weeRa.

Nopea synnytys

105 posts in this topic

Sama täällä. Ponnistusvaiheessahan supistelee kohtu samalla tavalla kuin avautuessakin, ja siihen päälle vielä se paine +'repeän kohta'-olotila ulostuloaukolla.... Mä kiskoin ilokaasua (vaikka kätilö halusikin sen viimeisen synnytyksen aikana pois ottaa, totesivat sitten että taitaa tää tulla joka tapauksessa :D )

 

 

Saman minä muistan tuosta toisesta, nopeasta synnytyksestä, että avautumisen kyllä kesti ihmeen helposti, mut se ponnistaminen oli ihan kamalaa, kun tuntui et koko alakerta repeää... Onneks sitä kesti vaan 5min!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ensimmäinen synnytys kesti kolme tuntia, ja toinen synnytys saman verran. Vauhti oli nopeaa, mutta esikoisesta olin jo valmiiksi sairaalassa, niin ehdin saamaan epiduraalin. Toisesta en saanut mitään, en edes ilokaasua.

 

Olihan se aikamoista. Minulla taas avautuminen oli kamalaa, ponnistus ei niinkään. Olihan se repivä, kamala tunne kun vauvan pää on syntymässä, mutta ponnistussupistukset eivät sattuneet minulla oikeastaan ollenkaan. Maha vain kiristyi ja tiesin aina, että nyt ponnistan. Nyt pitää ponnistaa. Esikoisesta en tätä tarvetta tuntenut.

 

Kolmatta synnytystä tuskin tulee, mutta sairaalassa kyllä vinkkasivat lähtemään kolmannella kerralla ihan ensimmäisestä tuntemuksesta girl_crazy.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla eka synnytys kesti vähän vajaa 8 tuntia mutta seuraava olikin sitten 4,5 tuntia, olin about 5-6 cm auki kun pääsin sairaalaan niin heti saliin. Nyt mietityttää että puolittuuko taas aika... Ei toisaalta haittais kyllä jos ois sellainen ns. "salama" synnytys kunhan ei synny kotia tai matkalle (30 km sairaalaan) ei tarvis kärvistellä siellä salissa niin kamalan kauon. :grin: No elokuussa sen sitten näkee.

Edited by Aali84

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin meni minullakin esikoisen synnytys. Kestona 4h. Toisen kohdalla jännitti että mitä jos menee vielä nopeammin, mutta niin se vain meni. Kestona 2,5h. Sairaalaan lähdin miehen painostuksesta kun sanoin että tunnin verran on säännöllisesti ollut supistuksia 5 minuutin välein. Supistukset olivat kuitenkin todella laimeita ja silitin ja tein esikoiselle iltapuuroa siinä lomassa. Sairaalaan näytille meno muuttui kuitenkin synnytykseksi. Kätilöt olivat kuitenkin ihania ja heti kysyivät toiveitani synnytyksestä. Sanoin heti että haluan epiduraalin ja sen sainkin. 2 minuuttia epiduraalin laiton jälkeen tuli hirveä ponnistuksentarve ja vauva syntyi 5 minuutin päästä, 9 kipeän supistuksen jälkeen.

 

Nyt odotan kolmatta 16. viikolla ja kyllä jännittää että miten nopeasti tämä tulee! Onneksi asumme 10 minuutin automatkan päässä sairaalasta, rauhoittaa hieman mieltä.

 

Voisin tulla tänne päivittämään vähän tietoja. Eli nopeamminhan se kolmas synnytys meni kuin edelliset. :girl_crazy: 22.30 meni lapsivedet ja tyttö syntyi 23.53. Onneksi synnytys alkoi illalla kun mies oli kotona sillä heti lapsivesien menon jälkeen alkoi supparit enkä olisi millään pystynyt isompien lasten kanssa kotona odottamaan kyytiä sairaalaan. Mies ei itse synnytykseen ehtinyt mukaan kun hänen piti kotona odottaa lapsille hoitajaa, ehti kuitenkin leikata napanuoran mikä oli hänelle tärkeää. Kolmas synnytys eteni tosiaan nopeiten ja vauva syntyikin yhdellä ponnistuksella. Raju mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hyvin helppo. Jos neljäs lapsi meille joskus suodaan, taidan pyytää jos saisi käynnistyksen hieman ennen laskettua aikaa, en halua ottaa riskiä että joutuisin synnyttämään eteiseen isompien lasten ollessa vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneksi mea3 ehdit kuitenkin sairaalaan vaikka synnytys kävi noin nopeasti. Onnea vauvasta!

