Sign in to follow this  
Followers 0
Sugar

Painajaiset

16 posts in this topic

Esikoisella alkoi pahat unet - mielikuvitus on valloillaan. Yöllä tuli kuulemma paha robotti sängyn viereen ja häntä pelotti, meni piiloon peiton alle ja alkoi huutaan äitiä. Oliver on 2,5 vuotias. Ei saa katsoa mitään robotti tms juttuja tellusta.

 

Kertokaa omakohtaisia kokemuksia. Miten teillä on unet vaikuttanut nukkumisiin, miten pääsitte näiden yli että saitte nukkumaan sekä päikkärit että yöunet hyvin? Miten selostatte unet?

Edited by Sugar

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika on nähnyt viimeaikoina painajaisia. Yleensä homma alkaa niin, että poitsu rupeaa puhumaan ja pyörimään unissaan. (Viimeyönä selitti mm. putoamisesta ja rymistelystä jotain.) Sitten alkoi itku. Pojan vieressä olin koko ajan kyselin, että mikä hätänä ja otin syliin. Tyyppi oli vain ihan hysteerinen eikä herää. Huutaa vaan unissaan ja itkun seasta erottui muutamia sanoja. Varmaan 5 minuuttia meni, ennen kuin sain pojan heräämään unesta. Sit kun poitsu herää, se ei enää osaa kertoa unesta mitään. Kainaloon kuitenkin mönkii nukkumaan.

Tätä on viimeaikoina tapahtunut n. kerta viikkoon. Joinain öinä pahoihin uniin on herätty monta kertaa..

Joskus aamulla poika on selittänyt, että äkäinen pupu asuu saunassa yms. juttuja ja sen jälkeen ollaan käyty näyttämässä ettei saunassa asu äkäistä pupua. Ollaan myös sanottu, että puput on kilttejä.

En tiedä mistä noi unet tulee, vissiin on vaan tullut sukuunsa. (Mä + muu perhe mun puolelta ollaan kovia näkemään ihan ihmeellisiä unia. Viimeyönä olin sodassa Venäjää vastaan jne. lapsenakin näin paljon unia.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksesta HelmiQ - ajattelin, että oon ihan yksin asian kanssa tääl foorumilla. :) Vaikeinta on tosiaan tehdä selväksi, että kotona on turvallista olla, ettei täällä ole mitään - meidän tapauksessa robottia. Meille tuli pari kertaa robotti vielä uniin. Toisen kerran jälkeen jututin pojan niin, että robotit auttaa meitä, eikä ne ole pahoja. Mikroaaltouuni, kahvinkeitin ja tietokonekin ovat robotteja. Tää autto hetkeksi ja asiasta vapaasti puhuminen. Sit kolmannella kertaa käskin pyytämään robottia leikkimään, työntään keinuun vauhtia ja tietty selostin, että ne on kuvitelmaa, unta. Oliver kommentoi aamulla, että robotti ei tahtonut tulla leikkimään! :)

 

Lopulta tajusin, miksi Oliverin mielestä robotti oli sängyn päädyssä. Katossa oli ollut itsestäänhohtavat tähdet jo puoltoista vuotta ja ne otettiin pois, samaten heijastavat peilipinnat pojan pyynnöstä seinistä. Robottia ei ole näkynyt. Tosin vastaisuuden varalle käskin Oliveria sanomaan robotille, että jos se tulisi, käske mennä naapuriin, siellä on hienoja muttereita.. :D

 

-- Itse olen hirmukova kans näkeen unia. Lapsena näin unta aina pyörivästä, kieppuvasta, vyöryvästä kivestä ja tuntui että itse pyörtyy eikä pystynyt nukkuun. Mut tää oli vasta joskus ekaluokkalaisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, hyvä homma että teillä nuo robottiunet on jääny ainakin toistaiseks. :) Toi meidän ipana ei vielä oikein osaa puhua niistä unistaan, joten ei olla saatu selvää mitä niissä tapahtuu (paitsi silloin kun se puhuu samalla unissaan) ja silloin kun poika kyseli äkäisestä pupusta.

Joskus muksu on sanonut, että näki yöllä pahaa unta, mutta ku oon kysynyt lisää unesta, ei poika oo kommentoinut.

 

Mulla on muksuna ollut semmoinen painajainen, jossa mä oon junassa, joka kulkee avaruudessa ja on syöksymässä raiteilta pois.

Uni oli tosi ahdistava ja pelkäsin koko ajan, että joudun loppuelämäksi "lillumaan" sinne avaruuteen.

