weeRa.

Nopea synnytys

105 posts in this topic

Synnytyksen kestosta on kyllä jo parikin ketjua, mutta haluaisin keskustelua erityisesti nopeasti edenneistä synnytyksistä.

 

Itselle taisi jäädä pieni pelko päälle ensimmäiseltä kierrokselta, kun kätilötkään eivät tajunneet, kuinka nopeasti synnytys eteni. Kuulin vain monta kertaa hokeman, että "ensisynnyttäjillä tämä touhu on niin hidasta ja harrasta... tässä kestää vielä kauan" Ja lopulta tuli kiire saliin ja mitään kivunlievityksiä ei ehditty antaa. Esikoisen synnytys kesti siis alusta loppuun kolme tuntia ja vielä tuossa homman puolivälissä en minkäkään tajunnut, että ollaan jo hyvin hyvin lähellä h-hetkeä. En siis ollut mielestäni niiiiiiiin kipeä.

 

Nyt toista odottaessa pelottaakin, että miten sitä tajuaa lähteä ajoissa sairaalaan?!?! Vielä kun tilanne on se, että paikat on jo pehmenneet ja auenneet vähän ja kanavaa on enää reilu sentti. Pelottaa ihan hirveästi, että synnytän matkalla sairaalaan tai kotona eteisen lattialle. :ph34r:

 

Miten nopeasti teillä on synnytykset edenneet toisella kerralla, jos eka kertakin oli vain muutaman tunnin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt ole ihan hakemaasi kohderyhmää eli uudelleensynnyttäjä, mutta aihe kiinnostaa kun omakin esikoinen syntyi neljässä tunnissa ja nopea synnytys on sukuvika. Enkä myöskään itse tajunnut kuin vasta kun salissa sanottiin että "olet täysin auki, ryhdytääs ponnistelemaan" että ai nyt se siis syntyy, justhan minä tulin. Joka tapauksessa voin antaa kahden tutun nopean synnyttyjän tietoja. Toisella on kaksi lasta joista ensimmäinen tuli neljässä tunnissa ja toinen noin samassa ajassa. Toisella neljä lasta, joista ensimmäinen 6 h ja toinen 4 h, kolmas taisi olla 2 h ja viimeisin 45 min. Viimeisen kohdalla siis oli jo eteiseen syntyminen lähellä ja tässä tapauksessa ainakin jokainen lapsi on tullut edellistä nopeammin. Uskon silti että on aivan yksilöllistä. Itse olen varmaan sitten toisen kohdalla synnärin ovenkahvassa kiinni heti kun ensimmäinen suppari tulee. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muakin kiinnostaa tämä aihe - esikoisen synnytys kesti 4,5 tuntia ja olin täysin auki siinä vaiheessa kun saavuttiin sairaalaan. :girl_impossible:

 

Nyt toisen odotuksessa rv 38+3 joten kohta on kokemusta että kuinka nopeasti kaikki tapahtuu tällä kertaa. Mua lähinnä jännittää se että tajutaanko lähteä ajoissa sairaalaan koska en myöskään viimeksi kokenut itseäni kovin kipeäksi ja kunnolla kipeitä suppareita tuli vain viimeisen tunnin ajan (synnytys alkoi vesien menolla joten oltiin sen vuoksi lähdössä sairaalaan joka tapauksessa näytille), eli alkoi siinä vaiheessa kun oltiin lähdössä kotoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin esikoisesta 9cm auki kun saavuimme sairaalaan. Mutta synnytys oli kyllä kestänyt jo jonkin aikaa kotona ennen tätä (sairaalassa vaan sanottiin että älkää vielä tulko joten sinnittelin kotona). Tarkkaa aikaa synnytyksen kestolle en siis osaa sanoa.

