Liian vanha vanhemmaksi?

[Ida-Mari]

Lilypad, koita sanoa sille sun miehelle että ei se ole liian vanha. Tuollaiset kommentit on ihan perseestä - meille niitä tosiaan on tullut paljonkin sieltä toisesta ääripäästä. Ja vaikka kuinka koittaa olla välittämättä, niin aina ne mielessä kummittelee. Mun työkaveri on 55 ja sillä on kolme pientä lasta, joista yksi taitaa olla juuri 2v täyttänyt, toinen n. 5v ja vanhin täytti juuri 8. Ja kyllä se työkaveri jaksaa lasten perässä juosta ja on aivan takuulla ihan loistava isä, vaikka useasti häntä luullaankin lasten isoisäksi.

[Tweety]

minua hieman huvittaa perustelut siitä että lapsi häpeäisi vanhoja vanhempia, kun puhutaan 31-39 vuotiaana lapsen saaneista. Karu fakta on se kuitenkin että ensisynnyttäjien keski-ikä nousi 2009 vuonna 28. Elikkä hyvin todennäköistä on, että aika monen lapsen vanhemmat omaa yli 30 vuoden ikäeron lapsensa kanssa.

 

Tosin nyt kun näitä lukee, niin minullahan paketti oli kasassa jo 20 vuotiaana, mutta enpä tiennyt sitä silloin. Jotkut myös puhuu että sitten vanhempana ehtii matkustella, kun lapset on nuorena saatu. Mietin vain omia seikkailujani maailmalla joita elin 17-26 vuotiaana. Joo ei ne ole mitään vanhusten matkoja olleet näin paljon, koin paljon, muutin näkemyksiäni maailmasta ja kasvoin itsenäiseksi. Ehditään me sitten vanhuksinakin maata rannoilla, mutta entiset sekopää seikkailu lomani on nytkyään perheelle sopivia aktiivilomia. (Tosin arvomaailmani on hyvin kummissaan ajatuksesta, että lapset on jokin askare mikä pitää hoitaa pois alta, jotta sitten joskus on aikaa. Kyllä minä toivon että saan olla osa lapseni elämää sitten senkin jälkeen kun hän muuttaa pois kotoa. Toivottavasti haluamme yhä nähdä toisiamme usein, ja jakaa elämäämme/kokemuksiamme.)

 

Kaikilla on oma sopiva aika perheelle, jos se on 20veenä, niin hyvä niin, jos 30veenä entä sitten? Kun lähetään luontoa vääristelemään, niin se on hullua.

 

Toivottavasti tämän toisen lapsemme saamme tänävuonna syliin. Silloin olen alle 30v:nä saanut kaksi lasta. Mutta en kyllä vanno ettenkö iltatähteä voisi harkita kun olen 36

[fragolina]

Mä olen saanut lapseni 31- ja 34-vuotiaana. Ei mennyt ihan niin kuin nuorena suunnittelin, eli lapset tehtynä alle kolmekymppisenä. Olisin ollut valmis äidiksi aiemminkin, jos olisi ollut kumppani jonka olisin kelpuuttanut lapsieni isäksi. Nyt olen varsin tyytyväinen tilanteeseen. Meillä on jotenkin "valmis elämä", joka mun mielenlaadulla on ehdoton, eli ei tarvitse murehtia miten pärjätään. Nuorempana olisin myös joutunut palaamaan joko opintojen pariin tai töihin hyvin nopeasti lasten syntymän jälkeen, nyt saan nauttia heistä kotona. Suomessa tilanne on tietty parempi, koska yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Täällä valitettavasti lasten saanti on myös taloudellinen kysymys: pärjätäänkö yhden tuloilla, onko varaa päivähoitoon, koulumaksuihin, harrastuksiin jne?

 

Musta liian vanha vanhemmaksi on sitten kun ei niitä enää fyysisesti pysty saamaan tai itse kokee itsensä liian vanhaksi.

