Kuunlilja

Ensimmäinen vauva toiveissa, toimitus vaan tuntuu kestävän liian kauan

270 posts in this topic

Ikävää hiipiä tänne Lapsettomuus-osioon, meillä on nyt meneillään 12. yrityskierto. Virallisesti vuoden maaginen rajapyykki tulee vastaan parin viikon päästä.

 

Tutkimuksiin ei ole varattu aikaa, ja jos ei alkuvuodesta ole tärpännyt, niin sitten varmaan pitää tuo ratkaiseva askel ottaa. En oikein vielä tiedä, kuinka pitkälle olisimme hoidoissa valmiita menemään. Aika näyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tjottailu aloitettiin toukokuussa-08, PCO todettu viime kuussa, lääkkeeksi annettiin "vain" Teroja ja keväällä (vasta) tarkempiin tutkimuksiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahkerasti käyn tällä puolella lueskelemassa, ja jospa sitä sanoisi itsestään sanasen nyt vihdoin.

Tjottailu alkoi lähestulkoon tasan vuosi sitten, 04/08 aloitettiin sitten varsinainen yrittäminen. Välillä tuntuu tuskastuttavan pahalta, mutta ei me olla varmaan ihan toivottomassa tilanteessa, niin vielä löytyy kyllä voimia.

 

Omana epäiilyksenä on, että ovuloin vain jokatoisessa kierrossa ja tähän asti mies on tupakoinut enemmän ja vähemmän ahkerasti. Toiveissa on, että nyt tupakoinnin lopetettuaan alkaisi tuloksia tulemaan.

 

Hoitoihin emme halua, joten kaikkemme teemme muilla keinoin. Ruokavalio on ollut tarkassa syynissä jo pitkään, ja olemme jättäneet lihan ja haitalliset lisäaineet pois, samoin vaaleat viljat, sokerit ja riisit ovat pannassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan oltu ilman ehkäisyä about 1,5 vuotta, jätin pillerit pois 06/07. Tulosta ei ole vielä tullut :mellow: Mulla on PCO-tyyppiset munasarjat enkä ovuloi ilman lääkettä eli ClomHexalia syön. Nyt on vasta ensimmäinen kierto menossa ja jännityksellä odotan menkkoja.. Toivottavasti tuo ClomHexal tuo avun meille saamme nyytin syliin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi kaikille, olen ihan uusi täällä, ja ikäväkseni joudun aloittamaan palstailun lapsettomuus-osiosta... :(

 

Perheenlisäystä on toivottu jo jokunen tovi, yritystä takana n. 2v. Parin viikon päästä sitten onkin jo aika naistentautien polille, josko löytyisi joku selitys miksi raskaus ei ota kohdallamme alkaakseen.

 

 

Tsemppiä kaikille meille! ;)

Edited by Lellukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me aloitettiin tjottailu about vuosi sitten, josta seurauksena keskenmeno kesäkuussa -08 viikolla 12. Sen jälkeen ei ole tärppiä kuulunut.

 

Lasketaanko tuo yksi keskeytynyt raskaus mukaan siihen vuoden rajaan, jolloin voisi jo lähteä tutkimuksiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on yritystä takana vuosi, aiemminkin ehkäisynä ollut 'vaan' keskeytetty yhdyntä. Minulla on ikää on jo 31v ja toiveet ovat niin suuret että ennen joulua soittein tk:hon aikaa tutkimuksiin, ei kiireellisenä asia jäi roikkumaan ja odottelen että ilmoittelevat aikaa ehkä seuraavan kuukauden kuluessa. Iän lisäksi raskautumiseen voivat ehkä vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka lääkitys on saatu kohdilleen vasta viime kesänä, siihen asti koko ajan annosta muokattu ja ehkä masennukseni jota on hoidettu 1,5v terapialla, ei lääkkeitä siihen.

