Chikara

"Pienet" odottajat

74 posts in this topic

Aloitan aiheen, koska kuulisin mielelläni muiden "pienempien" odottajien kommentteja raskaudestaan. Itse olen 161cm ja "normaalivartaloinen" eli painoindeksi on normaalin alarajoilla mutten ole mitenkään laiha.

 

Ainoa asia mitä hieman pelkään, on jos vauvasta tulee kovin suurikokoinen. Mieheni kun on painanut syntyessään yli 4kg ja on geeneiltään huomattavasti "rotevampi" kuin minä. Lisäksi äitini alkoi päivittelemään raskausuutisen kuultuaan, että "kyllä sulle tulee iso maha kun oot noin pieni ja mitenhän pystyt loppuajasta edes istumaan. Toivottavasti ei tuu isoa lasta!"

 

Olisin siis kiitollinen muiden kokemuksista :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitään "tieteellistä totuutta" en tiedä, mutta neuvolatädin mukaan lapsen koko ei periydy niinkään sieltä miehen puolelta vaan enemmän suuntaa antaa naisen äidin raskauskokemukset ja lasten syntymäpainot. Itse olen pienikokoinen, mutta syntyessäni päälle 4 kg.... toivottavasti tuleva esikoinen ei ole näin iso :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin esikoisen raskauden alkaessa aika samankokoinen kuin sinä. Raskaus meni kaikin puolin hienosti, vaikka kunto ei minulla ole koskaan mitenkään hyvä ollut ja loppuaikana maha alkoi olla jo aika iso.

 

Minäkin pelkäsin sitä, että kuinka iso vauva sitten syntyessään on ja kuinka synnytys sujuu. Puhuin asiasta neuvolassa ja ultrien ja terkan "käsikopelo"tutkimusten perusteella vauva vaikutti sopusuhtaiselta ja sitä sitten syntyessään olikin (3220g). Jos asia huolettaa, niin kyllä neuvolasta saa apua! Vauvan kasvua kuitenkin seurataan koko ajan ja voit pyytää synnytystapa-arviota jos kovasti mietityttää. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jään mielenkiinnolla seurailemaan. Ennen raskautta 163/49kg. :)

 

Eniten itse jännitän lantiotani. Olen ennen raskautta käyttänyt koon 25/32 farkkuja, eli olen todella kapealantioinen. :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei siitä lantion koosta kannata etukäteen olla kovin huolissaan. Lantion ulkomitat eivät kerro oikeastaan mitään siitä, millainen lantion sisämitta on ja jos jossain vaiheessa asiasta rupeaa tosissaan huolestumaan, kannattaa pyytää synnytystapa-arviota (loppuraskaudessa). Siinä sitten röntgenissä mitataan lantion mittoja ja määritellään, minkä kokoinen vauva läpi mahtuu.

 

Ja pitkä vauvahan ei välttämättä ole sen hankalampi synnyttää kuin lyhyt vauva. Ja pitkillä vauvoilla on usein painoakin vähän enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon 155cm pitkä (ja lievästi ylipainoinen) ja oon välillä miettinyt sitä, vaikuttaako pituus odotukseen jotenkin. Nyt 30. viikkoon mennessä en ole kyllä huomannut, että mahan koko tai mikään muukaan olisi jotenkin erilailla kuin pidemmilläkään odottajilla.

 

muoks. Kun tarkemmin mietin, niin kyllä maha taisi alkaa näkyä melko aikaisin ja onhan se aika muhkea, kun tilaa ei ole muualla. Mutta olen nähnyt samankokoisia mahoja pidemmilläkin ihmisillä samoilla viikoilla.

Edited by Molly

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni ekassa raskaudessa lähtömitat oli 154/42kg. Itse olin huolissani myöskin siitä pystynkö vauvan synnyttämään alakautta. Kyselin synnytystapa arviota kooni puolesta, mutta sitä ei meidän kunnassa tehty "pienikokoisille" automaattisesti. Lääkäri arvioi käsikopelolla vauvan olevan siro ja uskoi, että mahtuu syntymään alakautta. Totesi myös(rv34+4), että vauvalla on hyvin vähän tilaa kohdussa kasvaa, joten ihme on jos ei synny ennen laskettua aikaa. :girl_crazy:

Rv 38+5 vauva syntyi alakautta ja kokoa oli 2870g.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen kevytrakenteinen, lahtomitat oli 160cm/47kg. Mieheni on pitka ja urheilullinen. Vauva oli koko raskausajan kayrien ylapuolella vaikka katilo vain jutteli etta mun rakenteella tuskin on iso. No pojan syntymapaino oli 3880 g ja pituutta on ainakin 55 cm vaikka taalla sita ei mitata. Kaikki on olleet yllattyneita vauvan koosta... Eli ei valttamatta seuraa aidin kokoa...

