Keskenmenon aiheuttamat tunteet

[SininenHetki]

Viime yönä tuska ja ahdistus valtas taas mielen, joten itkuksihan se meni. Mutta itkeminen helpotti.

[koran_]

Tälläsen laulun löysin yhdestä hengellisestä lastenlaulukirjasta:

 

Me odotimme häntä

 

1. Me odotimme häntä. Hän oli rakas niin. Hän ajatukset täytti sai paikan sydämeen.

2. Me odotimme häntä vaan hän ei tullutkaan. Jo ennen syntymäänsä hän jätti tämän maan.

3. Hän luonasi nyt leikkii jo kanssa enkelten. Oi, Jeesus ota syliin se lapsi pikkuinen.

 

Anna-Mari Kaskinen

[SininenHetki]

Tuokin oli ihana *tippa linssissä*

 

Meillä harjoteltiin koulussa toissa päivänä potilaan siirtämisiä sängystä istumaan, sängystä pyörätuoliin jne. Opettaja haki sitten portatiivin, että voimme harjoitella siirtämistä siihenkin.

 

Oli lähellä, ettei tullut itku, kylmät väreet meni pitkin selkää. Tuo portatiivihan siis on se metallinen "pönttö", johon piti "tiputtaa" ne raskausjäännökset.. =( Ja taas nousee kyyneleet.. Näköjään oon taas herkillä.

Toissapäivänä keskustelin myös yhden opettajan kanssa, että miten korvaan menettämäni tunnit ja millon teen kokeen. Tää opettaja sit kysy, että miten muuten on mennyt (kerroin sähköpostissa olleeni osastolla tietyn toimenpiteen takia ja että ottaa henkisesti koville eikä koulukaan oikein nyt jaksa kiinnostaa). Siinäkin tuli tärinä ja itku kurkkuun, oli pakko lähteä pois siitä sitten.

Tänään töissä (kaupassa) ärsytti nähdä nuoria äitejä pienen/pienten lapsen/lasten kanssa. Käänsin aina katseeni heistä pois. Typerää ja lapsellista mutta jotenkin se vaan riipas.

 

Näitä tämmösiä hetkiä varmaan tulee vielä tulevaisuudessakin.. Mutta muuten koulu on kyllä "auttanut" mua, kun on jotain tekemistä. Ei tule koko ajan murehdittua asioita.

[SininenHetki]

Täällä ollaan taas ahistuksen kourissa. Eipä taas mikään kiinnosta, on jotenkin niin raskasta olla.

[mianro]

^ Voimahali

[SininenHetki]

Kiitos mianro. Nyt jo taas parempi, nää mielialat näköjään heittelee ihan tosissaan. Kun pääsis jo yrittämään uudestaan! Ei jaksais odottaa ;/

[mekh]

Mulla on nyt viime aikoina suru nostanut taas päätään. Mä niin toivoin, että olisin ollut raskaana ennen laskettua aikaa mutta siihen on enää kolme viikkoa, joten se siitä toivosta. Sillä viikolla, kun äitiyslomani olisi alkanut, itkin lähes joka ilta. Nyt tulee taas sellaisia hetkiä, että masentaa ja surettaa. Tänään kuulin, että jumppaohjaajallani oli vähän aikaa sitten keskenmeno, ja meinasin tästä kuultuani alkaa jumpassa itkeä.

 

Jotenkin en oikein osaa puhua näistä asioista muiden kuin mieheni kanssa, kun mulla ei ole samassa tilanteessa olevia kavereita. Mulla on yksi todella hyvä ystävä, jonka kanssa olen aina voinut jakaa ilot ja surut, ja toki tästäkin surusta voin hänelle puhua, mutta ei hän voi (tietenkään) täysin ymmärtää, kun itsellään on aivan erilainen elämäntilanne.

[mianro]

mekh Jos tuntuu että tarttet enemmän vertaistukea km:n suhteen niin laita toki privana viestiä.

 

Mun on edelleen jotenkin ihan hirveen vaikee päästää irti keskenmenneestä raskaudesta. Vieläkään, lähes 9 kk:n jälkeen, ei mee oikeestaan päivääkään etten ajattelis pienen pientä joka meillä vois olla ja kunnolla itken edelleen viikoittain. Lisäks viime aikona on alkanu päässä pyöriä ikään kun videonauhana viime touko-kesäkuun vaihde: pari päivää ennen keskenmenoa, hetki kun ultrassa pieni todettiin kuolleeksi ja päivät sairaalassa. Mikä ihme sen on nostanut nyt niin kirkkaana mieleen, kun tässä on jo muutama viikko menny kuitenkin kaiken muun kiireen keskellä paremmin.

[mekh]

^Kiitos mianro. Yleensä mua auttaa jo se, että pääsen palstalla purkamaan oloani.

