Nesbit

Ulkosuomalaiset aidit turisee

243 posts in this topic

Ai kappas, minäkin kuulun tänne! :grin: Ulkomailla asuttu jo reilu vuosi ja tällä hetkellä sijainti on UK:sta hieman länteen ;)

Melko hukassa sitä on välillä täällä oltu raskausajan terveydenhuollon kanssa mutta onneksi hyvä ystäväni on ollut kanssani niin sanotusti samassa veneessä ja hänen paikkakuntalainen miehensä on meitä valistanut monet kerrat.

 

Omatoimisuutta sitä täälläkin vaaditaan, rakenneultra ja yksi tarkastuskäynti kätilöllä on tähän mennessä ainoita mihin ei itsellä ole tarvinut lähteä ajanvarausta soittelemaan. Suomalaista neuvolajärjestelmää täällä ei ole vaan raskausajan tarkastukset tehdään joko omalla GP:llä, synnytyssairaalassa tai kätilöklinikoilla (jos sellaisia sattuu olemaan tarjolla). Tarkoitus kuitenkin on että raskaana oleva huolehtii käyvänsä noin kerran kuukaudessa jollakin näistä kolmesta. Tosin noita 1kerta/kk käyntejä suositellaan aloitettavan vasta raskauden puolivälissä. Tietenkin GP:lle saa mennä milloin vain haluaa ja kätilöille voi soitella jos on jotain murehdittavaa, mutta raskauden alussa tämä tarkastuskertojen vähyys meinasi huolestuttaa ensiodottajaa :unsure: Ja kysyä pitää koko ajan! Mitään käyriä sun muita en ole päässyt näkemäänkään saati kuullut edes sivulauseessa lääkärin/kätilön niistä puhuvan mutta jos niissä ei kerta ole mitään mainittavaa niin oletan kaiken olevan ok. (Sama verikokeiden tuloksien kanssa, en koskaan kuullut esim. hemoglobiinin tasoani)

 

Edelleen jännittää vähän tuleva (lue: synnytys) kun en kuitenkaan pääse kommunikoimaan omalla äidinkielelläni vaikka puhunkin sujuvaa englantia ja olen kohta vuoden päivät täälläkin asunut. Ukosta ei tule olemaan synnytyksessä sitten paljoa muuta kuin henkistä apua, ranskalaiselle tuo paikallinen murre kun uppoaa vielä heikommin kun minulle :girl_haha: Onneksi olen kuitenkin kuullut ainoastaan positiivista palautetta synnytyssairaalastani (viimeisin vain reilun viikon takaa kun ystäväni synnytti siellä) ja toivon että kaikki menee sitten muutaman kuukauden päästä hyvin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvin se menee :)

 

Kaksi kertaa olen synnyttänyt "vieraassa" maassa ja ei siinä juuri ehdi äidinkieltä kaipaamaan. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivotaan näin! :) Ukko kyllä tietää suomeksi ne pahimmat kirosanat eli jos ärräpäitä alkaa lentelemään niin hoksaa varmasti esim. kipulääkkeiden olevan paikallaan :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taalla viela yksi Lontoolaistunut ulkkismamma, meidan Tirppiainen on 4kk.

 

Mulla olisi samantien kysymys, me ollaan lahdossa vauvan kanssa kahdestaan Suomeen perjantaina ja meilla on eri sukunimet ja lisaksi pojalla on Brittipassi, mietin tuleekohan tasta ongelmia ja mua luullaan joksikin lapsenkaappaajaksi? Onko kenellakaan kokemusta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fifi, sinuna ottaisin mukaan vauvan syntymatodistuksen (sen missa nakyy vanhempien nimet) ihan vaan varmuuden vuoksi. Multa on joskus passintarkastuksessa (Stanstedissa) kyselty, etta miks matkustan lapsen, jolla on eri sukunimi, kanssa kahdestaan ja onko mulla mitaan mukana, jolla todistan lapsen omakseni. Ja meilla on molemmilla Suomen passit ja suomalaiset nimet. Nykyisin raahaan mukanani sitten laminoitua versiota tuosta syntymatodistuksesta. Ei sita kylla koskaan sen jalkeen ole kyselty. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitti vinkista Stone, pitaakin ottaa tuo todistus mukaan. Tulomatkalla mies on onneksi mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fifi, monesti suositellaan tekemään vapaamuotoinen "lupalappu" eli siihen tulee se, kenellä on oikeus viedä lapsi maasta ja minä ajankohtana on voimassa ja miehen nimi ja päiväys alle.