 

Toisesta yritettiin lähteä hyvissä ajoin sairaalaan, mutta olin 10cm auki kun sinne saavuimme ja sairaalassa ehdittiin olla 13min. Ensimmäisestä supistuksesta syntymään kului 1h50min. Edelleenkin kätilöt sanoivat miehelle puhelimessa (vaikka luulin papereissa näkyvän mun edellisen synnytyksen nopea eteneminen) että tulkaa joskus 6h kuluttua. Onneksi ei toteltu vaan lähdettiin n 1h kuluttua ekoista supistuksista sairaalaan.

 

Mulla supistukset olivat koko ajan tosi kipeitä mutta lyhyitä. Sairaalaan lähtiessä en enää pystynyt puhumaan ja miehen piti taluttaa minut autoon.

 

Mutta jos nyt vasta lähtisin tätä toista synnyttämään niin lähtisin heti ensimmäisestä supistukesta! Vieläkin puistattaa ajatus että lapsi olisi syntynyt autoon koska minua jo siellä ponnistutti.

Edited by Glenda

Share this post


Link to post
Share on other sites

eiköhän se niin ole että silloin mennään kun itsest siltä tuntuu. Itselläkään ei ole vielä kun vasta yksi "kunnollinen" synnytys takana, mutta suht nopeita on tapahtumat olleet tälläkin. Kivuliaat supistukset alkoi ilta kuuden aikaan, kunnolla kipeytyivät yhdeksältä (siis niin et oli pakko koko ajan kävellä edestakaisin kun paikallaan ei vain pystynyt olemaan), sairaalaan lähdettiin klo puoli yksitoista ja perillä oltiin siinä yhdentoista tienoilla (en soittanut kun tiesin että käskisivät olemaan vielä kotona). SVOlla tilanne kolme senttiä auki, olin alhaalla ehkä puolituntia ennen saliin siirtymistä. Siellä sitten ehkä hiukan vajaata tuntia myöhemmin tuli gyne puhkomaan kalvot ja totesi mun olevan 8 cm auki. Tunnissa siis oltiin menty 5cm eteenpäin. kymmenisen minuuttia myöhemmin sain epiduraalin (hämmentävää sinällään tuosa aukiolovaiheessa) ja sen jälkeen mentiinkin sitten täysin auki tilanteessa hätäsektioon kohdun spasmin takia. Poika olisi syntynyt joka tapauksessa tunnin sisällä. Virallinen syntymäaika 0.58, eli synnytyksen kesto papereissa säännöllisten supistusten alusta 6h 58min.

Ehkä hieman vaikuttavana tekijänä tuohon nopeuteen oli se, että kertaallleenhan mun kroppa oli jo ennakkoon synnyttänyt alateitse vaikkei sitä virallisissa papereissa synnytykseksi lasketakaan. Eli rv 16 käynistetyssä synnytyksessä ekat cytotekit laitettiin klo 9 aamulla, supistukset alkoi puolituntia myöhemmin, klo 11.30 olin 3 cm auki ja enkelivauva syntyi pienellä ponnistuksella kymmentä vaille yksi. Tuolloin siis kokonaiskesto oli 3h 50min mutta vauva ymmärrettävästi oli hyvin pieni. Vastaavilla viikoilla tiedän muita joilla synnytys on kestänyt toistakin vuorokautta, joten nopeasti nämä synnytykset mulla näyttävät menevän.

