Kuunlilja

Ensimmäinen vauva toiveissa, toimitus vaan tuntuu kestävän liian kauan

270 posts in this topic

Ilmoittaudun myös tänne, naikkareiden puolella on tullutkin seikkailtua. Meillä olisi kovasti vauva toiveissa vuodelle 2009. Ikää on minulla 25 ja miehellä 27, pillerit jätin alkuvuodesta 2007 ja sen jälkeen jonkin aikaa meni tjot meiningillä. Sain colmit heti kun varsinainen yritys alkoi, minua vaivaa ovuloimattomuus, joka kyllä clomeilla korjaantuu mutta seuraavaksi tutkitaan sitten mies.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on yritystä 8kk. Mulla on ylipainoa mitä olen koittanut saada pois.

Lääkäriin en ole viel viittiny mennä. Koitan ensin laihduttaa ja kattoo sit miltä se tilanne näyttää.

Vaikka sais kyllä jo tulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heips!

 

Olen vanha naikkari, mutta uusi tällä foorumilla. Kiva kun nämä sivut vihdoinkin avautuivat (johan niitä odoteltiinkin ;) )

 

Meillä on yritetty tehdä (siis todellakin tekemiseltä tämä tuntuu) vauvaa nyt tasan kaksi vuotta. Ikinä ei ole tullut haamun haamua. Kierto on säännöllinen ja ovulaatio tapahtuu ilmeisesti joka kierrossa.

 

Endoa epäiltiin jo ennen vauvayritystä ja epäily vahvistui keväällä -07 skopiassa. Vatsaontelo oli todella kiinnikkeinen, kohtu ja vasen munasarja sekä suoli ja rakko tukevasti kiinni toisissaan. Että ilmankos olin kivulias! Munanjohtimet olivat myöskin tukossa, mutta avautuivat juuri ja juuri aukiolotutkimuksen aikana. Vasen munasarja on aika huonokuntoinen, joten ovuloin luomukierroissa lähes poikkeuksetta oikealta puolelta.

 

Tukkoisten tuubien takia meidät pistettiin julkisella suoraan IVF-hoitoon syksyllä -07. Ekan kerran sitä yritettiin 11/07, mutta Synarela-sumute ei estänyt johtofollikkelin kasvua, joten se hoito piti keskeyttää. Toinen yritys tehtiin 02/08, "jarruna" käytettiin e-pillereitä Synarelan sijasta. Se toimi, saatiin 8 munasolua, jotka kaikki hedelmöittyivät ja joista saatiin 4 kpl kakkoslaatuisia 4-6 soluisia alkiota. Tuoresiirrosta tuli ikävä kyllä nega ja PASsiin ei koskaan päästy, alkiot eivät selvinneet sulatuksesta. Sulatuksen epäonnistuminen oli tähän mennessä kaikkein pahinta. Ei nimittäin osattu varautua ollenkaan, että kato olisi 100-prosenttinen :(

 

Nyt olen taas e-pillerikuurilla seuraavaa IVF-hoitoa varten. Jännitys ja toivo nousevat taas hiljalleen...

Edited by Kipinkapin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei!

 

Meille tehtiin alkionsiirto puolitoista viikkoa sitten. Yritystä on takana kohta kaksi vuotta. Nyt on käytössä Lugesteron. Tyhmä kysymys: voiko Lugesteron vaikuttaa raskaustestin tulokseen millään tasolla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuonpahan minäkn oman korteni tähän kekoon. :)

 

Olemme haaveilleet omasta jälkikasvusta jo pitemmän aikaa. Aktiivinen yritys on aloitettu 03/06. Viime keväänä aloitettiin tutkimukset ja simppanäyte, laparaskopia ja perusultraukset näyttivät asioiden olevan kunnossa. Vieläkään ei mitään kuulu. :(

 

Mies on ollut jo kahdeksan kuukautta vuoden mittaiselta ulkomaankomennukseltaan poissa kotoa, joten sekin on tietysti hiukkasen tätä meidän yritystä hidastanut... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös ongelmia lisääntymisessä :(

Yritystä takana Heinäkuussa vuosi.... ja pelottaa hieman lähteä tutkimuksiin..

