ElliNoora

toistuvat keskenmenot

257 posts in this topic

Onnea Kaipuu! Minäkin plussasin liki pari viikkoa sitten, voi kunpa tämä kerta kantaisi onnenmurun syliin saakka meille molemmille! :give_heart: Viimeksi eilen olen itkenyt miehelle keskenmenon pelkoa, mutta onneksi tänään tehty testi antoi varmistusta siitä, että ainakin toistaiseksi ollaan tukevasti raskaana. Päivät kuluu niin hitaasti, mutta jospa tämä helpottaa, kun vaarallisimmat viikot on ylitetty. :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suuret onnittelut myös sulle Inna, ihanaa! Toivottavasti saamme molemmat vauvat todellakin syliin asti :) kyllä koko ajan jännittää wc:ssä käynti ja ajattelin jo huomenna soitella aikaa varhaisultraan. Tsemppiä ja toivotaan, että päivät kuluvat nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mollamaija, mulle lääkäri määräsi ennenkuin Klexane tuli kuvioihin Primaspanin annostuksella 100mg/vrk niin yritettäessä kuin myös raskauden aikana. Nyt Klexane tosiaan korvasi Primaspanin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla sama eli primaspania 100mg/vrk sekä lugesteronia 200mg/vrk. Tämän lisäksi olen syönyt koko yritysajan ja edelleen multisan mama vitamiineja, koska niissä on foolihappoa. Onnea myös sinulle Mollamaija ja toivotaan parasta. Varasin varhaisultran 28.9 ajan, jos sinne asti päästään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

ikävä kyllä nyt on niin, että taas uusi keskenmeno on todellisuutta.

Kävin vajaa 2vkoa sitten varhaisultrassa, menkoista laskettuna viikkoja piti olla 7+1, oli 6+3 tai 6+4. Syke löytyi ja lääkäri sanoi, ettei ole syytä huoleen, kokoero meni +-4 päivää vaihteluvälin piikkiin, ja enhän ollut testannut ovista, joten hedelmöitys on voinut toki tapahtua monen päivän heitolla.

Aiempien keskenmenojen perusteella pääsin uuteen ultraan 11 pvän päästä, jolloin sykettä ei enää löytynyt ja alkio oli kasvanut vain 7+1 lukemiin.

Sain siis taas lääkkeet ja ne otin eilen, vuotoa on ollut paljon vähemmän kuin aiemmin, ja ajattelinkin, että jos ei sitä ala tulemaan tässä huomiseen mennessä enemmän, soitan polille ja kysyn voiko päästä tarkastukseen. Viimeksi kun kävi niin, että luulin tyhjennyksen tapahtuneen ok kun vuoto oli paljon runsaampaa kuin nyt, tulikin vajaan vkon päästä töissä järkysti verta ja housut olivat puoleen reiteen ihan veressä. Tätä en halua kokea uudestaan ja menen varmaan vaikka yksityiselle tarkastukseen jos en pääse julkiselle, jos siis vuotoa ei ala kuulua enempää. Tämä oli siis 3.lääkkeellinen tyhjennys. Sen lisäksi itsekseen alkanut vuoto kerran 6.vkon alussa ja kemiallinen raskaus jossa vuoto alkoi parin päivän päästä plussan jälkeen.

 

Totta kai oli toiveet korkealla taas tässä raskaudessa mutta sanoinkin miehelle ennen ultraa, että olisihan se suurempi yllätys jos kaikki olisi ok. Tuo 1. varhaisultrassa todettu pienempi koko jo huolestutti, viimeksi kun oli ihan sama juttu, heitto tosin oli vähän isompikin silloin ja keskenmenoonhan sekin päätyi.

 

Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat jaksaneet käydä tälläkin palastalla kertomassa, että ovat onnistuneet saamaan vauvan useiden keskenmenojen jälkeen. Se oikeasti auttaa jaksamaan ja pitämään toivoa yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat kertoneet onnistumisistaan! :lipsrsealed: :lipsrsealed: :give_heart:

 

Lääkäri sanoi myös eilen, että toistuvista keskenmenoista kärsineet, joita hekin ovat hoitaneet, ovat onnistuneet saamaan loppujen lopuksi lapsen, jollei lasketa mukaan niitä, joilla on todettu esim joku kromosomipoikkeama tms syy jota ei voi hoitaa. En tietty tiedä, oliko tämä vain rohkaisua ilman suurempaa faktaa mutta ihanaa oli tämä kuulla kuitenkin. Lääkäri tosin sanoi, ettei tietenkään voi tietää, kuinka monen km:n jälkeen tulee onnistuminen.

