Nat

Vauvat ja lapset uutisissa II

808 posts in this topic

^ Olin just tuomassa samaa. Valitettavasti osassa nykypäiväkodeissa lapsen elo on selviytymistä ei sosiaalistentaitojen kehittymistä :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotihoidon tuki säilyy entisen mittaisena

 

Kotihoidon tuen kestoa ei lyhennetä. Hallitus sopi asiasta kehysriihessään.

 

Hallitus sai vasta eilen eduskunnan luottamuksen keskustan kotihoidontuen leikkausaikeita koskeneen välikysymyksen käsittelyn päätteeksi.

 

Keskusta peräsi välikysymyksellään, onko hallitus aikeissa leikata kotihoidontuen kestoa kolmesta vuodesta kahteen. Välikysymyksen pontimena toimi lehtitieto, jonka mukaan hallituksella tällaisia aikeita olisi.

 

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson totesi, että oppositio on käyttänyt järeintä asettaan eli välikysymystä julkisuudessa olleiden huhupuheiden perusteella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Onneksi oli sitkeä pikkuinen säilynyt hengissä. Ihmiset osaavat olla kyllä aivan järkyttäviä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomalaisäidin ajatuksia ranskalaisvanhemmuudesta. Heli Suominen, HS, 1.4.2012

 

Olin vähällä ärähtää neuvolan hoitajalle. Hänen ensimmäinen tulkintansa puolitoistavuotiaan lapseni oireista oli "mahdollisesti eroahdistus".

Tyrmistyin. Olin juuri kertonut koko perheen kärsineen mahakivuista ja lapsen olleen väsyneen oloinen. Hillitsin mieleni, sillä tällaisia arveluita Suomessa kuulee alituisesti. Varmasti hyvällä tarkoitettu kommentti on osa suomalaista nykykulttuuria, jossa äitejä ohjeistetaan elämään symbioosissa lastensa kanssa.

Pari vuotta sitten palasin Suomeen asuttuani vuosia Ranskassa. Kohta neljävuotias esikoiseni syntyi Pariisissa. Palatessamme yllätyin, kuinka kaikkensa antaen suomalaiset vanhemmat, etenkin äidit, omistautuvat vauvoille, taaperoille ja leikki-ikäisille.

Suomessa kuuluu elää lasten ehdoilla.

Perhepeti on muotia, vaikka aikuiset nukkuvat huonosti lasten pyöriessä vieressä.

Lastenvaunujen asemesta joku kuljettaa lastaan vain kantoliinassa, jottei lapsi kokisi oloaan hyljätyksi. Kyläilyistä ja ystävien tapaamisista on tullut lasten leikkitreffejä, joissa aikuisten työnä on helpottaa lasten elämää sen sijaan, että seurustelisivat keskenään.

Pariisilaisen keskiluokan parissa moinen saa äidit ja isät – ja lastenlääkärit – kohottamaan kulmiaan.

Ranskassa lapsien saaminen ei tee vanhemmista palvelijoita, jotka joustavat kaikessa. Ranskalaislapset syövät ruoka-aikaan ja samaa ruokaa kuin muutkin. Kun mennään kylään, lapset leikkivät keskenään ja antavat aikuisten jutella toisaalla. Alituinen kiukuttelu on poikkeuksellista – eihän aikuisten elämästä muuten tulisi mitään!

Pariisiin muuttanut amerikkalainen Pamela Druckerman ihmetteli niin paljon ranskalaislasten hyvää käytöstä, että intoutui tutkimaan asiaa. Tuore teos French Children Don't Throw Food (Yhdysvalloissa teos ilmestyi nimellä Bringing up Bébé) kannustaa äitejä ranskalaiseen tapaan raivaamaan omaa aikaa itselleen. Druckermanin mukaan se on nimittäin hyväksi myös lapsille. Yhdysvalloissa teos nousi saman tien bestselleriksi, ja se on suomalaisillekin perin kiinnostava.

Druckerman huomioi, miten jo vauvat käyttäytyvät Ranskassa toisin kuin Yhdysvalloissa – tai Suomessa. Ranskassa on tavallista ja oletetaan, että vauvat nukkuvat yöt läpeensä kolmen kuukauden iästä alkaen, tai viimeistään puolivuotiaina.

