toistuvat keskenmenot

[-Mollamaija-]

Kiitos! Me aiotaan käydä vain ne normit np-ultra ja rakenne, varmaan lisäksi 4d. En alkanut edes kyselemään lisäultria, jotenkin en omalla kohdalla tunne tarvetta siihen. Lääkäri sanoi että kun tähän asti on päästy, on km-riski samansuuruinen kuin kaikilla muillakin. Tämä ar-ultrahan meillä oli siis julkisella.

 

En edes tiennyt että muita ylimääräisiä ultria voi saada kuin ar-ultra ennen tuota np-ultraa. Eihän tähän väliin jää muutenkaan kuin viitisen viikkoa ennen sitä.

 

Sitten tietysti jos on ollut sikiöpoikkeavuuksia aiemmissa raskauksissa, saattaa saada lisäultria np-ultran ja rakenneultran välille.

[Guest Kaipuu]

Mulla oli sikiö lopettanut viimeksi kasvun 9+5, joka todettiin np-ultrassa viikolla 12, vielä varhaisultrassa kaikki oli hyvin. Joten tämän vuoksi haluisin 10+ jotain vielä ylimääräisen ultran. Mulla oli toi eka yksityisellä puolella, kun kunnallisella olisin joutunut odottamaan niin kauan varhaisraskauden ultraa.

[Puna-apila]

Mekh, kyselin tuota psykologiasiaa ja kävi ilmi, että tarjolla onkin siis vain psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille pääsy julkisella puolella, ja sekin maksaa poliklinikkakäyntimaksun verran. Näin siis Helsingissä. Ilmeisesti asut jossakin muualla?

Minulle tuli postista kirje, missä oli lista myös yksityisistä terapeuteista / psykologeista, jotka ovat erikoistuneita lapsettomuuteen, mutta hinnat olivat tosi kalliita, luokkaa 80€/h.

Oliko tapaamasi henkilö tosiaan psykologi vai kenties tällainen psykiatrinen sairaanhoitaja?

Ymmärsin, että minulle muutama viikko sitten olisi polilla hoitaja puhunut juuri psykologista, ja että se olisi ollut samassa sairaalassa, nyt kävi ilmi että tämä psykiatrinen sar.hoitaja on toisessa paikassakin (tosin sijainniltaan minulle parempikin). Ihmetyttää vain vähän, että hoitajan tieto oli vähän erilaista.

 

Mollamaijalle onnea hurjasti!

Itse en tällä taustalla pystyisi odottamaan tuonne np-ultraan saakka ar-ultran jälkeen. Minullekin tarjottiin julkisella vielä toinen ultra ar-ultran ja np-ultran välissä. Eka km oli vkolla 11, huomattiin vasta vkolla 13 np-ultrassa, en pystyisi odottamaan montaa viikkoa jännityksessä tuolta vkolta 6. Seuraavassakin raskaudessa haluaisin kyllä ainakin 2 ar-ultraa ennen np-ultraa, ihan myös vain rauhoittaakseni mielen tai saadakseni toisaalta mahd.pian tietää missä mennään.

[mekh]

Mekh, kyselin tuota psykologiasiaa ja kävi ilmi, että tarjolla onkin siis vain psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille pääsy julkisella puolella, ja sekin maksaa poliklinikkakäyntimaksun verran. Näin siis Helsingissä. Ilmeisesti asut jossakin muualla?

 

Oliko tapaamasi henkilö tosiaan psykologi vai kenties tällainen psykiatrinen sairaanhoitaja?

 

Me asutaan Espoossa. Paperissa (ja netissä) olevissa yhteystiedoissa luki muistaakseni psykologin ajanvaraus mutta tyyppi taisi olla psykiatrinen sairaanhoitaja. Mulle sinänsä oli sama, millainen koulutus hlöllä oli, koska meillä synkkasi ja sain sieltä apua. Sinne oli erillinen ajanvarausnumero mutta sinne varattiin aika tavallaan terveysaseman eikä sairaalan kautta. Ja niistä käynneistä ei mennyt mitään maksua.

