Tiitiäinen

Kummiksi pyytäminen ja houkutteleminen

59 posts in this topic

Milloin olette pyytäneet ystäviä kummitehtävään? Raskausaikana jo vai vasta syntymän jälkeen?

 

Miten olette pyytäneet kummiksi? Oliko käytössä joku kaunis runo tms? Puhelimitse vai kasvotusten?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kahdelle vanhemmalle lapselle olen pyytänyt kummit jo raskausaikana, mutta nuorimmaiselle pyysin yhden raskausaikana ja kaksi muuta vasta vauvan synnyttyä. Ihan kasvotusten olen asian kysäissyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tytön syntymän jälkeen pyydettiin kaikki kummit (4). Mun veli tiesi odottaa kummikutsua kun siitä oli joskus aiemmin ollut puhetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummeja on pyydetty jo raskausaikana. Kummitädiltä (mieheni sisko) asiaa kysyttiin kasvotusten ja kummisedälle (minun veljeni) piti asia esittää puhelimessa kun tällä hetkellä majailee toisella puolella maailmaa.

 

Lisäänpäs tähän yhden pohtimisen aiheen. Meidän lapsemme kummallakin tulevalla kummilla on puoliso, ollut jo vuosia. Emme kuitenkaan koe kummankaan tulevan kummin puolisoa niin läheiseksi, että haluaisimme heitä kummeiksi. Itse en pidä kummallisena pyytää pariskunnasta kummiksi vain toista, mutta mitä mieltä te muut olette? Sen tiedän, että kummitädin mies ei asiasta pahastu, mutta kummisedän vaimo taisi pahastua. (Mulle se on ihan yksi ja sama, velvollisuudesta en siltikään häntä kummiksi halua... Juu, me ei tulla kovin hyvin toimeen keskenämme. :rolleyes:) Itsekin olen siskoni pojan kummi, vaikka oma mieheni ei kummi olekaan. Eikä se Siippaa vaivaa. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pyydettiin kummit ennen tytön syntymää. Ajateltiin että mitä sitä odottelemaan kun tiedettii ketä kummeiksi haluttiin. Toisilta kysyttiin suoraan toisilta kirjeellä kun asuivat kauempana

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa kummeja kyseltiin jo raskausaikana, itse asiassa kai jo melko aikaisessakin vaiheessa (joskus puolivälin tietämillä). Meille oli selvää, keitä kummeiksi pyydetään ja myös kummit itse olivat tietoisia, että aiotaan pyytää. Tuntui siis hölmöltä venyttää asiaa sen pidemmälle :rolleyes: Tosin ihan "virallisesti" ei olla vielä pyydetty, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta sovittuna asiaa pidetään jo puolin ja toisin.

Ja kasvotusten oli varsinaisesta asiasta puhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kysyttiin tytölle kummit tytön syntymän jälkeen. Kumpikin kummi kysyttiin ihan kasvotusten ilman mitään runokiemuroita. Meillä on kummit valittu meen kavereista ja pyydettiin vain toinen osapuoli pariskunnasta (mies kaverinsa ja mä kaverini), vaikka olivat jo pitkään olleet kumppaninsa kanssa yhdessä. Meidän tapauksessa nämä puoliskot eivät asiasta loukkaantuneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meidän lapsemme kummallakin tulevalla kummilla on puoliso, ollut jo vuosia. Emme kuitenkaan koe kummankaan tulevan kummin puolisoa niin läheiseksi, että haluaisimme heitä kummeiksi. Itse en pidä kummallisena pyytää pariskunnasta kummiksi vain toista, mutta mitä mieltä te muut olette?

 

Meillä on mietitty ihan samaa asiaa. Kun tuntuu, että jotkut on niin konservatiivisia, että pitävät itsestäänselvyytenä pariskunnista molempien pyytämistä kummeiksi. Ja tiedän, että jotkut varmasti loukkaantuisivatkin, jos näin toimittaisiin. Mutta toisaalta, en ymmärrä mikä estää?

