Guest Is

Huonoimmat joululahjat

187 posts in this topic

Onko teille/lapsille annettu lahjaksi jotain ihan kammottavaa? Tuliko paha mieli lapselle? Vai vanhemmille? Mitä et missään nimessä haluaisi löytää pukinkontista? Tai muistuuko omasta lapsuudesta mieleen omituisia lahjoja? Pettymyksiä? Tarkoitus hyvä, mutta pieleen meni?

 

Meillä vasta ensimmäinen joulu tulossa ja innolla odotan, mitä kaikkea pukki vauvalle tuo. Tähän asti sukulaiseni ovat osanneet ostaa ainakin minulle mieluisia lahjoja, joten mitään ihan hirveää en edes odota tulevan. Ja vauvahan ei tietenkään vielä itse tajua lahjoista mitään.

 

Toivoisin kuitenkin tulevaisuudessa, että lahjaksi ei tulisi mm. kovaa meteliä pitäviä leluja, leikkipyssyjä tms. sotaleluja, karkkia pienelle lapselle, krääsää. Tai jotain niin arvokasta, että lapsi ei voisi sillä leikkiä rikkoontumisen pelossa. Tai ihan väärän ikäiselle suunnattuja leluja.

 

No, mitään ihan totaalisen kauheaa tai loukkaavaa en nyt keksi. Mutta olisi hauska lukea muiden kokemuksia. Joten kauhukertomukset ja yhä kaivertavat lapsuuden pettymykset julki!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä pahimpia on kovia ääniä pitävät vehkeet ja ISOT rakennelmat, joista ei ole konsultoitu äitiä ja isää. (siis junarata on meillä ok, kun on iso vaakatasossa, mutta joku parkkihalli tai pari joulua sitten saatu paloasema on ihan kaamea. Meillä ei ole tilaa noille) :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin odotan vähän kauhulla taas tätä joulua. Olemme saaneet pojallemme muutaman ihan turhan jutun ja muutaman sellaisen, josta olisin toivonut että ensin kysytään meiltä vanhemmilta asiasta. Olen sellainen ihminen, joka ei halua liikaa tavaraa ja krääsää ympäri kotiaan ja sellainen, jonka mielestä lapsen lelu voisi ainkin näinä ensimmäisinä vuosina olla puinen ja kestävä, sellainen joka ruokkii mielikuvitusta eikä vain soi ja leiki lapseni puolesta.

 

Meillä on myös pieni asunto ja vaikka olemme muuttamassa isompaan, se ei tarkoita että meille voi kantaa ihan mitä vain ovesta sisään (eräät sukulaisemme näin tekevät). Joulu ei ole poikkeus.

 

Viime jouluna meiltä useasti kysyttiin toiveita ja vastasimme: vaatteita tai puisia leluja. Arvatkaa mitä poika sitten sai? Kaksi soivaa muovilelua, muovisen kylpykirjan, kolme lelua joissa on pieniä irtoavia osia eli ei alle kolmevuotialle (lapsemme viime jouluna 10kk vanha) ja muutama kirja. Juu, olin kiitollinen kun lasta muistettiin mutta vähän suruinen siitä, että eikö kukaan voi kunnioittaa meidän yrityksiä olla ja elää? Ja onko pakko kysyä toiveita jos ei ole mitään halua noudattaa niitä?

 

Tänä vuonna on taas kysytty. Vastasimme ainoastaan, että junaradan osia, saas nähdä, kuin käy... huoh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en ymmärrä, miksi pitää kysyä joululahjatoiveita jos ei kuitenkaan osteta mitään sinnepäinkään. Olen nyt kahtena jouluna (ja kahtena synttärinäkin) toivonut kolmelta eri ihmiseltä pojalle lahjaksi muumiaterimia, mutta _koskaan_ kukaan ei niitä hanki. Meillä onkin jo miehen kanssa ihan yleinen vitsi, että hei toivottaisiinko taas muumiaterimia, mistä vetoa että niitä ei taaskaan tule :grin:.