[Mamabarba]

Musta on jännä tämä, että monilla on etukäteen suunnitelma (myös omilla ystävilläni), että lapset pitää olla tehtynä alle 30-vuotiaana. Missä iässä olette moiseen suunnitelmaan päätyneet/ehtineet päätyä? Kun teinit harvemmin vielä lapsisuunnitelmia tekevät ja opiskelut vievät kuitenkin aikaa & harva kuitenkaan "sitä oikeaa" tapaa 20-vuotiaana...

[Kamilla]

^ alle kakskymppisenä en jotenkin edes osannut ajatella elämää iän 25...30 jälkeen, ehkä sitä siksi yrittää survoa mielessään kaiken (=koulutus, työnteko, naimisiinmeno, lapset) siihen samaan 20-30 vuoden ikähaarukkaan Eikä tuo minulla ollut mitenkään tarkka suunnitelma varsinkaan kahden jälkimmäisen suhteen, enemmänkin mielikuva.

[Guest Bonaqua]

Tää on liian monimutkainen juttu...

[minsk]

Kovin nuorilta kuulostavat jotkut tässä ketjussa äitiydelle yläikärajoja asettavat... Kolmikymppiset ovat raihnaisia ja viis-kuuskymppiset eivät jaksa teini-ikäisiä lapsia kun ovat jo vanhoja ja sairastelevat?!?

 

Oma äitini oli 18-vuotias kun synnyin, ja aivan liian nuori äidiksi. Pikkuveljeni syntyi äidin ollessa 44v., ja täytyy sanoa, että veljelläni on ollut äiti jolla on ollut enemmän aikaa, kiinnostusta, jaksamista ja vakaampi elämäntilanne, verrattuna siihen äitiin joka minulla oli. Itse olen 37v ja esikoista yritän. Olisin halunnut lapsen jo aikaisemmin, mutta kymmenen vuotta kestäneessä avioliitossa ex-mieheni ei halunnut lasta, tai siis pyysi minua koko ajan vain odottamaan ja odottamaan. Lopulta tuli ero, kun en enää halunnut/voinut odottaa. Sitten meni muutama vuosi, eikä sopivaa kumppania löytynyt. Elämä ei aina mene tai oikeastaan harvoin menee suunnitelmien mukaisesti, mutta sitä on ehkä vaikea hahmottaa siinä kahdenkympin korvilla.

 

 

[Memminkäinen]

Elämä ei aina mene tai oikeastaan harvoin menee suunnitelmien mukaisesti, mutta sitä on ehkä vaikea hahmottaa siinä kahdenkympin korvilla.

 

 

Niin totta. Kyllähän minäkin oisin esikoisen halunnut ennen kolmeakymppiä. Ja sitä yritettiinkin, mutta kaikilla se ei ole niin helppoa. Enkä koe nyt 30 -vuotiaana, helmikuussa lapsen saaneena, olevani mitenkään erityisesti raihnaisempi kuin mitä olin silloin alta kolmekymppisenä, kun lasta aloitettiin yrittää. Tai raihnaisempi mitä muutama ystäväni, jotka saivat esikoisensa 29 -vuotiaina (se maaginen alle kolmenkympin ikä )

Ja toisaalta, jos meidän Tyllerö olisi ymmärtänyt omaa parastaan olisi hän syntynyt 9 päivää aikaisemmin, jolloin olisi vielä saanut alle kolmekymppisen äidin

[Bilberry]

Mun äiti oli 43-vuotias syntyessäni. Minä ajattelin jo aika varhain, että haluan olla nuorempi äiti. Elämä ei kuitenkaan mene niin kuin meinaa ja aiemmissa suhteissa en mielestäni ollut valmis eikähän lapsista edes juuri puhuttu.

 

Nyt olen 37-v ja toivottavasti noin 7 kuukauden kuluttua ensisynnyttäjä, jos tällä kertaa kaikki menee hyvin. Edellisen raskauden aikana en kuulemma olisi voinut tehdä mitään muuttaakseni tilannetta paremmaksi, mutta ikä oli riskitekijä. Eihän kuitenkaan nuorempienkaan odottavien raskaus aina valitettavasti suju niin kuin toivoisi.

 

Toisaalta toivon, että ikäni olisi alhaisempi, toisaalta en haluaisi antaa elämänkokemuksestani pätkääkään pois. Meillä se vauvan aika on tällä hetkellä (jos vauva saadaan). Muilla ennen tai jälkeen. Hyvä niin.

