laura!

Migreeni ja raskaus

110 posts in this topic

Minulla on virallisesti siis Sporadinen Hemipleginen Migreeni (SHM) joten tosiaan siksi taisi lääkäri puhua kohtauslääkkeiden täyskiellosta, mutta toinen lääkäri sanoi että joitain kotauslääkkeitä saisi käyttää raskaanakin eikä migreenin muoto vaikuta tähän. Nyt vasta itse tutustuin "oman" migreenin tarkempiin tietoihin ja hoitoon, ja tosiaan olisi kielletty kohtauslääkkeet vaikka niitä on minulle määrättykin pari vuotta sitten. Hyvin taas taitaa olla lääkäreillä tiedossa tämän sairauden hoito, tosin on aika harvinaista sorttia nämä halvausoireet. Pitänee seuraavassa neuvolalääkärissä koettaa kysellä vielä tarkemmin jos tietoa olisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkästä aikaa eilen iski migreeni. Viimeksi kunnon migreenikohtaus on ollut esikoista odottaessa joskus 02/13. Alkoi tutulla sahalaitakuviolla. Näköhäiriö meni sen verran pahaksi, että hukkasin lapsen keskelle olohuoneen lattiaa, kun en nähnyt sitä siinä, vaikka suoraan tuijotin, ääni vaan kuului. Uutena migreenioireena tuli semmoinen, etten tunnistanut lastani ja äitiäni, jonka soitin avuksi. Tää tuntui älyttömän pahalle :( Tiesin ketä ne on, mutta kasvoja en tavallaan tuntenut, kaikki tuntui vieraalta, kotikin. En saanut myöskään ihmisten kasvoja mieleen kun koitin miettiä. Onko muilla ollut tämmöistä?

Kieli puutui myös, joskus ennen on ollut kasvohalvausoireita. Koita sitten panadolilla tämmösen kanssa pärjätä, vähän kuin nallekarkkeja söisi, vaikutus yhtä tehokas.

Neuvolassa sanottiin että soittoa sinne jos migreenikohtaus menee pahaksi, mutta tää kohtaus iski vartin soittoajan jälkeen eikä sinne tänään ole soittoaikaa. Tänään on enää semmoista jälkisärkyä. No ei enää oo niin paha että tk:n lähtisin jonottamaan. Seuraavalla kerralla en kyllä odota, vaan suoraan soitto johonkin, vähän kuitenkin mietityttää tuommoiset oudot oireet, mistä sitä tietää milloin on kyse jostain vakavammasta aivoverenkiertohäiriöstä.

Aurallinen migreeni mulla on todettu jo lapsena, miranaxit toimii mulle mutta kiellettyjä raskaana ja imettäessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, täällä taas. Kolmas kerta toden sanoo, migreenini pahenee jos estolääkkeet lopetetaan. Näin se vain on ja näin se täytynee uskoa. Menossa viides päivä putkeen migreeniä, viimeisin vuorokausi ollut totaalisen kammottava. Panacodia menee 1g ja Panadolia sitten ne seuraavat 3g vuorokauteen että selviydyn jokseenkin toimintakuntoisena. Viime yön unisaldo jäi alle tuntiin ja ajatus ei enää kulje oikein mihinkään suuntaan, autoa yritin lähteä ajamaan mutta kun ei pää rekisteröinyt kaasun ja jarrun yhteistoimintaa niin oli todettava että mies toimikoot kuskina. 

Mulla on sovittuna sektioaika jo, se sovittiin samalla kun päätös lääkityksen lopettamisesta tehtiin. Näin mulla on se yksi ainoa tavoite, selviytyä siihen saakka keinolla tai toisella. Tänään äitipolilta todettiin, että mikäli tilanne käy täysin sietämättömäksi voin ottaa heihin yhteyttä. Mikä sitten on täysin sietämätön tilanne? Se sama jossa olin esikoista odottaessani kun pohdin ihan vakavissani itseni ampumista sairaalassa niin että lapsi voitaisiin vielä pelastaa, mutta itse pääsisin kivuista eroon? Vai se kun en kykene muistamaan esikoisen ensimmäisistä kuukausista mitään kun olen ollut niin täynnä kipulääkkeitä?