Mutta ei kai tässä voi muuta kuin odotella että tyhjennys on hoidettu ja sitten vaan taas uutta yritystä. Tuntuu, että tämä alkaa mennä jo rutiinilla, ilman mitään suurempia mielenliikutuksia. Voihan tietty olla että se on taas vasta edessä.

 

Se mikä ärsyttää, on ettei polilla suostuttu mittaamaan kilpirauhasvasta-aineita. Ne kun ovat olleet viime talvena huomattavasti koholla, yli 800. Nyt ne olivat kesällä laskeneet yli puolella ja olisi ollut kiva tietää, mitä ne nyt olivat kun olen syönyt tyroksiinia pienen annoksen joulusta lähtien. TSH ja t4v ovat nyt tosi hyvät, tsh yhden luokkaa ja t4v 16. Olisi jotenkin itselle ollut kiva tietää vasta-aineetkin, että ovatko ne laskeneet noiden kilppariarvojen myötä. Monista jutuista netissä kun olen lukenut (mm lääkärilehdestä) että kohonneet vasta-aineet aiheuttavat 2-4 kertaisen riskin keskenmenolle! Onko kenelläkään tästä enempää ollut puhetta lääkärin kanssa? Tämä lääkäri sanoi, että kohonneiden arvojen kanssa pitää vain elää. Onkin kai totta, ettei niille mitään voi oikein, mutta itse mietin, että olisiko kortisonista apua ongelmaan. Onko kokemuksia?

Ajattelin kenties käydä endokrinologilla kysymässä asiaa. Yliopistosairaalassa ei hoideta kuulemma hoidoilla, joilla ei todistetusti ole tehoa. Ihmettelenkin, että klexanea on taidettu antaa julkisella esim. Pocahontakselle, vaikkei arvoissa ollut häikkää? Ainakin Helsingissä tuntuu olevan tiukka linja "kokeilulääkitysten" kanssa ja se vähän ottaa päähän. Mulla oli nyt käytössä Klexane vkolta 5 muttei ollut apua. Käyttäisin sitä vasrmasti myös seuraavassakin raskaudessa, kun mulla on ollut hyytymistekijöissä häikkää. Sain klexanen kun olin eka saanut yksityiseltä siihen suosituksen ja näytin sitä julkisella. En tajua, miksei voi kokeilla lääkityksiä, jos niistä ei kuitenkaan mitään haittaakaan ole. Jos on edes toivoa, että niistä olisi apua, olisi mielestäni reilumpaa antaa resepti.

Tällaista täällä, ei kai auta kuin mennä eteenpäin ja toivoa parasta. Ei ole kyllä yhtään kivaa viedä töihin toista kertaa paperia, mistä koodin googlauksella heti käy ilmi mistä kyse. Muut keskenmenot olleet loman tms aikana ettei ole tarvinnut viedä todistusta.

 

Ajattelin syödä nyt sinkki+seleeni yhdistelmätabletin sekä yhden raskausvitamiinitabletin päivässä (se, missä on maitohapot mukana), on ainakin sitten tällaiset kunnossa. Julkisella suhtauduttiin kyllä kovin skeptisesti myös näihin sinkki&seleeni-puheisiini, mutta olen netistä lueskellut, että seleeni esim. voisi auttaa noihin kilpirauhasvasta-aineisiin. Kai nyt sitten ainakin kokeilen.

Edited by Pingvi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se mikä ärsyttää, on ettei polilla suostuttu mittaamaan kilpirauhasvasta-aineita. Ne kun ovat olleet viime talvena huomattavasti koholla, yli 800. Nyt ne olivat kesällä laskeneet yli puolella ja olisi ollut kiva tietää, mitä ne nyt olivat kun olen syönyt tyroksiinia pienen annoksen joulusta lähtien. TSH ja t4v ovat nyt tosi hyvät, tsh yhden luokkaa ja t4v 16. Olisi jotenkin itselle ollut kiva tietää vasta-aineetkin, että ovatko ne laskeneet noiden kilppariarvojen myötä. Monista jutuista netissä kun olen lukenut (mm lääkärilehdestä) että kohonneet vasta-aineet aiheuttavat 2-4 kertaisen riskin keskenmenolle! Onko kenelläkään tästä enempää ollut puhetta lääkärin kanssa? Tämä lääkäri sanoi, että kohonneiden arvojen kanssa pitää vain elää. Onkin kai totta, ettei niille mitään voi oikein, mutta itse mietin, että olisiko kortisonista apua ongelmaan. Onko kokemuksia?