 

Onko kellään kokemusta hormonihoidoista? Millasia sivuoireita tullut?

Työssäni joudun oleen tekemisissä jonkin verran raskaudenkeskeyttäjien kanssa ja joskus kyllä jurppii. Juuri ne jotka eivät lasta halua, tulevat raskaaksi ..

Edited by pluto

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys! Ollaan yritetty lasta nyt reilu vuosi, eikä kuulu...Lääkärissäkin käytiin jo ja multa otettiin verikokeet ja mieheltä näyte. Mun verikokeissa ei ollut mitään häikkää eikä kilpirauhasessakaan vajaatoimintaa. Miehen näytteessä oli jotain pientä "ongelmaa", tyyliin (mikäli nyt oikein muistan) siittiöiden muotoa ei voinut määritellä (mitä se ikinäkään tarkoittaa???), joten hän on menossa kontrolliin, kunhan aika saadaan.

Periaatteessa ollaan tjottailtu, mutta tietenkin kun aika tekee tehtävänsä, myös ollaan yritetty kohdentaa "puuhat" oikeisiin päiviin. Ovistikkuja oon käyttänyt kerran...

Joten tälläinen tilanne täällä päin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taidanpa minäkin liittyä tähän jengiin... Me on jätetty pillerit pois reilut kaksi vuotta sitten, siitä ajasta ollaan aktiivisesti yritetty noin vuosi. Ja yhden yhtä plussaa ei olla saatu. Mulla taustalla PCO, joka todettiin jo kolmisen vuotta sitten. Sen lisäksi viime joulukuussa bongattiin kilpirauhasen liikatoiminta... Eli mulla on kaksinverroin syytä miksi raskaus ei ole alkanut. Miehessä ei onneks ole vikaa löytynyt. Kierronkartoitus on tehty siltä osin kun se voitiin tehdä, nyt edessä vielä aukiolotutkimus ja sitten vihdoin, monen viivytyksen jälkeen päästään tositoimiin. Olettaisin että clomeilla alotetaan...

 

Surullisen kuuluisalta pääkaupunkiseudulta ollaan mekin ja hoidoissa Naikkarilla... En voinut olla huomaamatta että PCO:laisia on tässä pinossa aika paljon. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulenpahan minäkin tähän ketjuun, taustaillut olen jo jonkin aikaa, myös aikaisemmin naikkareiden puolella. Huhtikuussa vuosi sitten on aloitettu yritys ja nyt on käyty lääkärissä, ultrassa, verikokeissa ja mieheltä on otettu näyte. Mitään normaalista poikkeavaa ei ole löytynyt, kiertokin on säännöllinen. Meillä päin kun ei ole yksityistä lapsettomuusklinikkaa, niin yksityiseltä lääkäriasemalta saatiin lähete julkiselle ja sinne tuli kutsu, että syyskuussa päästäisiin eteenpäin asiassa.

 

