Yks Iskä

Luonnollinen synnytys

53 posts in this topic

Meidän pojan on aina saanut aika varmasti huutamaan, jos on tissiä yrittänyt tyrkyttää silloin, kun ei ole nälkä. Tosin pojalta otettiin bilirubiinikontrolli ihan vaan lämmittämällä vähän kantapäätä, märähti vähän, muttei kauaa surrut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä jäin ihmettelemään, että onko pojulle annettu glukoosia, vaikka en sellaista muista ollenkaan tapahtuneen, vaikka pojulta otettiin kantapäästä useasti verta synnärillä. Me lämmitettiin kans pojun kantapäätä lämpöisellä vesihauteella ennen verikoetta ja olen aika varma, että ei mitään glukoosia anettu. Että tuskin se ainakaan kovin rutiinia on?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä ei annettu glukoosia verikokeen yhteydessä, mutta muistaakseni lääkärintarkastuksen yhteydessä annettiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ Meillä ei annettu glukoosia verikokeen yhteydessä, mutta muistaakseni lääkärintarkastuksen yhteydessä annettiin.

 

 

Miksi ihmeessä annetaan ennen lääkärintarkastusta? Eihän se satu. Siis annetaanko vain että lapsi on hiljaa eikä häiritse lääkärin työtä? :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En ole sataprosenttisen varma, saiko tyttö tuota glukoosia silloin. Nämä asiat unohtaa hyvin nopeasti eikä asia tuntunut mitenkään merkitykselliseltä silloin. :rolleyes: Joka tapauksessa kyse oli siitä, että koska tuttia tyttö ei vielä silloin syönyt, niin lääkäri halusi rauhoittaa tilanteen antamalla mahdollisesti sitä glukoosia.

 

Itseäni tällainen käytäntö ei häiritse, sillä kyllähän se helpottaa myös lapsen oloa, kun ei tarvitse rimpuilla lääkärin käsittelyssä. Tietenkin aina parempi, jos glukoosia ei tarvitse antaa ja sen myönnän, että hyvin herkästi ja vanhemmilta kysymättä hoitaja sitä tuikkasi suuhun, mutta ei se nyt maatakaatava juttu ole.

 

En kuitenkaan näe tuota glukoosin antamista kerran tai pari sen kummempana juttuna kuin vaikkapa tutin antamisena tai lelun tökkäämisellä käteen isomman lapsen kohdalla. Tissiä kun on hankala siinä tilanteessa suuhun antaa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä en tajua mikä kumma siinä glukoosissa nyt ois niin pahasta. meillä jompi kumpi pojista sai sitä joskus jossakin lääkärin tekemässä tutkimuksessa..en nyt kuollaksenikaan muista mitä tutkittiin mutta pojan piti pysyä paikallaan ja siksi sai vähän sokeria maiskuteltavaksi.

 

ja ei, ei siksi ettei häiritsisi lääkärin työtä vaan koska jotkut tutkimukset edellyttävät paikallaan oloa..ja aina ei sitä tissiäkään voi suuhun laittaa :rolleyes: kyllä se on lapsen etu mitä siinä haetaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites
mä en tajua mikä kumma siinä glukoosissa nyt ois niin pahasta.

 

 

Meillä on perusteena se, ettei meillä muutenkaan anneta sokeria lapsille. Pyritään välttämään sitä mahdollisimman pitkään.

 

Emme myöskään laita alle puolivuotiaan suuhun muuta kuin rintamaitoa ja d-vitamiinia, ainoastaan lääketieteellisistä syistä voidaan antaa muutakin. Ja ei, joku lääkärintarkastus ei ole mikään lääketieteellinen syy :rolleyes: Kyllä kokeneelta lääkäriltä onnistuu peruskotiinlähtötarkastus ilman mitään sokeritippojakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja ei, joku lääkärintarkastus ei ole mikään lääketieteellinen syy :rolleyes: Kyllä kokeneelta lääkäriltä onnistuu peruskotiinlähtötarkastus ilman mitään sokeritippojakin.

