Elena

Keskenmenon aiheuttamat tunteet

726 posts in this topic

maletti - jee menkat! :girl_crazy:

 

Mulla lienee nyt kp 12 joten kiihkeetä aikaa eletään :girl_haha: Saapa nähdä saadaanko täti pidettyä poissa. Olo on ihan kumma vaikkei ovulaation pitäis tulla vielä muutamaan päivään. Jo eilisestä alavatsaa on nippaillut ja ollut kummia tuntemuksia... Lieko joku sekaisin mennyt munasolutuotanto siellä häiriköi?!?! Yhdet menkat ollu nyt km:n jälkeen ja toiveet nousee taaaas ylöspäin kun ovis lähenee.. Tai ainakin oviksen aika. Oviksesta en mene sanomaan. En usko hetkeäkään että tärppäis mutta saahan sitä silti toivoa - eikai sitä muuten viitsisi yrittääkään. Kropan tuntemukset on vaan niin erit kuin ennen etten uskalla ajatellakaan että raskautuminen olis mahdollista. Pelottaa ettei tärppää vielä pitkiin aikoihin - ja harmittaa jo valmiiksi kun ehkei kuitenkaan vauvaa tulekaan vielä nyt. Sais kyllä tulla! :girl_cry2: Hetimulletänne kaikkinyt.

 

Muoks iiriS! Inhottavaa kun jokin asia on koko ajan muistuttamassa keskenmenosta. Koita jaksaa - ja tottakai saat vältellä vauvallista kaveriasi. Mutta vois olla ehkä hyvä kertoa totuus tälle. Itse en aio km:ää pitää mitenkään salassa ainakaan uuden tärpin jälkeen enää. Nyt vielä saa olla omana taakkana.

 

Edith - mietinkin mitä sulle kuuluu kun se toinen ketju on kokonaan hiljennyt. itse en kiduta itseäni lukemalla vanhaa odotusketjua - ennemmin jokaista uutta tulevaa ketjua. Km muistuu kyllä mieleen kun lukee ilmoituksia syntyneistä ja kastetuista.. Aina siitä jokin muistuttaa. Ehkä joskus uusi vauva masussa saa km:n "unohtumaaN". Vieläkö jatkatte kuitenkin yritystä??

Edited by Possu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Possu: Edelleen vauva on ollut toiveissa km:sta lähtien, mutta toimitus näyttää kestävän...Taitaa olla yk 5 menossa, mutta en jaksa noita hirmuisesti laskea kun meillä ei luomuvauva ole kovin todennäköinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä vastan pyörin tunteiden viidakossa... Ehkä eniten pahalta tuntuu juuri nyt se, että siellä ei ole elämää, mutta olen silti raskaana. Jos tämän vain saisi nyt äkkiä pois hoidettua. Ajatuskin uudesta yrittämisestä masentaa... Huoh. girl_to_take_umbrage2.gif Pettymyksen nieleminen liene se kovin työ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pahimmalta tuntuu se, miten onnellisia me olimme kun olin raskaana. Nyt kunnon "yrittäminen" tuntuu pahalta. Vaikka aikaa ei ole mennyt kauan, mutta siltikin alkaa olla vuosi jo kun tein positiivisen raskaustestin, eikä mitään ole tapahtunut. :girl_sad:

 

Ihan samat fiilikset täälläkin. :girl_to_take_umbrage2::lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

tahdenlento, sulla on ilmeisesti tuulimuna? Mulla oli sama syyskuussa ja se oli enemmän perseestä kun ihan kunnon keskenmeno. Jotenkin tuntui että hittoako mä tässä suren ja itken silmät päästä kun en edes ollut raskaana. En menettänyt mitään oikeasti.

 

Ja kun oikeasti mä menetin sen AJATUKSEN tulevasta vauvasta. Mutta sitä oli silloin vaikea tajuta, että surra saa ja sitä on vieläkin vaikea tajuta vaikka siitä on jo puoli vuotta aikaa. Mä suren sitä vieläkin ja samaan aikaan tulee se typerä tunne, että mä en "saisi" surra kun en mä ole mitään menettänytkään.

 

Argh, kamalasti voimia ja jaksuja!!

