Sign in to follow this  
Followers 0
ring

1-vuotiaan muskariharrastuksen "hyöty" mietityttää

27 posts in this topic

Aloitimme muskarin nyt syksyllä juuri vuoden täyttäneen tyttömme kanssa ja muutkin ryhmässä ovat suunnilleen samanikäisiä. Tuntuu, että sessiot ovat yhtä sekoilua, kun lapset (toki ikänsä mukaisesti) ovat kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta, paitsi itse asiasta. Soittimia ei oikein vielä tajuta, ja tuntuu, että lähinnä vanhemmat leikkivät ja laulavat ja "retuuttavat" lapsia mukana.

 

Enkä edes oikein tiedä, onko tyttömme kovin innoissaan koko touhusta - tosin samanoloisia ovat muutkin ipanat.

 

Kaipaisin "muskariveteraanien" kommentteja:

Kuulostaako tilanne tutulta? Onko odotettavissa muutoksia parempaan suuntaan? Onko sekoilu ja häröily normi 1-1,5-vuotiaiden ryhmissä?

 

Vai olenko vain ylikireä ja liiallista "tehokkuutta" vaativa tosikkomamma?

 

Harkitsemme jo koko touhun lopettamista, kun se tuntuu niin turhauttavalta eikä lapsikaan siitä ole mitenkään liekeissä - vaikka ei protestoikaan kyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä keskustelunavaus :)

 

Me aloitettiin myös muskari elokuussa (poika silloin siis 11 kk) ja touhu on meidän pojan osalta (välillä muittenkin) melko lailla kuvaamasi kaltaista. Aluksi homma meni ihan kiukutteluksi ja rääkymiseksi (poika siis rääkyi ;)), kun yritin saada poikaa toimimaan muskarin "sääntöjen" mukaan eli olemaan sylissä silloin kun pitää jne. Poika kuitenkin halusi lähinnä tutkia paikkoja ja tavaroita (ja omia kaikkia soittimet itselleen...) No, joidenkin vinkistä viisaantuneena otin asenteen, että komennan mahdollisimman vähän ja annan pojan hieman sooloilla. En tietenkään anna ottaa soittimia toisten kädestä tms. Vaikka homma onkin aikamoista sähellystä (ja hermot on välillä koetuksella), niin uskon, että tämänkin ikäisillä on kuitenkin ihan hyvä saada tuollaisia rajattuja kokemuksia (30 min viikossa) toisten lasten kanssa ryhmässä olemisesta. Ja kyllä tuo meidän poika noista lauluista tuntuu tykkäävänkin, jammailee tuttuja lauluja, ja kapuloita sekä marakasseja osaa jo hienosti "soittaa", jos sille päälle sattuu. Samassa muskarissa on myös lapsia, jotka istuvat kiltisti äitinsä sylissä ja ovat selvästi rauhallisempia, eli tietysti lapsen persoonallisuuskin vaikuttaa häröilyn asteeseen :girl_crazy: Eli summa summarum, ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta me ollaan päätetty jatkaa muskarissa käyntiä, vaikka muutaman ekan kerran jälkeen kävi jo myös mielessä lopettaminen.

Edited by Rose

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä aika sama juttu, alotettiin muskari nyt syksyllä, tyttö oli sillon viikkoa vajaa vuoden. Tyttö tykkää lähinnä vaellella ympäriinsä ja ihmetellä soittimia ja muita lapsia. Joskus suostuu istumaan sylissä silloin kun "pitää", useimmiten ei :P En ole ottanut tosta mitään paineita, annan aika vapaasti vaellella, kunhan ei vie tavaroita muiden käsistä tms. Aika paljon samanlaista meininkiä on muillakin siellä, tosin meidän tyttö taitaa olla siitä levottomimmasta päästä. Kertaakaan ei ole kuitenkaan itkenyt tai kiukutellut.

 

Aiotaan siis jatkaa muskarissa vielä keväälläkin, tyttö selvästi viihtyy ja tykkää käydä siellä. Taputtaa ja jammailee aina laulujen tahdissa ja kotonakin muistaa siellä lauletut laulut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan myös aloitettu muskari syksyllä 1v ikäisenä ja nyt noin kahdessa kuukaudessa on jo "edistymistä" ilmassa. Nyt istumisosuudet jaksetaan jo olla suht mukana eikä sooloilla ympäri huonetta :grin:

 

En tietenkään tiedä muista muskareista, mutta itse tykkään meillä kun siinä on aina jotain isompaa fyysistä aktiviteettia mukana laulussa eikä pelkkää sormien heilutusta tai taputusta vaan ihan kunnolla keikutaan, nostellaan käsiä tms. Myös se helpottaa, että joka toinen biisi on ns. tanssibiisi joilla on omat teemat ja "tehtävät" joten nekään ei ole pelkkää sooloilua ja yleistä sekasortoa.

