Trio

Ekaluokkalaiset

41 posts in this topic

Lukuvuosi on jo voiton puolella, mutta vielä ehtii hämmästellä ja kummastella pienten ekaluokkalaisten elämää.

 

Mitä ajatuksia ensimmäinen kouluvuosi on tuonut tullessaan?

 

Meidän esikoinen on nyt ekalla, ja tilanne onkin siis uusi ja ihmeellinen sekä pojalle että äidille :D

 

Koulu sujuu hyvin. Poika on pienestä pitäen ollut rauhallinen ja tunnollinen, joten sen puolesta ei mitään huolestumisen tunteita etukäteen juuri ollutkaan.

 

Mutta toisaalta, rauhallisuus yhdistettynä ujouteen nosti pintaan pienen pelon sosiaalistumisen puolesta. Saako poika kavereita, pärjääkö isossa porukassa, villimpien lapsien keskellä?? Mutta hyvin on senkin osalta onneksi mennyt.

Opettajan mukaan poika vetäytyy mielellään villeimmistä leikeistä sivuun, mutta osallistuu silti innokkaasti kaikkiin yhteisiin touhuihin ja on tykätty kaveri :)

 

Äidille suurin "shokki" eskarin jälkeen oli se, kuinka vähän loppujen lopuksi vanhemmat lastensa koulupäivistä saavat tietää. Toki poika itse kertoo tapahtumista ja opettajalta lippuja ja lappuja kotiin tulee, mutta naamatusten opettajan olen nähnyt tähän mennessä kaksi kertaa! Eskariopen kanssa käytiin vuosi sitten päivittäin lyhyempiä ja pidempiä keskusteluja kaikesta maan ja taivaan väliltä.

 

Entäs sitten vapaa-aika?

Kuinka paljon ekaluokkalaisen reviiri on laajentunut ja kuinka paljon sen uskaltaa antaa laajentua?

 

Meillä poika kulkee tällä hetkellä koulumatkat kävellen, lisäksi lähellä sijaitseviin harrastuksiinsa kulkee yksin.

Vielä ei pojalla ole mitään intoa mihinkään yksin lähteä seikkailemaan, ja koulukaveritkin asuvat niin laajalle levittäytyneellä alueella että vielä tarvitaan äidin/isän apua heidän luokseen pääsemisessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun tyttö on jo tokalla, mut jospa siitä viime vuodesta vielä jotain muistais...

 

Toi muakin aluksi hämmensi, että enää ei päivästä tullutkaan tietoa. Eskariopet tosiaan tapas joka päivä kaks kertaa ja aina muutama sana tuli vaihdettua. Opettajan näkee vain silloin tällöin ja reissuvihkon välityksellä sit keskustellaan, jos aihetta on. Meidän tyttö on kyllä tosi reipas eikä mitään ongelmia ole ollut, joten sikäli olen kai kaiken tarvittavan tiedon saanut ja hyvin tähän on jo totuttu. Hyvin ilmeisesti kaikki menee, ainakin oppiminen tuntuis etenevän hyvin ja kavereitakin on.

 

Toinen huolenaihe oli iltapäivät ja yksin kotona oleminen. Meillä nyt oli tilanne semmoinen, että yksinoloa tuli max kolme tuntia päivässä, ja mä olen ihan lähellä töissä, joten tarvittaessa olisin kymmenessä minuutissa kotona, jos joku katastrofi tulis. Niinpä me ei otettu iltapäivähoitoa, ja hyvin sujui kaikki. Aluksi reviiri ei laajentunut kuin koulumatkan verran, ja meillä koulu on n. 200 metrin päässä, eikä tartte yhtään autotietä ylittää. Aika pian kuitenkin tuli kulkemisia kavereille ja on me annettu mennä aika vapaasti. Luokkakaverit asuu kaikki tässä 1,5 kilsan sisällä, alle kilsan päässä ne joilla eniten tyttö käy leikkimässä. Hyvällä kelillä saa mennä pyörällä (tietenkin ehdoton kypäräpakko) tai potkulaudalla, mutta kävellenkin menee. Meillä on sääntönä, että kaverille saa mennä, jos läksyt on tehty, mutta pitää eka ilmoittaa äidille tai iskälle ja kännykkä pitää aina ottaa mukaan. Usein mä joudunkin soittamaan sitten kun on kotiintuloaika, mutta onhan se hyvä niinkin päin, että tyttö saa tarvittaessa yhteyden, jos vaikka matkalla tulee joku hätä tai "hätä". Hyvin on mennyt ja ainakaan toistaiseksi ei ole mitään "katoamistemppuja" harrastettu. Puhelin on kyllä ihan korvaamaton apuväline tässä oman reviirin laajentamisessa, niin ei tartte äidinkään olla niin kovasti huolissaan.

