Manouche

Naisen sterilisaatio

54 posts in this topic

Jälkikasvu tehty ja ikääkin jo sen verran että ym voisi olla mahdollinen. Tiedän kokemuksesta että hormonaalinen ehkäisy ei käy enkä halua edes kokeilla rankkojen sivuvaikutusten takia, kuparikierukkaa en huoli runsaiden kuukautisten takia ja vakiparisuhteessa tuntuu vähän tyhmältä käyttää kumia......

 

Mies on mua sen verran nuorempi että tuntuisi hassulta vaatia vasektomiaa.

 

Kellään kokemusta naisen sterilisaatiosta? Miten helposti sen saa, millaista se on kun ei ole tehty synnytyksen yhteydessä ja millaista elämä on sen jälkeen: kuukautiset, kuukautiskivut, pms?

Share this post


Link to post
Share on other sites

No omakohtasta kokemusta ei oo, mutta ihan tarpeeks läheistä kuitenkin, että jotain voin vastata. Saamisen helppous riippuu varmaan lääkäristä, tosin kyllähän se pitäis saada aina, jos laissa mainittu kriteeri täyttyy (ikä, lasten lukumäärä jne). Ei se kovin iso operaatio oo, jälkeenpäin on muistona pari tikkiä muistaakseni. Muutenhan se ei elämään vaikuta, kuukautiset ym. on kuten ennenkin, koska eihän siinä puututa mihinkään muuhun kun munanjohtimiin, kaikki kuukautisiin liittyvät toiminnot säilyy ennallaan, paitsi että munasolu ei enää pääse kohtuun.

 

Jos joku meni mulla pieleen, niin korjatkaa. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin olen pohtinut tätä asiaa viime aikoina. Mut on kahdessa synnytyksessä nyt leikelty sen verran paljon ristiin rastiin, ettei kohtu todennäköisesti kestäisi uutta raskautta. Ei ollut suunnitelmissakaan, mutta en haluaisi vahingossakaan joutua siihen tilanteeseen, että raskaus syystä tai toisesta alkaisi, ja joutuisin erittäin vaikeiden valintojen eteen... Tänään kysyin lääkärissä asiasta, ja pääsisin kyllä muitta mutkitta sterilisaatioon. Kuulemma tosin jono tai odotusaika tms. on puolisentoista vuotta. Mies olisi toimenpiteeseen myös valmis, mutta munkin mies on sen verran nuorempi, että... No, you never know.

 

En jaksaisi enää kauaa hormoniehkäisyä, ja kierukkaa en sisääni myöskään halua.

 

Olen yrittänyt netistä etsiä sterilisaatiokokemuksia, ja eniten niiden perusteella mua pelottaa väitteet kuukautisten runsastumisesta. Toisaalta asiantuntijat sanovat, ettei tuon operaation pitäisi vaikuttaa kuukautisvuodon määrään (kuten loogiselta tuntuukin).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti aikoinaan hankki kun kolmekymppiset kilahti linssiin ja on kehunut kovasti. Meidän perheessä ei perinteisesti hormonaalinen ehkäisy toimi yhtään sivuvaikutusten takia joten olen nyt itse miettinyt samaa kun lapsiluku on täynnä. Lääkärit ovat suositelleet hormoonikierukan asentamista mutta itse haluaisin pysyvämpää ehkäisyä vaikka "vauvakuumeilen" välillä. En vaan oikeasti tahdo lisää lapsia, eikä ole ns. järkevääkään niitä enää hankkia lisää. Sterilisaatiojonot on käsittääkseni aika pitkiä joten kannattaa tuuppautua sinne jonoon mahdollisimman pian ;) Itsellä näillä näkymin operaatio edessä alkuvuodesta 2011.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitkä ne ikä- ja lapsimääräkriteerit laissa on? Onks miehillä eri rajat vai samat? Meillä nimittäin tulee nyt lapsiluku täyteen tän vauvan synnyttyä :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hakijan tulee täytää jokin seuraavista edellytyksistä:

 

1. Hakijalla on yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta

2. Hakija on täyttänyt 30 vuotta

3. Raskaus vaarantaisi hakijan hengen tai terveyden

4. Hakijan mahdollisuudet muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot

5. On syytä otaksua, että hakijan jälkeläisillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika

6. Hakijan sairaus tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaisi hänen kykyänsä hoitaa lapsia

 

 

Kriteerit on molemmille samat. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

HeidiJohanna, saako kysyä mitä kautta sait lähetteen? Kunnalliselta vai yksityiseltä?

 

Täytyykin laittaa pikapikaa asia vireille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tulee nuo ikä ja lapsiluku kriteerit ihan kevyttä täyteen.