 

Väsyttää ja ahdistaa. En haluaisi joutua olemaan oman itseni asianajaja vaan haluaisin ainoastaan uskaltaa luottaa että muut osaavat tehdä ne parhaat ratkaisut ilman mitään taistelua. Luotanko siihen oikeasti? No en. Mulle kelpaisi nyt untuvanpehmeä pesä ilman valoja tai ääniä ja kunnon kipulääkkeet, mutta tarjonnassa olisi vain Panadolia, päivä lasten kanssa touhutessa ja meteliä todellakin kahden edestä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon lueskellut laura! sun juttuja täältä, todella toivotan tsemppiä! :lipsrsealed: :lipsrsealed:  Lasken kanssasi päiviä sektioon, ja siihen, että saat kroppasi ja pääsi enemmän itsellesi takaisin. Oletin siis, että saat estolääkkeen takasin sen jälkeen?

 

Mä soittelin tällä viikolla tk:een, ja sieltä lääkäri kehotti ottamaan tällä viikolla Panacodia kokeeksi vaikkei särkisi, jotta nähdään sopiiko se mulle (aiemmin oon oksentanut siitä, mutta lääkäri halusi tarkistaa, ettei yrjöäminen ollut kuitenkin migreenin oire). Jos Panacod ei sovi, hän konsultoi neurologia siitä, saako triptaaneja käyttää. Sanoin jo puhelimessakin, että apteekissa suositeltiin vaihtamaan sumatriptaaniin, mutta siihen hän ei tosiaan suorilta suostunut. Voi kun Panacod sopisi ja pärjäisin sillä, jos jotain tulee, jos se kerran on turvallisempi.

 

Täällä viikkoja 6+4, ja halusin tosiaan heti alkuraskaudessa selvittää, mitä lääkettä otan, jos kohtauksia tulee. Kohtauksia on onneksi ollut harvakseltaan ylipäätään, estolääkkeen pystyin lopettamaan vajaa vuosi sitten, kun veritulppien estolääke alkoi. Veritulppageeni oli siis ilmeisesti aiheuttanut migreeniä, veritautiosastollakin todettiin tämä mahdollisuus. Sen jälkeen oon tarvinnut ritsatriptaania ehkä seitsemän kertaa tänä vuonna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

airua, Juu. Mä olen toisen estolääkkeen (Cymbalta) nyt tässä laskenut pikkuhiljaa alas, toinen (Propral) saikin jäädä myös synnytyksen läpi ihan normaalisti. Tää on sinällään niin tuttu tie, mutta ei silti vain jaksaisi tätä kaikkea säätöä jos kohtaus pitkittyy niin sitä kierrettä on hankalaa katkaista ja se toki väistämättä vaikuttaa myös mielialaan jos kipu jatkuu kuukausia. 

 

Mä voisin olettaa, että koska sulla on kohtauksia sen verran harvoin ainakin ollut, niin sun kohdalla ei neurologit ole heti valmiina antamaan lupaa sumatriptaanille vaan ekana joudut käymään läpi sen normaalin suositussetin ja jos kohtaukset lähtevät lisääntymään (taivaan kiitos yleensä ei!) niin sitten harkintaan nousee mukaan toisetkin keinot. Mutta JOS sattuisi käymään niin, että kohtaus tulee eikä laukea kotikonstein niin hae siihen apua ajoissa. Se, että kerrot ottaneesi reilut annokset kipulääkkeitä antaa viestiä että ne keinot on jos testattu ja päivystyksessä on syytä ottaa järeämmät keinot käyttöön - kuitenkin kortisoni- tai magnesiuminfuusio on mahdollinen raskausaikana ja osalla suonensisäinen nesteytys ylipäätään tekee jo paljon. 

