Nesbit

Ulkosuomalaiset aidit turisee

243 posts in this topic

Mulla on ollut pitka vaukkaritauko, kun 1,5 vuotta sitten saatu km ja sita seurannut yrityksen tuloksettomuus sai pitkaksi aikaa kaikki vauvajutut liian kipeiksi. Nyt on ollut kesan verran yritystaukoa mun uusien tyokuvioiden takia, mutta tarkoitus olisi taas aloitella yrittamista CB:n fertility monitorin kanssa. Joten tulin tanne taas kurkkimaan, enka oikein osannut kirjoittaa mihinkaan ketjuun, niin tulin sitten tanne.... :girl_smile:

 

Meidan poika lahenee nyt sitten kolmea, ja vaikka kielen kehitys onkin ollut hidasta, osaa suomea ja englantia. Enkku tosin on paljon vahvempi kuin suomi.

 

Kahden au pairin jalkeen poitsu on nyt ollut vuoden tarhassa ja ma olen palaamassa toihin kokoaikaiseksi syyskuussa (tahan asti olen ollut 3pv/vk)

 

Siinapa meidan kuulumiset noin niinkuin pahkinankuoressa. Jospa sita uskaltaisi taas jonnekin muihinkin ketjuihin... :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika satunnainen kysymys, mutta mita olette tehneet vastasyntyneen/vauvan D-vitamiinin kanssa? Enta maitohappobakteerit?

Kuukausiketjuissa puhutaan niista jonkin verran mutta ainakaan taalla Englannissa niita ei suositella. Mun aiti on just laittamassa Suomesta pakettia (shoppasin vahan lindexilla :girl_haha: ) ja mietin etta pitaisiko pyytaa kaymaan apteekissa kanssa. D-vitamiinista sen verran etta aurinko ei tallakaan saarella (ainakaan nain pohjoisessa) pahemmin paista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Annick mä oon naapuri saarella ja täällä kyllä suositellaan D-vitamiinin antoa. Tosin meillä taitaa arska paistaa vielä vähemmän kun teillä.. Maitohappobakteereista ei ole kukaan sanonut mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Annick, täällä kanaalin eteläpuolella (Belgiassa) kyllä suositellaan myös D-vitamiinia käytettäväksi, joten hassua jos siellä on erilailla?

 

Maitohappobakteerejakin täältä saa, tosin ne tulevat kapseleina, jotka sitten sekoitan maitoon/veteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vasta nyt löysin tämän ulkosuomalaisten osaston.. Me muutimme puoli vuotta sitten Israeliin ja tarkoitus olisi olla täällä kolmisen vuotta, mies tekee väitöskirjan kokonaan täällä. Minä olen lasten kanssa kotona ja olen vähintäänkin kummajainen paikallisten silmissä sen vuoksi. Meillä on siis allekirjoituksen mukaisesti 3-vuotias tyttö ja vajaa 1,5-vuotias poika ja kolmas lapsi ajatuksissa. :girl_wink:

 

Mun on vaikea päästä täällä oman ala töihin (kielitaidon pitäisi olla riittävän hyvä ensin ja byrokraattiset kuviot ovat monimutkaisia) joten ei kannata ryhtyä siihen ruljanssiin, tuskin ehtisin kauaa olla edes töissä siihen mennessä kuin saisin asiat kuntoon. Joten päädyttiin siihen, että olen kotona, ja onhan siinä se etu, että pysytään Suomen sos.turvassa. Senhän menettäisin jos menisin töihin. Ajatuksiin ilmestyikin sitten se kolmas lapsi, kun nyt joka tapauksessa olen kotona, ja kun kerran saisin mukavan kokoiset vanhempainrahatkin, kun ikäero poikaan olisi alle kolme vuotta. :girl_sigh: Myös lapsilisät tänne saadaan, mutta kotihoidontukea ei.

