Guest Is

Huonoimmat joululahjat

187 posts in this topic

Minäkin inhoan noita pattereilla toimivia härpäkkeitä ("paina nappia ja tulee kivaa musiikkia"...NOT!), sillä ne syövät pattereita todella nopeasti.

 

Söisivätkin. Koska vielä hetken lapselle voisi vain kertoa, että patteri loppui, ääntä ei enää kuulu. :grin: Onneksi ollaan saatu vain kaksi äänilelua ja nekin ihan suht ok. Toinen jopa mukava ja toisessa voi säätää äänenvoimakkuutta ja näin siitä saa melkein siedettäävän. Kiinnostavat kausittain. (Mutta toisten lasten kodeissa kiehtovat paljon juuri kaikki, mistä tulee ääntä ja valoja, joten jokin taika näissä on... Tai ainakin uutuuden viehätys.) Mutta olisi sitä "fiksumpiakin" lahjoja voinut ottaa noiden tilalle.

 

Huonoimpia lahjoja, muiden ajatusten tapaan, ovat isot ja muoviset lelut. Mieluiten sellaista, jolla voi leikkiä usealla tavalla tai mielikuvitusta käyttäen. Esim. legot ja junaradat. Vaatteet ja liinavaatteetkin ovat kivoja, koska lapsi muistaa, mitä keneltäkin on saanut ja se on lapselle tärkeä juttu (esim. punainen pyyhe saatu kummitädiltä ja siksi sitä on kiva käyttää). Pehmoleluja on aika paljon jo, joten vaikka söpöjä ovatkin, ei kiitos silti hetkeen lisää.

 

Huonoja lahjoja ei kyllä onneksi ole juurikaan saatu. Jos jotain ollaan toivottu, on toiveita kunnioitettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Elämysten tarjoaminen on musta hyvä idea just joululahjaks, kun niitä paketteja on kuusen alla kuitenkin. Sen sijaan ainakaan kovin pienen lapsen synttäreille mä en ehkä menis pelkän "elämyslahjakortin" kanssa, pienen lapsen on vähän vaikea mieltää lahjaksi jotain sellasta, mikä ei ole konkreettista ja tapahtuu vasta joskus myöhemmin.

 

Mäkin kannatan periaatteessa laadukkaita ja kestäviä leluja, mutta ymmärrän myös, että jos on pitkä lahjalista, se muovitavara on helpommin saatavilla ja halvempaa. Ja saattaa olla lahjan saajalle mieluisampaa, kyllä meillä ainakin pojan leikeissä "muovikrääsäauto" hakkaa Brion puuauton mennen tullen.

 

Kummallisin meillä on ehkä 4+ keyboard - ristiäislahjaksi :girl_haha: Ikäsuosituksesta huolimatta annettiin se pojalle vähän alta vuoden ikäsenä ja sen vajaa puoli vuotta, minkä kesti ennen kuin hajosi, se oli yksi pojan lempileluista :rolleyes: Juu, kävihän sen soundit välillä äidin hermoille, mutta toisaalta pojan iloa soitimella jammaillessa oli niin ihana katsella, että en sittenkään tuosta lahjasta valita :)

 

Sen sijaan ristiäislahjaksi saatu "vauvanrauhoitus-cd" (siinä oli jotain "äidin sydämen sykettä" ym. nokkelaa) ja ekaksi jouluksi tullut antennipipo (oliskin ollut edes antajan itse tekemä, vaan kun oli ostettu..) olis voineet jäädä tulematta. Tuo pipo oli kyllä sopivaa kokoa silloin kun se saatiin, talvipakkasilla... Sisälläkö sitä olis pitänyt pitää?? Antennipipot ei kyllä multa saa pisteitä muutenkaan, mä en oikeen tajua niitten pointtia, kun ne ei lämmitä eikä suojaa auringolta ja näyttääkin mun silmään vähän hölmöiltä.

Edited by Lilypad

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pehmoleluja mäkään en muuten kaipaisi... Niitä on ihan tarpeeksi ja kun ne ei meillä ainakaan edes kiinnosta lasta.... girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä menin ostamaan omalle tytölle joulupakettiin käytetyn Learning Puppyn. Siinä saattaa käydä niin, etten ikinä laita sitä edes päälle tai otan ne paristot vaan pois sieltä. Meni hermot jo lelua hakiessa automatkalla siihen selitykseen...