Jos (toivottavasti) vielä joskus pääsen synnytystä odottamaan, niin aion tehd samoin kun kohta vuosi sitten. En siis soita synnärille lainkaan, ilmaannun vain paikalle. sairaalaan lähdettäessä supistukset tuli mulla 3-5min välein kokoajan tihentyen. Eli noilla merkeillä ajattelisin et lähtisin seuraavallakin kerralla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin myönnän pelkääväni samaa asiaa. Esikoisen synnytyksen kesto oli alle viisi tuntia ja minä ehdin saada epiduraalin joka kätilön mukaan hidasti tapahtumien kulkua. Lähinnä mua jännittää siksi että äidillä ovat synnytysajat aina puolittuneet 9h-4h-2h ja meiltä on ajomatkaa sairaalaan tunnin verran. Yritän henkisesti valmistautua siihen että kivunlievitystä en ehdi saamaan minkäänlaista ja toivon vain että ehdin sairaalaan. Toisaalta esikoisestakin alkoi lapsivettä tihkumaan synnytystä edeltävänä iltana minkä takia mentiin jo aamulla valmiiksi sairaalaan ja sain antibioottitipan ja olin siis edelleen saraalassa illalla kun loput vedet holahti ja supistukset alkoivat. Ehkä kuopus ottaa samanlaisen lähdön ja olalan valmiiksi sairaalassa eikä siis tule kiire mihinkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ensisynnyttäjäksi keskimääräistä nopeampi avautumisvaihe. Aamupäivällä klo 10 irtosi limatulppa ja supistuksia alkoi ilmaantumaan joskus klo 12:sta jälkeen. Supistuksia tuli harvakseltaan siinä seuraavan tunnin ajan, eikä ne sen ihmeemmin sattuneetkaan. Vähän kuin menkkakramppeja.

Sitten alkoi lapsivettä valua yhtäkkiä erään supistuksen aikana ja siinä sitten muutaman supistuksen mies katseli ja totes, että ei perhana, nyt kyllä lähdetään sairaalaan. Mä en olis silloinkaan vielä itse (tajunnut) lähteä.

Lähdettiin kotoa n. 13.30 ajaan sairaalaan. Ajomatkalla poikettiin vielä heittämässä rahaa mun siskolle. Vasta ihan loppumatkasta alkoi supisteleen tiuhempaan ja kipeämpään. Oli siis vähän hankala istua, kun alakertaan vihloi aina supistaessa.

Sairaalassa oltiin 14.15. Synnytysvastaanotossa tehtiin sisätutkimus, kohdunsuu oli 5 cm auki. Mies lähti parkkeeraan autoa ja mulla alkoi supisteleen jo rajummin. Pääsinkin aika nopeasti saliin, kun kestosupistukset iski päälle ihan tosissaan. Salissa olin klo 14.40, kohdunsuu oli siellä heti tehdyssä sisätutkimuksessa auki 8 cm. Lääkäri kutsuttiin laittamaan kohdunkaulanpuudutetta. Lääkäri tulikin nopeasti paikalle ja totesikin mun olevan jo kokonaan auki. Vauvan päähän viritetty sykeanturi ei suostunut piirtään sykettä. Anturi yritettiin vaihtaa toiseen. Lääkäri oli huolissaan vauvasta ja puudutukset jäi antamatta. Mies ilmaantui paikalle samalla hetkellä, kun lääkäri viritti imukuppia paikoilleen. Tavallisella ultralla mun vatsan päältä vauvan syke lopulta selvisi, oli jossain 40:n kieppeissä. Siihen loppui imukuppiauttoyritykset ja mentiin lujaa hätäsektioon. Kerkesin olemaan salissa alle 10 min, kun jo mentiin lujaa kohti leikkaussalia. Oli niin hässäkkää menoa, ja juuri sellainen kokonaisvaltainen tunne, että homma ei ollut mun hallinnassa ollenkaan!

 

Synnytyslääkäri sanoi avautumisvaiheen olleen niin nopea ja raju, että vauva väsyi liikaa. Lisäksi napanuora oli vauvan kaulan ja toisen kainalon ympärillä ja oli vielä joutunut osittain puristuksiin.

 

Jos joskus vielä synnytän, niin taidan lähteä sairaalaan melkeinpä samantien, kun synnytys vaikuttaa alkaneen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

esikoinen 4h 1min (kypsytettiin ulos, joten mä kyllä' kärsin supistuksista yli vuorokauden. aika on laksettua avautumisen alkamisesta)

 

kakkonen 23h (laskivat osittaisesta vesienmenosta) Mä lähdin näytille klo 12 ilman supistuksia. n klo 15 alkoi vasta tapahtua ja likka syntyi 20.25.