 

Jossain maissa tuo on pakollinen, muuten vaan musta aika suositeltava.

 

esim. Finski:

http://www.finnair.com/FI/FI/information-services/before-the-flight/special-services-health/families-children

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin joo oonkohan mä koskaan tänne esittäytynyt. Moi, oon Lainie, ulkosuomalainen since 2010, toinen maa tällä hetkellä menossa, kotona pieni poika ja toinen matkalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siitä onkin jo hetki kun olen tänne viimeksi kirjoitellut, nyt olen taas raskaana ja synnytyskin alkaa lähentyä (rv 30 menossa). Vähän jännittää siltä osin että kaksi aiempaa lasta ovat syntyneet samassa sairaalassa ja nyt asutaan ihan eri osavaltiossakin. Pitää jossain vaiheessa käydä synnytyssairaalaan tutustumassa. Periaatteessa kyllä luotan täkäläiseen terveydenhuoltoon paljon enemmän kuin vaikka suomalaiseen, ei sillä, mutta eroja on kuitenkin aina.

 

Mua ahdisti aluksi puhua esikoiselle suomea etenkin silloin kun se oli vielä pieni eikä itse puhunut. Ei tosin johtunut mitenkään suhtautumisestani suomen kieleen tai Suomen sukulaisiin, tuntui vain niin hassulta kun en ollut suomea vuosikausiin puhunut kuin puhelimessa ja silloin meillä ei ollut edes nettiä, joten käytännössä en käyttänyt suomea juuri ollenkaan. Kun äitini tuli käymään noin kerran vuodessa ihan hävetti puhua suomea julkisilla paikoilla. :girl_sigh:

 

Nyt on sitten jo ihan eri tilanne kun lapset on isompia ja puhuvat ihan omatoimisesti mulle aina suomea, joten puhun heidän kanssaan myös aina suomea eikä haittaa yhtään vaikka on muitakin ihmisiä ympärillä. Toki kaikki puolitututkin tietävät että olen Suomesta ja että osaan myös saksaa eikä meidän molotus heitä häiritse, vieraita ihmisiä sitten toki voi epäilyttää se, uskaltaako meille puhua saksaa kun eivät tiedä ymmärrämmekö sitä. Mutta ihan automaattisesti puhun lapsille aina suomea ellei nyt sitten olla ihan keskellä jotain keskustelua muiden ihmisten kanssa, silloin voin jotain lyhyesti sanoa saksaksikin lapsille. Asiaa kyllä auttaa sekin että lapset puhuvat mulla AINA suomea. Eivät osaa sitä mitenkään erityisen hyvin koska olen kuitenkin ainoa joka sitä heille puhuu ja etenkin nuorempi ei vain tiedä sanoja suomeksi ja sanoo ne sitten saksaksi, mutta yrittää kyllä aina suomea silti. Eikä mulla ole mitään sellaista pakkomiellettä että heidän pitäisikään täydellistä suomea osata, nyt alkuun on tärkeämpää että oppivat täydellistä saksaa, mutta kunhan nyt pystyvät Suomessa sitten kommunikoimaan sen verran että pärjäävät, ja ainakin mun mielestä ymmärtävät sitä ihan mainiosti vaikka oma sanavarasto ei nyt niin kattava olekaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin liityn joukkoon: olen vähän arka kirjoittamaan kovin yksityiskohtaista tietoa nettiin, mutta ehkä tämä tästä... :)

 