Nyt pystyn puhumaan jo asiasta läheisten kanssa, eikä se enää satu ihan niin paljon, mutta ihmisten kommentit "lapsien tekemisestä" joiden kanssa ei ole niin paljoa tekemisissä sattuu edelleen ihan hirveästi. Miksi edelleenkään kaikki eivät ymmärrä että lapsen saaminen ei ole kaikille niin helppoa ja että voisi olla hieman hienovaraisempi, eikä tarvitse joka kerta kysyä tai taputella mahaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipas eilen taas paska fiilis.....yksi kaverini tupsahti eteeni eilen ja huomasin, että raskaanahan se... Ihana asia, mutta alkaa vaan otaan aivoon, kun ihmiset jotka ei ees yritä saada lasta vaan näyttää tupsahtavan tuosta noin raskaaks ja ite ei sitten millään :unsure: Tosi onnellinen olen hänen onnestaan, mutta taas alkoi itseä ottaan päähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olenkohan jo vastannut tänne? Eli luomuyritystä vuosi 2007 ja helmikuussa alkoi hoidot yksityisellä clomeilla. Kolme kuukautta oli varaa käydä siellä :rolleyes: . Nyt aika julkiselle tulossa heinäkuussa joten siellä jatketaan, toivottavasti keinohedelmöityksellä suoraan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroinki jo tuolla ensimmäisellä sivulla että meillä lapsettomuutta on nyt takana tosiaan jo yli seittämän vuotta. Keskenmenoja näihin vuosiin mahtuu tusina! Monesti olen sitä miettinyt että millaista elämä voisi olla jos meillä olisi edes se yks lapsi. On parempia päiviä mukana mutta itsekin olen huomannut viime aikoina olevani masentunut tilanteesta. Itse kätilönä näen onnellisia perheitä ja perhetapahtumia joka ikinen päivä kun olen töissä. Aikoinaan teinkin hirmusta taistelua itseni kanssa että onko minusta kätilöksi kun oma tilanne on mikä on. Voitin kuitenkin taistelun ja joka päivä olen kuitenkin nauttinu työni teosta.

 

Meidän hoidoista voisin kertoa hieman. PCO on todettu vuonna 2000 mahakipututkimusten yhteydessä. Saman tien annettiin vauvalle mahdollisuus tulla ilahduttamaan meitä. Aika pian raskaustesti näytti ensimmäistä plussaa. Olin taivaissa. Aika kulki ja masuasukki kasvoi. Elettiin raskausviikkoa 22+4. Ajattelin silloin työharjoittelussa synnytyssalissa että pikkunen ei ole ilmoitellut itsestään koko päivänä että pyydämpä päivystäjää katsahtamaan tilannetta. Pikkuisen sydän ei enää lyönyt. Tuntui että omakin sydän pakahtuu mukana. Onnellisuus loppui sinne leikkauspöydälle jossa minun pikkunen otettiin minulta pois.

 

Tämän tapauksen jälkeen sain vielä kaksi keskenmenoa kun alettiin tutkimaan enemmän meitä kumpaakin. Ei löytynyt mitään muuta selittävää kuin tuo PCO. Koska kotikonstein raskauduin niin ei pidetty kiirettä hoitoihin. Kuitenkin keskenmenoja tuli samaan tahtiin kuin plussatuuliakin. Tammikuussa 2006 tehtiin kuitenkin ensimmäinen inseminaatio, plussa. Keskemeno rv 5+3. Seuraavaan kiertoon kun kasvoi liian monta munista niin tehtiin IVF. Tuloksena nega. Annettiin hoitojen olla.

 

Toukokuussa 2007 mentiin naimisiin. Sain vihdoin tiputettua painoa normaali lukemiin. (Painoin aiemmin 80kg, nyt 58kg). Ei raskautumisia ja joulokuussa 2007 mentiin takaisin hoitoihin. Tehtiin uusi munajohtimien aukiolotutkimus mulle kun edellisestä niin kauan ja raskauksiakaan ei ollut vähään aikaan. Auki olivat mutta kohdusta löytyi polyyppi. Sen poisto oli maaliskuussa 08.

 

Nyt on menossa kp 4 ja tässä kierrossa inseminaatio. Clomifeniä syön kp 3-7 ja sitten Menopuria pistän kp 8-9. Maanantaina 26.5 on seurantaultra. Toivottavasti kaikki pienetkin esteet on voitettu ja nyt tämän inseminaation myötä saisin helmikuussa 09 nauttia jo äitiydestä. Kuten voi arvata niin en jaksa uskoa mihinkään onnistumisiin.

