"Pienet" odottajat

[Semilia]

En tiedä lasketaanko mut vielä pieneksi, olen 165cm pitkä ja painoa normaalisti 50-55kg(vaihtelee vuodenaikojen mukaan )

Molemmissa aiemmissa raskauksissa on maha ainakin kasvanut aikalailla suoraan eteen ulospäin ja on se aika isolta näyttänyt muuhun kokoon nähden. Katsotaan miten nyt.

Mutta käsittääkseni se miten vatsa kasvaa vauvaa odottaessa riippuu enemmän lantionmuodosta ja siitä miten lapsi sinne asettuu, kuin äidin koosta. Mutta tietysti kyllä kokokin vaikuttaa.

Esikoista odottaessa minut lähetettiin sairaalaan synnytystapa arvioon oman kokoni takia ja sen arvion mukaan lapsen piti mahtua hyvin. Poika oli 3,5kg ja vaati kyllä aika ponnistelua saada hänet ulos, mutta syy oli pääasiassa muu kuin hänen kokonsa. Toinen lapseni oli 2,9kg ja syntyi paljon helpommin, mutta niin toiset lapset yleensäkin.

Mutta jokatapauksessa en usko pinehkön kokoni olleen sen suurempi ongelma raskauksissa ja synnytyksissä.

[saippuakauppias]

Mä oon 156cm ja 3,5kg vauva syntyi ongelmitta alakautta. Raskausaika oli kyllä sitten melko kuormittavaa. Turvotusta oli ihan järkky määrä. Kädet ja jalat turposivat niin paljon, että käveleminen oli ihan tuskaa, samoin mikä vaan käsillä tekeminen. Sormien nivelet eivät enää toimineet kunnolla. Moni luuli, että oon lihonut kauheasti. Söin terveellisesti koko raskausajan, enkä voinut käsittää, että miten paino voi nousta sitä tahtia sillä syömisellä... Totuus paljastui sitten synnytyksen jälkeen, kun turvotusta lähti yli 10 kiloa alle viikossa. Raskauden viimeisten päivien painosta oli viikossa pudonnut n.15kg ja ihan kaikki ei kyllä ollut vauvaa En tiedä, onko tolla nesteen kerääntymisellä yhtään mitään tekemistä mun pienuuden kanssa, mutta kaikki pienikokoiset kaveritkin on olleet kohtuu turvoksissa loppuraskaudesta.

[pikkurinsessa]

Täällä yksi pienehkö odottaja, 158/54 nyt kun viikko 16 meneillään. Pahoinvoinnin vuoksi paino putosi tuossa jo hieman alemmas, mutta on nyt tasoittunut tuolle entiselle tasolle. Painoa mulle tuli lisää jo ennen raskautta muutama kilo, ja onneksi tuli, olisin muuten tämän oksentelun kanssa kuihtunut kyllä olemattomiin. Lihaksetkin on tosin hävinneet kun yli kahteen kuukauteen ei ole voinut urheilla ollenkaan...

 

Aiemmin mua pelotti juuri tuo kapea lantio -asia itseänikin ja se kuinka hirveäksi lihon tässä raskaudessa...maha varmaan alkaa näkyä jonkin verran aiemmin kuin isommilla odottajilla (en ole käynyt tämän pahoinvoinnin vuoksi missään nyt useampaan viikkoon, joten en tiedä huomaako tuota vielä, itse sen tietysti jo tuntee). Semmonen kolmekiloinen pirpana olisi tosi hyvä, itse olen syntynyt 32+3 ja ollut 2000g, miehellä on kaksoissisko ja hänkin on syntynyt keskosena mutta painoa oli jotain 3kg. Joten noista meidän syntymäpainoista ei voi päätellä mitään kun ei olla täysaikaisia ja molemmissa raskauksissa on ollut selkeä syy, miksi synnyttiin etuajassa. Jos alkavat ehdotella että tulokas on tosi iso jossain vaiheessa niin pitänee oikeen pyytää sitten päästä sinne synnytystapa-arvioon. Mitään suunniteltua sektiota en kyllä haluaisi jos ei ole pakko.