 

Harrastukset meillä on sen verran kauempana, että kuskaan vielä autolla. Vuoden parin päästä varmaan osaa jo kulkea pyörällä tai junalla huonolla kelillä.

 

Ja kyllä tyttö mulle soitteleekin melkein päivittäin. Joskus asiana on "Saanko mennä kaverin luo", joskus "saanko ottaa/tehdä/syödä jotakin" ja joskus ihan vaan tärkeää ilmoitusasiaa tyyliin "äiti mä askartelin pahvista semmoisen päläpäläpälä...".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota kontaktiasiaa (vähyyttä) voisin hieman valottaa, koska se tuntuu olevan yleinen ihmettelyn aihe muutenkin.

 

Eskarissa on ensinnäkin enemmän aikuisia lasta kohden kuin koulussa, open lisäksi hoitajia 1-2 kpl. Näin heillä on enemmän aikaa myös irrottautua keskustelemaan vanhempien kanssa. Lisäksi eskarissa on vielä paljon vapaata leikkiä, kun taas koulussa ollaan lähes koko ajan kontaktissa lasten kanssa, paitsi välitunnit.

 

Yleensähän ekaluokkalaisten vanhemmat tapaavat opettajaa, kun he hakevat lapsia koulusta. Opettajalla on kuitenkin usein vielä tunteja pidettävänä muille luokille, joten hän saattaa olla tässä vaiheessa kiiruhtamassa jo seuraavaan luokkaan, jos häntä ei näy.

 

Koulu ja eskari ovat aika eri maailmoja. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eskari ja koulu todellakin ovat eri maailmoja, mutta silti se yllätti ;)

 

Meillä poika kävi eskarin koulun yhteydessä olevassa ryhmässä (ihan omat tilat eskarilaisilla, ei siis luokkien yhteydessä) ja siellä heillä oli vain yksi ope + avustaja tarvittaessa.

 

Mutta kun poikaa sinne joka päivä kuskasi (loppuajasta tosin kulki jo kävellen ainakin toisen matkan kun on melkein tuossa vieressä), tuli open kanssa samalla höpöteltyä vaikka mitä :D. Reissuvihkoon tottuminen oli tälläiselle suulaalle äidille melkoinen shokki vaikka etukäteen olikin tiedossa kommunikoinnin vähentyminen koulun alkaessa.

 

Meillä nuo iltapäivät on onneksi helppoja. Mä olen kotona, joten poika saa tulla koulusta suoraan kotiin eikä tarvitse ikinä olla yksin. Yksi murhe vähemmän. Tulevina vuosina on nuorempien lasten kanssa edessä luultavammin nuo iltapäiväkerhot yms. koska tämänhetkistä työtäni en todennäköisesti ikuisuuksia jatka.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Yleensähän ekaluokkalaisten vanhemmat tapaavat opettajaa, kun he hakevat lapsia koulusta. Opettajalla on kuitenkin usein vielä tunteja pidettävänä muille luokille, joten hän saattaa olla tässä vaiheessa kiiruhtamassa jo seuraavaan luokkaan, jos häntä ei näy.

 

Täh? Ihanko oikeesti jotkut vanhemmat hakee ekaluokkalaisen koulusta noin niinkuin säännöllisesti? :blink: Mä en muista koskaan kuulleeni yhdestäkään tapauksesta (Suomessa), eikähän se tavalliselle työssäkäyvälle vanhemmalle ois mahdollistakaan.