 

Sinikka ja Iiris/, itse olen jo päässyt eroon noista fiiliksistä. Mä olen hyväksynyt sen, että tässä ei muu auta kun "yrittää kunnolla". Välillä sitä on hyvinkin toiveikas ja sitten joskus taas ei todellakaan. Kaikilla tää ei vaan oo niin helppoa kun muilla. Yks työkaveri joka tietää meidän tilanteesta (km + tm) sanoi että vauvan pitää syntyä rakkaudesta eikä tuommosesta järjettömästä yrittämisestä. Ai että mua tympii vieläkin se kommentti. Kun ei sitä voi ymmärtää miltä se tuntuu tällästen menetysten jälkeen kun EI VAAN VOI jättää kaikkea sen rakkauden varaan vaan on "pakko" yrittää ja tikuttaa ja paneskella sillon ku tikku käskee. Hirmu kiva ajatus se, että vauva syntyy rakkaudesta, mutta kaikilla se ei vaan riitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ar-ultrassa ei ollut sykettä ja pysähtynyt kehitys. joten keskenmeno tulee joko luontaisesti tai sitten lääkkeiden avulla. Kumpi nyt sattuu olemaan aikataulutuksessa ensin. Ilmeisesti mun streptokokki on pysäyttänyt kehityksen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla seurattiin tilannetta melkein kolme viikkoa kun odoteltiin josko sinne jotain ilmestyisi. Oli kamalaa odotella ja aina sitä jostain sai toivoa uuteen ultraanettä NYT siellä on elämää. Mutta ei...

 

Tsemppiä jatkoon! Toivottavasti vuodot alkaisi itsestään eikä lääkkeitä tarvittaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yks työkaveri joka tietää meidän tilanteesta (km + tm) sanoi että vauvan pitää syntyä rakkaudesta eikä tuommosesta järjettömästä yrittämisestä. Ai että mua tympii vieläkin se kommentti. Kun ei sitä voi ymmärtää miltä se tuntuu tällästen menetysten jälkeen kun EI VAAN VOI jättää kaikkea sen rakkauden varaan vaan on "pakko" yrittää ja tikuttaa ja paneskella sillon ku tikku käskee. Hirmu kiva ajatus se, että vauva syntyy rakkaudesta, mutta kaikilla se ei vaan riitä.

 

Eikö tuo juuri ole sitä rakkautta? Eihän rakkaus ole mikään yhtäläisyysmerkki spontaanin ja huolettoman raskaaksi tulemisen kanssa. Mun mielestä rakkaus on myös yhteisiä haaveita ja tavoitteita, ilojen ja pettymysten jakamista yhdessä, oman mukavuuden uhraamista toisinaan yhteiselle hyvälle puolin ja toisin ja niin edelleen... Onpa työkaverisi sanonut ajattelemattomasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^nimenomaan samaa mieltä. Eikö se juuri ole rakkautta?

Kyllä mä luulen, että meidän vauva syntyy taas astetta suuremmasta ja voimakkaammasta halusta ja nimenomaan rakkaudesta, kun on tämä läpi käyty (jos siis on syntyäkseen). Miten se rakkaus on liitännäinen siihen, että millä keinoilla sitä tehdään?

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä tähdenlennon ja eburin kanssa! Eikö lapsen yrittäminen ole rakkautta vaikka sitä tekiskin tikun käskemänä?!?

 

Itse ajattelen keskenmenosta nyt niin että sitä seuraavaa lasta osaa rakastaa alusta asti jo enemmän kuin mitä keskenmennyttä lasta olisi osannut. Km vei touhusta jonkun tietyn viattomuuden pois eikä lasta voi pitää enää "itsestään selvyytenä"... Vaikea pukea ajatus sanoiksi mutta itsellä on olo että km:llä oli jokin tarkoituksensa... JA tosiaan tätä seuraavaa vauvaa haluaa nyt jo enemmän kuin mitä sitä edellistä. Ehkä km:stä alkoi se todellinen vauvakuume?! Eikä nyt ole edes ne kelan ikärajat tuomassa "pakko ehtiä ajoissa"-stressiä... (vaikka täytyy myöntää että taas vähän kirpas kun oli lehdessä 2v10kk ikäerolla tullu sisarukset.) No, raha ei kai tuo sitä onnea!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nythän se sitten tapahtui, kun olin jo kokonaan luopunut toivosta. Tänään aamulla uusi plussa!

Tosin harmittaa nämä sekavat tunteet, pelko siitä että joutuu taas menettämään rakkaansa, että taas käy niin..