Tää uni toistui usein... Erityisesti kovassa kuumeessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen näkee kanssa paljon pahoja unia, mutta ei osaa kertoa niistä herättyään. Pyörii, vääntelehtii ja huutaa. Usein vielä jonkin aikaa heräämisen jälkeen. Eikös se niin ole, että pahan unen merkitys on herättää unesta, kun on pissahätä. Niin ainakin olen jostain lukenut. Meillä siis mennään pahaan uneen herättyä aina pissalle ja juomaan vähän vettä. Siitä unet sitten aina jatkuu rauhallisina. Tärkeintä on kai aina ottaa pahat unet tosissaan ja lohduttaa lasta. Ja selittää että se oli unta ym. niinkuin tuossa yllä onkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä poika on nähnyt viimeaikoina painajaisia... Tyyppi oli vain ihan hysteerinen eikä herää. Huutaa vaan unissaan ja itkun seasta erottui muutamia sanoja. Varmaan 5 minuuttia meni, ennen kuin sain pojan heräämään unesta. Sit kun poitsu herää, se ei enää osaa kertoa unesta mitään.

En tiä, mutta tää kuulostais unikauhulta (night terror/unihalvaus sanoilla netistä). Lapsi ei siis ole oikeasti hereillä vaikka siltä vaikuttaisi ja näkee painajaista. Luin joskus lapsia koskien tästä aiheesta jostain lasten/perhelehdestä. Mut ei tullut nettihaulla mitään järkevää asiasta.. Muilla tietoa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Mulla ainakin on ollut unikauhusta sellainen käsitys, että selkeästi näyttää siltä ettei lapsi nukkuisi (mutta kuten sanoit, ei oikeasti ole hereillä). Siis tyyliin istuu vuoteessa silmät auki ja kauhun ilme kasvoillaan ja huutaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kans pahat unet on arkipäivää (tai siis yötä). Oikeastaan joka yö tulee joku uni, joka herättää ja itkettää. Usein menee aika kauan ennen rauhoittumista ja mekin käydään juomassa vettä tms. Siihen sitten herää kunnolla.

 

Mies on kans ollu kova näkemään unia ja on yhä aina välillä joku ihmeen salainen agentti unissaan :D Kai se jotenkin periytyvää on!

 

Meillä asiaa hankaloittaa se, että poika ei kauheasti vielä puhu, joten on aika vaikea arvailla, mistä unet tulee. Pitää rajottaa ainakin pelottavien ohjelmien kattomista ja pitäytyä vaan Mimissä ja Kukussa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä alkoivat painajaiset niihin aikoihin kun tutista luovuttiin, eli 2-vuotisynttäripäivän tienoilla. En tosin tiedä, onko näillä asioilla oikeasti mitään yhteyttä toisiinsa, mutta aiemmin yöheräämiset sai hoidettua helposti tutin laitolla ilman sen suurempia itkuja. No, nyt poika kuitenkin herää 1-2 kertaa yössä itkemään. Huutaa äitiä eikä meinaa millään rauhoittua. Muutaman kerran on kyse ollut selvästi yökauhusta (onneksi satuin lukemaan tästä asiasta, muuten olisin ollut hukassa), poika on vaan huutanut ja huutanut silmät lasittuneena eikä häneen ole saanut minkäänlaista kontaktia. Noin 10 minuutin kuluttua on rauhoittunut ja käynyt uudelleen nukkumaan. Onneksi noita varsinaisia kauhukohtauksia ei ole ollut usein, vaan yleensä on ollut kyse (uskoakseni) ihan normaaleista painajaisista. Poika ei vielä puhu niin paljon, että osaisi kertoa nähneensä pahaa unta. Yritän rauhoitella poikaa, että ei hätää, äiti tässä, ja yritän saada nukahtamaan uudelleen. Usein nukuttaminen omaan sänkyyn ei enää onnistu, mutta poika rauhoittuu kun otamme hänet meidän sänkyymme. Olenkin miettinyt, pitäisikö ottaa poika meidän sänkyyn nukkumaan jo illalla, ettei tarttisi yöllä nousta ylös... Kauankohan tällaiset painajaiset tyypillisimmillään jatkuvat?

 

Niin, tuosta unikauhusta luin ensimmäisen kerran opuksesta: Tyttökavereiden opas taaperovuosiin, ja Spockin Järkevää Lastenhoitoa -kirjassakin siitä on muistaakseni jotakin mainintaa

Edited by Karoliina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö on vasta vuoden, joten lienee hänellä ei mitään varsinaisia painajaisia vielä kuuluisi olla. Välillä kuitenkin öllä unissaan pölisee jotain, "kaatuaa" ja alkaa itkeä. Voisin kuvitella, että hän kertaa unissaan päivän pipejä. Välillä saattaa itkeä kauankin vaikka on hereillä.

