Elena

Keskenmenon aiheuttamat tunteet

726 posts in this topic

Meni kesken ultran perusteella tasan rv11+0. Hieman myöhemmin olin sairaalassa päivän, koska sikiö ei halunnut tulla pihalle. Lääkkeillä nyt sit tuli loppujen lopuksi. Siitä on nyt tasan viikko kun olin sairaalassa.

Vuodan yhä. Alavatsa on kipeä. Vatsa on kuitenkin nyt mennyt sikäli kasaan että enään ei huomaa että raskaana olisinkaan ollut. Mitä nyt vuoto ja kipu muistuttelee.

 

Heti sen jälkeen kun oli mennyt kesken elämä tuntu menevän alta. Koko viikko on ollut raskas. On edelleen, mutta kuitenkin olo on parempi joka päivä. Lähinä iltaisin voi tulla itkukohtauksia tai masennusta.

On keskenmeno ja etenkin sairaalassa olo kuitenkin läsnä ihan kokoajan.

 

Sairaalassa olo oli jotain aivan järkyttävää. Eläessäni ei ole sattunut niin paljon kuin sillon. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

 

Mies oli todella mahtava sairaalassa. On ollut toki kotiintulon jälkeenkin, mutta ei oikein ymmärrä miten edelleen sattuu sydämmeen. Mutta tekee parhaansa ja lohduttaa ja pitää hyvänä.

 

Kunhan vuoto loppuu niin alkaa uuden yritys.

Pelkään vain että siitä tulee minulle sellainen stressin aihe. Toivon niin kovasti vauvaa. En vain tiedä miten saan pidettyä omanpään "rentona".

Vinkkejä siis siihen jos jollain on niin otan kiitollisena vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia, Knatte! Tiedän, että se on vaikeaa, mutta älä stressaa vielä uudestaan raskaaksi tulemisesta, vaan anna itsellesi mahdollisuus käsitellä tällä hetkellä pinnalla oleva menetys. Ei ole mitenkään outoa, että viikko tai parikin menee ihan sumussa. Ja vaikka päivä päivältä mieli muuttuu valoisammaksi, voi takapakkejakin tulla ja itkukohtauksia aiheeseen liittyen paljon myöhemminkin, esimerkiksi lasketun ajan lähestyessä. Mahdollisen uuden raskauden alussa joutuu käsittelemään jonkin verran uuden keskenmenon pelkoa, joten siihenkin liittyy taas omat tunnekuohunsa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä jouduin odottaessani Tylleröä ja nyt syntymän jälkeen käsittelemään aiemmat keskenmenot oikeastaan ihan uudelleen. Eli siihenkin kannattaa varautua, että joutuu käsittelemään niitä paljonkin, ja ettei se pelko mene raskauden edetessä ohi. Mulla meni keskenmenon ja kohtukuoleman pelko ohi vasta, kun Tyllerö oli syntynyt. Ja tosiaan se keskenmenon pelko kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi, jos sitä on. Mulla oli ainakin tosi ymmärtävä terkka ja sain käydä kuuntelemassa sydänäänet vaikka päivittäin (en kyllä ihan niin usein käynyt).

Keskenmeno on kuitenkin omalla tavallaan iso menetys. En halua sitä kohtukuolemaan verrata, mutta ei se tarkoita sitä, että sen pitäisi olla helppo käsitellä ja helppo päästä yli. Mulla ainakin se on vienyt aikaa, ja varmasti ikuisesti tulen olemaan keskeytyneistä raskauksista haikea ja muistelen niitä pikkuisia, Tyllerön isompia sisaruksia, lämmöllä. Siitä huolimatta, että keskenmenot tuli melko varhain, ne pienet ihmisen alut oli mulle rakkaimpia maailmassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olenkin miettinyt että miten sitten reagoin kun lähestyy laskettu aika. Voi kyllä olla raskasta. Mutta kyllä se plussa ja sitäkautta onnelliseu tunteet tulee helpottamaan oloa, vaikka siinä saa ilmeisesti kaupan päällisenä muita pelkoja ja huolen aiheita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla meni keskenmenon ja kohtukuoleman pelko ohi vasta, kun Tyllerö oli syntynyt. Ja tosiaan se keskenmenon pelko kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi, jos sitä on. Mulla oli ainakin tosi ymmärtävä terkka ja sain käydä kuuntelemassa sydänäänet vaikka päivittäin (en kyllä ihan niin usein käynyt).