 

Yritys on ollut välillä rennompaa ja välillä tiukempaa, ovulaation olen koittanut löytää limoja seuraamalla ja päiviä laskemalla. Nyt tilasin ensimmäiset ovistikut ja aloitan testaamisen huomenna, kp11/28-31. Ajattelin samalla mittailla aamulämpöjäkin tikkujen tueksi. Joskus nuorempana muistan tunteneeni ovulaation nipistyksenä munasarjoissa mutta enää en ole sellaista huomannut. Ovistestejä teen nyt ajatuksella että tarkistan tapahtuuko ovulaatio, liekö niihin luottaminen.

 

Välillä meni liian vakavaksi yrittäminen, kun oli SE päivä että ois peitojen täytynyt heilua eikä kummallakaan tee mieli niin itkun kanssa sitten että kun nyt täytyy.. Sit kun ei ollut SE päivä, niin ajattelin että ei kai nyt tarvi kun ei ole SE päivä.. ;) Onneksi nyt on vähän rennompaa ja nauttii puuhailusta muutenkin. Työttömänä kun olen niin tuntuu että kun aikaa on eikä paljon tekemistä ni liikaa pyörii tämä raskausasia mielessä ja tuottaa turhaa stressiä.. Muuten ollaan eletty normaalia elämää miehen kanssa, juhlittu ja nautittu elämästä, ajatelaan että ehtii sitä olla 'tipattomalla' sitten kun on raskaana ja imettää :) En ole vielä uskaltanut ajatella että olemme lapsettomia, se ois liian kova paikka ja kuitenkin olemme vielä toiveikkaita. Sit jos lääkäri sen sanoo niin voi alkaa miettimään sitä tarkemmin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yritystä takana lähes kolme vuotta. Tällä hetkellä menossa on kolmas ICSI. Huomenna on alkion siirto, jos on jotain siirrettävää. Ekassa hoidossa saatiin yksi siirtokelpoinen alkio ja toisessa kaksi, joten suurta alkiomäärää ei todennäköisesti ole tälläkään kertaa odotettavissa. Diagnoosi on miehestä johtuva lapsettomuus eli siittiöitä on liian vähän, ne ovat epämuodostuneita ja liikkuvat huonosti. Ongelmana hoidoissa meillä on ollut alkioiden jakautuminen. Alkioita on tullut aika paljon, mutta ne ovat olleet monitumaisia tai muuten huonoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puska, mulla meni kahdeksan kuukautta siitä, kun kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys saatiin kohdilleen, että tulin raskaaksi. Tosin se meni kesken ja nyt odotellaan uutta tärppiä. Gyne oli silloin sitä mieltä, että kun lääkitys on kohdillaan niin vajaa vuosi on ihan ok odotella raskautumista. Pitkältä se aika tuntui, kun puolitoista vuotta oli jo mennyt siinä vaiheessa kun lääkitys saatiin kohdilleen. Toivottavasti teillä onnistaa pian. Me ollaan taas seisontatilassa, kun tutkimuksia ei nyt tehdä, kun kerta tultiin raskaaksi. Eli kait tässä pitää odottaa, että tulee vuosi täyteen keskenmenosta. Mä olen jo nyt turhautunut ja siitä on mennyt vasta vajaa neljä kuukautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elikkäs mäkin siis tänne osioon..lapsettomuutta 7vuotta(tai enemänkin..) ja hoitoja siinä rinnalla.

Pas siirto olisi ensiviikolla edessä ja sitä jännäillään täällä selviääkö alkiot sulatuksesta.

 

Mutta nyt alan lukeen näitä ketjua,kun uutena pyörin täällä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin halauksia monia kaikille!

 

Niin sydäntä riipaisevaa lukea täällä kertomuksia :(

 

Otsikko sopii niin hyvin omiin ajatuksiin, että ajattelin laittaa omaa tarinaa:

Vauvahaaveet 2005 -> pillerit pois, ei tullut lasta vaan sekos pää. Diagnoosi vakava masennus: sairaslomaa, lääkkeitä, terapiaa. Joista lääkkeet & terapia jatkuu edelleen. Taustalla masennuksessa käsittelemättömiä lapsuusjuttuja....