 

 

KAIKILLE LAPSETTOMILLE HIRMUISESTI PLUSSATUULIA TÄÄLTÄ POHJOISESTA (ei kuitenkaan kylmää tuulta ;) )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ansku, tosi paljon jaksuja teille taisteluunne lapsettomuutta vastaan! Uskomattoman pitkän tien ootte kulkeneet... Toivottavasti inssi tuo kauan kaivatun tuloksen! Laitetaanpa plussatuulia täältä etelästä sinne pohjoiseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Lioni. Kyllähän tätä polkua on liian pitkään jo kuljettu. Clomeja on nyt sitten syöty jo kolme päivää. Alamahassa aina välillä tuntuu painetta. Vielä ois kaks päivää Clomeja ja sitten kaks päivää Menopur pistoksia. Maanantaina ultra. Toivottavasti ois max 3 munasolua kasvamassa. Tai no. Eipä se haittaa vaikka ois enemmänkin. On nimittäin luvattu että tekevät IVF:n mikäli niitä on enemmän kuin kolme. Onneksi. Ni ei mene aikaa taas hukkaan, kun on kesätauot tulossa.

 

Eniten tässä kaikessa ahdistaa kaikkien kyselyt siitä, että milloin meille tulee lapsi. On hirveää, kuinka ihmiset ajattelevat että lapset tulee tuosta nuin vain.

 

Ajatukset on jotenkin niin sekaisin kaikesta. Tuntuu että toisena päivänä olen onnesta sekaisin. Toisena taas että elämä kaatuu. Paljon on kysymyksiä mihin tuskin koskaan tulee vastauksia. Näiden monien raskauksien aikana sitä on tullut ehdittyä hankkia kaikenlaista vauvoja varten. Nyt oonkin monesti miettinyt että pitäisikö vain myydä kaikki pois. Oonkin päättänyt että jos 2009 vuoden loppuun mennessä meille ei ole lasta tullut, niin lähtee myyntiin tuhansien eurojen edestä tavaraa <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eniten tässä kaikessa ahdistaa kaikkien kyselyt siitä, että milloin meille tulee lapsi. On hirveää, kuinka ihmiset ajattelevat että lapset tulee tuosta nuin vain.

 

Tämä ottaa toisinaan minuakin päähän. Odotankin kauhuissani sitä hetkeä, kun repeän liitoksistani jonkun vastaavan kyselyn kohdalla. Voi ihmisrukkaa, jonka sen purkauksen joutuu vastaanottamaan... :huh:

 

Muutamalle ystävälle olen tilanteestamme kertonut. Ainoastaan niille luotettavimmalle ja heille, joiden tiedän ymmärtävän asian meidänkin kannaltamme. Toisinaan he lohduttavat minua sanomalla, että kyllä tekin vielä onnistutte ja ettehän te ole yrittäneet vielä pitkäänkään. Se ottaa niin kovasti päähän, vaikka tiedän näiden sanojen oikean tarkoituksen... Kyllä oma mieli voi sitten olla oikukas. :(

 

Paljon jaksuja ja tsemppiä ansku06!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Zeta: Kiitos. Meillä kans ihan muutama todella hyvä ystävä tietää. Toisaalta oon huomannu että ehkä oli väärin mennä kertomaan kun koko ajan saa nyt sitten kysymyksiä että joko onnistaa ja miten menee jne.. Mulla oma äiti tietää. Mut sukulaisista ei muut.

 

 

Menossa kp 7. Clomit siis loppui tänään. Huomenna ja lauantaina pistän sitten Menopuria. Jännittää hirmusesti. Oon koittanut olla nostamatta toiveita liian korkealle ettei tipu korkealta ja kovaa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tilannetietoutta: Siis kp 3-7 otin clomifeniä 50mg x1 kp 8-9 Menopur 75iu x1. Kp 11 oli ultra jossa ainoastaan toisella puolella vaan 12mm kokoinen munis. Nyt sitten eilen ja tänään on pitänyt pistää vielä 100iu x1 Gonal-f:ää. Huomenna ultra. Saapa nähdä onko yhtään kasvanut. Pitäis saada semmoinen noin 15mm kokoinen munasolu. Joten loppui kaikki toivo. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin ilmoittaudun tänne, vaikka voi olla että jotain kommenttia oon jo laittanut. Täytän tänä vuonna 30 vuotta. Nyt kesäkuussa tulee vuosi yritystä täyteen. Tammikuussa kävin yksityisellä gynekologilla, kun kuukautisia ei ilmestynyt kolmeen kuukauteen. Lääkäri totesi ultralla että munasarjat ovat pco-tyyppiset. Määräsi muutaman kilon painonpudotuksen ja terolutit. Käski tulla syksyllä uudestaan, jos kierto tasaantuu.

