Guest höperö haaveilija

Mistä haaveilet?

149 posts in this topic

Haaveilen äitiydestä ja konkreettisemmin siitä hetkestä, kun voisimme mieheni kanssa omille vanhemmillemme kertoa vauvauutisen, näkisin ensimmäisen kerran lapsemme ja voisimme elää lapsiperheen arkea iloineen ja haasteineen. Helpommin toteutettavista haaveista ykkönen on uusi sohva. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen ihan tavallisesta perhe-elämästä. Että saataisi nyt ensin edes yksi vauva, ja myöhemmin lisää lapsia. Että saisin oikeasti mieluisan opiskelupaikan ja mieluisan ammatin. Että joskus asuttais omassa kodissa omien lasten (3-4) kanssa ja miehen kanssa käytäisiin sellaisissa töissä, joista tykätään. Ja näihin toiveisiin sisältyy se, että haluaisin kodin ja töiden olevan kotikonnuilla, maaseudun rauhassa. Oispa ihanaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen plussasta raskaustestissä, siitä että odotus menisi hyvin ja lapsi olisi terve. Sitten tietty rauhallisesta, onnellisesta perhe-elämästä. :girl_in_love:

 

Ja nyt kun vielä lyötiin hääpäivä lukkoon, niin siitä että kaikki sujuisi hyvin, päivä olisi onnistunut ja kaikki nauttisivat. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen mielenkiintoisesta ja menestyksekkäästä urasta maailman huippuyliopistoissa, tutkimuskausista eri maissa perheeni kanssa, oikeudenmukaisemmasta maailmasta ja siitä että minulla olisi jotain osuutta sen luomisessa. Siitä että mies olisi tyytyväinen työhönsä ja uraansa. Siitä että perhe-elämä jatkuisi yhtä onnellisena kuin tähänkin asti ja että saataisiin viettää paljon aikaa lähisukulaisten ja ystävien kanssa. Niin ja siitä että ottelisin vielä jossain vaiheessa. Eipä mulla muuta.

Edited by Salia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen ihan tavallisesta arjesta. Haluaisin, että saataisiin meidän perhe valmiiksi. Yksi ihminen kun saatais lisää, niin se olis siinä :lipsrsealed: Toivoisin, että saisin pitää ihanan työpaikkani eläkeikään asti. Jossain vaiheeesa haluaisimme uudemman/isomman talon...

 

Olen varmaan vähän outo, mutta haaveilen nyt jo siitä, että saisin olla mummu :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen uudesta kodista. Nykyiseen on tulossa putkiremppa (ehkä kahden vuoden päästä) ja haluaisin myydä tämän asunnon ennen sitä, mutta mies on asiasta eri mieltä. Olen katsellut rivareita vajaan vuoden ajan eikä mitään kiinnostavaa ole kylläkään tarjolla. Joka tapauksessa unelmoin, että ihannekämppä löytyisi ja mieskin innostuisi muuttamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikkuisen OT, mutta haaveiden joukossa on yksi, jota jäin miettimään. Te jotka haaveilette mummoksi tulemisesta: tuletteko lastenne kasvatuksessa korostamaan sitä, että elämässä on tärkeää lisääntyä? Kannustatteko heitä mahdollisimman varhain vakituisen suhteen löytämiseen ja painostatte sitten aikanaan tekemään lapsia? Mitä sitten tapahtuu, jos oma lapsi löytääkin elämänsä merkityksen jostakin ihan muualta, eikä haluakaan omaa perhettä syystä tai toisesta? Oletteko te silloin mielestänne oikeutetusti pettyneitä/katkeria/surullisia tms.? Paljastatteko pettymyksenne lapsellenne?

 

Tarkoitus ei ole vihastuttaa, mutta olen itse aina kokenut todella epäreiluna sen, että vanhempamme haaveilisivat omassa elämässään jostakin meille mahdollisesti tapahtuvasta, siis haaveilevat että me teemme oman elämämme suurimman ratkaisun ja "hankimme" lapsen - mutta eivät siksi, että haluaisivat meille tämän hienon asian tapahtuvaksi, vaan siksi että kokevat että se oikeastaan tapahtuukin heille, he saavat siis jotakin lapsenlapsen muodossa, jolloin oma lapsi onkin tavallaan pelkkä väline tämän haaveen toteutumiseksi. Hieman kärjistettyä toki, mutta näinhän se on jos oikein kiihkeästi haluaa lapsenlapsia.