[Pashmina]

Itse olen 156 cm pitkä ja normaalipainoinen. Esikoinen painoi 3140g syntyessään, eikä synnytyksessä ollut ongelmia. Kuopus taisi olla sokerivauva (tämä kävi ilmi vasta myöhemmin...) ja kasvoi masussa melkein nelikiloiseksi. Pyysin päästä Taysiin synnytystapa-arvioon ja siellä katsottiin, ettei alatiesynnytyksessä pitäisi olla ongelmia = lantio on tarpeeksi tilava. Tavallaan ei ollutkaan, paitsi että puudutukset menivät ihan pieleen, kun kätilö arvio vauvan laskeutumisen olevan nopeampaan ja lopuksi vauva juuttui hartioistaan kiinni ja jouduttiin vetämään ulos. Siitä minä selviydyin ilman tikkejä, mutta vauvaparan solisluu murtui. Myöhemmin eräs kätilö totesi, että jos vielä synnyttämään olen menossa, niin täytyy vastaavassa tilanteessa harkita sektiota, koska laskeutuminen oli niin hidasta ja vauva jouduttiin "kiskomaan" ulos, eli aika ahtaat paikat sitten tuonkokoiselle vauvalle olivat kuitenkin.

Edited February 23, 2011 by Pashmina

[naksu_]

Yllättävän helposti sujunut tähän mennessä, pituutta löytyy 157cm, paino on nyt noussut viisi kiloa ja raskausviikkolla 26 mennään. Pelottaa vaan, kun nyt on joku kasvuspurtti käynnissä, että kuinka isoksi sitä oikein tulee...

Ja mahtuuko lapsi syntymään, itse olin alle kolmikiloinen syntyessä, mutta suvussa kulkee ahtaat lantiot... Ja sektioon en haluaisi

[BonaDea]

Täällä myös pienikokoinen odottaja, 157cm, normaalipainoinen. Lantiota mulla ainakin ulospäin on, joten toivottavasti myös vauvalla on tilaa tulla normaalikautta ulos. Kerroin raskaudestani hyvälle ystävälleni ja onnittelujen jälkeen ensimmäinen kommentti oli "voi ei, susta tulee sit yhtä pitkä kun paksukin, kun oot noin pieni" Saa nähdä, toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin paljon tule paisuttua

[ayashe]

Minä olen 156cm ja normaalipainoinen / hoikka. Painoa tuli raskauden aikana yhteensä 13-14kg eikä sokereissa ollut häikkää. Miehenikään ei ole mikään jättiläinen vaan ihan keskimittainen ja -painoinen. Meille syntyi 3760g ja 53cm poika alakautta, eli keskikokoinen vauva, mutta mun mittoihin nähden isohko ja pään tarjonta ei ollut ihan nappi vaan tuli vähän vinossa. Synnytys kestikin pitkään ja yli tunnin ponnistamisen jälkeen jouduttiin vähän auttamaan vielä imukupilla, parilla kevyellä vedolla onneksi tuli. Eppari tehtiin ja repesin hieman lisäksi, mutta kokonaisuudessaan tosi pienillä vaurioilla selvisin. Synnytyksestä jäi hyvä mieli vaikka rankkaa oli. Kätilö sanoi että seuraavissa raskauksissa vauvan koko usein kasvaa ensimmäiseen nähden, mutta nyt pitäisi vähän isompikin vielä mahtua tulemaan. Vauvan asento vaikuttaa mun käsittääkseni tuohon mahtumiseen vielä enemmän kuin koko.

 

Ärsyttävintä pienikokoisena odottajana oli joutua kuuntelemaan lähes päivittäin raskausaikana kuinka mun maha onkaan niin kamalan iso ja että miten se voikaan olla noin iso. Jossain vaiheessa sitä vaan kyllästyi selittämään ihmisille että voisiko olla mahdollista että se maha vaan mun kehossa näyttää isolta ja että kyllä ne kaikki vauvat on keskimäärin noin 3-4kg vaikka äiti olisikin pieni.

[pikkurinsessa]

Ayashe: se on juurikin noin! Tottakai se pienessä ihmisessä näyttää isommalta samankokoinen maha kuin isossa! Kun käytiin vastikään katsomassa yhtä tuttua vauvaa (painoa ehkä 4kg) niin se näytti mun sylissä valtavalta ja kaveri naureskeli ihan tosissaan sitten se tuumi juuri niin, että itellä se näyttää ihan pikkuvauvalta kun mittaa on 170/70 mutta kun tämmönen pienempi sitä pitää niin ihan kuin ois jo isompikin poika... mahan kanssa on aivan sama juttu!