Mua ärsyttää niin paljon kaikki ne lääkärit jotka toteaa että ota vähän Panadolia ja mene kotiin lepäämään, keinoja hoitamiseksi kuitenkin on olemassa ja kivun hoitamatta jättäminen altistaa aina kivun pitkittymiselle ja vaurioille elimistössä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ migreeni on siitä mun mielestä hankala, että se ei yleensä missään muodossa ole siedettävä. Tuo pakon edessä kärsiminen on varmasti siinä mielessä helvettiä, että ei se lohduta, vaikka se on väliaikaista, kun se kipu on niin lamauttavaa.

 

Ja joo, luulen kans että ensin kokeillaan muita vaihtoehtoja. Kokeilin eilen sitä Panacodia (yhden tabletin) enkä oksentanut eli toistaiseksi mennään sillä. Mulla kuitenkin särki päätä vähän ennen ottamista enkä nähnyt merkittävää eroa sen suhteen... Ja toista tablettia en uskaltanut ottaa. Toisaalta mielestäni lääkäri sanoi, että pahoinvointilääkettä saa sitten ottaa, jos yrjöttää, mutta pitää varmistaa se vielä. Jos ottaisin Panacodia ja pahoinvointilääkkeen niin se kuulostaa jo turvallisemmalta oman olon kannalta.

 

Ja just toi Panadol ja lepääminen vituttaa, kun se nyt vaan ei kaikilla auta. Ja muistan kans neurologinkin sanoneen (aikana ennen raskautta), että tuju lääkitys ajoissa on pienempi riski kuin hoitamatta jättäminen, joka on taakka elimistölle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälä kiljuu yksi migreenimamma! :D Jo ennen raskautumista on ollut havaittavissa migreenimäistä kipua, mutta en oo jaksanut vaivautua lääkäriin kun se on ollut kerran kuussa meiningillä.

 

Mutta nyt! Tein positiivisen testin 28.8. ja oikeestaan niistä ajoista asti mun päätä on särkenyt lähes joka päivä. Sain avattua suuni neuvolassa kun luulin että johtuu korkeista paineista, mutta paineet on ok. Neukkutäti laittoi lääkärille jo lääkärineuvolaa varten selonteon kivun laadusta (on siis toispuoleinen, tykyttävä, mutta ei aiheuta näköhäröjä tms., ainoastaan valonarkuutta ja äänien arkuutta, kun siis oikeen pahaksi menee). Neukkutäti oli sitä mieltä että siihen katotaan lääke mikä tehoaa, että saadaan ketju katkeamaan. Kuulostaa ihan suunnitelmalle mun mielestä.

 

Tai hei, vaihdetaan pää. Anyone?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pyysin lääkäriltä reseptin migreeniin ultran yhteydessä, ja sain siis Primperan-pahoinvointilääkkeen reseptin. Auttaako se päänsärkyyn?

Ei mulla migreenissä suinkaan ole ongelmana pahoinvointi, vaan se kipu ja näköhäiriöt.. Kokemusta kellään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Minulla on käytössä Primperan migreeniin, en ole tarvinnut enää mitään muita lääkkeitä sen lisäksi kuin paracetamolin ja ibuprofeenin. Alunperin sain sen päiväkausia kestävään oksenteluun migreenien yhteydessä mutta kummasti vaan se on toiminut migreeniin ilman pahoinvointiakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieman asian vierestä kyselen, mutta näin raskauden loppuvaiheessa on alkanut iskemään huoli tulevista öistä vauvan kanssa. Tai lähinnä pohdituttaa, kun itselle migreeni iskee usein huonosti nukutun yön jälkeen ja niitähän kohta tulee olemaan jokainen yö. Te jo vauvautuneet; onko teillä yövalvomiset tuoneet ongelmia migreenin kanssa? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla myös yleensä huonot yöunet laukaisevat migreenin, mutta pikkuvauva-aikana jostain syystä vältyin siltä ja yöheräilyt eivät migreeniä aiheuttaneet. Muutenkin migreeniä on ollut nyt vähemmän, vaikka lapsi on jo 1v5kk. Tosin osasyynä saattaa olla, että olen hoitovapaalla, enkä stressaavassa työssä tällä hetkellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen saanut migreeninit takaisin vasta siirryttyäni takaisin työelämään. Kotona olo on jotenkin kuitenkin stressitöntä vaikka väsyttävää onkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei olen vielä tärppivaiheessa, mutta kiinnostaa mitä söitte estolääkkeenä ennen raskautta?