 

 

en halua ottaa riskiä että joutuisin synnyttämään eteiseen isompien lasten ollessa vieressä.

 

Tämä on myös oma pahin kauhuskenaarioni: olen yksin lasten kanssa kotona ja lapsi syntyy. Odotan kolmatta ja kahden ensimmäisen kohdalla kohdunsuu on ollut sairaalaan saapuessa täydet 10 cm auki, ja ponnistuksen tunnetta on ollut jo jonkin aikaa matkalla. Esikoisen kohdalla oletin synnytyksen olevan tietysti hidasta hommaa, ja sairaalaan saapuessa olimme täysin yllättyneitä, kun kätilö kertoi, että vauva syntyy NYT. Ensimmäisestä supistuksesta vauvan syntymään meni n. 5 tuntia ja ponnistusvaihe kesti kymmenisen minuuttia. Toisesta en uskonut synnytyksen olevan vielä kunnolla käynnissä sillä heikot supistukset tulivat harvakseltaan ja kestivät pisimmilläänkin vain n. 20 sek, mutta päätimme mennä tarkistamaan kuitenkin tilanteen ennen kuin esikoinen piti hakea hoidosta. Matkalla sairaalaan supistukset loppuivat ja olisin kääntynyt takaisin kotiin, mutta onneksi mies ei suostunut. Synnytyssalissa ehdimme olla vajaat 10 min, ponnistusvaihe 2 min. Kyseessä oli vielä riskisynnytys, sillä vauva oli perätilassa (tämä oli tiedossa) ja kätilöllä oli kova kiire saada synnytykseen mukaan tarvittavat lääkäri ja lastenlääkäri paikalle. Onnekseni kummassakaan synnytyksessä lapsivedet eivät ole menneet kotona tai matkalla vaan vasta synnytyssalissa ponnistaessa, sillä muuten vauvat olisivat todennäköisesti syntyneet kotiin tai autoon. Kummastakaan en tietenkään ole ehtinyt saamaan mitään kipulääkitystä, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi, sillä kaikki on ollut ohi niin nopeasti. Toisen lapsen kohdalla muutama todella kivulias supistus ehti tulla vasta kävellessä synnytyssaliin. Esikoisen ponnistusvaiheen koin todella kivuliaaksi, mutta onneksi sekin oli pian ohi. Toisesta tunsin ponnistustarpeen paljon voimakkaampana, eikä se myöskään ollut niin kivulias (olisiko sitten perätilalla ollut myös vaikutusta asiaan, en tiedä).

 

Kolmas synnytys siis jännittää jo, vaikka alussa vasta ollaankin. Meiltä on sairaalaan matkaa reilut parikymmentä minuuttia. Molemmat lapset ovat myös syntyneet ennen laskettua aikaa, toinen kaksi ja toinen kolme viikkoa ennen. Tuskinpa siis uskallamme lähteä mihinkään kotoa ainakaan kuukautta ennen la:ta.

Edited by metsäkeiju

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin tänään rakenneultrassa ja siellä oli todella ihana kätilö, joka sanoi, että voi kysyä mitä vaan. Kysyin sit, että onko todennäköistä, että 3. synnytys on nopeampi kuin 2. Hän sanoi, että synnytykset yleensä nopeutuu hyvinkin paljon ekan ja tokan välillä, mutta sit ei oo enää merkittävää eroa 2. ja 3. välillä. Jos tää nyt edes vähän rauhoittaisi jonkun mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin tänään rakenneultrassa ja siellä oli todella ihana kätilö, joka sanoi, että voi kysyä mitä vaan. Kysyin sit, että onko todennäköistä, että 3. synnytys on nopeampi kuin 2. Hän sanoi, että synnytykset yleensä nopeutuu hyvinkin paljon ekan ja tokan välillä, mutta sit ei oo enää merkittävää eroa 2. ja 3. välillä. Jos tää nyt edes vähän rauhoittaisi jonkun mieltä.