 

Paljon meillä myös auttaa se, että mennään muskaripaikkaan jo tunti etukäteen (siellä on avoin perhekerho koko aamun), jolloin neiti pääsee purkamaan pahimmat höyryt ennen varsinaiseen muskariin menoa.

 

Mä itse pyrin siihen että neiti osallistuu ohjattuun toimintaan eikä sooloile, mutta en tosiaan ota siitä stressiä tai pakota vaan vähän ohjailen. Jonain kertana ei neitiä voisi vähempää kiinnostaa ja sitten joskus on ihan täysillä mukana :lipsrsealed:

 

Kaikista eniten neiti kuitenkin nauttii siitä kun tanssitaan ja lauletaan yhtä aikaa, joten ehkäpä keväällä lisätään sit taaperotanssi meidän harrastuksiin muskarin lisäksi jos mun työvuorot antaa myöten ja ryhmässä on tilaa...

Edited by iive

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen muskaritäti, joten ehkä pari sanaa tältäkin "puolelta".

 

Muskari on muutakin kuin sitä musisointia. Siellä yritetään herättää rakkautta musiikkiin.

Itse musiikkikasvatus vaikuttaa koko persoonallisuuden muotoutumiseen, samalla tietysti kasvatetaan musiikillisia tietoja ja taitoja. Yleensähän muskaria käydään vauvasta kouluikään asti, tietenkään 1-vuotias ei opi musiikillisia termejä, muskarin kautta lapsi ikäänkuin kuin "kasvaa"niihin.

Yksi iso juttu pienten muskarissa on tietenkin sosiaaliset taidot, niitä opitaan sopivasti siinä musiikin ohessa. Toisilla kestää kauemmin tottua esim. piirissä istumiseen, mutta kyllä jossain vaiheessa vuotta ne levottomimmatkin sielut ovat asettuneet paikoilleen edes minuutiksi. :grin:

Kyllä lapset pikkuhiljaa jaksavat keskittyä muskariin paremmin, mutta se ei tapahdu viikossa eikä kahdessa. Minun ryhmissäni on kestänyt yleensä peri kuukautta ennenkuin lapset ovat tottuneet ryhmään ja minuun.

 

Muskarin tarkoituksena on myös kielellisten ja motoristen taitojen kehityksen tukeminen.

Monelle äidille muskari on mukava tuokio tavata muita vanhempia, ja ainakin minun muskarilaiset äiteineen, ovat treffanneet sitten vapaa-ajallakin tai menneet heti muskarin jälkeen kahville tms. Eli äideillekin tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

 

Itse korostan aina sitä, että lasten ehdoilla mennään. Muutan tunnin kulkua jos tuntuu siltä että ei jakseta enää olla paikoillaan. Soittimiin tutustutaan paljon, koska ne kiinnostavat lapsia eikä niitä yleensä ole kotona, marakasseja lukuunottamatta.

 

 

Opetan myöskin mm. pianonsoittoa, näin karkeasti arvioiden tämän hetkisistä oppilaista vain alle kolmannes on ollut lapsena muskarissa. Muskari ei siis automaattisesti saa jatkamaan musiikkiharrastusta.

 

ring:Ehkä voisit keskustella muskaritädin kanssa, että toivoisit enemmän esim. liikkumista tai soittimiin tutustumista tms. mikä nyt sitten näyttää enemmän kiinnostavan lapsia. Silloin tunnista tulisi enemmän "hallittu" kaaos. Minua tietysti kiinnostaa tietää opettajan nimi :girl_wink: jos sattuisi olemaan tuttu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kommenteista!

 

Muskari on siis nyt jatkunut jo pari kuukautta, ja tuntuu, että se meno menee vaan hullummaksi... Ope on ihan mukava eikä patistele ketään mihinkään väkipakolla, ei siinä mitään, mutta jotenkin tuntuu, että lapset eivät oikein jaksa olla mukana ja innostua. Tai ehkä vain odotan liikoja?