[Puna-apila]

Ok, kiitos tiedoista Mekh! Joo, eihän sillä mitään väliä ole sinänsä varmaan että tapaako psykologia vai psykiatr.sairaanhoitajaa, se vain ihmetyttää että onko samasta kyse kuin mistä minulle silloin kmm:n toteamisen yhteydessä puhutaan. Olisi toki tärkenintä, että kemiat kohtaisivat henkilön kanssa.

Jännää, että on siis siellä teillä tuollainen ilmainen palvelu, pitäisiköhän minunkin vielä kysyä terveyskeskuksen puolelta, mikä on siellä tilanne.

[-Mollamaija-]

Mulla on "etuna" voimakkaat raskausoireet joiden avulla pärjään ilman ultraa. Jos tissikipu ja oksentaminen yhtäkkiä loppuu, kipaisen polille katsomaan tilanteen. Millään kun ei keskenmenoa voi estää, niin en jaksa ottaa stressiä ylimääräisistä ultristakaan kun ei niistä saa mielenrauhaa kovinkaan pitkäksi aikaa (kävin meidän nuorimmaisen odotuksessa niin monessa mielenrauhaultrassa sekä yksityisellä että julkisella viikolta viisi viikolle 37 ettei kahden käden sormet riitä niitä laskemaan...). Voihan se keskenmeno tapahtua vaikka samana päivänä kun mielenrauhaultra on ollut, nää on näitä asioita joita ei voi mitenkään tietää. Eikä surullisen tiedon vastaanottaminen ole varmasti sen helpompaa tapahtui se päivä kehityksen loppumisen jälkeen tai viikkoa myöhemmin. Mieluummin olen raskaana np-ultraan asti ja jännitän normaalilla tavalla onko siellä kaikki hyvin kuin käyn parin viikon välein tarkistusultrassa vaikka tiedän ettei se paranna raskauden ennustetta mitenkään. Mutta kukin tietää mikä on itselle parasta, me on päätetty tällä kertaa toimia näin (edellisen odotuksen turhasta panikoinnista oppineena.)

[Piipuska]

Uutena palstalla mietin, että onko tuolla odottajien klubissa odotusketjua keskenmenon/keskenmenojen jälkeen raskaana oleville?

Kovasti vertaistukea olisin minäkin vailla. Tällä hetkellä olen raskaana (10+2), taustalla kuuden vuoden aikana edeltävästi 4 x kkm, 1 x km, 1 x enkelivauva (rv 24+) sekä onneksemme v. 2010 syntynyt terve tyttönen. Nyt siis kahdeksas raskaus menossa ja pelot aivan valtavat

Jotenkin tällä historialla en pysty ns. normaaliin "toukomasu" -ketjuun osallistumaan..

Käyn nyt lueskelemassa muitakin aiheita ja eiköhän ne 10 viestiä kerry pian, jonka jälkeen odottajien klubikin aukeaa

[Pomp]

Hei Piipuska, pahoittelut kokemastasi ja onnea uuteen raskauteen . Odotuspuolella tosiaan on oma ketjunsa keskenmenon kokeneille, josta varmasti löydät hyvää vertaistukea. Ketju löytyy tästä http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/14229-keskenmenon-kokeneet-odottajat-vol-3/

[-Mollamaija-]

Piipuska tuolla toukokuisissa on enkelivauvojen äitejä sekä toistuvista keskenmenoista kärsineitä, olet siis tervetullut sinnekin juttelemaan

[Guest vieras_]

Piipuska, Toukokuiset 2013 taitaa olla harvinaisen paljolti kovia kokeneista koostuva ryhmä. Tervetuloa tutustumaan. Keskenmenon kokeneiden ryhmä varmasti on tosiaan myös sua varten.