 

Pahoittelut ja voimia! Me haluttiin jo toisen keskenmenon jälkeen tutkimuksiin, kun muutenkin on tuossa raskautumisessa tarvittu apua. Ollaan lapsettomuusklinikalla, yksityisellä, ja siellä lääkäri ehdotti normaalien kromosomi- ja hyytymistekijätestien lisäksi myös noita kilpirauhasvasta-aineiden tutkimista. Lääkäri kertoi, että km-riski kasvaa mutta ei me sen enempää asiasta juteltu enkä tajunnut kysyäkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietääkö joku muuten hyvää yksityistä, missä kannattaisi kenties käydä näiden keskenmenojen vuoksi? Onko kukaan lääkäri jossain määrin edes "erikoistunut" näihin keskenmenotapauksiin..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pingvi oon tosi pahoillani :(

 

Mä pelkään että meille käy samoin, vajaa 2 viikkoa ar ultraan ja silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin näkyä syke ja koon pitää vastata viikkoja 6+4-7+0, muutoin on taas selvä peli missä mennään. Viimeksi koko vastasi muutamaa päivää pienempää kun ultrattiin 6+2 ja seuraavana päivänä meni kesken niin että rysähti.

 

Ainahan kaikki sitä sanoo että naiset jotka saa keskenmenoja, saa myös vauvoja. Mutta kun elää itse tässä tilanteessa jossa kaikki raskaudet päättyy heti ensimmäisillä viikoilla, ei tuon hokeminen enää paljoa lohduta. Ei voi kuin toivoa että josko tämä olisi vihdoin se kerta kun ihme tapahtuu ja vauva kasvaa täysiaikaiseksi, vaikka kamala pelko kalvaakin sisimmässä jatkuvasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pingvi,

meidän lapsettomuuslääkäri on erikoistunut keskenmenopotilaiden hoitoon. Hänen infossaan klinikan sivuilla onkin maininta "Erityiskiinnostustani ovat toistuvat keskenmenot sekä yksilölliset ja kevyet hedelmöityshoidot, ns. "mild stimulation"."

Asutko missä päin? Käyttämämme klinikka on Helsingin keskustassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pingville suuret pahoittelut! :lipsrsealed: Todella ikävää, että joudut kokemaan keskenmenon ja tyhjennyksen taas kerran :(

 

Kävin myös yksityisellä, joka on erikoistunut lapsettomuuteen, mutta asun muualla kuin PK-seudulla, mutta julkiselta puolelta sain reseptin ja seurannan. Suosittelen yksityiselle menoa, koska mun yksityinen lääkäri olisi ollut valmis kokeilemaan muutakin kun Klexanea, jos en olisi sitä saanut julkiselta.

 

Sain tosiaan Klexanen vaikkei mitään vikaa tutkimuksista löytynytkään, mutta senkin sain käyttööni vasta kun ar-ultrassa kaikki oli ok. meidän sairaalan naistentautien ylilääkäri oli ollut mukana Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa, jossa Klexanea oli annettu keskenmenojen hoitoon ja koska siellä oli hyviä tuloksia, niin lääkäri päätti kokeilla samaa mullekin. Aiemmin mulla oli myös liian pieniä viikkoihin nähden, joten en tiedä onko Klexanesta oikeasti ollut apua, vai onko vaan parempi tuuri. Parin keskenmenon osalta raskauduin suoraan ilman menkkoja edellisen jälkeen, joten silloin ei osattu sanoa oliko alkio liian pieni viikkoihin vai ei.

 

edit. mä luulen, että multa otettiin ne kilpparit samalla kuin otettiin kaikkia muitakin testejä 3.keskenmenon jälkeen. Sillon ne ainakin otti 10 putkea verta, papan, klamydian yms. Ne otettiin heti 3. todettua ja myöhemmin sitten se SPR:n koe. . Mulle tehtiin myös kierronkartoitus, eli tiettynä kp:nä oli verikokeet, joista tutkittiin ovulaatio ja hormoonit. Tehtiinkö sulle sellaiset?

