eiksa

kun tuntuu että kaverit hylkää...

106 posts in this topic

Onhan meillä muutamia tuttuja pariskuntia täällä, sellaisiakin joilla on lapsia. Jos sitten alan hengailemaan heidän kanssaan, tuleeko minusta se nuhjuinen kotiäiti kahvipöydässä, joka ei osaa enää puhua muusta kuin vaipoista ja tuttipulloista?

Miksi tulisi? Oletko muuten semmoinen ihminen, joka ei osaa puhua kuin yhdestä asiasta elämässään, mutta puhuukin siitä sitten varauksetta aina ja kaikille? Mun havaintojen mukaan semmosia on, ja ne on semmosia sillonkin kun ne saa lapsia. ;)

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on vähän samanlaiset fiilikset. Eli lapselliset kaverit hylkää, kun en samalla tavalla osaa osallistua keskusteluihin ja kysellä vauva- ja lapsijuttuja. Muutama pitkäaikainen ystävä on jäänyt, ei ole pariin vuoteen pidetty yhteyttä, kun saivat lapsia. Yritin kyllä jonkinaikaa, mutta ilmeisesti en ollut enää tarpeeksi kiinnostavaa seuraa ilman lapsikeskusteluja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta tuntuu, että tässä aiheessa tehdään paljon oletuksia ja omia päätelmiä. Ymmärrys toisen elämäntilanteesta puuttuu täysin.

 

On surullista, että raskaana oleva tai pienen lapsen äiti joutuu miettimään että "en kai minä puhu nyt liikaa lapsestani?" kun pieni lapsi usein on se elämän täyttävä juttu. Se on sitä sen hetken, kunnes lapsi kasvaa ja äidille tulee takaisin niitä omia juttuja. On surullista, että raskaanaolevaa ei enää pyydetä illanistujaisiin koska oletus on, että ei se siellä viihdy kun ei saa juoda. Tai oletetaan, että se vaan puhuu mahastaan.

 

Raskaus on iso juttu, vauva on iso juttu, mutta äidin pitää se peittää ja jatkaa normaalia rataansa, jotta kelpaisi vanhoille ystäville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kans odottelen esikoistani ja reilu puolivuotta sitten mentiin naimisiin mieheni kanssa. Työpaikalla huomasin etääntyväni kaveriporukasta (sinkkuja) jo pikkuhiljaa siitä lähtien, kun tapasin mieheni kohta kolme vuotta sitten. Just et tämä porukka ei enää pyytänyt minua illan viettoihin ja tekemisiin mukaan. Tuntuuhan se pahalle, mutta olen koittanut ajatella asian ennemminkin niin, että nämä eivät olleet niitä sydänystäviä. Hyvät ystävät pysyy, vaikka elämäntilanteet vaihtuu. Oon sen jälkeen koittanut keskittyä pitämään yhteyttä muihin ystäviini työpaikan ulkopuolelta. Ja nyt se työpaikkakin vaihtui hiljan kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja vaihdoin lähemmäksi töihin.

 

Oli terappeuttista lukea myös muiden kokemuksista. Hyvä huomata, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin.

 

Nyt oon ajatellu, et josko tutustuisin uusiin ystäviin täällä uudella seudulla vauvan myötä. Olisi mukava saada läheltä samassa tilanteessa olevia tuttuja. :)

 

mlkhaj10c.png

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin esikoista odottaessani kaveriporukan kolmas lapsen saava. Yksi parhaista kavereistani odotti kuopustaan samaan aikaan. Mutta emme silti paljoakaan nähneet tai soitelleetkaan, kun välimatka oli melkein 50 km. Aika yksinäinen olin mutta eipä se juuri haitannut. Neuvolan yhdistämänä löysin samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa omalta paikkakunnalta. Pahemmaksi tilanne meni, kun muutimme naapurikuntaan odottaessani toista lasta. Vaikka tulin lähemmäksi ystäviäni, oli heillä jo omat kuvionsa työelämässä. Tuolloin tunsin itseni todella yksinäiseksi. En tuntenut täällä ketään enkä löytänyt yhtään kaveria vaikka yritin aktiivisesti käydä leikkipuistoissa ja jossain seurakunnan tilaisuuksissa. Lopulta luovutin ja pysyin kotona sekä kävin yksin leikkipuistoissakin. En viitsinyt enää edes mennä lähimpään puistoon, kun kukaan ei siellä minulle jutellut yrityksistäni huolimatta. Niin on pienet piirit.