Olemme nykyisessä kotimaassamme kumpikin maahanmuuttajia; minä suomalainen (syntynyt ja kasvanut Suomessa suomalaisen isän ja ulkomaalaisen äidin kasvattamana). Myös mieheni on kotoisin toisesta maasta (hän on syntynyt samassa maassa, mistä äitini on kotoisin), mutta on elänyt lähes koko elämänsä täällä nykyisessä kotimaassamme (joka ei ole kovin kaukana Suomesta :D ) * Tutut vinkatkaa jos tunnistatte

 

Meillä on kaksi kotikieltä; asuinmaamme kieli sekä mieheni synnyinmaan kieli. Mainittakoon, että miehelle asuinmaamme kieli on se vahvin kieli, koska sillä kielellä hän on käynyt koulut ja opiskellut. Itse olen opetellut kyseisen kielen kolun penkillä ja tietysti täällä asuessa.

 

Odotamme esikoistamme syntyväksi tammikuussa. Tarkoitus on, että minä puhuisin lapselle suomea ja mies synnyinmaansa kieltä *jota myös minä osaan äitini opettamana. Päikkärissä lapsi oppiikin sitten valtakielen. Vähän jännittää nyt jo, mitä tästä sekamelskasta tulee ja oppiiko lapsi loppujen lopuksi mitään kieltä kunnolla. Toisaalta tuntuisi väärältä olla puhumatta lapselle suomea, koska se on itselleni se vahvin kieli ja toisaalta lapsi ei sitä muualta oppisi. Myös mieheni haluaa, että lapsi tuntee kulttuurisen ja kielellisen perintönsä hänen puoleltaan.

 

Kamala sekamelska tiedossa siis :girl_impossible: ... Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on lapsen kolmikielisestä kasvuympäristöstä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kamala sekamelska tiedossa siis :girl_impossible: ... Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on lapsen kolmikielisestä kasvuympäristöstä?

 

Meidän tyttö tällä hetkellä vasta reilu 3kk mutta tiedossa VÄHINTÄÄN kolmen kielen oppiminen :) Minä puhun aina tytölle suomea, isänsä puhuu ranskaa ja yhdessä miehen kanssa puhumme englantia + asumme Irlannissa eli valtakielikin on englanti. Haluamme tyttömme oppivan kaikki kielet niin hyvin kuin vain mahdollista ja sitten kouluun mennessä hän voi opiskella yhden tai kaksi muuta kieltä niin halutessaan. Ruotsalainen ystäväni vinkkasi jo olevansa valmis opettamaan tytölle ruotsia mikäli niin haluaisin! :D

 

Emme koe mitään stressiä aiheesta ja olemme jo varautuneet tytön mahdolliseen myöhäisempään puheen alkamiseen :) En näe mitään syytä sille miksi lapsi oppisi kielet jotenkin huonommin vain sen vuoksi että niitä on useampi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkasta aikaa taalla kurkkaamassa!

Tuosta passiasiasta, meilla poika matkustaa brittipassilla ja mulla siis suomen passi eika koskaan ole missaan mitaan todistuksia yms kyselty, vaikka ollaan oltu kahdestaan liikkeella. Mulle ei ole tullut edes mieleen, mutta siis onhan ne varmaan ihan hyva olla olemassa, mutta me ei olla tarvittu ja ollaan siis lahinna menty Suomen ja Brittien valia, valilla Amsterdamin kautta.