Toi HopLop+jätskikeikka kuulostaa hirmu hyvältä, odotan vaan, että oma kummipoitsu kasvaa sen verran, että sen voi johonkin viedä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Me ostettin toi koira kummitytölle viime jouluna, naureskelin räkäsenä et kauan kestää et vanhemmil menee hermot siihen. Ja jouluaattona avattiin mun veljen ostama paketti ja mikä sieltä paljastukaan.. se sama koira meidän pojalle :girl_sigh: Eipä tuo ole juuri koskaan kiinostanut kun muutaman minuutin ajan.

Se muuten höpöttää yksinään kunnes joko sammuttaa selästä napistä taikka toista jalkaa läpsäsee kunnes se sanoo "heihei" ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh kuinka pessimistinen ketju :girl_wink: Itse olen (nuoresta iästä huolimatta) aina arvostanut jokaista lahjaa, ja jos lahja on turha, katson saako siitä jotain muuta aikaiseksi, tai hetkenpäästä saako sen lahjoitettua johonkin tai onko jollakin muulla sille käyttöä enemmän.

Ymmärrän jokaisen kiukkuisuuden suuria ja turhia leluja kohtaan, ja omalle kohdalleni miettiessä varmasti minuakin ärsyttäisi tavaran paljous.. mutta tuntuu että ihmiset vähän unothaa sen joulun perimmän merkityksen :girl_sigh: Vaikka tavara on turha, tai iso, tai meluisa, tai aivan siis AIVAN järkyttävän vääränlainen, pitää olla iloinen siitä että lapsia muistetaan, ja heitä yritetään saada iloiseksi antamalla lahjoja (hyi kun kuulostaa kamalalta kiesus-puheelta). Mut on kasvatettu niin, että arvostan paljon asioita. Vaikka olenkin normaaliperheestä, jossa on ollut ihan sopivasti rahaa, silti oon aina arvostanut vähää, ja kunnioittanut paljoa. Tämä ei nyt ole tarkoitus olla moraalisaarna kenellekkään, ehkä vaan vähän silmiä aukaisevaa että jos tavara on aivan täysin käyttökelpoinen ( varmasti niitä isoja pahoja leluja myös käytetään kerran tai pari ) niin sitten pistää eteenpäin! :girl_smile: Varsinkin jos on paljon tavaraa, niin tuskin kukaan tulee kysymään missä tietty tavara on, ja tavara unohtuu varmasti parin kuukauden jälkeen (näin ollen ei tarvitse toiselle tuottaa mielipahaa siitä, että on yrittänyt ostaa lapsille jotain kivaa). Mutta oletteko huomanneet, että nämä tyypit, jotka ostaa näitä ns. "turhia" asioita, on joko itse lapsettomia, tai vanhoja ihmisiä? Vanhat ihmiset ajattelevat ostaessaan vaatteita että on paljon kasvuvaraa, ja saa tuplasti päälle niin on lämpimämpää (ahahah) ja sillähetkellä lapsettomat ihmiset ajattelevat ehkä vain että "vau, ostanpa tuon supernallen tuosta" - ehkä saadakseen kivan olon itselle, ja lapselle (koska joskus suuri tuo valtaa, ja ajatellaan että mitä suurempi lelu, sen parempi!).

 

Itse olen tehnyt sen virheen, että suuruudenhulluisuus osui minuun nuolella, lävistäen harkinta-aivoni, ja ostin 2 vuotiaalle tytölle jättikoiran. Heti kun olin lahjan vienyt, ja lähtenyt paikalta, ajattelin että ei helvetti, tuo oli aivan hirveä lahja, ja ilmoitinkin kaverilleni, että oli vähän hätäinen lahja, että jos ei ole käyttöä niin antaa vaikka keräykseen (vei aika paljon tilaa). Sen jälkeen olen miettinyt tuplasti enemmän mitä ostan :girl_sigh:

 