 

 

Edit. Siis enhän mä varsinaisesti tule olemaan ensisynnytäjä, mutta toivottavasti synnytän ensimmäisen elävän, normaalin ja terveen lapsen.

Edited June 11, 2011 by Bilberry

[Nadda]

Kovin nuorilta kuulostavat jotkut tässä ketjussa äitiydelle yläikärajoja asettavat... Kolmikymppiset ovat raihnaisia ja viis-kuuskymppiset eivät jaksa teini-ikäisiä lapsia kun ovat jo vanhoja ja sairastelevat?!?

 

Ei tässä ketjussa varmaankaan kukaan ole sanonut, että 35-vuotias on yleisesti liian vanha vanhemmaksi, vaan että omalla kohdallaan ei haluaisi enää sen ikäisenä lapsia. En usko siihen sisältyvän mitään piiloviestiä heille, jotka lapsia vielä tätä vanhempana tekevät. Jos oma ajatus on ollut tehdä lapset nuorina eikä se sitten syystä tai toisesta onnistukaan, niin eivät varmaan ne ole syypäitä siihen, jotka nuorena lapsensa tekivät. Itse kuulun niihin, joilla on ollut mahdollista (osan valinnoista olen tehnyt itse, osa on ollut luojan lykky) hankkia lapset nuorina. Kolmannen syntyessä olen 28-vuotias ja silti olen esimerkiksi ennen esikoistani ehtinyt potemaan ikäkriisiä, etten ehdi tehdä lapsia tarpeeksi nuorena.

 

Sanoisin, että yleisesti liian vanha vanhemmaksi on henkilö, joka omalla iällään aiheuttaa huomattavat riskit sikiön kehitykselle tai joka ei jaksa enää vauva-arkea tai olla kiinnostunut lapsestaan kaikkien ikävaiheiden läpi. Tietenkin tämäkin on yksilöllistä, mutta esimerkiksi oma äitini oli paljon energisempi ja kiinnostunut asioistamme meille ensimmäisille lapsille, jotka teki alle parikymppisenä kuin viimeisille, joista nuorimman hän sai ollessaan 38-vuotias. En myöskään haluaisi ehdoin tahdoin lapselle esimerkiksi vanhaa isää, joka alkaa olla jo toinen jalka haudassa. Jos on kunnossa ja virtaa riittää ja tietää, että omilla geeneillään elää hyväkuntoisena vanhaksi, niin voisin asettaa jonkinlaiseksi isän ikärajaksi 60 v., mutta kyllä 7-8-kymppinen alkaa olla jo liian vanha, vaikka hyväkuntoinen sillä hetkellä olisikin. Siinä kuitenkin mahdollisuus kasvaa koko ajan, että jo 5-15 vuoden päästä saa sanoa hyvästit perheelleen.

[minsk]

Ei tässä ketjussa varmaankaan kukaan ole sanonut, että 35-vuotias on yleisesti liian vanha vanhemmaksi, vaan että omalla kohdallaan ei haluaisi enää sen ikäisenä lapsia. En usko siihen sisältyvän mitään piiloviestiä heille, jotka lapsia vielä tätä vanhempana tekevät. Jos oma ajatus on ollut tehdä lapset nuorina eikä se sitten syystä tai toisesta onnistukaan, niin eivät varmaan ne ole syypäitä siihen, jotka nuorena lapsensa tekivät.

 

 

Kyllä joissakin viesteissä on ihan yleisestikin puhuttu iästä (30-35-38-45 jne), ei vain omalla kohdalla. En myöskään tosiaan pidä ketään täällä nuorena tai vanhana lasta tehnyttä syypäänä omaan tilanteeseeni, enkä mielestäni kirjoittanut mitään siihen viittaava. Joistakin teksteistä minusta vain paistaa sellainen sangen nuorekas ajatusmaailma läpi, kun asetellaan vaikkakin vain itselle jotain ehdottoman kuuloisia takarajoja. Kaksikymppisenä tehtyihin suunnitelmiin voi hyvinkin tulla muutoksia matkan varrella, ja kolmevitosena ei ehkä koekaan olevansa niin ikivanha kuin 15 vuotta aikaisemmin ajatteli kolmevitosten olevan.