Edited by Brumme

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joululahjoista en osaa sanoa, kun eka joulu on vasta tulossa. Vastaan silti. Vaatteet on aivan ihana lahja jos kysytään kokoa! Harmittaa sellaiset, kun annetaan vaatetta lahjaksi kysymättä kokoa ja sitten vaate onkin jo valmiiksi pieni. girl_sad.gif Mä ainakin vaatteita lahjaksi ostaessa, ostan aina varmuuden vuoksi tosi reilunkin koon. Ainakin siinä tapauksessa jos ei yhtään tiedä paljon kyseinen lapsi on kasvanut. Jos ei oo vaikka nähnyt lasta hetkeen. Ikäkään, kun ei aina kerro läheskään kaikkea.

 

edit. Ekalta joululta odotan, että saatais sitä mitä on toivottu (mm.pulkka, uusi peitto...) ja niitä vaatteita oikeassa koossa. grin.gif Lelut ei oo pahitteeksi jos on jotain kivoja, ajattomia. Ei mieluiten juurikaan mitään kamalia soivia ja vilkkuvia ja välkkyviä.

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites

tavara paljous ja jumalaton koko taitaa olla yleisimmät ongelmat, mutta voihan perheen ajattelutapakin tuoda rajoja vastaan. esim. Meillä ei kestoilla, ja vaipat oli aikoinaan tervetulleita lahjoja, kun taas tälläkin foorumilla on ilmaistu että kertisvaipoilla voisi vanhempien mielen pahoittaa. Minä taas repisin pelihousuni, jos joku toisi meille "Hello Kittyä", missä muodossa tahansa. (onneksi meillä on poika, tältä kannalta katsottuna. :girl_sigh: ) Tosin minä nyt vihaan tätä lasten bränditietouden opettamista muutenkin, ja olenkin toivonut, että läheiset eivät brändäämiseen ohjaa lastani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hello Kitty -pehmohelistin, kun meillä on niitä jo kolme :grin: Onneksi tosin tyttö on jo sen verran iso, että helistimiä kukaan tuskin antaa :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä taas repisin pelihousuni, jos joku toisi meille "Hello Kittyä", missä muodossa tahansa. (onneksi meillä on poika, tältä kannalta katsottuna. :girl_sigh: ) Tosin minä nyt vihaan tätä lasten bränditietouden opettamista muutenkin, ja olenkin toivonut, että läheiset eivät brändäämiseen ohjaa lastani.

 

Niiiiin samaa mieltä! Vihaan erityisesti Hello Kitty-tuotteita ja niitähän löytyy vessapaperista lähtien <_< Lienee hyvä bisnes, hinnat ainakin ovat melkoiset ja kaupaksi menevät varmasti kun lapset opetetaan kinuamaan niitä jo pienestä pitäen. Toivottavasti läheiseni ovat ottaneet tosissaan minut, kun olen sanonut että mitään Hello Kitty-tuotetta ei meidän tytölle tarvitse antaa. Tai muutakaan muovikrääsää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ OT. Meillä neiti oppi pitämään itse Hello Kitystä lelukirjojen avulla. Lelukirjojen avulla mä taas sain opetettua neidin käymään potalla aina ruokien jälkeen. En mäkään Hello Kitystä pidä mutta jotenkin vaan mieli muutuuu, kun oma lapsi niistä jo ymmärtää. Esim. ostettiin neidille vappupalloa. Neiti näki Hello Kitty-pallon. Voi sitä riemua, kun hän sai HELLO KITTY- pallon :girl_sigh: Eihän me siis osteta kaikkea mitä lapsi haluaa. Oli vaan jotenkin liikuttavaa, kun neidin synttäreillä kolmella pienellä tytöllä oli Hello Kitty-mekot. He sitten sohvalla istuivat tohkeissaan Hello Kitty-mekoissaan. Ihmeen pienenä nuo jo tietävät mistä pitäävät ja mistä eivät. Siinä ei kauheasti auta vaikka äiti kuinka hehkuttaisi jotain toista hahmoa.