 

Esikoinen on alkanut kaivata leikkikavereita, tähän asti ei ole erityisemmin tuntunut siltä. Olemmekin tässä nyt aktivoitumassa kunnolla etsimään leikkiseuraa ja toivon, että esikoinen alkaisi vähitellen oppia kieltäkin, että voisimme sitten vaikka ensi syksynä laittaa hänet tarhaan esim.pariksi-kolmeksi päiväksi viikossa. Pojan ajattelin pitää kotona kyllä vielä ehkä 3-vuotiaaksi, koska toivoisin, että suomen kieli tulisi hänelläkin ensin vahvaksi ennen uutta kieltä. Mua on kyllä mietityttänyt tuo esikoisen R:n oppiminen, kun ei sitä vielä osaa, että kuinkahan käy. Itse kun olen oppinut sen 6-vuotiaana puheterapiassa jonkin aikaa käytyäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme muuttaneet takaisin suomeen oslosta ja kova on ikävä ollut takaisin. Aika moni asia suomessa etenkin kelan kanssa ahdistaa ja harmittaa.... Mutta toistaiseksi nyt asutaan täällä ainakin vuosi ja sitten katotaan uudelleen että palataanko takas.

Lilly: R:n oppimisesta. Koita saada esikoisesi puheen R:n tilalle ensin d. Jos ei d:tä sano niin sitten harjoitellaan damdamdam... Ja kun d:n osaa ensin niin on mahdollista oppia R:kin. Toimi meillä ja esikoinen oppi sanomaan R:n ennätysaikaisin kun meilläkin on suvussa ollut monella vaikeuksia vielä 6-vuotiaana.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko täällä muita, joilla on kokemuksia asumisesta Kiinassa?

 

2 vuotta tuli oitua Shanghain lähellä ja seuraavaksi suuntana Tokio, kunhan saadaan merirahti Kiinasta tänne ja pakattua sitten lentorahti lähtemään eteenpäin. Perheessä oli yksi 11kk vanha kun Kiinaan muutettiin ja yksi 2v 11kk sekä kaksi 11kk vanhaa kun Suomeen palattiin :girl_wink: Kysele vain kokemuksia, niitä piisaa! Mihin päin Kiinaa te olisitte suuntaamassa?

 

Me olemme muuttaneet takaisin suomeen oslosta ja kova on ikävä ollut takaisin. Aika moni asia suomessa etenkin kelan kanssa ahdistaa ja harmittaa....

 

Jeps, KELA :skilletgirl::hysteric: Keksivät siinä instanssissa mm lopettaa yhden lapsen lapsilisän maksamisen nyt Suomeen paluun jälkeen, eli jos ko talolta kysytään, on meillä enää 2 alle 17v vanhaa... tosin myöntävät kotihoidontukea kaikista kolmesta samaan aikaan. Eihän tuo 140e ole kovin iso raha näin kotiäidille, eihän :girl_sigh:

Edited by Tiikeri-äittä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, suomeen muuttoa suunnitteleville tiedoksi: Kelan kansainvälinen osasto käsittelee juttuja superextra hitaasti eikä mitään ilmoiteta ennakkoon että kuinka kauan kestää... skilletgirl.gifSuututtaa kun kaikki mahdollinen on itse kopioitu mukaan hakemuksiin ja menny jo yli 8vkoa... Eli ilmeisesti olettavat että ulkomaalaiset elää säästöillään todella pitkään!!!

Ja meidän tapaus on sujunut jotenkin inhimillisesti kun olenpa kuullut sellastakin että ulkomailla syntynyt lapsi on löytynyt paluumuuton hetkellä muka jo kirjoilta suomessa eli siis onkin merkitty väärin että kyseinen kansalainen asuu kotimaassaan ja vanhemmat ulkomailla. Kuinkahan tälläista joku oikeesti jaksaa sählätä jos vanhempien osoite on ulkomailla ja se on ainoa ilmoitettu osoite?????!!!???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja meidän tapaus on sujunut jotenkin inhimillisesti kun olenpa kuullut sellastakin että ulkomailla syntynyt lapsi on löytynyt paluumuuton hetkellä muka jo kirjoilta suomessa eli siis onkin merkitty väärin että kyseinen kansalainen asuu kotimaassaan ja vanhemmat ulkomailla. Kuinkahan tälläista joku oikeesti jaksaa sählätä jos vanhempien osoite on ulkomailla ja se on ainoa ilmoitettu osoite?????!!!???