[Nadda]

^ Mutta kai niille parikymppisille kuitenkin sallitaan senhetkinen ajatusmaailma? Ei aina tarvitse olla alusta saakka kyynisen realistinen ja sivulauseessa muistaa hoksata mainita, että koskaanhan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Mun mielestä on ihan hyvä, että tässä(kin) asiassa löytyy eri tavalla ajattelevia ja toiset vahvasti uskovat siihen, että lapset on ihan mukava tehdä nuorena. Aivan samoin kuin joku toinen sitten kokee, ettei ensisynnyttäjänä ole liian vanha, vaikka ikää onkin melkein neljäkymmentä.

[minsk]

^Toki sallitaan, kuuluhan se nuoruuteen. Mutta samalla lailla minusta sallittakoon sekin, että vanhempana voi tuoda esiin toisenlaista perspektiiviä, kuten että maailma heittelee, suunnitelmat muuttuvat, ja yli kolmikymppisenä ei välttämättä vielä olla ollenkaan raihnaisia

 

 

[Nadda]

^

[Memminkäinen]

Musta on ihan ymmärrettävää, että niistä, joilla elämä ei olekaan mennyt ihan niin, kuin nuorempana on suunnittelut, ja on esim. käyty läpi keskenmenoja tai hoitoja tai molempia, tuntuu pahalle, kun joku sanoo, että jonkun tietyn ikäisenä pitäisi sitten vaan luopua siitä unelmasta. Jos ei itse tunne itseään liian vanhaksi. Ja musta on myös ihan ymmärrettävää, että sen sen mielen pahoittumisen tuo esille.

[TurSu]

Niin minäkin joskus ajattelin, että ennen 30-v. pitää lapsi TEHDÄ. Eli ymmärrän kyllä tuonkin kannan.

 

No ei menny asiat niin.

25-vuotiaana jätetty ehkäisy pois, enkä vielä nyt 31-vuotiaanakaan ole äiti.

Eikä tunnu yhtään siltä että olisin liian vanha. Toivon vaan, että sen vauvan vielä joskus saan. Ei sillä väliä vaikka olisin silloin 40-vuotias.

[Pisces]

Pitäiskö vallan uskaltaa kirjoittaa tähän aiheeseen.. Oon ite aina ajatellu että haluan lapset kolmeenkymppiin mennessä.. Kun 30 on lasissa on lapsiluvun oltava täysi.. Osin siksi, että mun äiti on saanut mut 40-vuotiaana ja olen sain kyllä lapsena kuulla siitä.. Tai siis lapsena toiset ihmetteli että miten mun äiti voi olla samanikäinen ku niiden mummot, piikiteltiin ja pilkattiin.. Ja myöhemmin varhaisteininäkin häpesin sitä ku ihmiset kyseli että "onks toi sun mummo?" no ei, ku äiti.. Ja muutenkin mun äiti, joka on siis 40-luvulla syntynyt, tuntu välillä olevan NIIN ajasta jäljessä että huh.. Ja tietty mulla on vanha isäkin, mutta häntä sain hävetä vähän eri syistä (alkoholisti).. Monesti lapsena ja teininä häpesin kuitenkin porukoiden vanhuutta.. Tietty siinä ei oikeesti oo mitään hävettävää, mutta eihän periaatteessa oo lihavuudessa ja monessa muussakaan, mutta silti hävettää! Edelleenkin mua jostain syystä "ärsyttää" vanhat äidit ja "vanhat" ensisynnyttäjät.. (ja tällä siis tarkoitan about 40vee tai yli) Vaikka sitten kun tunnen näitä ihmisiä heissä ei oikeasti ole mitään ärsyttävää ja ymmärrän että elämä vie joskus erilailla miten on suunniteltu.. Mutta en voi tunteilleni mitään.. Ehkä se ärsytys jotenkin kumpuaa tuolta syvältä omasta lapsuudesta..