 

Terveisin, toukokuinen rv 23+ syntyneen enkelin äiti

[Guest Kaipuu]

Osaako joku sanoa, milloin yleensä lugesteron ja primaspan jätetään pois tukemasta alkuraskautta? Kun mun lääkäri ei itse tiennyt ja soitti vaan jollekkin toiselle, joka kiireessä sanoin. Että viikolla kymmenen. Ja mulle jäi ihan auki että milloin viikolla kymmenen lopussa vai alussa ja lopetetaanko molemmat? Jäi todella epävarma olo. Enkä osannut siinä kysyä asiasta sen enempää. Toivottavasti joku osaa vastata.

[Guest Kaipuu]

Moikka! Olis ihana kuullu mitä teille muille kuuluu? Mulla huomenna tärkeä etappi 12 viikkoa täynnä

[-Mollamaija-]

Moikka vieras-kaipuu!!

 

Meillä on huomenna nt-ultra ja perjantaina tuo sama 12 viikon virstanpylväs Onnea sinullekin sen saavuttamisesta!

Pahoinvointi on mulla jatkunut hurjana. Ja vaikka tuossa manailin että ylimääräisiä ultria en ala pyytämään, olen saanut käydä jo viidessä ultrassa tämän raskauden aikana. Meillä on neuvolassa ultra-laite joten lääkärikäyntien ja neuvolakäyntien yhteydessä on mahdollisuus halutessaan nähdä Vauva. Viimeksi viikko sitten hänet näin joten hyvillä mielin joskin pahoinvoiden menen huomenna ultrattavaksi

 

Saitko vieras-kaipuu ylimääräisen ultran kymppiviikolle? Miten raskaus on sujunut, onko oireita ollut? Meillä on raskaus sujunut kuin oppikirjassa. Ainoa mutta on tämä tosi kova oksentelu mutta tämä on tuttua jo kahdesta aiemmasta täysiaikaisesta raskaudesta, joskaan ei tainnut ihan näin huono olo silloin olla tai sitten aika on kullannut muistot. Ei ole ollut kipuja eikä vuotoja ja sikiö kehittyy hyvin.

[Guest Kaipuu]

Moikka! Onnittelut mollamaijalle 1. Kolmannes ohitettu en saanut ylimääräistä ultraa, mutta käväsin yksityisellä. Kaikki mennyt hyvin tähän mennessä. Pahoinvointia on ollut paljon, mutta ei oksentamiseen asti. Pikku hiljaa alkaa itsekkin jotenkin tähän uskoa ja painajaiset keskenmenosta ovat huomattavasti vähentyneet. Ajattelin mennä taas 16+0 yksityiselle, jos siellä jo rakenteita pystyttäisiin katsomaan.

[Puna-apila]

Pitkästä aikaa täällä taas. Keskenmenon TAAS kokeneena. Ehdin jo varata varhaisultran ensi viikoksi polille mutta se pitää nyt perua. Vuoto alkoi heti seuraavana päivänä kun olin soittanut ja varannut ajan.

Jotenkin oli sellainen olo koko ajan että vitutti kun menkat eivät alkaneet, odotin tavallaan niiden alkavan, jotta voisi yrittää raskautua kunnolla ja "vihdoin se onnistunut raskaus alkaa".

Jotenkin aavistin ekasta testistä alkaen, ettei ole nyt onnistunut raskaus tulossa. Varmaan tähän vaikuttaa tämä toistuvien keskenmenojen taustakin mutta myös se, että tein testin vkon kuluttua kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja silti testiviiva oli vähän haalea. Aina aiemmin on ollut tummempi ja ennen kaikkea piirtynyt samantien testitikkuun. Tein useamman testin ja kaikki olivat kyllä ihan selkeästi positiivisia. En tiedä oliko osaksi tämäkin kuvittelua vai ei mutta jotenkin oli niin selvästi vaan se fiilis, että ei tule onnistumaan tällä kertaa. En tiedä voiko kukaan tajuta mitä tarkoitan.

