syksyn tyttö

kristillinen kasvatus

217 posts in this topic

Kiitoksia onnitteluista.

 

Hyvin on mennyt perhe-elämä tähän mennessä. Esikoinen auttaa mielellään vauvan hoidossa ja vauva on ollut rauhallinen tapaus, lähinnä syö ja nukkuu. Vähän on esikoinen koitellu hermoja, mutta kuuluu asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

anemone83, onnittelut teille täältäkin! Ja kovasti voimia jaksaa arkea kahden pienen lapsen kanssa! Meille syntyi kuopus syyskuussa ja alku oli haasteellista juurikin esikoisen takia. Kyllä se arki kuitenkin lähti vähitellen rullaamaan, varmasti myös teilläkin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin ilmoittautua tähän ketjuun!

 

Eli olen kotoisin tavallisesta tapakristitystä perheestä, samoin kuin mieheni. Koen kuitenkin tosi tärkeäksi kristilliset arvot. Mielestäni ne ovat hyvä osa yleissivistävää ja moraalista kasvatusta. Vaikka lapsemme ei valitsisikaan kristillistä tietä joskus aikanaan, niin arvot sopivat mielestäni silti meidän kaikkien elämään.

Rakasta lähimmäistäsi, tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän jne ovat loistavia opetuksia!

Lisäksi toivoisin, että lapsi voisi kokea seurakunnan turvalliseksi ja lämpimäksi paikaksi, olen ainakin itse saanut voimia vaikeuksien keskellä uskosta.

 

En ole itse mukana enää seurakunnan toiminnassa, joskus olin isonen. Joulukirkkoon ajattelin miehen houkutella girl_wink.gif Mutta kunhan lapsi syntyy, niin ajattelin osallistua äiti-lapsi kerhoihin ja muihin perhetapahtumiin. On etuoikeus, että seurakunta järjestää tämän mahdollisuuden.

 

Teiniongelmista sen verran, että ollaan jo valmiiksi mietitty suhtautumista esim. juomiseen ym.. mutta luulen, että rajat muotoutuvat sitten aikanaan, kun lapsethan ovat yksilöitä. Toisilla murroikä on vaikeampi kuin toisilla. Esim. miehelläni ei ollut kapinavaihetta ollenkaan! Ja olemme molemmat saaneet aika vapaan kasvatuksen. Itse tulen tod.näk. olemaan tiukempi.. Ehkä tähän vaikuttaa isäni alkoholismi, joka varjosti teini-ikääni..En voi sietää viinalla läträämistä.

 

Huh huh, olipahan vuodatus, mutta ihanaa huomata, että edelleenkin lapsia halutaan kasvattaa kristilliseten arvojen pariin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea anemone83 ja tervetuloa muimui!

 

Teini-iästä: Taitaa tuo kapinointi useimmilla tavalla tai toisella siihen kuulua, joten musta on hyvä, että on rajat, joita vastaan kapinoida. Ennemmin ehkä liian tiukat kuin liian väljät, koska tiukoissa rajoissa on enemmän "kapinointivaraa". Alkaa pikkuhiljaa uhmaa alottelevan taaperon kanssa jo valjeta se, että vanhemmuuteen kuuluu olla oman lapsensa silmissä välillä ihan tyhmä :girl_sigh: Ehkä sitä keskusteluyhteyttä vois murrosikäsen(kin) kanssa yrittää pitää yllä silläkin tavoin, että perustelee rajat, kuuntelee nuorta ja pyrkii jos mahdollista neuvottelemaan kompromisseja. Musta sekä pienempien että isompien lasten vanhemmissa näkee joskus liikaa sitä, että annetaan lapselle liikaa valtaa, miellytetään ja maanitellaan, ettei vaan tulis konflikteja.

 

 

Me oltiin pojan kanssa isänpäivänä miehen mukana kirkossa, ihan perusluterilaisessa jumalanpalveluksessa ja vieläpä vanhassa kivikirkossa :D Piiloteltiin kyllä urkuparvella, mut kyllä poika aluksi todellakin KUULUI, kun juoksi edestakasin, huuteli ja alko tiputella pikkuautojaan alas penkiltä. Mutta aika alkupuolella kiipeskin äkkiä mun syliin, jossa istu loppuajan ihan hiljaa, näpräili välillä mun huivia ja virsien aikana paino pään mun rintaa vasten ja kuunteli, kun lauloin :wub: Sen verta rohkaseva kokemus oli, että taidetaan mennä pian uudestaan, ainakin mennään Kauneimpia joululauluja laulamaan :)