Pitäisi olla täysin onnellinen, mutta pelko on kova vastus ja aiheuttaa viellä paljon stressiä tähän päälle. girl_mad.gif

Mutta nyt ei auta kun toivoa parasta! girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mirday, täällä toinen joka yrittää pakonomaisesti ajatella, että meille TULEE jouluna vauva. Vaikeaa kun pelottaa niin hemmetisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neuvolatädin kanssa käydyn pienen keskustelun jälkeen pääsenkin jo tällä tai ensi viikolla ultraan katsomaan että onko tällä hetkellä kaikki kunnossa, mutta tuskin sekään auttaa tähän pelkoon!

Meillähän on siis lasketut ajat aivan lähekkäin koska täälläkin viikot 4+4.

Koran_ toivottavasti sinulla menee nyt kaikki hyvin ja suunnitelmien mukaan! girl_smile.gif

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tuli uusi plussa n. 5 kk keskenmenosta ja oikeastaan vasta nyt tämä raskaus alkaa tuntumaan todelliselta. Ylihuomenna alkaa 18. raskausviikko eli kohta on jo puoliväli. Alussa olin tosi paniikissa keskenmenon pelkojeni kanssa, kerran esim. Prismassa luulin että hulahti verta housuihin, oli kauhean pahaenteinen olo ja piti sännätä kauhusta valkoisena asiakas-wc:hen tarkistamaan tilanne. Onneksi oli ihan väärä hälytys eikä siellä mitään ollutkaan. Pelot alkoi mulla helpottaa joskus 12. viikon jälkeen, sen jälkeen en enää ajatellut keskenmenon mahdollisuutta ihan joka päivä. Ultrassa käyminen on myös auttanut, tuntuu niin ihanalta nähdä että vauvalla sydän lyö ja että se liikkuu. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mitään vuotoa ei ole tullut, ei veristä eikä edes rusehtavaa. Jos olisi, olisin varmasti hätääntynyt tosi paljon.

 

Mielestäni olin päässyt keskenmenosta jo melko hyvin yli ennen uutta raskautta (siinä isona apuna on ollut mm. tämä keskustelu), ja siinä mielessä oli ehkä hyväkin että meni se 5 kk uuteen plussaan. Mutta toisaalta kunnolla siitä pääsee yli varmaan vasta uuden raskauden myötä eikä silloinkaan ihan heti. Alkuvaihe on todella pelonsekaista onnea. Tietenkään tässä vaiheessakaan ei voi olla täyttä varmuutta että sen pikkuisen käsivarsilleen vielä saa elävänä, mutta ainakin todennäköisyys siihen on jo hyvä.

 

Paljon tsemppiä ja myötätuntoa kaikille keskenmenon kokemaan joutuneille! :lipsrsealed: Toivon teille kaikille myös uutta plussaa ja että seuraava raskaus sujuisi hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen vihdoin valmis puhumaan kokemastamme keskenmenosta ja löysinkin heti jotain, mikä kosketti minua kovasti:

 

^ ar-ultrassa ei ollut sykettä ja pysähtynyt kehitys. joten keskenmeno tulee joko luontaisesti tai sitten lääkkeiden avulla. Kumpi nyt sattuu olemaan aikataulutuksessa ensin. Ilmeisesti mun streptokokki on pysäyttänyt kehityksen...

 

Minä olin viikolla 7+2 käydessäni tiistaina yksityisellä varhaisultrassa nähdäkseni, että raskaus on oikeassa paikassa. Olihan se, mutta se olikin ainoa hyvä asia, mitä sillä vastaanotolla kuulin. Alkio vastasi korkeintaan viikkoa 5+. Sykettä ei näkynyt, joten sain lähetteen keskussairaalaan hcg-mittaukseen.

Tulokset mittauksesta tulivat minulle puhelimitse myöhemmin samana päivänä ja lääkäri kertoi kyseessä olevan todennäköisesti normaali raskaus; kyseessä olisi ollut vain hieman pidempi kierto, jolloin ovulaatio olisi tapahtunut myöhemmin. Kuulosti järkeenkäypältä, sillä edeltävä kiertokin oli ollut neljä päivää pidempi, kuin normaalisti. Rentouduin ja olin taas hyvillä mielin.

Perjantaina 25.3. (rv 7+5) alkoi aamulla minimaalinen vuoto ja alavatsakivut. Keskenmeno tapahtui sitten lopullisesti vasta iltapäivällä. Yöllä olivat lähinnä henkiset kivut niin kovia, että itkin lähes silmää ummistamatta koko yön. Mieheni lähti illalla töihin ja tuntui kamalalta olla koko yö yksin. Rintaa puristi ihan kamalasti!

