AnneJ.

Montako kummilasta on sopivasti?

207 posts in this topic

Minulla on nelja kummilasta, mieheni kanssa yhteisia heista kaksi (vaikkakin tavallaan toimimme molemmat myos kummeina kahdelle "minun" kummilapselleni, jos ymmarratte). Olen asunut ulkomailla suurimman osan kummilasteni elamasta, ja yksi heista asuukin muualla, ja vaikka usein tunnen syyllisyytta siita etten voi olla arjessa aina mukana, tunnen silti olevani kohtuullisen hyva kummi! Ei valimatka mielestani tee kummiudesta sen huonompaa - lahetamme kortteja ja juttelemme puhelimessa (ja skypessa, josta lapset tykkaavat nahda meidat kameran kautta), ja aina kun naemme, leikimme paljon ja olen lastenhoitoapuna niin paljon kuin vain ehdin. Toki muistan synttarina ja jouluna, mutta siita ei kummiudessa mielestani ole lainkaan kyse. Haluan olla kummilasteni elamassa mukana ihan koko elamani ajan, joskus ehka fyysisesti kauempana, mutta sydamessa ovat aina ja muistan kertoa, kuinka tarkeita he kaikki minulle ovat! Mielellani ryhtyisin viela muutaman lapsen kummiksi, jos minulle se kunnia viela suodaan, ja yrittaisin olla lasna vanhempien ja lasten arjessa, ainakin puheluiden/sahkopostien yms kautta, ja toki tapaisin kaikkia aina kun on mahdollista. Kummasti lapset vain oppivat, kuka valittaa ja pitaa tarkeana, vaikka valimatkaa olisikin eika usein nahtaisi! Joten rohkeasti vain kummiksi kaikki valimatkasta riippumatta - rakastaa voi kauempaakin, ja lapsi sen oppii myos pian, kunhan yhteytta pidetaan usein.

Edited by 2010

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta kummius on kunniatehtävä ja todellinen luottamuksen osoitus lapsen vanhemmilta, joten täytyisi olla aika painava syy, jotta kieltäytyisin. Kaksi kummilasta on jo ja lisääkin saa tulla jos on tullakseen. Vaikea sanoa mitään enimmäismäärää enkä usko, että sellaista tarvitsee edes miettiä. Ei niitä kummilapsia ihan joka puun oksalla kasva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkin mielestäni kummius on kunniatehtävä ja varmasti tulen jatkossakin suostumaan kummiksi jos pyydetään, vaikka kummilapsia on kertynyt jo 4. Vanhin on 7-vuotias ja nuorin vuoden vanha. Kaikki ovat minulle tosi läheisiä ja toivon että pystyn pitämään nämä läheiset suhteet ihan aikuisikään asti :) Muutenkin lähipiirissä on pieniä lapsia paljon, joiden kanssa olen tekemisissä, mutta kummilapsiin on aina ollut vähän erityisempi suhde ja heitä hemmottelen myös enemmän ja vietän enemmän aikaa heidän kanssaan.

Edited by cicero

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse pidän maksimina 5. Tällä hetkellä itselläni on 3. vm: 02,05 ja 07

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on mieheni kanssa kolme kummilasta ja se on mielestäni hyvä määrä. Maksimi olisi ehkä viisi kummilasta. Vaikea sanoa mitään tiettyä lukumäärää. Ehkä lukumäärää tärkeämpää on se, että kummilapsi tulee perheestä, joka on minulle tai miehelleni läheinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kuusi kummilasta ja minusta se on ihan riittävästi. Ei vaan ole aikaa lapsille mikä on tosi sääli ja koko ajan on huono kummifiilis :( Ollaan sitä mieltä että ei yhtään enempää kummilapsia ja kaveripiiri tämän tietää. Ei kummiuden pitäisi olla rasite vaan kunnia-asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on yksi "yksityinen" kummilapsi ja lisäksi meillä on mieheni kanssa yksi yhteinen kummilapsi. Luulisin, että joku 3-4 kummilasta olisi ihan ok :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

 

