Tyhmät kysymykset synnytyksestä toipumisesta

[Uu_]

Kiitos pikku_kolikko, Kärpänen ja forgetmenot!

 

Tuo kyljen kautta ylös nouseminen on ollut miulle käytännön pakko jo pari kuukautta, joten sinänsä ei siinä tule olemaan mitään uutta. Ehkä mie sit selviän siitä haavakivusta. Aina vaan kun oon leikkauspelosta jollekin kätilölle/lääkärille puhunut, ne ovat sanoneet ettei se itse leikkaus satu, mutta "haavakipu leikkauksen jälkeen sitten onkin ihan toinen juttu..." Niin että onko se ihme, jos on jäänyt sellainen käsitys, että se on jotain täysin kestämätöntä?

[Guest Fanny]

Mun nolo kysymykseni liittyy väsymykseen: kun pitää olla vauvan käytettävissä heti 24h, ja jo synnytyksen takia ja ehkä sitä ennenkin ovat unet jääneet olemattomiksi, miten ihmeessä te synnyttäneet olette pysyneet järjissänne?? Ihan jo normaalioloissa ilman mitään hormonimyrskyjäkin meikäläisen mieli on maassa, jos nukkuminen on syystä tai toisesta jäänyt vähäiseksi. Sitä paitsi isovanhemmat ja sisarukset ovat tietenkin innokkaasti tulossa sairaalaan pian synnytyksen jälkeen vauvaa katsomaan, joten miten kykenen kiinnostumaan heidän läsnäolostaan jos pää on totaalisen sekaisin väsymyksestä? Vinkkejä...?

[mei]

^ Mä en oikeen osannut pystynyt nukkumaan sairaalassa ja ekojen kolmen yön saldoksi tulikin varmaan yhteenä joku 6 tunti (joista ensimmäiset 4 ekana yönä). Jotenkin sitä vaan jaksoi, vaikka nukkui vaan vartin siellä ja toisen täällä, sanoisin että hormoneilla oli varmasti osansa, koska normaalisti tarvitsen paljon unta. Eli sun oma kroppa auttaa jaksamaan! Tätä vaihetta kesti ehkä noin viikon ja sit alkoi nukkumattomuus ja liian vähät unet painaa..

 

Kaikilla näin ei varmastikaan ole ja mulla auttoi sekin, että synnytin päivällä ja pääsin suht normiaikaan (eli kolmelta yöllä )nukkumaan synnytyksen jälkeen. Vointi oli muuten heikko, joten toivoin lyhyitä vierailuja sairaalassa. Ei tarvi jaksaa ja läheisille voi sanoa, että katsotaan niitä vierailuja jaksamisen mukaan. Vaikka kaikkia varmasti kiinnostaa uusi tulokas, sun ja vauvan vointi on tärkeintä! Kyllä ne muut jaksaa odottaa. Täytyy olla vaan tarpeeksi itsekäs (niin sitä meilläkin juoksi vieraita ekat viikot ) Mä sanoin kaikille, että mitään tarjottavaa ei sitten ole, että kannattaa tuoda mukana ja muutenkin halusin, että meillä käy vaan ihan läheisimmät siihen asti, että oon kunnolla toipunut.

[Lainie]

Mä pelkäsin ihan hirveästi sitä, että olen kuolemanväsynyt ja tiputan lapsen, en pysty tekemään mitään ja olen helvetin kiukkuinen. Yleensä kun mulla on krapulamainen olo heti jos en saa tarpeeksi unta ( mulle tarpeeksi on 8-10h), mutta pakko sanoa, että luonto on hoitanut tämänkin asian suht hyvin ja ensimmäiset 3kk hormonit auttoi jaksamaan todella hyvin. Olin välillä ihan yliluonnollisenkin pirteä ja touhukas.

 

Heti silloin synnytyksen jälkeen on niin täynnä adrenaliinia ja tietysti sitä omaa pienokaistaan haluaa myös esitellä, joten lyhyet vierailut menevät. Ja kannattaa tosiaan antaa joko vieraiden tuoda tarjottavat mukanaan tai valtuuttaa mies tarjoilu -ja viihdyttämisvastuuseen.