 

Sanottakoon vielä, että tokihan mä ymmärsin ja arvasinkin tän muutoksen kouluun siirryttäessä, enkä mä sinällään välttämättä kaipaakaan päivittäistä "raporttia", siitä huolimatta se tuntui aluksi hämmentävältä ja erilaiselta. Vähän siltäkin kantilta (mä kun olen mestari huolehtimaan ja huolestumaan turhista asioista), että jos lapsi ei jostain syystä ilmestyisikään kouluun aamulla (ts katoaisi matkalla), mä en saisi tietää siitä kuin vasta illalla.

 

Ja nyt tosiaan kun ollaan jo tokaluokalla menossa, niin tähän on jo tottunut ja hyvin menee. Poika aloittaa koulun puolentoista vuoden päästä, niin nyt voinkin jo alkaa stressaamaan siitä. Se kun on paljon höpsömpi ja lapsellisempi kuin tytär tossa iässä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläpäinkään ei ole tapana lapsia koulusta hakea/viedä. Jotkus vanhemmat kyllä kuskaavat lapsensa kouluun mutta jättävät kyydistä pois koulun kohdalla sen kummemmin heitä saattelematta.

 

Opettajaa tosiaan nähdään noin kaksi kertaa lukukaudessa. Syksyllä oli ensin vanhempainilta, sitten vanhempainvartti. Eli ainoa kahdenkeskinen tapaaminen on tähän mennessä tuo vartti, joka nimensä mukaan todellakin kestää vain 15 min :blink: Onneksi kuitenkin on reissuvihko jonka välityksellä voi asioita hoitaa ja puhelinkin toimii :)

 

Meillä on keskimmäinen menossa myös puolentoista vuoden päästä kouluun, ja murehdin jo nyt... Esikoinen on aina ollut todella rauhallinen, vakaa ja luotettava ja häneen on pystynyt luottamaan esim. koulumatkojen onnistumisessa. Toista se tulee tämän seuraavan koululaisen kohdalla olemaan :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Täh? Ihanko oikeesti jotkut vanhemmat hakee ekaluokkalaisen koulusta noin niinkuin säännöllisesti? :blink: Mä en muista koskaan kuulleeni yhdestäkään tapauksesta (Suomessa), eikähän se tavalliselle työssäkäyvälle vanhemmalle ois mahdollistakaan.

Aika harva varmaan loppujen lopuksi, mutta kyllä vanhempia joka päivä esim. meidän koululla näkee tuomassa ja hakemassa sisällä asti. (Myös riisumassa ja pukemassa...) Kotiäitejä tai vuorotyöläisiä taitavat olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullahan ei lapsia ole, mutta jos opettajan ominaisuudessa vastaisin tuohon koulusta hakemiseen. Monissa kunnissa koulumatkat on niin pitkiä, että jotenkin kyydit on järjestettävä, ja jotkut vanhemmat haluaa itse tuoda ja viedä lapsensa. Joillain voi olla esim. 100 metristä kiinni, kuuluuko ilmaisen koulukyydin piiriin.

 

On muuten oman työn kannalta mielenkiintoista lukea näitä teidän ajatuksia ja pohdintoja. Jos joskus eka luokkaa opetan, niin tiedänpä ainakin millaisia juttuja vanhemmat miettii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo koulusta hakemisjuttu voi tietty riippua myös paikkakunnasta. Kokemusta on opena sekä kaupunkikoulusta että kyläkoulusta. Kyläkoulussa vanhemmat hakivat lapsiaan usein koulun päätyttyä, varsinkin maalla asuvat. Ja ihan kivahan siinä oli vaihtaa kuulumisia äitien ja isien kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistan vielä yhden ala-asteen luokkakaverin; iäkkäiden vanhempien iltatähti, jolla ikäeroa sisaruksiin yli 30 vuotta. Hän tuli aamulla pyörällä kouluun, n. 2,5 km. Isä saattoi koulun pyörätelineille asti. Iltapäivällä äiti oli vastassa pyörätelineillä. Luokkaretkille ei saanut osallistua ellei KUMPIKIN vanhempi päässyt mukaan valvomaan.Ja tämä siis ihan koulun alusta kuudennen luokan loppuun saakka. Yläasteella sai jo itse kulkea ainakin toisen koulumatkan. Kaveri oli muutenkin todella herkkä, säpsähtelevä ja säikky, hermostunut ja äärimmäisen ujo ja arka. Ja sitä ihanampi olikin kuulla kuulumisia, että hän on valmistumassa ammattimuusikoksi, ja on nykyään todella näyttävä ja taitava esiintyjä!! :)