 

Nyt alkaa kuulua jo parempaa. Vuoto km:n jälkeen kesti seitsemän päivää (loput 5-6 päivää sellaista tiputtelua). Alavatsakipuja kesti muutaman päivän. Raskaus meni kesken itsestään, joten emme saaneet lääkäriltä ohjeita odottaa seuraavia kuukautisia. Olen toiveikas tämän loppukevään suhteen, mutta välillä pelottaa, jospa meitä ei sittenkään enää koskaan siunata pienellä ihmeellä. Pikkuinen taapero olisi meidän perheessä niin kovasti toivottu. :girl_to_take_umbrage2:

 

Se, miksi Tähdenlennon kirjoitus minua kovasti kosketti, oli aihe streptokokki. Sairastin a-streptokokkia samaan aikaan, kun plussasin.

 

Tähdenlento: Mitä sinulle tällä hetkellä kuuluu? En pääse päikkyäsi vielä lueskelemaan, vaikka se olisi minulle varmasti oivaa vertaistukea. Täytynee ottaa päivän tavoitteeksi aktivoitua vielä yhdeksän viestin verran.

Edited by Slemmy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Slemmy, kamalaa että oot joutunut olemaan yksin :girl_impossible: Nyt ei voi kun toivottaa kovasti jaksamista! Jos jotain hyvää haluaa asiasta etsiä niin se, että homma hoitui ilman lääkkeitä tai kaavintaa.

 

Tuosta itseasiassa päästäänkin mun asiaani. Mies on koko ens viikon poissa ja multa meinas eilen päästä ihan itku kun keksin että mitä jos tää menee kesken sillä aikaa kun se on pois ja mun pitää kestää se kaikki yksin :girl_impossible: Niin kamala ajatus että mä en oikeestaan ees voi ajatella sitä kun tulee niin kamala ahdistus ja hätä.

 

Syyskuussa hoidettiin tm lääkkeillä ja mies ei silloin töiden takia voinut olla mun tukena ja se oli IHAN JÄRKYTTÄVÄÄ. Sitten apuna oli kyllä äiti ja hyvä ystävä (kun ei sitten homma toiminutkaan niinkun piti ja sain kaks päivää vetää niitä lääkkeitä ja jännätä mitä tapahtuu). Mä en enää IKINÄ halua olla yksin vastaavanlaisissa tilanteissa.

 

Mun mielestä miehen pitäisi voida hakea sairaslomaa jos vaimo tekee keskenmenoa kotona (tai sairaalassa) ettei tartte olla yksin. Saathan sä lomaa synnytystäkin varten!?!? Ihan oikeesti, eiks oo hassua että keskenmeno on sellanen asia minkä nainen joutuu kärsimään yksin jos ei satu miehen vapaapäivälle?!

Edited by koran_

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Olen koran_ kanssasi todellakin samaa mieltä. Omalla kohdallani tuosta miehen poissaolosta seurasi suoranainen vaaratilanne, kun menin hetkeksi tajuttomaksi tyhjennyspäivänä kipujen ja verenhukan takia. Onneksi mies oli ehtinyt hetkeä aiemmin tulla töistä kotiin, mutta pelottaa ajatellakin, mitä olisi tapahtunut jos mies ei olisi ollut paikalla tarkkailemassa tilannetta ja viemässä mua päivystykseen. Saahan sairasta lastakin hoitaa kotona, joten ihmettelen, miksi tällaisessa tilanteessa mies ei voi lähtökohtaisesti saada saikkua. Erityisesti, kun menetys koskee miestäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimenomaan! Asia koskee miestäkin!

 

Tai ehkä se mies saisi sairaslomaa jos vaan marssisi työterveyteen ja sanoisi suoraan lääkärille, että minun vaimoni tekee kotona keskenmenoa yksin ja haluan olla hänen luonaan ja minä olen myös surullinen kun MINUN vauvani ei koskaan tulekaan syntymään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä olisin toivonut, että keskenmenon todennut lääkäri (joka kirjoitti mulle sairauslomaa) olisi suoraan kysynyt mieheltä samalla, tarvitseeko hän esim. 1-2 päivää saikkua kotona olemiseen ja mun tukemiseen. Meillä mies otti keskenmenon ihan hyvin ja oli varmasti periaatteessa työkykyinen (eli tuskin se työterveyslääkärikään olisi voinut keksiä mitään suru-tyyppistä poissaolokoodia siihen), mutta itsellä oli vaikeuksia selvitä yksin.