 

Ehkä tilanteeseen ja tunnelmaan vaikuttaa sekin, että ryhmien vaihto on hirveää sähläämistä, kun muskari on koululla, jossa ei ole mitään järkevää paikkaa esim. riisua ja pukea lapsia (paitsi istuskelemalla kiviportailla...) - meitä ennen on pienempien ryhmä ja pääsemme aina aloittamaankin myöhässä, kun pieniä pitää pukea siellä luokassa.

 

Mulle tai meille tuo muskari ei ole sosiaalisen elämän kannalta niin oleellinen, kun tyttö on jo hoidossa ja me vanhemmat töissä. Eikä kyllä ole yhtään tullut sellaista yhteishenkeä ryhmän kanssa, hyvä, kun sanotaan heipat lähteissä...

 

No, kai me kokeillaan vielä kevät, mutta jos ei tunnu kivalta, niin sitten ei väkisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaapa tutulta.. Me aloitettiin myös muskari typsykän kanssa. Tänäänpä juuri se olis aamulla ollut muttei menty.

 

Meillä muskarin vetäjä on tosi hankalalla asenteella matkassa. Muutaman kerran käynnin jälkeen aloin miettimään että mahtaakohan sillä olla itsellään ollenkaan lapsia.... Siltä tuntui. (Jälkikäteen selvisi että onhan sillä, kolme kappaletta, mutta kaikki jo isompia)

Mun tyttö ei ole ollu ikinä sylivauva. Siis ei ikinä. Se ei pysy hetkeäkään paikoillaan, on kauhean kiinnostunut ympäristöstään jne. Ja muskarin vetäjä on välillä ollut jopa hermostunut kun en kiikuta lastani koko ajan sylissä. Joskus voisi lukea vetäjän ajatuksia: "pistä nyt lapsesi kuriin". Meidän muskari on vielä toteutettu niin, että lapset on käytännössä koko sen 45min äitinsä sylissä, jos siis ohjelman mukaan toimitaan. Ja vieläpä köröttelyt yms tehdään niin, että lapsi on käännettynä kasvot äitinsä kasvoja päin. Tämä tuntuu tosi tyhmältä, koska kyllä me kotona lorutellaan ja lauleskellaan kahdestaa, kun taas muskariin mennään siksi koska siellä on muitakin. Miksi olla muskarissa jos ei ole tarkoitus piitata ryhmässäolosta pätkääkään?

Itseasiassa otan hänet tosi harvoin syliin, koska minulle on tärkeää, että lapsi tapaa muita lapsia ja saa tutkia uutta ympäristöä ja uusia ihmisiä. Plus siksi, etten halua että lapsi itkee selkä kaarella kun äiti väkipakoin pitää sylissä. Oon joutunut siellä aika hankalaankin asemaan, koska meidän tyttö on ainoa "levoton" tapaus. Muut on nätisti äitien sylissä, mutta toisaalta ovat niin arkoja etteivät uskalla lähestyä outoja aikuisia. Tunnen itseni siinä ympäristössä jopa huonoksi äidiksi, vaikka tiedän ettei syytä ole.

 