 

kolmonen 6,5h (laskivat taas vesien tiputtelusta) Näytille menin klo 10, ilman sen kummepia kipuja, supisteli kyllä n 30sek suppareita 1-10min välein. Supistuksiet alkoivat kunnolla vasta joskus 11 maissa, lekuri puhkaisi kalvot 11.50 (tilanne 5cm auki) ja 12.33 likka syntyi. Ponnistusvaihe 3min.

 

Kovin erilaisia ovat olleet kaikki. Viimeisestä jos en olisi ollut sairaalassa niin lapsi olisi kotona ulos tullut, vesienmenosta ei meinaan oltaisi enää edes sairaalaan päästy.

 

LIstataas vielä selvyydeksi :) Omasta mielestäni siis mun synnytykset ovat kestäneet (suppareita, kipuja jne joista tietäisilähteä sairaalaan)

eka 24h

kakkonen 5h

kolmonen 40min

Edited by *saapas*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulin vain monta kertaa hokeman, että "ensisynnyttäjillä tämä touhu on niin hidasta ja harrasta... tässä kestää vielä kauan" Ja lopulta tuli kiire saliin ja mitään kivunlievityksiä ei ehditty antaa.

Näin meni minullakin esikoisen synnytys. Kestona 4h. Toisen kohdalla jännitti että mitä jos menee vielä nopeammin, mutta niin se vain meni. Kestona 2,5h. Sairaalaan lähdin miehen painostuksesta kun sanoin että tunnin verran on säännöllisesti ollut supistuksia 5 minuutin välein. Supistukset olivat kuitenkin todella laimeita ja silitin ja tein esikoiselle iltapuuroa siinä lomassa. Sairaalaan näytille meno muuttui kuitenkin synnytykseksi. Kätilöt olivat kuitenkin ihania ja heti kysyivät toiveitani synnytyksestä. Sanoin heti että haluan epiduraalin ja sen sainkin. 2 minuuttia epiduraalin laiton jälkeen tuli hirveä ponnistuksentarve ja vauva syntyi 5 minuutin päästä, 9 kipeän supistuksen jälkeen.

 

Nyt odotan kolmatta 16. viikolla ja kyllä jännittää että miten nopeasti tämä tulee! Onneksi asumme 10 minuutin automatkan päässä sairaalasta, rauhoittaa hieman mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytys kesti 4t 40min. Limatulppa meni aamulla eikä sen jälkeen tapahtunut mitään. Kello oli aika tarkkaan 00.00, kun lapsivesi meni ja n. 5min päästä alkoivat heti supistukset. Miehen mukaan kesti toiset 5min, jonka jälkeen supistelut alkoivat tosi rajuina ja tulivat ihan muutaman minuutin välein. Sairaalaan lähdettiin 45min vesien menosta. Pääsin heti saliin ja siellä todettiin, että olin 8cm auki ja avautumisvaihe oli raju. Hetken kuluttua oli 10cm täynnä, mutta supistukset laantuivat ja sain tipan vauhdittaakseen supistuksia. Jälkeenpäin kätilö totesi, että jos avautumisvaihe on ollut raju niin supistukset voivat laantua ja synnytys jopa pysähtyä kokonaan. Kivunlievityksenä käytin vain ilokaasua ja se toimi.

 

Pikkusiskon kohdalla jännitin, että nopeutuuko synnytys ja tarkkailin itseäni kovasti. Torstai aamuna tuli limatulppaa ja jotain vetistä vuotoa. Päätimme käydä tsekkauksella, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Kului yli vuorokausi, jolloin perjantai-iltana hieman ennen kahdeksaa meni lapsivedet. Halusin heti lähteä sairaalaan vaihdettua housuni, vaikka supistukset eivät olleet alkaneet. Hyvä niin, sillä 10min lapsiveden menosta supistukset alkoivat ja jälleen kerran olivat heti alusta alkaen rajuja. Sairaalassa kätilö ei heti uskonut, kun sanoin olevani aika kipeä ja kaipasin kivunlievitystä ts. ilokaasua. Suostui, kun tutkittua huomasi mun olevani taas 8cm auki ja kivut yltyivät. Tämän synnytyksen kesto oli loppujen lopuksi 2t 35min.