 

Olen ollut joitain kertoja kovin sairaana kotona, eikä tietenkään mies voi olla mua aina hoitamassa, kun olen kipeänä ja päin vastoin, mutta silti koen tuon keskenmenon ihan erityyppisenä juttuna kuin muut sairastelut.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta sairasloman antamisesta miehelle, eihän sellaista "suru-koodia" taida oikeasti ollakaan, mutta kai sitä lääkäri jotain saisi todistukseen rustattua. Saahan ihminen sairaslomaa silloinkin jos esim. lähisukulainen kuolee. Mitä siihen todistukseen silloin laitetaan syyksi?

 

Ja se, että mies on tukemassa keskemenon aikana on ihan eri asia kun hoitamassa muuten sairasta vaimoa.

 

Mitenhän tätä asiaa voisi muuttaa? Ihan oikeasti?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä ajattelen, että siinä itse asiassa ON kuollut lähiomainen. Toki vasta idullaan oleva lapsi, mutta kuitenkin. En tiedä yhtään, millaisia koodeja lääkärit käyttävät tuollaisissa kuolemantapauksissa. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jonkun lääkärin näkemys tästä aiheesta muutenkin. Täällä vaukkareissakin taitaa muutamia lääkäreitä kirjoitella?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nojoo, onhan se tavallaan lähiomainen. Tai on.

Hm, olisi mielenkiintoista tietää miksi tällänen asia ei ole miehelle sairasloman "arvoinen" asia. Tai ainakin jos lääkkeillä tyhjennetään niin pitäisi olla mahdollista että mies saisi saikkua sille päivälle että voi olla vahtimassa kotona. Mulle sanottiin että yksin ei saa olla kun ei voi tietää miten lääkkeet vaikuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neuvolatädin kanssa käydyn pienen keskustelun jälkeen pääsenkin jo tällä tai ensi viikolla ultraan katsomaan että onko tällä hetkellä kaikki kunnossa, mutta tuskin sekään auttaa tähän pelkoon!

Meillähän on siis lasketut ajat aivan lähekkäin koska täälläkin viikot 4+4.

Koran_ toivottavasti sinulla menee nyt kaikki hyvin ja suunnitelmien mukaan! girl_smile.gif

 

 

 

 

Meillähän on melkein samat viikot! Oletko milloin menossa ultraan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Slemmy Tuota streptokokkia se gyne vahvasti epäili syyksi. jostain luin, että sillä on yhteyksiä ollut jonkun mielestä dysmeliaan (liittyi jotenkin esim. raajojen epämuodostumiin) lisäksi uudesta vauva lehdestä luin vammautuneesta lapsesta, joka oli saanut äidiltä synnytyksessä streptokokki bakteerin ja sitä ei ollut ajoissa huomattu. Kirjota nopeasti ne viestit täyteen, olis kiva kuulla sun kommentteja vaikka sitten päikyssä tai yksärinä!! Samoja ajatuksia ja tuntemuksia pelkoineen löytyy täältäkin lipsrsealed.gif

 

 

Hirveätä, että olet joutunut olemaan yksin kotona. Ylipäätään eilen sairaalassa ajattelin, että kamalaa, että lääkkeellistä tyhjennystä teetetään yksin (ilman ammattiapua ja kipulääkitystä) kotona. Itse olin iloinen tän kaupungin vakikäytännöstä teettää se sairaalassa. Tosin saikkua olis saanut vain sen päivän... Itse koin tarvitsevani tämän toisenkin (minkä otin omin luvin). Ja etenkin harmitti miehen puolesta, joka ei sen enempää ole saanut koko viikonloppuna lepoa ja oli mun kanssa sen koko saman ajan sairaalassa. Että mielellään hänellekin olisi suonut yhden akkujen lataus päivän. Ja etenkin jos oisin joutunut tuon kotona tekeen, olisin halunnut miehen kotia. Halusin sen sairaalaankin koko ajaksi!!

Edited by tahdenlento

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo siinä toinen älytön asia että saat YHDEN päivän sairaslomaa. Mä olin lopulta kaksi viikkoa pois töistä kun en todellakaan ollut työkuntoinen. Välillä olin työnantajan luvalla ja välillä taas lääkärin luvalla.

 

Aaargh! Lähden ihan kohta pitämään jotain mielenilmausta jonnekin, että tuohon pitää saada muutos! :skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now