Suomessa pienten lasten vanhempien yleinen puheenaihe on, kuinka monet yksivuotiaatkin heräilevät öisin.

Hieman isompina ranskalaiset leikkivät Druckermanin mielestä itsekseen paljon taitavammin kuin amerikkalaiset – ja minun kokemukseni mukaan taitavammin kuin suomalaiset. Kuusivuotiaat lähtevät reippaasti viikon luokkaretkelle.

Mikä sitten on ranskalaisten salaisuus?

Druckermanin mukaan taustalla on ranskalainen käsitys lapsesta ja siitä, mihin pienikin vauva kykenee. Ranskalaiset uskovat, että pienikin lapsi suorastaan tarvitsee omaa rauhaa. Itsenäisyyteen kannustaminen näyttää suomalaisesta jopa joskus hylkäämiseltä. Yöllä heräävää vauvaa ei rynnätä lohduttamaan välittömästi, vaan odotetaan jopa 5–10 minuuttia ja kuulostellaan. Niin vauva oppii itsekseen nukahtamisen taidon. Jos vauva ei opi hyviä unitapoja muutaman kuukauden iässä, unihäiriöt vaikeutuvat. Näin Ranskassa uskotaan.

Myönteinen kehä lastenkasvatuksessa saattaa alkaa siitä, että yksivuotiaiden vanhemmat eivät enää ole tokkurassa ja univelassa.

Ehkä ranskalaiset jaksavat yöuniensa ansiosta pitää kiinni niistä kuuluisista rajoista: ruokapöydässä istutaan rauhassa, kaikkea maistetaan ja muita kuunnellaan. Nimittäin tällaisilla periaatteilla Druckerman selittää ranskalaislasten käytöstä.

Minusta ranskalainen kasvatus tuntui kyllä monessa mielessä liian vanhanaikaiselta. Ehkä lapset oppivat käyttäytymään hillitysti, koska he pelkäävät vanhempiaan ja heitä jopa kuritetaan? Näin itsekin muutaman korville läpsäisyn pariisilaisissa tavarataloissa.

Uskon olevani tyypillinen suomalaisäiti, kun kieriskelen syyllisyydessä jo siitä, että raahaan raivoavan kolmevuotiaan väkipakolla kotiin rappukäytävästä – kun olen ensin keskustellut, maanitellut ja uhkaillut etujen menettämisellä puoli tuntia. Tekisin itsestäni varmaan ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, jos sortuisin lyömään lastani.

Osa ranskalaisystävistäni taas kertoo näpäyttävänsä lapsia sormille ilman tunnontuskia, jos lapset oikuttelevat "mahdottomasti".

Druckerman ei itse usko kurituksen vaikuttavan, vaan yleisen jämäkkyyden. Hän muistuttaa, että asiantuntijat tuomitsevat kurittamisen Ranskassakin. Sitä ei tosin ole kielletty lailla kuten meillä. Tutkimusten perusteella kuritus on meillä harvinaisempaa, ja vanhemmat myös tuomitsevat sen tiukemmin kuin ranskalaiset.

Ranskalaiset ajattelevat kyllä aikuisistakin toisin kuin me suomalaiset. Lapsia rakastetaan, mutta vanhempien parisuhde ja oma aika on tärkeää, ehkä jopa tärkeintä.

"Minulle parisuhde on lapsia tärkeämpi", kuvaa ranskalainen Virginie Druckermanin kirjassa.

"Parisuhde on tärkeintä. Se on ainoa asia, jonka elämässäsi valitset. Lapsiasi et voinut valita, mutta miehen valitsit."

Suomalaisten ystävien kesken valittelemme, kuinka parisuhteen romantiikka on lasten vuoksi "jäähyllä". Valituksesta huolimatta taustalla on ajatus, että se nyt vain kuuluu tähän elämänvaiheeseen.

Entä Ranskassa? Druckerman kertoo kirjassaan pariskunnasta, jonka perheessä on sunnuntaisin sääntö, että lapset eivät saa tulla vanhempien makuuhuoneeseen ennen kuin vanhemmat tulevat ulos.