 

muoks. syntyi spontaanisti alakautta 40+5

Edited by Annick

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla myös oli samansuuntaisia ajatuksia esikoista odottaessa, lähtötilanne oli 160/50. Mun koko ei vaikuttanut raskauteen/synnytykseen mitenkään muuten, kuin että masusta tuli kyllä aivan valtava pallo jo kauan ennen laskettua aikaa :grin: Mulla on kuulemma sen verran lyhyt selkä, että kohtu ja vauva eivät mahtuneet kasvamaan pystysuunnassa juuri ollenkaan vaan työntyivät sitten ulospäin. Ja olihan se pallo hankala kesähelteillä, mutta kyllä sen kanssa pystyi elämään :)

 

Ilmaisin huoleni vauvan koosta useampaan otteeseen neuvolassa, mutta en päässyt mihinkään tarkempaan tutkimukseen. Käsikopelolla terkkari&lääkäri ja vielä kätilö synnytyksen jo alettua arvioivat vauvan 3,5 kiloiseksi, ja mulle oli positiivinen yllätys kun tyttö syntyi rv39 mitoin 3275g ja 48cm. Kaikki sujui tosi hyvin.

 

Käsittääkseni oltiin miehen kanssa molemmat syntyessämme melko lailla 52cm ja 3600-3800g.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miun mitat ensimmäisen raskauden alussa oli 154/48 ja mies on 30 senttiä pidempi eikä kovin hentoinen, vaikkakin rakenteeltaan sutjakka.

 

masusta tuli kyllä aivan valtava pallo jo kauan ennen laskettua aikaa :grin: Mulla on kuulemma sen verran lyhyt selkä, että kohtu ja vauva eivät mahtuneet kasvamaan pystysuunnassa juuri ollenkaan vaan työntyivät sitten ulospäin.

 

Mitään ongelmia ei raskaudessa ollut, mutta tuon lyhyen selän seuraukset allekirjoitan minäkin - ja nyt toisessa raskaudessa pallo on pompahtanut esiin vielä aiemmin ja vielä suurempana :girl_impossible:

 

Lantion ulkomitat eivät kerro oikeastaan mitään siitä, millainen lantion sisämitta on ja jos jossain vaiheessa asiasta rupeaa tosissaan huolestumaan, kannattaa pyytää synnytystapa-arviota (loppuraskaudessa).

 

Miekin olen lanteiltani melko kapea (ratsastushousuista en sitten sano mitään :girl_haha: ), mutta yksityinen lääkärini kirjoitti lähetteen synnytystapa-arvioon yhtenä syynä kokoni ja arviossa käsin tutkivat lantioluiden asentoja (vai mitä nyt sitten syynäsivätkään). Röntgeniin ei laitettu. Tyttö olisi siis arvion mukaan mahtunut alakautta ihan hyvin, mutta muusta syystä päädyttiin sektioon. Tytön syntymämitat oli rv 38+5 3050/49. Sekä minä että mies ollaan oltu suunnilleen samaa kokoluokkaa syntyessämme, himppasen isompia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei pienikokoisuus yleensä tuota ongelmia raskaudessa. :) Mitä nyt maha saattaa lyhyellä ihmisellä alkaa näkyä aiemmin ynnä muuta sellaista, mutta se ei ole ongelma. :)

 

Mun mitat ennen raskauksia oli 148/48 ja mies on mua puoli metriä pitempi. :rolleyes: Kyllä siinä esikoisen aikaan jännäiltiin, että kuinkahan käy, mutta koko ajan maha kasvoi keskikäyrillä ja sikiö myös. Kyselin myös hyvissä ajoin, että mahdunko synnyttämään alakautta, mutta mitään ongelmaa ei siinäkään ollut. Lääkäri vain totesi, että yleensä vauva on mitoiltaan sellainen, että äiti mahtuu sen kyllä synnyttämään, jos omallakaan äidillä ei ole ollut ongelmia. Isän iso koko ei siis ennusta yhtään mitään.

 

Lopulta esikoinen (ja toinenkin) syntyi raskauskomplikaatioiden vuoksi ennenaikaisena rv 36+5 (toinen rv 36+2) ja painoi vain 2670 g. Synnytys oli helppo, mutta uskon että isompikin lapsi olisi mahtunut tulemaan. Toinen lapsi painoi 2840 g eikä hänenkään synnytyksessä ollut ongelmia. Minä itse olen painanut vastasyntyneenä 2900 g ja mies on ollut yli nelikiloinen. Että selvästi lapset tulivat syntymäkoossaan enemmän minuun, vaikka toinen onkin poika.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkaessani odottaa esikoista olin hoikka ja pituutta minulla on 161cm. Poika syntyi rv 40+5 ja mitat oli 4640g ja 53cm. Ihan alakautta tuli ilman suurempia ongelmia, joskin synnytys kesti kaikkinensa 12h ja ponnistuvaihe 40min. Onneksi en etukäteen tiennyt lapsen kokoa, olis voinu usko loppua kesken ponnistaessa.. :)

 

Raskausaikana mahani oli TOSI iso ja olo tukala, mutta olihan tuo poikakin sitten noin kookas..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun lähtömitat olivat esikoista odottaessa 153/47 ja nyt kakkosen kanssa 153/48. Lyhyen selän vuoksi maha on mullakin työntynyt jo varhain ulos ja kasvanut sitten edessä valtavana pallona :).

