Kiusaaminen kiusatun oma syy?

[SnowWhite]

Tulin hirveän vihaiseksi luettuani Meidän Perheestä (nro11/10) jutun "Hiljaa, nyt puhuu opettaja". Jutussa kysyttiin mm. kahdelta opettajalta mielipidettä koulukiusaamisesta. Eläkkeelle jäänyt Aino Kontula vastasi näin:

 

"Miksei voisi miettiä myös, mitä sellaista kiusatussa on, että hän herättää siinä yhteisössä halun kiusata, sysiä ja potkia. Häntäkö ei voi yhtään kouluttaa? Pitääkö muiden vain hyväksyä kaikki? Kiusattua helpottaisi, jos hän oppisi yksinkertaisia sääntöjä, miten luokkayhteisö toimii ja miten täytyy toimia, jos haluaa olla rauhassa.

Syrjäänvetäytyvä oppilas ei ole välttämättä lainkaan kiusattu. Jotain provosoivaa täytyy tällaisessa lapsessa olla. Usein kiusatut ovat lapsia, jotka loukkaantuvat herkästi, eivät ymmärrä huumoria eivätkä osaa antaa huulenheiton olla. Joskus he reagoivat kaikkeen, mitä heille tehdään, joskus hyvin äänekkäästi. Se on kuin nappia painaisi: tökätään, niin saadaan vähän ääntä.

Koulussa saa pukeutua vanhanaikaisesti, mutta täytyisi myös pystyä rohkeasti kantamaan oma tyylinsä. Onhan monia koululaisia, joilla on hyvin erikoiset tavat, mutta he kestävät saamansa kritiikin.

Koulukiusaamisen suhteen ei saisi tulla kyyniseksi. Se on pahin, mitä opettajalle voi tapahtua. Oppilaiden käytökseen kuitenkin kyynistyy ja tottuu. Ei sekään johda mihinkään, jos olet puuttumassa ihan kaikkeen."

Kontulalle itselleen on tainnut käydä juuri niinkuin viimeisessä kappaleessa sanotaan.

 

Mun mielestä on järkyttävää, että koulumaailmassa voi tänä päivänä törmätä tällaiseen asenteeseen! Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka paljon tällaista ajattelua opettajissa on. Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi on niin paljon kiusaamista, kun opettajakin voi näköjään alentua sille samalle kiusaajan tasolle...lähtökohtaisesti syytä aletaan siis etsimään kiusatusta!! Miten näin epäempaattinen ihminen voi ylipäänsä tuollaisessa ammatissa toimia? Toivottavasti en omien lasten koulutaipaleen aikana törmää koskaan tällaiseen "ammattikasvattajaan". Mahtaakohan tyypillä itsellään olla lapsia....

 

Ymmärätkö sinä tällaista ajatusmaailmaa?

Edited November 6, 2010 by SnowWhite

[Esmeralda]

Hui mikä opettaja Taitaa Kontulalla itsellään olla koulukiusaajatausta

[Puhkulainen]

pannua tuolle opettajalle itse olin koulukiusattu sukunimeni takia, ja mitäköhän sääntöjä mun olis pitänyt oppia että mun sukunimi olis tullut vähemmän paskamaiseks ja että olis kiusattu ja haukuttu vähemmän

 

Nimimerkillä: "Tissit rikki"

 

ei mulla muuta.

[Guest Gerda]

Mä tulin tuosta jutusta myös tosi vihaiseksi ja mietin jo, että pitäisi laittaa vähän palautetta tuolle Kontulalle.

 

Ihan samoja ajatuksia tuo minussakin herättää; onko ihme, jos kiusaaminen rehottaa Suomen kouluissa, jos opettajien asenteet ovat tuollaisia? Jos opettajan mielestä erilaisuutta ei edes tarvitse sietää, niin silloinhan opettaja suoranaisesti antaa luvan kiusata. Toki on asioita, joita ei tarvitse sietää kuten huono käytös tai kiusaaminen. Toivon todella, että Kontulan kanssa saman asenteen omaavia opettajia ei enää koulumaailmassa ole. Tai jos on, niin olisiko paikallaan lisätä asennekasvatusta opettajien koulutukseen? Minun on vaikea uskoa, että tällainen asenne voisi nykyään opettajalla olla. Mutta ilmeisesti voi.

 

Mietin tätäkin, että miksi ihmeessä lapsen muka pitäisi sietää kiusaamista? Mietin, että mitä tämä Aino Kontula tuumaisi, jos hän kuulisi työyhteisössään joka päivä, vuodesta toiseen olevansa ruma p*skanaama/tyhmä/tms. Ja jos tästä menisi valittamaan pomolle, niin hän vain taputtaisi päähän ja sanoisi, että läppäähän ne vain heittää, että eikö sulla nyt huumorinkukka kuki? (Tai siis olisi tuumannut, hänhän on eläkkeellä jo).