Aion ensi kerralla äitipolilla (viikolla 32+5) pyytää että laittavat laput vireille. Suullisesti on jo puhuttu asiasta. Mulle ei käy hormonaalinen ehkäisy myöskään ja kierukoiden kanssa on ollut myös hankaluuksia.

Toivon että sen sterilisaation voi tehdä jo heti synnytyksen jälkeen. Niin ei tarvisi sitten joskus puolen vuoden vuoden päästä olla osastolla sen takia.

Katsotaan nyt mitä sanovat järjestyykö asia.

 

Mulla on tosi vaikeat raskaudet vielä kaiken lisäksi olleet, joten senkään takia en enää jaksa tätä rulijanssia ikinä enää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hep! Tosin toi lopputarkastus on vielä edessä, joten toimivuudesta en sano mitään. Mutta toimenpide oli simppelimpi, kun kuvittelin ja oli pihalla puolessa tunnissa. Ilman mitään suonensisäistä lääkitystä pärjäsin kevyesti, mutta se on tietysti lääkäristä ja henk.koht tuntemuksista kiinni.

 

Ja viilaan pilkkua sen verran, ettei ne ole klipsut, vaan pienen pienet spiraalit, jotka klipsautetaan munanjohtimen sisälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Pupuliinille kysymys:

 

Miten nopeasti pääsit operaatioon, ja jos sopii kysyä, missä päin Suomea? Mun tk-lekuri varoitteli, että jonossa saa olla puolitoista vuotta (näin siis Vantaalla). Äh, kun saisi nyt ylipäätään varattua ajan lekuriin ja saisi lähetteen :rolleyes: Kohtahan tässä olisi jo puolitoista vuotta vierähtänyt, jos olisi ajoissa alkanut asiaa ajamaan :girl_haha:

 

EDIT: ja juu Pirkanmaallahan sinä :)

Edited by PMLats

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, periaatteessa ajan saaminen on täyttä arpapeliä ainakin täällä. Eli kun ainakin toistaiseksi toimenpidettä tehdään yhtenä aamupäivänä viikossa ja se on tehtävä kp 5-12, vielä kun aikaa saa soittaa vasta kp1, voit kuvitella, millaista tuuria on saada aikaa. Eli pitää toivoa, että sinä oikeisiin päiviin osuvana toimenpidepäivänä on aika vapaana.

Mulla kävi vähän tuuri, kyselin ekalla varaussoitollani ihan tosissani hoitotakuusta, kun sehän pitäis olla se max puoli vuotta. Täti varmaan kuvitteli, että mä oon joku ammattivalittaja, kertoi, että tässä asiassa ei aina toteudu ja sairaanhoitopiiri saa sitten noottia siitä. Sitten "odotas, mä katson mitä mä voin tehdä" ja varasi ajan seuraavan kierron perusteella mulle. Noinkaan ei siis saisi tehdä, mutta koska mä en sitä itse mitenkään vaatinut tai pyytänyt, katson voivani sen täällä sanoa.

 

Mä laitoin siis prosessin alulle neuvolaterkan kanssa syksyllä ja kävin marraskuussa naistentautien polilla suunnittelukäynnillä. Tammikuun alussa kävin sitten toimenpiteessä, eli tosi nopeasti oli prosessi ohikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun mielestäni sitten ainakin jossain luki, että jos sterilisaation tekee/haluaa ja on jo tiedossa, että lapsi syntyy sektiolla, niin se voidaan tehdä jo siinä yhteydessä. (eli jos aikoo vielä synnyttää, mutta tahtoo sitten paikat nipsnaps.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin varmaan päädyn tähän vaihtoehtoon 5-6 vuoden päästä. Yksi lapsi on munpuolesta tervetullut vielä, mutta ei ennen kuin 5 ja 6 vuotiaat lapset. Ja sitten se on niin miehestäkin kiinni haluaako se enempää.

Mutta siis tuohon että 6 vuoden päästä mä alan oleen jo niin vanha, etten enään haluu lasta ja sitten kun mulla ei ole vaihtoehtoja kuin kierukat ja kortsut. Ja nyttenkin mietittiin voidaanko laittaa hormoonikierukka kuin mulla on kaiken laisia riskejä. Ja kaksi sektioo jo takana. Eli jos kolmas tulee niin pyydän että tehdään samalla sterilisaatio. Ja jos ei lasta enään hankita niin sitten viiden vuoden päästä kun hormoonikierukka otetaan pois niin kysäsen sitä saisiko sterilisaaton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen menossa sterilisaatioon huhtikuussa. Hormonaalinen ehkäisy ei sovi, olen kumiallergikko ja iso kysta estää kierukan laiton (muutenkaan en tahdo hormonikierukkaa, koska hormoonit ei sovi mulle ja kuparikierukka en enää koskaan tahdo), joten sterilisaatio on periaatteessa ainoa vaihtoehto.