Edited by Pocahontas

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille muuten julkiselta annettiin määräys käyttää ehkäisyä tutkimuksiin asti, ja nyt kun vajaa 2kk viimeisen km jälkeen soitin että olen taas raskaana, ei mua löytynyt mistään jonosta tai edes lähetettä.. tajusin sen vasta kun puhelu polille oli päättynyt ettei se hoitaja löytänyt mun nimeä muuta kuin papereista, eli turhaan olisi käytetty edes ehkäisyä ja odoteltu aikaa kun ei semmoista olisi missään vaiheessa kuulunut. Että taitaa meidänkin tie johtaa yksityiselle jos tämäkin raskaus jää kesken, kun tuntuu olevan melkoista pelleilyä tuo meidän julkisen touhu..

 

Mä syön nyt omin päin tukihoitona primaspan 100mg. Auttoi tai ei, ongelmana on ollut huonot alkiot jotka ei kiinnity kunnolla tai ala kasvamaan odotetusti joten arpapeliä nämä raskaudet meille on. Josko nyt olisi osunut voittoarpa kohdalle..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset myötäelämisestä. Tsemppiä Mollamaijalle! :give_heart: Uskon, että aina on toivoa! Eikö pitäisi olla niin, että on todennäköisempää, että toistuvista keskenmenoista huolimattakin seuraava raskaus onnistuisi kuin keskeytyisi. Ei kai auta kuin uskoa!

 

Talviuni, kiitokset lääkärivinkistä! Löysinkin netistä tuolla kuvauksellasi tuon lääkärin ja varasin jo ajankin! :girl_smile:

Ei kai siinä ainakaan menetäkään mitään, paitsi rahaa, jos ei annakaan. Mutta olen sitä mieltä että haluan kysellä vielä häneltäkin, kun kerran erikoiskiinnostus on toistuvat keskenmenot.Huomasin tosin juuri ajan varattuani, että tuolloin on yksi kokous, johon en viimeksikään päässyt...mutta jos en mene tuolloin, joutuisin olemaan vielä enemmän töistä pois. Pohdin vielä, pitääkö aikaa siirtää vaiko ei. Kai pitäisi sieltäkin sitten pyytää todistus lääkärikäynnistä työnantajalle ja en kauheasti haluaisi sellaista töihin viedä. Ärsyttää, miksei voi lääkäreillä olla vain nimeä ja sv-nroa niissä, onko pakko aina olla leima josta selviää, minkä erikoisalan lääkäri on kyseessä...Olenko jotenkin neuroottinen? Mietin vähän sitäkin mutta en mielellään työnantajan soisi ongelmieni laadusta tietävän, hän ei ole kovin sympaattinen ihminen, ikävä kyllä. Ahdistaa nytkin tosiaan viedä tuo o02.1 koodilla oleva sairaslomapaperi.

 

Pocahontas, on tosi mukavaa, että jaksat vielä tällä puolellakin käydä juttuja lukemassa ja kommentoimassa. Se on kyllä naurettavaa, että itse olen käynyt polilla siellä sairaalassa, missä tuo hepariinitutkimus on tehty, ja nyt siellä ollaan kuitenkin sitä mieltä, ettei siitä ole todistetusti hyötyä, ja sitä nihkeästi määrätään! Mulla siis lukee lausuntopapereissa ihan, ettei siitä ole todistetusti hyötyä, vaikka mulla sentään on todettu apc resistanssi, tosin onneksi heterotsygoottinen eli vain toiselta puolelta periytyvä. Kävin yksityisellä, joka oli ollut samassa tutkimuksessa mutta nykyään eri sairaalassa ja myös yksityisellä (onneksi) ja hänhän sitä suositteli ja oli ihan päinvastaista mieltä kuin mitä polin lääkäri oli asiasta kirjoittanut papereihini. Rasittavaa!!! Mutta, se klexane nyt sentään oli käytössä ja tulee olemaan seuraavassakin raskaudessa. Muita apuja aion kysellä tuolta yksityiseltä taas, ja tarkistuttaa klexanen oikean annostuksenkin.