 

Yksi kaverini on kihloissa, avomiehen kanssa ovat käyneet meillä kerran. En välttämättä haluaisi pyytää tätä miestä kummiksi, koska olen aika varma, että heidän erotessaan mies ei jäisi pitämään yhteyttä kummilapseensa. Mutta jossain tapauksissa se saattaa tulla niin isoksi ongelmaksi, ettei pyydä sitten kummiksi kumpaakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos valitsette puoliskosta vain toisen, olisi minusta kohteliasta kertoa asiasta myös sille jota ei valita kummiksi. Kaikista eniten loukkasi minua kun miestäni pyydettiin kummiksi ja minua ei, mutta en saanut mitään selitystä miksi en kelvannut vaikka läheisimmistä yhstävistä oli kyse

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tarkoitus pyytää kummit sitten vauvan syntymän jälkeen. Näillä näkymin pyydämme ystäväpariskunnan ja sitten sylikummiksi minun ystäväni. Hänellä on myös avopuoliso jonka kanssa olemme jonkin verran tekemisissä ja toivottavasti tulevaisuudessa enemmänkin. Häntä emme kuitenkaan aio pyytää. Mitään erityisiä perusteita en osaa tälle ratkaisullemme kertoa, ehkä enemmän tunteella ratkaistu tämä asia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitten kun vauva on syntynyt, me pyydetään kummit. Ollaan kyllä jo raskauden alussa mietitty ketä pyydetään. En kyllä näe siinäkään mitään väärää/outoa, jos pyytäisi jo raskausaikana. Itseäni on pyydetty kummiksi (kaksi kertaa) vauvan syntymän jälkeen.

Edited by Prue

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei sitten oteta tätä ryppyotsaisesti, koska tiedän kyllä, että kummiudesta saa ja tuleekin voida kieltäytyä. ;)

 

Ensinnäkin olen HIEMAN ajoissa liikenteessä, koska ristiäiset on aikaisintaan vuoden päästä :lol: mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Juttelin kuitenkin yhden ystävän kanssa kummiudesta, kummilapsista yms ihan yleisellä tasolla, kun puheeksi tuli. Tämä henkilö sanoi, että hänellä ei ole kummilapsia eikä niitä myöskään halua. Syynä ainakin ev.lut.kirkon tyyli tietyissä asioissa (on kyllä kirkon jäsen).

 

Kyseinen tyyppi on aivan loistava ihminen; olen ylpeä siitä, että hän on ystäväni. Hän onkin yksi heistä, joita aiomme kummiksi pyytää, jos sen aika joskus tulee. Jos hän pitää mielipiteensä, eikä halua kummiksi meidänkään lapselle, asia on ok, ja varmaan hän tulee lapsen elämään kuulumaan kuitenkin. Mutta kyllähän noin mainio tyyppi olisi hienoa kummiksi saada.

 

Onko siis ideoita, kuinka "houkutella" kummiksi? :blink:

 

Olen muuten ollut huomaavinani, että nykyään on vaikea saada ihmisiä kummeiksi. Mun kaverin lapsi jätettiin kastamatta, koska eivät saaneet kummeja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulla on kyllä hyvä käyttäjätunnus ja allekirjoitus :lol:

 

Mä antaisin asian nyt olla ja kysyisin kummiksi vasta sitten, kun on sen aika. Ystäväsi voi olla silloin muuttanut mielensä, kun on nähnyt vauvan, jolle häntä kummiksi kysyt. En siis panikoisi liikaa paljon etukäteen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa varmaan painottaa, että ei edellytä kummilta mitään yliluonnollisia suorituksia ja ponnisteluja, lahjoja tai muuta mistä tulisi paineita, vaan että haluatte juuri tämän hyvän tyypin ja ystävän kummiksi hänen itsensä vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos valitsette puoliskosta vain toisen, olisi minusta kohteliasta kertoa asiasta myös sille jota ei valita kummiksi. Kaikista eniten loukkasi minua kun miestäni pyydettiin kummiksi ja minua ei, mutta en saanut mitään selitystä miksi en kelvannut vaikka läheisimmistä yhstävistä oli kyse

 