 

Olen nyt elämässäni saanut 6xraskaustestistä positiivisen tuloksen. 3x on nähty pidemmälle kehittynyt alkio ultrassa, ekalla kerralla rv11 oli keskeytynyt (huomattiin np-ultrassa), sitten on ollut 2x niin että syke on nähty vkoilla 6-7 mutta kehitys seisahtanut ja syke lakannut seuraavaan ultraan mennessä. Sitten on kerran alkanut vuoto heti pari pvää plussan jälkeen ja näillä parilla kerralla on vuoto alkanut 6+ viikoilla (voihan olla että on jo aiemmin keskeytynyt mutta vuoto ei ole alkanut).

 

Ehdin pistää yhden klexanen tässä raskaudessa, sitten vuoto alkoikin. Mietin kyllä, että pitäisikö seuraavaksi alkaa joku miniasperiini/klexane jo oviksen jälkeen. Tai edes heti jos menkat jää pois. En tiedä oikein. Luulen että joku  muu kyllä nyt on vialla. Tai munasoluni ovat vain huonoja. Mietin, onko kehoni jotenkin liian hapan, pitäisikö lopettaa kahvinjuonti ja viini yms kokonaan. Vai mitä *** tässä voisi tehdä toisin. Yritystä tuskin lopetetaan, kyllä näihin keskenmenoihin on jo niin turtunut että antaa tulla jos on tullakseen. Ei voi luovuttaa, ei se ole vaihtoehto, kun aina voisi kuitenkin raskaus päätyä toisinkin. Olen yrittänyt katsella kaikkia ulkomaisia sivujakin jos olisi jotain muita tutkimuksia/ideoita, immunoterapiasta olen lukenut. Tietäisikö täällä kukaan siitä mitään, onko ollut lääkärin kanssa puhetta?

 

Tämä toistuvien km:n palsta on ollut tosi hiljainen - tosi monet ovat onnistuneet raskauksissa kuitenkin, olen iloinen heidän puolestaan. Kunpa voisin joskus päästä samaan.

 

En kyllä jaksa iloita/keskustella työkaverien/sukulaisten vauvamahoista/vauvoista. Olen alkanut välttelemään joitakin tapaamisia ja tilanteita, en halua kuulla raskausjuttuja tai nähdä sukulaisten vauvoja. Ei ole minulta pois, tiedän, mutten voi tunteilleni mitään. Enkä halua todellakaan avautua näistä keskenmenoista esimerkiksi työkavereille. Ei tällaisia kokemuksia voi ymmärtää, jos ei ole vastaavaa kokenut. Monelle ei taida km tulla edes mieleen, yksikin työkaveri kertoi raskaudestaan laajalti jo n.8 vkolla. En tajua miksi tämä sattuu minulle aina vaan. Jotain kai on pielessä oltava, kunpa vaan tietäisi mikä!

[Guest Kaipuu]

Voi Pingvi olen todella pahoillani puolestasi. Mä en osaa sanoa muuta kuin sen, että tällä kerralla kun raskauteni on kestänyt näin pitkälle. Asiat jotka olivat toisin neljässä aikaisemmassa raskaudessani, jotka kaikki päätyivät keskenmenoon. Ovat seuraavat: aloitimme molemmat mieheni ja minä monivitamiinien syönnin sekä omega 3:sen. Mulla oli raskausvitamiini, jossa siis foolihappoa. Sitten heti kun plussa tuli raskastestiin aloitin keltarauhashormonin sekä primaspanin. Ja vielä yksi asia oli toisin, edellisestä keskenmenosta oli aikaa yli puoli vuotta. Eli kun aikaisemmat raskaudet, jotka päätyivät keskenmenoon alkoivat lähes tulkoon peräkanaa. En tiedä oliko näillä merkitystä, mutta jotenkin sitä uskoo että ainakin tuolla elimistön "lepäämisellä" olisi ollut jotakin merkitystä. Toki yritystaukoa meillä ei ollut, kuin yhdet kuukautiset aina keskenmenojen jälkeen. Toivon kovasti ja uskon, että onni potkaisee sinuakin vielä.

