Spinaalipuudutus

[Guest Modesty]

Isoimmat erot puudutuksissa on omasta mielestäni se, että epiduaali siis ei ole kertaluontoinen juttu, vaan katetrin kautta lääkitystä voidaan jatkaa niin kauan kuin se on tarpeellista. Spinaalin kesto siis on se 2.3h ja sen jälkeen on joko pistettävä uudestaan tai pärjättävä muilla kivun lievityksillä (kyllä, spinaalikin voidaan tarvittaessa laittaa toistamiseen mutta tämä nostaa komplikaatioriskejä). Toinen juttu on se, että epiduraalin kanssa saat liikkua niin halutessasi, mutta spinaalin kanssa olet sidottu synnytystasolle. Tippakanyyli laitetaan käteen ennen kummankin puudutuksen laittoa, tämä siksi että anestesialääkäri potilasturvallisuuden vuoksi näin vaatii. Kumpikin puudutus voi laskea verenpainetta ja osittain hieman laimentaa kehon omia supistuksia. Kummassakin on riskinsä, mutta kokeneen ja taitavan anestesialääkärin käsissä puudutuksen laitto on varsin turvallinen juttu. Äiti voi omalta osaltaan ratkaisevasti vaikuttaa riskeihin pienentävästi pysymällä paikoillaan puudutuksen laiton aikana.

 

Että noin. vastaan toki mielelläni lisääkin jos vain joku haluaa tietää. Synnytyspuudutukset on jokseenkin oma henkilökohtainen lempilapseni joten mieluusti kysymyksiin vastaan.

 

Tiedän, että spinaalisen epiduraalihematooman saaminen on harvinaista, mutta kuinka harvinaista todellisuudessa? Itsellä noin vuosi epiduraalista, edelleen pistokohdassa tuntuu viiltävä kipu, tuntopuutoksia on raajoissa ja lantion alueella jne. Neurologilla olin päänsärkyjen ym. takia, pää kuvattiin, ja neurologi epäili, että selkäytimessä voisi olla vikaa. Voivatko tämmöiset asiat olla yhteydessä toisiinsa? Epiduraalin laitto ei meinannut onnistua voimakkaiden supistuksien takia -en tiedä miksi oksitoniin määrää lisättiin juuri ennen epiduraalin laittoa. Selkäsärky vaikeuttaa elämää huomattavasti. Olisin todellakin kieltäytynyt epiduraalista, jos olisin arvellut oireita siitä tulevan näin voimakkaana. Tiedän että syy on juuri siinä, koska pistokohta on tuntunut juuri samanlaiselta synnytyksestä lähtien, kuin olisi ampiaisen piikki selkärangassa. Jo pieni silitys saattaa kipeyttää sen niin, etten pääse kävelemään. Lääkärit suhtautuvat asiaan vähättelevästi, eivätkä halua tutkia. Mistä lisätietoa?

[Nat]

epidurallihematooma on sen verran harvinainen komplikaatio, että sellaisesta tehdään käytännössä aina ns. tapausselostus jonkinlaiseen lääketieteelliseen lehteen. Tarkoja tilastollisia lukuja on vaikea sanoa, mutta kyse siis on komplikaatiosta, joka maailmanlaajuisesti tulee n 1/ 150,000-250.000 synnyttäjää kohti. Noistakin n. 95% tulee äideille, joilla on raskausaikana käytössä jokin veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys (esim Klexane). Hematooman oireet alkaisivat jo muutaman tunnin kuluessa puudutuksen laitosta, ja oireina olisi jalkojen heikkous, sekä virtsan ja ulosteen pydätyskyvyttömyys. Kyse on tilanteesta, joka vaatii välittömän päivystysleikkauksen, muutoin seuraa hyvin nopeasti halvaantuminen.

Kuvaamasi tuntopuutokset toisivat ennemminkin mieleen jonkinasteisen hermojuurivaurion. Etenkin mikäli supistusten vuoksi et ole voinut pysyä paikoillaan puudutuksen laiton yhteydessä, on neula saattanut hipaista jotakin alueella kulkevista lukuisista hermoista ja hieman sitä vaurioittaa. Tällainen tilanne käy epiduraalissa n 2/10.000 ja spinaalissa n. 5-6/10.000 potilasta kohti (tuo luku on otettu siis kaikista potilatsa, ei vain synnyttäjistä). Oireet tavallisesti katoavat n 3kk kuluessa, mutta toki tiedetään tapauksia joissa näin ei käy. On kuitenkin muistettava myös se, että ihan perus synnytykseenkin liittyy komplikaatiota (yleisenpänä kuin puudutukseen) selkäkipu sekä hermovauriot. Syntyessään vauva venyttää kudoksia runsaasti ja saattaa hermoja vaurioittaa. Kaikenkaikkiaan jopa 30% synnyttäjistä kärsii jonkinlaisesta selkäkivusta synntystä seuraavien 3kk:n aikana. On siis käytännössä mahdotonta sanoa mikä oireesi on aiheuttanut.