 

Meillä onneksi kuunnellaan lahjatoiveita. Nytkin olen toivonut neidille askartelutarvikkeita ja niitä todennäköisesti saadaan. Hyvin on ymmärretty etten tuon ikäiselle halua vielä kauheasti krääsää. Niitä ehtii sitten kertyä ihan tarpeeksi kun lapsi ymmärtää enemmän mitä muillakin on ja pyytää niitä itse lahjaksi. Silloinkin on tasapainottelu ettei osta ihan kaikkea mitä muillakin on muttei taas niin, ettei lapsi jää täysin ulkopuoliseksi. Jotenkin musta oli helpompaa kun itse olin pieni. Silloin vain muutamalla lapsella oli enemmän My little Ponyja tai Barbeja. Meillä muilla oli sitten vähemmän tavaraa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei vielä tänä jouluna lapsen joululahjat ennätä ajankohtaiseksi topiikiksi, mutta toivon, että tulevaisuudessa meillä säästytään juurikin muovikrääsältä. Lähinnä meinaan "halpismerkkejä" joiden turvallisuudesta ei voi olla takeita. CE-merkinnätkin on sellaisia, että valmistaja saa itse määritellä täyttyvätkö merkinnän vaatimukset, ja itse myöntää merkinnän tuotteelleen. (Tuote saa silloin maahantuontioikeuden EU-maihin ja turvallisuutta valvotaan käytännössä vain pistokokein.)

 

Eli toivoisin että me ei saataisi mitään "kivoja leluja Tarjoustalosta/Lidlistä/HongKongista/miltätahansamaahantuojaltajokatuokrääsää, kun oli niin kivaa ja halvalla sai". (Ja siis kyllähän ko. kaupoista saa ihan laadukastakin tavaraa, mutta meinaan siis roinaa mistä nappulat irtoilee ja muovia nuolaisemalla kasvattaa itselleen uuden raajan.)

Edited by Coraline

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ot: merkkitietoutta lapset oppivat aina vanhemmiltaan tai toisilta lapsilta sitten jossain vaiheessa. Minusta se on surullista, että oikeasti emme välttämättä tiedä pitääkö lapsi merkistä vai opetammeko pitämään niistä. Anoppi esim poikamme serkulle puhuu aina. Katso miten hieno hello kitty paita, tykkäisitkö tästä hienosta hello kitty uunista jne. Pienestä asti tuolle lapselle yhdistetään sanat hieno ja hello kitty. Minä mielummin puhuisin hienosta kissa paidasta, ja katsoisin että niitä kissapaitoja olisi muutkin kuin hello kittyt.

Niin kauan meidän talossa ei ole hello kittyä, ennen kun lapsi sitä pyytää, ja jos lapsi toivoo lahjaksi hello kitty lelu sänkyä hän voi sen saada, mutta ehkä sitten toivotut hello kitty nukenrattaat on ihan vain muuten päheet nukenkärryt. Tuotetietous näkyy surullisimmillaan silloin kun lapsi nimeää nukkensa Leenan sijaan baby borniksi. Minut saa loukkaantumaan juuri tuotenimellä asioiden esittely lapselleni.

Meillä poju tunnistaa salama mcqueenin, mutta rakastaa jokaista leluautoa yhtä paljon. Emme ole ainuttakaan mcqueen lelua hankkineet, mutta meillä on duplon martti. Eli emme mekään kiellä ihan kaikkea. Kohtuus kaikessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Totta tuokin. Meillä vaan luetaan todella paljon. Seitsemän kertaa päivässä joka kerta vähintään kolme kirjaa. Välillä siis noita lelukirjojakin selataan. Kun neiti joka kerta luettaessa kysyy, että mikä toi on, niin kyllähän sitä tulee paljon lapsen kanssa keskusteltua ja pohdittua asioita. Kerran tarvitsee vain mainita joku tuotemerkki ja ainakin meillä jo 1,5 v neiti oppi ne heti :girl_impossible: Ei puhunut enää esim. pelkästä kissasta vaan sen jälkeen Hello Kitystä. Sama muidenkin tuotemerkkien kohdalla vaikken siis niitä sen enempää opettanut. Kunhan mainitsin kerran neidin kysyessä. Niistä siis itse valitsi suosikkinsa. Jos multa olisi kysytty, niin mä olisin pitänyt Barbababasta enemmän. Riippuu siis myös lapsesta itsestään mikä häntä kiinnostaa. Sekä siitä, minkä verran vanhemmat käyttävät aikaa lapsensa kanssa asioiden tutkimiseen. Me katsotaan lapsen kanssa ylipäänsä lehtiä paljon. ET-lehteä, Yhteishyvää jne. Samaten kun teen paljon palapelejä ja askartelen lapseni kanssa. Mua nyt vaan kiinnostaa viettää lapseni kanssa paljon aikaa. Oppii ne tuotemerkitkin muilta lapsilta. Musta vaan on hyvä, että mä juttelen lapseni kanssa jo pienestä pitäen ettei olisi vähän isompana pelkästään kavereiden mielipiteiden varassa.