 

Mutta tässä siis yksi kertomus sieltä toisesta ääripäästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalta, kun ajattelee, niin monissa maissa on ihan yleistä ja tavallista, että vanhempi vie ja hakee lapsen koulusta ainakin alaluokilla. Tosin niissä maissa kotiäitiys taitaa olla yleisempää, eikähän työssäkäyvä vanhempi tosiaan pystykään aamuin illoin koululla olemaan vastassa. Joku tutkimuskin on kai tehty (en muista mistä luin), että Suomessa lapset joutuvat itsenäistymään paljon aikaisemmin kuin näissä "kotiäitimaissa". Ja sehän ei varmaan ole pelkästään hyvä asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä koulu alkaa esikoisen osalta ensi syksynä ja samaan syssyyn osuu myös mun töihin paluu, tosin ekan kuukauden olen vielä kotosalla. Eniten mietityttää se, kuinka poika suoriutuu kouluun lähdöstä, kun me molemmat mennään niin aikaisin jo töihin, että joutuu olemaan aamusta yksin. Miten teillä muilla, oletteko olleet kotona vielä lapsen lähtiessä aamulla kouluun?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle oli helpotus että yhteydenpito väheni kouluun mentäessä, mä en oo ite kauheesti koskaan jaksanut höpötellä tuotaessa tai vietäessä vaikka sosiaalinen olenkin. Koulusta en oo suostunut hakemaan "muuten vaan" vaikka olisikin onnistunut kun olen halunnut opettaa lapselle itseluottamusta ja rohkeutta kun osaa itse mennä koulumatkat.

 

Kaupunkikoulussa oli lyhyt kävelymatka, mutta joutui ylittämään autotien (mikä minua huolestutti...) Onneksi tokalle vai kolmannelle mentäessä vaihtui toiseen rakennukseen joka oli tien "meidän" puolella joten pääsi meidän takapihalta koulun takapihalle. Isän kämpältä olikin vähän turvallisempi reitti koululle...

 

Nyt tyttö on maalaiskoulussa, puolet oli kolmannesta luokasta ja nyt neljäs luokka miltei käyty, vien joskus autolla jos olen lähdössä samaan aikaan tai jos on tosi kurja keli. Matkaa on vajaa 2 km jonka taittaa pyörällä ja talvella kävellen. Isän luota hakee minibussi/taksi ja iltapäivällä tyttö tulee kävellen meille josta isän viikolla isä noutaa töiden jälkeen. Ei tule niin yksinäinen olo kun on lyhyt matka, kaverit lähellä ja jos meillä on iltavuoro niin ollaan jonkun aikaa vielä kotonakin kun tyttö pääsee koulusta.

 

Sori, nyt tuli jo muitakin luokkia kun ekaluokka... :rolleyes:;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aamut hoidettu niin, että tytölle on laitettu puhelimeen hälytys soimaan kun pitää lähteä. Aluksi mä vielä soitin perään ja varmistin, että on tosiaan lähtenyt. Nyt tyttö osaa jo itsekin kellon, mutta hälytyksen haluaa vielä laitettavaksi. En kuitenkaan enää soita perään.