Lapsia on 2 ja ne riittää, ikää 36, joten noi oli mun kriteerit sekä muun ehkäisyn sopimattomuus eikä lekuri niihin puuttunut. Julkisen kautta pääsin ja koska olen menossa muuhun gynekologiseen operaatioon, niin sain sterilisaation siihen samaan, vaikka lähetteet olikin erikseen. Lääkäri yleensä suosittelee tapaa jolla sterilisaatio tehdään, kunhan on keskustellut potilaan kanssa ja tyypitettyään hänet (näin mulle kerrottiin), en siis saanut valita tapaa, vielä. Minä tahdon, että sterilisaatio on lopullinen enkä aio sitä purkaa.

 

Mutta sii kokemusta ei vielä ole, mutta voin toki tulla kertomaan jälkeenpäin.

Edited by Muffe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostanpa tätä, josko Muffe tulisi kertomaan kokemuksia, jos niitä siis jo on. :girl_wink:

 

Ollaan tätä asiaa jo jonkun verran pyöritelty ja itseasiassa mies heitti, että hän voisi mennä vasektomiaan. Mulle olisi ihan sama, kummalle toimenpide tehdään. Itse en voi syödä pillereitä verenpaineen takia, kuparikierukka oli just niin syvältä kuin kuvitella saattaa ja ei tämä hormoonikierukkakaan nyt mitään juhlan aihetta anna. Iänkin puolesta täytetään kriteerit (mä tosin viikon päästä :grin: ).

 

Mutta kuinka suhtaudutaan ihmiseen joka haluaa sterilisaation ja jolla on (vain) yksi pieni lapsi. Lähinnä ajattelin, että pistetäänkö kotiin miettimään ja kypsytteleen asiaa vai suhtaudutaanko asiaan kuten kuuluukin ja laitetaan pyörät pyörimään. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No mun mielestä on törkeetä jos noin tehdään, koska laki tosiaan vaatii vain yhden kriteerin täyttymistä. Mutta mulla oli ihan sama pelko kun mies meni hakeen lähetettä vasektomiaan, ajattelin että lääkäri passittaa kotiin, vaikka lapsia onkin kans, mutta silti. Ei siinä kuiteskaan käynyt niin, lääkäri oli kysellyt joitain "varmistus" kysysmyksiä, kirjottanut lähetteen ja loppuajan mies oli asentanut sen tietokoneeseen jotain.. :blink::rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerron nyt siis täälläkin, vaikka Johmi minut jo Naikkareista löysikin, eli:

 

 

Minulle tehtiin sterilisaatio 13.4. Alkuun olin toki kipeä, sillä mentiinhän vatsan läpi, alavatsalta ja navasta. Kun noista kivuista eroon pääsin ja pieni jomottava kipu munasarjojen tuntumaan, mutta sekin hävisi aikanaan. Kipulääkkeitä en juurikaan tarvinnut.

 

Olisin tahtonut piuhat totaalisesti poikki, mutta verenvuodon takia, suosittelivat mieluummin klipsien laittoa. Eli klipsit ovat riskittömämpi vaihtoehto kuin poikkasu. En sairasta mitään verenvuototautuia, mutta silti tahtoivat tehdä tuon yleisemmän ja helpomman operaation. Operaatio suoritettiin nukutuksessa ja kesti käsittääkseni puolisen tuntia.

Päätökseeni ottaa steri olen enemmän kuin tyytyväinen, ainakin seksielämä on parantunut :grin:

 

Mä tahdoin itselleni sterin syystä että, jos jonain päivänä eroamme, minä EN ENÄÄ KOSKAAN TAHDO OLLA RASKAANA, kun taas mieheni rakastaa lapsia, sanoo kyllä, että ne on nyt tehty, mutta mielestäni, eihän sitä koskaan tiedä, jos tulee uusi rakkaus jne. jne. Olen siis vain realistinen, en ennustele eroa tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaivelen tämän vanhan ketjun ylös, ajattelin jakaa oman kokemukseni.

 

Mulle tehtiin sterilisaatio Essure-menetelmällä nyt kesäkuussa. Operaatio oli tosi nopea ja helppo - tai siis paljon helpompi kuin etukäteen pelkäsin. Essuressa siis munatorviin asennetaan semmoiset pikkuruisen jousen näköiset metalliset kierulat, joihin sitten kasvaa ympärille arpikudosta, joka tukkii munatorvet. Homma hoidetaan alakautta, reikiä ei siis mahaan tehdä.