 

Toki lapset ovat erilaisia. Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Ja ihan kaikki ei tietenkään ole kiusaamista. Mutta silti ei kiusaamista voi sallia, sillä perustein, että joku on muka niin herkkänahkainen vain. Voisin varmaankin kirjoittaa romaanin tästä aiheesta.

 

Ja ps. minua itseäni ei ole koskaan kiusattu enkä ole myöskään (tahallisesti ainakaan) ketään kiusannut. Jos sillä nyt mitään vaikutusta tähän mielipiteen muodostamiseen on.

Edited November 6, 2010 by Gerda

[Chimelli]

itse olin koulukiusattu sukunimeni takia, ja mitäköhän sääntöjä mun olis pitänyt oppia että mun sukunimi olis tullut vähemmän paskamaiseks ja että olis kiusattu ja haukuttu vähemmän

Sehän tarkoitti tuossa sitä, että sinun olisi pitänyt oppia olemaan reagoimatta siihen. Mutta minun mielestäni se ei ole ihan niin yksinkertaista. En minä ainakaan tietääkseni mitenkään ihmeemmin reagoinut, kun minua kiusattiin, mutta ei se silti siihen loppunut. Ja entä jos kiusaaminen on esim. sitä, että jätetään pois porukasta? Ei reagoi siihen, eli on sitten yksin. Sittenkö ne muut tulee pyytämään mukaan?

 

 

Toki lapset ovat erilaisia. Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Ja ihan kaikki ei tietenkään ole kiusaamista. Mutta silti ei kiusaamista voi sallia, sillä perustein, että joku on muka niin herkkänahkainen vain. Voisin varmaankin kirjoittaa romaanin tästä aiheesta.

Niinpä. Joku voi oikeasti olla niin herkkänahkainen, että loukkaantuu sellaisestakin, mikä ei oikeasti ole mitään kiusaamista. Mutta se ei silti oikeuta oikeasti kiusaamaan tätä henkilöä - eikö pikemminkin pitäisi jollain tasolla kunnioittaa tämän ihmisen herkkänahkaisuuttakin, ja ehkä vähän varoa sanojaan, ettei pahoita toisen mieltä?

 

 

Ei minusta ihmiseltä tarvitse vaatia, että pysyy kovana ja coolina, vaikka joku loukkaisikin. Ei siinä ole mitään väärää, että alkaa esim. itkeä, jos joku haukkuu - vaikka sellainen saattaa kiusaajia innostaakin.

 

 

Minua ainakin jollain tasolla kiusattiin koulussa (enimmäkseen ala-asteen loppupuolella). En oikein osaa tarkemmin selittää (tai en muista niin tarkasti), miten, mutta opettajatkin sen huomasivat, joten en ainakaan ihan ole kuvitellut sitä. Ja kerran kävi kyllä juuri niin, että opettajani otti minut puhutteluun sen takia. Jotain se yritti siellä minun kanssani siitä keskustella, ja pohtia, miksi minua kiusattiin. Ja kertoa, mikä minussa on sellaista, että se saa toiset kiusaamaan. Vähänhän se kuulostaa siltä, että se olisi ollut minun syyni. En usko, että opettaja oikeastaan tarkoitti minua siitä syyttää. Ehkä hän koki helpommaksi yrittää muuttaa yhtä ihmistä, kuin koko muuta luokkaa (vaikka oikeasti, aika hankalahan minun olisi ollut yhtäkkiä muuttua sellaiseksi, että muut olisivat lopettaneet kiusaamisen). Tai ehkä hän vain halusi lohduttaa minua auttamalla minua ymmärtämään tilannetta... Joka tapauksessa olen ennenkin ihmetellyt tuota juttua, kuulostaa vähän samalta kuin tuo ensimmäisen viestin lainaus... Vaikka ihan hyvä ja mukava opettaja olikin

Edited November 6, 2010 by Chimelli

[Guest Remuliina]

Voi v*ttu mikä opettaja

 

Itse olin koulukiusattu, mm. poikkeavan ulkonäköni takia (olen erittäin vaalea ja lisäksi sain lasit ja hammasraudat jo 7-vuotiaana). Kiusaamisesta johtuen muutuin hirveän araksi ja yläasteella olinkin jo tosi ujo. Muistan miten kamalaa oli mennä kouluun kun tiesi että joutuu tönityksi ja haukutuksi (olin mm. huora ja lehmä, jotenkin ei vaan huumorintaju riittänyt naurattamaan). Toki olisin voinut kulkea paperipussi päässä että nämä täysin viattomat luokkatoverini eivät olisi provosoituneet

 

Niin, ja en tosiaan muista että kukaan opettaja olisi koskaan puuttunut kiusaamiseeni, vaikka sitä tapahtui luokissakin...Taitaa noita kontuloita olla koulumaailma pullollaan.