 

Tuli tasta mieleen etta Helsingin maistraatti on nyt havittanyt meidan pojan syntymatodistuksen, jotain 3 vkoa sitten tuli tieto etta on Suomen kirjoissa ja kansissa mutta todistusta ei vaan kuulu takaisin. :hysteric: Pitaa alkaa taalla paassa selvittamaan miten helposti saa uuden kopion...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei täällä ilmottautuu yksi lisää mukaan!

 

Vajaa kolmekymppinen suomi-britti pariskunta Englannin Essexistä hei grin.gif.

Esikoinen on matkalla maailmaan.

 

Vähän huolestuttaa tuo synnytys Englannissa kun olen kuullut kaikkea kamalaagirl_sigh.gif . Olen käynyt Suomessa varhaisultrassa yksityisellä viikko takasin ja nähty sykkeet. Nyt sain ne tänään kuulumaan jo kotidopplerillakingirl_in_love.gif .

Share this post


Link to post
Share on other sites

_emminen_ Me ollaankin samassa kuukausiklubissa, mutta onnittelut vielä tätäkin kautta ultrakuulumisista :lipsrsealed:

 

Meilläkin siis kolmatta odotetaan ulkomailla, ja hyvin todennäköisesti synnytetäänkin täällä. Mulla täkäläiseen vakuutukseen kuuluu gynekologikäynnit kerran kuussa sekä "rutiinitutkimukset" jotka pitää jokainen erikseen kysyä vakuutusyhtiöltä. Tähän mennessä ovat maksaneet alkuraskauden ultran ja verikokeet. Niskaturvotusultra ei kuulunut rutiineihin, joten maksettiin se itse, mutta onneksi se oli vain n.70€. Itse vakuutus maksaa n.130€/vuosi, joten ehdin käydä jälkitarkastuksessa yms. ja tuohon pitäisi kuulua vielä ainakin rakenneultra ja ilmeisesti kokoarvioultra, eli ei tule täällä odotus kovin kalliiksi. Synnytyskulut ovat keskimäärin 1500€, mutta täytyy ottaa selvää, miten käy, jos joutuisi sektioon tai muuhun hoitoon synnytyksen yhteydessä.

Onko täällä ketään Euroopan ulkopuolella synnyttänyttä, joka kuului synnytyksen aikoihin Suomen sosiaaliturvaan? Osallistuiko Kela mitenkään tällöin kuluihin?

Mun pitäisi soitella sinne päin ja selvitellä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

_Emminen_ Ma synnytin esikoisen Briteissa, eika jaanyt kylla sairaalahoidosta mitaan pahaa sanottavaa. Ainakin taalla meillapain sairaalat ovat tosi hyvia, ja henkilokunta osaavaa. Ma olen muutenkin NHS:n suuri fani, jos Suomen terveydenhoitoon vertaa. Kaikki toiminta (ainakin siis meilla ollut, koko perheella) ollut nopeaa ja asiantuntevaa, laakarille paasee _aina_ samanaa paivana, poika, mina ja mies olemme kaikki saaneet "vaivamme" hoidettua sairaalassa nopeasti. Ja tallakin kertaa raskaudessa, ovat seuranneet hyvin, ja odotan synnytysta luottavaisin mielin. :girl_smile: Ja kaikki on ilmaista!