Edited by Lilypad

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa Lilypadilla kiva kirkkokokemus! Musta olisi myös kiva käydä kirkossa. Esikoisen ollessa vauva (jotain 4kk) käytiin kerran Tuomasmessussa ja pari kertaa ollaan käyty perhekirkossa, mutta muuten ovat "kirkkoilut" jääneet. Lasten kauneimpia joululauluja ollaan kyllä menossa laulamaan ja jouluna olisi kiva käydä kirkossa, mutta saa nyt nähdä uskaaltaako sinne täyteen ahdettuun kirkkoon mennä 1v8kk ja 3kk ikäisen kanssa... :)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli kyllä eilen kiva käydä kirkossa kun oli paljon lapsiperheitä ja lapset käyttäytyivät tosi nätisti. Meillä nukkuin niin pitkään kunnes lähdettiin ehtoolliselle ja heräs kun otin kaukalosta pois. Sitten loppuaika menikin ihmetellessä kirkkoa ja lelua jonka olin ottanut mukaan. Lapset oli kyllä suloisia kun lauloiva edessä ja kulkivat kulkueessa ja niistä näki kun niin jännitti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa Lilypadilla kiva kirkkokokemus! Musta olisi myös kiva käydä kirkossa. Esikoisen ollessa vauva (jotain 4kk) käytiin kerran Tuomasmessussa ja pari kertaa ollaan käyty perhekirkossa, mutta muuten ovat "kirkkoilut" jääneet. Lasten kauneimpia joululauluja ollaan kyllä menossa laulamaan ja jouluna olisi kiva käydä kirkossa, mutta saa nyt nähdä uskaaltaako sinne täyteen ahdettuun kirkkoon mennä 1v8kk ja 3kk ikäisen kanssa... :)

 

Me mennään joulukirkkoon. Tosin vähän ahdistaa koko ajatus siitä. Ollaan ehkä äidin kanssa joulu ja hän, esikoinen ja kirkko ei ole ihan paras yhdistelmä. Ensinnäkin sinne pitää taas lähteä ihan hirveän aikaisin, että kaikki pääsee istumaan vierekkäin. Toiseksekin tuo meidän energiapakkaus ei tosiaan istu edes tuntia täysin hiljaa ja nättisti paikallaan millään. No äitini häntä sit koko ajan komentaa ja käskee ja sit mulla menee hermot, kun helpommalla pääsis kun esikoinen sais edes vähän touhuta siinä penkissä jotain.

 

Muuten olen tykänny kun käydään lasten kanssa päiväraamiksessa. Esikoinen haluaa aina ottaa oman pikkuraamattunsa myös mukaan :girl_dance:. ihana kun hän on niin innolla mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anemone, laitetaan äiti toiselle puolelle penkkiä ja meidän poika hänen syliin ja työ pojan kanssa toiselle puolelle jospa sitten menis paremmin ja jos yhtään adventtikirkko korreloi aattohartauden kanssa niin ei sinnekään tunkua ole joten ei tarttee ihan niin ajoissa olla ja siinä pitäis olla pihassa lampaita joita voidaan pojan kanssa katsella kun äiti varaa paikkoja. Myö oltiin ihan tasalta adventtikirkossa ja todella hyvin mahtui, melkein minne vain.

 

Meillä oli eilen ekan kerran seurakunnan vauvakerhossa jotain kristillistägirl_dance.gif . Oli joulukuvaelma. Tämä olikin vika kerta tuota ekan vauvan kerhoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkästä aikaa täällä kurkkimassa kuulumisia. Meillä tyttö sanoi yksi päivä "äiti mennään kirkkoon" :lipsrsealed: Ajateltiin jouluvaellusta mennä katsomaan sitten koko perheen voimin. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan tässä syksyn aikana käyty vissiin kolmessa messussa. Oltiin vauvakirkossa, perhemessussa ja ihan nuorille aikuisille suunnatussa messussa. Oli mukavaa joka kerta. Vauvakirkko varsinkin oli tosi kiva. Poikakin tuntui viihtyvän, kun oli ikätovereita ja papilla oli nalle messissä. :grin: Tässä kuussa ollaan menossa vielä ainakin kerran kirkkoon. Joulunaikaan ei välttämättä, riippuu miten sopii aikatauluihin. Muskaristakin olen tykännyt, siellä on aina alku-ja loppulaulut hengellisiä ja usein myös joku muukin. :) Niin ja me kokeiltiin myös äiti-lapsi gospel-lattareita ja aiotaan tammikuussa ottaa tanssi viikko-ohjelmaan.