 

Mä siis ennen töihinlähtöä katoin, että tyttö on syönyt aamiaisen ja pukenut päälle ja että reppu on valmiina. Ei tartte sitten tämmöisistä huolehtia, vaan voi vapaasti leikkiä tai katsoa telkusta aamulastenohjelmia tai mitä nyt tekeekään siihen asti että hälytys piippaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hauska lukea kommentteja siitä, miten vähän opettaja-vanhemmat pitävät yhteyttä. Voisin vastata tähän ekaluokan opettajan näkökulmasta. Itse opetan ensimmäistä luokkaa ja totta on, että vanhempiin ei tule pidettyä paljon yhteyttä, jos ei satu mitään ihmeellistä. Reissuvihkon välityksellä kerron kuulumisia sekä tiedotan tapahtumista. Olen kuitenkin laittanut omat yhteystiedot, jos vanhemmilla on jotain niin hekin voivat soittaa.

 

Kouluvuoden aikana itse pidän kaksi vanhempainvarttia sekä vanhempainilllan. Opettajan näkökulmasta voisin todeta, että usein opettajat opettaa myös muillekkin luokille kuin omalle luokalle, joten loppujen lopuksi vanhemmille soitteluun jää vähän aikaa.. Kaikki yleensä pyritään hoitamaan välituntien aikaan tai päivän päätyttyä. Tällöin myös vanhemmilla on omat kireensä töissä, joten hirveästi ei keretä lörpötellä. Toimitetaan asia ja sovitaan, että soitellaan, jos on jotain asiaa. Ja sitten kun tullaan kotiin, niin unohdetaan työhommat ja siirrytään omaan perheen pyöritykseen sekä omiin harrastuksiin, jolloin soitto vanhemille ei tule heti ensimmäisenä mieleen.

Itse kommunikoin myös kokeiden välityksellä. Kun palautan kokeita oppilaille, laitan kokeeseen terveisiä lapsen oppimisesta. Miten koe meni, mitä voisi parantaa ja harjoitella kotona. Tai vain kannustaa hyvästä suorituksesta. Vanhemmat kommentoivat myös tarvittaessa.

 

Jos vanhemmat kaipaatte lisää yhteydenpitoa niin ottakaa rohkeasti puhelin käteen ja soittakaa opettajalle. Varmasti opettaja juttelee teidän kanssa mielellään. Itse ainakin juttelen, jos vain vanhemmat ovat soittaneet ja haluavat jutella oppilaan asioista. On sattunut niitäkin vanhempia, että on pitänyt ruotia heidän ongelmiaan ;) Tästä olen kuitenkin kieltäytynyt!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^PÄKÄ muut opettajat vastasittekin jo hyvin tyhjentävästi open näkökulmasta. Ja tosiasiahan on, että opettajan palkkaan on (muka) laskettu tietty määrä tunteja yhteydenpitoon kodin ja koulun välillä.

 

Vanhempia on melko hankala tavata muuten kuin varteissa tai vanhempainilloissa, ja vaikka olisikin kuinka hyvä ope tahansa, ei ylimääräistä työtä kuitenkaan ilmaiseksi kannata tehdä. Itse nuorena opettajana olen kuormittanut ja työllistänyt itseäni vähän liikaakin. Ikävä tosiasiahan tietysti on, että kun oppilaalla on ongelmia, niin silloin ollaan kotiinkin päin enemmän yhteydessä. Olen sitten pyrkinyt juuri reissuvihon välityksellä kehumaan näitä ns. hyvin pärjääviäkin. Heillä on myös oikeus palautteeseen.

 

Mutta kuten sanottu, tämä ketju on meille opettajille hieno paikka lukea koululaisten vanhempien mielipiteitä. Itse opetan tosin nyt vitosluokkaa, mutta äitiysloman jälkeen ykköstä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olen sitten pyrkinyt juuri reissuvihon välityksellä kehumaan näitä ns. hyvin pärjääviäkin. Heillä on myös oikeus palautteeseen.