 

Menin sairaalaan aamusta, hankalin asia koko jutussa oli se, että piti olla syömättä ja juomatta edellisillasta saakka. Tämä siksi, että operaatiossa saatetaan joutua joskus nukuttamaan. Pohjille olin ottanut 800mg Buranaa ja 100mg Panadolia annettujen ohjeiden mukaan.

 

Operaatio suoritettiin leikkaussalissa, jossa oli anestesialekuri paikalla kaiken aikaa. Lähtökohtaisesti homma aloitettiin ilman mitään kipulääkettä tai puudutusta. Kohdunsuuta ei avattu millään mekaanisella välineellä, vaan lämpimän veden avulla. Instrumenttien sisäänvienti ei siis tuntunut oikeastaan lainkaan, lähinnä tuntui että pissasi alleen :D Vähän ajan kuluttua, ilmeisesti siinä vaiheessa kun instrumenttia vietiin munanjohtimeen, aloin tuntea aika epämiellyttävää nipistävää kipua. Kipu voimistui sen verran, että anestesialääkäri näki naamastani että olisi kipulääkkeen aika. Sain suoneen jotain nopeasti vaikuttavaa lääkettä, ja se teki semmoisen hieman humisevan ja turran olon. Sen jälkeen loppuoperaatio sujui ihan ongelmitta. Kaikkiaan olin leikkaussalissa kai parikymmentä minuuttia.

 

Homman jälkeen lepäilin heräämössä pari tuntia. Sain vielä jotain kipulääkettä suoneen ja lisäksi panacodin. Sain syödäkseni, ja kipu asettui sellaiseksi, että se muistutti lähinnä melko normaalia menkkakipua. Ei siis mitään sietämätöntä. Kävin vessassa ja sain lähteä. Mies haki mut (noutaja oli välttämätön) ja olin suht ok.

 

Operaatiopäivänä ja seuraavana päivänä oli niukkaa vuotoa, mutta olin seuraavana päivänä jo ihan kunnossa ja punttiksella treenaamassa. Kipuja oli vain operaatiopäivän ajan. Olin tosi yllättynyt, koska ajattelin, että vuotoa nyt ainakin olisi ollut useamman päivän.

 

Nyt syön e-pillereitä vielä yht. 3kk operaation jälkeen, ja sitten torvien pitäisi olla tukossa.

 

Mua pelotti etukäteen toi operaatio ihan hirmuisesti, ja alunperin toivoin, että se olisi tehty suoraan nukutuksessa. Kaikkiaan homma oli kuitenkin siedettävämpi kuin esimerkiksi kaksi kolposkopiaa, jotka mulle on tehty. Henkisesti toki helpotti paljon se tieto, että anestesialääkäri oli koko ajan paikalla ja jos olisi jostain syystä ollut tarve, olisin saanut vaikka sen nukutuksenkin. Nyt kuitenkin pärjättiin pelkällä kipulääkkeellä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla tulee nuo ikä ja lapsiluku kriteerit ihan kevyttä täyteen.

Aion ensi kerralla äitipolilla (viikolla 32+5) pyytää että laittavat laput vireille. Suullisesti on jo puhuttu asiasta. Mulle ei käy hormonaalinen ehkäisy myöskään ja kierukoiden kanssa on ollut myös hankaluuksia.

Toivon että sen sterilisaation voi tehdä jo heti synnytyksen jälkeen. Niin ei tarvisi sitten joskus puolen vuoden vuoden päästä olla osastolla sen takia.

Katsotaan nyt mitä sanovat järjestyykö asia.

 

Mulla on tosi vaikeat raskaudet vielä kaiken lisäksi olleet, joten senkään takia en enää jaksa tätä rulijanssia ikinä enää.

Myös mulla on ikää ja lapsikatrasta niin paljon, että saan varmasti sterilisaation ilman mitään selittelyjä, jos vaan pyydän. Vaikeampaa sensijaan on perustella sitä itselleni. Lapsiluku ei ole minulle ensinkään peruste sterilisaatiolle, ja ikäkin vain kohonneen keskenmenoriskin vuoksi. Muutenkin harkitsen sterilisaatiota ainoastaan raskauteen liittyvien vaivojen ja ongelmien vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin lueskelemassa. Minä mietin sterilisaatiota. Olen 99% varma että lapsilukumme on tässä ja hormonaalinen ehkäisy on ongelmallista.

 

Toimenpiteen lopullisuus kuitenkin pelottaa. Mitä jos sittenkin kadun? Miten te pystyitte olemaan niin varmoja asiastanne että hankitte sterilisaation?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos sterilisaation lopullisuus yhtään epäilyttää, oikea ratkaisu on olla tekemättä sitä. Nykyään on olemassa kuitenkin niin paljon ehkäisyvaihtoehtoja, että harvan tarvitsee turvautua sterilisaatioon ainoana vaihtoehtona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now