 

Mutta se on vielä sanottava, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, enkä halua loukata ketään tällä kommentilla.. Kaikki tyylillään! Ja aikuisiällä mulle ei oo enää ollu mitään merkitystä sillä minkä ikäinen äitini on, hän on aivan ihana, joskin hieman höppänä.. Mutta lapsena ja nuorena asia oli toisin..

 

-Pisces-

itse 24v, äitini 65v

 

 

[Jondi]

Itse kysymykseen en osaa vastata että minkä ikäinen on liian vanha vanhemmaksi. Riippuu paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta yleensä.

 

Mun äiti oli 21v kun sai mut ja mun nuorin pikkuveli on nyt 1v. Äiti on 44v. Ei se liian vanha oo. Mut mun pienimpiä sisaruksia (3v ja se 1v) en tunne sisaruksikseni. Munkin lapset on vanhempia kun mun sisarukset, se on aika hassua. Ja ärsyttää ettei mun äidillä oo aikaa olla mun lapsille mummo.

 

Kun mä olin ala-asteella niin kaverit ihmetteli et miten mulla oli niin nuori äiti, kavereiden vanhemmat oli sillon jotain 50-vuotiaita.

[Guest Bamse]

Yleisesti sanoisin että se isoin ikä millon lapsen uskaltaisin hankkia olis se 38-40v. Siitä vanhempana en enää jo riskien takia uskaltaisi. On myös niitä jotka ovat saaneet lapsen 40-45v tunnen jopa muutaman ja heille se on sopinut. He ovat jaksaneet sen vauva-ajan sun muut. Itse pidän kuitenkin itselläni rajana sitä 40v ikää.

[Jenny-Maria]

Äitini oli 36, isäni 38. Nykyään normaaleja ikiä lisääntymistä ajatellen, mutta tuolloin päiviteltiin. Molemmat ovat tosin todenneet, että ei ole kiva juosta 40+ -vuotiaana uhmaikäisen, pää edellä joka paikkaan menevän lapsen perässä.

 

Liian vanha alkaa olla nykyään omien kriteerieni mukaan se, että isä jää eläkkeelle lapsen ollessa ala-asteella.

[Chiamaka]

Kyllä sitä on tässä miettinyt, että kun tenava on 18, äiti täyttää 50... mutta toisaalta, minkä sille voi, että vasta kolmikymppisenä löysi sen hyvän isätyypin ja tuli raskaaksi pari vuotta myöhemmin?

 

 

[Ebur]

^ Ei kai nyt sentään 32-vuotias ole millään mittapuulla liian vanha vanhemmaksi? Mun mielestä ihan normaalia ja keskimääräistä, että lapsi on 18-vuotias vanhempiensa 50-vuotisjuhlissa... Itsekin taisin olla suunnilleen sen ikäinen. Ja 50-vuotiashan on usein parhaassa työiässä, ei tosiaan mikään vanhus. Älä siis Chiamaka huolehdi, onnea raskaudesta!

[Chiamaka]

Ebur, lähinnä tuli mieleeni se, että lapsen mielestä vanhemmat on varmaan kauhean vanhoja. Itse oli 20 kun äitini täytti 50 eikä siinä vaiheessa enää vertaillut omien vanhempien ikiä toisiin kun oli tajunnut, että jos minut on saatu 29- vuotiaana niin eipä se äiti voisi yhtään nuorempi ollakaan.

 

Koulussa oli outoa kun muilla oli niin nuoret vanhemmat, mutta muut olivat pääosin esikoisia ja meikäläinen nuorin kolmesta ei-niin-peräjälkeen syntyneestä lapsesta.

 

Ja se suhteellisuus todellakin... äitini sai ensimmäisensä 23-vuotiaana ja oli silloin vanha ensisynnyttäjä (70-luvun alussa) sairaalan mukaan. Minä synnyin 6½ vuotta myöhemmin (70-luvun lopussa) ja äitini oli nuori uudelleensynnyttäjä (sairaalan mukaan).

 

 

[Minttuliina]

Meinaa tulla paikoitellen vanha olo tässä seurassa

 

Itse olen huomannut melkoista kulttuurieroa eri paikkakuntien välillä näin pienessä Suomessakin, että mikä on yleisin naimisiinmenoikä, mikä on yleisin esikoisen saamisikä ja mikä on ylipäätään lapsiluku.