 

Ensimmäisessä raskaudessa loppuraskaus oli mulle vaikea, kun vaavi oli jo niin iso. Kohtu painoi lantioon ja aiheutti kovia kipuja, jotka säteilivät jalkoihin vieden välillä jalat alta. Kohdun paino häiritsi ilmeisesti myös etenkin vasemman jalan nesteiden kiertoa ja mun vasen jalka turposi aivan valtavaksi. Loppuraskaudesta sormetkaan eivät enää juuri liikkuneet kovan turvotuksen vuoksi. Vaikea turvotus aiheutti myös tosi kovia kipuja. En sitten tiedä, mikä merkitys mun pienikokoisuudella on ollut näiden vaivojen ilmenemiseen, mutta onhan se voinut ainakin jotenkin vaikuttaa.

 

Rv 30 ultrassa sikiö kasvoi ihan yläkäyrällä ja sain neuvolasta lähetteen synnytystavan arviointiin mun pienen koon ja sikiön ison koon vuoksi. Synnäriltä tuli kuitenkin vastaus, että synnytystavan arviointiin ei ole perusteita :o. Lapsi syntyi rv 41 ja mitat olivat 50 cm ja 3280 g (ei siis ollutkaan mikään iso). Normaali alatiesynnytys sujui ihan hyvin, vaikka poitsu päättikin tulla maailmaan hieman epäedullisessa asennossa, joka vaatii vielä tavallista enemmän tilaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti on 155cm ja synnytti ihan normaalisti alakautta veljeni, joka oli 56cm/n.5kg. Äiti ei ole rakenteeltaan hoikka, mutta ei mikään lihavakaan. Sanoisin, että pyöreä. Kyllähän äidin vatsa oli silloin melkoinen, mutta hyvin kaikki oli mennyt. Eivät kätilötkään ihan sen kokoista mötköä odottaneet ja äiti sanoi, että oli henkilökunnan ilmeet olleet näkemisen arvoiset :D. Hiukan on riittänyt juttua siitä, että äidillä ja veljellä oli alle metri pituuseroa, kun veli syntyi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen pitkä (174cm), mutta hoikka. Esikoista odottaessa mua pelotti nimenomaan se, että miten näin pienellä lantiolla saa synnytettyä. Mä en ole ollut mikään suurikokoinen syntyessäni eikä ollut esikoinenkaan. Synnytystapa-arviossa lääkäri totesi, että mun lantio on sopiva synnytykseen ja tyttö mahtuu hyvin syntymään alakautta. Alakautta mä synnytinkin.

 

Toista odotetaan ja jotenkin sitä toivois, että pikkukakkonen seurais isosiskonsa mittoja syntyessään. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen/olin pitkä ja hoikka. Kyllähän se lantio levenikin raskauden aikana eikä ne sisämitat tosiaan näy ulospäin.

 

Sekä minä että mieheni ollaan oltu syntyessämme pikkuisen yli kolmekiloisia, joten samaa odotettiin esikoisestakin, mutta se olikin sitten kilon painavampi, eli pikkuisen yli neljä kiloa. Hyvin syntyi kuitenkin :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