 

Mietin, että harkitsen oviksen testausta seuraavissa kierroissa, niin tietäisi tarkemmin olla kartalla tuosta alkion koosta sitten varhaisultrassa. Sekin on kyllä aika rasittavaa puuhaa. Ehkä nyt muutaman kierron voisi testailla. Toivon toki, että raskautuisin mahd.pian uudestaan :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pingville suuret pahoittelut minultakin. :lipsrsealed: En käsitä, mikseivät ne anna sulle kokeeksi sitä Klexanea... Mulle ehdottivat sitä heti noiden tutkimusten jälkeen, vaikkei mulla ole tukostaipumusta havaittu. Sanoivat vain, että siitä voi olla hyötyä, vaikkei verikokeista olekaan löytynyt hyytymistekijäriskiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ edelleen voimia, jaksamista, uskoa ja toivoa Pingvi! Mullekin tehtiin kolme lääkkeellistä tyhjennystä ja muistan vieläkin elävästi, miten hirveitä ne oli. Kaiken muun lisäksi juurikin tuo saikkulappujen vieminen töihin ja niihin "Keskenmenon lääkkeellinen tyhjennys ja hoito" -papereihin törmääminen, kun järkkäilin kotona työpöytää :(

 

Sen verran vielä haluan lohduttaa, että KUN sulla alkaa se raskaus, joka kestää 9kk ja päättyy onnellisesti, niin noista tyhjennyksistä ei onneksi ole mitään haittaa enää myöhemmin. Kohtu on saanut tyhjentyä niissä kuitenkin tosi luonnollisella tavalla, eikä kohdunseinämä ole vahingoittunut (mitä voi tapahtua kaavinnassa.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pahoitteluni ja voimia Pingvi.

 

Mulla alkoi viime su. pahoinvointi, joka on ollut päivittäistä. Tämä tuntuu oikeastaan hyvältä, että on ainakin oireita, vaikka edelliskerrallakin kesken meni pahoinvoinnista huolimatta. Huomenna mulla on ultra ja viikkoja pitäisi olla noin 6+1 saa nähdä. Jännittää ihan hirveästi. Näin viime yönä tuulimunaraskaudesta unta.

 

Julkiselle pääsen siitä sitten kahden viikon päästä. Jos kaikki on hyvin mahtaakohan julkiselle päästä useammin ultaan, se toisi mielenrauhaa. Koska tuntuu, että tämä paniikki ja huoli vie voimat.

 

Tsemppiä kaikille! Ja ihana kuulla kuulumisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ edelleen voimia, jaksamista, uskoa ja toivoa Pingvi! Mullekin tehtiin kolme lääkkeellistä tyhjennystä ja muistan vieläkin elävästi, miten hirveitä ne oli. Kaiken muun lisäksi juurikin tuo saikkulappujen vieminen töihin ja niihin "Keskenmenon lääkkeellinen tyhjennys ja hoito" -papereihin törmääminen, kun järkkäilin kotona työpöytää :(

 

Sen verran vielä haluan lohduttaa, että KUN sulla alkaa se raskaus, joka kestää 9kk ja päättyy onnellisesti, niin noista tyhjennyksistä ei onneksi ole mitään haittaa enää myöhemmin. Kohtu on saanut tyhjentyä niissä kuitenkin tosi luonnollisella tavalla, eikä kohdunseinämä ole vahingoittunut (mitä voi tapahtua kaavinnassa.)

 

Eilen sitten ultrassa näkyi pienen pieni ihmiset alku, koko vastasi viikkoja 6+4 :). Eli ei ainakaan ollut pienempi laskujeni mukaan, niin kuin viimeksi kävi ja ajattelen sen jo silloin enteilleen keskenmenoa. Nyt muuten kaikki positiivinen asenne päälle ja jos ja kun se plussa tulee, ei mieti keskenmenoa, vaan ajattelee, että tällä vauvalla menee kaikki hyvin. Nimittäin se ultrannut lääkäri kertoi, että oli ollut seminaarissa, jossa kerrottu luotettavan tutkimuksen tulos, että toistuvista keskenmenoista kärsineille psykoterapiaa oli tuonut parempia lopputuloksia kuin mikä tahansa lääkehoito. Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että panikoimalla, stressaamalla ja huolestumalla voi lisätä keskenmenoriskiä, koska aivot ovat yhteydessä kaikkeen. Eli nyt ajattelin olla stressamatta (vaikka ei tule olemaan helppoa) ja ajatella vain, että kaikki menee hyvin ja saamme toukokussa vauvan <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Kaipuulle! :girl_in_love:

