Guest -Jonski-

Tyhmät kysymykset synnytyksestä

1044 posts in this topic

Sanovat että kohdunsuulle laitettava vois toimia nopeemmin (ja aiheuttaa jopa syöksysynnytyksiä), mutta kaverilla käynnisteltiin nimenomaan niillä monta päivää, ja vauva oli jo yliaikainen. Että kai se on vaan niin yksilöllistä (ja vauvan sekä kehon valmiustilasta kiinni)..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos synnytys käynnistetään, niin missä vaiheessa olette kutsuneet miehen paikalle? Onko mies lähellä koko käynnistysprosessin, vai miten toimitaan?

 

Minulla käynnistys tehtiin sunnuntaina, joten mies oli vapaalla. Vei minut aamupäivällä sairaalaan ja jäi sinne pariksi tunniksi. Kun ei näyttänyt mitään tapahtuvan, niin päästin kotiin käymään muutamaksi tunniksi. Siellä oli sitten imuroinut ja pakannut jotain tavaroitaan mukaan (tarkoitus oli siis jäädä perhehuoneeseen). Viiden aikoihin alkoi minusta tuntua, että jotain voisi ehkä olla tapahtumassa, ja mies olikin jo silloin tekemässä lähtöä sairaalalle päin. Tunnin päästä oli jo selvästi säännöllisiä supistuksia ja muutamaa tuntia myöhemmin päästiin synnytyssaliin.

 

Mies olisi voinut viettää sairaalalla vaikka koko päivän jos olisi (tai olisin itse) halunnut. Asutaan kuitenkin vain n. vartin matkan päässä joten päästin ihan hyvillä mielin kotiin kun ei mitään hätää ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sanovat että kohdunsuulle laitettava vois toimia nopeemmin (ja aiheuttaa jopa syöksysynnytyksiä), mutta kaverilla käynnisteltiin nimenomaan niillä monta päivää, ja vauva oli jo yliaikainen. Että kai se on vaan niin yksilöllistä (ja vauvan sekä kehon valmiustilasta kiinni)..

 

Mulla kanssa yliaiakaisuuden takia käynnistettiin ja olin vielä lähes kokonaan kiinni käynnistykseen mennessä. Mutta niin ne 2 murua cytotecia kohdunsuulla vaan teki tehtävänsä 6h ajan sisällä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli koko käynnistyksen aikana mukana. Puolilta päivin käynnistettiin (lauantaina) ja ennen yheksää päästiin saliin. Ihan kiva että oli mukana niin ei tarvinu yksin hakea supistuksia käytäviltä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Limatulppa tuli 6 päivää sitten, sellanen iso tulppamainen limaklöntti. Torstaina mulla alkoi menkkakivut ja ne on kipeytyneet joka päivä hieman. Öisin varsinkin kärsin supistuksista ja välillä aika kovastakin menkkajomotuksesta. Muutaman päivän mulla on ollut maha sekasin, eilen sit sainkin ravata moneen moneen kertaan vessassa kun tuntuu sellanen paine että on kova hätä mut ei sieltä mitään tuu. Painaako vauvan pää?

 

Sit mun supistusten yhteydessä mua painaa paljon rintakehään ja hengittäminen on vaikeeta, pakko puuskuttaa, huokailla ja hengittää tosi keskittyneesti syvään et saa happea tarpeeksi. Kuuluuko tuo rintakehän puserrus niihin oikeisiin supistuksiin?

 

Nyt kolmatta päivää saan kestää jo supistuksista ja kamalista menkkakivuista (jota on siis ilman noita supistuksiakin). Onko mahdollista, et mä joudun kestämään vielä viikkoja eli et nää ei siis sais mitään aikaan kohdunsuulla?? :blink: Eikö mun kohtu oo siis aika väsynyt jo kun itse synnytys vasta alkais?

 

Mä alan olla henkisesti aika rikki kun koko ajan sattuu, supistaa, vihloo ja ahdistaa. Kuinka kauan vielä??? Tulkaa nyt joku sanomaan mulle tasan millon mun synnytys alkaa! (tai edes ettei siihen mee kauan enää :( )

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

 

Ootko soittanut neuvolaan? Tuo rintakipu ei kuulosta ihan oikeelta oireelta, paitsi tietty, jos oot kovin pieni kokoinen? alle 150 cm?

 

Mä kyllä suosittelen käyntiä synnytyssairaallassa jo tänään. Kerrot oireet ja he tarkistaa tilanteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En oo pieni, 171cm, mutta tuo kohtu tuntuu tulevan ylemmäs kuin kylkiluut ja ahdistaa niitäkin... Eikö siis olekaan normaalia tuo rintapaine? :unsure: Sitä on ollut torstaista lähtien, ei siis ikinä ennen. Mitä se sit voi olla?

