Mielikuvituskaverit

[onion]

Onko lapsellasi (ollut) mielikuvituskaveria? Missä iässä hän sen keksi, missä iässä se jäi pois? Onko kaveri mukana joka leikissä vai vain tietyissä tilanteissa? Miten esim. hoitopaikassa suhtaudutaan lapsen mielikuvituskaveriin?

 

Kaikki kokemukset tervetulleita

[onion]

Kerron meidän tarinan silläkin uhalla että joku saattaa tunnistaa..

 

Meidän 3-vuotiaalla muksulla on leikeissään 'Toukka' ja 'Häkki'. Toukka on koukistettu etusormi ja Häkki sitten toinen käsi, viisijalkainen hämähäkki. Nämä kaverukset on olleet mukana leikeissä tosi pienestä saakka, ennenkuin osasi juuri puhuakaan, noin 1-vuotiaasta varmaankin. Pojan lempiohjelma on Ruohonjuuritasolla, siinähän on siis hauskoja pätkiä ötököiden elämästä, ja sen matkimisestahan nuo leikit varmaan sai alkunsa. Poitsuhan käytti muutenkin paljon eleitä puheensa tukemiseen ennenkuin puhe alkoi kunnolla luistaa. Nythän on jo pitkään puhunut vaikka kuinka ja sanavarasto on tosi laaja, mutta toukat ja häkit pysyy menossa mukana..

 

Enimmäkseenhän pojan leikit on autoilla, traktoreilla sun muilla työkoneilla ajelua, mutta kuskina on sitten aina toukka tai häkki. Leikit sinänsä ovat monipuolisia ja mielikuvituksekkaita, roolihahmot vaan useimmiten samat. (Välillä saattaa leppis tai kärpänenkin esiintyä tai jopa kahdesta sormesta tehty pikkupoika..) Ja on tuolla lapsiparalla siis ihan oikeitakin leluja..

 

Alkuun ehkä rohkaistiinkin noihin leikkeihin, kun onhan se aika näppärää jos esim. juhlissa, kaupan jonossa tms. viihdykkeeksi riittää hyllyn takaa kurkkaava sormi..

 

Nyt on vaan tullut mieleen, että kuinkahan tuolla leikit sujuu kavereiden kanssa, kun ainoona lapsena on touhunnut enimmäkseen meidän ja vanhempien serkkujensa kanssa. Toki vieraillaan paljonkin samanikäisten lasten perheissä, mutta usein lapsilla on sitten rinnakkaisleikkiä ollut vielä.. Nyt vähän on jo havaittavissa kaverinkaipuutakin, mutta poika on itsekin harmitellut, että 'kun ei ne muut lapset osaa sitä toukkaleikkiä..'

 

Päiväkodissa lapsi on ollut 1v3kk lähtien, mutta melko lyhyttä päivää. Nyt on taas edessä hoidon aloitus uudessa ryhmässä ja tietenkin toivon että sais sieltä kavereita eikä jäis ihan yksin toukkinensa..

[Rozie]

Minulla on itselläni pienenä ollut mielikuvitushiiriä. En tiedä missä vaiheessa ne tulivat, varmaan kolmen, neljän vuoden iässä. Ne asuivat äidin sukkalaatikossa (ja söivät reikiä äidin sukkiin), viettivät päivänsä kengissä piilotellen ja potalla istuessani minä luin niille kirjaa. Lopulta äiti kyllästyi hiiriini (ja niihin reikiin sukissa ) ja Ranuan eläinpuistossa käydessämme jätettiin hiiret sinne (olin varmaan viiden tai kuuden). Siitä sovittiin jo ennen lähtöä, että hiiret olivat sitten varmasti matkassa. Siellä ne ovat edelleen, vaikka kuulemma yrittivät tehdä paluuta, mutta äiti aina muistutti että hiiret jäivät Ranualle.

 

Nyt rupesikin kiinnostamaan, että milloin minulla noita hiiriä oikein olikaan ja kauanko sitä kesti. Nuo on aika lailla hatusta heitettyjä ikiä... Täytyypä soitella äidille.

[Suvi]

Meillä on tällä viikolla ihan puskista ilmestynyt juttuihin Lintu ja Karhu, saas nähä kauanko ne kestää, eli vielä ei kai mielikuvituskavereiksi voi kutsua... Mutta paljon ne ovat saaneet aikaan, vähän väliä toinen on riidoissa pojan kanssa ja toinen on vuorostaan kiltti, aika paljon siis tässä tunnutaan käyvän läpi jonkin sortin kaverikiusausta ja toisen satuttamista, mutta onneksi nämä kaverit osaavat myös pyytää anteeksi

Mielenkiinnolla seuraan jatkoa...