[SininenHetki]

mekh ja mianro, voimia teille hirmuisesti :lipsrsealed:

 

 

Mä kans luulen, etten pääse ikinä siitä kunnolla yli, tai nyt ainakin tuntuu siltä. Enkä minäkään osaa asiasta oikein puhua sille ainoalle ystävälleni, joka tietää siitä. Enkä varmaan kyllä edes haluakaan puhua. Viikonloppuna sain kuulla, että miehen entinen (joskus nuorena, ollaanhan mekin oltu kohta seittemän vuotta yhdessä) saa vauvan ja LA on kaks päivää myöhemmin, mitä meillä olis ollu. Siitähän se "masennus" ja ahistus tuli!

Tunteet ja ajatukset oli semmosia, että miks niille suodaan lapsi, kun eivät varmasti edes tule yhdessä pysymään (en jaksa selittää enempiä, kuin että tämä tyttö on aina kailottanut ettei ole varma haluaako edes tätä miestä, vaikka ovat naimisiin menossa jne.) Tuommosia lapsellisia ajatuksia mutta kuitenkin.

Laitoin sitten tälle ystävälleni viestiä, niin hän laitto että noi on sellasia asioita, joille ei voi mitään! Mua NIIIIIIN ärsytti tuo vastaus!! Kyllä mä tiedän, ettei niille voi mitään mutta silti. Ei tuommosta jaksa aina kuunnella!!

 

 

 

Asiasta vähän toiseen, kuukautisia ei ole vielä kuulunut, kaavinnasta tuleekin vasta kolme viikkoa torstaina. Tänään kuitenkin oli todella vihlovaa kipua vasemman munasarjan kohdalla ja semmoinen paineen tunne. Totta kai mulle heti tuli mieleen, että ei kai se voi ovis olla?!

Edited February 16, 2011 by SininenHetki

[mianro]

^ Voishan se olla Mulla alko menkat aika tarkkaan 4 vk kaavinnan jälkeen.

 

Mä kävin eilen gynellä ja tadadaa! Tutkimushuone oli sama jossa kkm todettiin. Itkuhan siinä tuli kun joutu samalle pedille nousemaan ultrattavaks

[SininenHetki]

No toisaalta toivon, ettei se ollut ovis koska se meni ihan hukkaan Kun ei voinut sitä hyödyntää. Tai kai sitä olis voinut mutta kun sanottiin, että ei ennen ensimmäisiä kuukautisia, niin ei sit. :/

 

Voi mianro

Voin kuvitella tuntemuksesi Itsellä tuli tippa linssiin ja selkäpiitä karmi pelkän samanlaisen portatiivin näkemisestä, johon ne "jäännökset" piti tiputella. Onneksi kuitenkin sain pidäteltyä, koska koulussa olin.

[-Iiris]

jostain syystä tännekin sivustolle täytynee aina välillä palata kun jostain syystä, keskenmeno aina välillä palaa mieliin. Nyt minulla on tullut pari kertaa se uniin. Olen omasta mielestäni aika hyvin jo unohtanut asian, keskittynyt tulevaan (ehkä myös stressannut) enkä niinkään keskenmenoa. Nyt mieleeni tupsahtelee välillä hetki, kun sikiö pulpahtaa vessapaperiin ja pidin sitä kädessäni. Pieni klönttihän se vain oli, mutta jotenkin se näytti pieneltä ihmiseltä. Pienet musta silmät sillä oli ainakin. Ja jotenkin muistan sen kivun, miten kamalasti minuun sattui kun itkin. Itkin auringon paisteessa, lämmintä oli varmaan yli 25 astetta. Itkin monta yötä niin että sattui ja kolme viikkoa meni aivan sumussa. Muistan unissa miten itkin ja tärisin ja mieheni yritti lohduttaa minua. Kai hänkin itki vähäsen mutta yrittää pidätellä.

 

Tuollaiset tietyt asiat varmasti tuovat mieleen keskenmenon. Minä itse muistan pitäneeni yhtä ihanaa villatakkia kesällä sairaalassa. Jotenkin en vain saata pitää sitä enää, sillä muistan vain sen kesäisen aamun, kun lähdin ennen kahdeksaa kaavintaan se takki päällä.

 

Toivottavasti keväinen aurinko tuo meille kaikille jaksamista!!

[SininenHetki]

Voi Iiris, tulin niin surulliseksi tuosta sinun viestistäsi. Mutta kai se niin on, ettei näitä voi ikinä unohtaa. Tarvitseekokaan?

[SininenHetki]

Oliko se nyt niin, että ennen ensimmäisiä kuukautisia ei sais harrastaa suojaamatonta yhdyntää? Emme ole nyt kolmen viikon aikana mitään puuhailleet, on ollut vähän niinkuin viimesenä mielessä mutta nyt ei oikein jaksais odottaa, eikä tekis mieli mitään kondoomejakaan käydä ostamassa.