[Guest Vieras]

Kiitos vastauksestasi. ihmettelen tosiaan sitä pistävää kipukohtaa, joka on edelleen selkärangassa. Myöskin selkäkipu on ajoittaain todella kovaa, voittaa munuaistulehduksenkin. Noita pidätysvaikeuksia juurikin oli monta viikkoa, ja olin jo niin epätoivoinen, että mietin itsemurhaa, kun kukaan ei tiennyt, mistä voisi johtua. Minnekään ei voinut lähteä, öisin piti laittaa kello herättämään, kun muuten sänky kastui... Edelleenkin vaikeita tuntopuutoksia alaraajoissa on ja jalka puutuu usein omia aikojaan. Seksiä on turha ajatella, kun sekään ei tunnu miltään. Jos tämä on normaali alatiesynntyksen komplikaatio, niin ehkä niitä vaaroja pitäisi synnytysvalmennuksessa kerrata uudelleen...

[Guest old lady]

Minä olen saanut spinaalipuudutuksen kaksi kertaa.

 

Ekalla kerralla se laitettiin sen verran myöhään, että kerkesi juuri ja juuri viedä pois avautumisvaiheen viimeisten supistusten kivu, samoin ponnistusvaiheen kivun, ja ponnistamisen tarpeen. Se ponnistusvaihe ilman kipua ja ponnistuksen tarvetta oli sikäli jännä, että siinä oli kuin seuraisi sivusta koko touhua. Ponnistin kun käskettiin, ja sen verran kun käskettiin. Kurkin haaroväliini ja koitin parhaani mukaan nähdä, mitä siellä tapahtui.

 

Toisella kerralla mulla oli koko spinaalipuudutuksen ajan kamalan kipeitä supistuksia tosi tiheään. Ja kun anestesialääkäri veti piikin pois selästäni, tuli eka ponnistamisen tarve. Paikalla oli gynekologi, joka totesi, että kohdunsuu on kokonaan auki. Vauva syntyi alle 5 minuutissa. Viimeisellä ponnistuksella kipu oli jo lähes poissa, mutta ponnistamisen tarve ei kerennyt vielä häviämään. Mulle sattui osastolla huonekaveriksi toinen saman kokenut äiti, eli hänkin oli saanut spinaalipuudutuksen niin myöhään, että sen vaikutus alkoi vasta kun vauva oli jo syntynyt.

 

Näillä kokemuksilla haluan ehdottomasti epiduraalin mieluummin, jos vaan keretään ajoissa synnytyssaliin. Kätilöt vaan eivät tunnu tajuavan, että kun mulla alkaa tulemaan supistuksia alle 5 minuutin välein, tulee kiire, vaikka oltais synnytyssalista. Nimittäin kiire laittaa kaikki valmiiksi vauvan syntymää varten.

[Guest vieras]

Mulla käytettiin spinaalipuudutusta suunnitellussa sektiossa. Toimi ihan hyvin ja heräämössä olin 6 tuntia. Spinaalin vaikutus loppui kuin seinään, jonka jälkeen sain morfiinijohdannaista iv. Auttoi hyvin ja olin aika lailla pöllyssä enkä edes tajunnut ajan kulua, kun torkahtelin koko heräämössäoloajan lämpöpeittojen alla. 

[sarah-87]

Niu, täällä sama homma

[Fifi]

Ma sain seka epiduraalin (joka ei toiminut kunnolla) ja sitten leikkaussalissa viela spinaalin ennen sektiota. Tarisin ihan kamalassa horkassa koko sektion ajan ja viela sen jalkeenkin, paansarkya ei tullut mutta puuduttavan vaikutuksen lakatessa aloin oksentaa rajusti ja se jatkui ja jatkui kunnes sain piikin kankkuun. En tieda johtuiko tuo pahoinvointi spinaalista vai epiduraali-spinaali cocktailista.

[nauris12]

Mulla oli spinaalipuudutus ja oli lopulta ihan hyvä. En olis halunnut mitään puudutteita mut sit oli vähän pakko luovuttaa kun synnytys oli kestänyt jo jotain 42 tuntia, vauva ei edennyt kanavassa ja olin aivan poikki. Tuo kun laitettiin niin sain vähän levättyä ja se sitten rentoutti niin että spinaalin jälkeen ei kestänyt enää montaa tuntia päästä ponnistusvaiheeseen joka sit sekin kesti tietysti yli tunnin. Eli varauksella voin suositella. Toivoisin kuitenkin että ens synnytys menis silleen että ei tarvitsis mitään puudutteita, nyt vaan vauvalla oli väärä tarjonta ja lisäksi kroppa ei ylläpitänyt supistuksia itsekseen eli olin kovassa oksitosiinitipassa koko ajan ja silti synnytys eteni hitaasti.

 

Sain ihan hurjan kutinakohtauksen tuon spinaalin jälkeen, se oli hirveetä! Parikyt minuuttia kutitti ihan kuin olis ollut joku syyhy ja piti vaan raapia ympäriinsä Ja sellainen vilutuskohtaus tuli myös, oli tosi kylmä, mutta se saattoi johtua myös verenhukasta ja väsymyksestä.