Itsekin korostaisin tätä seikkaa.. ei se, että ei pyydetty kummiksi, vaan se, ettei huomioitu mitenkään otti todella koville, ja ottaa vieläkin, vaikka asiasta on useita vuosia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos valitsette puoliskosta vain toisen, olisi minusta kohteliasta kertoa asiasta myös sille jota ei valita kummiksi. Kaikista eniten loukkasi minua kun miestäni pyydettiin kummiksi ja minua ei, mutta en saanut mitään selitystä miksi en kelvannut vaikka läheisimmistä yhstävistä oli kyse

 

Meillä syyt ovat hyvin selvät ja myös "valitsemattomien kummien" tiedossa. Silloinkin kun minut pyydettiin siskon pojan kummiksi ja siippaa ei, keskustelin asiasta niin siskoni kuin siipankin kanssa. Mitään ei ole kenelläkään hampaankolossa kummankaan lapsen tapauksessa. Ainakaan mun tietääkseni. :rolleyes: Varmasti asia loukkaisi, jos minkäänlaisia perusteluita ei heruisi, varsinkin jos ollaan aidosti läheisissä väleissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun kaverin lapsi jätettiin kastamatta, koska eivät saaneet kummeja.

 

Anteeksi OT, mutta oli pakko tarttua tähän. Mun mielestä on tosi surullista, jos lapsen kastaminen jää sen takia, ettei saada kummeja. :( Onko ne kummit sitten ihan oikeasti aivan pakollisia? Ja muuten ei voi kastaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä pitää olla ainakin kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia. Jos ei oo niin sitten ei lasta kasteta. :)

On tosi surullista kuulla, ettei lapselle aina saada kummeja, tosta en oo ennen kuullutkaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummit pitää olla jos haluaa lapsen kastettavan. Olen ymmärtänyt, että kummiksi voi pyytää vaikka esimerkiksi isovanhempia. Ja kasteen saa kyllä myöhemminkin, jos sen haluaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Seurakunnalta saa kyllä kummit jos ketään läheistä ei löydy, eli lapsi ei todellakaan jää kastamatta kummien puutteen vuoksi. :rolleyes: En sitten tiedä mitä nuo seurakunnan kummit tekevät, eivät varmaan niin tiiviisti oo läsnä lapsen elämässä, mutta tosiaan kasteen saa kyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyllä pitää olla ainakin kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia. Jos ei oo niin sitten ei lasta kasteta. :)

On tosi surullista kuulla, ettei lapselle aina saada kummeja, tosta en oo ennen kuullutkaan!

Meillä oli kans tosi hankala keksiä ketä muksulle kummeiks, kun tuntuu ettei kukaan kuulu kirkkoon ja yks ketä pyydettiin kieltäny... No kaksi kummia pojalla nyt kuitenkin on ja kastettua saatiin, mutta saas nähä mitä sit jos lapsia lisää tulee ni ketä sitä sitten keksii :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Seurakunnalta saa kyllä kummit jos ketään läheistä ei löydy, eli lapsi ei todellakaan jää kastamatta kummien puutteen vuoksi.

Tuohan on hyvä asia. :)

 

Tämä mun kaveri ei varmaankaan sitten halunnut hyödyntää tuota vaihtoehtoa, koska oletan halunneen jonkun läheisemmän kuin srk:n puolesta "määrätyn". :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy kyllä sanoa, että toi on jo aivan käsittämötöntä, ettei lasta kasteta ilman kummeja. Ihan kuin lapsi ei kelpaa jumalan seurankunnan jäseneksi ihan itsekseen. Ventovieraat kummit kirkon puolesta taas on aika tyhmä juttu. Hmm. tästä täytyykin jutella appiukon kanssa....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitoinkin jo tuonne toiseen ketjuun tän runon mut tässä tää olis tännekkin.. :)

 

Kummia vailla olisi nyt

perheemme vastasyntynyt.

Vaippaa ei ole pakko vaihtaa,

mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa.

Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa,

hän yhä saisi sinulta tukea ja turvaa.

 

Anna ajatusten rauhassa karttua

ja mieti, tahdotko haasteeseen tarttua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now