Sanottakoon loppuun vielä, että oon itse vetänyt äitivauvajumppaa ja mulle kaikkein tärkeintä oli alusta asti, että kaikilla pitää olla hyvä olla. En lyönyt koskaan mitään paineita äitejä kohtaan, lapset oli joko mukana tai lattialla "vapaana"; missä parhaiten viihtyivät. Ainakin mun oman lapsen kanssa oli oikeastaan pakko toimia niin. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan pojan kanssa käyty ihan pienestä alkaen muskarissa ja vielä viime kevään (silloin 2 v.) muskari oli pojan mielestä suuri kiipeily- ja juoksurata. Tämä syksynä tapahtui iso muutos. Nyt hän istuu paikallaan ja leikkii sekä soittaa laulujen mukana. Samaten kotona hän lauleskelee välillä muskarilauluja, sellaisiakin joiden laulamisesta on piiitkä aika. Jotain siis on jäänyt mieleen ja ikä on tehnyt tehtävänsä keskittymisen suhteen. Aiemmin muskari oli todellakin enemmän äidin harrastus, mutta nyt siitä nauttii (musiikillisessa mielessäkin) lapsi myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kävin meidän tytön kanssa vauvamuskarissa. Sen jälkeen pidettiin harrastuksessa vuoden tauko, koska mua ei kiinnostanut yhtään juuri se sähläys ja lapsen aioissa pitäminen, jota tässä ketjussa on kuvattu. Nyt lapsi on 2-vuotias ja käydään taas muskarissa. Nyt siinä hommassa on järkeä. Tyttö tykkää laulaa, soittaa ja leikkiä ja mun ei tarvitse keskittyä lapsen aisoissa pitämiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan käyty muskarissa n. puolivuotiaasta asti ja nyt poika on vajaa 2v ja juuri jossain vuoden tienoilla tuntui kaikki muu kiinnostavan kun itse asia. Kuitenkin nyt siellä kiinnostaa enemmän se leikkiminen ja laulaminen ja soittimien kanssa touhuaminen. Muskari on muutenkin tosi tärkeä juttu ja tapahtumia kerrataankin usein kotona pitkään ja hartaasti :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy itse ilmeisesti olla tosiaan aika tyytyväinen tuohon meidän muskariin, sillä sellaisia elämyksiä se muskari-ope meille kyllä järjestää. Viimeksi lapset saivat musiikin ohessa ihastella (ja metsästää) saippuakuplia, kuunnella simpukoiden "ääniä", tanssia, soittaa jne.

Nuori tyttö on tää meidän ope, musiikin-opiskelija ilmeisestikin. Hän sanoikin juuri tässä meille ettei muskari ole vaan laulamista vaan kaikkea toimintaa mikä liittyy vaan musiikkiin/ääniin, aivan niin kuin täälläkin vieraillut muskari-ope taisi mainita.

Ja vaikka välillä pitää neitiä vähän pitää aisoissa ja ohjailla niin niinpä sitä pitää joka paikassa muuallakin tehdä :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Polpukan muskarivetaja kuulostaa aika kamalalta huh.gif

 

Ma kavin yhdessa "baby signing" kerhossa pojan kanssa kun se oli just jotain alle vuoden ja eihan se malttanut yhtaan pysya mun sylissa. Paljon mieluummin konttasi ympari kerhohuonetta. Sama juttu yhdessa laulu ja leikkiryhmassa jossa olisi pitanyt istua sylissa rolleyes.gif Muistan istuneeni hiki selassa valuen ja yrittaen verukkeella tai toisella pitaa pikkumiesta sylissa. Lyhyeen jai ne kokeilut.

 

Pari kuukautta sitten aloitin paikallisen "muskarin" ja se on ollut todella kiva. Ja nyt reippaasti yli kaksi vuotiaana jaksaa jo jopa istua sylissa tai vieressa ja keskittya lauluihin ja soittimiin. Valilla pitaa toki pistaa juoksuksi mutta meidan vetaja on tosi kiva enka saa siita yhtaan negatiivisia viboja. Eiko se paa-asia ole etta lapsi nauttii siita tunnista eika esim. juokseminen mene riehumiseksi.

Edited by Helsbels

Share this post


Link to post
Share on other sites

ring mä kyllä jättäisin muskarin toistaiseksi kun lapsi ei tunnu siitä kauheasti kostuvan ettekä te vanhemmatkaan. Jos lapsi on päivähoidossa niin hän saa sieltä ihan varmasti riittävästi virikkeitä, myös musiikillisia, muu arkielämä kannattaa pitää ihan rauhallisena.

 

Jos lapsi vaikuttaa innostuneelta musiikista myöhemminkin, musiikkiharrastuksen ehtii kyllä oikein hyvin aloittaa.

 

Mä oon muutenkin vähän harrastus-skeptinen alle kouluikäisten osalta, siis virikkeiden tarpeen ymmärrän kyllä jos lapsi on kotihoidossa, niin niitä kaipaa sekä lapsi että vanhempi. Mutta muuten minusta riittäisi oikein hyvin jos harrastukset alkaisivat vasta siinä kouluiän kynnyksellä, kun lapsi osaa jo itse myös osoittaa omat kiinnostuksenkohteensa. Päivähoitopaikan virikkeetkin kun ovat aika kattava (ja myös uuvuttava) kokonaisuus pienelle lapselle, eikä pieni siihen päälle kaipaa harrastuksia.