 

Ettei mene ihan ot niin yksi mikä harmittaa on yllätyslahjat joltain sukulaiselta, jotka eivät osaa ajatella millaisista leluista tietyn ikäinen lapsi pitää. Neiti on saanut melko isona vielä mm. vauvan helistimen. Kivaahan se on, jos joku muistaa yllättäen lastani. Mutta harmittaa rahojen puolesta, kun neiti ei enää ns. vauvojen leluista ole kiinnostunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla nousi karvat pystyyn, kun mies kertoi äitinsä ostaneen tytölle joululahjaks nukenvaunut. Kyseessä on kuitenkin isokokoinen tavara, joten olisi voinut edes kysyä mitä mieltä me asiasta ollaan.... Asutaan kahdessa tasossa ja suurin osa leluista on vielä alakerrassa olkkarissa kun tyttö ei yläkerrassa omassa huoneessa vielä ykin leiki. Eli nuo nukenvaunutkin pitäisi saada mahdutettua johonkin alakertaan :girl_impossible: En kaipaa yhtään mitään ylimääräistä tavaraa nurkkiin, kun vauvankin pitäisi johonkin mahtua maaliskuussa. Sanoinkin miehelle, että voidaan viedä ne vaunut anoppilaan, saapahan sitten tyttö siellä niitä kärrätä :girl_sigh:

Omat vanhemmat ei taas hirveesti lahjoihin panosta. Eikä siinä mitään, kun oon jo tottunu että se on vanhempien tapa. Antaavat mieluummin rahana, että voidaan itse ostaa mitä oikeasti tarvitaan. Kuitenkin äiti "pakosta" keksii jotain pientä, kuten pyyhkeitä lahjaksi ja sitten niitä pyyhkeitä onkin kaapit täynnä... :hysteric:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän neiti tykkää hulluna Hello Kittystä, tosin tuota nimeä hän ei tiedä meille kun se on kisu tai kissa. Ihan yhtä paljon kyllä muutkin kissajutut uppoaa, samoin koirat, puput ym.

 

Asiaan, me ollaan saatu ihan hirveästi lahjoja(miehen suvulta) joita ei ikinä käytetä. Ristiäislahjana saatiin 3 samaa tuotetta. Sitten sellainen joka meillä jo oli ja jota ei tarvitse toista. He eivät siis kysy ja ostavat jotain sellaista jolla neiti ei leiki tai jota meillä jo on. Mua ärsyttää ihan kympillä kun nurkissa pyörii tavaraa jolla ei tee mitään. Nyt sain mieheltä luvan että saan nuo laittaa myyntiin jotta voidaan ostaa jotain mieluista tilalle. Nyt ajateltiin esittää toiveita ja katsotaan miten käy...yleensä meitä ei kuunnella mutta miehen sisarus perheineen saa kyllä juuri ne mitä toivovat.