Ainut lahja, mitä en oikeen arvosta, on ilmaistuotteet joita ei itse tarvi, niin laittaa ne eteenpäin.. ja nämä ihmiset tunnistaa jo kaukaa. Valittujen palojen sukkapidike, yvesin minihuulipuna, apu lehden heijastin.. siis näitä riittää, ja sitten ne pakataan paperiin joka on kalliimpaa kuin moni muu lahja, vaan näyttääkseen hyvältä. Ehkä olen katkera tästä, koska tiedän naisen vaan laittavan krääsänsä eteenpäin, sen kummemmin ajattelematta :girl_mad: Tuttuni nimittäin sai häneltä lahjaksi vanhan kirjansa, josta oli sivuja lähtenyt, ja aihe oli kokkaustaidoista, ja tuttuni on surkein kokki ikinä (ja tämä nainen tiesi nimenomaa sen aivan hyvin) ja näin ollen ironisesti laittoi lahjan paperiin ja toivotti nyrpeästi ja kettuuntuneesti iloista joulua.

 

Iloista joulua kaikille, toivottavasti saatte mieluisia paketteja, ja lapset tykkää!

Edited by Lillia

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mun mielestä lahjan arvostamisessa on monta eri asiaa: arvostaako lahjaa itsessään ja sinällään (materiana), arvostaako lahjan saamista tai arvostaako ylipäätään muistamista. Ei se, että on ihanaa, että joku on muistanut meidän lasta ja halunnut antaa hänelle lahjan, tee siitä isosta/meluisasta/liian pienestä lahjasta itsestään (mun näkökannastani) yhtään sen parempaa lahjaa. Lahja itsessään voi olla huono (tai epäsopiva tai millä pehmeämmällä ilmaisulla sitä haluaakaan kuvailla), vaikka lahjaelettä kuinka arvostaisi. Näin mun mielestä. Enkä mä ole tässä ketjussa huomannut kenenkään tuota lahjaelettä tai muistamista sinällään arvostelevankaan. Enemmän kyse on ollut muistamisen materiaalisen ilmentymän arvostelusta. (Toki voi olla etten ole jotain huomannut.)

Edited by ameliina"

Share this post


Link to post
Share on other sites

^komppaan. Lisäksi mun mielestä on kiusallista saada liian kalliita/arvokkaita lahjoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen tehnyt sen virheen, että suuruudenhulluisuus osui minuun nuolella, lävistäen harkinta-aivoni, ja ostin 2 vuotiaalle tytölle jättikoiran. Heti kun olin lahjan vienyt, ja lähtenyt paikalta, ajattelin että ei helvetti, tuo oli aivan hirveä lahja, ja ilmoitinkin kaverilleni, että oli vähän hätäinen lahja, että jos ei ole käyttöä niin antaa vaikka keräykseen (vei aika paljon tilaa). Sen jälkeen olen miettinyt tuplasti enemmän mitä ostan :girl_sigh:

 

Miten mä harrastan OT:tä tässä ketjussa niin paljon :lol: Ei jättikoira välttämättä ole huono lahja. Meidän neidin paras riehumiskaveri kotona on jättikokoinen Möhköfantti. Sitä vedetään perässä, esitetään kaikkia hauskoja juttuja, heitetään sohvan yli jne. Selkeästi neitiä kiehtoo, kun norsu on melko samankokoinen kuin hän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvasin että kommenttiini hyökätään heti :) Tarkoitus ei ollut ketään henkilökohtaisesti "arvostella" (minkä kuvan minä nyt ameliina"n viestistä sain) vaan siis ylipäänsä sanoa omaa mielipidettä asiasta, että arvostan lahjaa kuin lahjaa.

Tottakai lahja voi olla huono! En minä sitä tässä nyt ajanut takaa, ajoin juurikin noita asioita takaa mitä itsekkin tuossa viestissäsi mainitsit, miten lahjaa arvostaa etc! :girl_wink: Älkää nyt ottako niin kamalan totisesti tätä mielipidettä, minusta jokaista lahjaa tulisi arvostamaan (enkä omasta mielestäni ole väittänyt että täällä ei arvosteta O_o) ja jos oikeesti on aivan käyttökelpoinen, miksei antaisi sitä jollekkin joka sitä tarvitsisi. En ole kohdistanut tekstiäni kehenkään, vaan puhunut miten itse teen asiat, sitten pistän kiertoon jos meillä ei ole tarvetta tavaralle.