 

Anoppi, joka on synnyttänyt kaksoset ja on jotain 155cm niin sanoi, että silloin oli tosi hankala kun oli lyhyt selkä ja kun oli kaks niin oikeesti tuntu ettei ne lapset mahdu mihinkään...alimmat kylkiluut oli tosi kovilla.

[Mamymy]

Ei mulla ainakaa tuntunut mitenkään ihmeen raskaalle odottaa tota ensimmäistä vaikka olin 160/44 ennen ku aloin odottaa ja viimesillää painoin 88kg.. vaikka iiiso masu oli niin silti kaikki yllättävän helppoa.. viimeisenä vuokrapäivänä oli ahdasta ja ilkeitä kipuja mutta poju sit syntyki yöllä..

[Viviz]

Mun mitat oli esikoisen odotuksen alkaessa 164/46 ja maha näkyi aika aikaisin ja kasvoi vaan eteenpäin,takaa ei viikolla 39 osannut kukaan sanoa että oon raskaana.Esikoisen raskaus oli helppo,eipä paljon mitään kremppaa ollut ja viimeisillä viikoillakin pystyi kumartelemaan vaikka maha oli ihan jätti-iso.

 

Nyt odotan toista ja tän raskauden alussa painoa oli +3kg enemmän kuin esikoisen odotuksen alkaessa.Painoa tuli viime kerralla n.15kg.

 

Itse oon painanut 1,9kg syntyessäni ja esikoinen painoi 3,3kg/49cm.

 

Sektiolla tultiin maailmaan koska neiti oli perätilassa ollut jo kauan,saa nähdä miten käy tän kakkosen kanssa.

 

 

[Hibi]

158cm ja 57 kg oli lähtö ja esikoinen 3200kg, 49cm tuli helposti alakautta. Mahakin oli pieni ja raskausaikana ei mitään kipuja, selkäongelmia eikä painanut keuhkoihin vaikka kaikkea näitä minulle lyhyyden vuoksi peloteltiin.

 

Niin ja mullakin mies on ollut 4500g syntyessään vaikkakin lyhyt ja on edelleen alle 170cm.

[-Iiris]

täällä myös yksi joku jännittää hieman tulevaa mahan kokoa.. mitat ennen raskautta 156/54 ja nyt painoa 61kg rv 23+4.. Kätilö jo rv18 sanoi että hyvänkokoinen maha minulla Rakenneultrassa paino oli 457grammaa.. Mies ollut yli 4kiloinen syntyessään.. huhuh

[Guest miau]

Ei mulla ainakaa tuntunut mitenkään ihmeen raskaalle odottaa tota ensimmäistä vaikka olin 160/44 ennen ku aloin odottaa ja viimesillää painoin 88kg.. vaikka iiiso masu oli niin silti kaikki yllättävän helppoa.. viimeisenä vuokrapäivänä oli ahdasta ja ilkeitä kipuja mutta poju sit syntyki yöllä..

 

 

Onko tuossa nyt kirjoitusvirhe vai tuliko sulle ihan oikeasti 44 kg raskauskiloja?!

[Guest Gretel]

Onko kenellekään hentovartiselle käynyt raskaus selän päälle? Entä missä vaiheessa liikkuminen/olo ylipäätään alkoi käydä hankalaksi loppuraskaudesta? (Eli milloin alkoi tuntua, että syntyis nyt jo? )

[Elaisa]

Minä oon myös suht pienikokoinen, raskauden alussa 156/53. Nyt on rv 30 menossa ja olen jo ottanut tukivyön käyttöön, koska alaselkä alkoi jomotteleen ja muutenkin tuntui että maha painaa. Itelleni on paljon ollut apua vyöstä! Suosittelen kokeilemaan, jos selkä kipeytyy tms. Maha ei mahdu kasvamaan sisään päin juurikaan, joten taitaa loppuajasta olla melko tukalat oltavat

[Miimis]

Mä olen 162cm pitkä ja painoin raskauden alussa 49kg. Parin viikon päästä neuvola, saa nähdä paljonko on painoa tullut lisää. Ainoa "ongelma" on ollut alaselän kipeytyminen töissä. En tiedä johtuuko tämä koostani vai onko vaan ihan yleistä. Niin ja saa nähdä miltä näytän helmikuussa ison mahani kanssa.