[SnowWhite]

Tosiaan monet kiusaamisen syythän on juuri sellaisia, mihin kiusattu ei voi itse vaikuttaa! Kuten juuri tuo sukunimi. Tai sitten klassisesti ulkonäkö, vaikka kasvojen persoonalliset piirteet. Tai sitten vanhemmat (heidän ammatti tai joku muu asia perheessä). Mun käsityksen mukaan tällaiset asiat on aika tavallisia kiusaamisen syitä. OIKEASTAAN pitää sanoa kyllä sekin, että kuinkahan usein nämä asiat edes on niitä todellisia syitä, vaan eiköhän sillä kiusaajalla itsellään mätä joku asia aika pahasti.

 

 

Usein kuulee tarinoita, joissa oppilas on joutunut vaihtamaan koulua kiusaamisen takia...ja nimenomaan se kiusattu osapuoli! Jotenkin niin käsittämätöntä ongelmien maton alle lakaisua! Tämä on mun mielestä juurikin Kontulamaisen ajatusmaailman tulosta ja se kertoo, ettei hän ole ihan yksin asenteineen.

[Pupuliin]

Mua ihan oikeasti itkettää noiden lasten puolesta, jotka joutuu kiusaamisen päälle sietämään vielä sen, että opettaja kaataa syyt niiden omaan niskaan.

[Chimelli]

Tosiaan monet kiusaamisen syythän on juuri sellaisia, mihin kiusattu ei voi itse vaikuttaa! Kuten juuri tuo sukunimi. Tai sitten klassisesti ulkonäkö, vaikka kasvojen persoonalliset piirteet. Tai sitten vanhemmat (heidän ammatti tai joku muu asia perheessä). Mun käsityksen mukaan tällaiset asiat on aika tavallisia kiusaamisen syitä. OIKEASTAAN pitää sanoa kyllä sekin, että kuinkahan usein nämä asiat edes on niitä todellisia syitä, vaan eiköhän sillä kiusaajalla itsellään mätä joku asia aika pahasti.

Eihän tuossa sanotakaan, että tuollaisiin asioihin pitäisi itse pystyä vaikuttamaan, vaan että pitäisi "kantaa oma tyylinsä rohkeasti" ja "kestää saamansa kritiikki". Kyllä nuo minusta voi ajatella tarkoitettavan sovellettavaksi noihin kaikkiin mainitsemiisi asioihin. Mutta eipä se välttämättä ole niin yksinkertaista, jos juttu on sellainen, joka ei ole oma valinta, ja josta on itsekin epävarma. Mutta se onkin jutun pointti, että juuri sellaisista asioista kiusataan, joista kiusattu on epävarma, eikä pysty rohkeasti olemaan niiden asioiden takana. Jotkut ihmiset on luonnostaan epävarmempia, jolloin ne on epävarmoja oikeastaan kaikesta, mistä kiusaajat keksivät huomauttaa. Mutta eipä sille oikein mitään voi, ja kiusatuksi joutuminen voi juurikin tuollaista epävarmuutta lisätä. Mutta sitten esim. joku silmälasien/hammasrautojen saaminen voi olla monelle muullekin aika kova paikka, ja on aika paljon vaadittu, että sen silloin vain "kantaisi rohkeasti", kun joku siitä huomauttelee. Kyllä joku siihenkin pystyy, ja sellaiset ihmiset tuskin kiusatuksi joutuvat, mutta on se liikaa vaadittu, että kaikki olisivat sellaisia.

 

Ja tosiaan on se ehdottomasti niin, että mikään tuollainen asia ei ole syy kiusata. Normaali, hyvinvoiva ja hyvinkasvatettu ihminen ei koe tarvetta kiusata toisia, vaikka ne olisi kuinka monella tavalla omituisia.

Edited November 6, 2010 by Chimelli

[Guest Remuliina]

 

 

Ja tosiaan on se ehdottomasti niin, että mikään tuollainen asia ei ole syy kiusata. Normaali, hyvinvoiva ja hyvinkasvatettu ihminen ei koe tarvetta kiusata toisia, vaikka ne olisi kuinka monella tavalla omituisia.

 

Mä haluaisin uskoa tuon, mutta valitettavasti suurin osa ns. normaaleistakin lapsista osallistuu kiusaamiseen. Jos ei nyt ihan olemalla se pääpiru, niin ainakin nauramalla taustalla ja syrjäyttämällä kiusatun kaveripiiristä - niin kova on tarve näyttää kuuluvansa "joukkoon". En mä jaksa uskoa että munkaan kouluun ja luokalle olisi ihan ne kamalimmat kauhukakarat osuneet, vaan tavisperheiden lapsia joilla tyhmyys tiivistyi joukossa. Tää nyt meni aiheen ohi, mutta ei kannata koskaan elää laput silmillä ja ajatella että omat lapset eivät voisi kiusata kun kasvatuskin on kohdillaan.