 

Mukavaa joulunodotusta! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me käydään melkein joka sunnuntai kirkossa. :) Meillä on tosin se helpotus, että lapset ovat osan ajasta (noin puoli tuntia) omassa ohjatussa pyhäkoulussaan, jossa poikakin on kulkenut noin 2-vuotiaasta, alkuun toki toisen vanhemman kanssa. Sitä ennen kun poika oli pienempi mentiin tarvittaessa kirkon takaosaan näkymättömiin leikkimään. Säännöllistä kirkkoilua häiritsivät aiemmin ainoastaan aamupäiväunet, mutta kun ne jäivät pois noin 1-vuotiaana niin sekin este poistui.

 

Meidän perusluterilaiseen kirkkoon ovat kyllä lapset tosi tervetulleita eikä vihaisia katseita saa ikinä. Eikö se ole niin että sallikaa lasten tulla minun tyköni? Uskon kyllä että lapset tottuvat kirkkoympäristöön kun heitä pikku hiljaa siihen totuttaa, toki lelut tai muut jutut auttavat. Kannattaa tarkistaa, onko omassa seurakunnassa jumalanpalveluksia, joiden yhteydessä järjestetään pyhäkoulu lapsille. Ja myös kirkkotila vaikuttaa, joissakin vanhoissa kirkoissa voi olla tosi hankalaa olla lapsen kanssa, mutta monissa uudemmissa on lapsia ajateltu ja takaosassa voi olla leikkitilaa, jossa lapsi ei häiritse messun kulkua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin on leikkitila kirkon takaosassa. Mie luulen, että hyvin harvaa häiritsee lapsi joka vähän touhuaa omiaan kuin lapsi joka pakotetaan paikalleen ja sitten huutaa kun tylsistyy.

 

Mie itse viihdyin lapsena tosi hyvin kirkossa, nukke kainalossa. Istuttiin aina parvella mistä näki hyvin mutta ei häirinnyt muita. Ainut syy miksi voin ymmrätää, että olen lapsena viihtynyt joka sunnuntai kirkossa ja sinne toivonut, on että kirkossa on ollut joku harras tunnelma joka on vedonnut lapseen, tuskin ainakaan 20 min saarna mistä ei mitään ymmärrä. Jumala siis vetoaa jo pieneen ja ehkäpä siihen kaikkein parhaiten kun häiritsemässä ei ole kaiken maailman muut asiat ja ajatukset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän muru risti nyt illalla ekan kerran kätensä, halusi siis että luetaan iltarukous jo :wub: Ihanaa, että rukous on noin tullut hänelle tavaksi jota haluaa tehdä. Meilläkin on suunnitelmissa joulukirkko aattona. Saas nähdä kauanko siellä ollaan, mutta ainakin mennään katsomaan. Kirkon etuosassa on iso seimi jota päästään myös ihmettelemään. mun tietääkseni siinä kirkossa ei ole lapsille mitään erillistä tilaa, johon voisi mennä jos ei jaksa olla paikallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa Noellalipsrsealed.gif

 

Muistan omista siskontytöistä kuinka oli hellyttävää kun pieni laittaa kädet ristiin.

 

Me ei sitten päästy eilen kauneimpiin joululauluihin kun tultiin pojan kanssa kipeiksigirl_sad.gif . Tais olla eka kerta koko sinä aikana kun niitä on järjestetty ettei tullut käytyä. Musta on ihana laulella joululauluja kirkossa. Tulee jotenkin joulutunnelmaakin erilailla. No, mutta toivottavasti poika paranis jouluksi kun on tulossa siskokin perheineen meille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko tulla kertomaan miten meni joulukirkossa käynti kun sitä etukäteen vähän pelkäsin. Eli kirkossa olo tuon vilkkaan pojan kanssa sujui todella hyvin, hän nukkui koko ajan :girl_haha:. Toinen oli ihan väsy jo kun lähdettiin, mutta itku tuli kun mietittiin että mennäänkö ollenkaan vai jäädäänkö päikkäreille ("minä haluan laulamaan" tuli itkuisena pojan suusta). No lähdettiin sitten ja poika nukahti heti autoon, eikä heränny kun mies siirsi hänet kirkkoon. Sai sitten päikkärinsä kirkon lattialla ;).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anemone, kiva kuulla, että meni hyvin joulukirkko :) Mä luulen, että kirkon tunnelmassa on jotain tosi rauhottavaa, jonka pienetkin aistii. Ei se tosin taida aina toimia, vaikuttaa siihen lapsosen energian taso ym. myös :rolleyes:

 

Me ei päästykään lasten kauneimpiin joululauluihin, poika sairasti vesirokon juuri joulun alla :( No, uusi yritys toivottavasti ensi vuonna.