 

Joskus haaveilen kolmannesta mutta sitten muistan, kuinka rajoittunutta sosiaalinen elämä on pienen lapsen kanssa. Pitäisi olla mieluiten ihan naapurissa samanhenkinen ja samassa tilanteessa oleva ihminen, josta saisi kaveria.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta tuntuu, että tässä aiheessa tehdään paljon oletuksia ja omia päätelmiä. Ymmärrys toisen elämäntilanteesta puuttuu täysin.

 

On surullista, että raskaana oleva tai pienen lapsen äiti joutuu miettimään että "en kai minä puhu nyt liikaa lapsestani?" kun pieni lapsi usein on se elämän täyttävä juttu. Se on sitä sen hetken, kunnes lapsi kasvaa ja äidille tulee takaisin niitä omia juttuja. On surullista, että raskaanaolevaa ei enää pyydetä illanistujaisiin koska oletus on, että ei se siellä viihdy kun ei saa juoda. Tai oletetaan, että se vaan puhuu mahastaan.

 

Raskaus on iso juttu, vauva on iso juttu, mutta äidin pitää se peittää ja jatkaa normaalia rataansa, jotta kelpaisi vanhoille ystäville.

 

Tottakai raskaus ja vauvan tulo on iso juttu, mutta miksi pitää esimerkiksi tunnin välein päivittää facebookkiin, että mitä se lapsi tekee ja kuinka se tuhisee.. mitä äiti ajattelee ja kuinka hän on rakastunut lapseensa ja elämä on täydellistä.. Sitä en ymmärrä. Miksi elämään ei voisi kuulua muuta.. Mua ei ainakan henkilökohtaisesti kiinnosta lukea jatkuvasti facebookissa vauvajuttuja, vaikka itse lasta odotankin. Enkä tarkoita, että tätä tekee kaikki.

 

Sen ymmärrän täysin, että ketään ei saa hyljätä / jättää porukasta pois, mutta kyllä niiltä vauvamahaisilta ja äideiltäkin kaivataan ymmärrystä.. Ei-äitejä ei vain samalla tavalla kiiinnosta vauva-asiat. Jos totta puhutaan, niin mua ei kiinnostanut pätkääkään ennenkuin aloin itse odottaa. Eikä kyllä vieläkään kiinnosta, että kuinka paljon muiden lapset nukkuu tai montako vaippaa menee päivässä.

En halua kuulostaa miltään tunteettomalta natsilta, mutta nämäkin ovat niin kaksipiippuisia juttuja ja oikeaa tapaa toimia ei olekkaan girl_to_take_umbrage2.gif Tämä nyt vain on mun mielipide.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kun olin raskaana vielä ja myös aikaa ennen sitä, ei muakaan kiinnostanut muiden vauvajutut. Nyt kun oma pikkuinen tuossa tuhisee, yllättäen on alkanutkin kiinnostaa, että kuinka monta vaippaa menee päivässä jnejne grin.gif Tällä hetkellä vietän äippälomalla kotona aikaa lähestulkoon 24/7, niin ei mulla pyöri mielessä kuin nämä ihanat hetket vauvan kanssa, muistan kun sain ekan hymyn kaivettua itselleni, teki mieli jollekin kertoa ja iloita.

 

Nämä on justiinsa niitä kakspiippuisia juttuja, oikeeta tapaa toimia ei tässä asiassa taida ollakaan.