[Chimelli]

^ Joo, tosiaan tarkoitinkin lähinnä sitä, kenestä se kiusaaminen lähtee, eli sitä haukkumista, tönimistä tms. Tuo kiusaamiseen osallistuminen vierestä naureskelemalla ja olemalla olematta kiusatun kaveri taas... No se on oikeastaan juuri sitä, mihin tuo aloitusviestin lainaus kannustaa. Taatusti voi saada "omasta syystään" itsensä kiusatuksi olemalla kiusatun kaveri. Kiusaamiseen osallistuminen taas suojaa itseä kiusaamiselta.

 

Syrjimiskiusaamisen aloittamiseen tarvitaan ehkä vain vähän ennakkoluuloa, eli luulen että se alkaa vähän helpommin...

[SnowWhite]

"Miksei voisi miettiä myös, mitä sellaista kiusatussa on, että hän herättää siinä yhteisössä halun kiusata, sysiä ja potkia. Häntäkö ei voi yhtään kouluttaa? Pitääkö muiden vain hyväksyä kaikki? Kiusattua helpottaisi, jos hän oppisi yksinkertaisia sääntöjä, miten luokkayhteisö toimii ja miten täytyy toimia, jos haluaa olla rauhassa.

 

Chimelli, mä viittasin tähän lainaamani kappaleen ensimmäisiin lauseisiin. Että jos ylläolevan tekstin pointti on se, että ihmisen on hyvä vaan mukautua ja sulautua massaan, jos ei halua tulla kiusatuksi, niin sitten on näitä asioita (ulkonäkö, nimi jne.) joiden puolesta ei voi mukautua.

[Chimelli]

Ei, kyllä tuossakin kohdassa on pointtina se käyttäytyminen. "Kiusattua helpottaisi, jos hän oppisi yksinkertaisia sääntöjä, miten luokkayhteisö toimii ja miten täytyy toimia, jos haluaa olla rauhassa." Eli että vaikka esim. nimeen ei voi vaikuttaa, niin siihen voi, miten omaan nimeensä ja siitä huomautteluun suhtautuu. En silti väitä, että se välttämättä oikeasti auttaisi... Minuakin on kiusattu juuri mm. sukunimestäni, siitä huolimatta etten tietääkseni reagoinut siihen mitenkään ihmeemmin, ja olen aina pitänyt omasta sukunimestäni.

[SnowWhite]

^Selvä. Sinä tulkitset sen niin

 

Selvennän vielä kerran mitä tarkoitin:

 

"Pitääkö muiden vain hyväksyä kaikki?"

Kun näin sanotaan, niin miten sen voi soveltaa siihen ajatukseen, että kiusatun kuitenkin pitäisi "kantaa ylpeänä oma tyylinsä"...(?) Ja sitten samassa yhteydessä puhutaan siitä, että lapsessa täytyy olla jotain provosoivaa, että häntä kiusataan. Niin mä tulkitsen sen niin, että ois parempi olla vähemmän provosoiva, vähemmän erilainen, enemmän samaa massaa. Kuitenkaan sen ei mielestäni pidä eikä se voi olla niin.

Sitten siinä kohdassa, missä Kontula puhui siitä miten pitäisi rohkeasti kantaa oma tyylinsä, puhuttiin ilmeisesti vaatetuksesta? Tottakai sitä ajatusta voi soveltaa (siten kuin tarkoitit) näihin kaikkiin mainitsemiini asioihin, mutta minusta tässä tekstissä ei ollut niin. Mutta ei siitä sen enempää! Kontula ei nyt ole henkilökohtaisesti selventämässä ajatuksiaan tässä meille, joten me voidaan nyt vain tulkita sitä mitä hän on sanonut

Edited November 7, 2010 by SnowWhite

[Lucille]

Itse opettajana olen aika usein miettinyt sitä, että jotkut lapset parahtavat ja loukkaantuvat ihan kaikesta. Yhdelle pojalle sanottiin kerran, että sulla on tänään myrkynvihreä paita - ja hän koki sen kiusaamisena. Lapsen itsensä takia toivoisin, että hän oppisi olemaan vähemmän vereslihalla koko ajan, sillä elämästään tulee aika kovaa, jos joka ikisestä asiasta ensimmäinen reaktio on loukkaantuminen.

 

Ja sitten on niitä lapsia, jotka kertakaikkiaan käyttäytyvät niin omituisesti, että omalla käytöksellään suorastaan houkuttelevat toisia nälvimään itseään. Jos haluaa olla erikoinen ja erilainen ja korostaa tätä omaa erityislaatuisuuttaan aina ja kaikkialla, on mielestäni oltava valmis myös kestämään oman toimintansa seuraukset.