 

Mulla nyt Candesartan. Miten sen syönti lopetetaan?

 

Tai siirrytäänkö vanhasta estolääkkeestä suoraan lennosta uuteen estolääkkeeseen (esim. Propral)? Vai onko pakko kokeilla olla ilman mitään lääkkeitä jos migreeni helppaisi ja raskaus "sopisikin" minulle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja raskausaikana, jos Panadol on sallittu kerran (mulle ei käy ibuprofeiini muista syistä), niin kuinka paljon sitä saa/pitää syödä? Esim. mikä on heti eka kerta-annos ja kuinka paljon saa ottaa päivässä?

 

Nimim. Vasta raskautta (ja migreeniä) odotteleva...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ mä olen ottanut Panadolia kerralla yleensä gramman. Vuorokausimaksimihan on 3g (vai olisko jossain sanottu, että 4g on annettu...), kun sen rasitus maksalle on niin kova. Toisaalta mulle on kirjoitettu varastoon Panacodia, ottaisin varmasti sitä suoraan, jos tulis kova kohtaus. Melko helpolla olen siis raskaana päässyt, lähinnä sellasta kovaksi päänsäryksi luokitetavaa on vain ollut.

 

Neurologi sanoi, että mikäli kohtauksia tulee viikottain tai useammin, voisi kirjoittaa sitten Propralia estoon. En kuitenkaan ole tarvinnut. Mulla siis raskaus on vaikuttanut kyllä parantavasti. :) Ei toki ollut tarvetta estolääkkeelle muutenkaan viimeiseen vuoteen, mutta matkan varrella on ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on aurallinen migreeni, vaikkei auraoireita olekaan tullut varmaan 16 vuoteen. Nuo lapsuudessa koetut auralliset kohtaukset riittivät kuitenkin siihen, ettei mulle enää esimerkiksi määrä yhdistelmäehkäisyä ollenkaan. Tätä nykyä mulla migreeni on aika "nätisti hallinnassa" jos niin voi sanoa. Kohtaus katkeaa yleensä jos otan heti särkylääkettä (parasetamol tai ibuprofeiini). Täysin lamauttavia kohtauksia tulee ehkä kerran tai kahdesti vuodessa. Viimeksi sellainen tuli uutena vuotena kesken työpäivän.

 

Esikoista odottaessa mulla taisi oman muistin mukaan olla yhdesti migreeni. Silloin siis pääsin helpolla. Tässä toisessa raskaudessa (nyt viikot 10+4) ei taida olla niin hyvä tuuri. Eilen oli migreeni ja tänään iski myös. Välissä oli siis kivutonta aikaa muutama tunti. Käytännössä musta tuntuu tällä hetkellä koko ajan siltä, että kohtaus voi iskeä päälle hetkenä minä hyvänsä ja, jos kohtaus iskee, se on tiukassa. Eilen otin 3x1g Panadolia ja tänään olen ottanut yhden, toisen ajattelin ottaa vielä yötä vasten. Mietin, että pitäisikö sitä käydä lääkärin juttusilla. Mullehan ei ole koskaan määrätty mitään kunnon lääkkeitä, koska migreeni on pysynyt ihan hyvin hallinnassa. Kaksi kohtausta peräkkäisinä päivinä vaan tuntuu olevan ihan liikaa. :girl_sigh:

 

Sitä olen aina sanonut, että tämä on kyllä yksi veemäisimmistä sairauksista mitä tiedän. Mulla on varmasti tämän ketjun lievimmästä päästä oleva migreeni ja silti vihaan tätä yli kaiken. :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin vaan kurkkimaan kun yritystä odotellessa mennään.