 

Miksi aina pitää takertua sarkasmiin tai vähänkään eriäviin mielipiteisiin :girl_sigh::girl_haha:

 

Enkä mä ole tässä ketjussa huomannut kenenkään tuota lahjaelettä tai muistamista sinällään arvostelevankaan.

 

Jos olen näin väittänyt, sitten olen antanut itseni väärinymmärretyksi. Pahoittelen tästä.

 

Pikkaraiset: sain nimenomaa vielä ystävältäni viestin, että vähän turhan iso koira meidän talouteen, en muuten tuota olisi ottanut puheeksi! :D Mutta hyvä että teille kelpas :girl_wink:

 

Hmm, yksi kysymys. Jos ette halua niitä - ei toivottuja - paketteja muilta, miksette sano sukulaisille vaikka, ettei paketteja tänäjouluna? :o meillä se ainakin kävi joka joulu niin helposti, jos tuntui että niitä villasukkia oli pari kappaletta ylimääräistä :girl_wink: Eikö se kaikilla käy niin helposti? (Ja ettei tästäkin lauseesta tule sanomista, niin tämä on ihan vilpitön kysymys.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun mielestäni tässäkin ketjussa on aika hyvin käynyt selväksi se, että useat "väärät" joululahjat tulevat ihmisiltä jotka ovat ostaneet jonkun asian suoraan kiellosta, toiveesta tai lahjan saajan tarpeesta piittamatta. Toki niistä huonoista asioista pääsee eroon, mutta on sekin vähän tylsää vuosi toisensa jälkeen lahjottaa tai myydä kirpparilla eteenpäin sukulaisilta tulleita tavaroita.

 

Mua aidosti hirvittää mitä viikon päästä tapahtuu. Ainoa joka on jotain kysynyt pojan lahjasta on minun äitini (ostaa pojalle rattaisiin lämpöpussin), kukaan muu ei ole kysynyt yhtikäs mitään. Pelkään että saadaan liian pieniä vauvanvaatteita, jotain muovisia helvetinkojeita tai jotain sellaista vauvatarviketta joka ollaan jo itse ehditty ostaa. Tulevina vuosina tuo varmaan vain kiihtyy, sillä miehen puoleisessa perheessä jo nyt valmiiksi naureskellaan miten he sitten ainakin ostavat meidän pojalle kaikki mahdolliset pyssyt ja taistelufiguurit kun tylsät vanhemmat eivät niitä suostu ostamaan. Mun mielestä tuollaisesta ei tarvitse esittää olevansa kiitollinen. Ne ovat vastoin meidän haluamme ja joudumme itse vielä toimittamaan ne eteenpäin vaikka meistä ne eivät sovellu välttämättä kenellekään lapselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun mielestäni tässäkin ketjussa on aika hyvin käynyt selväksi se, että useat "väärät" joululahjat tulevat ihmisiltä jotka ovat ostaneet jonkun asian suoraan kiellosta, toiveesta tai lahjan saajan tarpeesta piittamatta. Toki niistä huonoista asioista pääsee eroon, mutta on sekin vähän tylsää vuosi toisensa jälkeen lahjottaa tai myydä kirpparilla eteenpäin sukulaisilta tulleita tavaroita.

 

sitten en ole asiaa huomioinut tarpeeksi :) Meillä se vaan toimii että sanoo ettei lahjoja tänä vuonna, harmillista että kaikki ei arvosta tämmöistä asiaa - " ei kiitos ".

 

Tulevina vuosina tuo varmaan vain kiihtyy, sillä miehen puoleisessa perheessä jo nyt valmiiksi naureskellaan miten he sitten ainakin ostavat meidän pojalle kaikki mahdolliset pyssyt ja taistelufiguurit kun tylsät vanhemmat eivät niitä suostu ostamaan. Mun mielestä tuollaisesta ei tarvitse esittää olevansa kiitollinen. Ne ovat vastoin meidän haluamme ja joudumme itse vielä toimittamaan ne eteenpäin vaikka meistä ne eivät sovellu välttämättä kenellekään lapselle.

 

Tässä asiassa komppaan täysin, enkä ymmärrä miksei ihmiset arvosta toisten kasvatusmetodeja.