 

Ihan huojerntava tieto (vaikka eihän sitä voi mitään varmana sanoa). Oon kovasti tota kolmatta ajatellut ja vaikka en (vielä) raskaana olekaan, on synnytyksen nopeus mietityttänyt täälläkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen tuli 3h15min (ponnistus 1h20min), olin onneksi osastolla. Kuopuksesta hätäilin samaa kuin ketjun aloittaja, kummittelevia suppareita jotka säännöllisiä ja epäily perätilasta sai lähtemään näytille, kävi ilmi että suppari heikentää sydänääniä, vauva kiinnittynyt, paikat vähän auki ja vettä tihkuu, jäin tarkkailuun. Joskus kahden/puol kolmen aikaan meni vedet ja alkoi homma edetä rytinällä, 16.32 oli poika maailmassa.

 

Mulle Kättärillä jo ekassa ultrassa tolkutettiin että tule mielummin turhia käyntejä tekemään kuin että ihmettelet kotona koska eka ollut niin nopea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin tänään rakenneultrassa ja siellä oli todella ihana kätilö, joka sanoi, että voi kysyä mitä vaan. Kysyin sit, että onko todennäköistä, että 3. synnytys on nopeampi kuin 2. Hän sanoi, että synnytykset yleensä nopeutuu hyvinkin paljon ekan ja tokan välillä, mutta sit ei oo enää merkittävää eroa 2. ja 3. välillä. Jos tää nyt edes vähän rauhoittaisi jonkun mieltä.

 

Mulla tosin puolittui vielä synnytyksen kestoaika toisen ja kolmannenkin synnytyksen välissä. Ja nyt todellakin pelottaa, mikäli tässä neljännestä haaveillaan, että kuinka nopeaa se tulee. Tulee olemaan eka kerta mun raskauksissa, että joku asia tosissaan pelottaa ja tarttee varmaan kysellä käynnistyksen perään. Meiltä on sairaalaan matkaa noin 10 minuuttia autolla, jos ei paha ruuhka ole, mutta silti. Viimeisin synnytys eteni sillain, että yöllä heräsin supistukseen. Tai en oikein tiennyt mihin heräsin ja kun vasta 15min päästä tuli seuraava supistus, en tiennyt oliko lähtö lähellä vai ei. Kolmas suppari tuli taas vartin päästä, mutta kipuasteen perusteella soitettiin appivanhemmille pyyntö lähteä meille heti. Asuvat 5min matkan päässä, joten tulo ei kovin kauaa kestänyt (yöaika huomioiden). Siitä lähdettiinkin sairaalaan, missä ei uskottu edes synnytyksen olevan käynnissä kunnolla! :girl_impossible::girl_sigh: Luulisi, että kolmatta synnytävä jotain omista tuntemuksistaan jo tietää.

 

Reilun puolen tunnin aikana synnytysvastaanotossa käyrälle piirtyi 3 (!) supistusta. Mutta olivat kyllä hemmetin kipeitä. Lopulta jouduin lähes huutamalla vaatimaan synnytyssaliin ja vauva olikin pihalla alle 20 minuuttia siitä. Ponnistaan pääsi suunnilleen heti, kun saliin päästiin.

 

Synnytyksen kokonaiskesto ensimmäisestä supparista, johon heräsin yöllä, oli kaikkinensa 2,5h. Ja lähdettiin heti sairaalaan, kun vaan tajuttiin. Tosin peliaikaa meni hukkaan SVOn kätilöiden töppäysten vuoksi vähän, joten aikaa olisi voinut olla enemmänkin. Mutta silti pelottaa mahdollinen neljäs synnytys.

