Sign in to follow this  
Followers 0
Guest Mennna

Mies ei osallistu ultraan...

51 posts in this topic

Meillä mies osallistui esikoista odottaessa np- ja rakenneultriin, mutta tällä toisella kierroksella ei ole halunnut tulla enkä mä ole häntä sinne kaivannutkaan. En osaa vetää hernettä nenään siitä, että mies valmistautuu lapsen tuloon omalla tavallaan ja omassa tahdissaan eikä koe ultrissa mukana oloa siinä tärkeäksi. Asia olisi tietysti varmasti eri, jos miehen läsnäolo olisi ollut mulle tärkeää - ekassa raskaudessa ehkä olikin ja osin siksi, osin omasta mielenkiinnosta mies tulikin mukaan. Mutta siitä en ole ottanut paineita, että tiedän joidenkin ajattelevan, että miehen kuuluu olla mukana. Eiköhän näissä asioissa jokainen lasta odottava pariskunta tee omat, omanlaisensa ratkaisut, toistensa tunteet ja tarpeet huomioiden toivottavasti.

 

Mä olen pyytänyt miehen sijaan seuraksi ystäväni ja oman äitini, ja koska onneksi olemme saaneet kaikista ultrista hyviä uutisia, päivää on jatkettu kahvittelemalla ja shoppailemalla. On ollut jotenkin kiva jakaa nuo kokemukset "naisten kesken". Miehen kanssa on sitten illalla kotona pällistelty ultrakuvia ja -videota kaikessa rauhassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli aina mukana ultrissa ekassa ja tokassa raskaudessa, mutta nyt se on sitä mieltä, ettei tule kun ei meillä ole lapsenvahtia :girl_sad: Edellisessä raskaudessa järjesti väkisin jonkun, mutta nyt ei tunnu kauheasti kiinnostavan. Mm. lupasi soittaa yhteen lapsenvahtipaikkaan ja sitten "unohti" :girl_mad:

 

En tiedä pitäisikö minun vielä viime hetkellä yrittää saada joku lapsenvahti (päivän varoitusajalla ei ole ihan helppoa, varsinkaan kun en tunne ketään) vai mennä mielenosoituksellisesti yksin :girl_sigh: Tilanne on vielä se, että tämä olisi raskauden eka ultra, ja muutamien verenvuotojen takia on vähän epävarmaa, onko siellä edes mitään elävää. Tuntuu kurjalta mennä kuulemaan mahdollisia huonoja uutisia yksin, mutta en tiedä oikein enää huvittaako ottaa miestäkään mukaan, kun minusta on käynyt jo aika selvästi, ettei sitä kiinnosta :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Onpa harmillista, voisiko se johtua noista verenvuodoista etta miesta vahan pelottaa tulla mukaan ja siksi se nyt vetoaa lapsenvahdittomuuteen?

 

Mun mies oli mukana alkuraskauden ultrassa ja rakenneultrassa mutta nt-ultraan tuo ei paassyt, mua se ei kylla pahemmin haitannut enimmakseen vaan harmitti miehen puolesta ette se missasi niinkin tarkean etapin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on mies olut kaikissa ultrissa mukana. Viime raskaudessa oli vielä eri paikkakunnallakin rakenneultran aikaan tekemässä viimeistä harjoitteluaan, mutta sieltä se kiltisti ajoi ensin 2,5tuntia kotiin, nappasi vaimon kyytiin ja ajoi vielä tunnin sairaalalle ultraan :) Tässäkin raskaudessa on ollut mukana sekä ensimmäisessä ultrassa (siinä mikä on nt-ultraviikoilla, mutta meiltä ei mittailtu turvotusta), että siitä viikon myöhemmin olleessa kontrolliultrassa (jossa tarkistettiin napanuoran paksuutta). Miehelle ei oli maailman helpoin homma olla töistä poissa ultran takia, sillä hän on luokanopettaja, ja luokka on sitten miehen poissaolon ajan joko jonkun toisen opettajan tarkkailun alla tai koulunkäyntiavustajan kanssa. On kuitenkin kokenut tärkeäksi olla ultrissa mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli ekassa raskaudessa mukana kummassakin ultrassa ja toisen kohdalla alkuraskauden ultrassa. Np-ultrassa joutui jäämään toisella kerralla odotushuoneeseen kun ei tyypilliseen miehiseen tapaan kuunnellut mitä olin sanonut vaan oli ottanut lapsen mukaan. Mulle tuli heti pahat aavistukset ja niinhän siinä kävi, että sikiöltä puuttui aivoista tärkeitä osia. Menin ihan sekaisin enkä muistanut jälkeen päin puoliakaan mitä lääkäri sanoi. Tästä lähin en siis mene enää ikinä ultraan yksin jos sellaiseen vielä pääsen. Jos ei mies pääse niin sitten joku muu läheinen mukaan, että on joku joka muistaa mitä siellä sanottiin ja on tukena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hiljaa kyselen, että miten Chimellin kävi? Lähtikö mies mukaan ja oliko kaikki hyvin? Kunpa asuttais lähempänä niin oisin heti ottanut teidän lapset meille, vaikka en sua oikeasti yhtään tunnekaan. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen työmatka on 1,5 h suuntaansa ja nt-uä osui puolellepäivälle. Mies käyttää yhden vuosilomapäivänsä nyt siihen, että pääsee sinne kanssani. On se tärkeää olla, paitsi orastavan isyyden kannalta, niin myös juuri siksi, että jos siellä onkin jotain poikkeavaa. Ne on kuitenkin sitten niin isoja asioita kun ruvetaan jotain jatkotutkimuksia ja keskeytyksiä harkitsemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hiljaa kyselen, että miten Chimellin kävi? Lähtikö mies mukaan ja oliko kaikki hyvin? Kunpa asuttais lähempänä niin oisin heti ottanut teidän lapset meille, vaikka en sua oikeasti yhtään tunnekaan. :girl_sigh:

