvautuisin ensikädessä lääketieteeseen, mutta voihan lääketieteen kehittyminen toimia myös itseään vastaan.

 

Ja edelleen tämä on ihan mutua. Ihan ääneen pohdiskelen näitä eikä tarkoitus ole syyllistää ketään. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä en sitten taas usko tuohon evoluutioteoriaan, koska aikajänne on vähän turhan lyhyt evoluutiolle (siis ensisynnyttäjien ikä ja synnytysten määrähän on muuttuneet vasta ihan viimisten vuosikymmenten aikana). Lasten koko on varmaankin kasvanut, mutta eikö vastaavasti naisetkin oo "kasvanut", ainakin keskipituus on kasvanut..? Mä veikkaisin kanssa tota kivunlievitystä ja sitä, ettei epparia leikata enää vakiona. Mutta mutuahan tämäkin on...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia kaikille vastanneille, pitääkin asiasta sitten mainita neuvolassa, kunhan on ajankohtaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä myös uskon jotenkin lääketieteen toiminnan vaikuttavan noihin tilastoihin. Erilaiset toimenpiteet ja mm epiduraali voi vaikuttaa vauvan sydänääniin joka johtaa kiireeseen, jne. Hieman samaa mieltä myös Naddan kanssa, luulen (ihan omaa mutua) että me ollaan yleisesti tänä päivänä vanhempia ja paljon huonokuntoisempia fyysisesti kuin synnyttävät naiset olivat muutamia kymmeniä vuosia sitten, siihen lisättynä tuo vauvojen kasvava koko on mun mielestä aika loogista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä en sitten taas usko tuohon evoluutioteoriaan, koska aikajänne on vähän turhan lyhyt evoluutiolle (siis ensisynnyttäjien ikä ja synnytysten määrähän on muuttuneet vasta ihan viimisten vuosikymmenten aikana). Lasten koko on varmaankin kasvanut, mutta eikö vastaavasti naisetkin oo "kasvanut", ainakin keskipituus on kasvanut..? Mä veikkaisin kanssa tota kivunlievitystä ja sitä, ettei epparia leikata enää vakiona. Mutta mutuahan tämäkin on...

 

Tajusin viime yönä (imettäessä, kaikkea sitä tuleekin mieleen :rolleyes: ) että tässä mun viestissä ei oo päätä eikä häntää (tai siis tossa evoluutio-osuudessa..) Kysehän oli nimenomaan siitä, että evoluutio ei ole "ehtinyt mukautua" kohonneeseen ensisunnytysikään... hohhoijaa, ei ehkä pitäisi kommentoida ajatusta vaativia asioita ennen kuin on taas saanut hetken enemmän kuin 3 tuntia katkotonta unta per yö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoisia aiheita täällä noussut esille. Mun mutu tuohon synnytysten sujuvuus-hommaan on se, että aiemmin tosiaan synnytykset hoidettiin hieman eri tavalla. Oma mummuni oli vielä sukupolvea joka lähti pellolta synnyttämään, kätilö oli paikalla, jos ehti tulla siiheksi. En tarkoita, että olisin itse synnyttämässä kotona, mutta ehkä nykyään puututaan synnytyksen luonnolliseen kulkuun liikaa... Tämä on siitä hankala aihe, että itselläkin oli kivunlievityksiä käytössä ja synnytys käynnistettiin. Täytyy myös muistaa, että lapsikuolleisuus on laskenut eli voisin hyvinkin kuvitella, että olisin itsekin entisaikaan menettänyt lapseni, ilman nykyaikaisia seurantamenetelmiä. Ehkä kyse on osittain myös siitä, että kun jotain saa (=useampi lapsi selviää hengissä), niin jotain myös menettää (=synnytysten luonnolliseen kulkuun puututaan herkemmin, esim. jos synnytys ei etene tms. ). Toisaalta myös: mistä voimme varmuudella tietää mitä vammoja (onkohan nyt oikea sana tähän) esim. isoäideillämme on tullut synnytysten jälkeen? Siihen aikaan tuollaisista asioista ei ollut tapana puhua niin avoimesti kuin nykyään. En siis väitä, etteivätkö synnytyskomplikaatiot ole lisääntyneet, mutta osa menee mielestäni lapsikuolleisuuden piikkiin ja osa ehkä tuohon vaiettuihin aiheisiin. En ehkä osannut selittää asiaa kovin hyvin, mutta ehkä joku ymmärsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkärin mukaan kohdun suu on kiinteä, mutta kaula on lähes kadonnut. Osaako joku suomentaa ton? Meillä on remppa kesken ja nyt kiinnostais tietää, että onko meillä 2, 4 vai 6 viikkoa aikaa tehdä sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Synnytyksen lähestyessä kypsyminen tapahtuu noin, että ensin häviää kohdunkaula ja sitten alkaa kohdunsuu pehmenemään. (Toki voi käydä niinkin, että ensin kohdunsuu pehmenee tai ulkoreuna jopa aukeaa, kun kohdunkaulaa on vielä jäljellä.) Sinulla kohdunsuu on vielä kiinteä, mutta koska kohdunkaula on hävinnyt, voi synnytystä alkaa jo odotella. On kuitenkin yksilöllistä, koska synnytys sitten varsinaisesti alkaa. Kohdunsuun kypsymisestä kertovat supistukset tai esimerkiksi terävät viillot alapäässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tai sitten sitä kohdunsuun avautumista ei huomaa mistään.. Eikä se myöskään välttämättä tarkoita mitään :D Mä siis olin muistaakseni lähemmäs pari viikkoa auki n. 3cm ilman että olin tuntenut sitä ennen yhtäkään supistusta tai muutakaan merkkiä ja tuo avautuminen ei kuitenkaan tarkoittanut vielä synnytyksen käynnistymistä, vaan lapsi syntyi vasta 41+4 supistusten alkamisen myötä.