 

Mutta jos mun pitää alkaa oikeasti miettiä aina mitä suustani päästän, mun on parempi pysytellä kotona vaan.. sillä ei mun elämässä tällä hetkellä ole mitään muuta, kuin vauvajuttuja. Odotan sitä kun pääsen taas töihin ja tekemään muutakin, mutta nyt haluan tästä nauttia, ei tätä vauva-aikaa kestä kuin tämän hetken aikaa. Tässä asiassa haluan olla itsekäs! Toki lapsettomat ystävät on tärkeitä ja kynsin hampain heistä haluan kiinni pitää, en siis tässä tarkoita että heille jatkuvalla syötöllä vauvasta puhun, vaan sitä että kun joskus puhun, en halua tuntea siitä syyllisyyttä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai raskaus ja vauvan tulo on iso juttu, mutta miksi pitää esimerkiksi tunnin välein päivittää facebookkiin, että mitä se lapsi tekee ja kuinka se tuhisee.. mitä äiti ajattelee ja kuinka hän on rakastunut lapseensa ja elämä on täydellistä.. Sitä en ymmärrä. Miksi elämään ei voisi kuulua muuta.. Mua ei ainakan henkilökohtaisesti kiinnosta lukea jatkuvasti facebookissa vauvajuttuja, vaikka itse lasta odotankin. Enkä tarkoita, että tätä tekee kaikki.

 

Sen ymmärrän täysin, että ketään ei saa hyljätä / jättää porukasta pois, mutta kyllä niiltä vauvamahaisilta ja äideiltäkin kaivataan ymmärrystä.. Ei-äitejä ei vain samalla tavalla kiiinnosta vauva-asiat. Jos totta puhutaan, niin mua ei kiinnostanut pätkääkään ennenkuin aloin itse odottaa. Eikä kyllä vieläkään kiinnosta, että kuinka paljon muiden lapset nukkuu tai montako vaippaa menee päivässä.

En halua kuulostaa miltään tunteettomalta natsilta, mutta nämäkin ovat niin kaksipiippuisia juttuja ja oikeaa tapaa toimia ei olekkaan girl_to_take_umbrage2.gif Tämä nyt vain on mun mielipide.

 

En tiedä ketään, joka olisi päivittänyt Facebookkia noin usein. Joko en asu siellä tarpeeksi tai sitten tuttuni ovat erilaisia. Kysyt, että miksi elämään ei voisi kuulua muuta. Esitän vastakysymyksen: miksi siihen pitäisi kuulua muuta? Tai toinen kysymys: miksi joku lapseton ystävä ei tuo siihen vauva-arkeen hukkuneen äidin elämään jotain muuta?

 

Puhuin myös olettamuksista. Olen ihan itse saanut todeta, että minua ei enää pyydetty mihinkään koska minun oletettiin raskaana ollessa olevan väsynyt, tylsistynyt tai tylsistyttävä. Minun oletettiin olevan täynnä omaa napaani. Miksi niin, kun en aikaisemminkaan ole ollut omaan napaan tuijottava? Niin moni on sanonut, että yhteydenpito juuri sieltä lapsettomien tai isompien lasten vanhempien puolelta on hiipunut. Niin kuin se raskaana oleva tai vauvan äiti yksinään olisi vastuussa myös muiden viihtymisestä.

 

Leeah on minusta oikeassa; ei kenenkään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että puhuu lapsistaan. Ja helppohan meidän lapsellisten on ymmärtää lapsettoman elämää, kun itsekin olemme sellaista eläneet. Mutta tuntuu, ettei moni meistä saa edes mahdollisuutta näyttää olevansa ihan se sama tyyppi edelleen, vaikka onkin uusi elämäntilanne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ en minäkään facebookissa asu, olen siellä vain pakonomaisista syistä girl_haha.gif

Niin no, mun mielestä elämään pitää kuulua muutakin kuin vauva-arkea.. itse tulisin hulluksi jos mun sosiaalinen elämä väistyisi johonkin muualle,kun vauva syntyy. Ja tarkoitin tuolla kommentilla lähinnä sitä, että kun sen nyt lapsettomana tietää miten ärsyttävää on kuunnella ja lukea vain vauvajuttuja, niin itse en aio muita ärsyttää niillä jatkuvasti, kun tiedän että kaikkia ne eivät kiinnosta. Ja kun mullakin on kavereita jotka kärsii lapsettomuudesta, niin heille tuollainen facebookki hehkutus on tuskaa. Tiedän, asiasta ollaan puhuttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minusta FB on jokaisen henkilökohtainen paikka, enkä lähtisi heti miettimään että ketähän tämä mun elämä tänään loukkaa. Et ihan ymmärtänyt pointtiani, miksi sinulle pitäisi olla toisenlainen kun on, että kelpaa edelleen kaveriksi. Koska olet vielä lapseton, et ymmärrä millä tavalla lapsi saattaa toisten elämää muuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska olet vielä lapseton, et ymmärrä millä tavalla lapsi saattaa toisten elämää muuttaa.