Pariisilainen ystäväni sai esikoisensa samaan aikaan kuin minä. Kun minä vielä imetin puolivuotiasta useita kertoja päivässä, ystäväni lähti miehineen matkalle – kahdestaan. Vauva jäi isovanhemmille.

Suomessa joissain neuvoloissakin on neuvottu, että lapsi voi olla erossa lähihoitajastaan yhtä monta tuntia kuin ikää on kuukausissa tai yhtä monta yötä kuin on ikävuosia. Ranskassa tällainen nyrkkisääntö olisi mahdoton – lähes kukaan ei voisi noudattaa sitä. Äitiysvapaa päättyy yleensä lapsen ollessa noin neljä kuukautta. Pienokaisille anellaan päiväkotipaikkoja, jotta vanhemmat pääsevät töihin.

Ranskassa vanhemmat myös uskovat, että pienokaisetkin tarvitsevat ryhmän virikkeitä. Suomessa taas löytyy asiantuntijoita, kuten Liisa Keltikangas-Järvinen, jotka korostavat ryhmän stressaavan lapsia.

Meillä Suomessa vuosien kotiäitiyden yleistyminen on lisännyt äitiyden paineita. Lapsilähtöisyydestä on tullut fundamentalismia, jossa taivaspaikan menettää, jos käyttää kaupan purkkiruokia, kertakäyttövaippoja tai jättää vauvan hoitoon.

Eräs suomalainen tuttava valittaa, kuinka hänen pääasiallinen tuntemuksensa yksivuotiaan hoitamisessa on pakokauhu. Ei saa nukkua, ei saa syödä rauhassa, lapsi on koko ajan vaatimassa jotain. Silti hän aikoo edelleen hoitaa lasta kotona.

Pikkulapsiajasta on meillä tullut vuosia, jotka katkaisevat aikuisten tarpeet täysin. Epämääräinen paine ajaa vuosiksi kotiin sellaisiakin äitejä, joille se ei yksinkertaisesti sovi.

Minulle Ranskan-vuodet toimivat rokotteena Suomessa leviävälle äitien syyllisyysoireyhtymälle. Otan vähemmän paineita tietäessäni, että Ranskassa tehdään monet asiat aivan toisin. Huomaan monessa seikassa valinneeni keskitien suomalaisten ja ranskalaisten tapojen välillä.

Ranskalaiset ystäväni päivittelivät, kuinka myöhään lapseni aloitti päivähoidon – yksivuotiaana. Suomessa se tuntui monesta hyvin varhaiselta. Minun perheelleni se oli juuri sopiva hetki.

Ranskalaisen vanhemmuuden tarkastelu antaa myös oikeuden pitää huolta itsestään. Se ei ole vain hätäistä suihkussa käymistä ja verkkareiden kaivamista. Se on omaa aikaa vaikkapa lukea, syödä hyvä ateria puolison kanssa ja joskus nukkua pitkään.

Ranskalaiset uskovat tähän. Ja he uskovat, että lapset ymmärtävät ja hyväksyvät tämän. Ja ehkä siksi ranskalaiset lapset, hyvä on, useimmat heistä, hyväksyvät tämän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

http://yle.fi/alueet...in_3368031.html

 

Tätä lukiessani aloin miettiä, kasvatetaanko meillä lapsia enää ollenkaan. Yritämmekö istuttaa heihin kykyä ottaa toiset huomioon, tajua oikeasta ja väärästä, siis ihmismäisistä tavoista? Vai ollaanko tässä jotain villi-ihmisiä, jotka eivät enää kykene minkäänlaiseen moraalisen toimintaan? Meillä ei noita sairaita kisailuohjelmia katso edes aikuiset, mutta ilmeisesti toisissa perheissä niitä tuijotetaan niin paljon, että lapset saavat yhteiselämän mallin sieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Musta tuo oli vähän sekava teksti. Ilmeisesti pääpointti oli kuitenkin se, että lapset matkivat aikuisten huonoa käytöstä: on nöyryyttämistä, mahdottomia suoritusvaatimuksia jne. Tuskin ne käytöstavat kisailuohjelmista tulevat vaan ihan läheisten aikuisten toiminnasta. Puhuja on sosiaalityöntekijä, joka työssään kohtaa normaalia enemmän heikoista oloista tulevia lapsia. Itse miettisin enemmin sitä, että kuinka huonosti perheet voivat ennenkuin yhteiskunta auttaa heitä ja miten huonot jutut voivat periytyä sukupolvelta toiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