 

Minulla myös pelot hellittivät vasta kun tyttö oli syntynyt. Kaiken huipuksi tyttö oli huono liikkumaan mahassa niin huoli oli kova koko raskauden. Onneksi neuvolan täti oli ystävällinen ja useaan otteeseen sanoi että tule vaan kuuntelemaan sydänääniä jos haluan. Sain myös kotidoplerin sukulaiselta lainaan niin sitä tuli kotona käytettyä.

Toisaalta nyt kun tyttö on syntynyt niin ajattelen että ilman keskenmenoa minulla ei olisi noin ihanaa tyttöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla taas oli jostain viikolta 18 lähtien vähintään 4 viikon välein vuotoja, välillä useamminkin. Muutama kerta ollaan itku kurkussa menty äitiyspolille tarkastukseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On kyllä niin ihana lukea teidän kokemuksia. Vaikka ne ei niin positiivisia ole, niin tsemppaavat minua aivan älyttömästi!

 

Mies on kovin huolissaan mun kovista menkkamaisista kivuista, etenkin nyt kun en yhtään vuoda. Tänäänkin on jo 2 kertaa soitellut töistä mulle ja tiedustellut vointia.

Nyt olen itsekin hieman huolissani. Tänään olen vuotanut ihan äly vähän. Eli ei juuri ollenkaan. Paperiin ei ole edes jäänyt mitään tuhrua, siteessä on havaittavissa jotain pientä.

Huomenna soittelen siis sairaalaan ja kyselen että mitäköhän nyt on tapahtumassa vai ollaanko turhaan huolissaan.

 

 

Miten muuten tyhjennyksen jälkeinen tarkistus, onko se ihan oikeasti teillä hoitunut terveyskeskuksessa, niinkuin sairaalassa väittävät että jokainen terveyskeskus tietää miten toimia ja mitä tehdä??

 

 

Itse kun tosiaan olen tapellut ja soitellut nyt useamman päivän terveyskeskuksen ja sairaalan välillä että saisin sen jälkitarkastuksen hoidettua, eli lähinä aikaa olisin varannut. Mutta sairaala ei halua ottaa vastaan kun sen pitäisi terveyskeskuksen hoitaja tehdä. Mutta mun terveyskeskus (pienen pieni metsän keskellä) sanoo että ne ei ikinä ole moista tehnyt ja kukaan ei tiedä mistään mitään.

 

Huoh, en vaan jaksaisi tapella että saisin jälkitarkastukseen ajan. Kuitenkin edelleen hieman mieli matalalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ minulla jälkitarkastus julkiselta puolelta oli muistaakseni 8 viikon päästä tyhjennyksestä labraan kiikutettu virtsanäyte, eli siis käytännössä tekivät siitä raskaustestin. Jee. Jäi olo tuon "jälkitarkastuksen" jälkeen vielä epävarmaksi, ja koska ensimmäisiä kuukautisia ei ollut vielä kuulunut, kustansin sitten itse yksityisellä ultran.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Knatte, mulle sanottiin sairaalassa (Jorvi), ettei julkisella puolella oli jälkitarkastusta ja kehoitettiin menemään yksityiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli jälkitarkastus molemmista km:stä Väestöliiton klinikalla, kun oltiin oltu siellä hoidoissa. Mutta kyllä sen mun mielestä pitäisi julkisellakin onnistua ja mä ainakin käsitin, että on välttämätön. Mulle ainakin TYKSistä sanottiin, että voin varata heille, naisten klinikalle ajan, tai sitten mennä tuonne Väestöliitolle, kun siellä oltiin hoidoissakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin hoidossa kätilöopistolla. Onpas kumma miten kaikki jälleen kerran sanovat eri. Noh, soittelenpa taas huomenna kättärille ja kyselen että mitäs nyt :)

 

Jos istukasta on jotakin jäänyt sisälle niin näkyykö se sit raskaushormoonina verikokeesta? Sikiöhän on varmasti poissa. Näin sen itse (ikävä kyllä) ja hoitajatkin totes että pihalle tuli.