 

Näimpä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minusta FB on jokaisen henkilökohtainen paikka, enkä lähtisi heti miettimään että ketähän tämä mun elämä tänään loukkaa. Et ihan ymmärtänyt pointtiani, miksi sinulle pitäisi olla toisenlainen kun on, että kelpaa edelleen kaveriksi. Koska olet vielä lapseton, et ymmärrä millä tavalla lapsi saattaa toisten elämää muuttaa.

 

Mulla on ihan lähellä yks lapseton pariskunta, ja itse oon tosiaan raskaana ja vieläpä vähän tälleen "vahingossa". En tietoisesti aina mieti, että loukkaako mun jutut niitä vai ei, mutta kyllä sitä tulee vaistomaisesti vähän varottua sanomisiaan. Ja siis ihan vaan sen verran että en yleensä ota vauvajuttuja puheeksi itse, mutta vastaan kyllä jos he itse kysyy jotain odotuksesta ja kerron kuulumiset sitten ihan samoin kuin muillekin. Samoin heti jos sanon jotain vauvasta ja huomaan että ilme kiristyy tai vastaus on tosi vähäsanainen niin vaihdan puheenaihetta. Pieni vaiva mulle, mutta iso helpotus heille. Kyllä mä ehdin ja voin niitä vauvajuttuja muidenkin kanssa puhua. Ei mun ole pakko hehkuttaa sitä omaa onnea just niille kahdelle, vaikka kuinka vauva on jo nyt muuttanut ja täyttänyt elämän.

 

En ihan suoraan sanottuna aina tajua tuommosta "mun elämä, mun FB, mun ei tarvii miettiä ketä loukkaan"-asennetta. Tiettyyn rajaan asti tajuan joo - en minäkään aio jättää kuvia lisäämättä sinne tai kirjoittamatta joskus jotain tyyliin "ihana vauva" - mutta en silloin, kun oikeasti on mahdollisuus esittää asiat monella tapaa tai jättää sanomatta jotakin. Joskus voi miettiä niitä muitakin. Mulle ainakin on tärkeää, että tuo pariskunta pysyy meille läheisenä vielä vauvan syntymänkin jälkeen ja jos voin siihen itse vaikuttaa niin etten hehkuta vauvaonnea heille ilman että he itse kysyvät kuulumisia, niin se on mulle erittäin ok.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minusta FB on jokaisen henkilökohtainen paikka, enkä lähtisi heti miettimään että ketähän tämä mun elämä tänään loukkaa. Et ihan ymmärtänyt pointtiani, miksi sinulle pitäisi olla toisenlainen kun on, että kelpaa edelleen kaveriksi. Koska olet vielä lapseton, et ymmärrä millä tavalla lapsi saattaa toisten elämää muuttaa.

 

Et halua vissiin ollenkaan antaa sijaa mun mielipiteelle tässä asiassa.. Olet kai juuri sellainen superäiti joka vauhkoaa koko elämänsä bookissa.

Ja missä vaiheessa olen sanonut, että muiden elämä mua loukkaa..? Olen puhunut suorasta vituttamisesta. ja jos et kerta edes tiedä ketään kuka bookissa hehkuttaa supeäitiydestään ja maailman ihanimmista vauvoistaan tunnin välein, niin silloin sinä et tiedä mistä minä puhun.

Jaa just joo, en muka ymmärrä miten lapsi elämää muuttaa.. Miten voit sanoa niin kun et minua tunne? et tiedä elämästäni mitään, etkä mitään asioita joita olen käynyt läpi. Jos mun mielipiteet nyt sattui sua niin omaan nilkkaan niin miksi et anna asian olla.. Mä ainakin jätän tänä nyt tähän koska en jaksa tästä asiasta keskustella ja saada sitä kuvaa, että minä mun mielipiteet ja ajatukset on vääriä.