 

Pientä lasta ei vielä tarvitse "prepata" mihinkään, alan asiantuntijatkin todistavat että kehittävintä lapselle on vapaa leikki. :)

Edited by fleur

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen käynyt esikoisen kanssa muskarissa 4-5kk ikäisestä lähtien ja on kyllä tykännyt. Kokemusta on monesta eri opettajasta ja nyt tänä syksynä meidän piti vaihtaa muskaria, kun eka paikka ei vaan ollut pojan (eikä munkaan)mieleen. Vaikka ryhmä oli 2 vuotiaille, toiminta oli ihan vauvamaista eikä se kiinnostanut poikaa lainkaan. Laulujen pitää olla reippaita, pitää olla musisointia eli lasten päästä itsekin soittamaan ja tekemään. Lorutteluista poika ei piittaa. Löydettiin onneksi hyvä muskari ja siellä on ollut mieluista. Poika istuu nätisti sylissä melkein koko ajan ja ei mene "riehumiseksi" missään vaiheessa. Siellä syksyn ekassa muskarissa poika ei viihtynyt yhtään, meinasi karata huoneesta eikä suostunut kuuntelemaan mitään kun touhu oli liian vauvamaista. Suosittelen vaihtamaan muskaria, jos ei tunnu hyvältä.

 

Nyt poika on tosi innoissaan aina menossa muskariin ja tykkää kuunnella, kun ope soittaa pianoa tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aivan ihana muskari, käydään 1,5vuotiaan kanssa sekä tuo 3,5v käy omassa ryhmässään.

 

Meillä heti ensimmäisellä kerralla opettajan kanssa käytiin läpi tätä aihetta, jota kukaan ei lähtisi väärin odotuksin mukaan tai "säikähtäisi" menoa.

 

Hän sanoi, että on aivan normaalia, että 1v ryhmässä meno on kuin viidakossa. Epänormaalia olisi, jos kaikki lapset toimisivat robotin lailla ja tekisivät kaikki leikit kuten kuuluu. Hän on korostanut, että jos lapsi haluaa mennä ja touhuta pitkin muskariluokkaa, niin lapsen pitää antaa mennä. Kyllä hän kuitenkin touhutessaan kuulee musiikin ja leikit, vaikka äidistä ei siltä tuntuisi. Yllättäen saattaa sitten kotona "laulaa" ja leikkiä jotain leikkiä mitä muskarissa on tehty, vaikka itse onkin mennä huljeltanut pitkin luokkaa.

 

1v on tosi utelias luonne, joten pitää antaa tutkia. Sanoi, että tulette huomaamaan, että jokaisella lapsella vuoronperään tulee olemaan se "meno vaihe" päällä jossain vaiheessa. (nyt se on meidän neidillä). Ja sitten se aikanaan rauhoittuu.

Meillä on tosi rento meno tuolla, kukaan ei kato pahasti jos jonkun lapsi mennä viipottaa ja räplää joka paikkaa. :girl_impossible: Meillä on siellä ns. pianoryhmä, eli porukka joka pimputtaa pianoa ja verhoryhmä, joka sählää ikkunaverhojen takana. :grin: Sitten ne kuitenkin välillä aina tulee leikkiin mukaan tosi hienosti. Välillä se keskittyminen vaan herpaantuu.

 

Kehitys vauvaryhmästä 1v ryhmään 2v ryhmään on huikea. 2v ryhmässä se säheltäminen on jo ohi, ja jaksetaan keskittyä itse asiaan.

 

Kuten Neven jo sanoikin, niin muskari kehittää todella paljon myös muita taitoja. Meille harrastuksen tarkoitus ei ole se, että neiti oppisi täydellisesti leikkimään laululeikkejä, vaan se, että siellä tapaa muita lapsia ja aikuisia, sosiaaliset taidot kehittyy, tulee erilaisia virikkeitä, kädentaidot kehittyy soittimien kanssa ja kielelliset taidot loruissa ja leikeissä. Ehkä siinä sivussa se rakkaus musiikkiinkin kasvaa omassa tahdissaan. :lipsrsealed:

 

Älkää siis lopettako harrastusta, vaan ottakaa asia puheeksi muskaritädin kanssa. Jos hän on ammattilainen, niin osaa kyllä tukea teitä tässä asiassa! :girl_smile:

Edited by Nessa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voisin kuvitella, että jos oltaisiin aloitettu noin aikaisin muskari, niin meno olisi meilläkin sama. Taitaa kuulua asiaan :)

 