Edited by Lillia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikkaraiset: sain nimenomaa vielä ystävältäni viestin, että vähän turhan iso koira meidän talouteen, en muuten tuota olisi ottanut puheeksi! :D Mutta hyvä että teille kelpas :girl_wink:

 

OK. Tuo asia vaan ei käynyt viestistäsi ilmi ja päättelin että olit vain jälkikäteen pohtinut koiran olleen liian iso. Iso pehmolelu kun voi olla lapselle todella tärkeä riehumiskaveri. Mutta en mäkään niitä enempää halua meille kuin tuon yhden ison.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Hmm, yksi kysymys. Jos ette halua niitä - ei toivottuja - paketteja muilta, miksette sano sukulaisille vaikka, ettei paketteja tänäjouluna? :o meillä se ainakin kävi joka joulu niin helposti, jos tuntui että niitä villasukkia oli pari kappaletta ylimääräistä :girl_wink: Eikö se kaikilla käy niin helposti? (Ja ettei tästäkin lauseesta tule sanomista, niin tämä on ihan vilpitön kysymys.)

 

Kävisikin noin helposti. Joka joulu jankkaan kaikille ettei mulle saa ostaa mitään ja joku ikinen joulu niitä lahjoja tulee. En siis välitä saada lahjoja kun ostan itse sen mitä tarvitsen. Tykkään kyllä antaa lahjoja, varsinkin lapsille.

 

Mä olen kaikille sanonut ettei meille tarvitse ostaa mitään, meillä on kaikkea mitä tarvitseekin ja tilaa ei vaan ole enää millekään. Siltikin kuulin tänään että meille tulee "joulupukilta" isoja ja tilaa vieviä tavaroita. Prkl, nämä ihmiset tietää ettei asuta mitenkään tilavasti. Eihän sitä kannatakaan etukäteen kysyä lapsen vanhemmilta että mitä jouluksi...Mies tosin antoi jo luvan että kaikki "krääsä" ja "pakko ostaa jotain" lahjat saa lähteä kirppikselle asap. Nii ja meidän tyttöhän on niin pieni että sille on PAKKO ostaa lahjoja...en kyllä ymmärrä mitä se ikä vaikuttaa kun ei tuo osaa vielä toivoa mitään :skilletgirl: Ostaisivat sitten niitä lahjoja kun tyttö niitä toivoo.

 

Me saatiin viime jouluna iiiiso pehmo ja mua se hirvittää, kerää pölyä ja vie tilaa. Neiti kyllä oli siitä innoissaan yli puoli vuotta joten eipä se kai ihan tyhmä ja turha ole(?), nyt se tosin on ollut koskematon sen puoli vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Ymmärrän jokaisen kiukkuisuuden suuria ja turhia leluja kohtaan, ja omalle kohdalleni miettiessä varmasti minuakin ärsyttäisi tavaran paljous.. mutta tuntuu että ihmiset vähän unothaa sen joulun perimmän merkityksen :girl_sigh: Vaikka tavara on turha, tai iso, tai meluisa, tai aivan siis AIVAN järkyttävän vääränlainen, pitää olla iloinen siitä että lapsia muistetaan, ja heitä yritetään saada iloiseksi antamalla lahjoja (hyi kun kuulostaa kamalalta kiesus-puheelta).

 

Mulle joulun perimmäinen merkitys ei kyllä ole lahjat. Ja yritän myös lapselle opettaa saman. Mutta ei siitä sen enempää.

 

Lähtökohtaisestihan lahjojen antaminen on ihana ja kaunis tapa. Ongelmana vain on, että elämme sellaisessa yhteiskunnassa että ihmisillä on ihan liikaa tavaraa, jota sitten kuskataan kierrätykseen ja kaatopaikalle selkä vääränä. Lapset hukkuvat leluihin, joilla eivät usein edes ehdi leikkiä montaa kertaa kun leluja on muutenkin niin paljon. Mun tuttavapiirin lapsiperheistä suurimmassa osassa on röykkiöittäin leluja, mikä tuntuu taaperoikäisten kohdalla jotenkin absurdilta.

 

Nykyisin moni perhe asuu pienessä kodissa ja haluaisi pitää tavaramäärän kohtuullisena, niin myös me. Turha tavara on mielestäni kamalaa ongelmajätettä ja siksi esitämmekin aika tarkkoja lahjatoiveita, joita isovanhemmat ja muut lahjojen antajat useimmiten

noudattavatkin. Tärkeintä meillekin on tuo että ei mitään liian isokokoista, äänekästä ja tilaa vievää (ellei olla itse toivottu=pitkään harkuttu).