 

Mietityttää, että jos joskus kolmonen tulisi niin kuinka nopeasti sitten tapahtuu asiat... Toinen synnytys oli mielestäni myös rajumpi kokemuksena kuin ensimmäinen ja lääkärikin totesi, että supistukset olivat tosi voimakkaita ja ehkä koin ne vähän liian aggressiivisenä. Mieskin totesi, että olin selkeästi kipeämpi toisessa kuin ensimmäisessä. Ja kummassakin käytin täsmälleen samaa kivunlievitystä eli ilokaasua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ensisynnyttäjä, ja mietityttää tämä aihe. Monilla sukuni naisilla on olleet nopeat synnytykset, äidilläni myös. Esikoisen synnytys äidillä kesti supistusten alkamisesta 4h niin lapsi oli syntynyt, ennen kuin supitukset oli alkaneet ei ollut ollut mitään muita merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Missään synnytyksessä äitini ei ollut ehtinyt saada mitään kivunlievityksiä, paitsi viimeisessä oli päässyt kokeilemaan ilokaasua mutta siitä oli tullut huono olo. Nyt teidän kertomuksia lukiessa näyttäisi olevan samanlainen trendi että tosiaan monikaan ei ole kivunlievitystä saanut...

 

No tietysti näin etukäteen on hieman turha mun sitä murehtia, tiedän kyllä että oma synnytykseni voi kuitenkin mennä ihan eri tavalla! Mutta jännittää vähän, että jos käy niin että tulee nopea synnytys, niin nimenomaan se ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä? Eikö siinä tosiaan voi enää mitään antaa?

 

Toinen asia mikä vähän jännittää, on se kun ensisynnyttäjille neuvotaan olemaan vaan kotona, ei mitään kiirettä... Entä jos en ymmärräkään lähteä tarpeeksi ajoissa? Toisaalta esim. äitini sanoi, että ei hänellä ollut epäilystäkään etteikö pitäisi lähteä, supistukset oli olleet niin rajuja että hän oksensi jo koko automatkan sairaalaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistusvaihe on omalla tavallaan melko kivuton vaihe, koska ponnistat sitä kipua pois (eli ponnistaminen auttaa kipuun) samaa vauhtia kun lastakin.

 

Tietysti siinä on erilainen kipu ja tunnetila mitä avautumisvaiheessa, mutta yleensä esim. epiduraalikin pyritään laittamaan niin, ettei vaikutus olisi voimassa enää ponnistaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla synnytys kesti yhteensä 3h ja sairaalaan saavuttaessa kohdunsuu oli täysin auki ihan pientä reunaa lukuunottamatta. Supistukset oli kyllä kipeitä sairaalaan mennessä, mutta kuvittelin niiden vielä pahenevan moninkertaisesti, eikä mulla käynyt pienessä mielessäkään, että synnytys olisi jo niin pitkällä. Onneksi mies patisti lähtemään ajoissa ja onneksi sairaalaan oli lyhyt matka, muuten olisi voinut tulla melkoinen paniikki!

 

Sain kokeilla ilokaasua vielä ponnistusvaiheessa, mutten enää siinä vaiheessa kokenut sitä tarpeelliseksi. Keskityin vain ponnistamiseen, eikä se ollut minusta lainkaan yhtä kivuliasta kuin avautumisvaihe!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva kuulla ettei se ponnistusvaihe sitten olekaan niin kamala kuin kuvittelin. :) Ja ehkä vähän turha tosiaan etukäteen kauheasti miettiä, kun se voi kuitenkin mennä ihan miten vaan, esim. sektio... Mutta mä oon vähän tällainen, että varaudun tavallani henkisesti vähän kaikenlaisiin skenaarioihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, mä voisin kertoa päinvastaisen kokemuksen eli mun mielestä luomusynnytyksen nopea avautumisvaihe ei ollut mitään verrattuna siihen ponnistusvaiheen kipuun :grin: Mulla ponnistusvaiheen kipu oli jotakin ihan järkyttävää, mutta siihen vaikutti varmasti se, että vauva pyöritti päätään koko ajan. Kyllä siitä kuitenkin selvittiin ihan hyvin ja ponnistusvaiheessa kivun kestämistä kyllä huomattavasti helpottaa tieto siitä, että kohta tämä on ohi ja vauva sylissä.