:lipsrsealed: Olet ihana :lipsrsealed:

En sitten yrittänytkään hankkia lapsenvahtia, alkoi tuntua siltä että selviän kyllä yksinkin. Ja ultrassa olikin kaikki hyvin! Olen aina ennenkin ekassa ultrassa pelännyt kauheasti (kun se on se totuuden hetki, että onko siellä oikeasti mitään), ja nyt vielä enemmän, minkä takia olin "pessimisti ei pety"-asenteella uskotellut itselleni, että se on kuitenkin lopettanut kehittymisen jo ajat sitten (ultraan mennessäni pohdiskelin lähinnä, miten se tyhjennys sitten hoidetaan :rolleyes: ). Sisään mennessäni en sanonut paljon mitään sille ultraajalle (se mm. kysyi raskausviikkoja, ja olin ihan :blink:, ainiin sellaisetkin olisi jos olisi raskaana, minulla ei tosiaan ollut aavistustakaan, onneksi neuvolakortista näki), tutkimuspöydälle menin silmät kiinni, kun en halunnut nähdä sitä, ettei se ole kunnossa. Ultraaja aloitti ultrauksen ja sanoi "no niin, siinä, elossa ollaan" ja olin ihan että mitä?! :girl_impossible::girl_haha:

 

Miehelle en ole vieläkään kertonut, kun ei se kysynyt mitään :huh: Odotin että se osoittaisi vähän kiinnostusta, siksi odotin että se kysyisi. No, kai se ei uskalla (täytyy myöntää etten itsekään varmaan uskaltaisi :ph34r: ), paljastan sitten nukkumaanmennessä kun se tulee viereeni, en sentään niin ilkeä ole, että jättäisin kertomatta. Se on ihan kiva, varmaan sitä vain jännitti yhtä paljon kuin minua :lipsrsealed: Ihan tyhmää, kolmas raskaus jo eikä edes mitenkään suunniteltu, miksi pitää jännittää niin paljon :rolleyes:

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä odotan nyt kolmatta lasta, eikä mies ole ikinä ollut mukana ultrassa tai ylipäätään missään raskauteen liittyvässä jutussa. Tekee paljon töitä enkä ole nähnyt noita nyt niin äärettömän tärkeiksi miehelle, että sen takia kannattaisi pois olla. Mun mies ei nyt sillä tavalla raskaana olemisesta kauheasti ymmärrä eikä mun mielestä tarvitsekaan, kyllä hän mahaa silittelee sitten kun se on jo isompi, mutta en usko että raskaus olisi hänelle yhtään sen konkreettisempi vaikka näkisikin jonkun mustanharmaan möykyn kuvaruudulla. Ihan esimerkillisesti on silti aina alusta asti lapsia hoitanut aina kun se on vain ollut mahdollista.