160 cm ja hoikka. Maha ei omasta mielestä ollut iso eikä olo hankala ja normikokoista vauvaa odotettiin, mutta yllärinä lapsi olikin reilut 4,3 kg. Kai tuo loppuraskaus olisi kuitenkin ollut helpompi pienemmällä vauvalla, mutta kun ei muusta tiennyt, ei olo tuntunut ylivoimaiselta näinkään. Silti toivon, että seuraavan kohdalla pidetään huolta, ettei vauvasta tulisi yhtä iso. Vaikka kerran synnytys sujuikin ok alakautta (imukupin avulla tosin), en uskalla luottaa, että toisella kertaa selviäisi yhtä hyvin ja yhtä vähillä vaurioilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen 160 cm ja 56-59 kg (ennen raskautta ja sen jälkeen), ja koska 25 cm pidempi mieheni on ollut syntyessään yli nelikiloinen, pelkäsin synnytystä niin paljon, että pyysin lähetteen pelkopolille. No, loppujen lopuksi poika sitten syntyi rv 37+0 (muutamaa päivää ennen synnytystapa-arviota) eikä ollut kuin 2840 g ja 49 cm, mutta silti ponnistusvaihe kesti tunnin ja vartin. :rolleyes: Lantiossa olisi kätilön mukaan ollut tilaa paljon suuremmallekin lapselle, mutta alapään kudokset eivät vain meinanneet joustaa tarpeeksi. Raskauskiloja minulle tuli vain seitsemän ja vatsa kasvoi ihan kohtisuoraan eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen 160cm ja painoa ennen raskautta oli 50kg. Ainakaan raskaudessa mulla ei ole ollut mitään suurempia ongelmia, vaan kaikki on mennyt oikein hyvin ja helposti. Mahakin on suht pieni, varsinkin raskauden puolivälin paikkeilla / sen jälkeen sitä pitkään monet "ihmetteli" että on pieni masu, vaikka sf-mitat on kylläkin olleet siinä vaan vähän siinä keskikäyrän alla, eli ihan normit. Pienellä jännityksellä kyllä synnytystä odotan, mutta ainakin vauva on mahtunut hyvin laskeutumaan neuvolantädin mukaan. Mun oma äiti on mua vielä vähän lyhyempi ja ensimmäistä odottaessaan hällä lähtöpaino 48kg, synnytykset sujuneet aina ihan hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille neuvolatäti vain totesi että vanhempien pituuden perusteella ei lapsestakaan mikään honkien kolistelija kyllä tule :girl_haha: itse olen 155cm pitkä ja ihan normaalipainoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kaksi tuttavaa, jotka molemmat noin 155 senttisiä, kummallakin skidit yli 4kg ja leikkaukseen päätyivät molemmat, kun kersat ei vaan tulleet ulos. En sitten tiedä oli syynä synnytyksen käynnistys molemmissa tapauksissa vai oikeasti toi synnyttäjien pienuus. Molemmat myös paisuivat raskausaikana kuin pullataikina, ei meinannut oikeasti heitä tunnistaa kun olivat niin paljon normaalia lihavampia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihe. Miuta jännittää mahan kasvaminen ehkä vielä vähän tavanomaista enemmän, kun kyydissä on kaksoset. Että miten mahtuvat tähän huikeaan 155 cm varteen. BMI ennen raskautta jotain 22-23, eli ihan normaalipainoinenkin olen. Nyt viikolla 11+ maha näyttää jo siihen malliin pyöreältä, ettei mee enää läpi pelkkänä lihomisena. Kurssikaverit koulussa huokaili ihastuneena ja yksi tahtoi silittääkin mahaa. :rolleyes:

 

Synnytystä en niinkään jännitä, muistutan ruumiinrakenteeltani isäni äitiä, joka oli myös pienikokoinen ja synnytti alakautta 10 lasta. Enemmän miuta pelottaa, että jos en saakaan ees yrittää synnyttää alakautta, jos kaksoset ei oo sopivassa tarjonnassa. Toki kaksoset myös tuppaa syntymään vähän pienempinä, joten hyvin todennäköisesti ei oo tiedossakaan mitään 5 kiloisten könttien puskemista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kaksi tuttavaa, jotka molemmat noin 155 senttisiä, kummallakin skidit yli 4kg ja leikkaukseen päätyivät molemmat, kun kersat ei vaan tulleet ulos. En sitten tiedä oli syynä synnytyksen käynnistys molemmissa tapauksissa vai oikeasti toi synnyttäjien pienuus. Molemmat myös paisuivat raskausaikana kuin pullataikina, ei meinannut oikeasti heitä tunnistaa kun olivat niin paljon normaalia lihavampia.

 

Haha apua kiitos pelottelusta :girl_haha:Pitää ilmeisesti alkaa oikeasti tarkkaileen mitä tässä suuhunsa pistää :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Silvis: juu no noi molemmat kyllä otti raskausajasta kaiken irti, eli sapuskaa lapioitiin naamaan ihan urakalla. Eikä sitä terveellistä sorttia... Pienessä vartalossa se reilu 20kg ylimääräistä sitten näkyi.

 

Mutsini on kanssa pieni, mutta minä ja siskoni oltiin molemmat ns. normaalikokoisia (n. 3kg ja 3,5kg), joten ei toi pieni koko -> iso vauva ole mikään ennalta määrätty kohtalo. Tosin se sanottakoon, että mutsini kanssa lihoi muodottomaksi raskausaikana. Sittemmin kyllä kutistui pieneksi taas ja on pysynyt.

 

Ai niin ja mutsilla molemmat normaaleja alatiesynnytyksiä.

Edited by eledee

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoilla linjoilla täällä...vähän jännittää kun mies on ollut viisikiloinen syntyessään.

 

Olen itse 158cm/50kg

 

..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now