[Pocahontas]

Pingvi olen niin pahoillani!  Hurjasti voimia jatkoon

 

Meilläkin  tämä viimeisin onnistunut raskaus alkoi vasta n puoli vuotta edellisen keskenmenon jälkeen. Oltiin tutkimustauolla ja tauon jälkeen toisesta kierrosta raskauduin. Muut kolme keskenmenoa tulivat niin peräkkäin kuin pystyivät raskauden keskeytysten jälkeen. Myös erona vikassa raskaudessa oli se, että söin kokoajan raskausmonivitamiinia+ foolihappoa sekä raskausomegaa. Aiemmissa raskauksissa söin vaan raskausmonivitamiinia, mutta en erikseen foolihappoa tai omegaa. Ja mullahan oli myös Klexane käytössä ar-ultrasta ihan synnytykseen asti. En tiedä onko noilla vitamiineilla merkistystä, mutta ei niistä haittaakaan ole jos kokeilee.

 

Monien olen lukenut syöneen oviksesta asti miniasperiinia/primaspanina ja se on auttanut kiinnittymiseen.

Edited January 25, 2013 by Pocahontas

[Inna]

Pingvi, hurjasti voimia teille!

 

Meillä meni liki vuosi viimeisen keskenmenon jälkeen raskautumatta lainkaan. Ehkä mun kroppa tarvitsi kunnon palautumisen keskenmenoista. Söin jokaisessa raskaudessa (keskenmenoonkin päättyneissä) monivitamiinia ja foolihappoa, mutta tässä nykyisessä myös Primaspania Klexanen aloittamiseen saakka. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, oliko raskauden jatkuminen pelkästään Primaspanin ja Klexanen ansiota. Kuulostaa ehkä pilipalijutulta, mutta mulla on vahva tunne siitä, että mun mielialan koheneminen isojen elämänmuutosten myötä laittoi myös yhden palasen paikoilleen raskautumista ajatellen. Aloimme kesän aikana työstää miehen kanssa ajatusta tulevaisuudesta kaksin, mikä auttoi keskittymään muihin kuin raskausasioihin. Loppukesästä tunsin pitkästä aikaa olevani onnellinen kaiken sen pakkomielteiseksi muodostuneen raskautumistarpeen jälkeen. Epäilen myös (lääkäreiden vastakkaisista mielipiteistä huolimatta), että mun kilpirauhanen ei toimi kunnolla ja se on ollut yksi osasyy siihen, ettei elinkelpoisia alkioita ole aiemmin syntynyt.

[Puna-apila]

Hei,

 

kiitos viesteistä!

Mäkin olen syönyt foolihappoa reilusti, 3x annoksen normaaliin suositukseen nähden (lääkärin ohjeesta). Olen myös syönyt raskausmonivitamiinia, ikävä vain että nyt on pitkään ollut apteekeista loppunut se, missä maitohappobakteerit ovat samassa.

 

Inna, kerroitko lääkärille syöväsi samaan aikaan Primaspania kun piikitit Klexanea? Minua kiellettiin syömästä Primaspania tms samaan aikaan Klexanen kanssa. Mietin, että ehkä hyvinkin uhmaan tätä kieltoa ensi raskaudessa.

 

Mielestäni olen ihan kivasti keskittynyt muihin asioihinkin elämässä, ei raskausjutut koko aikaa päässä pyöri, tietty matkojen yms suunnittelu on tosi ärsyttävää pidemällä aikataululla kun ei koskaan tiedä onko vaikka puolen vuoden päästä raskaana eikä matkaan pääsekään (siis jos tyyliin haluaisi ostaa halvempia lentoja Hulluilta päiviltä tms). Enkä jaksa keskustella vauva/raskausjutuista mutta olen onnistunut välttelemään niitä aika mukavasti. Tämän vuoksi olen kyllä joutunut ottamaan etäisyyttä useampiin ihmisiin.