 

En ole osannut koskaan miestä edes kaivata mukaan, mun mielestä niillä peruskäynneillä seurataan kuitenkin pääasiassa mun hyvinvointia (toki se liittyy myös siihen vauvan hyvinvointiin, mutta suoranaisesti vauvan voinnista ei nyt mitään hurjia tietoja verenpaineen ja pissanäytteen perusteella saa etenkään jos kaikki on kunnossa) enkä minäkään mene miehen seuraksi lääkärintarkastuksiin, vaikka toki kiinnostaa mitä siellä on sanottu. Mulle itsellekin raskaus on vain vähän niin kuin välttämätön paha että saa sen vauvan, en osaa nyt niin hillittömästi riemuita siitä epäselvästä möykystä kuvaruudulla vaikka iloitsenkin sitten kun vauva on syntynyt. Aika usein se ultraaja on suhtautunut asiaan enemmän tunteella kuin minä... :grin:

 

Huonoja uutisia ei ole tullut, mutta etenkin silloin luulisin, että haluaisin mieluummin olla ensin yksin. Ja luultavasti mies ymmärtäisi sellaiset asiat paremmin minun kertomana jälkeenpäin kuin siinä tilanteessa jonkun valkotakkisen selittämänä.

 

Mutta siis meitä on erilaisia. Toki minun puolestani mies saisi mukaan tulla jos haluaisi, mutta en näe tarpeelliseksi kovin suunnattomasti työasioita sen takia järjestellä, ehtii sitä vauvaa ihailla sitten sen synnyttyäkin tarpeeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies oli esikoisesta molemmissa ultrissa mukana.. Mutta tästä toisesta ei tullut ensimmäiseen ultraan. Tunteet olivat pettymyksen ja kiukun jotain siltä väliltä.. Onneksi tuli kuitenkin rakenneultraan mukaan, olisin suuttunut kyllä kunnolla ! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli esikoisesta mukana kaikissa ultrissa. Muistaakseni toisesta ultrasta oli sitä mieltä, että ei ehkä lähtisi, kun "onhan se vauva jo nähty", mutta mä vähän painostin ja lähti kuitenkin. Oli ihan iloinen lähdöstään ja tuli tosiaan kaikkiin muihinkin ilman erillistä keskustelua.

 

Toisesta mies ei ollut mukana np-ultrassa. Oli nähnyt taas vauvan jo ar-ultrassa, eikä taaskaan ollut ihan kauheaa tarvetta nähdä uusiksi. Olisi ehkä silti lähtenyt, jos olisi helposti järjestynyt, mutta kun esikoinen piti jonkun hoitaa ja päivisin hoitajat on vähän vähissä, päätettiin yhdessä, että mies jää kotiin. Järjestely kävi meille molemmille hyvin. Rakenneultraa varten hankittiin hoitaja, kun sinne molemmat taas haluttiin miehen lähtevän. Onneksi lähti, kun ei saatu hyviä uutisia.

 

Jos kaikki jatkuu hyvin, tässä syksyllä olisi taas ultria edessä. En hämmästyisi, jos mies jäisi taas pois np-ultrasta, mutta katsotaan nyt. Rakenneultraan otan aivan ehdottomasti jo henkisistä syistä mukaan, jos vaan itsellään ei ole mitään sitä vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on ollut kaikissa mukana. En haluaisi mennä yksin, sillä en haluaisi saada mahdollisia huonoja uutisia yksin ja joutua niitä toiselle kertomaan. Mun miestä ei kyllä tarvitse mitenkään painostaa tulemaan myöskään, oli ihan puulla päähän lyöty kun kuuli että ei kaikki miehet mene. "Miksei?"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän mennessä takana 5 ultraa (3 x ar-ultra, np, rak) ja mukana ollut kaikissa. Ultria vielä tulossa enkä usko että suostuisikaan jäämään pois. J A W:n miehen tapaan ihmetteli miten kaikki eivät haluaisi lähteä mukaan (siis jos muutoin mahdollista lähteä). Hoitokäynneillä aikanaan oli sama juttu, mukaan halusi ja olikin lähes aina (joitain follikkeliseurantoja lukuunottamatta).

 

Itse olen jokaiseen ultraan lähtenyt sillä asenteella, että ei siellä kaikki ole kuitenkaan hyvin. En siis mitenkään hysteerisenä vaan pessimisti-ei-pety -ajatuksella. En osaa kuvitellakaan, millaiselta olisi tuntunut jos huonoja uutisia olisi tullut ja olisin ollut ne yksin kuulemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on ollut mukana 3 ensimmäisessä ultrassa, varasin ajat aina niin että tiesin hänen olevan vapaapäivällä ja kysyin (vain yksi oikea vastaus kuitenkin) haluaako tämä tulla mukaan..