 

No siinä aikaa kului kootessa omaa elämää pala palalta uudestaan eli vauvahaaveet jäihin... Aktiiviyritystä 2007-> elämäni ensimmäinen plussatesti juhannuksena 2008. Keskeytynyt km rv11. Uusi raskaus syksyllä 2008 ja sama juttu taas... keskeytynyt km rv10 jouluna 2008.

 

En nyt tiedä kuulunko tänne lapsettomien puolelle... kun raskaaksi olen tullut mutta lasta ei silti ole. Ja lapsettomalta olo tuntuu... Tällä hetkellä tämä ketju tuntuu nyt omimmalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tarina:

 

Tjottailua loppuvuodesta 06.

Yritys alkoi virallisesti 01/07

plussa 05/07

km 06/07

ja edelleen plussa hukanteillä :(

 

eli yritystä on nyt kaksi vuotta ja rapiat päälle. huoh.

 

Tutkimuksissa ollaan ja edetään eteenpäin helmikuun aikana, jollin katsotaan mikä hoitomuoto meille tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaaha, minäkin liityn kerhoon :) kun sain rekisteröidyttyäkin. Vielä kun saisi avattareen lisättyä kivan kuvan...

 

Meillä ehkäisy jätettiin pois 05/07, sen jälkeen tjot meiningillä vuosi. Viime kesänä Väestöliitolle tutkimuksiin. Mitään vikaa ei ole todettu, joten saimme diagnoosin selittämättömätön lapsettomuus tämän vuoden alussa.

 

Nyt ensimmäinen ovulaation induktio+inseminaatiokierto menossa. Yliopistolliselle puolelle ollaan jonossa, ensikäynti on vasta kolmen kuukauden kuluttua. Tuntuu liikkuvan vähän hitaasti tuo julkinen puoli.

 

Onneksi Tamofenista ei tullut mitään sivuvaikutuksia, tai ehkä pientä tunteellisuutta :)

 

Minulla ei nyt ole mitään hirveää henkistä kriisiä, tosin tuo diagnoosi tuli vähän yllättäen. Että ohoh tässäkö se nyt sitten oli!

 

Ajattelin pitää säännöllisin väliajoin lomakuukausia, jolloin en laskeskele ovulaation ajankohtaa tai tuntemuksia. Toivottavasti se vähän helppaa parisuhdettakin ja pitää paineita loitolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suttura: kiva kun löysit tänne!! Tällä ja muissa lapsettomuus- ja vauvakuumeketjuissa saat varmasti paljon vertaistukea ja täällä on monen monta samassa tilanteessa olevaa.. varmasti paremmat oltavat, kuin siellä toisella foorumilla.. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on niin lohdullista nähdä monen tänne kirjoittaneen viestissä plussatickeri, jossa on enemmän tai vähemmän raskausviikkoja. Ehkä vielä joskus meillekin...

 