 

Wau, tuo on hienoa :)

 

Me ollaan siinä mielessä hyvässä tilanteessa että open ei tarvi meihin päin olla yhteydessä ;) Eli pojalla sujuu koulussa kaikki hienosti eikä ongelmia ole minkään suhteen ollut. Ja siksipä tuo yhteydenpito open kanssa onkin ollut vähäistä. Mutta tuollainen positiivinenkin palaute reissuvihon välityksellä silloin tällöin olisi todella hieno homma!

 

Meidän pojan ope on kerrassaan ihana, ja ymmärrän täysin sen että päivät ovat kiireisiä eikä vanhempien kanssa ehdi olla niin paljon tekemisissä kuin ehkä haluaisi.

Täytyypä silti joskus tuollaisesta positiivisen palautteen antamisesta vihjaista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mites te työssä käyvät vanhemmat järjestätte ekaluokkalaisen joululoman? Se kun kestää2,5 viikkoa, mielestäni pitkä aika lapsen olla yksin kotona päivät..

Tälllä hetkellä meillä tyttö käy iltapäiväkerhoa, mies on aina kotona samaan aikaan kuin tyttö. nyt siis jänskättää miten pitkäntuntuinen joululoma sujuu.. Kuinka tyttö pärjää? Iltaisin/päivisin tyttö ollut max. 3 tuntia yksin kotona ja ihan hyvin on sujunut, mutta entäs se koko päivä? :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vähän siltäkin kantilta (mä kun olen mestari huolehtimaan ja huolestumaan turhista asioista), että jos lapsi ei jostain syystä ilmestyisikään kouluun aamulla (ts katoaisi matkalla), mä en saisi tietää siitä kuin vasta illalla.

 

Mä muuten soitan vanhemmille, jos ei koulupäivän aikana ole tullut ilmoitusta lapsen poissaolosta. Tämä huojentaa vanhempien mieltä ja toisaalta pakottaa ne muutamat leväperäisemmätkin tapaukset ;) ilmoittelemaan minulle poissaoloista. Eikä nyt pääse tapahtumaan sitä, että vanhemmat luulee, että lapsi on koulussa ja minä luulen, että lapsi on kotona, vaikka hän onkin jossain omilla teillään. Näitäkin on sattunut.

 

Ja tällä hetkellä omat oppilaat on nelosia. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekaluokan opettaja tulee kertomaan, että mun palkkaan on laskettu 1-2 luokkien luokanvalvojana toimimista puoli vuosiviikkotuntia. Eli puoli tuntia viikossa. 30 minuttia. Jos oppilaita on 20, ja vanhempainvartteja (niitä 15 minuutin tapamisia) on kaksi vuodessa (niin kuin on) niin tästä saadaan lasku 40x15= 600 eli tunteina kymmenen. Se riittää 20 viikolle. Kouluviikkoja on noin 32, eli yhteensä kuutisentoista tuntia, ja kun esim. erityislasten vanhempien kanssa tavataan noin tunti kerran kuussa (tästä tulee jo yksinään se 10 tuntia vuodessa), niin ollaan jo reippaasti ylitöiden puolella. Ja näitä ylitöitähän ei saa korvatuksi ei rahana eikä aikana.

 

Eli ns. normilasten vanhempien kanssa on kyllä yhteydenpito kovasti minimissä, mutta jos joku vanhemmista ottaa yhteyttä kysyäkseen jotakin tms. niin kyllähän minä vastaan. Mutta ei kauheasti viitsi omalla ajallaan ruveta kirjoittelemaan reissuvihkoihin. Toisaalta meidän koulussa on käytössä kuukausitiedote, johon merkitään poissaolojen ja myöhästelyjen lisäksi myös sanallisia arviointeja oppiaineissa edistymisessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Sanottakoon vielä, että tokihan mä ymmärsin ja arvasinkin tän muutoksen kouluun siirryttäessä, enkä mä sinällään välttämättä kaipaakaan päivittäistä "raporttia", siitä huolimatta se tuntui aluksi hämmentävältä ja erilaiselta. Vähän siltäkin kantilta (mä kun olen mestari huolehtimaan ja huolestumaan turhista asioista), että jos lapsi ei jostain syystä ilmestyisikään kouluun aamulla (ts katoaisi matkalla), mä en saisi tietää siitä kuin vasta illalla.