[Arby]

Täällä yksi pieni odottaja. Selkä ollut superkipeä heti alusta asti, aamuisin tuntuu ettei sängystä ylös pääse kun selkä on niin kipeä. Tämä johtunee hyvin pitkälti siitä, että nukun selälläni, mikä selvästi ei ole kovin hyvä juttu. Kipeytyy myös jo ihan pienestä seisomisesta. Kävelyllä tulee liitoskipuja jo ihan pienestäkin matkasta, mutta pyöräilyä voi harrastaa huoletta ilman kipuja (pyöräilenkin joka päivä 22km).

 

Ekan kerran nyt otettiin neuvolassa SF-mitta, ja heti päädyttiin yläkäyrälle. Mihinkäs muualle se lapsi mahtuisi kasvamaan kuin ulospäin?

Edited September 10, 2011 by Arby

[RoTTa]

Ennen ensimmäistä vauvaa mitat oli 154cm ja 52kg. Maha huomattiin töissä vasta puolen välin tienoilla, johtuen löysistä työvaatteista. Ensimmäinen vauva oli syntyessään pieni, koska syntyi keskosena. Odotuksessa ei ollut mitään ongelmia.

Toinen oli yli 3,6kg ja erittäin hyvin pullahti pihalle. Sen voin sanoa, et toinen odotus oli selälle kova rääkki, johtuen raskauksien lyhyestä välistä ja palautumisen puutteesta.

Nyt kolmatta odotan, viikot 14 ja kukaan ei ole edelleenkään huomannut raskauttani Tällä kertaa selkä tuntuu ainakin vielä toimivan erittäin hyvin.

 

Minulla on selän kanssa ongelmia ihan rangassa ja tukilihaksisto "pitää minua kasassa". Siitäkin johtuen raskauden aikainen paino ja etupainotteisuus on kivuliata, jos lihakset ei oo kunnossa.

[BonaDea]

Alkuraskaudessa tänne jo kirjottelin, nyt hieman päivitystä. Huomenna tulee 33 viikkoa täyteen ja raskauskiloja tullut kymmenkunta. Vatsa alkoi näkymään kunnolla joskus puolen välin jälkeen.

 

Ennakoivia supistuksia on ollut pari kuukautta, kovia liitoskipuja pari viikkoa. Selkä oireilee jonkin verran, mutta ei ole suurin ongelma. Kävely onnistuu, mutta vain pieniä matkoja, koska aiheuttaa sekä supistuksia että liitoskipuja. Parin tunnin touhuaminen/kävely on aika lailla maksimi tai se kostautuu viimeistään illalla ja seuraavana päivänä. Suosittelen kyllä ehdottomasti tukivyötä! Ilman sitä ei taitaisi pienistäkään matkoista tulla mitään. Lisäksi olen kärsinyt pahoinvoinnista koko raskauden ajan, mutta sillä tuskin on mitään tekemistä koon kanssa.

 

Neuvolan terveydenhoitajan mukaan pienellä odottajalla on paljon todennäköisemmin juurikin selkävaivoja ja liitoskipuja, vaikka kaikki pienet odottajat eivät niistä kärsikään (en tiedä voiko altistaa myös supistuksille?). Pitävät neuvolassa aina hyvänä asiana, jos kaksosten odottaja on pitkä, koska paino jakautuu tasaisemmin suuremmalle alueelle. Onneksi meille ei ole kaksosia tulossa, koska en usko, että kroppani kestäisi sitä, kun on jo tämän yhden kanssa ongelmia. Onneksi vauvalla on ollut koko ajan kaikki hyvin ja kasvu normaalia Synnytys ei pelota, ennemmin odotan innolla sitä, että saan vauvan syliin ja sitä, että pääsen vihdoin näistä toimintaa rajoittavista raskausvaivoista eroon. Pelko voi tosin tulla siinä vaiheessa, jos parin viikon päästä lääkärissä arvioidaan vauva isoksi. Sf-mitta hieman keskikäyrän ulkopuolella, joten toivottavasti vaavikin on normaalikokoinen.