 

Ekasta synnytyksestä olin valmiina sairaalassa ja kestosta en tarkalleen osaa sanoa. Kahvilassa alakerrassa käytiin kuitenkin vielä ennen seitsemää illalla ja kymmeneltä poika oli jo maailmassa. Keskimmäisestä synnytys kesti noin 4 tuntia ekasta havaittavissa olevasta supistuksesta, mutta siinä tosin synnytys oli spinaalin takia tunnin keskeytynyt tilanteeseen, että olin jo täysin auki, mutta ei ponnistamisen tarvetta tullut. Että olis kyllä ilman puudutuksia (joita en ekassa ja vikassa synnytyksessä ole saanut, tässä kätilö nimenomaan huomioi haluni saada jotain ja toimi nopeasti että spinaali saatiin) mennyt varmaan lähemmäksi kyllä kolmannen synnytyksen nopeutta.

 

Että joo, ehkä sittenkin toinen ja kolmas synnytys olisivat voineet olla lähempänä toisiaan, jos olisivat samalla kaavalla edenneet.

Edited by Maitovalas

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen on tullut maailmaan sektiolla. Toinen sitten tulikin yhdellä rytinällä ehdin olla salissa n. 30min ja muksu oli jo pihalla. Neuvolassa todettiin, että jos kolmatta suunnittelette niin heti kun vedet menee niin menet sairaalaan eikä saa jäädä kotiin odottamaan. Sillä kolmas saattaa hyvinkin olla sitten syöksysynnytys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytys kesti kaikkineen 4 tuntia.

Keskimmäisen 1 tunnin, ehdittiin just sairaalaan ponnistamaan. Onneksi vedet ei menneet missään vaiheessa (poika syntyi kalvoissa), muutoin olisi varmaan syntynyt kotiin.

Kolmannen synnytys kesti 1,5 tuntia, käynnistettiin täysin epäkypsästä tilanteesta eli nopsaan avautui sen 10cm tämäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka synnytys 5 h, alkoi supistuksilla joiden kanssa olin kotona ja "jono hännillä synnyttäjien vastaanotolla 4H 15min ja vedet meni ekassa sisätutkimuksessa jossa 9 cm auki. Saman tien alkoi ponnistuttaa ja lapsi syntyi siihen 15 min ponnistuksen jälkeen.

Toka synnytys 3,5 h, kalvot puhkaistiin kun iso rakko taas pullotti ekassa sisätutkimuksessa ja esti lasta laskeutumasta-> lapsi syntyi saman tien noin 5 min ponnistamisen jälkeen.

Kolmas syntyi noin 2 ,5 h jälkeen. kerkesin olla salissa 45 min, kun lähdin toisesta kipeästä supparista synnärille. Vedet meni just enne ponnistusvaihetta.

Nyt ootan neljättä rv 37+1. Toivottavasti kyyti tulee nopeasti kun lähdön aika tulee :D Sairaalaan onneksi vaan 10km moottoritietä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen käynnistettiin oksitosiiniilla maanantaina (muistaakseni 2 puolikasta annosta). Tiistaina eka kokonainen annos oksitosiinia ja synnytys lähti siitä käyntiin. Vedet meni noin tunti eka kunnon supistusten jälkeen ja sit tuli kiire synnärille (olin siis tuossa vaiheessa vielä odottavien osastolla), hoitaja pisti mut kyselemättä pyörätuoliin, valitti hidasta hissiä ja juoksi käytävällä, kätilö tuli juoksemalla vastaan. Koko synnytys kesti 4 tuntia ja 20 minsaa, josta muistaakseni 16 minuuttia ponnistin.

 

Aqua-rakkuloita kätilö laitto kaksi kertaa ja suihkussa liruttelin yli puolet salissa olo ajasta, kun kätilö sano, et puudutuksia ei enää pysty laittaan.. Kohdunsuun puudutuskin olis kuulemma mennyt vauvan päähän eikä sinne minne kuuluis, jos sitä olis yrittänyt.