 

Huonoin lahja ikinä oli viime jouluna(tyttö 10kk) vihreät kuulat. Samaten liian isot vaatteet ärsyttää, en muutenkaan halua niitä lahjaksi vaan haluan ostaa itse. Neiti sai vuoden ikäisenä sukat jotka on kokoa 27-30, hetki sitten odotellaan että koska sopivat. Anoppi sitten taas muistaa joka joulu jollain kammottavalla sisustustavaralla, taulu, kipsinen seinäkoriste, isoja kynttilöitä(emme polta kynttilöitä ollenkaan), maljakkoja yms :hysteric: Meillä kun ei ole sisustusmaku yhtään sama niin kellarissa nuo makaa. Niin ja tietysti kukat, itse superallergisena meinaan saada hepulin kun joka vuosi appikset ostaa meille hyasintteja vaikka kuinka sanotaan että olen allerginen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huonoin lahja ikinä oli viime jouluna(tyttö 10kk) vihreät kuulat. Samaten liian isot vaatteet Neiti sai vuoden ikäisenä sukat jotka on kokoa 27-30,

 

:lol: Nää on just niitä surkuhupaisia lahjoja, joita mäkin tarkoitan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on aina muistettu huonolla kirjallisuudella. rolleyes.gif

7-vuotiaana sain sedältä Bond-kirjan (olisiko ollut "Casino Royale" tms) lahjaksi... 8-vuotiaana äidiltäni "Sofian maailman", joka oli ehkä tokaluokkalaiselle turhan korkealentoinen (mutta kuulemma sopivan paksu, niin on koko kesäksi tekemistä...). 12-vuotiaana isovanhemmiltani kirjan, joka oli tarkoitettu murrosikäisten vanhemmille kasvatusoppaaksi, ja 14-vuotiaana sekä minä että äitini saatiin isovanhemmilta huomaavaisesti "Syön hyvin, siksi laihdun"-kirjat. huh.gif Lämmitti kovasti epävarman teinin mieltä.

Toisaalta erään ystäväni setä on töissä firmassa, joka mm. julkaisee sellaisia huoltoasemien alehyllyyn päätyviä tusinaiskelmälevyjä, ja kaveri sekä hänen sisarensa saivat 3 vuoden ajan joka joulu saman iskelmälevyn lahjaksi sedältä. blink.gif Musiikki oli ylipäänsä sellaista että kukaan muu kuin puolikuuro eläkeläinen ei sitä kuuntelisi, saati nuoret ihmiset, ja meni ehkä jo vähän v*ttuilun puolelle että setä ei muistanut aina antaneensa jo samaa näytekappaletta. Onneksi sentään levyn lisäksi saivat sedältä aina firman mainoskynät...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ja^^ aika paha...

 

Meillä ei jouluisin yleensä ol mitään pahoja tullut. Ollessani nuorempi, saattoi mummultani tulla välillä jotain vähän hassua, mutta nykyään hän ei oikein käy enää kaupoissa tai tilaile postimyynnistä, niin että antaa rahana kaiken.

 

Mä tiedän oikeastaan jo kaiken, mitä meidän lapset saavat lahjaksi. Mun äitini saattaa joukkoon heittää jotain pikkuylläriäkin, mutta muuten on selkeesti tiedossa. Me ei siis anneta mitään ympäripyöreitä lahjatoiveita, vaan sovitaan tietty tuote aina tietyn tyypin kanssa. Esim. appikset ostaa pojalle ensisukset, tytölle tossut (vähän jännittää, kun anoppi piti pelkkiä tossuja niin vaatimattomana, että mitä se keksii lisäksi, kun siltä saattaa välillä vähän mopo karata...). Mun isä ja sen vaimo hommaa tytölle yöpukuja ja Hello Kitty hakan sekä pojalle Cars autoja ja dvd:n ja Kuomat. Mun äiti hommaa tytölle vauvapulkan ja taljan ja pojalle Stigan. Ja nuken kerrossängyn oli äiti ostanut kirpparilta ja pistänyt myöspakettiin. Mun mummo antoi rahaa ja toivoi kummallekin lapselle pakettiin vaatetta ja lelun. Niimpä hommasin pojalle me&I paidan ja housut sekä palomiessetin. Tytölle tilasin poskia suojaavan kommandopipon sekä Brion nukenrattaat (vaunut sitten ens jouluna tai seuraavina synttäreinä, sovittu jo mun äidin hommaavan neennen kuin tyttö syntyi).

 

Mä siis mielelläni toivon jouluna vähän isompia juttuja, jotain, mitä ei välttämättä raaskisi ostaa. Tai ostettaisiin kyllä, mutta kiva saada joku muu maksajaksi.:grin: Viime joulunakin äiti osti pojalle puisen parkkihallin ja me itse leikkihella.