SS:Äidinmaidosta on pulaa

 

 

Äidinmaidosta on pulaa monissa sairaanhoitopiireissä eri puolilla maata, kirjoittaa lauantain Savon Sanomat. Jos maitomäärä vähenee rutkasti, maidon jakelua on alettava säännöstellä.

 

Pula äidinmaidosta on erityisen suuri Kuopiossa, Oulussa ja Hämeenlinnassa, Savon Sanomat kertoo. Myös muun muassa Mikkelissä, Tampereella ja Joensuussa ylimääräistä maitoa on varastossa vähän. Helsingissä ja Jyväskylässä maitotilanne sen sijaan on edelleen hyvä.

 

Kuopiossa maito riittää hyvin, jos sitä on varastossa sata litraa. Jos määrä vähenee 50 litraan, maitoa täytyy alkaa säännöstellä. Silloin maitoa saa vain vastasyntyneiden teho-osastolla.

 

Äidinmaidon saatavuus vaihtelee yleisesti. Sairaanhoitaja Kirsi Huhta Oulun yliopistosairaalasta sanoo kuitenkin Savon Sanomille, että Oulussa tilanne on ollut huono jo pitkään, koska luovuttajien määrä on vähentynyt oleellisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli tuosta ranskalaisia lapsia koskevasta artikkelista mieleen, kun lennettiin AIr Francella esikoisen ollessa vauva, niin lentoemännät ja muutama ranskalainen äiti tuli ihmettelemään kun kannoin vauvaa liinassa. Olivat todella kiinnostuneita ja lentoemäntä kyseli mistä Helsingissä voisi ostaa sellaisen kun seuraavaksi lentää Suomeen. En sitten tiedä ollaanko siellä ns. kaavoihin kangistuttu, eikä oikein mitään vaihtoehtoja ole vaunuille ja rattaille tai sitten pitäisi ainakin osata etsiä itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo Lainien juttu oli hyvä, erityisesti Ranskan osuus. Vielä joitakin viikkoja täysin vailla omia lapsikokemuksia olen ihmetellyt sitä, miksi suomalaisissa perheissä lapset tuntuvat runnovan vanhempien yli mennen tullen. Siltä se lapsentahtisuus yksinkertaisesti näyttää sivusta katsottuna...

 

Jotain aivan muuta,

 

AL: Puheenaihe: isien on aloitettava ryhtiliike ja kaapattava takaisin kasvatusvastuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli tuosta ranskalaisia lapsia koskevasta artikkelista mieleen, kun lennettiin AIr Francella esikoisen ollessa vauva, niin lentoemännät ja muutama ranskalainen äiti tuli ihmettelemään kun kannoin vauvaa liinassa. Olivat todella kiinnostuneita ja lentoemäntä kyseli mistä Helsingissä voisi ostaa sellaisen kun seuraavaksi lentää Suomeen. En sitten tiedä ollaanko siellä ns. kaavoihin kangistuttu, eikä oikein mitään vaihtoehtoja ole vaunuille ja rattaille tai sitten pitäisi ainakin osata etsiä itse.