 

Mut kaikin puolin positiivinen kokemus jäi, vaikka mitään ns. oikeeta kivunlievitystä en saanutkaan. Ens viikolla (rv. 37?) menen taas äitipolille käynnistysarvioon. Vähän jänskättää kuinka kauan (tai vähän) menee aikaa jos päädytään käynnistykseen. Ekakin siis käynnistettiin rv 39 (henk.koht syistä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauheeta kun oon lukenut näitä teidän kirjotuksia, että se synnytys saattaa olla noinkin nopeaa.. Itellä tosiaan aina se käsitys, että meneehän siinä monta tuntia. Ei muuten, mutta sairaalaan on meiltä matkaa se 100km, joten vähintään se on tunnin ajomatka.. Pelottavaa ajatella.. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa nopeat synnytykset takana. Esikoisesta säännöllisten supistusten alusta syntymään meni 11h, mutta jos laskee kivuliaista säännöllisistä niin n. 5,5h. Salissa ehdittiin olla tunti, sairaalaan tullessa olin täysin auki, vedet meni melkein heti salissa ja poika syntyi 45min vesien menon jälkeen, ponnistusvaihe n. 20min.

 

Kakkonen taas kesti kaiken kaikkiaan 4,5h. Heräsin yöllä puoli kolmelta supistuksiin, olivat napakoita mutta eivät kovin kivuliaita, hengittelemällä pääsi hyvin yli. Jälkiviisaana hyvä sanoa, että olisi pitänyt lähteä heti sairaalaan, mutta odoteltiin vielä kotona. Ennen puoli seitsemää meni vedet, oltiin lähtöä tekemässä muutenkin ja sitten tulikin jo kiire. Todella kivuliaat supistukset alkoivat samantien. Esikoinen sängystä ylös ja autoon ja naapuriin (vanhempani tulivat kahden tunnin matkan päästä eivätkä ihan ehtineet meille asti), puoli seiskalta oltiin jo sairaalaa kohti matkalla (matkaa n. 20 min). Ponnistamisen tunne tuli heti vesien mentyä ja mies alkoi soittaa hätäkeskukseen matkalla. Ehdittiin ajaa n. 10km ennen kuin sieltä vastattiin, lähettivät ambulanssin vastaan ja vaihdettiin n. puolivälissä kyytiä, minä ambulanssiin ja mies autolla perässä. Neiti päätti syntyä ambulanssiin sairaalaan pihaan, ei siis saliin asti ehditty, ponnistusvaihe 2min.

 

Saas nähdä, jos vielä kolmatta kertaa raskaaksi tulen ja synnytän, että kuinka käy. Pitää ilmeisesti tosiaan ensimmäisestä supistuksesta lähteä, että ehtii sairaalaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman esikoisen saaminen ei nyt ihan mikään superhyper mega nopee ollut, mutta nopee silti. Vesien menosta 14h ja säännöllisistä supistuksista 6h 10min.

 

Kun säännölliset supistukset alko niin kätilö tais vähä säikähtää. Oltiin just passitettu isäntä hakemaan mun siskolta kaukalo et saadaan muksu kotiinkin. Kätilö teki tarkastuksen kun huusin sille että tee see vaikka oli just tunti sitte tehnyt. Noh, kiirrehän siinä tuli, juoksujalkaa saliin ja isännälle soitto että ja sitte saa*ana takasi niinku olisit jo.. :D Johonkin se aika sitte salissa katos, mm. anestesialääkärin odotteluun ja ponnistukseen, kesti kivuliaat 1h 10min.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen synnytys oli aika nopea. Eli vesien menosta 4h 37 min oli homma ohi. Säännöllisiä supistuksia ehti olla noin 4h ja näistä todella kivuliaita noin 3h eli ensimmäisen "supistustunnin" jälkeen kaikki synnytyksen loppuun asti. Ponnistusvaihe 10min ja 3. vaihe 10min. Sairaalassa ehdittiin olla aika tarkalleen 2 tuntia, josta 30 min SVO:lla ja 1,5h salissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen synnytys kesti kaikkinensa 6h 20min. Käynnistyi kotona vesien menolla, säännölliset supistukset alkoivat heti ja lähdimme ambulanssilla sairaalaan (ei omaa autoa + neuvolasta oltiin ohjeistettu että lapsivesien mentyä ei saisi kauheasti enää kävellä napanuoran esiinluiskahdusriskin vuoksi.. myöhemmin tämä neuvo osoittautui vääräksi :P). Avautumisvaihetta vietimme sairaalassa viitisen tuntia, jonka jälkeen ponnistin 20 minuutissa tyttöseni maailmaan. Tämä oli rv 40+1.

