Posted May 10, 2008 · Report post Mulla taas laskettiin alkaneeksi kunnon supistusten myötä vaikka vedet oli menny jo 15 tuntia aikasemmin. Synnytyksen kokonaiskesto oli reilu 8 tuntia mutta vedet meni jo yli vuorokausi ennen ku lapsi oli maailmassa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 12, 2008 · Report post Joo hyvä tarkennus tuo Suomessa. Wikipedia tiesi toimenpiteestä seuraavaa: Episiotomia eli välilihan leikkaus on kirurginen toimenpide, jossa emätintä laajennetaan synnytyksen helpottamiseksi. Episiotomia tulee kysymykseen, kun väliliha ei jousta riittävästi lapsen synnyttämiseksi tai kudoksen arvellaan repeävän. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa saksilla. Leikkaustapoja on kaksi: kohti peräaukkoa tai viistosti kohti pakaraa. Haava ommellaan synnytyksen jälkeen. Episiotomia on yleinen toimenpide latinalaisessa Amerikassa, mutta muualla sen määrä on vähentynyt. Mulle tuli huono olo tästä tekstistä... Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 12, 2008 · Report post Mää inhosin ajatusta koko operaatiosta ennen synnytystä. Lopulta mun synnytys meni jäbän sykkeiden laskettua imukuppiauttoon ja silloin on pahojen repeämien estämiseksi ja muutenkin tilan saamiseksi tehtävä episiotomia. Se ei tuntunut miltään ja kuukautta myöhemmin just ja just näkee, että paikkoja on leikattu ja paikattu. Se kuulostaa siis pahemmalta ku on. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 12, 2008 · Report post Mä oon kans (onneks) kuullu yllättävän monilta että eivät ole edes huomanneet epparin tekoa tai se ei ole edes juuri tuntunut. Joku sanoi että se pitää tehdä sillä hetkellä kun tulee suoistus, niin ei tunnut. Tiedä siitä sitten... Onko yleistä että ponnistusvaiheessa tulee sellainen olo, että eihän tästä tuu mitään. Että miten muka tää täältä pitäis saada pihalle... tai että ei millään uskaltaisi ponnistaa kun kipu pahenee, vai onko se ponnistamisen tarve niin kova että jättää alleen muut muuten "normaalit" tuntemukset? Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 12, 2008 · Report post Mä oon kans (onneks) kuullu yllättävän monilta että eivät ole edes huomanneet epparin tekoa tai se ei ole edes juuri tuntunut. Joku sanoi että se pitää tehdä sillä hetkellä kun tulee suoistus, niin ei tunnut. Tiedä siitä sitten... Onko yleistä että ponnistusvaiheessa tulee sellainen olo, että eihän tästä tuu mitään. Että miten muka tää täältä pitäis saada pihalle... tai että ei millään uskaltaisi ponnistaa kun kipu pahenee, vai onko se ponnistamisen tarve niin kova että jättää alleen muut muuten "normaalit" tuntemukset? Mä en ees huomannu sitä kun eppari tehtiin Enkä tikkauksia enkä mitää.Kyl siin oli muut asiat niin mielessä Toi ponnistus yllätti mut... Mä odotin koko ajan sitä hetkeä kun tulee tunne että on pakko ponnistaa... No mulla sitä ei tullu. Kävin vielä viime hetkillä vessassa ja sanoin kätilölle poistullessa että ei pissiä kyllä tullu mutta jotain siellä on ja kun kurkattiin niin mulle sanottiin että aletaan ponnistaa... No... Mä pistin jalat ristiin, hyppäsin sängyltä alas ja sanoin että lähen kotiin kun se **ttu sieltä halua tulla pois Tein kaikkee mahollista ettei tarvis ponnistaa. Ei mua kotiin päästetty sieltä vaan pistettii jalat niille tuille että et sää nyt mihinkään lähe Loppujen lopuks ponnistaminen kesti 45 min ja se on jääny päällimmäiseks synnytyksestä, edes käynnistetyt supistukset ei tuntunu miltään.. Ja jännintä on että