 

No ei kyllä ihan pidä paikkaansa tuokaan, mutta siinä olen samaa mieltä, että kyllä vanhempien toivomusta pitäisi kunnioittaa, vaikka ammattilaisena olevinaan tiedettäisiin paremmin. Ja tämä pätee kyllä muussakin kuin glukoosiasiassa; olen nähnyt mm. tilanteita, joissa tuore äiti ei saa itse pestä vauvan pyllyä, "kun se kestää niin kauan, minä vaan nopeasti tämän tästä...". Että hei haloo, osastolla 1,5 hoitajaa yhtä vauvaa kohti, ja toiminnan periaatteena on perhekeskeisyys, perheeksi kasvaminen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen! :blink:

 

Kantapään lämmittäminen on mitä mainion teko niin vauvan kuin labrantädin tai -sedänkin kannalta; lämmin kantapää antaa näytteen helposti, eikä vauvaa tarvitse pistellä ja kaivella näytteen saamiseksi. Jos vauva närkästyy oikein kovasti, niin sokeritippa on mielestäni aika harmiton tapa saada ikävä tuntemus ja paha mieli pois - ei se sitä tarkoita, että lapsi on sokeriaddikti heti syntymästään ja parkuu kaupassa karkkia ennen kuin on ensimmäistä sanaansa tuottanut. Sitä en pidä hyvänä, että yörauhan nimissä syötetään vauvoille sokeria. Ei ne kiusallaan itke, vaan ilmaisevat tarpeitaan. Vika lienee silloin henkilöstöpolitiikassa. Vaan missäpä muuallakaan, tällä meidän alalla...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melkoisen todennäköistä on, että jos näit vauvasi synnärillä tuttia tyytyväisenä syövän, mutta enää kotona se ei maistunut niin kyseinen kapistus oli suuhun liimattu glukoosin avulla.

 

Henkilökohtaisesti olen sitämieltä, että kun kerran olin niin itsekäs, että lykkäsin vauvani henkilökunnan vastuulle jotta sain itse nukuttua paremmin ja käytyä suihkussa ei mulla ole oikeutta valittaa. Hoitajat helpottavat omaa työtään , vauvan oloa ja äitien mukavuutta inhimillisella tavalla, josta ei ole haittaa kenellekään, päin vastoin.

 

Sikäli mikäli ei ajatuksesta tykkää on ehkä parempi tehdä kantansa selväksi ja hoitaa vauvansa nurkkumatta ihan itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hoitajat helpottavat omaa työtään , vauvan oloa ja äitien mukavuutta inhimillisella tavalla, josta ei ole haittaa kenellekään, päin vastoin.

 

Vaikka olenkin tässä koko ajan paasannut sokerin puolesta, niin osastojen tilanne on aika pahasti perseellään, jos vastasyntyneitä täytyy "lääkitä" hiljaiseksi kun ei ehditä hoitaa. Ja perseelläänhän se onkin, mutta mistäpä hoitajat ja raha niiden palkkaamiseen. Onnekseni olen saanut työskennellä sellaisissa paikoissa, joissa itkevä vauva otetaan syliin, syötetään ja kuivitetaan, ja pidetään sylissä myös yöllä. Yöaikaan hoidot toki tehdään "säästäen", eli mahdollisimman vähäeleisesti että vauvan olisi helpompi rauhoittua uudestaan nukkumaan, mutta kyllä sylihoitoa on tarjolla sitä tarvitseville. Ehkä me sitten kotiutetaan puntti, joka ei osaa nukkua ilman syliä, niin tai näin, aina jonkun mielestä menee vituralleen. :) Näin taas lapseton lastenhoitaja puhuu puhtaasti ammatillisesta näkökulmasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä annettiin välillä glukoositippa suuhun, että likka olisi alkanut imeä, ja yleensä se tepsikin. Oli aluksi vähän laiska muuten imemään. Mutta ei tuota konstia kyllä ikinä käytetty verikokeen oton yhteydessä, vaikka se tipparuisku olikin siinä likan kärryssä. Hoitaja yleensä vaan hieroi kantapäätä hetken, mutta tuli siitä silti aina huuto. Ens kerralla tiedän, että voihan sitä lykätä sen tipan suuhun, niin lapsella ei olisi niin kamalaa.

 

Ei meilläkään ole noiden sairaalaan glukoositippojen jälkeen annettu lapselle sokeria vielä, eikä hetkeen ole tarkoitus antaakaan. Tuskin se, jos sairaalassa muutaman tipan saa parin päivän ikäisenä, vaikuttaa siihen, että ipana tahtoo heti pian sokerisia herkkuja ja se on sitten ihan pilalla koko lapsi. Järkeä saa varmaan käyttää tässäkin asiassa eikä olla niin mustavalkoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Järkeä saa varmaan käyttää tässäkin asiassa eikä olla niin mustavalkoinen.

 

Amen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
En ymmärrä miksi laittaa vauvan suuhun glukoosia jos äiti voi yhtä hyvin imettää lasta samanaikaisesti. Meidän tyttö on kerran käynyt verikokeessa, ja tietysti imetin häntä pistämisen ajan. Meni ihan huomaamatta koko pistos. Valitettavasti henkilökunta esim. synnärillä ei useinkaan suosittele tällaista, koska onhan se heille helpompaa lykätä se glukoositippa suuhun ja tehdä tarvittava toimenpide.