 

Kuopuksen syntymä menikin sitten nopeammin. Oli rv 42+0 ja olin viettänyt yön sairaalassa lepäilemässä, kun kotona uni ei enää painavan mahan takia tullut. Käynnistysaika oltiin sovittu aamulle, vaikka napaverivirtaukset yms. edelleen hyvät. Ultran perusteella vauvan paino näytti huitelevan jo yli neljässä kilossa ja itse olen melko pienikokoinen. Koetin vauhdittaa synnytyksen alkua varhain aamulla sairaalassa juoksemalla rappuja monta kerrosta ylös-alas (kotona olin hypellyt pari viikkoa narua :P), mutta mitään ei tapahtunut. Kätilö puhkaisi yhdeksän jälkeen aamulla kalvot, tujut supistukset käynnistyivät heti. Mies ehti hädin tuskin kotoa mukaan tapahtumapaikalle. Pysyin pystyasennossa synnytyksen ajan, lähinnä kävelin, makuulle kävin vain ottaakseni kaurapussin hetkeksi mahalleni. Suihkuun asti en kerennyt. Vesien menosta lapsen syntymään jakkaralla kului 1h 30min. :) Tulihan siinä vähän kiirus ja pieni hämmennys sopeutua ajatukseen, että lapsi oikeasti on jo syntynyt ja homma ohi!

 

Tässä kolmatta palleroista odotellessa on kyllä kerennyt käydä mielessä, että kerkeänköhän synnyttää muualla kuin kotona, jos nämä synnytykset tästä vielä mulla nopeutuvat... Synnytyssairaalamme on onneksi matkaa taksilla vain 5min, kauempana sijaitsevan vauvamyönteisemmän pienen synnytyssairaalan olen saanut haaveistani jättää pois, sillä minulla ei todennäköisesti tule olemaan tuota tuntia aikaa käyttää matkustamiseen synnyttäessäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös mulla takana vasta yksi synnytys, joka oli kokonaiskestoltaan kyllä noin 8 tuntia, mutta sairaalassa ehdittiin olla vain 3h. Synnytys käynnistyi lapsiveden tihkumisella aamulla ja jäin ihan rauhassa odottelemaan supistuksia. Ne alkoivat muutaman tunnin kuluttua ja jotenkaan en heti tajunnut, että niitä tosiaan tuli melkein heti alusta alkaen tiheään. Vaikka ne olivat napakoita, pärjäsin ihan hyvin kotona. Koko ajan pidin mielessä kuulemani ohjeet, että "ensisynnyttäjä voi hyvin olla supistusten kanssa kotona ainakin pari tuntia" ja "kotona ollaan niin pitkään kuin kivun kanssa pärjää". Odottelin ihan rauhassa miestä töistä kotiin ja kun mies tuli, tajusin ihan yhtäkkiä että alan olla tosi kipeä. Sairaalaan mennessä hädin tuskin pystyin enää kävelemään, kun supistuksia tuli ihan koko ajan. SVO:lta synnytyssaliin en enää kestänyt kävellä. Avautuminen tapahtui tosi nopeasti, sillä sairaalaan mennessä olin auki 3-4cm ja kolmen tunnin päästä tyttö jo syntyi.