 

Myöhemminkin sitten vastasyntyneet nukkuvat myös hyvin pitkiä pätkiä päivisin ja silloin voi yrittää itsekin levätä. Mä vedin aina silloin ihan suosiolla pitkäkseni sohvalle, vaikka unta en aina saaanutkaan, mutta kuitenkin levättyä. Edelleen kun poika on melkein 8kk on päikkäriajat pyhitetty levolle ja viihteelle

 

(Nyt myöhemmin, kun hormoneja ei enää ole, onkn välillä paljon vaikeampaa jaksaa levottomia öitä, mutta se on toinen juttu, ja monet lapset nukkuvatkin kuitenkin jo muutaman kuukauden ikäisestä oikein hyvin. )

 

 

Edit: poika syntyi aamupäivällä ja ensimmäisen yön mies vietti pitkiä aikoja pojan kanssa käytävää kävellen, jotta mä sain nukuttua. Siellä tuli kuulemma vastaan monta tuoretta isää samassa puuhassa Mulla oli korvatulpat korvissa ja silmälaput silmillä ja mies toi pojan vaan välillä syömään.

Edited August 9, 2011 by Lainie

[Nadda]

Meidän molemmat lapset on syntyneet käynnistyksellä yhden päivän aikana eli kun aamupäivällä on aloitettu, niin iltaan mennessä ovat syntyneet. Tietenkään kaikilla ei ole näin nopeita synnytyksiä, mutta niinkin voi käydä. Pääsin siis normaalisti yöunille ja ekana yönä molempien aikaan hoitajat olivat niin ihania, että toivat vauvan vain syömään yöllä ja mä sain nukkua.

 

Muuten mulla ei kyllä mitkään hormonit sen kummemmin auttaneet jaksamaan, mutta onneksi molemmat lapset nukkuivat suht hyvin alusta lähtien. Siis viikon, kahden kuluttua yöllä pääsääntöisesti nukuttiin ja herättiin vain X kertaa syömään, mutta sen kummemmin ei valvotettu. Kyllähän sitä univelkaa väkisin kertyy, mutta ei siihen auta muuta kuin asennoitua. Siihen vähän tokkuraiseen oloonkin tottuu jotenkuten.

[höpöli]

Mä olin ihan poikki, kun poika syntyi, kun synnytys alkoi, kun olin menossa nukkumaan ja poika syntyi klo 17.54. En ollut myöskään saanut mitään ruokaa koko synnytyksen aikana. Mun on pakko myöntää, etten mä oikein jaksanutkaan. Mies yritti päivisin viedä poikaa käytävälle, jotta saisin nukuttua, mutta mieskin oli ihan poikki ja välillä mä sit tein samaa. Mua ahdisti se, että tuntui, ettei missään vaiheessa ehtinyt päivällä nukkua, kun koko ajan piti olla itse syömässä tai sit piti imettää tai pumpata (pojalle piti antaa lisämaitoa ja mua kehoitettiin pumppaamaan) tai sit tuli vieraita. Kun päästiin kotiin oli helpompaa, kun sai nukkua silloin, kun halusi. Mun vanhemmat kävi ekana päivänä tuomassa meille paljon valmista ruokaa, niin ei tarvinnut kokata. Onneks tilanne parani vähitellen.

[Guest scala]

näin jälkeenpäin mä sanoisin että olisi ollut miljoona kertaa helpompaa jos kaikki vieraat olisi käyneet sairaalassa katsomassa vauvaa eikä sitten ensimmäisellä viikolla kotona. Vaikka meillä on helppo vauva nukkumisen suhteen enkä mä kokenut alussakaan olevani mitenkään kauhean väsynyt (johtuu ihan siitä että olen tottunut heräämään aikaisin töihin ja pärjään lyhyilläkin yöunilla) niin silti ne vierailut väsytti ihan hirveästi. Vaikka meidän sukulaiset ei olleetkaan paria tuntia pidempää niin silti väsytti pitää seuraa ja jutella. Toisaalta en raaskinut kieltää vierailuja kotona ekallakaa viikolla kun kyseessä on kummankin puolen ensimmäinen vauva jota kaikki sitten halusivat tulla ihastelemaan.