Nimittäin syksyllä, kun aloitimme, L oli vajaa 2v ja vasta nyt kahdella edellisellä kerralla L on alkanut leikkimään mukana (kotona kyllä laulaa) ja eilen laulettiin yhdessä melkein kokonaan "tuiki, tuiki tähtönen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tänään eka muskari meidän 1,5-vuotiaan kanssa. On ollut hirveän innostunut musiikista jo jonkun aikaa, joten ajattelin kokeilla. Tyttö malttoi juuri ja juuri olla muskarissa 10 minuuttia. Ryhmän muut (samaa ikääluokka) lapset istuivat nätisti vanhempiensa sylissä ja tekivät mitä pitikin. Meidän neitiä ei kiinnostanut juttu yhtään, vaan lähti lopulta käveleen ovelle. Kun sanoin sitten, että jos mennään ovesta ulos, niin ei tulla enää tänään takaisin, neiti haki reippaasti hoitolaukkumme tuolin vierestä ja osoitti ovea. Kun isi tuli kotiin ja kyseli muskarista ja siitä meneekö neiti uudestaan leikkimään ja laulamaan, niin tuloksena oli ei-huutoa ja pään ravistelua. Tästäkin huolimatta, uskaltauduin kokeilemaan toisen kerran ennen kuin luovutamme tämän harrastuksen. Olihan hän sentään innostunut niin kauan, kun muskaritäti alkoi laulaa.

 

Kotona sitten kuitenkin piti laulaa ja leikkiä ja soitella samalla tavalla kuin ennenkin. Eli pelkään pahoin, että tuo huonosti laulava muskaritäti, joka sai äidillekin kylmät väreet, ei oikein tyttöä innostanut. Mutta josko seuraavalla kerralla tyttö vaikka tutustuisi muihin muskarilaisiin vähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on esikoinen käynyt muskarissa 7kk ikäisestä saakka ja viihtynyt ihan hyvin. Nyt on toista vuotta sellaisessa ryhmässä, jossa ei ole vanhempia mukana ja sielläkin ilmeisesti sujuu hyvin. Ainakin tyttö viihtyy eikä muskaritädiltäkään ole tullut negatiivista palautetta. Pojan kanssa taas ollaa aloitettu muskari 4,5kk iässä ja sekin on sujunut hyvin.

 

Kumpikin oli vielä vauva aloittaessaan, niin meno oli aika rauhallista, kun ryhmissä ei kukaan kävellyt ja pysyivät suurimmaksi osaksi sylissä/vieressä. Leikit olivat jo tuolloin osittain muutakin kuin vain äidin sylissä olemista, tosin lapsen taitojen mukaan. Sitten kun ikää on tullut lisää, niin meno on ryhmissä kiihtynyt ja musta tää 1-2 v väli on kaikkein pahoin. Ei millään maltettaisi istua äidin sylissä/vieressä, vaan haluttaisiin tutkia joka paikka ja uhmakohtauksia esiintyy vähän väliä jollain, kun ei haluttaisi mennä äidin määräämään suuntaan piirissä. Nyt meen pojalla on todella rento muskariope, joka ei juurikaan hätkähdä vaikka yksikään lapsista ei piirissä laulamassa istuisi. Jos niin käy, niin vaihdetaan hommaa ja monessa leikissä on mukana juoksemista, hyppimistä yms, kun ne tuon ikäisiä lapsia kiinnostavat. Tytön muskariope oli aikanaan hieman tiukempi, mutta ei mitenkään tiukkapipoinen kuitenkaan. Saattoi sanoa, että tulehan XX äidin viereen, jos jotain lasta ei kiinnostanut homma vaan pyöri muualla tai ottaa lapsen omaan syliinsä, jos lapsi vaan tuli. Mutta hän selkeästi olisi enemmän tykännyt siitä, että lapset olisivat olleet juoksematta ja kiljumatta, vaikka ei asiasta kuitenkaan juurikaan huomauttanut. Hauskaa on ollut se, että tää "tiukempi" muskariope on kaikkien tuttujen muksujen suosikki. Eli muksuja ei pieni komentaminen oo haitannut kuitenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me aloitettiin nyt tammikuussa muskari Ompun ollessa 1 v 4kk. Me ollaan molemmat tykätty tosi paljon. Kivan pieni ryhmä ja ihanasti näille pienille sopivaa ohjelmaa. Lauluja, leikkejä, tanssia, soittamista jne. Omppu tuntuu nauttivan siitä, kun musisoidaan yhdessä. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

me kans alettiin kulkemaan tytön kans nyt joulunjälkeen muskarissa, siellä neiti enemmän seurailee... mut kotona huomaan et se leikkii niitä leikkejä mitä siellä on tehty... no meille on tullut illalla ennen nukkumaan menoa laululeikki tuokio et minä ainakin huomaan et meillä siitä on ollut tosi paljon hyötyä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa tällainen ketju oli jo olemassa smile.gif