Tuntuu hassulta että ne ei ultraa ja katso, näyttääkö kaikki olevan kunnossa. Kai ne tietää mitä tekee.

Edited by Knatte

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin kanssa Kätilöopistolla ja mulle sanottiin, ettei muuta jälkitarkastusta ole, kuin itse tehtävä raskaustesti. Raskaustesti näytti negatiivista kolmen viikon päästä lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Kun vuoto oli kuitenkin jatkunut jo kuusi viikkoa, soitin sairaalaan ja sain käskyn vielä odotella vuodon loppumista. Kun vuoto oli kestänyt 7 viikkoa, soitin uudestaan ja sain luvan tulla käymään päivystyksessä tarkastuksessa. Kohdusta löytyi vieläkin raskausmateriaalia, vaikka välissä oli ollut jo yhdet kuukautisetkin. Eli eipä tuo negatiivinen raskaustesti ainakaan mun tapauksessa kertonut mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jälkitarkastuksena julkisella on ollu hcg verikokeesta 3 vk kuluttua kaavinnasta.

Toisaalta meillä kyllä sairaalassa ultrattiin muutaman päivän välein ennen kaavintaa, kun tyhjennystä yritettiin lääkkeellisesti ensin.

Ite kävin lisäks ekojen menkkojen jälkeen ultrassa yksityisellä.

Edited by mianro

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä on helpompi maksaa käynti yksityisellä. Vähemmän huolenaiheita.

 

Soittelin nimittäin tänään aamulla ja kyselin mun menkkamaisista kivuista. Sanoivat että yleensä kipujen olis pitöänyt loppua jo, mutta olen vähemmistä jolla on kipuja pidempään.

Otin taas aiheeksi että minne jälkitarkastukseen, ja selitin uuden kiemurat terveyskeskuksen toiminnasta. Pääsin jopa lääkärin kanssa juttelemaan. Totesi loppujen lopuksi vain että: -Terveyskeskuksella on velvollisuus hoitaa jälkitarkastus tai sitten lähettää muualle hoitoon, mahdollisimman lähellä potilasta.

Eli kannatan yksityistä. En nyt saa mitään enempää irti terveyskeskuksesta saatika sairaalalta. Huoh! :girl_cry2:

 

Raskaustestissä oli haamuviiva, eli hormoonit on tasaantumassa. Ihan alussa kun testasin ennen menkkoja jo niin tuli 2 supervahvaa viivaa. Mutta haluan sen ultran, oikeasti taitavalla lääkärillä, jotta saan varmistuksen että kaikki on ok.

 

Osaako kukaan suositella oikeasti hyvää lääkäriä (yksityistä) ultraamaan länsi-uudellamaalla, salossa tai maksimissaan helsingissä? Miten noista asemista sit loppujen lopuksi tietää onko osaavaa porukkaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ olen pahoillani tuulitukka lipsrsealed.gif Itsekin olen surullinen, mutta miehelle eilen totesinkin, että esikoisen kohdalla tämä keskenmeno olisi tuntunut varmasti vielä musertavammalta. Toivon sinulle pikaista plussaa ja kovasti voimia ja jaksamisia lipsrsealed.gif

 

Mulla oli tänään aika sairaalassa lääkkeelliseen tyhjennykseen. Sain siis suun kautta otettavan valmistelevan lääkkeen ja perjantaina laitan itse loput lääkkeet emättimeen.. Toivottavasti vuoto alkaa heti, eikä kestäisi kovin pitkään. Haluaisimme alkaa mahdollisimman nopeasti yrittämään uutta raskautta. Niin kuin varmaan kaikki täällä.