 

Mutta jos kokee olevansa todella väsynyt vauvanhoidon yhteydessä niin kannattaa ehkä vähän rajoittaa kotivierailujakin ettei tosiaan joka päivä käy joku visiitillä.

[Lexie]

Me sanottiin kaikille, että sairaalaan saa tulla katsomaan, mutta kotona halutaan olla ekat pari viikkoa ihan kolmistaan. Vain isoäideille annettiin lupa tulla meille, koska eihän ne olisi pysyneet poissa Sukulaiset ja tutut kunnioittivat tätä ratkaisua, mikä oli hieno juttu. Vierailut oli myös lyhyitä, kun vieraat taisivat tajuta, ettei me jaksettu olla kovin ehtoisia emäntiä ja isäntiä siinä vaiheessa.

[Kaybay]

Mä olin nukkunut tosi huonosti kolme yötä ennen kuin lähdettiin synnärille lapsiveden tihkumisen vuoksi. Siellä oltiin pe-la yönä klo 1 ja n. klo 4.30 jäin vuodeosastolle tarkkailuun. Nukuin muistaakseni muutaman tunnin. Lauantaina en nukkunut päivällä yhtään, menin klo 22 nukkumaan ja klo 2 heräsin isoon supistukseen. Poika syntyi su aamuna klo 7.30, jonka jälkeen taisin nukkua klo 11-13. Ekan päivän olin aivan pihalla kuin lumiukko. En uskaltanut ottaa poikaa kovin pitkäksi aikaa viereen kun pelkäsin, että nukahdan ja käännyn sen päälle vahingossa. Olin sitten loppupäivän hereillä, imetys takkusi, poika syntyi 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, joten lääkäreitä ja hoitajia hyppäsi koko ajan voivottelemassa tilannetta. Ensimmäisenä yönä valvoin lähes koko ajan kun poika itki nälkäänsä ja lisämaidon saaminen oli todella kiven takana. Toisena päivänä synnytyksen jälkeen aukesivat sitten hormoonipadot ja itkun kanssa selitin lääkärille, että mun on pakko saada nukkua. Seuraavana yönä poika oli hoitajien tykönä ja tuotiin viereen syömään. Sen jälkeen tuntui kun olisi uusi ihminen.

 

Täällä ei onneksi saa käydä sairaalassa katsomassa muut kuin isä ja mahdolliset sisarukset. Mä en ois jaksanut ketään muuta vierasta ja ekat 2 viikkoa oltiin ihan kotosalla poislukien mummojen ja pappojen vierailut.

[Guest Fanny]

Lainie: Tosiaan, miten sitä unohtaa että onhan lapsella isäkin...

[Hibi]

Itse en halunnut sairaalaan ketään vierailijoita. Sitten jälkeenpäin mietin että kun sairaalassa on

 

tunnin vierailuaika muille kuin isälle niin siinä olis saanut hoidettua sen pakollisen näkemisvisiitin paljon näppärämmin. Sitten kun ne kaikki sukulaiset ja kaverit äkkäsivät kylään ensimmäisen viikon aikana niin niillä ei ollut mitään kiirettä lähteä vaan saattoivat piipyä 2-3h. Aika rankkaa pari 2-3h vierailijaerää joka päivä vaikken sen kummemmin höösännytkään. Sitten kun ei vieraat edes uskoneet sitä etten halunnut imettää julkisesti edes oman äitini edessä siinä vaiheessa kun homma oli vielä rämpimistä ja opettelua ja maidonnousukin vasta aluillaan.

 

 

[krysanteemi]

Mulla ratkesi epparin tikit ja synnärillä sanoivat että ei voi mitään, mutta pitäisi mennä näytille jos tulehtuu. No, ei se ole tulehtunut, mutta on alkanut vuotamaan verta. Pitäisikö tuota käydä näyttämässä vai ei? Toivottavasti joku tietäis kun en kehtaisi soitella sinne joka päivä turhaan.