 

Nyt on 3kg paino tippunut (tavoite on 5kg) ja terot loppu. Tämä eka luomukierto terojen jälkeen venyy pitkäksi, mutta ovis tuli kuitenkin joskus kp 29-tienoilla, joten on se parempi kuin se kp 100. Parempikin voisi tietty olla.

 

Mutta, kysymystä teille: Eilen juuri miehen kanssa sovittiin, että jos tästä kierrosta ei tärppää, niin sitten mennään tarkempiin tutkimuksiin molemmat. Nyt vaan mietitään, että jatketaanko yksityisellä puolella vai mennäänkö julkiselle puolelle nyt kun vuosi tulee täyteen.

 

Molempiin ehkä olisi varaa, mutta mietittiin, että onko yksityisen edut sen rahan arvoisia. Joutuuko julkisella puolella odottamaan aikoja pitkään vai saako ajan nopeasti? Onko kukaan tehnyt vertailevaa tutkimusta? Ylipäätään kaipaisimme nyt kehuja sekä julkisen puolen että yksityisen puolen kannattajilta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei Tigru!

Julkisesta puolesta en osaa sanoa mitään, koska menimme suoraan Väestöliittoon. Siellä ainakin on kaikki sujunut todella nopeasti. Ensimmäinen käynti meillä oli maaliskuun lopussa ja viime viikolla tehtiin alkionsiirto, meille siis suositeltiin suoraan IVF/ICSIä pitkän selittämättömän lapsettomuuden vuoksi. IVF tehtiin pitkän kaavan mukaan. 6.6. on testipäivä, sitä odotellessa,.

Me ainakin olemme olleet todella tyytyväisiä hoitoon, vaikka se kallista onkin. Oma pääni ei olisi kestänyt kuukausien jonotusta, kun vihdoinkin saimme aikaiseksi hoitoihin hakeutua. Minä olisin ollut valmis hoitoihin aikoja sitten, mutta mies jaksoi uskoa luomuplussaan..

Tsemppiä teille, kumman tahansa valitsette!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän aika julkiselle meni ainakin mielestäni melko pitkälle, kun alkukuusta ykstyinen lääkäri laittoi lähetteen niin aika saatiin syyskuulle.. Ilmeisesti on jonoa ja kesä tulossa ja ei kai meitä otettu niin vakavasti/akuutiksi, kun mistään ei ole löytynyt mitään syytä lapsettomuudelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elokuussa tulee kolme vuotta täyteen, yritystä nimittäin. Ensi viikolla vuorossa eka alkion siirto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin :rolleyes: Nyt on sitten inseminaatio takana. Nyt vaan sit odotellaan. Testipäivä on sitten 14.6. Toivottavasti onnistas. Tai, onhan mulla yleensä nää onnistunutki mut koskaan eivät oo kyydissä pysyneet. Liekö ollu liian kova vauhti mulla ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
No niin :rolleyes: Nyt on sitten inseminaatio takana. Nyt vaan sit odotellaan. Testipäivä on sitten 14.6. Toivottavasti onnistas. Tai, onhan mulla yleensä nää onnistunutki mut koskaan eivät oo kyydissä pysyneet. Liekö ollu liian kova vauhti mulla ;)

 

 

Pidetään peukkuja, että tällä kertaa pysyisi kyydissä! :D

 

Täälläpä ei mitää suuria kuulumisia... Miestä lomille odotellessa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now