Meilla alkaa hiljalleen tulla sanoja, suurin osa englanniksi, mutta sanoo esim mulle ka(la) ja muille fissssh. Mutta esim lehma on cow eika lehma... Enkku tasta vaan vahvistaa kun aloittaa tarhassa piakkoin. Itseani vahan kauhistuttaa etta alkaakohan ollenkaan puhua suomea vaikka ymmartaakin molempia kielia. Nahtavaksi jaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvat vasta haaveena täällä, mutta ulkosuomalaisuus-kohta kuitenkin täytetään :D. Eli 26-vuotias vauvakuumeileva ulkosuomalainen Brasiliasta ilmottautuu mukaan. Tätä ennen seitsemän vuotta Espanjassa. Aikaisempia kirjotuksia selaillessa huomasin, että englannin kieliset maat ovat oikein hyvin edustettuna täällä, mutta mitenkäs Latinalainen Amerikka, ketään muita täältä päin maapalloa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vasta kuumeillaan, mutta ulkosuomalaisena asustelen saksalaisen miekkosen kanssa Etelä-Saksassa :) Mun tosin on nyt tuleva talvi ja ensi kevät vietettävä Suomessa raapimassa tutkintoa pakettiin, mutta kunhan saan paperit käteen, muutan ihan 'kokonaan' tänne ja yritys pääsee alkamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaa olla jo kaikki lentoasioita kyselleet matkansa hoitaneet, mutta jos nyt jatkossakin joku miettii niin multa aikoinaan lentoyhtiö vaati sellaisen lupalapun faksilla ennen lippujen varaamista, kun ei oltu vielä naimisissa ja matkustin yksin lasten kanssa, joilla siis oli eri sukunimi kuin mulla. Ei sitä lappua kentällä enää kyselty mutta tuskin siitä haittaakaan on. Sen jälkeen kun ollaan oltu kaikki samannimisiä ei ole ollut enää luvista puhetta, vaikka yksin aina lasten kanssa matkustankin. Vaikka kyllä mun tietääkseni ihan kunnollisesti aviossa olevatkin ovat yhteisiä lapsia siepanneet. :rolleyes:

 

Edellisessä postauksessani odottelemani vauva täyttää pian vuoden, en tiedä kuvittelenko vain vai onko tämä ketju vähän hiljainen? :D 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä parkkeeraan itseni myös tänne. Toki pitää vielä hetki odottaa jakaantumista kotosuomessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voishan sitä vähän aktivoitua :)

 

Meistä tuli pienen ihanan pojan vanhemmat tammikuussa. :) Ikää pikkusankarilla on nyt siis reilut 9 kk ja menoa ja meininkiä riittää. Suomessa ollaan käyty tän ekan vuoden aikana kolme kertaa ja lisäksi kerran muualla, joten poika on jo kokenut reissaaja. Nyt alkaa kyllä tajuamaan sen, etteivät matkat ainakaan helpommiksi muutu ajan kuluessa ;) Kun tuo tuosta vielä oppii kävelemään, niin sitä ei paikallaan pidättele enää mikään! :D

 

Olen ollut Huono Suomalainen, enkä vieläkään ole saanut aikaan hankkia pojalle Suomen kansalaisuutta ja passia. Tarkoitus kyllä on, vielä tän vuoden puolella. Helpoiten hoitunee konsulaatin kautta; kun koitin täällä Suomessa entisen kotipaikkakuntani viranomaisilta kysellä menettelyä, ei kukaan oikein tiennyt mitään..

 

Kotona olen vielä ainakin vuoden loppuun, ja sitten katsellaan tilannetta. Mieheni haluaa mielellään jäädä kotiin hoitamaan lasta, mutta vuoronvaihdon ajankohta on vielä vähän auki.

 

Minkälaisia joulunviettosuunnitelmia teillä muilla on? Me kovasti suunnittelemme jo Suomi-joulua vanhempieni luona, mutta mitään ei ole vielä varattu. Toivottavasti löytyy hyvät päivät, lentoajat ja -hinnat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me vietetään joulua ihan täällä kotona miehen vanhempien kanssa kuten aina.

 

Hommasin isommille lapsille Suomen kansalaisuuden kun olivat 2 ja 4, koska olin silloin talven Suomessa opiskelemassa ja muksut hoidossa, hoitopaikkaa varten piti olla henkilötunnus ja sitä varten meillä piti olla Suomen kansalaisuus kun ei asuttu pysyvästi Suomessa. En sitten tiedä saako siellä esim. Suomen sosturvaan kuuluvat ulkomaalaiset suomalaisen henkilötunnuksen vai miten? Koska ei Suomen kansalaisuus nyt itsessään kai ole edellytyksenä hoitopaikan saamiselle, kyllähän siellä ulkmaalaisiakin asuu.

 

Erinäisiä lappusia piti lähetellä mutta ei se kai kovin vaikea homma kuitenkaan ollut, kunhan sai otettua selvän mistä virastosta minkäkin lapun saa. Nuorimmainen ei ole vielä suomalainen.