ei tossa ponnistamisesta jääny mieleen mikään kipu, vaan se että en mä halua... Mies vieläki kuittailee mulle siitä kuinka olin jo ovella menos ulos että mää meen ny Muistona ponnistushetkestä oli seuraavana päivänä julmetut mustelmat kaulassa, rintakehässä ja nivusissa.. Olin mä vähä pistäny vastaan Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 12, 2008 · Report post Pelkäsin etukäteen epparin leikkausta, mutta siinä tilanteessa se tuntui olevan yks ja sama mitä tekevät. Ja loppujen lopuksi en edes tiennyt missä vaiheessa eppari leikattiin. Ei tuntunut missään. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 (edited) · Report post Miksi se ponnistusvaihe sattuu, jos on kerta saanut epiduraalin? Edited May 13, 2008 by Nappula Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post Miksi se ponnistusvaihe sattuu, jos on kerta saanut epiduraalin? Epiduraalin vaikutushan on suhteellisen lyhyt, olikos se nyt kaksi tuntia? Joillakin voi siis vaikutus lakata ennen ponnistusvaiheeseen pääsemistä. Itselläni epiduraali laitettiin juuri oikeaan aikaan eikä ponnistaminen sattunut. Ainoastaan epämiellyttävä, kireä tunne oli alapäässä silloin, kun vauvan pää venytti paikat äärimmilleen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post ^ Ihan tunnottomaksi ei siis pääse? Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post Ei mullakaan ponnistus sattunut. Epiduraalista laitettiin viimenen annos vissiin tunnin verran ennen ponnistusvaihetta. TAYSin synnytysvalmennuksessa ainakin sanottiin, että synnytys lasketaan alkaneeksi, kun säännölliset supistukset (väli max 10min) alkaa. Enkä minäkään huomannut epparin leikkausta. Pieni paniikki meinas kyllä iskee, kun näin kätilön kädessä veitsen ja tiesin, mihin sitä käytettäis. Mutta en tosiaan huomannut, kun se tehtiin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post Mulle tehtiin eppari. Niiden puudutuspiikkien laittaminen nippaisi ikävästi ja se tikkaaminen sattui julmetusti. Mulla ei kai jostain syystä pelannut puudutukset ollenkaan ja huusin koko tikkaamisen ajan. Nyt synnytyksestä lähemmäs kolme viikkoa ja epparihaava ei enää häiritse juurikaan. Mulla ponnistus sattui myös aivan kamalasti, vaikka olin saanut sopivaan aikaan epiduraalin. Mutta ponnistusvaihe olikin pitkittynyt ja päädyttiin imukupin käyttöön. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post Juu kyllä miulla kanssa sattu epparin leikkaaminen ihan julmetusti, samoin tikkaus. Mutta kun ponnistusvaihe oli jo venynyt, en enää jaksanut välittää leikataanko epparia vai ei, halusin vaan että vauva saadaan ulos. Epparin leikkauksen jälkeen tytsi sitten putkahtikin maailmaan muistaakseni heti seuraavalla ponnistuksella. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post Onko yleistä että ponnistusvaiheessa tulee sellainen olo, että eihän tästä tuu mitään. Että miten muka tää täältä pitäis saada pihalle... tai että ei millään uskaltaisi ponnistaa kun kipu pahenee, vai onko se ponnistamisen tarve niin kova että jättää alleen muut muuten "normaalit" tuntemukset? En halua pelotella, mutta mulle kävi just näin. En tiedä onko miten yleistä. Mun piti aluksi ponnistella vauvaa alaspäin, kun ei ollut laskeutunut tarpeeksi. Ponnistellessa meni ikuisuus ja tiesin itse alusta lähtien etten saa lasta ponnistettua ulos, vaikka kätilö muuta väitti. Mulla ei ollut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta ja pelkäsinkin ponnistamista, koska tuntui aina, että takamus repeää. Ponnistelin todella kauan ja lopulta päädyttiin imukuppiauttoon. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 · Report post Jos synnytys käynnistetään, niin missä vaiheessa olette kutsuneet miehen paikalle? Onko mies lähellä koko käynnistysprosessin, vai miten toimitaan? Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 (edited) · Report post ^ Miehen veljen perheessä tehtiin viime viikolla näin: Synnytys käynnistettiin maanantaina. Keskiviikkoaamuna supistukset tulivat voimakkaana ja säännöllisesti, jolloin äiti pääsi synnytyssaliin. Soitti samalla miehelleen ja tämä tuli paikalle heti. 12h päästä syntyi vauva. muoks. mies oli sairaalassa paikalla maanantai -ja tiistaipäivät, mutta lähti aina yöksi (tietenkin) pois. Oli kuitenkin melko lähellä sairaalaa odottelemassa soittoa. Edited May 13, 2008 by eeppis Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 13, 2008 (edited) · Report post ^ Ihan tunnottomaksi ei siis pääse? No ei kai se ole tarkoituskaan. Eihän siinä muuten ponnistaakaan osaa, jos ei mitään tunne. Mulle tuo epiduraali ei kaikesta loistavuudestaan huolimatta ollut kuitenkaan ihan täydellinen juttu. Siinä nimittäin kävi niin, että se laimensi supistuksia liiaksikin, joten jouduin ponnistusvaiheessa hiukan arvailemaan, milloin kannattaa työntää. Ja kieltämättä tuli sellainen olo, ettei siitä mitään tule. Onneksi kätilö jaksoi opastaa ja kannustaa ja ihan siedettävässä ajassa vauva saatiin pihalle. Meillä oli mies käynnistyksessä ihan alusta asti mukana. Tuli sairaalaan sinä aamuna, kun oli tarkoitus käynnistää. Itse asiassa tuosta ei ollut vielä ihan 100 % varmuutta, mutta mies oli kuitenkin jo kaikki tykötarpeetkin pakannut itselleen mukaan. Edited May 13, 2008 by Nadda Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 14, 2008 · Report post Mulla tuli ponnistus vaiheessa "ei tästä tuu mitään" -olo, koska sydänäänten hidastumisen takia mun piti ponnistaa koko ajan oli supistus päällä tai ei. Tuntui, että happi loppuu enkä mä jaksa ponnistaa tai ainakin se tuntui siltä, että ei ponnistaminen saa mitään edistystä aikaiseksi. Ens kerralla toivon mukaan ehtisin keskittyä ponnistamiseen paremmin Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 14, 2008 · Report post Jos synnytys käynnistetään, niin missä vaiheessa olette kutsuneet miehen paikalle? Onko mies lähellä koko käynnistysprosessin, vai miten toimitaan? Mulla laitettiin pilleri kohdunsuulle ja kerrottiin, ettei mitään tapahdu varmaan noin 10-15 tuntiin ensisynnyttäjällä ja mies tietysti illalla kotiin. Seitsemältä illalla alkoi supparit, mies kotiin puol yhdeksältä, soitto miehelle keskiyöllä siirrymme saliin ja neiti tuli maailmaan kymmentä vaille yksi yöllä. Mies ehti mukaan. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 14, 2008 · Report post Ei mullakaan ekassa synnytyksessä ponnistus sattunut juuri lainkaan (ilmeisesti epiduraali vielä vaikutti..), enkä huomannut epparin leikkaamistakaan... Mutta tokassa ponnistaminen olikin jotain aivan kamalaa, tosin silloin en kivunlievitystä ehtinyt saamaankaan ollenkaan. Mut selvisin myös ilman epparia... Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 14, 2008 · Report post Kuinka kauan teillä muilla on mennyt ns. kypsästä kohdunsuusta synnytykseen?Meinaan itselläni lääkäri totesi toissapäivänä sisätutkimuksessa, että kohdunsuu on pari-kolme senttiä auki ja paikat pehmeät ja kypsät.. MUTTA kohdunkaulaa on vielä parisen senttiä jäljellä... Eli kypsytettävääkin vielä on tuolla alhaalla... Kiinnostais kuitenkin kuulla, että kauanko muilla on mennyt tuollaisesta diagnoosista synnytykseen?? Vastaan vielä itselleni... Eli mulla meni tuosta diagnoosista synnytykseen neljä päivää; keskiviikkona siis oli lääkärissä tuo tilanne, ja sunnuntaina syntyi poika. Synnytys olikin tosi nopea, lieneekö jotain vaikutusta tuolla jo alkuunsa aika kypsällä tilanteella...? Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 15, 2008 · Report post Mulla laitettiin pilleri kohdunsuulle ja kerrottiin, ettei mitään tapahdu varmaan noin 10-15 tuntiin ensisynnyttäjällä ja mies tietysti illalla kotiin. Seitsemältä illalla alkoi supparit, mies kotiin puol yhdeksältä, soitto miehelle keskiyöllä siirrymme saliin ja neiti tuli maailmaan kymmentä vaille yksi yöllä. Mies ehti mukaan. Mulle kans sytotec-muru kohdunsuulle klo 10 ja sanottiin et voi kestää parikin päivää.. Mies oli töissä ja sanoin että tuu sitten työpäivän jälkeen mut pakkaa laukku varmuuden vuoks mukaan. Yhdeltä meni lapsivesi ja sillon soitin että kyllä tää vissiin tänään syntyy, mutta oo nyt kumminkin rauhassa, ei kai ensisynnyttäjällä niin nopeesti etene. Mun supparit alko oikeestaan kunnolla vasta vesien menon jälkeen, mut en kokenu tarviivani miestä suihkussa istuessani. Mies lähti kumminkin onneks ajoissa töistä ja oli neljän aikaan laitoksella huomatakseen, että mut oli jo viety saliin. Pääsi sitten mukaan tositoimiin eli tarjoomaan mulle ilokaasumaskia parin minsan välein.. Ysiltä putkahti maailmaan ihana poikavauva. Niin että voi se käynnistys nopeestikin toimia, ehkä miehen ei kannata ainakaan missään kovin kaukana ootella. Mut toisaalta tiedän tapauksia että pillereitä on laitettu monena päivänä eikä mitään kuulu.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 15, 2008 · Report post Mulla kun on tuo Streptokokki B ja mulle laitetaan antibioottitippa sitten synnytyksen yhteydessä, niin kuinka pian ne sen laittaa? Onko sillä väliä laitetaanko tippa vasta kun vauva on melkeen jo tulossa vai pitääkö antibiootti laittaa heti kun synnärille saavun, että antibiootti toimisi paremmin? Eli "saako" sitä yrittää kärvistellä kotona mahdollisimman pitkään vai pitäiskö sinne synnärille sit kuitenkin lähteä suht ajoissa? Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 15, 2008 · Report post ^ Mä muistutin tuosta tipan laitosta siinä yhteydessä, kun lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Silloin se sitten laitettiin ja kuuden tunnin päästä lapsi syntyi. En muista, millon otettiin pois. Kannattaa tosiaan ite mainita tuosta viimestään siinä vaiheessa, kun saapuu sairaalaan, ettei jää laittamatta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 15, 2008 · Report post Jännä juttu että Cytotecin laiton yhteydessä sanotaan, että mies voi mennä kotiin. Mulla riitti 6 h ja 2 murua ja sitten mentiin. Ja tutulla riitti koko hommaan 3h... Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 16, 2008 · Report post Jännä juttu että Cytotecin laiton yhteydessä sanotaan, että mies voi mennä kotiin. Mulla riitti 6 h ja 2 murua ja sitten mentiin. Ja tutulla riitti koko hommaan 3h... Mä mietin onko sillä sitten eroa syökö sen murusen vai laitetaanko se kohdunsuulle. Mulla synnytyksen kestoksi merkittiin 5h52min, joten ensi kerralla pistän hanttiin, jos meinaavat miehen lähettää kotiin. Share this post Link to post Share on other sites