 

Mun mies on muuten Essexista kotoisin, Chelmsfordin lahelta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

_Emminen_ Ma synnytin esikoisen Briteissa, eika jaanyt kylla sairaalahoidosta mitaan pahaa sanottavaa. Ainakin taalla meillapain sairaalat ovat tosi hyvia, ja henkilokunta osaavaa. Ma olen muutenkin NHS:n suuri fani, jos Suomen terveydenhoitoon vertaa. Kaikki toiminta (ainakin siis meilla ollut, koko perheella) ollut nopeaa ja asiantuntevaa, laakarille paasee _aina_ samanaa paivana, poika, mina ja mies olemme kaikki saaneet "vaivamme" hoidettua sairaalassa nopeasti. Ja tallakin kertaa raskaudessa, ovat seuranneet hyvin, ja odotan synnytysta luottavaisin mielin. :girl_smile: Ja kaikki on ilmaista!

 

Mun mies on muuten Essexista kotoisin, Chelmsfordin lahelta.

Samoin. Kasittaakseni taalla saa parempaa hoitoa kuin keskiverto suomalaisessa sairaanhoitopiirissa. Ei kannata siis hatailla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mun kokemukset ja nakemykset sairaanhoidosta UK:ssa on aika lailla erilaisia, mutta toki ne aina riippuu siita, mista on kyse ja mita kukakin hoidolta odottaa. Itsella on kokemuksia ihan perusterveydenhoidosta seka erikoissairaanhoidosta Suomessa ja UK:ssa. Yleislaakarisysteemi ja GPt on UK:ssa todella osaavia ja hyvia, kunhan vaan loydat hyvan surgeryn, jossa on kokeneet laakarit ja jotka hoitaa hommansa. Pesee suomen TK-laakarit taysin. Aina paasee samana paivana, onnistuu puhelinkonsultaatiot, lahetteet jne. Muuten NHS ja sairaalasysteemit on taysin kivikautisia, mikaan ei toimi elektronisesti, lahetteetkin on edelleen kasin kirjoitettuja kirjeita, potilasjonot on aivan kriminaaleja ja sairaaloiden osastohoitoa taytta lottoa.

 

Raskaus- ja synnytyskokemuksia minulla on vaan UK:sta. Asun erittain hyvan sairaalan alueella, jonne ongelmaraskauksia lahetetaan ympari maailmaa. Itse olin kroonisen sairauden takia erikoisseurannassa, joka oli aivan loistavaa. Ei mitaan valittamista, mutta silloinkin itse pitaa osata ja uskaltaa kysya.

 

Synnytys hoidettiin aivan kaoottisesti (mutten tieda johtuko se varsinaisesti NHS:sta vaan monen tekijan summa) ja "hoito" osastolla oli jotain kamalaa. Yksi synnytysosasto oli suljettu joten muut oli aivan ylikuormitettuja ja sen lisaksi henkilokunnan asenne oli suorastaan julma. Mulla paadyttiin leikkaukseen, ja leikkausta seuraavina paivina kukaan ei kertaakaan antanut minulle edes vetta (itse en pystynyt nousemaan aluksi), vaan miehen piti tehda kaikki. Siivota, auttaa ylos, vessaan, tuoda ruokaa, nostaa vauvaa rinnalle. Ihan kaikki. Leikkausteipitkin piti itse poistaa suihkussa ja kello 04 yolla he olettivat minun lahtevan tyontamaan vauvaa yksin neonatal osastolle antibiootille, kun en edes yksin vessaan paassyt. En saanut ruokaa kun yhtena paivana (olen erityisruokavaliolla) ja mitaan imetystukea en saanut osastolta. Taman puolen onneksi hoisi sairaalan erillinen hieno breastfeeding clinic, mutta sinnekin piti jonottaa keisarinleikattuna.

 

Eli erittain not happy. Mutta monelta olen kuullut tosi hyvia kokemuksia synnyttamisesta jne UK:ssa, harmi vaan, etten itse kuulunut tahan joukkoon. Olin aika luottavainen ja optimistinen etukateen, jos seuraava kerta tulee nin menisin johonkin pieneen sairaalaan tai katilovetoiseen birthing centreen.