[Modiana]

^Kannattaa käydä, niiden pitäisi sitten siellä laittaa jotain ainetta niitten tikkien päälle että saavat parantua rauhassa uudelleen. Itselle ei ole noin käynyt mutta kokemuksia olen kuullutl. Ja hyvähän se on muutenkin tarkistaa että mistä se verenvuoto johtuu jos ei vaikka johdukaan tikeistä. Hölmöjä ovat jos eivät sua ota sinne sisään.

[J A W]

Mä olen myös unenpuutteelle herkkä, mutta hyvin selvisin kun mies oli apuna ja sairaalassa toki myös henkilökunta. Minusta jos sairaalassa uuvuttaa kannattaa ihan reippaasti vaan antaa sitä lasta hoitajille kansliaan tuntematta sen kummempaa ahdistusta siitä. Toisin kuin annetaan nykyään ymmärtää, lapsesta ei tule tunnevammaista siksi, että se ei vastasyntyneenä nukkuessaan ole 24/7 äidin ihossa kiinni...

 

Mulla oli mies perhehuoneessa joten ei tarvinnut, mutta jos ei ole niin joka tapauksessa musta sairaalassa olossa tärkeintä heti sen jälkeen että vauvan terveyttä tarkkaillaan on että äiti saa toivuttua. Sairaalasta ei kannata lähteä kotiin yhtään väsyneempänä kuin on pakko, ja sitä varten se henkilökunta siellä on että auttavat toipumisessa. Kotona ei sitten enää olekaan sitä hoitajien huonetta apuna...

 

Samoin musta oli ihan kiva, että vieraat kävi sairaalassa katsomassa, koska siellä mä saatoin niiden käydessä ihan hyvällä omallatunnolla maata sängyssä, ei tarvinnu ees kahvia keittää. Ja niille saattoi helposti sanoa, että noniin, vierailuaika päättyy, menkääs ny siitä.

Edited September 7, 2011 by J A W

[forgetmenot]

Mäkin vielä vastailen tähän väsymykseen, vaikka kysymyksestä on jo aikaa kuukausi Mulla ainakin hormonit laittoi pään ihan sekaisin ja en tuntenut normaalia väsymystä moneen viikkoon ja aiempaa huomattavasti vähemmän väsymystäkin vielä varmaan ekat 3kk. Varsinkin silloin ekojen viikkojen aikana, kun mieskin oli kotona 3vkoa isyyslomalla niin se muutamaan kertaan ihmetteli, että minkä voimalla mä oikein jaksan Ja meillä vielä tosiaan oli niin, että vauva piti herättää 3-4h välein syömään ekat viikot, koska mulla nousi maito niin hitaasti ja vauva oli rankan alun takia tosi väsähtänyt eikä itsekseen olis heräillyt tarpeeksi usein syömään. Sairaalassa jo aloitettiin toi rytmi siis heti ja vaikka se olikin rankkaa niin toisaalta poitsu sentään nukkui nuo väliajat aina hyvin. Huoneemme oven takaa kuului, kuinka jotkut kävelivät rääkyvä vastasyntynyt sylissä käytäviä edes takaisin tuntikausia

 

Me pyydettiin ne vieraat suoraan sairaalaan, jotka innokkaimpia olivat tunkemaan heti paikalle. Etukäteen me ei siis oltu päätetty asiaa varmaksi, mutta kun näytti siltä että tullaan jäämään sinne useammaksi päiväksi ja sairaalassa oli aika tylsää kuitenkin niin lähetettiin sitten tekstareita lähimmille, että tervetuloa. Mutta tosiaan vain vierailutunnin ajaksi, joka oli se tasan 1h ja jonka jälkeen olin ihan väsähtänyt. Oli sitten ihanaa, kun kotona ensimmäiset vieraat tarvitsi kutsua kylään vasta viikon päästä kotiutumisesta, jolloin alkoikin jo olla sellaiset fiilikset, että seura olisi kivaa Silloinkin tosin sovittiin vain yhdet vieraat per päivä ja 1-1,5h päästä ne yleensä lähti, sitkeimmät pienen vihjailun jälkeen että nyt vauvaa väsyttää ja se menee nukkumaan, heihei

Edited September 7, 2011 by forgetmenot

[krysanteemi]

Jos joku muukin ihmettelee tuota tikkien repeämistä, niin ei ne siihen leikkaushaavaan mitään laittanut. Antoivat antibioottikuuriin ja käskivät seuraamaan tilannetta.