Tuo on mielenkiintoinen tuo tutkimustulos, että psykoterapia on ollut paras hoito. En tosin kyllä tiedä, miten onnistuisin seuraavassa raskaudessa olemaan stressaamatta ja jännittämättä...Olen miettinyt, että aion ilmoittautua varhaisultrapäiviksi sairaaksi, en kestä sitä stressiä, että pitäisi kenties ilmoittaa sitten pika-aikataululla töihin, ettei pääsekään. Meillä voi olla onneksi omalla ilmoituksella 1-3 pvää pois. Polilla nuo varhaisultrat kun ovat mahdollisia vain aamulla. Tuo aikataulutus tuo kyllä mielestäni aivan turhaa stressiä toistuvista keskenmenoista kärsiville. Jos voisi mennä iltapäivällä, ei tarvitsisi jännittää, pitääkö töihin soittaa ettei pääsekään tulemaan (toki keskenmenon käydessä pitäisi iltapäivälläkin soittaa seuraavien päivien sairasloman vuoksi mutta voisi masennella ihan rauhassa ilman soittostressiä). Julkisella ultrat tulevat kuitenkin niin paljon halvemmaksi, etten halua yksityiselle maksaa.

 

Olen harkinnut sitäkin, että pitäisikö mennä sairaalaan psykologin juttusille, tämän keskenmenon yhteydessä minulle kerrottiin, että heillä voisi päästä psykologille. En ole kyllä ihan vakuuttunut, löytyykö niitä aikoja sitten käytännössä miten. Onko kukaan käynyt julkisella psykologin juttusilla keskenmenojen vuoksi (tai yksityisellä)?

Minua jännittää töissä se, että yksi hyvä työkaverini taitaa olla raskaana, enkä oikein tiedä miten jaksan suhtautua asiaan, etenkin kun tieto tuli näin pian tämän keskenmenon jälkeen. Eiköhän ole jo arvattavissa, että meillä on jonkunlainen lapsettomuusongelma kun vauvaa ei ole kuulunut eikä näkynyt, enkä asiasta ikinä puhu mitään. En osaa oikein suhtautua tuohon työkaverin raskauteen, niin ikävää kuin se onkin. Tulee niin kamala kateus ja suru, suru ennen kaikkea.

 

edit: Ai niin, se vielä unohtui, että ei kyllä käytetä mitään ehkäisyä tässä KMkierrossakaan, tuntuu, ettei halua yhdenkään mahdollisuuden raskautumiseen antaa mennä ohi. Tosin en kyllä jaksa nyt viettää terveellistä elämää vaan juon viiniä ja syön suklaata ja karkkia, ei voi mitään. Olen antanut itselleni luvan lievittää stressiä syömällä ja juomalla :girl_sigh:

Sinikka, lukaisin viestisi alta, ja on kyllä helpottavaa, että keskenmenoa ei tullut stressistä huolimatta!

Edited by Pingvi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmasti stressaamattomuudella on suotuisat puolensa, mutta siitä ei kannata ottaa stressiä, jos ei osaa olla rennosti ja luottavaisesti raskauden onnistumisen suhteen keskenmenojen jälkeen. Minä ainakin pelkäsin, stressasin, huolestuin, panikoin ja kaikkea muuta mahdollista niin paljon viimeisessä raskaudessa, että jos stressi olisi sen saanut kesken, ei raskaus olisi jatkunut alkuviikkoja pidemmälle. Stressillä ei voi aiheuttaa keskenmenoa niin kuin ei muullakaan omalla (normaalielämän) toiminnalla.

 

Mutta onnea Kaipuu ja hienoa että osaat suhtautua valoisasti tulevaan <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen harkinnut sitäkin, että pitäisikö mennä sairaalaan psykologin juttusille, tämän keskenmenon yhteydessä minulle kerrottiin, että heillä voisi päästä psykologille. En ole kyllä ihan vakuuttunut, löytyykö niitä aikoja sitten käytännössä miten. Onko kukaan käynyt julkisella psykologin juttusilla keskenmenojen vuoksi (tai yksityisellä)?