Meillä on takana yritystä 05/07. Mitään vikaa ei löydy kummastakaan, vaikkakin mun luteaalivaihe on välillä lyhyt tuhruvuotojen takia. Takana on lukuinen määrä Clomi ja Lugesteron-avusteisia kiertoja, mutta plussaa ei ole näkynyt. Ainoana valopilkkuna hormonihuurujen keskellä on nykyisin kellontarkka ovulointi ja säännöllinen kierto :rolleyes: Edessä on vielä jokunen lääkekierto, ja joskus loppusyksystä olisi meidän vuoro julkisen puolen IVF/ICSIin, jos sinne saakka joudutaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yritystä takana vasta puolisen vuotta, mutta nyt jo olo tuntuu niin kovin malttamattomalta... Aluksi oli vähän tjot-meininki, mutta todella nopeasti se vaihtui kalenterin kanssa yrittämiseen ja ovistikkujen tilailuun. Tärppäis jo... :P Ja homma paheni viime viikolla kun kävin katsomassa kaverin pikku vauvaa ekaa kertaa. Eikä sekään auta kun töissä näkee joka päivä samalla osastolla olevan, raskaana olevan työkaverin. Ja sitten pitää tietysti tulla vielä lukemaan näitä foorumeja...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä takana vasta reilu vuosi yritystä, mutta nyt selvisi että luomuna mahdollisuudet ovat aika lähellä nollaa. Jonotamme tarkempiin tutkimuksiin ja toivottavasti hoitoihinkin päästäisiin jossain vaiheessa.

 

Olen nyt viikonloppuna paljon miettinyt tätä lapsettomuusasiaa. Nyt alkuvuonna on tapahtunut muutakin surullista, joten hetkittäin tuntuu kuin pohja olisi viety kaikelta. Koitan siltikin pitää katseen tulevassa ja niissä hoidoissa. Eiköhän meillekin vielä joskus nyytti saada. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tännepä minäkin päädyin kirjoittelemaan. Yritetty on vajaa kaksi vuotta, hoidoissa ollaan julkisella puolella. Diagnoosi on selittämätön lapsettomuus, ja nyt piikittelen ensimmäistä kiertoa Puregonia. Inseminaatiokin olisi tarkoitus tehdä tässä kierrossa. Voimia kaikille teille kohtalotovereille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

juu minäpä myös tänne tupsahdin.. Yritystä on ollut 11/04 asti. 1/6 käytiin testit läpi munasarjojen aukioloa lukuunottamatta. Sitten tuli ukolle "ahdistus" siitä rumbasta,ja päätimme lopettaa siihen.. Huomenna aloitamme taas,ja joudumme käymään kaikki testit alusta asti uudelleen läpi (todella turhauttavaa!). Ensi kierrosta alamme testaamaan taas ovulaatiota cb:testeillä,ja lämmönmittaus aloitettiin eilen.. Voi kumpa tärppäisi.. Hurjasti tsemppiä ja voimia muillekin asian kanssa kamppaileville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisi löytyä mulle sopiva ketju. Taustaa voisin kertoa sen verran, että pillerit lopetettu 09/07 -> ei kuukautisia tämän jälkeen. Terolut-kuuri alkoi tehota vasta 08/08, jolloin menkat tulivat 11 kuukauden odottelun jälkeen ensimmäisen kerran. Mulla siis tuo pillereiden syönti oli totaalisesti "turruttanut" oman hormonitoiminnan. Söin Terolutia reilu puoli vuotta, ja nyt ensimmäistä kiertoa mennään ilman niitä. Mitään syytä kuukautisten puuttumiseen ei ole löytynyt; verikokeissa, ultrassa ja muissa tutkimuksissa kaikki on kunnossa. Ennen pillereiden aloitusta kiertoni oli säännöllinen ja normaali.

 

Vauvayritystä ei ole oikein voinut kunnolla olla hormonitoimintani ongelmista johtuen. Ehkäisyä emme siis ole kuitenkaan käyttäneet 1,5 vuoteen. Olemme molemmat 25-vuotiaita, joten aikaa onneksi on, mutta täytyy myöntää, että välillä huolestuttaa kamalasti. :( Parisuhde voi onneksi hyvin ja mies jaksaa lohduttaa vaikeina hetkinä.

 

Elokuussa olisi mahdollista aloittaa lapsettomuustutkimukset. Jotenkin tuntuu, että voisi kuitenkin tärpätä, mikäli vain kiertoni saataisiin käyntiin ja ovulaatioita tapahtuisi. Välillä tuntuu vain niin pitkältä tämä odotus, kuten varmasti kaikista vauvahaaveilijoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now