 

Eli siis voi olla että saat rempata vielä pitkään tai sitten et, sitä ei tiedä varmaksi kukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Milloin ne ottaa sisään sairaalaan? Luin just, että joku oli lähetetty kotiinsa kärsimään suppareista, kun oli kaulaa 1 cm jäljellä, eikä ollut auki kuin 1 cm. Paljonko pitää olla auki, että ne ottaa sisään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Riippuu varmasti sairaalasta sekä sen hetkisestä tilanteesta, onko täyttä vai väljää sekä tietenkin muuten äidin voinnista. Jos on ensisynnyttäjä, laittavat varmaan herkemmin vielä kotiin odottelemaan, jos siihenastinen avautuminen on tapahtunut hitaasti. Synnytyksen eteneminen kun on niin yksilöllistä, että sairaalassa tekevät sitten arvion, kannattaako mennä vielä kotiin odottamaan vai ottavatko jo sisälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

TIETÄÄKÖ JOKU, VOIKO KÄYNNISTYKSESTÄ KIELTÄYTYÄ, jos vauvan terveys ei ole vaarassa? Vai käynnistetäänkö synnytys vain tosipaikan tullen, eikä esim osastolla olevan ruuhkan tms kiirehtimisen vuoksi? Pelkään hulluna, että toinenkin synnytykseni käynnistetään...

 

 

Minulla siis ensimmäinen synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla 30h huomaamani lapsiveden tihkumisen jälkeen. CRP oli muistaakseni ok (ja eikös kohonneita tulehdusarvoja voisi hoitaa antibioottitipalla?), mutta vauvan sydänäänet laskivat aina supistusten tullen, joten käynnistys oli tässä tapauksessa kai ihan perusteltua. Vauva oli kuitenkin syntyessään ihan terve 9 pisteen poika, vaikka synnytyksen aikana sydänäänet laskivat ajoittain tosi alas. Huoli vauvan kunnosta oli kova, eikä sitä helpottanut yhtään tekniset ongelmat, ympäriinsä ravaavat kätilöt ja lääkäri tai se, ettei kukaan pyynnöistä huolimatta selittänyt minulle ja miehelleni missä mennään; oli kuin olisimme olleet ylimääräisiä ja ulkopuolisia tilanteessa.

 

Synnytys oli nopea ja raju, enkä saanut ilokaasua kummempaa kivunlievitystä lukuisista pyynnöistäni huolimatta. Jotenkin uskon, että synnytykseni rajuus ja kipujen sietämättömyys johtui nimenomaan käynnistyksestä; en ehtinyt ollenkaan mukaan koko touhuun ja homma lähti ihan lapasesta. Lisäksi kätilöni oli ihan hirveä tyyppi jolla oli tosi huono päivä, enkä pystynyt lainkaan rentoutumaan.

 

Jos kaikki menee hyvin, on uusi synnytys ajankohtainen ensi syksynä, ja kiinnostaisi tietää käynnistetäänkö synnytyksiä turhaan ja voiko äiti kieltäytyä siitä lystistä.

Edited by Salmiakki

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
This topic is now closed to further replies.