 

Oletko koskaan ajatellut tätä siltä kannalta, että jos lasta imettää samaan aikaan kun pistetään, niin voi lapsi yhdistää toisiinsa kivun ja imetyksen. Imetys toimii lohduttaja ehkä silloin kun on kyse kertaluontoisesta näytteenotosta, mutta entäs silloin kun verinäytteitä pitää ottaa kolme kertaa päivässä (mikä siis on täysin normaalia kun synnärillä seurataan lapsen verensokereita). Onhan se aika hämmentävää pienelle, kun välillä imettämisen yhteydessä äiti paijaa ja välillä antaa jonkun vieraan ihmisen tuottaa kipua.

 

Kyllä sitä sokeria siis annetaan lapsille ihan sen takia, että se helpottaisi heidän oloaan. Laitetaanhan isommille lapsille puudutusrasvaa ennen näyttöönottoa, jottei se tekisi niin kipeää, niin miksei sitten vauvoille voisi sitä sokeria antaa. Ja se miksi sitä annetaan lääkärin tutkimuksen yhteydessä johtuu siitä, että tosiaan osa tutkimuksista vaatii lapsen olevan rento.

 

Kyllä suurimman osan aikaa ne hoitajat ja lääkärit ajattelevat ihan vain sitä lapsen ja vanhempien parasta. Ei siellä sairaalassa yritetä ketään kiusata, syrjiä ja vähätellä (vaikka tietysti niitä elämäänsä kyllästyneitä ihmisiäkin löytyy), asiat pyritään tekemään niin, että se oli kaikille mahdollisimman hyvää ja helppoa, niin perheille kuin henkilökunnallekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos lapsen elämää ajattelee kokonaisuutena, niin pari sokeritippaa tuntuu aika mitättömältä asialta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Lääkintähenkilöstö haluaa katkaista napanuoran niin pian kuin mahdollista, tai ainakin kun se lakkaa sykkimästä (tai 5 minuutin kuluttua). Kuitenkin se on viimeinen yhteys vauvan sekä äidin välillä antaen tukea ja turvallisuutta. Ei ole mitään syytä, miksi sitä ei voisi jättää paikalleen tunniksi."

 

Minähän en synnytyksistä vielä mitään tiedä, mutta tämä kohta särähti hieman korvaan. Tuntuu ainakin näin etukäteen, etten todellakaan haluaisi sen napanuoran hengailevan kanssamme tuntia siinä sängyllä. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ja kun istukankin pitää irrota tunnin sisään synnytyksestä tai äiti pääsee visiitille leikkaussaliin niin mitä ihmeen yhteyttä siinä sitten ylläpidetään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kanssa kyllä oikein ymmärrä tota yhteyttä ja tukea. Siis onhan synnytys (tai siis syntyminen) hyvin dramaattinen ja traumaattinenkin kokemus vauvalle varmasti, mutta ulos sieltä on tultava enkä oikein näe että sen napanuoran roikkuminen siinä pidempään jotenkin kovasti lohduttaisi. Ajattelisin että tärkeintä on saada sitä äidin (ja isän) läheisyyttä ja sellaista turvaa niin paljon ja aikaisin kuin se vain on terveydellisesti mahdollista.

 

Tuntuu vähän että kysymys on tosi tärkeistä asioista - siitä ettei synnytystä liikaa medikalisoitaisi ja että vastasyntynyt saisi mahdollisimman hyvän alun elämään - mutta perspektiivi pääsee katoamaan kun puhutaan sokeritipoista ja minuuteista napanuoran katkaisemiseen. Sellainen tuntuma mulle tulee tästä keskustelusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua nauratti, kun vauvaa kiellettiin pesemästä heti, koska

 

"Tämä poistaa hienot luonnolliset kosteuttavat aineet, jotka suojaavat vauvan ihoa ankarilta ilman lämpötilan muutoksilta, kuivuudelta ja ympäristön saasteilta. "

 

Jos vauva pestään vaikka viiden tunnin päästä synnytyksestä niin minkähän verran niitä ympäristön saasteita ja ankaria lämpötilan muutoksia saadaan estettyä siinä ajassa? Ei siellä sairaalassa varmaan nyt niin paljoa niitä ilmansaasteita ole, että ne vaikuttaisivat lapsen ihoon tuossa ajassa.

 

Mutta ei tuollaista new age -tyyppistä uskonnollista tekstiä kannata ihan tieteelliseltä kannalta ottaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikas negatiivissävyinen olo jäi tuosta kirjoituksesta. Halusivat antaa sen kuvan ettei sairaalaan voi mennä turvallisia mielin. :mellow:

 

Ainut mitä olen noista itsekin miettinyt on tuo K-vitamiinipistos.... Tarvitseeko sitä vauvaa nyt heti mennä neuloilla tökkimään kun maailmaan pääsee... :unsure: Voi pientä.