 

selvitin gyneltä estoni miten saan/voin jatkaa.

candesartan ehdoton ei, ohjeisti lopettamaan ennen raskautumista/yritystä.

triptyl toinen esto jota suositteli lopettaa raskausaikana. siitä ei sikiölle haittaa/vaaraa ole todettu olevan, mutta väsyttävän vaikutuksen takia suositteli lopettamaan ennen vauvan tuloa että yöheräilyt ym sujuu "sutjakammin".

sit botox injektiot menossa 3-4kk välein ja niitä voi jatkaa raskautumiseen asti.

 

propralista sanottiin ennen esikoisen odotusta että vaikeuttaa maidon nousua/tuloa, muuta haittaa ei ole. Se nyt ei ole käytössä..

 

kohtayslääkkeistä raskausaikana sanoi, että imigrania voi käyttää satunnaisesti/vaikeissa kohtauksissa. Lisäks panadol/panacod. buranakin käy tiettyjen viikkojen aikana..

 

 

joo. migreeni on ahterista. se on se pieni piru jolla on kimeä ääni, kaivanut pesäkolon mun vasemman silmän taakse ja tulee just silloin kun sitä osaa odottaa (triggerit) ja silloin kun sitä ei kaipaa mistään hinnasta :/ mä elättelen pientä toivetta että mikäli raskaudun sitten jossain vaiheessa, niin migreeni helpottaa. Tällä hetkellä 15-25 oirepäivää kuussa ei naurata. esikoista odottaessa ei migreeniä kuin kerran tai pari ja sekin lievää.. mutta noin 6kk synnytyksestä niin alkoi alamäki joka jatkuu jatkuu vaan...välillä sitä miettii onko mitään järkeä "tehdä"/toivoa/haluta toista lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on yks tuttu, jolla voimakkaat migreenikohtaukset ja hänellä ei raskausaikana tullut yhtään kohtausta. Itsestä en osaa sanoa kun ei raskauksia ole tullut. Tällä hetkellä tilanne se, että perus parasetamoli ei todellakaan auta vaan tarvin kunnon lääkkeet, joten raskausaikana voisi olla ongelmia edessä tämän asian kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain käytyä siellä työterveyslääkärillä migreenin takia, sillä se on selvästi pahentunut mulla. Pelkäsin, että vastaus on tasoa "voi, voi, ota gramman panadol ja mene pimeään huoneeseen." Lääkäri kuitenkin kirjoitti mulle Panacod-reseptin ja laittoi vielä lähetteen akupunktiohoitoa antavalle fysiogerapeutille. Lopputulema oli mun näkökulmasta parempi kuin pelkäsin, en suoraan sanottuna edes odottanut saavani mitään megatroppeja. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

en muistanutkaan miten hirveä tää raskausajan migreeni on ku ei saa käyttää toimivaa tehocomboa. Nuo panadolit on niin turhia, niistä ei tuu ku paha olo ja ei mee kauaa ku oksentaa sen lääkemössövaahdon pois.

 

Sain onneks reseptin panacodiin, jospa tää kolme päivää kestänyt ja työkyvyn vievä migreenikohtaua nyt katkeaisi.

 

se tunne, kun tekis vaan mieli kuolla kun ei voi olla mitenkäänpäin, ei maata, ei istua, ei lämmintå, ei kylmää, ei ainakaan valoa, hajuja tai ääniä.. Hrrrh..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä lueskellessa muistui omat migreenit taas mieleen. Olinkin jo melkein unohtanut, miten helvetillinen migreeni oli raskausaikana, kesti pahimmillaan viisi päivää ja työterveyslääkärin ymmärtäväinen kommentti oli, että sitten pitää vaan kärsiä, jos ei Panadol auta. Suututtaa vieläkin, miten huonosti jotkut lääkärit asiasta tietävät ja varmuuden vuoksi kielletään kaikki lääkkeet. Jälkeenpäin selvisi, että tosiaan esim. sumatriptaania olisi saanut harkitusti käyttää. Tsemppiä kaikille migreenin kanssa taisteleville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ olin kans sanomassa, että sumatriptaania voidaan käyttää tarvittaessa, jos on pakko. Ja mulle sanottiin, että estolääkettäkin voidaan harkita, jos siltä näyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ole aiemmin viittiny tänne migreenistäni kirjotella, ku en ole halunnut masentaa, mutta nyt on vihdoin toivoa (ainakin hetkellisesti) näkyvissä, ni ehkä mäkin nyt avaudun. :D