 

Jotain tuonkin ikäinen varmasti uneen mukanaan vie, sillä sillon kun typy meinasi siihen omenaan tukehtua hän ei halunnut sinä yönä nukkua millään ja jos vahingossa nukahti hetkeksi heräsi samantien hysteerisenä kiljuen.

 

 

Mulla oli itsellä pienenä unessa halluusinaatioita. Ne saattoi mennä niin pitkälle, että kommunikoin selkeästi vanhempieni kanssa, mutta painajainen jatkui silti. Isäni toimi näissä tilanteissa niin, että hän otti mörköä tiukasti kiinni jostakin ja vei sen ulos asti. Siis ei vain pois mun huoneesta vain todellakin ulos. Samalla hän piti tyypille tiukan puhuttelun, uhkasi jopa vankilalla jos vielä tulee (isäni on poliisi). Sitten hän palasi huoneeseeni avasi/sulki verhot varmistaakseen ettei ulkona ole ketään, kurkisti sängyn ja pöydän alle sillain tutkimus meinigillä.

Mut otettiin aina vakavasti, sillä mun unet olivat todellakin karmeita ja mä olin hysteerinen. Niissä ei ollut mitään pupuja vaan murhaajia tai kauhuleffojen typpejä. Mä saatoin saada kimmokkeen kirjankannesta, elokuvankannesta satujen pahoista tyypeistä tms.

 

 

Teininä mulla oli pitkään sellainen mielikuvitus tyyppi joka houkutteli mua lähtemään mukaansa. Koska kaveri kävi vain öisin tai migreenin alkaessa mä tajusin kyllä lopulta, ettei hän ollut oikeasti olemassa, siihen kyllä meni liki vuosi.

 

Painajaisia näen edelleen ja vedän kyllä myös mieheni mukaan näihin uniin. Helppoa on silloin, kun hän on turva, mutta veemäistä, kun hän onkin joku muu...

 

todella toivon, ettei tyttäreni peri mun mielikuvitusmaailmaani mitä uniin tulee. Niissä tulkoot vakavampaan isäänsä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojalla taisi olla viime yönä ensimmäinen unikauhukohtaus. Kävi kirkumaan eikä rauhoittunut sylissä, päinvastoin rimpuili pois. Siinä vaiheessa kun tissikään ei kelvannut, totesin, että kauhukohtauksesta on pakko olla kysymys. Onneksi jaksoi huutaa vain viitisen minuuttia kunnessa nukahti kunnolla uudestaan. Illalla nukahti bussissa ja viereisissä rattaissa istunut isompi poika herätti ravistelemalla kädestä ja kirkumalla niin, että oma poika kävi itkemään kahdesti. Selkeästi näytti tunkeneen uniinkin tuo kokemus, säikähti ihan tosissaan.

 

Perehdyin aiheeseen netissä tänään ja selvisi, että tuo voi olla hyvin periytyvää ja ennakoi myöhempää unissakävelyä, unissapuhumista ja hampaiden nirskuttelua. Olemme siskon kanssa lapsina ja nuorina ravanneet ympäri taloa ja pälättäneet unissamme ihan jatkuvasti, joten kai tässä on totuttauduttava siihen, että pojankin yöt tulevat olemaan villejä. Äiti kertoi, että meilläkin on ollut kauhukohtauksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En huomannut aihetta suoraan tästä, linkatkaa jos jo on. Kauhukohtauksia käsiteltiin alempana ja "öisiä aktiviteetteja", mutta meillä ei kumpikaan näistä ole ongelmana.

 

Meillä siis 2v 10kk tyttö on alkanut näkemään jatkuvasti painajaisia. Melkein joka yö herää monta kertaa itkemään, sanoo näkevänsä pahaa unta. Välillä toki vaan vedättää, kun ei nukuta ja haluaa että me rampataan siellä, mutta selkeästi myös niitä oikeita painajaisia on. Äsken kertoi miehelle itkun seassa nähneensä unta "pahasta lehmästä" eikä millään meinaa päästä unesta irti.

 

Välillä useampikin yö saattaa mennä heräämättä, eli tyttö kyllä nukkuu kun saa nukuttua, ei elämöi tai halua leikkiä keskellä yötä. Mutta miten kauan tällainen "painajaisvaihe" kestää? Miten noihin heräilyihin ja itkuun olisi suhtauduttava? Mistään kauhukohtauksista ei ole kyse, koska tyttö on useimmiten ihan orientoitunut ja ottaa kontaktia jne, rauhoittuu sylissä.