Jos vain aikaa ja valuutta pitäisi tulevaisuudessakin riittää, niin onkohan määrällä väliä? Mielestäni kunhan vain pystyy kummilapsistaan huolen pitämään, ei määrällä sinänsä ole väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä on yksi ja minulla myös yksi. Mielllämme ottaisimme parikin lisää, mutta ei meillä oikein ole sellaisia sopivan ikäisiä läheisiä ihmisiä. Lähimmät ystävämme ovat sanoneet, etteivät lasta hanki. Sisarruksia ei sillälailla sopivasti ole jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on yksi kummilapi joten maksimimäärän miettiminen ei tunnu ajankohtaiselta. Kuten ylempänä on kirjoitettu, kummius on mielestäni tärkeä kunniatehtävä ja tällä hetkellä tuntuu vaikealta kuvitella että haluaisin kummiudesta joskus kieltäytyä. Toki mieli voi muuttua jos kummilapsia tulisi monta lisää eikä aika voisi enää samalla tavoin riittää heidän yksilölliseen huomioimiseensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on kolme kummilasta, 10v., 8v. ja 4v. Kaikki ovat lähisukulaisia, joten tavallaan joka tapauksessa olisi kyseisten lasten ja perheiden elämässä mukana. Ainoastaan kummius näkyy käytännössä siinä, että heille tulee perheen muihin lapsiin nähden ostettua ehkä himpun verran arvokkaampia joulu- ja synttärilahjoja (vaikka se lahjominen ei omasta mielestäni tosiaankaan tärkeintä olekaan, joskus se vanhemmille tuntuu olevan..) ja tehtyä heidän kanssaan ajoittain jotain spesiaalia.

 

Joten vastausta siihen kysymykseen, että niin monta kummilasta on sopivasti kuin normaalistikin tulisi muistettua ja oltua tekemisissä/elämässä mukana. Tokihan se kummius luo jonkunlaisen spesiaalin suhteen lapseen sen olemassa olevan sukulais/tuttavasuhteen lisäksi, mutta omalla kohdalla kummilasten elämässä ei esim. uskonnollisuus näy mitenkään, niin tavallaan kummi on heille päin vain nimike (ja lahjamaatti). Laskin, että lähipiirissä on 7 lasta, joita tulee säännöllisesti muistettua ja vain tosiaan kolmelle olen kummi.

 

Hyvin kelpaisi lisää kummilapsia läheisten ihmisten lapsista ja luultavasti niitä tässä vuosien varrella ehtii tullakin :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on kaksi kummilasta: kummipoika 8v ja kummityttö 9kk...jälkimmäinen on yhteinen mieheni kanssa. Voisin vielä ottaa ehkä pari kummilasta...joku 4-5 kummilasta on mielestäni ihan hyvä :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on yksi oma kummilapsi ja miehen puolelta tulee kaksi lisää.

Ja luulen, että se 4-5 voisi olla hyvä määrä, mutta myönnettävä on, että välimatka on minulle ja meille

suurempi rasite, kuin itse kummilasten määrä. Lähilasten elämään tulee luonnostaan osallistuttua enemmän kuin kaukolasten. :girl_to_take_umbrage2: Valitettavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on viisi kummilasta (miehen kanssa näistä 4 yhteisiä), kaikki ovat ikähaarukassa 1-4 v. Toistaiseksi määrä tuntuu hyvinkin riittävältä, vaikka kummius mieluinen kunniatehtävä onkin. Toisessa ketjussa jo avauduinkin, kun kaipaan kaikkien kohdalla vastavuoroisuutta, edes kiitosta tai pientä raportointia kuvin, kirjein, askarteluin lapsen kehittymisestä...Muistan kaikkia kummilapsia luonnollisesti merkkipäivinä ja jouluna sekä usein tuon matkoiltakin jotain tuliaisia. Ihan kiitettävän summan kummiuteen saa rahaa menemään, joskin oma valintahan se tietysti on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on kolme kummilasta; yksi kummityttö -04 ja kaksi kummipoikaa molemmat -09. määrä on ihan sopiva.. Enkä kieltäytyisi vaikka pyydettäisiin vielä useammalle! Tosin sellainen viisi olis ihan jees.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä on kaksi omaa kummilasta ja sitten meillä on yksi yhteinen kummilapsi eli yhteensä 3. Minä hoidan aina kummilapsille synttäri-ja joululahjat. Kaikki kummilapset asuvat kaukana mutta nähdään heitä ainakin 1-3krt vuodessa, yhtä paljon enemmän koska on miehen veljen tyttö.