 

Sitten taman maan lasten"hoidosta" en viitsi edes alkaa paasaamaan.... :girl_to_take_umbrage2:

Edited by Rhia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolla aiemmin kirjoitin etta Hgin maistraatti havitti syntymatodistuksen. Paivitetaan, etta se oli vain unohtunut johonkin kansioon ja henkilo oli kuukauden lomalla...

 

Tuosta NHS:Sta ja synnytyksesta. Jotenkin mulle oli Suomessa iskoistettu paahan etta suomalainen terveydenhuolto on maailman parasta ja "ilmaista"! Siksi olinkin ihan yllattynyt, etta taalla julkinen terveydenhuolto todellakin on ilmaista! Musta tuntuu etta Suomessa raskauksia seurataan enemman, mennaan ehka toiseen aaripaahan kuin taalla. Meilla lopulta meni kaikki hyvin, mutta en pyynnoistani huolimatta paassyt esim varsinaiseen sokerirasitukseen. Lisaksi katilot oli yleensa aina tooosi paljon aikataulusta myohassa ja mulle sattui usein katilo, joka jatti puolet hommista tekematta. Myohemmin kun valitettiin niin meille selitettiin, etta katilot (GP) toimivat pienella budjetilla ja tyomaara on liian suuri.

 

Mun synnytys oli tosi rankka ja olin sen jalkeen ihan puhki enka edes pystynyt pitamaan itsestani huolta, joten siina mielessa yllatti etta jain vauvan kanssa ihan yksin ja en saanut mitaan apua kun en alynnyt pyytaa. Sangysta nouseminen oli ihan kamalaa, joten vauvan nostelu koppaan yms oli aika painajaista. Lisaksi mun verinaytteet havisi moneen kertaan yms. Toisaalta tosiaan systeemihan on ihan ilmainen joten sinallaan ei yllata jollei kaikki rullaakkaan taysin sujuvasti. Lisaksi iso plussa on musta mm lasten ilmaiset laakkeet.

 

Nyt vauvan kanssa en oikein ymmarra tata health visitor jarjestelmaa kun musta tuntuu etta ne ei voi tehda muuta kuin punnita, ja jos siis on ihan mita muuta kysyttavaa vaan niin pitaa nahda hv ennen kuin paasee laakarille. Nain siis ainakin meidan baby clinicilla.

 

Tiivistettyna siis molemmissa systeemeissa on ongelmansa, mutta ilmainen systeemi taalla on yllattavan hyva verrattuna Suomen "samanlaiseen", josta kuitenkin pitaa maksaa ja lopputulos on sama jollei huonompi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Syntymätodistuksen legalisoinnista, se muuttuu nyt 1.4. Enää ei tarvitse mennä Milton Keynesiin, vaan asia täytyy hoitaa postitse. Meillä tuo meni kätevästi kun oli kiire, niin vielä saatiin hoitaa asia paikan päällä kun miehellä sattui muutakin menoa sinne olemaan. Eli saatiin todistus samana päivänä. Seuraavana päivänä käytiin Suomen konsulaatissa, faksasivat paperit väestörekisteriin, ja sieltä tuli seuraavana päivänä ilmoitus että lapsi on rekisterissä ja saanut hlö tunnuksen. Passista maksettiin pikamaksu, ja alle viikossa tuli ilmoitus että saa mennä hakemaan. Passikuva onnistui kerralla, käytiin Oxford Streetillä siinä Photo Service tms. mitä tuolla Rhian linkissä suositeltiin. Kiitos vinkistä!

 

Mä olin aika järkyttynyt eilen kun kävin jälkitarkastuksessa. Ei edes takkia tarvinnut riisua, koko homma kesti 5min, kysyttiin että oonko saanut yhteyden vauvaan katottiin verenpaine ja paino ja se oli siinä. Mitä teille on jälkitarkastuksessa tehty????

 

edit. ääh väärään ketjuun tuli.