 

Minä olen pyhästi luvannut, etten sanele lapselleni, miten elämä pitää elää. En anna elämää siinä toivossa, että lapseni myöhemmin täyttää minun toiveitani. Toivon ainostaan, että lapseni elämänsä varrella tulee kokemaan, että elämä on ollut elämisen arvoista. Ja jos se hänelle on sitä ilman omia lapsia, minä olen itsekäs jos teen siitä itselleni ongelman.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo hankala asia. Kun mummous on kuitenkin vielä erillinen asia siitä että toivoisi oman lapsen lapseutuvan. Siis jos lapsi saa lapsen, niin ei siinä vain lapsi tule vanhemmaksi vaan myös itse tulee isovanhemmaksi. Nämä on kaksi erillistä asiaa ja kokemusta vaikka toinen edellyttääkin toista. Siksi juuri hankala homma, mutta en koe että siinä vanhempi haaveilisi sellaisesta mikä tapahtuisi vain lapselle. Poikkeaa siis vaikka haaveesta että lapsesta tulisi elokuvanäyttelijä :D

 

Itse en ole mummoudesta vielä ehtinyt haaveilemaan mutta kyllä se minusta ihan luvallinen haave on ja erittäin ymmärrettävä. Mutta ehkä kannattaa ottaa huomioon tilanteen sensitiivisyys siinä miten haavettaan jakaa omien lastensa kanssa, jos ollenkaan. Ideaalitilanteessa myös lapsen tunne-elämä on niin tasapainossa että kestää sen kun tuottaa pettymyksiä vanhemmilleen. Se on kuitenkin normaalia elämää. Jos se mummous on henki ja elämä niin asiaahan voi yrittää varmistella pyrkimällä tekemään ihan hitosti lapsia.

Edited by Salia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päälimmäisenä haaveissani on tavallaan kaksi erillistä, mutta silti toisiinsa sopivaa unelmaa. Ensimmäisenä nyt tulee mieleen unelmamatka, sillä siitä on tullut viimeisempänä juteltua miehekkeen kanssa. Haaveilen siis että pääsisimme joskus tekemään Amerikan road tripin, jossa ajaisimme maan halki kiertäen autolla juuri meitä kiinnostavat paikat. Matkan voisi hyvin tehdä kahdestaankin, mutta tiedän haaveilevani lastensaannista lähivuosina, ei tule olemaan rahkeita pamauttaa sellaista matkaa tähän ennen sitä. :)

 

Toisena on oma haavekuvani tulevaisuuden (arki-)elämästä. Oma unelmani on saada asua tässä kaupungissa, sillä emme halua joutua muuttamaan pakon edessä töiden perässä pk-seudulle. Olisimme täällä molemmat (oman alan) töissä ja vielä niin, että molemmat pitäisivät työpaikastaan. Meillä olisi yksi tai kaksi lasta ja asuisimme omakotitalossa rauhallisella alueella. Haaveeni on lisäksi joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaa isovanhempieni rakentamaan asuntoon, josta tekisimme omamme näköisen. Isovanhempani ovat kuitenkin vielä hyvissä voimissa, joten tämä ei kuulu mitenkään päin lähisuunnitelmiin vaan sinne, kun omat (vielä siis syntymättömät) lapset ovat yliopistoiässä. :)

 

Unelmiin on myös kuulunut jo pidemmän aikaan oma harrikka, joten lisätäänpä se nyt tämänkin listauksen päätteeksi ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen eniten tällä hetkellä vauvasta <3 Ja uudesta kodista, joku kiva rivarikolmio olis hakusessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En uskalla haaveilla enää :( Haaveiden pitäisi olla tavoitettavissa olevia asioita, ja kaikki aiemmat haaveeni ovat kariutuneet. Yritän keksiä uusia haaveita. No okei, siitä haaveilen, että minulla vielä joskus olisi elämällä jokin suunta ja tarkoitus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä haaveilen onnellisesta elämästä Suomessa.. haaveilen valmistumisesta ja vauvasta. Unelmissani opinnot ja elo pikkuisen kanssa sujuu kuin tanssi - todellisuus on varmaankin jotain ihan muuta. Haaveilen myös siitä, kuinka miehen kotimaassa vieraillessa (mahdollinen yhteinen kotimaa tulevaisuudessa) meidän pikkuinen huutelee äidilleen suomeksi mukavia ja kaverit ihmettelevät vieressä, kun eivät ymmärrä. Mies tietenkin ymmärtää, kun oppii kieliä niin nopeasti. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen valmistumisesta, mukavasta työpaikasta jossa hyvät työajat. Haaveilen että löydämme ihanan kodin jossainpäin helsinkiä ja että saatais se oma vauva...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen tasaisesesta elämästä, en edes tiedä miksi koska olen luonteeltani sellainen että aina pitää olla jotain tiedossa :) ehkä haaveeseen sisältyy siis kärsivällisyys ja hetkessä eläminen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen valmistumisesta, molemmile vakityö, omakotitalo ja tietenkin se pieni nyytti olisi todella ihana asia :give_heart: .