 

Adoptio ei edelleenkään tunnu ihan omalta jutulta, ehkä vain sitten elellään kaksin tai otetaan sijoitukseen lapsia tms jos omaa ei tule. Mutta voihan tässä mieli muuttua. Taukoa yrityksestä ei kyllä aiota pitää, alkaa ikä tulla vastaan niin ettei yhtään halua viivyttää mahdollista onnistunutta raskautta. Painonpudotusta oikeasti pitäisi nyt saada aikaiseksi, monet lääkärit ovat sanoneet, ettei ylimääräisillä kiloillani vaikutusta olisi mutta muutama on sanonut myös, etteisitä voi tietää ja kannattaisi maltillisesti pudottaa painoa. Tuntuu, että nämä lukuisat alkavat raskaudet ovat osaltaan nostaneet painoa ja niiden jälkeen mässyttelen suruuni surutta herkkuja. Tämä viikonloppu vielä menköön, ensi vkolla taas terveellisempi meininki. Ehdinkin aloittaa jo keittojen päämäärätietoisen syömisen tässä alkuraskaudessa mutta nyt en ole jaksanut tällä viikolla ajatella terveellisyyttä niinkään.

[Inna]

Pingvi, mulla oli ohjeena aloittaa plussasta Klexanet, joten aloitin Primaspanit oviksesta ja söin niitä lääkärin ohjeen mukaan ensimmäiseen Klexane-piikkiin saakka. Lääkäri sanoi ainoastaan, ettei niitä saa käyttää yhtäaikaa.

[iitu85]

Hurjasti voimia Pingvi!

Itse aloitin klexanen plussatestistä. Toisethan aloittaa jonkun lääkityksen jo oviksesta, mutta mun kohdalla lääkäri ei nähnyt sitä tarpeelliseksi.

[elian]

Hei vaan kaikille,

 

Ja suuresti voimia kaikille menetyksiä kokeneille. Oma tarinani varmaan kuuluu myös tälle palstalle...

Eli olemme mieheni kanssa kokeneet vuosien saatossa yhteensä 8 keskenmenoa. Siellä välissä toki on myös pienen pienenä keskosena syntynyt esikoistyttäremme, joka jaksoi taistella kaksi viikkoa, kunnes elämän lanka kävi liian ohkaiseksi, (v-05)

 

Vuonna 2006 syntyi onneksi ihmevauva joka on edelleen sulostuttamassa päiviämme.  Tämän neitokaisen jälkeen sitten tulivat keskenmenot 5. 6. 7. ja 8. Ja vasta tässä vaiheessa suostuivat aloittamaan tarkemmat tutkimukset. Ja yhdellä verikokeellahan se sieltä sitten löytyi. Eli hyytymistekijöissä on poikkeavuus, joka aiheuttaa veritulpan istukkaan. Lääkärit todellakin tässä vaiheessa kutsuivat lastamme ihmelapseksi, koska hän oli selvinnyt täysiaikaiseksi sisälläni. Huoh... ja kaikki keskenmenot olisivat olleet estettävissä.

 

Kaikkien näiden keskenmenojen jälkeen on mieli sen verran pelokas, ettei oikein ole uskaltanut edes ajatella raskautumisen yrittämistäkään...

 

Ehkä vielä jonakin päivänä.

[3xH]

Mäkin tuon itseni tälle palstalle, kun keskenmenoja on nyt 3. Tunnukset on ollu elokuusta asti, mutta silloin oli just sattunu tää 3. epäonnistuminen. Enkä oikeestaan pystynyt menemään mihinkään vauvaan liittyville sivustoille vähään aikaan.

Mun keskenmenot on sattuneet 03/07, 05/10 ja 08/12. Ekasta ja kolmannesta ollaan nähty sykekin, mutta toinen oli sellanen yllätys muutenkin, että meni testitulosta seuraavana päivänä kesken. Laskujen mukaan keskenmeno on luultavasti sattunut samoilla viikoilla, kun kaksi muutakin. Eli n. 8. viikolla. Ja ne kaks muuta on ollu keskeytyneitä. Tosin tää 3. tuli sitten ulos samana päivänä, kun mulla oli naistentautien polille aikakin. Pääsin itseasiassa lääkärin huoneeseen juurikin silloin, kun mulla oli varattu aika, mutta kyytinä oli ambulanssi.