Edited by Salia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mahtavaa kiitokset kaikille jotka jaoitte kokemuksianne UK sairaanhoidosta ja synnäreistätender.gif . Vähän paremmalla mielellä heti ollaan.

 

Viikon päästä olis dating scan...jännittää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ulkosuomalainen tuleva äiti Australiasta ilmoittautuu. Oon asunut Suomen ulkopuolella 3 vuotta enkä ole koskaan potenut koti-ikävää tai kaipuuta takaisin Suomeen ennen kuin nyt, raskauden myötä. Tunne alkoi vahvistua raskauden edetessä, ja nyt mä en paljon muuta osaa ajatellakaan. Ei sinänsä mitään valittamista elämästä täällä, ihana ympäristö, aurinkoa ja lämpöä ympäri vuoden, mutta liekö hormonit vai mitkä tämän tunnetilan takana, kun Suomi on yhtäkkiä alkanut houkuttaa. Järkeilen sitä sillä, että tukiverkot olisivat lähellä, ja lapsi saisi viettää aikaa isovanhempiensa ja muiden sukulaisten kanssa (lastenhoitoapukin tulee varmasti olemaan tervetullutta), ja jatkossa painavat myös hyvät koulut jne. Sekä omalla kohdallani vielä paremmat mahdollisuudet omaa koulutusta vastaavaan työhön ja sitä kautta parempi palkka. Mies ei ole ajatuksistani innoissaan, vaan aivan masentunut miettiessään tulevaisuutta Australian sijasta Suomessa.

 

Mietin, onko tämä mahdollisesti joku ohimenevä vaihe, raskauden ja hormonien aiheuttamaa paniikkia, vai pysyvä olotila. Ja jos tosiaan päätämme muuttaa takaisin Suomeen, olisikohan se viisaampaa tehdä ennen lapsen syntymää vai vasta lapsen syntymän jälkeen, siis vauvan ollessa esim. puolivuotias (edellyttäen, että vauva on terve ja muuten valmis pitkiin lentoihin baby bassinetissa). Julmetun pitkät lennot raskauden aikana eivät kauheasti houkuta, kun muutenkin on uupunut olo, enkä haluaisi ottaa mitään ylimääräisiä riskejä. Toisaalta aika rasittavaa se voi olla pienen vauvankin kanssa. Puhumattakaan kaikista järjestelyistä, jotka muuttoon liittyvät - täällä päässä omaisuuden myynti, töistä irtisanoutuminen, Suomessa vastaavasti uuden asunnon ja työn hankkiminen, huonekalut jne. Taloudelliselta kannalta askaruttaa Kelan linjaus, että ollakseen oikeutettu äitiys- ja vanhempainrahaan, pitäisi asua Suomessa jo (tai siis kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin) vähintään 180 pv ennen laskettua aikaa, eli omalla kohdallani ehto ei toteutuisi, koska en millään ehdi niin pikaisesti Suomeen (enkä muutenkaan haluaisi ekan kolmanneksen aikana tehdä noin rasittavia, pitkiä lentoja km-riskinkään vuoksi). Sen sijaan, jos synnytän täällä, saamme vastaavan etuisuuden Australiassa. Niin ja miehellä on tietysti työpaikka täällä, Suomessa edessä olisi miehellä työnhaku ja siihen liittyvä epävarmuus. Mitä tehdä..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi Joanna! Taalla toinen samasta maasta :) Isoja paatoksia teilla tehtavana, toivottavasti paasette teille sopivaan ratkaisuun.