 

Neljäs ultra, eli uusi rakenneultra, tuli yllätyksenä ja koska tähän pääsy on mahdollista vain rajallisen ajan, mies ei päässyt mukaan halustaan huolimatta. Tuuraamassa miestä oli sitten anoppi :)

 

Miehen pääsemättömyys viimeiseen ultraan oli tietysti alkuksi mielestäni hieman surullista, mutta ei hänen työvuoroilleen mitään mahda, joten turha asiaa oli kiukutellakaan. Ja luotto siihen että uusintaultra menee hyvin, oli kuitenkin itselläni vahva. Oli kuitenkin mukavaa että sain anopista seuraa, ultraan pääsyäkin odotimme 1,5h kun ajat oli venähtäneet niin oli hyvä että oli juttukaveri!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varhaisultrassa oltiin yhdessä, ekassa kunnallisessa olin yksin ja rakenneultrassa oltiin taas yhdessä. Mulle oli ihan ok käydä yksin yhdessä ultrassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä olisi varhaisultra tulossa ja pyysin että mies tulisi mukaan, sillä hän ei ollut paikanpäällä kun plussaa tehtiin ;) eli inssihoidossa. Se oli mulle ok, en edes pyytänyt. Mies toki olisi tullut, sanoi aina vaan ettei sun tarvitse kuin pyytää niin hän tulee tueksi.

Nyt siis mies tulee mukana, sillä en halua yksin kohdata jos saadaan huonoja uutisia. Ja uskon että jos siellä pieni sydämensyke kuuluu/näkyy niin olisi iso juttu miehelle. Varsinkin kun pitkä yritys takana.

Olishan se ihan kiva että mies tulisi muutamaan ultraan mukaan, nökis mitä siellä vatsassa tapahtuu jos tämä raskaus jatkuu.

 

Ymmärrän kyllä että jotkut haluavat ottaa huonot uutiset vastaan yksin! Ja ymmärrän hyvin etteä mies saa tulla mukaan vasta kun siellä jotian näkyy. On se hyvä että toinen tekee sitä rahaa taloon, joillain voi olla sellainen työpaikka ettei yksinkertaisesti voi olla pois kuin pitkin hampain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tehty niin, että mies on ollut mukana varhais-, nt- ja rakenneultrissa, mutta muuten olen ollut yhtä lukuunottamatta yksin. Meillä siis ultrataan kerta viikkoon hepatogestoosin vuoksi ja kun ei koskaan tiedä kauanko niillä käynneillä menee, niin mies on ollut töissä. Yhdessä päivystysultrassa on ollut mukana, kun tuli lähtö päivystykseen sunnuntaina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on ollut mukana alkuraskaus-, nt- ja rakenneultrassa. Vielä on yksi tarkistusultra ylimääräisenä jo tiedossa, siitä ei tiedetä vielä, pääseekö mies mukaan. Mujsta on ihanaa, että miehelle on ollut itsestään selvää tulla mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisessä raskaudessa mies oli mukana kaikissa ultrissa (ar, nt, rakenne). Lopussa oli vielä pari synnytysarvioultraa, joissa tarkasteltiin vauvan kokoa ja yksi perätilaepäilyn vuoksi ollut ultra. Muistaakseni perätilaepäilyultraan mies ei päässyt ja anoppi oli silloin matkassa.

 

Nyt mies on ollut mukana ar-ultrassa ja 10+3 neuvolalääkäriultrassa. Nt-ultraan hän ei pääse ja kieltämättä se harmittaa. Meillä menee pahasti työvuorot tuolloin ristiin nt-ultran sopivan ajoituksen aikaan (oma 2-vuoro ja miehen 3-vuoro) ja ultrapäivänä miehen pitää heti aamusta lähteä työpaikan jalkapallokisoihin, mitä hän on puolisen vuotta odottanut. Josko sitten rakenneultran ajan saisi hyvissä ajoin sovittua vapaaksi...