 

Mä olen aina kärsinyt aurattomasta migreenistä, mutta raskauden myötä migreenit räjähti käsiin. Estolääkkeet piti lopettaa, ainoaa mulla toimivaa täsmälääkettä ei saa käyttää (Maxalt rapitab), eikä mikään muu lääke auta kohtaukseen. Migreenejä oli lähes joka päivä, ainakin joka toinen. Panacod x2 lievensi särkyä, muttei vienyt kohtausta kokonaisuudessaan pois. Toisaalta Panacod paradoksaalisesti myös lisää herkästi kohtausten määrää, joten yritin epätoivoisesti olla ottamatta sitä. Vaikka ko. lääke onkin turvallinen sikiölle, en mä sitä silti mielelläni käyttänyt, koska kolmiolääkehän se on.. Panadol on yhtä tyhjän kanssa, samoin Burana (jota en muutenkaan voinu käyttää). Sumatriptaania (Imigran) saa tosiaan käyttää, mutta se ei auta mulla. Eikä sitäkään joka päivä saa ottaa.

 

Estolääkkeet sain alottaa tokassa kolmanneksessa (beetasalpaajat), mutta ne ei auttanutkaan. Nostin annoksen niin korkealle ku pystyin ilman, että verenpaineet romahtais. Triptyyliä saa käyttää, mutta se ei ole mulla estolääkkeenä toiminut. Muut on kiellettyjä.

 

Mua on hoitanut työterveyslääkäri, neuvolan lääkäri, neurologi ja äitipolin erikoislääkäri. Kukaan ei enää osannut auttaa, ainoa vaihtoehto oli sairasloma, mut eihän se mun kohtauksia poistanut. Mitään selvää laukasevaa tekijää ei kohtauksille ollut, ne tuli ihan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja ihan millon niitä vaan huvitti. Niin järkyttävää tää on ollut, että aloin jo pohtia, miten voin enää ikinä edes yrittää uutta raskautta, et miten mä oikeasti henkisesti selviän.

 

No nyt ollaan puolivälin paremmalla puolella ja kohtaukset on yhtäkkiä vähentyneet. Mut hyvää aikaa on ollu vasta pari viikkoa (=kohtaus kerran tai kaks viikossa) et eiköhän tää tästä taas kohta pahene. ;) Ja mikä nyt mun kohdalla on kaikkein syvimmältä on se, että kun migreenit väheni, reumakivut tuli tilalle eli nyt en sit kävele tai nuku. Sairaslomalla mennään..

 

Huh, mikä vuodatus! :D Mutta ehkä mä siis kuitenkin kuulun niihin, joilla raskauden eteneminen vähentää kohtauksia, toivotaan ainakin näin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ kuulostaa hurjalta! Toivottavasti tosiaan nyt kohtaukset vähenee. Tsemppiä miljoonasti! :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mörrimöykky, auts. Toivottavasti tosiaan alkaa helpottaa., karmealta kuulostava tilanne..

 

Tiedättekö muuten saako piikkimattoa käyttää raskauden aikana? Oon yleensä makoillut sen päällä ja yrittänyt rentouttaa ongelmakohtia (kallonpohja, niska + hartiaseutu). En oo nyt uskaltautunut kokeileen sitä. Erilaiset lihasvoiteet kuten tiikerisalvat ja vastaavat tais olla kiellettyjen listalla myös?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now