 

KIUSAAMINEN, jossa käydään järjestelmällisesti yhden puolustuskyvyttömän lapsen kimppuun - sukunimen tms. ominaisuuden takia - on sikamaista ja siihen tulee jokaisen opettajan puuttua! Sen sijaan mielestäni jokaisen opettajan on myös opetettava lapset olemaan osa ryhmää ja kestämään erilaisuutta tasapainoisesti - ei voi olla osa ryhmää jos koko ajan korostaa olevansa erilainen (ja usein erilaisuutensa vuoksi parempi) kuin muut. Toisten on hyväksyttävä se, että tämä haluaa olla erillään ja erilainen - mutta ko. yksilön on hyväksyttävä se, että toisten mielestä tällainen on ärsyttävää, eikä hänestä ehkä sen vuoksi pidetä.

 

Jälleen kerran, kiusaamiskeskustelussa on mielestäni puurot ja vellit, aidat ja aidanseipäät täysin sekaisin. Ketään ei vaadita olemaan mitään muuta kuin on - mutta oman käytöksen seurauksen on kannettava niin kiusaajan kuin kaikkien muidenkin.

[Chimelli]

Niin mä tulkitsen sen niin, että ois parempi olla vähemmän provosoiva, vähemmän erilainen, enemmän samaa massaa. Kuitenkaan sen ei mielestäni pidä eikä se voi olla niin.

Joo, ihan totta. Tai siis, että sitä siinä minunkin mielestäni kyllä tarkoitetaan. Luulen, että lähinnä käyttäytymisen osalta kuitenkin. Ja ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että ei sen pidä olla niin. Mm. koska kuten jo aiemmin todettiin, niin esim. kiusaamiseen osallistuminen on juuri tuota massan mukana olemista, joka kyllä vähentää kiusaamisriskiä, mutta sen ei silti pitäisi olla toivottavaa käytöstä. Samoin tuosta "pitääkö muiden vain hyväksyä kaikki?" niin sanoisin, että kyllä pitää, lähes kaikki. Ainakin sillä tasolla, ettei rupea siitä kiusaamaan. Sen sijaan toisia vahingoittavaa käytöstä, esim. kiusaaminen, ei tietenkään pidä hyväksyä.

 

 

Sitten siinä kohdassa, missä Kontula puhui siitä miten pitäisi rohkeasti kantaa oma tyylinsä, puhuttiin ilmeisesti vaatetuksesta? Tottakai sitä ajatusta voi soveltaa (siten kuin tarkoitit) näihin kaikkiin mainitsemiini asioihin, mutta minusta tässä tekstissä ei ollut niin.

Minä käsitin, että se vaatetus oli vain esimerkki, koska jo seuraavassa lauseessa puhuttiin erikoisesta käytöksestä...

 

Mutta tosiaan, tulkintaahan tämä vain on, ja toivottavasti tuota juttua ei oltukaan tarkoitettu ihan niin kuin sitä on ymmärretty, että kiusaaminen on kiusatun oma syy ja siten ihan hyväksyttävää.

[Chimelli]

Itse opettajana olen aika usein miettinyt sitä, että jotkut lapset parahtavat ja loukkaantuvat ihan kaikesta. Yhdelle pojalle sanottiin kerran, että sulla on tänään myrkynvihreä paita - ja hän koki sen kiusaamisena. Lapsen itsensä takia toivoisin, että hän oppisi olemaan vähemmän vereslihalla koko ajan, sillä elämästään tulee aika kovaa, jos joka ikisestä asiasta ensimmäinen reaktio on loukkaantuminen.

Tuo on ihan totta, mutta ei se lapsi tahallaan loukkaantunut turhasta. Lasten ymmärrys on aina vähän rajallinen, ja lapsi saattaa ihan oikeasti luulla, että se oli ilkeästi sanottu, koska hän ei ymmärrä, mitä sillä tarkoitettiin. Jotkut lapset tosiaan loukkaantuvat helposti, mutta eivät he tee sitä tahallaan, eivätkä helposti voi sille mitään. Jos tällaisen ominaisuuden takia aletaan kiusata (niin kuin aloitusviestin lainauksessa sanottiin), ei se ainakaan auta asiaa. Lapsesta tulee vain entistä epävarmempi ja loukkaantumisherkempi, koska hänellä on syytäkin epäillä jokaista kommenttia ilkeästi tarkoitetuksi.

 

 

Ja sitten on niitä lapsia, jotka kertakaikkiaan käyttäytyvät niin omituisesti, että omalla käytöksellään suorastaan houkuttelevat toisia nälvimään itseään. Jos haluaa olla erikoinen ja erilainen ja korostaa tätä omaa erityislaatuisuuttaan aina ja kaikkialla, on mielestäni oltava valmis myös kestämään oman toimintansa seuraukset.