 

Sellaista piti tulla kyselemään, että tietäiskö kukaan suomenkielistä raamattuaiheista dvd:tä (piirrettyä mieluiten), joka vois sopia jo parivuotiaalle? Meiän poika tykkää tosi paljon kattella lastenohjelmia ja jaksaa keskittyä jo aika pitkiin tarinoihin - ja näin kovilla pakkasilla ne on ollu osa meidän päivää. Olis vaan kiva käyttää niitäkin kristillisen kasvatuksen välineinä... Kurkin vähän googlessa, mitä kaikkea maailmalta löytyy, ja olen kyllä ihan kade kaikille englanninkielisille <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pitänyt monesti ilmoittautua tänne, mutta aina jotenkin jää se kirjoitteleminen, kun häthätää vaan lueskelen sivuja lasten touhujen sivussa. Mutta me siis myös tahdomme kasvattaa lapsemme kristillisten arvojen ja opetusten mukaan. :girl_smile:

 

Lilypad, mä tilasin juuri meidän lapsille kaksi dvd:tä tuolta (Ikuisia tarinoita ja Abib, pikku aasi).

 

Jaha, typy heräsi, jatkan paremmalla ajalla meistä lisää... :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sposina, kiva kun ilmoittelit itsestäsi.

 

Vaikutti hyvältä linkiltä, ehkäpä meillekin jotain kun lapsi vähän kasvaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervetuloa joukkoon, Sposina, ja kiitos linkistä :lipsrsealed:

 

Kävin juuri törsäämässä melkoisesti rahaa ko. verkkokauppaan, tilasin nuo samat dvd:t ja yhtä sun toista muuta... Mua ei sais päästää mihinkään kirjakaupan tapaseen, ei varsinkaan kristilliseen sellaiseen :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytiin tänään perhekerhossa ja siellä oli sentään loppurukous ja pari hengellistä lastenlauluagirl_dance.gif . Meidän vauvakerhossahan niitä ei ollut vaikka kummassakin seurakunta järjestämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan tykätty käydä oman seurakuntamme perhekerhossa, siellä on aina aluksi kerhorukous ja kynttilän sytyttäminen, n. 25-30min. kestävä laulutuokio (jossa enimmäkseen hengellisiä lastenlauluja, mutta myös joitain tavallisia), sitten kahvi- ja mehuhetki ja lopuksi vapaata leikkiä + siinä ohessa aina joku ohjattu askartelujuttu. Kokonaiskesto on 1 1/2h, kerran kuussa lauluhetken tilalla on lastenkirkko.

Hyvillä mielin haetaan esikoiselle ensi syksyksi paikka srk:n vekkulikerhosta, koska tiedän sielläkin tulevan hengellisiä juttuja mukavasti esille. :girl_smile:

 

Kotona lauletaan paljon (siis todella paljon!) päivittäin, suloisessa sekamelskassa henksuja, perinteisiä lastenlauluja, kansanlauluja, liedejä ja oopperaa. :D

Edited by Sposina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on mukava keskustelu :girl_smile: Me halutaan myös kasvattaa lapsemme kristillisten arvojen mukaan. Kuulutaan mieheni kanssa helluntaiseurakuntaan. Mies on kasvanut uskovassa perheessä ja on tullut uskoon jo lapsena, mä olen tullut uskoon teini-iässä. Meille on tosi tärkeää, että lapsi oppii pienestä pitäen turvaamaan Jumalaan ja oppii, että rukous kantaa vaikeissakin tilanteissa. Henkilökohtainen usko on antanut meille todella paljon ja on vaikea kuvitellakaan, miten oltais selvitty tähän asti ilman Jumalan huolenpitoa ja apua ihan arkisissakin asioissa. Tietenkin on loppupeleissä jokaisen oma päätös, haluaako lähteä Jeesusta seuraamaan. Me vanhempina voimme rukoilla, että lapsemme löytäisivät saman turvan ja ilon, jonka me olemme löytäneet. :lipsrsealed:

 

Meidän poika on vielä tosi pieni, mutta kunhan tuosta kasvaa, niin rukous, hengelliset lasten kirjat ja laulut ja seurakunnan perhekerho ja pyhäkoulu tulevat varmasti tutuiksi. Toki hänen kanssaan voi nytkin jo rukoilla ja kuunnella esim. hengellisiä lauluja ja ottaa mukaan seurakunnan tilaisuuksiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now