 

Ajattele sinä avarammin, kaikkia ei kiinnosta muiden elämä. Ja facebookki ei todellakaan ole henkilökohtainen.. henkilökohtaisuus loppuu siihen, kun lisäät ensimmäisen kaverin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Et halua vissiin ollenkaan antaa sijaa mun mielipiteelle tässä asiassa.. Olet kai juuri sellainen superäiti joka vauhkoaa koko elämänsä bookissa.

Ja missä vaiheessa olen sanonut, että muiden elämä mua loukkaa..? Olen puhunut suorasta vituttamisesta. ja jos et kerta edes tiedä ketään kuka bookissa hehkuttaa supeäitiydestään ja maailman ihanimmista vauvoistaan tunnin välein, niin silloin sinä et tiedä mistä minä puhun.

Jaa just joo, en muka ymmärrä miten lapsi elämää muuttaa.. Miten voit sanoa niin kun et minua tunne? et tiedä elämästäni mitään, etkä mitään asioita joita olen käynyt läpi. Jos mun mielipiteet nyt sattui sua niin omaan nilkkaan niin miksi et anna asian olla.. Mä ainakin jätän tänä nyt tähän koska en jaksa tästä asiasta keskustella ja saada sitä kuvaa, että minä mun mielipiteet ja ajatukset on vääriä.

 

Ajattele sinä avarammin, kaikkia ei kiinnosta muiden elämä. Ja facebookki ei todellakaan ole henkilökohtainen.. henkilökohtaisuus loppuu siihen, kun lisäät ensimmäisen kaverin.

 

 

 

En tosiaan ole superäiti. Aika hassua, jos niin luulet. Yritän keskustella, en jyrätä mielipidettäsi.

 

 

Minun mielestä FB on henkilökohtainen, eikä kenenkään äidin tai raskaanaolevan pitäisi joutua miettimään, että saako kirjoittaa lapsestaan tai raskaudestaan mitä haluaa ilman, että se johtaa tämän topikin otsikkoon: alkaa tuntua, että kaverit hylkää.

 

Minun mielestä kukaan ei voi etukäteen tietää, miten lapsi muuttaa omaa elämää. Vähän vai paljon? Aina siihen ei voi vaikuttaa edes, jos saa vaikka koliikkivauvan. Ole siinä sitten hehkeänä entisenä itsenäsi, tai muuten kaverit hylkää.

 

Kärjistettyä, tiedän.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
En ihan suoraan sanottuna aina tajua tuommosta "mun elämä, mun FB, mun ei tarvii miettiä ketä loukkaan"-asennetta. Tiettyyn rajaan asti tajuan joo - en minäkään aio jättää kuvia lisäämättä sinne tai kirjoittamatta joskus jotain tyyliin "ihana vauva" - mutta en silloin, kun oikeasti on mahdollisuus esittää asiat monella tapaa tai jättää sanomatta jotakin. Joskus voi miettiä niitä muitakin. Mulle ainakin on tärkeää, että tuo pariskunta pysyy meille läheisenä vielä vauvan syntymänkin jälkeen ja jos voin siihen itse vaikuttaa niin etten hehkuta vauvaonnea heille ilman että he itse kysyvät kuulumisia, niin se on mulle erittäin ok.

 

Minusta se tuntuu pahalta, jos oma onni täytyy piilottaa ettei joku toinen loukkaannu. Ja nyt siis puhun ainpastaan aiheesta oma raskaus, omat vauvat, oma äitiys ja mitä niistä kirjoitetaan FB:iin.

Ihan eri asia on sitten vaikka kärkkäät mielipiteet politikassa, filosofiassa tai muusta oikeasti toisia loukkaavasta.