Mm, tämä tuntuu olevan oikeastaan aika yleistä... Sinänsä se, että lapsi käyttäytyy omituisesti, ei ole mikään syy kiusata, mutta tuo oman erityislaatuisuutensa ja paremmuutensa korostaminen on tosiaan aika ärsyttävää Ja tässä usein on ongelmana se, että lapsi ei tee sitä tietoisesti, joten hän ei siten ole myöskään valmistautunut kestämään niitä seurauksia. Mutta sinänsähän se on ihan hyvä, jos lapsella on niin hyvä itsevarmuus, ehkä hän sitten paremmin kestää ne huomauttelutkin. Varsinaiseen kiusaamiseen ei tässäkään tietenkään ole syytä.

 

 

Ketään ei vaadita olemaan mitään muuta kuin on - mutta oman käytöksen seurauksen on kannettava niin kiusaajan kuin kaikkien muidenkin.

Lapsilla vain tuo syiden ja seurausten ymmärtäminen ei aina ole kovin sujuvaa - mutta se käsittääkseni oli alkuperäisen jutun pointtikin, että yritetään saada kiusattu ymmärtämään näitä syitä ja seurauksia. Silti minusta oikea kiusaaminen ei voi olla hyväksyttävä seuraus missään tapauksessa.

[Coraline]

Musta tuli muutaman pojan silmätikku pariksi vuodeksi niinkin fiksujen syiden takia kuin että olin maalta kotoisin (ja tää pikkukaupunkihan on varsinainen metropoli ), ja että mulla ei ollut tissejä. Olin kuitenkin kaveripiirissä aina tosi sosiaalinen ja suht suosittukin, joten ainakin ryhmäkäytöksen puoli oli ihan kunnossa. Huumorintajua riitti vaikka muille jakaa, enkä oikeastaan eronnut millään tavalla kavereistani, joita ei kiusattu. Kiusaamisesta provosoiduin muistaakseni kokonaista kaksi kertaa. Mutta se ei poista sitä, etteivätkö ne kaksi vuotta olleet elämäni kamalimmat.

 

Mun mielestä artikkelissa esitetty ajattelutapa vahvistaa koulun kannalta sellaista toimintaa, jossa kiusaamista analysoidaan kiusatun käyttäytymisen kautta. Esimerkiksi mun tapauksessa kiusaamiseen ei välttämättä olisi koskaan puututtu, jos sen vakavuuden mittarina olisi käytetty mun syrjäänvetäytyvyyttä/itkuisuutta/näkyvää ahdistuneisuutta tms. tekiöitä. Mä tein ne kotona yksin peiton alla. Asia oli kyllä luokanvalvojan tiedossa mun itseni, tukioppilaiden, kavereiden ja vanhempien kautta, mutta ilmeisesti hän ei koskaan vienyt asiaa eteenpäin. Mä en vieläkään tiedä mitä tapahtui, kun meidän (astetta pelottavampi) rehtori kerran kutsui ko. jätkäremmin kansliaan sen jälkeen, kun iskä oli tilanteesta sen kanssa suoraan jutellut. Sen jälkeen sain olla ihan rauhassa.

 

Sellaista kiusattua, joka esim. mä olin, on opettajan hirvittävän vaikea bongata vähänkään isommassa koulussa, ellei asiaa oteta erikseen esille. Siksi olisikin mun mielestä erittäin tärkeää mahdollisen kiusatun käyttäytymisnormien seuraamisen sijaan pohtia, minkälaiset arvot ja asenteet ovat kiusaajien toiminnan takana. Esim. että onko jollain lapsella/nuorella vain vääristynyt käsite huumorintajusta, ja puutteelliset sosiaaliset taidot, vai heijasteleeko toiminta tietoista vallan väärinkäyttöä.

[SnowWhite]

^Hyvin sanottu!

 

Ja kyllä mun mielestä vähintään sen opettajan tehtävä on erilaisuutta kohdattaessa oppia olemaan ärsyytymättä (ainakaan sitä ei saisi näyttää) ja nähdä se paremminkin mahdollisuutena ymmärtää tällaistakin oppilasta. Ehkä se asenne välittyy siten myös muille oppilaille. Jos nyt kyse olisi sellaista "omituisesta" lapsesta. Kaikista ei tietenkään voi pitää, mutta täytyy oppia tulemaan toimeen.

[SnowWhite]

tupla

Edited November 8, 2010 by SnowWhite

[Guest Gerda]

^Hyvin sanottu!

 

Ja kyllä mun mielestä vähintään sen opettajan tehtävä on erilaisuutta kohdattaessa oppia olemaan ärsyytymättä (ainakaan sitä ei saisi näyttää) ja nähdä se paremminkin mahdollisuutena ymmärtää tällaistakin oppilasta. Ehkä se asenne välittyy siten myös muille oppilaille. Jos nyt kyse olisi sellaista "omituisesta" lapsesta. Kaikista ei tietenkään voi pitää, mutta täytyy oppia tulemaan toimeen.