 

2016 aletaan nyyttiä yrittämään..silloin olisin valmistunut, mutta vakityö on plussaa ja ehtii sitä isompaa asuntoa/taloa katsella sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen, vauvasta ennenkaikkea omalla munasolulla mutta jos se ei onnistu niin edes sitten lahjoitetulla jos saisi vauvan 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilen tällä hetkellä yhden ison projektin loppumisesta, sen jälkeen voin keskittyä muihin haaveisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä haaveilen valmistumisesta, työpaikasta ja samaan aikaan mahdollisesta yrittäjyydestä (vaikka en uskokaan, että yksin siihen rahkeet riittäisivät). Haaveilen, että voisin perustaa pikkuisen putiikin johonkin. Tehdä juuri sitä, mistä nautin. Haaveilen myös lapsesta ja terveestä elämästä. Ihana talo meillä jo on. Haaveilen myös siitä, että parisuhde pysyy vähintäänkin yhtä hyvänä kuin nykyään, mieluiten joka päivä entistä parempana :) 

 

Taidan haaveilla myös lottovoitosta, koska vaikka se ei onnellisuutta tuokaan, niin helpottaishan se elämää. Olkoonkin sitten pinnallista, mutta kyllä se olis kiva olla laskematta joka senttiä ;) 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Taidan haaveilla myös lottovoitosta, koska vaikka se ei onnellisuutta tuokaan, niin helpottaishan se elämää. Olkoonkin sitten pinnallista, mutta kyllä se olis kiva olla laskematta joka senttiä ;)

 

Sama juttu - joskin haaveilen nimenomaan sellaisesta sopivan kokoisesta lottovoitosta. :) En halua mitään järkyttävän isoa, elämää hankaloittavaa jättipottia, vaan just sellaisen rahasumman, että saataisiin oma talo ja sinne kivoja tavaroita, eikä tarvitsisi kantaa huolta rahan riittämisestä ihan normaalissa arjessa. Se toimisi turvaverkkona sekä meidän pienelle perheelle että muille läheisille, muttei toisaalta mahdollistaisi joutilasta vapaaherran elämääkään.

 

Näen myös sieluni silmin itseni tekemässä työhuoneessa töitä, samalla kun muutaman vuoden ikäinen lapsi leikkii lattialla legoilla ja höpöttää yksinään, koirat loikoilevat lähettyvillä ja mies on tekemässä koko perheelle herkullista ja terveellistä ruokaa. Tämä kuvitelma sijoittuu tällä hetkellä meidän nykyiseen vuokrakolmioon (joten itse asiassa kyse olisi yhdistetystä työhuoneesta ja lapsen huoneesta...), mutta toki mieluummin olisin muutaman vuoden päästä jo omassa kodissa.

 

Lisäys: ketjun ekalla sivulla joku mainitsi omavaraisuuden, ja olisi ihan mahtavaa voida kasvattaa itse kasviksia omaan ruokapöytään ja pitää munivia kanoja. Miekkonen ei ole jostain syystä kovin innoissaan tästä minun kanahaaveestani, mutta vielä jonain päivänä...!  :D

Edited by Tiistai

Share this post


Link to post
Share on other sites
En uskalla haaveilla enää :( Haaveiden pitäisi olla tavoitettavissa olevia asioita, ja kaikki aiemmat haaveeni ovat kariutuneet. Yritän keksiä uusia haaveita. No okei, siitä haaveilen, että minulla vielä joskus olisi elämällä jokin suunta ja tarkoitus.

Minulla on vähän samat fiilikset. Isoja tai monia haaveita minulla ei ole koskaan ollutkaan, mutta joko niiden toteuttaminen on vaan jostain syystä ihan mahdotonta tai sitten ne ovat toteutuessaan kusseet kintuille.

Silti olen saanut elämässäni monta ihanaa asiaa, vaikka ne eivät ole toivelistalla ollutkaan.

Mut olishan se tosiaan kiva saada joku ammatillinen suunta elämälle, joku tyydyttävä työ...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurieleisesti haaveilen siitä, että pystyisin omalta osaltani tekemään maailmasta paremman & oikeidenmukaisemman paikan lapsille. Enkä siis tarkoita nyt omia lapsia, vaan sitä että haluaisin olla mukana auttamassa ja suojelemassa kaltoinkohdeltuja lapsia...

 

Haaveilen myös itsekkäästi siitä, että jonain kauniina päivänä kasvaisin pystyväksi & pärjääväksi aikuiseksi, jolla olisi suurimman osan ajasta "homma hallussa". Eli kiva koti siistinä, aikaa ja jaksamista lapsille, leikkimieltä, mielikuvitusta & iloa perheen arjessa sekä molemminpuolista tyytyväisyttä & rakkautta parisuhteessa. Lisäksi haluaisin pystyä priorisoimaan ystäviä ja sukulaisia ajankäytössä sekä pitämällä aktiivisesti yhteyttä että olemalla läsnä heidän elämässään. Ai niiin, olisihan sekin kiva jos vielä jaksaisi & viitsisi pitää hyvää huolta myös itsestään  :spruce_up:

 

Että tällaisia pikkujuttuja  :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now