 

Jos minua ei kiinnosta jaarittelut kissoista, appivanhemmista, yliopiston spekseistä, matkustelusta, kokkailuista tai ei vaikka kiinnosta ainainen valitus väsyttävästä työstä, niin saanko jättää ystäväni sen takia? Koska heidän elämässään on joku kaiken vallitseva juttu, joka ei nyt vaan mua kiinnosta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No siis niinkuin kirjoitinkin, tiettyyn rajaan asti. Eli siis en tietoisesti juuri tälle pariskunnalle kerro kuinka ihanaa raskaus on ja kuinka onnellinen olen tulevasta vauvasta, vaan kerron kuulumiset silloin kun niitä kysytään ja vaihdan puheenaihetta jos toinen osapuoli näyttää vaivaantuneelta tai muuten vastaukset on lyhyitä ja tylyjä. Minä tiedän ja tajuan sen, että heitä ahdistaa ja ärsyttää ja surettaa ja vaikka mitä, koska meille tulee vauva ja heille ei, vaikka he ovat yrittäneet kauan ja me ei oikeastaan yhtään. Minä tiedän että he ovat siitä kateellisia ja varmasti myös katkeria. Ei mulla ole mitään tarvetta vielä kääntää puukkoa haavassa ja hehkuttaa just heille vielä vauvan tuomaa onnea ja raskausvaivoja.

 

Ja kuten kirjoitinkin, en minäkään aio jättää vauvan kuvia lisäämättä Facebookiin vain siksi ettei kukaan loukkaannu ja varmasti tulen kirjoittamaan joskus jotain vauvasta tilapäivityksiin. Tottakai, se on iso osa mun elämää, eikä sitä tarvitse yrittää piilottaa jonkun toisen takia. Pointti onkin siinä, miten asiat esittää ja kenelle. Facebook ei ole yksityinen eikä siitä voi mitenkään sellaisena puhua, joten mun mielestä on ihan tervettä miettiä mitä sinne kirjoittaa ja miten ja miksi ja kuinka usein. Ihan sama onko kyseessä vauvajutut, työstressi, baarireissut tai vaikka koira, ketä tahansa rupeaa kyllästyttämään ja ärsyttämään jos jutut koskee aina vaan sitä samaa asiaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska olet vielä lapseton, et ymmärrä millä tavalla lapsi saattaa toisten elämää muuttaa.

 

Pakko kompata. Sanotaanko näin, että been there done that.. Tiedän todellakin kokemuksesta, ettei lapseton voi millään tavoin ymmärtää sitä, kuinka lapsi elämää muuttaa.

 

Minnie vissiin pystyy paremmin keskustelemaan asiasta maaliskuun jälkeen ;-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huokaisee oikein syvään. Teillä kaikilla taisi mennä sellainen pikkuinen sivulause ohi, että se vituttaa,kun vauvoista kirjoitellaan tunnin välein uusia päivityksiä. Saa kirjoittaa ja kiva niitä on lukeakin, mutta en jaksa samalta ihmiseltä eri päivitystä tunnin välein / 10 kertaa päivässä.

 

Ja niinkun sanoin, ette tunne minua, ette siis voi sanoa, että en tiedä elämän muuttumisesta mitään. Voin vaikka tulla kertomaan sitten maaliskuussakin, että en kirjoittele lapsestani facebookkiin jatkuvasti girl_wink.gif enkä lataa hänestä sinne kuvia, koska haluan että lapsellani on jotain yksityisyyttä. häntä saa tulla meille kotiin katsomaan jos kiinnostaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kaksi lasta, joten tiedän vauva-arjesta ja elämästä lasten kanssa. Silti mulla on muutakin elämää kuin lapseni. Kovin montaa kaveria ei nuoruusvuosilta ole jäänyt (sain esikoiseni kun olin 19v), mutta kaksi on hyvin vahvasti edelleen mukana, ja uusia tullut matkan varrella. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta puhua pelkästään lapsistani. Mua lapsettomat tutut kehuikin kuinka mä olen pysynyt ihan omana itsenäni vaikka mulla onkin kaksi lasta ( ja kuopus oli tuohon aikaan vielä aika pieni) enkä kokoajan paapata lapsista suu vaahdossa. Ihan totta puhuakseni, en edelleenkään jaksa kovin kauaa keskustella vauvoista tai lapsista kenenkään kanssa :girl_haha:

 

 