 

Allekirjoitan täysin.

 

Mä olen huomannut paljon sellaista, että jos lapsi ns. herkkänahkainen ja muut sen huomaa, niin hyvin pian se kääntyy sitten helposti ihan oikeaksi kiusaamiseksi, koska häntä nyt vaan on niin helppo kiusata. Eikä siitä voi mun mielestä lasta syyttää. Tietenkin hänen kanssaan voi keskustella, että mikä on kiusaamista jne. Ja yrittää olla lapsen tukena siinä, että hän oppisi olemaan reagoimatta ihan kaikkeen. Mutta oonpa nähnyt sellaistakin, että kun tällaista herkempää lasta kiusataan ihan oikeasti, niin silti vaan opettajat/aikuiset on sitä mieltä, että se on nyt vaan niin herkkänahkainen, että ei oteta tosissaan sitä, että kysymyksessä voi olla oikeakin kiusaaminen.

[Coraline]

Näin "aikuisempana" mua on riiponut ihan älyttömästi oman entisen ala-asteen opettajien toiminta. Voi sanoa että ko. kyläkoulun kahden opettajan (ainoat opet) toiminta oli kiusaamista. Mun pikkuveljeä kiusasivat sen takia, että eivät olleet väleissä vanhempiemme kanssa, ja se meni niin pahaksi, että toinen ope erotettiin broidin kuutosluokan ajaksi. Yhdellä pojalla taas oli todettu aspergerin syndrooma, ja häntä kohdeltiin opettajien toimesta systemaattisesti häirikkönä ja huonona oppilaana, eikä hänen oppimistaan tuettu tarvittavin keinoin. Eräs tyttö taas oireili hyvin voimakkaasti todennäköisesti kotiolojensa takia, mutta jokainen selkeä avunhuuto jätettiin käsittelemättä. Tyttö 8v mm. kertoi olevansa raiskattu ja raskaana, myöhemmin kävi ilmi, että kaikki jutut mitä hän selitti, olivat muistaakseni Salkkareista kopioituja. Tyttö keksi koko ajan todella pelottavia juttuja ja valehteli muiden tekemisestä. Käsittääkseni kukaan muu ei koskaan puuttunut opettajien toimintaan, paitsi meidän vanhemmat. Todennäköisesti meno vain jatkui samanlaisena, kun pikkuveli ulkoistui ko. laitoksesta..

 

Tämä tuli mieleen siitä, mitä pahimmillaan voi käydä, jos opettajat eivät osaa millään tavalla lukea oppilaiden käyttäytymistä, riippumatta siitä, onko ko. henkilö luokiteltavissa mitenkään esim. kiusatuksi. Kaikki painettiin aina villaisella, oli oppilaan käytös miten huolta herättävää tahansa. Oma kokemus on vain ihan ääriesimerkki, eikä tuollaisia opettajia varmasti joka oksalla kasva. Mutta siis jonkinlainen pointti taitaa olla se, että Kontulan edustama näkemys voi äärimmilleen vietynä johtaa siihen, että opettajasta tuleekin kiusaaja. Tai siis, jos opettaja ajattelee korostetusti, että oppilaan kiusaaminen johtuu kiusatun ominaisuuksista, siihen saattaa alkaa uskoa itsekin. Herkkänahkaisena pitäminen saattaa johtua kyynistymiseen, ja kyynistyminen taas kiusaamiseksi tulkittavien käyttätymismallinen vahvistamiseen. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että opettajasta tuleekin kiusaaja.

 

Mutta siis, omien ex-opettajien kyvyttömyys opetus- ja kasvatustyön ammattilaisina on/oli aivan toiselta planeetalta, ja käytännössä kuka tahansa normaalilla tunneälyllä ja empatiakyvyllä varustettu ihminen onnistuisi heitä paremmin. Luojan kiitos myöhemmällä koulutiellä huomasi, että suurin osa opettajista onkin hyviä tyyppejä

[pupuska]

Itse olen käynyt aineenopettajan opinnot ja ei meille juurikaan opetettu mitään kiusaamiseen puuttumisesta ei siis ihme, ettei kiusaamiseen opettajat aina osaakaan puuttua. Oma lukunsa on vielä se kuinka tilanteet tulkitsee ja mitä näkee ja mitä haluaa nähdä. Joskus tekisi mieli väittää, etteivät kaikki opettajat edes halua nähdä asioita niin kuin ne ovat. On ehkä helpompaa olla huomaamatta ja siten olla puuttumatta, tuleehan siitä puuttumisesta ylimääräistä työtä ja voi vielä itsekin joutua kiusatuksi. Valitettavasti koen myös niin, että tuollaisia Kontulan tavoin tai vielä kärjistetymmin ajattelevia opettajia on ihan jokaisessa ikäluokassa.