Viimeks kerkesin käymään 3 kertaa ultrassa ja siihen on syynä se, että oon 1-tyypin diabeetikko. Tokalla kertaa näkyi sykekin, mutta kolmas kerta olis ollu nt-ultra, jossa sykettä ei sitten enää ollut. Silloin selvis myös, että siellä oli ollutkin kaksi kaveria tulossa.

Tutkimuksissa ollaan käyty ja muista ei ainakaan mitään oo selvinny, mutta hyytymistekijäpaketin tulos on vielä tuloillaan. Lääkäri silti sanoi syksyllä, että voi olla, että se 4. sitten onnistuu. Tiedän jo nyt, että jos/kun se nyt saa alkunsa, niin se on raastavaa aikaa. Oon jo miettinyt valmiiksi, että en kerro kenellekään ennen kuin se jo näkyy.

Raskautumisessa ei ole ongelmia, mutta sen jatkumisessa sitten senkin edestä. Sitten kun oon sellainen, että jään miettimään aina asioita, niin tällä hetkellä soi vaan päässä yhden tutun lause "Tulet ainakin raskaaksi". Jep, tuunpa hyvinkin ja lohduttaa muuten tosi paljon. Tai sitten ei... Kun ei kuitenkaan tiedä, että kuinka paljon niitä on vielä edessä.

Siinä nyt ainakin vähän avausta mun/meiän tilanteelle.

[Puna-apila]

Hei kaikki uudet kirjoittelijat, mukava saada keskustelua tänne taas - vaikka syyt ovatkin ikäviä.

 

Elian, miksi ihmeessä tutkimuksia ei tehty jo aiemmin? Olisi nyt luullut, että erityisesti esikoistyttärenne jälkeen olisi tutkimukset tehty. Tosi rankkoja olet kokenut, ihanaksi onneksi saitte ihmevauvanne kuitenkin.

Millaisesta hyytymistekijähäiriöstä on tarkemmin kyse, auttaako siihen Klexane?

 

Ikävä kyllä tässä on oppinut sen, ettei plussasta ole mitään varsinaista syytä tosiaan vielä iloita. Se kun ei takaa mitään.

 

Minua ahdistaa, että olen nyt selkeästi tässä pulskistunut jonkin verran ja tänäänkin huomasin ihan selkeästi muutaman työkaverin tuijottavan mahaani oletettavasti pohtien, että raskaanako olen. En kestä, jos he asiasta kysyvät tai mainitsevat, ties vaikka alkaisin itkeä. Kun sellainen ei nyt todellakaan ole kyseessä, tai tavallaan ehkä joo, kun nämä toistuvat alkavat raskaudet ovat kyllä kerryttäneet makkaraa entisestäänkin. Myös kuppikoko on kasvanut useammalla muutaman vuoden takaiseen verrattuna. En usko, että oikein kenellekään tulee mieleen tällainen kokemani toistuvien keskenmenojen vaihtoehto lisääntymättömyyttäni ihmetellessään, toivon vain älyttömästi ettei kukaan ota lapsensaantiasiaa puheeksi, en tosiaan tiedä miten kestäisin.

[-Amalia-]

NIinpä Pingvi, plussa tikussa ei takaa vielä mitään. Raskaudessa ei ole olemassa rajapyykkiä, jolloin voisi huokaista helpotuksesta. Ahdistus on todennäköisesti mukana koko raskauden ajan.

 

Luin netistä toistuvista keskenmenoista ja kaikista raskauksista toistuvia keskenmenoja on 1% ja tilastollinen todennäköisyys kolmeen peräkkäiseen keskenmenoon on 0,34%. Enpä itse uskonut joutuvani tuohon pieneen joukkoon. Välillä tuntuu niin musertavalta, miksi tämä pitää tapahtua juuri meille! Toivottavasti löytyy jokin syy näille keskenmenoille. Aika gynekologille ja verikokeisiin olisi parin viikon päästä.

 

Toisaalta lohduttavaa tietää, etten ole ainut toistuvista keskenmenoista kärsivä, toisaalta taas en toivo tällaisia tuskia muillekaan. Joten jaksamisia teille kaikille