 

Naimattomille sitten sellainen juttu että Suomessa ei hyväksytä (tai ainakaan silloin hyväksytty) muunmaalaisia isyydentunnustuksia... Lastenvalvoja lähetti useamman kutsun että olisi pitänyt mennä käymään yhdessä miehen kanssa, vähän hankalaa kun mies oli töissä eikä voinut ihan noin vain lähteä Suomeen tuollaisen pelleilyn takia, etenkin kun siellä heillä ei edes kovin joustavasti ollut niitä aikoja tarjota. Kieltäydyin aikani ja sitten ignoorasin loput kutsut ja lopulta alkoi tulla ties mitä uhkauksia ja lakipykäliä  :girl_sigh:  Kannoin niiden kirjeet sen jälkeen suoraan roskiin ja ilmeisesti luovuttivat, kun ei ole mitään kuulunut, niistä lakipykälistäkään. Meidän lapsilla ei ilmeisesti ole Suomessa isää (muistaakseni se tilanne ei muutu vaikka jälkeenpäin menisi naimisiin) mutta eipä tuolla nyt ole minkäänlaista merkitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Enpä ole tuollaisesta aiemmin kuullutkaa, ihme ettei toisessa EU-maassa vahvistettu isyys riitä Suomen viranomaisille. :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei riitä, tai ainakaan silloin muutama vuosi sitten oli näin. Tuskin siinä on mitään muutoksia tapahtunut.

 

Toisaalta ymmärrän sen kyllä, täällä isyydentunnustus on sellainen, että allekirjoitetaan yksi paperi. Suomessa kuulemma kysellään kaikki teinivuosien seksielämästä ja alkoholinkäytöstä lähtien. :rolleyes: Että jos sen isyydentunnistuksen ideana on oikeastaan vain päästä nöyryyttämään ihmisiä niin sehän ei varmaan muunmaalaisilla toteudu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Täällä Suomen suurlähetystön sivuilla lukee, että mikäli lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa niin isyys täytyy tunnustaa paperilapulla joka on notarisoitu, eli ei siinä kai pitäisi olla enää mitään ongelmaa, eihän ne lähetystöt voi vaihtaa sääntöjä maasta riippuen. Itsellä tämä on edessä vasta ensi vuoden puolella, joten voin sitten raportoida tarkemmin, että oliko se rekisteröinti ulkomailta käsin niin helppoa kuin miltä se ensitiedustelujen mukaan vaikutti. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ok. :) Toivottavasti on nykyään noin. Meille annettiin vaihtoehdoiksi mennä joko yhdessä Suomeen lastenvalvojalle tai yhdessä täällä lähetystöön 500 km:n päähän, kumpikin töiden ja lasten takia täysi mahdottomuus ja jo periaatteen vuoksi en laittaisi satoja euroja ja vähintään yhtä päivää täysin turhaan pelleilyyn.

 

Lopettivat sitten jossain vaiheessa tosiaan sen ukaasien lähettämisen kun en noteerannut niitä mitenkään, mutta isättömiä ovat nuo vanhemmat lapsiparat Suomessa yhä. :D Ja no nuorinta ei kyllä ole Suomeen vielä edes ilmoitettu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

On tämä paperienpyörittely kyllä hetkittäin mielenkiintoista... Me ollaan Suomessa naimisissa (kun siellä maistraatin kautta pyörähdettiin), mutta täällä (Espanjassa) ei vielä virallisesti, koska ulkomailla solmitun avioliiton rekisteröinnissä voi kulua kaksi (!) vuotta. Mukulan rekisteröinti Suomessa sujui tosi nopeasti, tarvittiin vain apostillella varustettu monikielinen syntymätodistus. Ihmettelin vain pojalle annettua henkilötunnusta, joka on eri mallinen kuin omani. Onko noihin tullut yleisesti muutosta, vai onko tuo joku ulkomailla syntyneille / asuville varattu tunnus (ei siis ole sitä väliviivaa vaan kirjain syntymäpäivän ja numeronsarjan välissä)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now