 

Nyt epäilen hiivatulehdusta. Onko kellään kokemusta miten sitä hoidetaan epparihaavan kanssa?

[Guest Anna]

Voiko jälkisupistuksia tulla vielä 3vk synnytyksestä? Huomenna tulee 3vk sektiosta ja tänään on juilinut kovasti alaselkää, säteillyt reisiin asti. Eilen kävelin reippaasti ja olin muutenkin ehkä turhan ahkera, liekö kostautunut? Jälkivuotokin on runsaampaa, ihan ruskeaa tosin. Ei ole lämpöä tai vuoto pahanhajuista.

[stigmation]

Jaloissa on ollut hieman turvotusta nyt raskauden aikana. Kuinkahan pian synnytyksen jälkeen jalkojen koko asettuu sen verran aloilleen, että uskaltaisin ostaa itselleni uudet lenkkikengät?

[Guest RGB]

Mulla on synnytyksestä kohta 6 kk ja jalka on yhä puolesta yhteen kokoa isompi kuin ennen. En tiedä palautuuko se ikinä ennalleen. Melkein kaikki raskauskilot on lähteneet joten en usko että jalat olisivat jotenkin "lihoneet", tiedä sitten miksi koko on kasvanut. Ärsyttää kyllä jos suurin osa kengistä menee vaihtoon.

[Scarlet]

Raskauden aikana nivelet löystyy, ja jalankoko saattaa kasvaa ihan pysyvästi. Turvotuksen pitäisi laskea jo n. kuukaudessa synnytyksen jälkeen, mutta jalka saattaa tosiaan jäädä pysyvästi isommaksi kuin ennen raskautta.

[stigmation]

Kiitos vastauksista johannem ja Scarlet!

 

Ehkäpä siis uskaltaudun lenkkarikaupoille 1,5-2 kuukauden jälkeen

[AvioPapu]

Niin, tuo turvotus... Sitä piti vaan kysymäni, että milloin tämä turvotus sormista ja nivelten jäykkyys oletettavasti häviää? Vauva on jo reilut 6 viikkoa ja lauantaina on nimenantojuhlat, mutta vihkisormus ei edelleenkään mahdu sormeen...

Edited February 23, 2012 by AvioPapu

[Guest RGB]

^Vastaanpa tähänkin valitettavasti hieman samalla tavalla. Eli edelleenkään 6 kk:n jälkeen mun vihkisormus ei mahdu kunnolla sormeen. Tämä kyllä harmittaa sitten ihan oikeasti jos näin jää pysyvästi. Tosin saahan noita sormuksia vähän levennettyä.

 

Vielä tuosta kengän koosta: mä jouduin ihan aluksi käyttämään jopa 2 numeroa normaalia isompaa kokoa, mutta siinä oli kyllä turvotusta mukana. Olisikohan ollut juuri parin kuukauden päästä kun tuntui että turvotus oli kokonaan laskenut ja jalan koko oli puoli - yksi numeroa isompi kuin ennen.

[Mamabarba]

Jaa, no mulla ei ole mahtunut kunnolla sormukset sormeen ennen kuin pari kuukautta imetyksen lopettamisen jälkeen. Enkä ole ainoa. Nuorempi lapsoseni on nyt 1,5 vuotta ja vieläkin saa tunkemalla tunkea... Olen kumpaakin imettänyt reilun vuoden ikään. Esikoisesta alkoi näillä main mahtumaan, joten samaa odottelen nytkin. Ei siis tarvitse huolestua

[ihanko]

*

Edited April 14, 2012 by Marthe