 

Viime aikoina olen kyllä myös havainnut sen, että isän ja pojan toiveet ei menekään ihan yksiin minun toiveideni kanssa. Jouluksi oltiin jo sanottu isovanhemmille ja kummeille, että junaradan osat ovat tervetullut lelulahja, vaatteet tulevat myös tarpeeseen. Setä osti 3-vuotiaalle poitsulle sähköisen autoradan jostain kärkkäisen tarjouksesta... (Tämä siis tiedossa jo näin ennen joulua.) Vaikka itse olen asiaa nieleskellyt, miehen mielestä se on aivan supersiisti lahja, ja ehkä poikakin tykkää. Yritän nyt siis sopeutua ajatukseen että mulla vaan ei ole sitä y-kromosomia enkä voi tajuta. Ja onneksi tuon kuitenkin saa kerättyä laatikkoon eikä todellakaan tule olemaan meillä aina esillä koottuna!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taidan olla siinä mielessä poikkeus, että ihan tykkään joistakin ääntä pitävistä leluista ja olen jopa itse ostellut niitä omalle lapselleni:) Lapsi viihtyy nappuloiden parissa, joten lelukänny ja ääniä päästelevät kirjat ovat ihan kivoja. Vähentää vähän kiinnostusta kaukosäätimiin ja oikeisiin kännyköihin (tosin ihan liian vähän...). Saa siinä äitikin hiukan omaa aikaa. Mutta se learning dog (?) on mun mielestä ihan kammottava, meillä ei onneksi ole sellaista. Jotkut rummut ja muut oikeiden soitinten replikat olisi ärsyttäviä. Joku nokkahuilu vaikka, yöks. Vaikka osaisi niitä soittaa niin eivät ole kuitenkaan missään vireessä. Marakassit ja sen tyyppiset on ok. Meillä tuo tenava kiljuu väilillä niin paljon muutenkin, että joku loruja suoltava kirja on lapsen hiljentyessä kuuntelemaan suorastaan lepoa korville :D

 

Isot lelut on ok, JOS niitä on toivottu ja vanhemmilta on siunaus. Aika hirveää olisi saada isot nukenvaunut tai vaikkapa lasten nojatuoli, joille ei olisi tilaa, tarvetta tai ne ei vaan passaisi muuhun sisustukseen. Sellasia on vaikea panna kiertoonkin, ettei lahjan antaja sitä huomaisi ;)

 

Kasvunvara ei vaatteissa hirveästi haittaa, jos vaatteet ovat käyttökelpoisia ympäri vuoden. Aika tylsää oli saada viime jouluna poropaitaa ja sukkaa, jotka sopivat koon puolesta parhaiten kesällä :) Vaatelahjoissa arvostaisin sitä, että niissä olisi joku luomupuuvilla-, ökö-tex- tai vaikka ympäristömerkki, mutta yleensähän ne on sitä halvinta prisman omaa merkkiä girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsehän harrastan lahjalistoja omien lasten osalta. Eli mulla on lasten blogeissa kummallekki lahjalista joissa on oikeesti tarpeellista tavaraa ja sitten muutamia leluja (tänä vuonna f-p kassakone ja leikkiastioita isommalle) tai no vauvalle ei ole listaa ja sukulaisille on sanottu ettei 1kk ikäinen ymmärrä joulua eikä lahjoja tarvita, ei ostettu itekkään.

 

Varsinaisia huonoja lahjoja ei ole tullut listojen takia ja kun sukulaiset tietävät kantani tiettyihin asioihin. Jos nyt jotain pitäisi listata niin miehen kummatkin tädit antoivat huonosti mietittynä vaatelahjoja, toiselta saatiin vaatesetti joka oli jo liian pieni (ja aivan karsean näköinen) ja toiselta kankainen ruokalappu (meillä ei ole ruokalapulle käyttöä ollut koskaan). Sekä yksi kaverini osti pojalle Cars-nuppipalapelin, palapeli on ollut kovassa käytössä kyllä vaikka itse inhoan noita Carseja/HelloKittyjä/Prinsessoja ja olin hiukan pettynyt ettei kaverini tuota huomioinnut vaikka usein olen asiasta maininnut että sitten kun lapsi itse pyytää noita hahmoja, hän niitä saa ja siihen asti ei osteta kun äiti ei niistä pidä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon myös varmaan poikkeus, kun tykkään ääntä pitävistä leluista :girl_crazy: Ennemminkin nuo monien mainitsemat isot lelut tms. joista ei olisi ennalta sovittu, olisivat kauhistus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jostain syystä mä kammoksun noita muovisia keittiöitä ja anoppi meinas viime jouluna sellaisen ostaa...