 

Mulle jäi nopeasta synnytyksestä tosi hyvä fiilis, koin synnytyksen kaiken kaikkiaan helpoksi, vaikka olin kyllä aika tuskainen koko sairaalassaoloajan. Ehdin saada epiduraalin noin puoli tuntia ennen tytön syntymää, joten hirveästi en kivuille saanut lievitystä. Nopea eteneminen yllätti kaikki (itseni, miehen ja kätilön), enkä selvästi oikein ehtinyt tajuta mitä tapahtuu ja tavallaan en hallinnut tilannetta. Hämmästyttävää oli silti, miten mun kroppani tuntui koko ajan tietävän mitä sen kuuluu tehdä. Ponnistelemaankin se alkoi ihan itsestään, enkä ensikertalaisena edes tajunnut mitä tapahtuu.

 

Lähinnä minua askarruttaa seuraavaa mahdollista synnytystä miettiessä, että mahtaako se edetä yhtä nopeasti tai jopa nopeammin, näin ainakin on kovasti varoiteltu. Toisaalta olen yrittänyt ajatella, että seuraava synnytys voi olla myös paljon pidempi ja hitaampi, ettei pitäisi lähteä liian nopealla asenteella sille keikalle. No, tästä ensimmäisestäkin on vasta hieman reilu 3kk, että ei ole ihan ajankohtaisia ajatuksia vielä :grin: Neuvolantäti oli ihan kauhuissaan ja sanoi, että seuraavalla kerralla täytyy lähteä sairaalaan aikaisemmin. Itse olen sitä mieltä, että osasyy synnytyksen nopeaan etenemiseen oli juuri se, että olin niin pitkään kotona. Kun kerran hyvin pärjäsin, epiduraali olisi aikaisemmin ollut melko turha ja olisi pahimmassa tapauksessa voinut hidastaa synnytyksen etenemistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on takana kaksi synnytystä, joista eka kesti n.20 tuntia ja toinen n.2,5 tuntia... Ensimmäinen oli siis varsin "oppikirjamainen" ensisynnytys, eli pitkä kuin nälkävuosi ja kerkesin saada varsinaisen valikoiman kivunlievityksiä... Toisen kuvittelin kestävän n.puolet ensimmäisestä, mutta hups vaan! Lähdettiin siis toisen synnytyksen aikaa puolen päivän maissa sairaalaan "näytille" -vasta automatkalla (kestää meiltä reilut puolituntia sairaalaan) supistukset alkoi olemaan oikeesti kipeitä ja niitä tuli 6min välein... Sairaalassa oltiin vähän ennen yhtä ja poika syntyi puoli kolmelta. Selkä ehdittiin pestä spinaalia varten, mut haaveeksi se puudutus kyllä jäi... :rolleyes:

 

No, nyt on sit kolmas synnytys edessä ja voitte arvata, et hirvittää! :girl_impossible: Matkaa sairaalaan on edelleen se reilut puoli tuntia, näin talvella voi mennä huonolla kelillä 45min... Niin kun ekan ja tokan synnytyksen välillä oli noin räikeä ero nopeudessa, niin kuinka nopeasti tämä kolmas voi oikein tulla??? :girl_impossible: Kun en mä viimeksikään ollut edes mikään kovin kipeä siinä vaiheessa, kun lähdettiin sinne "näytille"... Et miten tajuan sit lähteä ajoissa, ja miten tajuan, etten lähde liian aikaisinkaan?? No, se selvinnee tässä muutaman viikon kuluessa....Jaiks. :grin:

 

Mun pelko oli onneksi turha- kolmas synnytys kesti noin 6h. Eli vedet meni puolen yön aikaan kotona, sit lähdettiin melkeinpä saman tien sairaalaa kohti (koska ed.synnytys oli niin pika ja matkaa on..), siellä oltiin joskus vähän ennen yhtä ja svo:lta siirryttiin aika pian saliin... Ja sit kuuden maissa tyttö syntyi. Ehdin siis saamaan asianmukaisesti kivunlievitystäkin tällä kertaa, sit sitä ois luomuna kestänyt.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

ekan kesto 5h5min, josta sairaalassa 4cm kohdalla ja noin 2h ehdittiin olla ennen syntymään.