 

Ehkä opettajien koulutuksessa voisi lisätä taitoja oppilaan ja vanhempien kohtaamisessa, toki työ opettaa mutta se voi olla aika karua. Omissa opiskelutovereissa oli myös opiskelijoita jotka tuntuvat elävän vaaleanpunaisessa hattarassa "koulussahan on aina kivaa", "oppilas on häirikkö kun se puhuu joskus tunnilla", "opettaminen on nii-in ihanaa" Todellisuus kun taitaa olla aika kaukana tuosta. On kouluja tai ryhmiä joissa opettajan tehtävä on lähinnä olla poliisina, välillä voi kuunnella oppilaiden tai vanhempien tappouhkauksia ja etsiä oppilasta jota ei ole pariin viikkoon koulussa näkynyt. Toki on helpompaa hyssyttää kiusattua ja hänen vanhempiaan kuin saada mahdollisesti moniongelmainen kiusaaja ruotuun. Näppärästi voi Kontulaa vielä siteerata ja kertoa kuinka tulevaisuudessa työelämässä pitää olla parkkiintunut.

[fleur]

Mua vähän harmittaa aina se, kun me aikuiset teemme johtopäätöksiä nykykoulusta omien kouluvuosiemme perusteella. Kouluni 80- ja 90-luvulla käyneenä ja tällä vuosituhannella opettajaksi kouluttautuneena ja opettajan työtä tehneenä olen kyllä sitä mieltä että koulu on muuttunut kovasti ja hyvään suuntaan tässä kiusaamisasiassakin.

 

Kiusaaminen on yksilön elämässä hirveä tragedia ja uskon että lähes kaikki opettajat suhtautuvat siihen nykyisin jo vakavasti, lisäksi kouluilla on toimintamallit näiden asioiden selvittämiseen. Silti asia on uskomattoman vaikea. Jos esim. kiusaajan vanhemmat alkavat uhkailla koulua eivätkä suostu mihinkään seuraamuksiin, ollaan helposti tosi hankalassa pattitilanteessa, jonka kiusatun vanhemmat ratkaisevat usein vähin äänin vaihtamalla lapsensa koulua.

 

Tosi kurjalta tuntuu tämä Aino Kontulan asenne. Luokkayhteisöjen ns. vaietut "säännöt" eivät useinkaan ole mitenkään terveitä ja minusta on pelottava ajatus, että pitäisi vain sopeutua johonkin murkkuikäisten määrittelemään epäviralliseen normaaliin käyttäytymiskoodiin. Hänhän antaa ymmärtää että pitää hyväksyä jokin virallinen tapa olla, pukeutua ja ajatella, ettei provosoisi muita.

 

Silti olen samaa mieltä myös Lucillen kanssa siitä, että luokkiin mahtuu monenlaisia lapsia, myös yliherkästi reagoivia. Ketään ei myöskään saisi syyttää kiusaamisesta, jos kyseessä esimerkiksi on yksinkertaisesti riita, jossa yksi on jäänyt alakynteen muihin nähden. Toki jokainen tilanne vaatii aina opettajan huolellisen selvittämisen, mutta jotkut lapset ovat myös oppineet käyttämään tätä kiusaamissanaa lyömäaseena saadakseen opettajan puolelleen konfliktitilanteessa.

[Sleeping Sun]

Meillä toinen pienen kyläkoulun opettajista osallistui esikoiseni syrjintään, vähättelyyn ja hänen jutuilleen pilkallisesti naureskeluun. En nostanut asiasta juttua mutten kyllä yhtään arvostakaan tuota nuorta, lapsetonta naisihmistä. Ei ole paljon itseäni vanhempi ja minäkin tajuan että ei ole oppilasta kohtaan reilua tunkea oppilaiden jutturinkiin ja systemaattisesti dissata, mollata ja piilopilkata yhtä oppilaista. Jos ei mitään muuta tapahdu, niin siinä helposti oppilaatkin oppii sorsimaan samalla tavalla kun opettajakin. Mitä yleensäkään se opettaja koko ajan tunki siihen juttuporukkaan...? Välillä kaverusporukka ratkaisi tämän menemällä juttelemaan niin kauas ettei opettaja tunkenut mukaan.

 

Ihme muija joka tapauksessa, muutenkin aika tiukkis, ahdaskatseinen ja huumorintajuton. Onneksi johtajaopettaja oli ihan eri maata ja esikoisella oli paljon helpompaa olla ylemmässä luokassa tämän johtajaopettajan opetettavana, vaikka tämä yksi ketku pääsikin vielä laulu- ja välitunneilla kimppuun...

 

Nämä kokemukset eivät siis ole 20 vuoden takaa, vaan viimeiseltä 4 vuoden sisältä, nyt esikoinen pääsi yläkouluun joten tästä kiusaajaopettajasta päästiin viime keväänä eroon ja hyvä niin!