Mutta onneksi soitti ja kysyi asiasta :girl_smile: Meillä on jokanen soitellut ja kysellyt toiveita ja

toivotaan että ovat myö sellaisia :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua hirvittää jo valmiiksi tulevien isovahempien lahjahankinnat jälkikasvullemme tulevaisuudessa. Vaikkei vauva ole edes vielä syntynyt, ainakin oma äitini on jo kunnostautunut ostamalla tulevaisuuden merkkipäiviä yms. varten valmiiksi omaan kotiinsa useita isoja, tilaavieviä, ääntä pitäviä, värikkäitä muovileluja monista kielloistani huolimatta. Meillä ei ole jatkossakaan tilaa moisille isoille ja mielestämme kamalille hökötyksille. Enemmänkin haluamme jatkossa mennä leluhankinnoissa periaatteella vähän ja kestävää, esimerkiksi vain muutama pieni lahja.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

En pidä leluista, jotka hajoavat heti ekoissa leikeissä. Samoin vaatteet, joista lähtee väri ekassa pesussa on inhokkilistalla. Näitäkin kun on tullut. Tai sitten nää pienille lapsille ostetut ylisuuret vaatteet tai isojen pussilakanasetit. (Siis joku vauvaikäinen jos saa aikuisten lakanat.)

Yleensä lahjoissa ei oo kuitenkaan ollut valittamista.

 

Kun esikoinen lähestyy 5 vuoden ikää, rupeaa myös sitä "muovilelua" tulemaan ja itse olen myös esim. Playmobileja, autoradan ja ritarihahmoja lapselle ostanut... Ei se vaan enää malta leikkiä jollain puupalikoilla. (Ja saa noi kaappeihin piiloon jos ei halua koko aikaa pitää niitä näkyvillä.)

Jos tavaraa rupeaa kerääntymään mun makuun liikaa, lähtee vauvamaisimmat lelut kiertoon.

Isokokoisia lahjoja meille ostaa lähinnä mun äiti. Se tosin aina kysyy luvan. Potkuri (pienessä maalaiskunnassa asutaan) nukenrattaat ja nukkekoti on ollu mieleisiä lahjoja koosta huolimatta.

Eriasia olis ehkä jos asuttais kerrostalokolmiossa. Sitten voisi ahdistaa.

 

Legot toimii aina ja jos niitä ostaa, ei voi pahasti mennä pieleen.

Vaatteiden kans on vähän niin ja näin, kun oon turhan niuho niiden kanssa. :girl_sigh:

Edited by hiljaisuus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma vahan ihmettelen sita, miksi monet karsastavat muovisia leluja. Meilla ne ainakin ovat suositumpia kuin puiset, ovathan ne varikkaampia ja kevyempia kuin puulelut. Ja muoviakin on montaa laatua. Ja aanekkaista leluista saa usein saadettya aanenvoimakkuutta pienemmalle tai jos ei saa, siihen kovaaanisen kohdalle voi laittaa palan teippia ja avot, lelu on siedettava.

 

Mulle kelpaavat myos halpiskauppojen vaatteet oikein hyvin, vaikka itse ostankin pojalle laadukkaampaa. Ja jos jostain lahjasta nyt ei yhtaan tykkaa, niin sitten olen sen laittanut hyvantekevaisyyskauppaan, josta se varmaan menee jollekulle, joka sita tarvitsee.

 

Joku taalla jo mainitsikin etta muovilelut ovat usein halvempia kuin puiset, ja itsekin ostelen muovileluja lahjoiksi kyselematta vanhemmilta heidan mielipidettaan niista (tosin ostan vain aanettomia), silla meilla on aika laaja joululahjalista ja kaytettavissa oleva summa nuppia kohden ei ole suuri. Sama juttu vaatteissa, tyossakayvana lapsettomana pariskuntana ostimme kaikille aina laadukkaita vaatteita merkkitavaraliikkeista, mutta nyt vaatelahjat ostetaan useimmiten etukateen alennuksista ja ihan kayttovaatelaatua.