 

Mulla todettiin tammikuussa toinen kkm ja hajosin, koska ar-ultrassa oli kaikki ollut hyvin. Ultraavasta sairaalasta mukaani saamissa papereissa oli numero psykologin ajanvaraukseen ja soitin sinne. Soitin siis ihan tammikuun lopussa ja ensikäynti oli kuukauden päästä. Olisin saattanut saada ajan nopeamminkin, koska itkin koko puhelun ajan ja kuulostin tosi hajonneelta. Juttelin psykologin kanssa pääasiassa lapsettomuudesta. Kävin neljä kertaa ja jos tarvetta olisi ollut, käyntejä olisi jatkettu.

muoks. Eli mä kyllä suosittelen juttusila käymistä, jos sellaista palveluja on tarjolla. Pitää vaan tosiaan varautua siihen, että aikaa ei saa ihan heti. Eikä keskenmenot välttämättä ole ko. psykologin vahvinta osaamisaluetta. Ei se käynti silti hukkaan mene. Mua ainakin auttoi, kun sain purkaa mieltäni jollekin ulkopuoliselle ja sain joitain käyttökelpoisia toimintamallejakin. Mut yllätti täysin se, että tämä palvelu on täysin maksuton.

Edited by mekh

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmasti stressaamattomuudella on suotuisat puolensa, mutta siitä ei kannata ottaa stressiä, jos ei osaa olla rennosti ja luottavaisesti raskauden onnistumisen suhteen keskenmenojen jälkeen. Minä ainakin pelkäsin, stressasin, huolestuin, panikoin ja kaikkea muuta mahdollista niin paljon viimeisessä raskaudessa, että jos stressi olisi sen saanut kesken, ei raskaus olisi jatkunut alkuviikkoja pidemmälle. Stressillä ei voi aiheuttaa keskenmenoa niin kuin ei muullakaan omalla (normaalielämän) toiminnalla.

 

Mutta onnea Kaipuu ja hienoa että osaat suhtautua valoisasti tulevaan <3

 

Kiitos onnitteluista :)

 

Näin minäkin ole uskonut, että stressillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta tämä lääkäri joka asiasta puhui, on todella pitkään alalla ollut ja uskon kyllä, että hän ei puhu asioita, jotka eivät perustu näyttöön. Sitten olen ajatellut nyt asian niinkin, että yhtä kamalalta tuntuu keskenmeno varmasti, vaikka olisikin ollut raskauden suhteen optimistinen eikä jo alusta asti pessimistinen.

 

Mulle myös neuvolassa ehdotettiin psykologilla käymistä, mutta en ottanut ainakaan vielä tarjousta vastaan. Ehkä kannattaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea hyvistä ultrakuulumisista vieras-kaipuu!!! :)

 

Olen muuten useilla palstoilla törmännyt tuohon toteamukseen, että tehokkain hoitokeino toistuvista keskenmenoista kärsivälle on keskusteluapu, tukeminen ja uuden raskauden tiivis seuranta alusta alkaen. Stressittömämpi keho lepää paremmin, syö ja juo paremmin ja yleisestikin ottaen voi paremmin kuin kovassa stressitilassa oleva. Näin ollen myös raskauden ennuste on parempi.

"Normaali" keskenmenon pelko on varmasti mukana jokaisessa odotuksessa mutta jos valvoo yöt ja murehtii jatkuvasti, kannattaisi varmasti ottaa vaikka neuvolaan yhteyttä.

 

On onnistunut ottamaan tämän raskauden paljon kevyemmin kuin kesäisen, suurena syynä sekin ettei nyt ole mitään kipuja ollut vatsassa tai selässä ja pahoinvointi sekä todella aristavat rinnat tuovat luottua tähän odotukseen. Meilläkin suuri päivä on ihan nurkan takana, jännitys on kova mutta jotenkin uskon että tällä kertaa alkio vastaa viikkoja ja syke löytyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ultrassa käyty ja tismalleen viikkojaan vastaava alkio löytyi, ja tietysti sykkivä sydän :girl_in_love: Hirmusti jännitin kun lääkäri tutki eikä sanonut mitään mutta se olikin ilmeisesti harjoittelija eikä ollut löytänyt koko kohtua, sitten tuli oikea gyne ja näytti missä meidän vauva on.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oih, ihania uutisia Mollamaija. Paljon onnea! :) se on kyllä uskomattoman jännä tilanne, kun siinä makaa ja odottaa, että lääkäri jotain sanoo. Mulla on seuraava ultra 12.10. Se on siis eka julkisen puolen ultra johon pääsen. Aion kyllä "vaatia" ultria useammin ainakin tähän alkuun, että saan mieleni pysymään rauhallisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now