 

Isot lahjat siis ok, kun ne on tiedossa.

 

 

Mulle taad puolihirvityksenä tuli, kun appiukko oli ostanut kosketinsoittimet pojalle tän ekana jouluna jolloin poika oli 4kk.... Niitä olikiva jemmailla. Ja anoppi osti ennen pojan syntymää karseen vaahtomuovisen nojatuolin, jossa ruma kuosi... Oli se silti käytössä, mut nyt oli pitkään varastossa ja meinasin sen kirpparille nakata. Mut tietty jätkä bongas varastosta sen ja halus sen kotiin. No se on hänen huoneessa joten ihan sama.

 

Vaatteet otan mielellään joko sillä hetkellä käytössä olevia tai yhtä kokoa isompia. etenkin tytöllä. POikahan jo samaa kokoa käyttää pitkään. Tämän seikan jos anoppikin hiffais.... Se osti just Hulliksilta fleecehousut ja -hupparin kokoa 128... Lisäks joskus toi nipun boksereita samaa kokoa ja tais siinä nipussa olla jotkut kokoa 140:kin.... Poika käyttää nyt kokoa 104, joten JOKUNEN vuosi saadaan noita vielä jemmata. Tyttö taas saa anopilta useimmiten liian pieniä vaatteita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kun ihmiset kysyisi mitä ostaa. Kaikki haluaa yllättää. Viime jouluna kylläkin ihan asiallisia lahjoja poika sai :). Mutta nyt olisi ollut juttuja, mille on ihan käyttöä ja homma menee sitten taas niin, että poika saa lahjaksi jotain mitä sattuu ja sen lisäksi meidän pitää itse ostaa ne muut jutut. Eli tavaran määrä on taas tuplasti enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Huonoin lahja ikinä oli viime jouluna(tyttö 10kk) vihreät kuulat. Samaten liian isot vaatteet ärsyttää, en muutenkaan halua niitä lahjaksi vaan haluan ostaa itse. Neiti sai vuoden ikäisenä sukat jotka on kokoa 27-30, hetki sitten odotellaan että koska sopivat.

 

 

Mekin ollaan saatu jo pari kuukautta sitten lahjaksi 98cm asu.... Ja tyttö käyttää nyt 68-74cm vaatteita. Kaiken lisäksi tuo ihminen kysyi hetki sitten, että "mahtuiko se". Tyydyin sanomaan vaan, että olihan se vähän iso vielä......

 

Vihreistä kuulista tuli mieleen; äitin kummitäti (80v) oli sattunut jokin aika sitten siskoni kanssa samaan aikaan kauppaan. Se oli sitten karkkihyllyllä kysynyt, että "voisko Viiville ostaa karkkipussin?" Sisko oli sitten todennut, että josko ei nyt ihan vielä... :rolleyes: Joo, mieluiten ei. Tai saa ostaa, että äiti ja isä voi syödä ne girl_wink.gif

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Meillä ei jouluisin yleensä ol mitään pahoja tullut. Ollessani nuorempi, saattoi mummultani tulla välillä jotain vähän hassua, mutta nykyään hän ei oikein käy enää kaupoissa tai tilaile postimyynnistä, niin että antaa rahana kaiken.

 

 

 

 

Tuosta tuli mieleen.... Muistan, kun kaverini ei nuorempana tiennyt jouluisin itkeäkkö vai nauraakko. Hänen mummonsa sisko, eli "isotätinsä" antoi joku joulukin kaverin veljille lahjaksi parikymppiä rahaa ja kaverille kaakaopaketin. girl_impossible.gifgirl_haha.gif

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kun ihmiset kysyisi mitä ostaa. Kaikki haluaa yllättää.

Mun strategiana on ollut että oon jo suunnilleen viimekesästä asti luetellut mitä meille halutaan ja mitä ei. En siis ole esittänyt lahjatoiveita, joten yllätys säilyköön, mutta oon vain ns. valistanut isovanhempia varsinkin että mikä on kiva juttu ja mikä ei.