 

Tuntuu että alan olemaan yhtä väsynyt kuin vauva-aikana, silloin ei vaan kaiken päälle tarvinnut käydä kokopäivätyössä. :hysteric:

Edited by Alya

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tytöllä 3v. tuota ihan samaa.. Aloitettiin pari kuukautta sitten päiväkoti ja melkein samaan aikaan nämä painajaiset alkoi. Huutaa aina äitiä unissaan tyyliin: "Äiti älä mene, äiti tulee, äiti en tahdo" jnejne tai sitten höpöttää että karhu/hirvi tulee metsästä syömään hänet.. Tosi paska fiilis itsellä kun neiti selvästi reagoi voimakkaasti päiväkotiin menoon ja lisäksi hyörähti samaan syssyyn käyntiin oikein megauhmaikä.. Odotellaan vaan tässä että hiljalleen rauhoittuu, nyt herää 2-5 kertaa yössä ja usein loppuyö nukutaankin samassa pedissä että jaksaisi tehdä vielä sen työpäivän seuraavana päivänä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuvittelin että täällä olisi ollut enemmänkin juttuja painajaisista, mutta josko tästä lähtisi keskustelu uusilla tuulilla.

 

Meillä esikoinen 3,5v on alkanut pelätä nukkumaan menoa. Kaikki on mennyt aina samanlailla illat joten syy on nähtävästi yöllä nähnyt unet :( Kertoo että ei halua laittaa silmiä kiinni kun joutuu lähtemään yksinään "matkalle" Unet on ovat tähän mennessä (mitä on muistanut kertoa) on naapurin kanssa kanssa moottoripyöräilyä metsään sekä tyttö ollut autotiellä ja kaiketi jäännyt alle tms.

 

Miten pienelle voi selittää että se on vain unta eikä totta?!?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika 2v 3kk on nyt pari kuukautta nähnyt painajaisia, ja itkee herätessään kovasti. Saattaa sanoa, että "mörkö tulee" tai huutaa vain äitiä, mutta selvästi peloissaan. Neuvolassa sanottiin, että puheen myötä mielikuvitus alkaa kehittyä ja kyllä sen huomaa hereilläkin, pojalla on jo kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä.

 

Onneksi unille menemistä ei pelätä eikä nuo vaikuta muuten kuin tuohon heräilemiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä siis 2v 10kk tyttö on alkanut näkemään jatkuvasti painajaisia. Melkein joka yö herää monta kertaa itkemään, sanoo näkevänsä pahaa unta. Välillä toki vaan vedättää, kun ei nukuta ja haluaa että me rampataan siellä, mutta selkeästi myös niitä oikeita painajaisia on. Äsken kertoi miehelle itkun seassa nähneensä unta "pahasta lehmästä" eikä millään meinaa päästä unesta irti.

 

Välillä useampikin yö saattaa mennä heräämättä, eli tyttö kyllä nukkuu kun saa nukuttua, ei elämöi tai halua leikkiä keskellä yötä. Mutta miten kauan tällainen "painajaisvaihe" kestää? Miten noihin heräilyihin ja itkuun olisi suhtauduttava? Mistään kauhukohtauksista ei ole kyse, koska tyttö on useimmiten ihan orientoitunut ja ottaa kontaktia jne, rauhoittuu sylissä.

 

Ja taas täällä. Onkohan tämä joku vuodenaikaan liittyvä juttu vai mikä, kun viime vuonnakin olen ollut syksyllä asialla?

 

Eli jossain vaiheessa tuon edellisen postauksen jälkeen tilanne taas normalisoitui, yöt vakiintui sellaiseen 1-2 heräämistä max. Ja nekin heräilyt liittyi usein janoon, peitonlaittoon ym. Mutta nyt ystävämme painajaiset ovat jälleen täällä. Ja enää niitä ei taltuteta sylissä pitämällä ja puhumalla. Tyttö on alkanut herätä monta kertaa joka yö, huutaa ja kiljuu ja hakkaa, potkii ja rimpuilee kun yritetään ottaa syliin tai pitää kiinni. Ihan unessa eikä millään saa kontaktia. Jos jätetään yksin niin rääkyy. Jos ollaan siellä niin rääkyy. Monta minuuttia. Ja taas uudestaan ja uudestaan jonnekin aamupuolelle asti. Mietin, että liittyykö tämä jotenkin pimeneviin öihin, mutta ei auta verhojen jättäminen raolleen (katuvalo) eikä edes kunnon pikkuvalo huoneessa. Ollaan ihan neuvottomia. :( Kai tämäkin pitää sitten vaan kärsiä ja odottaa, että vaihe menee ohi... Vai mikä ihme neuvoksi!? :girl_cry2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0