Toisaalta ranskalaisessa lasten piirretyssä (suomeksi Pauli), isä hoitaa usein lapsia ja kantaa pientä tyttöä (koiraa) kantorepussa. Eli kyllä sielläkin näitä vaihtoehtoja on...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meidän esikoisen päiväkodissa on yksi ranskalainen lapsi ja hänenkin isänsä kantaa pienempää vauvaa kantoliinassa :) Kyllä varmasti liinoja ja reppuja myydään, mutta ei ehkä niin paljon kuin täällä. Tai ainakin mulle jäi sellainen vaikutelma, kun kaikki ihmettelivät meidän liinaa siellä lentokoneessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kyllä suomessakin saa ihmettelyitä. Ilmeisesti monet kantaa vain kotonaan ja siksi liinoja näkee suht harvoin. Itse olen vuoden aikana nähnyt kadulla 2 liinailijaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä niitä ihmettelyitä liittyen kantoliinaan tulee ihan Helsingissäkin, jossa kuitenkin suhteellisen usein näkee äitejä tai isiä liinan kanssa. Tänäänkin parin tunnin kirjastoreissuun mahtui kolme tuntematonta ihmistä, jotka tulivat kyselemään liinasta. Kyseessä oli nimenomaan vanhemman polven ihmisiä, jotka ihastelivat kantoliinaa ja harmittelivat, ettei sellaisia käytetty Suomessa silloin kun omat lapset olivat pieniä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika surullista jos todella tuo luukku poistettaisiin käytöstä.. Tai siis surullista niiden lasten kannalta jotka eivät enää luukun turviin pääse, vaan hylätään jonnekkin paljon turvattomampaan paikkaan.. Alla iltalehden uutisointia asiasta:

 

 

Vauvaluukku vastaanottaa vastasyntyneitä

 

 

Keskiviikko 4.4.2012 klo 11.40

 

 

Saksassa on mahdollista jättää vastasyntynyt vauva luukulle, josta sairaala ottaa hylätyn lapsen vastaan.

Saksalaiset vauvaluukut eli Babyklappet ovat jo pitkään olleet kiistelty aihe maan rajojen sisällä. Luukku on epätoivoisen äidin ja viattoman lapsen viimeinen toivo. Luukku kautta voi jättää oman jälkikasvunsa asiantuntevaan hoitoon. Babykalppet perustettiin, jotta vastasyntyneitä ei enää hylätä kaduille.

Saksalainen ministeri Kristina Schöder toi hiljattain luukkuasian julkisuuteen. Saksa ei enää halua, että uusia vastaanottoluukkuja perustetaan. Anonyyminä pysyvä toiminta on toimittu moraalittomaksi ja sen koetaan myös kannustavan vanhempia hylkäämään lapsiaan. Lapsen hylkääminen on laitonta.

Babyklappe toimii hieman samalla periaatteella, kuin vaatekeräyslaatikko. Sairaalan kyljessä oleva luukku avataan, lapsi laitetaan pehmeälle alustalle ja luukku suljetaan perässä.

Saattaa olla, että toiminta loppuu lähiaikoina maassa. Noin 1000 lasta on jätetty heitteille luukkujen kautta.

IL

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun mielestä on todella kauheaa että Saksassa hylätään 1000 lasta vuodessa. Mun mielestä se on tosi iso luku ja kyseessä on kuitenkin sivistysvaltio. (ei sen puoleen että tietäisin paljonko vastaava luku on Suomessa?)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Eihän tossa sanottu, että vuodessa olisi noin paljon. Mä oletin, että toi on yhteensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:(

 

Eipä näissä koskaan ole mitään sanottavaa, mutta omien vanhempien kohdalla tilanne on jotain aivan muuta ja kun pakettiin vielä liitetään lapsen oma äiti, on sitä sanottavaa vielä tavallistakin vähemmän.

 

AL: isälle ja äidille vankeutta 4-vuotiaan tyttären hyväksikäytöstä --(törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö)

 

Muokataan: monille suomalaisille soveltuva käyttäytymismalli välittyy hyvin uutisen kommenteista, eli ei tarvitse pitkälle lukea ennen ensimmäistä "miten se lapsi muka ton voi muistaa" -kommenttia.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuu ihan kohtuuttoman lyhyeltä tuomion pituus, kun miettii miten pahaa jälkeä ovat vanhemmat saaneet aikaan LAPSELLENSA! :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo uutinen oli kanssa niin kauhea juuri siinä että eipä asialle mitään voida tehdä vaikka oma isä käyttää tytärtä hyväksi kun se nyt vähän niinkuin kuuluu heimon tapoihin :girl_prepare_fish:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä käsitin, että syytteen voisi nostaa tuon vauvan isää vastaan, ei tuon kymmenvuotiaan isää. Mutta kamala uutinen on kyllä oli kummin vain. Ahdistava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now