 

Muoks. Ekassa synnytyksessä kohdunkaulan puudutteen vaikutus oli loppunut ennen ponnistusvaihetta eli ilman kivunlievitystä ponnistin, eikä se tehnyt ollenkaan kipeätä. Siis olin todella yllättynyt, mitä helppoa ja kivutonta ponnistaminen oli. Luultavasti siis tällä toisella kerralla pään pyörittäminen todella vaikutti asiaan.

Edited by RouvaR

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kaksi synnytystä takana, molemmat kesti n.5h. Kipulääkkeitä en ehtinyt saada, koska kalvot kun puhkaistiin niin molemmat synty muutamassa minuutissa. Nyt kolmas synnytys lähestyy ja tällä kertaa kalvoja ei puhkasta vasta kun kipulääke vaikuttaa. Oon vaan miettiny, et miten jos ne kalvot puhkeaa itestään, tuleeko se vauva taas vauhdilla?! Tossa vaiheessa kun kalvot on puhkastu, ni oon ollut n.6-7cm auki, ja tuo loppu on avautunut tosi nopeasti, ja ponnistusvaihe kestänyt ihan muutaman minuutin molemmilta, toisesta en edes muista mitään, niin kamalasti se sattui! Ekalta tuo ponnistusvaihe oli helppo...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipas mieleeni tämä ketju. Mulle kävi sitten niin, että ihan suht. nopea synnytys oli, mutta ihan hyvissä ajoin ehdimme sairaalaan jne., ei mikään syöksysynnytys. Silloin kun supistukset alkoi, ne muuttui n. 10min sisään varsin voimakkaiksi ja välit tiheni nopeasti. Noin kaksi tuntia siitä kun supistukset olivat alkaneet oltiin jo synnärillä ja olin 4cm auki, sain aikalailla heti sitten epiduraalin. Epiduraali vaikutti mulla vielä ponnistusvaiheessa, se ei ollut ollenkaan kivulias, vaikka jouduttiin ottamaan imukuppikin käyttöön kun loppua kohti tuli kiire. Muistan, että lääkäri jotain multa kysyi tyyliin sattuuko tms. ja vastasin, että "eei, mutta ei tämä nyt kauhean mukavaltakaan tunnu". :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ensimmäinen synnytys kesti 5 tuntia, toinen enää 2 tuntia 45minuuttia. Nyt kolmannessa jännitän, että ehdinkö sairaalaan, aion lähteä heti kun tulee kipeitä supistuksia vähänkään säännöllisemmin. Näin myös lääkäri kehotti, että tehdä ennemmin turhia reissuja, kun tulla sitten liian myöhään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on takana kaksi synnytystä, joista eka kesti n.20 tuntia ja toinen n.2,5 tuntia... Ensimmäinen oli siis varsin "oppikirjamainen" ensisynnytys, eli pitkä kuin nälkävuosi ja kerkesin saada varsinaisen valikoiman kivunlievityksiä... Toisen kuvittelin kestävän n.puolet ensimmäisestä, mutta hups vaan! Lähdettiin siis toisen synnytyksen aikaa puolen päivän maissa sairaalaan "näytille" -vasta automatkalla (kestää meiltä reilut puolituntia sairaalaan) supistukset alkoi olemaan oikeesti kipeitä ja niitä tuli 6min välein... Sairaalassa oltiin vähän ennen yhtä ja poika syntyi puoli kolmelta. Selkä ehdittiin pestä spinaalia varten, mut haaveeksi se puudutus kyllä jäi... :rolleyes:

 