 

Olen ajatellut pyytää nt-ultraan joko oman äitini tai anopin mukaan, jotta ei tarvisi mennä yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen käynyt tässä raskaudessa nyt viidessä ultrassa (2x ar, np, 2x ru) ja näistä mies on ollut mukana kahdessa. Aiemmassa raskaudessa mies oli mukana ar-ultrissa, joista saatiin huonoja uutisia ja oli mukana muillakin tuohon liittyvillä käynneillä. Nyt tällä kerralla miehen työkuviot ovat sen verran aiemmasta eroavia, että miehen on ollut tosi hankalaa järjestää noihin ultriin mukaan pääsyä. Ar-ultrissa ei ollut työkuvioiden vuoksi mukana (noiden aikoihin ei voinut pahemmin itse vaikuttaa, vaan piti ottaa sitä mitä sai), mutta otin niihin sitten mukaan parhaan ystäväni. Np-ultra varattiin sellaiseen aikaan, että mies pääsi käymään siellä kahden työkeikan välissä. Rakenneultrakin varattiin miehen työaikojen mukaan ja sen verran ajoissa, että mies pystyi sitten jättämään mahdolliset työkeikat ottamatta juuri sille iltapäivälle. Toinen rakenneultra varattiin sitten taas niin lyhyellä varoitusajalla, että miehellä ei ollut mahdollista järjestää sitä vapaaksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun menin ultraan ihan yksin. Ja oli kyllä aika pelottavaa.

 

Mies on ollut aika harmissaan siitä, ettei noihin kaikkiin ole päässyt, mutta onneksi ei sentään ihan jokainen ole väliin jäänyt. On kyllä selkeesti konkretisoinut miehelle tätä asiaa, kun on vauvan ultrassa nähnyt. Ja miehen työ on ihan tosissaan sellaista, että vapaata pystyy järjestämään vain, jos siitä tietää viikkoja etukäteen.

 

Neuvoloissa mies ei ole mukana ollut juuri noiden työjuttujen takia, eikä meistä kumpikaan sitä ole kokenut edes erityisen tärkeäksi. Eipä siellä juuri muuta ole tehty, kuin mun vointia kyselty ja arvoja mittailtu. Sovittiin, että tulee sitten mukaan, jos sattuu joku neuvolakerta osumaan sopivaan hetkeen. Perhevalmennukset yms. kyllä käydään yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on tullut mukaan kaikkiin ultriin mihin on vaan töiden puolesta päässyt. Oikeastaan NT-ultra on ollut tähän mennessä ainoa, missä mies ei ollut mukana, juurikin töiden vuoksi. Itselle on jotenkin helpotus, kun mies tulee mukaan, ihan siksikin jos ultrasta tulisi jotain huonoja uutisia, niin ei tarvitsisi yksin sitä sitten murehtia ja ajaa kotiin (sairaalalle matkaa n. 45min). Meillä ultria onkin ollut paljon, kun kyseessä kaksosraskaus ja vain yksi istukka, niin seuraavat kasvua ja lapsiveden määrää n. kahden viikon välein. Positiivista on, että vaikka alkuun pelkäsin miehen kiinnostusta tulla mukaan ultriin, niin on nyt itse ollut sitä mieltä että on kiva tulla vilkaisemaan miten tyypit viuhtoo masussa menemään. Ehkä se tekee tästä raskaudesta aina pykälän konkreettisempaa myös miehellekin. 

 

Neuvolassa mies ei ole ollut mukana, seuraavalla kerralla tulee kun neuvolatäti erikseen sitä pyysi. Voi tosin olla vähän turhauttavaakin miehelle, neuvolassa kun enimmäkseen jutellaan ja samat asiat voisin kertoa tiivistetysti kotona kahdella lauseella :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli mukana esikoisen np- ja rakenneultrassa, otti töistä vapaata sen takia. Esikoisesta kävin lisäksi ehkä 20 krt lisätutkimuksissa ultrassa ja niihin ei sitten tullut, kun olisi joutunut aina ajamaan töistä sen 300km ja takaisin töihin.

 

Tässä toisessa raskaudessa on ollut vasta np-ultra ja siinä mies oli mukana ja varattiin rakenneultrakin niin, että pääsee mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista odottaessa mies oli mukana jokaisessa ultrassa ja yhtä tai kahta vaille kaikissa neuvoloissakin. Opiskeluaikana se oli helppoa järjestää. Nyt mies on päivätöissä ja ultrat puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Seuraavaan neuvolaan miestä toivottiin neuvolan taholta mukaan ja katsottiin sellainen aika, että se järjestyy. NP-ultraan mies ei päässyt eikä pääse rakenneultraankaan, koska se on niin myöhänn iltapäivällä, että miehen täytyy hakea esikoinen hoidosta ennen kuin ehdin takaisin.

 

Ekassa raskaudessa olisi varmaan ollut kovempi paikka käydä ultrat yksinään, mutta nyt on vaan sellainen "aina ei voi voittaa" -asenne. Se tosin hirvittää, miten pärjään yksinäni, jos rakenneultrassa selviääkin jotain vakavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0