 

Tää on ollut kyllä niin tyhjentävä kokemus. En koskaan osannut kuvitella, kuinka suuri pettymys keskenmeno voi olla. Sitä ihan onnellisena ja innoissaan vaan suunnittelee vauvan tuloa ja pam, sitten suunnitteletkin tyhjennystä. Tää vaan tuli niin sokkina, eihän meille nyt näin voi käydä. No, miksi ei? kelle vaan voi näköjään käydä näin. Jotenkin sitä vaan pelkää pahinta, mutta mulla oli kuitenkin ne ruusunpunaiset rillit päässä ja ajattelin vaan, että kun ensimmäinen raskaus meni hyvin, niin kyllä tääkin.

 

Pahinta oli, kun miehen veli soitti ja kertoi ihan innoissaan, että heille oli utrassa luvattu poikaa. Ja että voivatko tulla käymään. Ehkä tyhmää, mutta mä en kestä nyt nähdä raskausmahoja ja kuunnella ihania ultrakuulumisia, ehkä ymmärrätte. Ei huvita kertoa keskenmenosta, eikä ihastella heidän ultrakuviaan. Ehkä ensi viikolla kun olen saanut edes vuodon alkamaan ja päässyt pahimman järkytyksen yli.. Itku vaan tulisi jos joutuisin kuuntelemaan raskausjuttuja. itsekin jo niin odotin sitä masua ja muuta..

 

 

 

Jos uusi raskaus saadaan alulle, en varmasti uskalla luottaa siihen ennen kun nään sykkeen ja sillonkin oon ihan varpaat ja sormet ristissä.. Onneksi meidän ihana lääkäri on jo tarinoinut mun tietoihin niin, että pääsen automaattisesti sitten joskus ar-ultraan rv 8 hänen luokseen. Ja tämä vielä julkisella! lipsrsealed.gif

 

Tsemppiä kaikille ja pikaisia plussia lipsrsealed.gif

Edited by muimui

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenmenosta vuosi tulee täyteen näinä päivinä :girl_to_take_umbrage2: Edelleen ja vieläkin olen lähtöruudussa...

Niin täälläkin. Tai no, vuosipäivä on jo ohitettu, mutta kuitenkin...

 

Oon niin surullinen, kun tuntuu, että jään yksin tälle rannalle. Muut häipyy yksi kerrallaan, mutta mä en pääse pois. :girl_cry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla olis pitäny alkaa äitiysloma toisesta km:sta. Sen sijaan oonkin saikulla kun vuodan seuraavaa ulos. Tää on vaan niin epäreilua että järki lähtee :girl_cry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ voi mianro girl_to_take_umbrage2.gif säkin tipuit toukokuisista.. jos jonkun, niin sinun olisin halunnut siellä pysyvän lipsrsealed.gif

 

Tänään kävi miehen veljen tyttöystävä pallomahansa kanssa kylässä. Ihan jees fiilis, mutta haikeaksi pisti kun rupesin ajattelemaan kuinka mullakin kohta olisi, jos ei olisi mennyt kesken.. Olisin niin halunnut. Mutta jostain syystä toukokuun nyyttiä ei ollut tarkoitettu meille..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneks on toi esikoinen niin jotenkin on ehkä helpompi suhtautua tähän toiseen keskenmenoon, toisaaltaan taas ei, kun meni niin paljon pitemmälle. Itseäni ehkä kaikkei eniten pelottaa tavata yksi tuttu joka kaiketi on raskaana(ei suostu suoraan ilmoittamaan, vääntelee ja kääntelee asiaa fb:ssä eikä vastaa vaikka suoraan kysyy, muutkin kuin mie) ja luulen, että niiden la on meidän la:n tienoilla, tai siis milloin olisi pitänyt la:n olla. En osaa olla ihan sydämmestäni iloinen heidän puolesta vaikka kiva kun heille tulee pikkuinen, ovat sitä kovasti toivoneet jo jonkin aikaa.

 

Mies haluaa pitää nyt vähän taukoa yrityksessä, tai no siis käyttää ehkäisyä kun ei me mitenkään erityisesti yritetty vaikka oltiin jonkun aikaa menty ilman ehkäisyä, ajatuksella tulee jos on tullakseen.