 

Itse olin pitkien opintojen päätyttyä 27v. Olen tyytyväinen että en tullut raskaaksi ennen sitä, en olis ollut siihen valmis. Vauvakuume tuli vasta sen jälkeen. Ei minulla vastavalmistuneena 29-vuotiaana tuoreena äitinä elämä ollut vieläkään mitenkään "valmis", että autojen ja talojen saamista en odotellut. Omassa suvussani ja tuttavapiirissäni olin sukupolveni ensimmäinen äiti vaikka siitä porukasta olinkin nuorimmasta päästä. Toisen lapsen sain 31-vuotiaana. Aika keskiverto suoritus mielestäni. Ja nuorekas suorastaan omassa kaveripiirissäni. Kohtuullisesta iästä oli kyllä hyötyä, jotain olin jo ehtinyt elämästä oppia. Toisaalta oli myös helppo jäädä lasten kanssa kotiin kun menovaihe oli tullut jo elettyä.

 

Nyt olen kohta 39 ja odotan kolmatta lasta ja luen täältä että hommat olisi pitänyt joidenkin mielestä puhaltaa seis jo 35:na..? Saattoi se omastakin mielestä olla 20-kymppisenä niin että 35:t on ihan fossiileja, mutta se 35 tulee vastaan niin nopeasti..

 

Kaksi tuttavaani ovat saaneet lapsen 42-vuotiaana, toiselle se oli esikoinen, toiselle kolmas lapsi. En tuominnut heidän haluaan äidiksi tulemiseen yli neljäkymppisenä, päinvastoin iloitsin että se lapsettomuudesta vuosia kärsinyt kaverikin sai vielä tilaisuuden äitiyteen. Ja ettei sen toisenkaan tarvinnut loppuelämää arpoa että olisiko sittenkin pitänyt vielä yrittää.

 

Minusta luonto asettaa ihmiselle ne ikärajat. Kun mennään ääripäihin niin molemmissa on omat riskinsä. Toiset ovat valmiita vastuuseen jo alle 20-kymppisinä. Toiset taas jaksavat 40-kymppisinä kontata ja kasata legoja, leipoa ja juosta lastenkonserteissa ja kuljettaa harrastuksissa enemmän kuin joku nuorempi. Se on ihmisestä kiinni milloin on itselle oikea aika. Toisaalta elämä ei aina kysele mielipiteitä milloin itselle parhaiten sopisi, aina ei ole valinnanvaraa..

[Neferica]

Minun äitini sai minut ollessaan 33-vuotias (sai pikkuveljeni vielä pari vuotta myöhemmin, esikoisen sai ollessaan 19). Minusta vanhempani ovat olleet täydellisen ikäisiä saamaan lapsia. Heillä on ollut paremmin aikaa olla meidän nuorempien sisarrusten kanssa ja taloudellinen tilannekin oli parempi heidän hankkiessa tämän toisen lapsierän. Nyt he molemmat ovat eläkkeellä ja aikaa riittää hemmottelemaan meidän lapsia. Äitini sanoikin, että voi kun olisikin ollut aikaa myös muille lapsenlapsille näin (toisella siskolla on siis jo teini-ikäiset lapset), mutta eihän sitä ollut kun oli työelämässä. Nytkin vanhempani ovat tulossa syksyksi hoitamaan meidän lapsia, jotta minä pääsen kouluun. Myös kahtena kesänä ovat hoitaneet esikoista, kun minä olen ollut töissä ja me ollaan esikoisen kanssa asuttu heidän luona. Ja tämä kaikki ihan heidän omasta halustaan. Saan olla kyllä kiitollinen, että minulla on eläkeiässä olevat vanhemmat (vaikka koulussa joskus tuntui, että muiden vanhemmat oli paljon nuorempia) ja meidän porukat on kyllä energisin eläkeläispariskunta ikinä. (joskus ihan hävettää oma laiskuus )

 

Summasummarum, se mikä itsestä tuntuu parhaimmalta niin on ihan hyvä ikä. Oli se sitten 20 tai 40. Olen onnellinen että meillä on kaksi lasta, ihan sama minkäikäisenä.