 

Aloitimme muskarin tammikuussa 2011. Tyttö oli silloin 1 v ja 3 kk. Meidän muskaritunnit on edelleen ihan yhtä hulinaa. Tyttö ei jaksa istua kuin ekat 5.min sylissä ja loppuajan vaan haahuilee räpläämässä muskarimaikan mankaa ja cd-levyjä tai tanssii omia menojaan musiikin tahdissa.

Tuo ryhmämme on mielestäni hyvin rauhallinen ja suurinosa lapsista jaksaa istua äidin sylissä miltei koko tunningirl_impossible.gif Onko sekään ihan normaalia?

 

Itselleni noi muskaritunnit alkaa olla jo aika moista "painajaista" kun joka tunnin jälkeen on huono äiti fiilis. Lapseni ei ikinä muuten juokse minua karkuun tai välttele mua mutta tuolla muskarissa todella välttelee minua ja haluaa sooloilla omia menojaan. Jos tytölle antaa soittimen ei hän halua soittaa omaa soitintaan vaan vieruskaverin samanlaista soitintagirl_impossible.gif ym.

 

Mua on ruvennut ihan hävettää, koska luulenpa muiden äitien ajattelevan, että en saa mitään otetta lapseeni. Tiedän, että jonkun lapsen täytyy olla aina se vilkkain mutta voi kääk. Ei taideta tän kevätkauden jälkeen ihan heti maksaa uutta kautta.

 

Olen myös alkanut miettimään, että häiritäänköhän me muiden maksullista muskaria?

Edited by esteri

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole vielä taaperoa vaan 9,5 kk ikäinen tyttö, mutta meno muskarissa alkaa olla jo aika vauhdikasta... Aloitimme muskarin tytön ollessa 5 kk ja lähes koko ajan kaikki vauhdikkaammat laulut ja leikit ovat sujuneet tosi hyvin ja tyttö nauttii niistä kovasti, mutta rauhallisemmat "piperrykset" (kuten "harakka huttua keittää" -tyyppiset jutut) eivät suju lainkaan! Tyttö kiemurtelee, kiljuu, haluaa sylistä pois ja ei malta rauhoittua ollenkaan tälläisiin. Sitten kun taas vauhdikkaammat touhut alkavat, hän on aivan innoissaan ja kiljahtelee riemusta. Uskon että syksyllä menee homma aika sähläämiseksi kun nyt jo vauhtia on aika lailla (tyttö kävelee nyt tukea vasten ja liikkumaan pitäisi päästä koko ajan, sylissä ei jaksa olla) mutta sinnikkäästi yritetään muskaria jatkaa sillä osan aikaa tyttö on kuitenkin aivan innoissaan touhusta.

 

muoks. esteri, samaa olen ihmetellyt että miten ne useimmat lapset viihtyvät niin hyvin äitiensä sylissä ja on meidän ryhmässä muutama vauva joiden en ole kuullut päästävän ääntäkään kertaakaan muskarituntien aikana! :grin: Tsemppiä sulle energiapakkauksesi kanssa! :girl_wink:

Edited by Xanor

Share this post


Link to post
Share on other sites

esterin tilanne kuulostaa lähes samanlaiselta kuin meillä oli muutama kuukausi sitten. Voimia siihen siis :) Meillä mies oli jo ihan valmis lopettamaan muskarin kun koki ettei siitä "vaeltamisesta" (jota tyttö siis muskarissa harrasti, toisten istuessa nätisti äitiensä sylissä :P) ole mitään hyötyä. Kotona tyttö kuitenkin osasi/ muisti lähes kaikki muskarissa lauletut laulut ja leikit. Tyttö lähti muskariin innoissaan, ja siitä puhuttiin paljon kotona, joten jatkettiin sinnikkäästi. Muutaman todella vilkkaan kerran jälkeen tyttö alkoi, meidän suureksi ihmetykseksi, istumaan pääosin sylissä ja keskittymään ihan erillälailla laulettaviin lauluihin. Tässä vaiheessa tosin muut ryhmäläiset villiintyivät vaeltamaan, joten ajattelen tyttömme "vaelluskauden" tulleen etuajassa muihin ikäisiinsä nähden :P Tytöstä näki selvästi kuinka nautti muskarissa olosta, ja tuossa vaiheessa siitä tuli mukava yhteinen "harrastus" myös minullekin.