 

Riepukka: Ymmärrän ärsytyksesti, mutta toisaalta ymmärrän myös anoppiasi. Onhan se luontevaa ostaa vajaa 2veelle nukenvaunut kun uusi vauvakin on tulossa, saa hänkin sit hoivata nukkeaan. Mut olisihan sitä vaunujen kokoa voinut miettiä. Meillä on kanssa 2v ja vauva tulossa, joten tiesin että kärryt on must-to-have. Teinkin siis hyvissä ajoin äidilleni selväksi, että pieneen tilaan taittuvat nukenmatkarattaat ajavat varmasti 2veelle ihan saman asian kuin nukenvaunutkin, jotka ei by the way meidän asuntoon edes mahtuisi.

 

Mua ärsyttää myös liian isot vaatteet, kun kaikki ostaa aina 2 kokoa kasvunvaraa. Meidän 2v siirtyi just vasta 86 senttisiin, ja ollaan jo vuosi sitten saatu lahjaksi 92-kokoisiakin. Tuleekohan tänä jouluna jo yli 100 senttistä, no ihan varmasti! Kaipa se joskus 4-vuotiaana niitäkin sit voi käyttää..

 

Summasummarum, isokokoiset ja tilaa vievät lelulahjat on huonoja! Niitä ei missään nimessä saisi ostaa kysymättä.

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on hienosti melkein kaikki ihmiset aina kysyneet lasten lahjatoiveista ja ostaneet sitä mitä olemme pyytäneet. Poikkeuksena anoppi :rolleyes:

Anoppikin on aina kysynyt lahjatoiveita ja luvannut ne ostaakin, mutta aina tulee jotain muuta! Sekä synttäreinä että jouluna. Ainoastaan viime jouluna osti esikoiselle mitä pyysimme. Tyttöjen tärkeimpiä lahjatoiveita ei siis anopille kerrota koska hyvin todennäköisesti ei sitä lahjaa sieltä tulisi.

 

Vaatteissa on tosiaan kiva jos kysytään kokoa sillä meidän tytöt (3,5v & 1,5v) ovat ikäistään pidempiä ja käyttävät kahtakin kokoa suurempia vaatteita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime jouluna Nuppu 3kk, sai sellaisen muovihirvityksen lahjaksi, että ihan hirvitti. Tai kai se ihan kiva lapsen mielestä on, sitten kun sen voi ottaa käyttöön, se kun on tarkoitettu 18kk ikäisille...

 

Helmin kummitäti (itsekin kahden lapsen äiti)soitti perjantaina ja kysyi, että ovatko 140cm vaatteet sopivia meidän neidille... :grin: Joo, on ne sitten kouluiässä. Nyt on vasta 110cm vaatteet käytössä.

 

Meillä anoppi kyllä kysyy mitä kokoa pitäisi olla, mutta maut ei vaan käy ihan yksiin. Kannoin sitten ihan hissukseen kamalimmat luomukset lähetyskirppikselle. Siis ne vaatteet eivät olleet käyttökelvottomia, mutta eivät vaan meidän tyylisiä.

Nyt anoppi on kylla alkanut tajuta mun värimaun ja että tykkään esim. Name it-merkkisistä vaatteista.

 

Tiedän, että Hollannin sukulaisilta tulee kuitenkin mitä merkillisimpiä lahjoja, joten mielenkiinnolla odotan aattoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoilla linjoilla kuin aikalailla muutkin. Ajatus on toki tärkein, mutta jos lahja on täysi turhake, niin harmittaa rahojen haaskaus. Olen selkeästi esittänyt tarpeellisia toiveita lapsille, ja ilmoittanut myös, että kaikki isot ja melua päästävät lelut jäävät mummolaleluiksi. :)

 

P.S. Armadillo, koska sä oot ymmärtääkseni huumori-ihmisiä, niin uskallan sanoa, että nauroin kyllä melko räkäisesti noille sun kirjalahjoille. :girl_crazy:

Edited by Ink Q

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän mummu on erikoistunut huonoihin joululahjoihin. Olen muutamia kertoja saanut joululahjaksi Yves Rocherin ilmaisroinaa, etenkin se surkea miniradio lämmitti mieltä kovasti... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now