Ja mulla on ollut tällainen kaveri joka naamakirjassa jatkuvasti päivitti tilaansa niin että joka tilapäivitys koski hänen ihanaa lastaan. Ja voi kuinka raskaana ollessaan tää nainen oli niiiiin raskaana, niiiiin raskaana :girl_wink: Kyllä se ainakin mua ärsytti kun toinen eli niin siinä omassa kuplassaan ja kaikki muut unohtui ympäriltä. En ole itse tämän ihmisen kanssa juurikaan ollut missään tekemissä aikuisiällä, mutta yhdet bileet sitten riittikin taas pitkäksi aikaa, kun jokainen kysymykseen vastaus tai kommentti muutenvaan koko illan aikana liittyi tähän hänen raskauteensa tai vähintään hän kovin ylpeänä hieroi vatsaansa vähän väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä minä en sitten vaan tunne ketään tälläistä, joka jatkuvalla syötöllä puhuu lapsistaan ja elelee superäidin elämää. Kun ei mua häiritse se määrä yhtään mitä nyt siellä mun fb seinälläkin on. Tunnen kyllä erään ihmisen joka jatkuvalla syötöllä koirista puhuu, eikä päivitä fb:hen kuin koirajuttuja.. mutta ei se mua kyllä yhtään haittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko kompata. Sanotaanko näin, että been there done that.. Tiedän todellakin kokemuksesta, ettei lapseton voi millään tavoin ymmärtää sitä, kuinka lapsi elämää muuttaa.

 

Minnie vissiin pystyy paremmin keskustelemaan asiasta maaliskuun jälkeen ;-)

 

Hmm. Mun mielestä on aika inhottavaa myhäillä, ettei Minnie voi vielä tietää mitään lapsiperheen elämästä. Tuo asenne on aika inhottava ja ylimielinenkin.

 

Ymmärrän Minnien pointin siitä että JATKUVA fb:ssä hehkuttaminen vauvoista ja lapsista ON ärsyttävää ja saattaa pahimmillaan johtaa siihen että "kaverit hylkäävät". Sama koskee tietysti myös sitä, jos joku pälättää jatkuvasti omista koiristaan tai muusta itselleen huipputärkeästä asiasta.

 

Toisaalta, mun puolesta jokainen hehkuttakoon ihan niin paljon kuin haluaa - voihan ne itseään ärsyttävät hehkuttelijat piilottaa naamakirjassa. :girl_wink:

 

 

Oma mielipiteeni on, että jokaisen olisi hyvä muistaa, että vaikka oma elämä pyöriikin lasten/työn/koiran ympärillä, ystävien ei välttämättä. On vain hyvää käytöstä ja huomaavaisuutta ystäviään kohtaan, jos tietoisesti jättää välillä vähemmälle omien asioidensa vatvomisen ja kyselee muiden kuulumisia tai yrittää tietoisesti keskustella välillä aivan jostain muusta, kuin vaikkapa niistä lapsistaan.

 

Vastavuoroisesti esimerkiksi ne lapsettomat ystävät voisivat välillä yrittää tiedustella ja kysellä niitä lapsiperheen arkeen liittyviä kuulumisia ja kestää sen, jos tuleva äiti/äiti ylipäätään hehkuttaa hetkellisesti lapsiinsa liittyviä onnentunteitaan. Mun mielestä näissä asioissa molempien ystävyyssuhteen osapuolten on hyvä joustaa.

 

Sekä ne lapsettomat kaverit että se lapsellinen kaveri voivat kaikki katsoa peiliin, jos ystävyyssuhde tuntuu kariutuneen lapsi/vauvajuttujen takia.

 

Tästä me olemme kai kaikki samaa mieltä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta tuohon vielä pakko sanoa, että minua ainakin häiritsee kovasti jos lapseton kirjoittelee tietävänä asioista, joista ei ole kokemusta. Tyyliin "no minä kyllä ainakin tekisin sitä ja tätä vaikka lapsi onkin". Kun se lapsi siinä mukana on, on kaikki ihan erilaista, mitä vierestä katsottuna tai kuultuna. YLEISESTI ottaen siis girl_smile.gif

 

PISTE grin.gif

Edited by Leeah

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now