 

Luotan kyllä haikaranpesän ja kättärin henkilökuntaan niin etteivät nyt heti nappaa lasta äidin rinnalta retuutettavaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En viitsinyt edes lukea artikkelia sen saamien kommenttien jälkeen.

 

Haikarassa sain vauvan heti rinnalle kun pakolliset tutkailut oli kätilöt hoitaneet (siinä mun mahan päällä melkein nekin). Mittaukset ja pesut suoritettiin vasta 4-5 tuntia syntymän jälkeen (en tiedä oliko tuo tarkoituksellista vai ei kun henkilökunnasta tuntui muutenkin olevan pulaa mutta eipä siitä mitään haittaakaan ollut kun sai rauhassa toipua vauvan kanssa ja tutustua).

 

K-vitamiinipiikki on sellainen pieni välttämättömyys että itse en ainakaan uskaltaisi jättää sitä vastasyntyneelle antamatta vaikka voisi valita. Itse en muista edes koko piikin antamista vaikka muuten on hyvin muistissa kaikki tapahtumat ennen kuin vauvan sain rinnalle ja ne mulle selitettiin ja esiteltiin tosiaan ihan siinä vieressä. Jotenkin tuntuu ettei sellainen pieni pistos ole vähääkään haitallinen siinä tilanteessa.

 

Jokusen tunnin välein otettuja sokeriverikokeita varten tosiaan vaan lämmitettiin kantapäätä. Lääkärin tekemän kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä annettua glukoosia ei tosin sen kummemmin selitetty kuin tarpeella pitää vauva rauhallisena, ja siitä jäi ainoastaan vähän sellainen olo, että mikähän juttu tuokin nyt oli. Pieni juttu sinänsä, mutta ehkä ainoa glukoositutin lisäksi, mitä itsekin voisi jollain tapaa kyseenalaistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuntuu vähän että kysymys on tosi tärkeistä asioista - siitä ettei synnytystä liikaa medikalisoitaisi ja että vastasyntynyt saisi mahdollisimman hyvän alun elämään - mutta perspektiivi pääsee katoamaan kun puhutaan sokeritipoista ja minuuteista napanuoran katkaisemiseen. Sellainen tuntuma mulle tulee tästä keskustelusta.

 

Samoin.

 

Harmittaa että aiheen "Luonnonmukainen synnytys" alla keskustellaan näin ääripää kirjoituksesta (tietysti se oli kirjoituksen otsikko)... Toivottavasti ihmisille ei nyt tule sellainen olo että luonnonmukainen synnytys olisi pelkästään new age hömppää... Itse koen luonnonmukaisen synnytyksen tarkoittavan äidin ja lapsen kuuntelemista kaikissa synnytystä edeltävissä, sen aikaisisissa ja sen jälkeisissä hetkissä. Itse myös kuulutan tuota synnytyksen medikalisoitamisen välttämistä sekä luonnonmukaisten kivunlievitysten saataville tuomista.

 

Toki tästä keskustelusta mieleen jäi ajatus tuosta glugoositutista... kun asia joskus on ajankohtaista niin pitääkin asiaan perehtyä. Turhia toimenpiteitä kun itse kyllä vierastan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika sai glukoosi tipan suuhun lääkärintarkistuksessa, eikä sitä sen enempää minulta kysytty kättärillä vaan se tehtiin. Jos olisivat kysyneet niin toki olisin luvan antanut. Lääkäri sai tehtyä tarkistuksen nopeasti eikä toinen joutunut kärvistelemään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

K-vitamiinipiikki on sellainen pieni välttämättömyys että itse en ainakaan uskaltaisi jättää sitä vastasyntyneelle antamatta vaikka voisi valita.

 

Ja jos joku ei tiedä miksi se on välttämättömyys, niin sillä esim. estetään sisäistä verenvuotoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomen lastenlääkäriyhdistyksen sivuilla on esitelty vastasyntyneen K-vitamiiniasia todella fiksusti. Asia on selvitetty fiksusti ja uskoisin lähteen olevan luotettava..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä mun asuinmaassa oli äskettäin lehdissä juttua K-vitamiinista, tai oikeammin siitä että jotkut vanhemmat kieltäytyvät siitä ja tämän seurauksena oli sitten ainakin yksi vauva joutunut pitkään tehohoitoon. Hän oli siis ollut jo useamman viikon ikäinen terve vauva, joka oli äkillisesti mennyt todella huonoon kuntoon. Yksi pistos on aika pieni juttu verrattuna siihen mitä sen antamatta jättäminen voi aiheuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now