 

 

 

Sattui silmiini tämä aika pitkän ajan jälkeen, mutta tahdon silti kommentoida. En tietenkään tiedä kaikkien koulujen toimintatapoja näissä asioissa, mutta niissä kouluissa joissa itse olen ollut töissä, on ollut tapana ottaa kyllä yhteys vanhempiin, jos lapsi ei ilmesty kouluun eikä vanhemmilta ole tullut mitään ilmoitusta. Näin siis nimenomaan eka- ja tokaluokkalaisten kohdalla. Jotkut tietty ärsyyntyykin siitä, että "kytätään", mutta noin pienten lasten ollessa kyseessä opettajat mieluummin varmistuvat, että tietäväthän vanhemmat, missä lapsi on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitetaan nyt tämän foorumin eka viesti meikäläiseltä...

 

Meidän esikoinen aloitti nyt kaksi viikkoa sitten koulun. Ekaluokkalaisena jo niin iso tyttö mutta silti isin pikkutyttö.

 

Homma on lähtenyt hyvin käyntiin. Koska minä ja vaimoni joudumme olemaan töissä klo 8 joka päivä, meidän tyttö lähtee kävellen kouluun aamuisin kaverinsa kanssa. Kaveri lähtee koulun jälkeen kotiin ja meidän tyttö jää iltapäiväkerhoon jonka jälkeen kävelee kotiin.

 

Päiviksessä tottui kuulemaan miten päivä meni ja oliko jotain huomautettavaa ja mitä tehdään huomenna. Nyt ei mitään paitsi reppuvihon merkeissä. Jotenkin ei vaan voi tottua tähän. Tytöltä kun ei paljon saa irti miten päivä meni :D

 

Odotellaan ensimmäistä vanhempainiltaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen aloitti ekaluokan ja koulussa tiedotetaan Wilma tietokone ohjelman välityksellä, hyvästi reissuvihko...kyllä lapsen sosiaalinen piiri vaan kovasti kasvaa koulun myötä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkästä aikaa tulin tännekin käymään. Meillä Iiris aloitti syksyllä ekaluokan ja Satu eskarin. Molemmat ovat samassa, n 40 lapsen kyläkoulussa jossa siis on sekä eskari että ala-aste. Molempien taival on käynnistynyt hyvin joskin olemme ns kehityskeskustelussa miettineet Iiriksen luokanvaihtoa. Tyttö täytti keväällä seitsemän ja osaa nyt lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi yhteen- ja vähennyslaskun, opetelee kertotauluja (osaa laskea esim 13 x 8) ja hinkuaa jatkuvasti että opettaisin jakolaskun ja desimaaliluvut. Niinpä olemme miettineet tytön luokanvaihtoa toiselle luokalle joko joululta tai mahdollisesti kolmannelle luokalle ensi syksynä. Vielä ei päätöstä olla tehty koska olemme vanhempina kahden vaiheilla (ja niin on kyllä opettajakin). Toisaalta olisi parempi mikäli koulu esittäisi jonkinlaista ajatushaastetta ettei tytär oppisi että kaikesta selviää kuin vettä vaan, toisaalta minua arveluttaa heittää tytärtä liian vaativiin haasteisiin joita kolmosella jo tulee (englannin kieli jne). Katsotaan nyt.

 

Neiti nuorempi onkin sitten ihan oma tarinansa :D

 

Lisään vielä että pienestä kyläkoulusta on se etu, että opettajan näkee joka aamu kun lapset vie kouluun ja puhelimella tai sähköpostilla voi kysyä asioita päivittäin. Niin ja reissuvihko on ahkerassa käytössä kans. Meidän tytöt jäävät koulun tiloissa olevaan ip-kerhoon josta heidät sitten haetaan joko mun tai miehen toimesta.

Edited by dasta

Share this post


Link to post
Share on other sites

kiva lukea palstaa. meillä lähtee syksyllä esikoinen kouluun ja kaikki vertaisluettava on tervetullutta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now