toisen kesto 7h41min, ei siis nopea, vedet meni ja seuraavalla supparilla syntyi pää, toisella hartiat ja kolmannella loppu lapsesta. sairaalassa oltiin 8cm kohdalla ja 1½h ennenkuin syntyi

kolmas käynnistettiin, kesto 5h28min. 5cm --10cm vartissa AU, ilman puudutteita taas ja 4.4kg 6min ponnistuksella :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä ensimmäinen synnytys kesti alle 10h ja ehdin itse hyvin "mukaan". Oli luottavainen olo ja sellainen että pärjää siinä tilanteessa. Toinen synnytys oli paljon paljon rajumpi ja itselle tuli jonkunlainen paniikki kun sattui niin vietävästi eikä tilanne ollut itsellä hallinnassa. Tämä kestikin 2h40min. Nyt kun kolmas synnytys lähestyy on kaksi eri lääkäriä sairaalassa sanonut että synnytys käynnistetään rv 38. Olen todella huojentunut ja iloinen jos näin oikeasti tapahtuu eikä tarvitse jännittää sairaalaan ehtimistä :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen: Vedet meni kotona ja supistukset alkoi säännöllisinä heti 10min jälkeen vesien menosta. Sairaalaan mennessä 8cm auki. Kesto 4.5t ja sairaalassa olimme 3.5t.

 

Toinen: Vedet meni kotona ja taas supistukset alkoivat heti säännöllisinä. Sairaalaan lähdimme heti, kun matka oli tällä kertaa pidempi sairaalaan. Kesto 2.5t ja sairaalassa olimme 1.5t.

 

Kolmas: Supistukset alkoivat ihan yhtäkkiä ja heti säännöllisinä. Kesto 2t ja sairaalassa olimme 35min.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuopus syntyi nopeasti. supistukset kesti melkein 8 tuntia, sairaalassa pääsin heti ammeeseen, kun saavuimme paikalle. Olin siellä tunnin, kunnes piti nousta pois tarkistusta varten. Kalvot puhkaistiin ja kätilö lähti huoneesta pois. Samassa alkoi työntöpoltot ja huoneessa ei ollut kuin mun mies. Hieman paniikki valtas mielen.

Ponnistus vaihe kesti noin 2min ja kätilö+kaksi lastenhoitajaa ehti juuri ennen pään syntymää paikalle. Nekin oli hirveen hämillään ja nauroivat, että laitetaanko ponnistus ajaksi minuutti vai kaksi.. virallisessa paperissa lukee kuitenkin kolme minuuttia, ehkä ne lisäs siihen minuutin, jolloin oli työntöpoltot mut ne ei ollu vielä huoneessa.. ken tietää.

Miehelle jäi kauhee trauma, mut silti haluaa vielä lisää lapsia :)

Niin ja tuo 8h on ihan ekasta supistuskesta laskettu, ei siitä kun muuttuivat säännöllisiksi, koska en silloin enää muistanut sitä kun kätilö kysyi. Oli siis raskausdementia.

 

Muoks. Synnytys kesti ekasta supistuksesta laskettuna 8h, sairaalassa olin vajaa kaksi tuntia, joista tunnin olin ammeessa. Kätilö ehti paikalle kolmannen ponnistuksen kohdalla. Työntösupistukset oli niin rajuja, etten pystynyt pidätellä.

Edited by Rosalina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa synnytyksessä meni noin viisi tuntia ja olin 10 cm auki, kun tulin sairaalaan. Toisen kohdalla tunsin ekan kerran kipua alle tunti siitä, kun lapsi syntyi. Onneksi olin valmiiksi sairaalassa.... kivuttomia supistuksia oli tullut jo aiemmin, mutta en olisi itse rekisteröinyt niitä kotona synnytyssupistuksiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now