No, nyt on sit kolmas synnytys edessä ja voitte arvata, et hirvittää! :girl_impossible: Matkaa sairaalaan on edelleen se reilut puoli tuntia, näin talvella voi mennä huonolla kelillä 45min... Niin kun ekan ja tokan synnytyksen välillä oli noin räikeä ero nopeudessa, niin kuinka nopeasti tämä kolmas voi oikein tulla??? :girl_impossible: Kun en mä viimeksikään ollut edes mikään kovin kipeä siinä vaiheessa, kun lähdettiin sinne "näytille"... Et miten tajuan sit lähteä ajoissa, ja miten tajuan, etten lähde liian aikaisinkaan?? No, se selvinnee tässä muutaman viikon kuluessa....Jaiks. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kesti ensisynnytys noin neljä tuntia eli oli siis todella nopea. Huvittavinta oli, että ne olivat lähettämässä mua laitokselta kotiin, "kun ensisynnyttäjät tulee aina liian aikaisin". Muutenkin jäin vähän oman onneni nojaan (vaikka mulla ihana kätilö olikin) kun synnytys eteni niin nopeasti, etten tajunnut sitä nappia painaa ja kätilö hoisi samalla toista synnytystä. Vetelin siellä ilokaasua oikein huolella, kun kätilö jossain vaiheessa ryntäsi sisään ja ihmetteli miksen ollut häntä kutsunut, kun vauva näyttäis nyt tulevan. Mutta synnytys oli siis helppo ja positiivinen kokemus tästä huolimatta. Mä olin todella yllättynyt kuinka helposti kaikki kävi (tiedän toki, että synnytys voi olla myös todella vaikea ja kivulias..). Kätilö sanoikin mulle synnytyksen jälkeen, että "tervetuloa vaan uudestaan, sulla on synnyttäjän fysiikka". Tiedä sitten mitä tuokaan tarkoittaa girl_sigh.gif

 

Toinen kerta oli sitten vielä nopeampi (alle kolme tuntia). Mutta tällä kertaa sentään tajusin missä mennään. Oon todella onnellinen siitä, että synnytykset olivat niin nopeita (ja helppoja). Enemmän pelkäisin sellaista loputtomiin jatkuvaa kipuilua, jollaisesta olen useilta ystäviltäni kuullut.

 

Nyt on kolmas haaveissa, saas nähdä miten sitten käy.

 

Ja asutaan siis Helsingin keskustassa, että siinä mielessä ei pelota, että kuitenkaan kotiin syntyisi, kun laitokselle on se kilometrin verran matkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä jännitän myös tätä. Eka synnytys kesti 4,5 tuntia. Sairaalaan on meiltä kyllä lyhyt matka, mutta jännitän lähinnä sitä, että pitää ehtiä odottaa hoitajaa esikoiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mulla ensimmäinen synnytys kesti 1h 30min ensimmäisestä kipeästä supistuksesta ja toinen 40min. Molemmat käynnistettyjä joten ehkä siksi niin nopeita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, mä voisin kertoa päinvastaisen kokemuksen eli mun mielestä luomusynnytyksen nopea avautumisvaihe ei ollut mitään verrattuna siihen ponnistusvaiheen kipuun grin.gif

 

 

Sama täällä. Ponnistusvaiheessahan supistelee kohtu samalla tavalla kuin avautuessakin, ja siihen päälle vielä se paine +'repeän kohta'-olotila ulostuloaukolla.... Mä kiskoin ilokaasua (vaikka kätilö halusikin sen viimeisen synnytyksen aikana pois ottaa, totesivat sitten että taitaa tää tulla joka tapauksessa :D )

 

 

Kolmosen kanssa mulle sanottiin että jos vedet menee kotiin, tulee joko ambulaanssilla tai jää kotiin, mut älä tuu enää omalla autolla, koska lapsi syntyy ennen sairaalaa (matkaan menee ilman ruuhkia 30min) Kolmonen tuli vesienmosta reilussa puolessa tunnissa ulos. oikeassa olivat..... Onneksi ne vedet meni (kalvot puhkaistiin) vasta sairaalassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now