 

Tää on niin turhauttavaa, kun oottaa niitä alkavaksi niiiiin paljon, että pääsee sitten taas uusiin yrityspuuhiin!

[mekh]

^Tuntuu, että eri lääkärit antavat tuohon erilaisia ohjeita. Mulle ei sanottu mitään siitä, että pitäisi käyttää ehkäisyä eli meille annettiin lupa hetki jatkaa yritystä.

[koran_]

Mä olen kans kuullut että jotkut sanoo että vasta ekojen menkkojen jälkeen ja jotkut taas antaa heti luvan.

[Mirdja]

Meille sanottiin, että suositellaan odotettavaksi yhdet kuukautiset, jotta keho hieman palautuu. Mutta lääkärin mukaan ei ole varsinaisesti mitään lääketieteellistä syytä välttämättä odottaa yksiäkään kuukautisia, hänen mielestään vaan se on jollain tavalla luonnollisempaa niin. Me kyllä jätettiin kondomit ja muut ihan suosiolla käyttämättä ja luotettiin siihen, että keho raskautuu vasta kun on siihen valmis.

[SininenHetki]

Erilaisia mielipiteitä/ohjeita siis on.

 

Itse siis olisin valmis jo yrittämään uudestaan, tai ainakin että ilman ehkäsyä puuhasteltais ilman ajatusta, että onkohan tämä nyt "väärin.

 

Täytyypä siis puhua miehen kanssa.

[Possu]

Täällä tuntuu että keskenmenosta ei pääse yli jos ei heti ala yrittää uutta vauvaa. En kestä ajatusta että pitäisi kuukausikaupalla velloa surussa ja vain odottaa. Heti vaan uutta yritystä että edes toivoa on. Itsellä olo että kun uudelleen joskus raskautuu niin pääsee vasta tosissaan km:n yli. Silloin sen voi jotenkin jättää taakseen. Uusi raskaus kyllä vähän jännittää - pysyyköhän se(kään) sisällä. Mutta se ei pelaa joka pelkää! Mulle lääkäri sanoi vaan että sen 10 päivän aikana ei saisi raskautua kun mulla oli antibioottikuuri, mutta muuten suorastaan rohkaisi että heti vaan jos siltä tuntuu!

 

Iiris - olipa surullinen kirjoitus. Ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi! Jaksuja!

Sininenhetki - eihän puuhastelu voi ikinä olla väärin Jos keho on valmis niin se raskautuu kyllä! Jos ei ole valmis niin sitten ei vaan tapahdu mitään.

 

Tuosta yksien kuukautisien säännöstä on lähinnä kuulunut vain että se helpottaa lasketun ajan laskemmista kun ovulaation aika on tarkempi! Se sääntöhän helpottaa vain neuvolan hommia! Ja nykyäänhän lähes kaikki ainakin täällä tuntuvat käyvän alkuraskauden ultrassa - siellähän se l.a. saadaan tarkasti määritettyä, joten kuka tässä mitään kuukautisia haluaa odotella. Ja tuhlata taas yhden kierron verran päiviä!

[SininenHetki]

No kiva juttu kun oon ollut siinä uskossa, että ON oltava ne yhdet kuukautiset tai muuten tapahtuu ties mitä! :/

Eli hommiin siis.

[Possu]

jees hommiin vaan sininenhetki! Vielähän tässä on toiveita ties mistä - jos ehtisi vielä tälle vuodelle mukaan odotusketjuihinkin... *ei sittenkään uskalla toivoakaan tai edes sanoa ääneen*

[Liljankukka]

Minulla ei ehtinyt tulemaan kuukautisia keskenmenon jälkeen eli raskauduin heti. Mutta raskaus totettiin tuulimunaksi, ensimmäinen raskaus oli sikiöllinen. Välillä olen miettinyt tulinko liian nopeasti raskaaksi vai oliko vain huonoa tuuria.

[SininenHetki]

Totta, ehtiihän tässä vielä. Olisi toiveiden täyttymys, jos vielä tälle vuodelle ehtisi.. Maaliskuussa siis pitäisi raskautua. *huokaus*

 

Ensi viikolla mun on käytävä siinä keskenmenon jälkeisessä verikokeessa ja tehtävä se raskaustesti.. Jotenkin kammoksuttaa käydä ostamassa tuo testi.. =(

Edited February 21, 2011 by SininenHetki

[Possu]

^ olispa kauheeta tuo raskaustestin tekeminen! Mulla oli viikossa laskenut hcg-arvo lukuun 28 ja lääkäri sanoi ettei jatkotoimenpiteitä tarvita. Nyt mennään siis omillaan.

 

Onko tuo r.testi ihan välttämätön - sininenhetki?