 

Vielä mietityttää huominen rt:n tekeminen. Viikko sitten näytti plussaa, entä jos vielä näyttää? Jonnekin pitäis ottaa yhteyttä. Ärsyttää kun koko ajan jonkun asian pitää muistuttaa lapsesta mitä ei saatu. Voisi tämä vuoto pikkuhiljaa loppua. En muista, että sektion jälkeen olisi vuoto kestänyt näin pitkään.

 

Tätä ei tosiaan toivoisi kenellekään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on nyt ihan suoranainen viha päällä, Miksi miksi miksi girl_cry2.gif ja miksi kukaan ei voi nyt tulla ja luvata mulle, että saadaan se plussa pian.. ja suututtaa, etten tiedä, milloin mahdollinen ovis sitten taas tulisi.. Surettaa, kun meidän piti jo kohta kertoa sukulaisille että saadaan toukonyytti, mutta ei..

Share this post


Link to post
Share on other sites

muimui, itse kansa pelkäsin ja tiedostin koko ajan, että voi käydä miten vain. Niin sitä vaan silti oli ne vaaleanpunaiset lasit päässä. Eihän nyt kahden hyvin menneen raskauden jälkeen voi käydä kuin hyvin. Niinpä niin. :girl_sad: Ja se, että miten meille edes voi käydä näin. Näin käy vain muille. Nyt kun ajattelen noita tuntemuksia, niin hävettää ees kirjoittaa niitä. Mutta se oli ensireaktio. Vielä en ole vihaa tuntenut tai muiden raskaudet ei aiheuta minussa kateutta/katkeruutta. En tiedä tuleeko sellainenkin olo jossain vaihessa. Toivon, ettei. Nyt on menossa vasta lamaantuminen. Mikään ei oikein tunnu miltään. Paitsi tämä oma tila. Kaikki on vain pienen kuplan sisällä tässä ja nyt.

 

Mun mies (joka oli ensin järkyttynyt tästä raskaudesta ylipäänsä) haluaa, että alamme heti yrittämään uutta raskautta. Itse haluan kanssa lisää lapsia. Ja siitäkin tunnen huonoa omatuntoa. Kuollut alkio ei ole edes vielä poistunut ja mietin uutta raskautta.

 

Voimia kaikille :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Tuulitukka- ja Lionne :lipsrsealed:

 

Mustakin tuntuu, että mitä kauemmas km jää taakse, eikä mitään tapahdu raskautumisen rintamalla, sitä heikommalta oma tilanne näyttää.

 

Ja joka paikassa on pallomahoja mm. kaksi bongasin tänään omalla kotikadulla..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkän aikaa olen jo luullut, että olen suhteellisen sinut sen asian kanssa, että meidän ensimmäinen raskaus olikin kohdunulkoinen ja, että olen hyväksynyt asian. Mutta ilmeisesti liika on liikaa varsinkin kun kuukaudet menee eteenpäin eikä uudesta raskaudesta ole tietoakaan. Viime aikoina lähipiiristä on tullut useita raskausuutisia, mitä oma mieli ei vaan enää kestä. Viimenen viikko on tainnut mennä niin, ettei ole päivääkään etten olisi ainakin pieniä itkuja päästänyt jonkun asian takia. Ja näiden asioiden ei tarvitse liittyä mitenkään raskauksiin tai vauvoihin, mutta kun mieli on vaan niin hauras niin tuntuu asia kuin asia saavan kyyneleet valumaan. Tällä hetkellä en halua olla oikein tekemisissä näiden raskaana olevien tuttavien kanssa. Mielessä vaan pyörii, että kuin pitkällä oltaisiin jos kaikki olisi mennyt niinkuin pitää. Laskisin päiviä äitiysloman alkuun, johon ei olisi aikaa edes kuukautta. Koko ajan olen äärettömän väsynyt, mies eilen kysyi, että enkö saa nukuttua nykyään vai miten olen näin väsynyt. Totesin, että se on aika kuluttavaa kun päivät pitää pitää itseään kasassa ja esittää, että kaikki on hyvin. Iltaisin iskee sitten lamaannus kun ei vaan enää jaksa ja tarvi esittää. Eikä se paljon raskautumista helpota, että kotona ollessa olen vaan lamaantunut ja itkuinen :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now