 

Synnärille (ja lähimpään tarkistuspaikkaan) on tunnin ajomatka joten en kovin hepposesti lähde... Pitäiskö mun? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kanssa oletettujen supistusten yhteydessä henkeä ahistaa ja joudun keskittymään hengittämiseen kunnolla ja näin on ollu koko raskauden ajan ihan ekoista harkkasupistuksista lähtien..oon olettanu että on normaalia?? Tosi ikävän tuntusta ja ahistavaahan se on kyllä ja luulin pitkään, että johtuu vaa siitä että vauva on korkeella, mutta nyt on jo laskeutunut hyvin ja silti sama homma jatkuu..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Snazu, soita sinne synnärille ja kysyt sieltä, ammattilaisilta. He tietävät tasan tarkkaan millaisia oireita voi olla ja kuuluuko tuo paineen tunne rinnassa asiaan. Ihmiset kuitenkin reagoi kipuunkin eri tavalla, niin voihan pelkästään sekin aiheuttaa taas lisäoireita.

 

Mulla itselläni oli nopea synnytys, 5h, eikä mulla ollut niiden tosi pahojen supistustenkaan aikana tuollaista hengenahdistusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Soitin ja lääkäri sanoi, että kaikki tuntee supistukset eri lailla ja jotkut voivat siis tuntea sen myös rintakehän ahdistuksena - kait. Ei ollut varma, mutta veikkaili, että on normaalia.

 

Sanoi myös, että luulis synnytyksen käynnistyvän tässä piakkoin jos kerran limatulppa mennyt ja supistanut torstaista lähtien, mut eipä sitäkään sit tiedä. Koitti lohdutella, et kyllä ne kivut siellä pitäis edes jotan tehdä, etten turhaan kärsi.

 

Sanoi, että tule tänne vaan niin he antaa mulle hyvät lääkkeet ja saan lepäillä. Mut koitan eka kotikeinoja, eli sallittua määrää buranaa ja hierontaa ja lämmintä suihkua. Jos ei auta niin lähden sinne siis.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt kolmatta päivää saan kestää jo supistuksista ja kamalista menkkakivuista (jota on siis ilman noita supistuksiakin). Onko mahdollista, et mä joudun kestämään vielä viikkoja eli et nää ei siis sais mitään aikaan kohdunsuulla?? :blink: Eikö mun kohtu oo siis aika väsynyt jo kun itse synnytys vasta alkais?

 

Mä alan olla henkisesti aika rikki kun koko ajan sattuu, supistaa, vihloo ja ahdistaa. Kuinka kauan vielä??? Tulkaa nyt joku sanomaan mulle tasan millon mun synnytys alkaa! (tai edes ettei siihen mee kauan enää :( )

 

Mulla tota kesti viitisen viikkoo, joskus noilla sun viikoilla alko oleen supistuksia ihan joka päivä, välillä tuntejakin ihan säännöllisesti, mutta poika syntyi sitten viikoilla 42+4. Että valitettavasti voi kestää kauankin. Ja kyllä se kohtu oli aika loppu (ja minä itsekin) sitten sillon synnytyksen aikaan, viimeset pari viikkoo oli kyllä tuskasinta aikaa ikinä. Tietty se on aika paikkakuntakohtasta vissiin, että miten tohon suhtaudutaan, täällä Tampereella ainakaan neuvolassa tai yliaikaskontrollissa ei sen kummemmin autettu, toivoteltiin vaan jaksamista. Tiedän, että tahtoisit ehkä hippasen positiivisempia kommentteja, mutta ajattelin nyt tän oman kokemuksenikin laittaa, että osaat edes jotenkin varautua siihen, että voi vielä kestää. Mutta pidän kyllä pukut pystyssä, että pääsisit tositoimiin nopeesti kun toi tilanne on ihan perseestä. Ja tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä kuinka tyhmä kysymys tämä on kun olen aivan rookie näissä synnytyskeskusteluissa ja tämäkin varmaan selviäisi kun on ajankohtaista. Mietityttää vaan nyt jo:

 

Haittaako epiduraali ponnistamista? Tai voiko se pitkittää ponnistusvaihetta? Ja laitetaanko kaikille pissakatetri, vai vaan niille joille se katsotaan tarppeelliseksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

PIssakatetria ei laiteta kaikille. Mulla se laitettiin sen vuoksi, että oli kokoajan vessahätä, ja kun ei saanut ponnistaa ja olisi pitänyt pysyä sängyssä... tuloksena oli kuitenkin 0ml pissaa :D eli ihan oli korvien välissä vain tuo tunne...