 

Suosittelen siis jatkamaan vielä, vaikka ne riekkumiskerrat varmasti hermoja koettelevatkin! Meillä ainakin muut äidit suhtautuivat hyvin ymmärtäväisesti, varsinkin siinä vaiheessa kun omalle lapselle tuli samanlainen menokausi :grin: Huomasin että meillä tyttö oli heti levottomampi jos tuli jostain syystä taukoa muskarissa käyntiin. Tilanne kuitenkin tasottui kun käyntikertoja oli taas pari takana.

 

Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä stressaa muista vanhemmista/ opettajasta. Ei kai kukaan voi olettaa että tuon ikäinen lapsi jaksaisi keskittyä sylissä istumiseen, varsinkaan ympäristössä joka on uusia virikkeitä täynnä! Yllättävän paljon sinne pieneen mieleen kuitenkin jää muistiin, vaikka touhuaisikin omiaan toisten laulaessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan käyty pojan kanssa muskarissa 3kk ikäisestä lähtien, nyt tähän mennessä yhteensä 3 "lukukautta" ja hän on aina viihtynyt siellä tosi hyvin :) Vähän luulen, että tuo ihan vauvana aloittaminen on vaikuttanut siihen hyvin viihtymiseen, koska lapsi osaa ennakoida että mitä siellä tunnilla (30min.) tehdään, leikit ja laulut vaihtuu nopeaan tahtiin. Molemmat muskariopet on myös olleet tosi hyviä, varsinkin tämä 1v-ryhmän ope, joka selvästikin teki aina tilannearvion alkuleikin aikana. Esim. jos oli levoton meininki, niin oli alkuun fyysisempiä laululeikkejä (juoksemista, tanssimista) eikä heti jotain paikallaan istumista. Nyt loppukeväästä kun osa ryhmäläisistä jo ehti täyttää 2v. ja alkoi uhmailua ilmetä, niin opettajakin vaan reippaasti komensi kiukuttelijaa ja se yleensä tehoaakin paljon paremmin kuin äidin sana :D

 

Mielenkiinnolla odotan syksyä, kun meidänkin poika täyttää sen 2v. ja ryhmän ikäjakauma on 2-3v. että millainenkohan kaaos siellä mahtaa olla, kun 10 uhmailijaa lyö viisaat päänsä yhteen :rolleyes:

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika oli n.5kk, kun aloitettiin muskari, ja hyvin pian siitä tuli todella mieleinen juttu sekä pojalle että äidille. Niihin aikoihin, kun poika täytti 1v./ varmaan joskus aiemminkin jo, alkoi juu olla välillä enemmän hulinaa siellä muskarissa, ei enää pysytty sylissä jne. Mutta ei se pahemmin haitannut, eikä meidän poika todellakaan ollut ainut joka välillä puuhaili siellä omiaan. Joskus poika saattoi esim. haluta mennä keskelle piiriä yksinään istumaan ja jammailemaan musiikin tahtiin. :) Aika hyvin mielestäni ohjaaja seuraili meidän vauvojen/ taaperoiden kehitystä ja lasten kasvaessa tuli vauhdikkaampia kappaleita, soittimien käyttö oli erilaista jne. Toisaalta mukaan tuli uusina myös ihan vauvojakin, eikä sekään haitannut, he vaan tekivät sitten omalla tavallaan.

 

Muistaakseni ihan alussa ja joissain muussakin vaiheessa mulla oli epäilyksiä muskariharrastuksen "hyödystä", mutta kaiken kaikkiaan muskari on kuitenkin ollut tosi hauska ja mieluinen juttu. Kesä on ollut taukoa, syksyllä taas alkaa, saa nähdä millainen meininki. Aiemmin oltiin siis vauvaryhmässä (vaikka kevätkaudella täyttikin 1v), nyt syksyllä aloitetaan yli 1v. ryhmässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0