[Nadda]

Mä en kyllä täysin allekirjoita tuota selkävaivojen ja liitoskipujen todennäköisemmyyttä pienillä odottajilla. Itse en niistä kärsinyt ensimmäisessä raskaudessa kuin vasta loppuraskaudesta enemmälti. Toisessa raskaudessa sitten alkoivat hieman aiemmin ja tässä kolmannessa taas aiemmin eli kivut eivät johdu koostani, vaan raskauksien määrästä. Tukivyöstä en kokenut olevan apua noissa kivuissa. Ja enimmäkseen mulla on siis ollut vain liitoskipuja, ei juurikaan selkävaivoja.

Edited September 9, 2011 by Nadda

[Virvatuli]

Mulla oli selkävaivoja kyllä ennen raskautta, mutta ensimmäisen raskauden aikana ne helpotti kokonaan, ja koko raskausaika meni ilman selkäongelmia. Ne kyllä palasivat sitten raskauden jälkeen. Mulla ei myöskään ollut minkäänlaisia liitokipuja yms. Eli mulla ainakaan pieni koko ei ole aiheuttanut mitään kipuja raskauden aikana. Ja mainittakoon vielä että olen 157 cm ja aina ollut hieman ylipainoinen.

[Guest Kiinanruusu]

Ilmeisesti siis pituus tekee varsinaisesti ns. pienen odottajan? Minä en ole erityisen lyhyt, mutta minuakin raskaus hieman arveluttaa, sillä mittani ovat 166/47-48. Voi kuulostaa anorektiselta, mutta en ole koskaan kärsinyt mistään syömishäiriöistä ja elämän ihan tervettä elämää. Minä nyt vain satun olemaan tämän kokoinen ja kukkakepin muotoinen (sukuuni tullut!).

 

Mitenhän muiden "laiheliinien" kohdalla on suhtauduttu alhaiseen painoon? Mihin sävyyn siitä on huomauteltu? Minua inhottaa jo etukäteen, koska sanomistahan siitä aivan varmasti tulee. Yritän kyllä tässä raskautta harkitessani nostaa painoa, mutta se tarkoittaa ruoan väkipakolla puputtamista enemmän kuin mitä oikeasti jaksaisin.

[Guest DenLilla]

Miten pienet ja sirot synnyttäjät olette saaneet synnytyksestä vaurioita? Eli repeääkö alapää todennäköisesti, kun on pieni synnyttäjä? Raskausarvet ovat varmaan karmeat myöskin ja vatsan ihon venyminen sellaiseksi kunnon pussiksi? Itse olen 152,5cm/45kg. En suunnittele raskautumista, mutta kiinnostaa tietää, jos vahinko pääsee käymään.

[Nadda]

^ Mulle ei tapahtunut mitään noista ja olen samaa kokoluokkaa. Alapään repeäminen on ihan kudostyypistä ja vauvan tarjonnasta kiinni, samoin raskausarvet. Mulla tuli raskausarpia eniten lantiolle, reisiin ja rintoihin. Vatsaan tuli vain muutama ja sekin johtui yhdestä muusta arvesta, joka vatsalla ennestään oli ja repesi vähän lisää. Maha ei ole venynyt pussiksi ja raskauksia on ollut kolme.

[Junibea]

Multa löytyy pituutta 160cm ja painoa oli ennen esikoista 50kg. Tyttö syntyi rv39+5 ja oli 50cm/3620g. Hyvin sujui kaikki eikä ollut ongelmia. raskausarpia tuli rintoihin ja takamukseen.. mut masuun ei yhtään eikä reisiin. Palauduin synnytyksestä hyvin. Nyt on 4 muksu tulossa. rv 17+6 tänään. Lähtöpaino 53kg ja pituus sama kuin ennenkin.. Toistaiseksi ei ole vielä arpia tullut.. saa nähdä miten käy kun raskaus etenee..

 

2 nuorempaa muksua on synytyneet kekosina, mut mikäli oisivat menneet LA:hn asti niin oisivat olleet. n.4kg. Ei kuulemma oo ongelmaa mun keholla synnyttää nelikilosta.

 

Mulle joskus lääkäri sanoi että pienelläkin naisella voi olla tilava lantio koska luusto on siro. Vastaavasti isommalla naisella joka on vähän roteva luusto on isompi ja paksumpi.. vie tilaa lantiosta sit isommat luut.