 

Epiduraali ei haittaa ponnistamista, eikä se pitkitä ponnistusvaihetta. Useimmiten (ellei aina) epiduraalin kanssa laitetaan oksitosiinitippa tippumaan, että supistukset eivät laannu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä väittäisin, että epiduraali voi haitata ponnistamista. Itselleni kävi niin, että vaikka epiduraali muuten oli taivaan lahja vieden kaikki kivut pois ja auttaen avautumaan loppuun saakka, niin supistuksia en enää oksitosiinitipastakaan huolimatta kunnolla tuntenut ja jouduin hiukan arvailemaan, milloin ponnistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hengenahdistuksesta: Kaipa se voi tulla myös pitkille ja pitkäselkäisille ihmisille, vaikka vasta vikoillakin viikoilla. Mä olen lyhyt ja lyhytselkäinen, mulle tuli jo joskus RV 25 ihan tajuton ahdistus eikä henki kulkenut, kuuma ilma otti henkeen ja olin ihan väsy koko ajan kun sain ottaa reisitä tukea että henki kulkee. Mulla on ollut astmaa pienempänä ja sitä epäilin ja työterveyslääkäri laittoi lähetteen keuhkolääkärille. Tämä totesi astman puhjenneen uudelleen; keuhkot ja kohtu olivat ihan kiinni toisissaan ja sain nostaa tissiä että sain henkeä. Lisäksi vauva majaili oikealla puolella, joten oikealle puolelle ahdisti ihan älyttömän paljon :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt tulee kyllä tyhmemmistä tyhmin kysymys: Miten se ponnistaminen tapahtuu? Siis osaako sitä siinä ponnistaa ja pitääkö käyttää jotain salaisia synnytysponnistuslihaksia :rolleyes: Vai onko se vähän kuin vain kakalla ponnistaisi? Ja ponnistetaanko sitä sitten aina kun supistus on päällä vai miten sattuu? ...Synnytyksen pitäisi olla parin kk:n sisällä ja minua huolettaa etten osaa puskea tätä vauvelia ulos...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aina kun supistaa, ponnistetaan. Ei siihen mitään ihmelihaksia tartteta. Ponnistus kohdistuu alaspäin. Kätilökin on siellä silloin neuvomassa. Mää osasin ainakin ponnistaa heti "oikein".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ei tullu lainkaan tarvetta ponnistaa. Kätilö vaan totesi että nyt saa alkaa ponnistamaan. Neuvoi kyllä tosi hyvin, se on niin kuin kakkaa ponnistaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, pallealla vaan pinnistetään sen kakan punnerruksen lisäksi :P .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua kätilö avitti ponnistamisessa, kosketti sormella ja kertoi, että tähän suuntaan pitäisi työntää. Pitää kuulemma muistaa nimenomaa työntää eikä pelkästään ähistä :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin laittoi sormen sisään ja ohjasi sitä kautta (siis kertomalla, että tähän suuntaan) :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla kun on tuo Streptokokki B ja mulle laitetaan antibioottitippa sitten synnytyksen yhteydessä, niin kuinka pian ne sen laittaa? Onko sillä väliä laitetaanko tippa vasta kun vauva on melkeen jo tulossa vai pitääkö antibiootti laittaa heti kun synnärille saavun, että antibiootti toimisi paremmin? Eli "saako" sitä yrittää kärvistellä kotona mahdollisimman pitkään vai pitäiskö sinne synnärille sit kuitenkin lähteä suht ajoissa?

Tähän vielä. Mun synnytys eteni tosi nopeasti, eikä tarvittavaa annosta antibiottia ehditty antaa synnytyksen aikana. Kannattaa oikeasti lähteä sairaalaan ajoissa ja ilmoittaa heti tosta streptokokista. Me jouduttiin sitten pojan kanssa viipymään sairaalassa 6pvää, kun joutuivat antamaan pojalle antibioottikuurin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulle ei tullu lainkaan tarvetta ponnistaa. Kätilö vaan totesi että nyt saa alkaa ponnistamaan. Neuvoi kyllä tosi hyvin, se on niin kuin kakkaa ponnistaisi.

 

 

Mä en allekirjoita tuota, että on kuin kakkaa ponnistaisi. Samasta reijästä ne asiat eivät tule, joten ei niitä samanlailla pusketakaan. Enemmän ehkä vattalihaksilla ja lantionpohjan lihaksilla tai jollakin. Vaikea selittää mutta musta se ei todellakaan tuntunut miltään kakan työntämiseltä.

 

Tai ehkä mä sitten vaan kakkaan omituisesti. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ponnistus kohdistuu alaspäin.

Mihin muuhun suuntaan sitä voisi ponnistaa? :rolleyes: Niin ne kuulemma opastavat, kuulostaa van hassulta :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
This topic is now closed to further replies.