 

En keksi siis mitaan "huonoa" lahjaa lapselle, tietysti toisia asioita on jo tarpeeksi, kuten lehmoleluja, joita meille on kertynyt varmaan useita kymmenia. Mutta nekin on saatu kivasti esille laittamalla kattoon verkon, jonka paalle sitten aseteltiin ylimaaraiset 25 pehmolelua :girl_smile: Paitsi pari ihan hirmuisen isoa vaaleanpunaista (meilla on poika) karhua laitoimme kierratykseen. Toinen nakojaan suosittu lahja on nuppipalapeli, jotka meilla lahtevat heti eteenpain, silla niita loytyy jo kolme eika poika niista yhtaan tykkaa. Asumme eri maassa kuin monet ystavat, joten pehmolelut ja palapelit varmaan ovat helppoja lahettaa.

 

Sita ma en kylla ihan ymmarra, miksi joku kysyy lahjatoivetta eika sita sitten noudata. Meilla loytyy yksi ystavaperhe, joka aina jouluna ja merkkipaivina kysyy mita poika haluaisi, ja sitten saamme joka kerta jotain ihan muuta. Siksi tama harmittaa, etta mainitsen yleensa jotakin, jonka haluaisin pojan saavan ja ostan itse jotain muuta, ja kun paketissa ei olekaan sita mita on sovittu, jaa poika ilman tata vaatetta/lelua ja joudun sen sitten itse jalkeenpain ostamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on vaikeaa laittaa "huonoakaan" lahjaa kiertoon. Ehkä kuuluu siihen, että kun arvostaa "lahjaelettä" haluaisi samalla arvostaa myös lahjaa. Ja vaikkei sitä lahjan antaja näkisikään, haluaisin, että annetulla lahjalla leikitään tai sitä käytetään (vaate tms.). Tuntuu, että annettua juttua ei saa lahjoittaa eteenpäin saatika sitten myydä. Etenkään, jos se on vähänkään rakkaammalta ihmiseltä. Onneksi en ole vielä kohdannut tilannetta, jossa tulisi jokin lahja, jota ei yksinkertaisesti voitaisi käyttää. Sitten jos lahjaa on paljon käytetty ja olettaa, ettei sillä ole enää meillä käyttöä, saan jotenkuten hyvin tuntein lahjoitettua tai myytyä sen eteenpäin hyvään käyttöön uudelle omistajalle. Mutta täysin käyttämättä jääneiden lahjojen kanssa tilanne olisi paljon kinkkisempi. Tämä on ihan hölmöä toimintaa ja ajattelua itseltäni...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipa muuten mieleen... Kun Enska ei vielä ollut syntynytkään, harmittelin, että kun se syntymäpäivä on niin lähellä joulua (la 21.12., syntyi 7.1.) että lapsiparka ei saa tarpeeksi lahjoja :rolleyes:

 

Hyvin on mennyt ainakin määrällisesti. Itse ei olla ostettu kuin tyyliin hiekkalapio ja -ämpäri, mutta talo on väärällään leluja. Suuri osa on toki 20-30 vuoden takaa meidän lapsuudesta, mutta uuttakin piisaa. Ja kaikkein pahinta on se, että ihan kuka vaan meille tuleekin käymään, Enska on kärppänä laukkua aukomassa ja kyselee "Mitä ostit minulle?" :o:hysteric:

 

Täytyy varmaan neuvotella sukulaisten kanssa tästä asiasta. Kyllähän meille saa vaatetta sun muuta tarpeellista tuoda, mutta jospa kokeiltaisiin sitä, että ne annetaan "salaa" meille vanhemmille. Ilmestyvät sitten vaan vaatekomeroon tai kirjahyllyyn tai mihin vaan, mutta eivät lahjana eivätkä mihinkään tiettyyn tapahtumaan liittyen. (Ei siis myöskään niin, että niillä kerättäisiin kiva äiti -pisteitä känkkäränkkäpäivinä :lol:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now