 

Me ollaan kieltäydytty tämän jälkeen yhdestä kummilapsipyynnöstä, koska mies halusi, että enempää ei oteta. Olihan se kieltäytyminen vähän ikävää ja yritin perustella ja pahoitella nätisti asiaa ja luulen, että ymmärsivät. Toivottavasti ei enempää pyyntöjä tule. Tuo 3 on meille sopiva määrä ja koska esim. jouluna muistamme tosi monia muitakin sukulaisten ja ystävien lapsia lahjoilla, niin on se melkoinen homma keksiä kivat lahjat ennen joulua. En tarkoita rahallisesti, vaan se järjestely, miettiminen mikä olisi hyvä lahja ja suunnittelu vie melkoisasti aikaa kun kummilasten lisäksi on "pakko" hommata lahjat tosi monelle. Joten joku raja sitten kummilasten määrälläkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä 5 kummilasta, joka tuntuu minulle jo paljolta. Välimatka (500 km) toki tekee osansa, mutta kolme kummilapsista on siskoni lapsia, joten yhteydenpito on "helpompaa" :) Kuulee siis tenavien kuulumisia siskoltani puhelimitse, ja toisaalta, koska on sisko, niin tulee myös nähtyä ja tavattua luonnostaan koko perhettä. Kaksi muuta on kaverin ja serkun lapsia, joihin ei tule valitettavasti pidettyä yhteyttä - tosin ei serkku tai tämä kaverikaan yhteyttä pidä minuun - samalla tavalla kuin aivan siihen omaan lähipiiriin. Itselläni pidän siis tärkeämpänä sitä länäoloa kuin tavaran syytämistä, vaikka se sellaiseksi on viime vuosina mennytkin :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt miehen kanssa kolme yhteistä kummilasta ja joskus ajattelin, että se olisi maksimimäärä, mutta se voi olla, että seuraavan viiden-kymmenen vuoden aikana meidän lähipiiriin syntyy vielä lapsia joille meitä saatetaan pyytää kummeiksi (ei tietenkään varmaa) ja uskon, että koska kyse on läheisistä ja meille tärkeistä ihmisistä, niin suostuttaisiin jos pyydetään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on vain yksi kummilapsi, ihana tyttö ja nyt ainakin tuntuu, että se riittää. Miehellä ei ole kummilapsia ollenkaan, joten jos meitä pyydettäisiin molempia kummeiksi, voin suostua jos mieskin haluaa niin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kaksi kummilasta, yksi tyttö (2002) ja yksi poika (2008). Miehellä ei ole yhtään kummilasta. Jos meitä yhdessä joku läheinen ystävä pyytäisi kummiksi varmasti suostuttaisiin, mutta yksi tai ihan maksimissaan kaksi kummilasta enää meille. En halua enempää, koska haluaisin kuitenkin kaikkiin kummilapsiini pitää yllä jonkinlaisia suhteita, enemmän kuin siis vaan lahjat synttärinä ja jouluna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on mieheni kanssa kolme kummilasta. Mietin tuossa lukiessani muiden vastauksia, että voiko kummiudesta oikeasti pyydettäessä kieltäytyä??? Itse en kyllä tohtisi kieltäytyä, vaikka kuinka monta kummilasta jo olisi. Ehkä se on ennemmin kummiksi pyytäjän/kutsujan mietittävä etukäteen onko ok vielä pyytää vaikka kummilapsia alkaa olla jo aika liuta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Miksei voisi kieltäytyä? Eihän se mikään pakko ole siihen ryhtyä, jos tuntuu ettei pysty/halua tai mikä syy sitten onkaan. Onhan se tietysti ihanaa, jos kummiksi pyydetään ja arvostan sitä paljon mutta mun mielestä ei ole mikään pakko siihen suostua. Toki mahdollisimman kauniisti ja asiallisesti se kieltäytyminen olisi hyvä hoitaa. Ainakaan mun ja kaverini suhde ei tuosta kieltäytymisestä mitenkään mennyt huonommaksi.

 

Ehkä "vanhan kansan" mielestä kummiudesta ei oikein voi kieltäytyä, muistan että äitini olisi joskus näin maininnut. Ajat ja tavat kuitenkin muuttuvat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kolmen tytön kummitäti girl_smile.gif . Tytöistä pari on -95 syntyneitä ja kolmas 2005. Viime kesänä juhlittiin siis parit konfirmaatiot. En tohtisi kieltäytyä, jos kummiksi joku vielä pyytäisi. Ei kyllä mitään hinkua ole kummihommiin, joten tämä kolme on mielestäni sopiva!

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now