 

En nyt bongannut etta kuinka pitkalla raskaudessa olet? Onko sun mies suomalainen vai aussi? Voin vain uskoa etta paatos on hankala silla muutto tuossa vaiheessa olisi melkoisen raskas, etenkin kun huomioi sen rahallisenkin puolen etta ette ole oikeutettuja kelan tukiin mutta saisitte vastaavat tuet taalta ja etta toiden etsimisessa ja kodin purkamisessa seka uudelleen perustamisessa menee oma aikansa ja vaivansa. Itse odotin vuosi sitten meille pikku kakkosta taalla ja en olisi ollut oikeutettu takalaisiin tukiin. Kuulun silti yha suomen sosiaaliturvaan tyoni puolesta joten olisin ollut oikeutettu aityisavustukseen ja -rahaan ja saanut ne edut sitten tanne ja voinut elella ihanasti auringon alla :)

 

Me muutettiin tanne kun esikoinen oli 11kk. Tuntui melko pahalta repia pieni juuriltaan ja pois rakkaiden isovanhempien, tatien, setien, serkkujen ja kummien luota. Ajattelimme silti taman olevan meille hieno kokemus ja taman seikkailun aika olisi juuri nyt kun siihen mahdollisuus tuli. Olemme pitaneet paljon yhteytta skypen kautta ja saaneet myos rakkaimmat vieraiksi tanne jolloin ollaan pystytty nauttimaan yhteisesta ajasta tiiviimminkin kuin Suomessa asuessa. Tietenkin meilta tukiverkosto taalta puuttuu vaikkakin sitten olemme saaneet uusista ystavistamme taalla apua.

 

Tsemppia ajatusten punnitsemisen kanssa ja onnellista odotusta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos tsempityksestä, Iiris! Olen 11 vk raskaana, eli on tässä vielä jonkin verran aikaa pähkäillä. Mies on syntyjään Suomesta, mutta asunut pitkään Australiassa ja Australian kansalainen (mutta myös Suomen, ja puhuu suomea, eli sinänsä työnsaanti Suomessa onnistuisi miehellekin). Miehenkään suku ei asu täällä, joten senkään puolen tukiverkkoa ei ole. Kyseessä on eka lapsi, joten hermoilen varmaan ihan senkin takia. Olen miettinyt toki sitäkin, että lapsi saisi täällä syntyessään kaksoiskansalaisuuden, josta voisi myöhemmin olla hänelle iloa, ja toisaalta jos jäämme pidemmäksi aikaa asumaan, lapsi oppisi todennäköisesti kaksi kieltä yhdellä iskulla, ja saisi kokemuksia tältä puolelta palloa.

 

Miten teillä sujui pitkä lento pienen lapsen kanssa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joanna, tervetuloa! Samojen ajatusten kanssa olen itse paininut. Mieskin haluaisi tosin muuttaa Suomeen, mutta kun tuo rakas kotimaamme on niin rasistista ja sisäänpäinkääntynyttä porukkaa täynnä, että jos et kieltä osaa niin melkein voi sanoa ettei tarvitse töitäkään etsiäskilletgirl.gif . Todennäköisesti muutamme sinne kuitenkin ja oletettavasti esikko olisi silloin sitten 1-2 vuotias. Eli kielen kehityksen kannalta haluaisin, että molemmat kielet opitaan kunnolla. Jos muutamat vuodet ei siellä Suomessa sitten sujukkaan miehen kannalta, niin muutamme sitten vaikka takaisin tänne. Mutta minulle on tärkeää, että lapsi oppii tuntemaan myös äidin kotimaan ja äidinkielen ja myös kirjoittamaan sitä. Isänkieltä kuitenkin puhutaan sitten kotona enimmikseen kun isä on kotona. Tosin hänellä on kova halu opetella Suomea, se vain on kovin hankala kieligirl_sigh.gif .

Mutta todennäköisesti lähdemme siis koittamaan Suomea asuinmaana tuossa parin vuoden päästä. Olen nyt vuoden asustanut Englannissa ja 16. rv alkaa tiistainagirl_in_love.gif . Mulle on myös raskauden myötä tullut hirmuinen Suomen kaipuu. Ikävä ystäviä, perhettä ja koko maata! *huokaus*girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmarran hyvin tuon Suomi-ikavan raskausaikana - mulla oli ja on edelleen sama. Ehkapa raskaus ja vauvan saaminen tekee tasta kaikesta niin lopullisen tuntuista, ja tietenkin haluan etta lapsi oppii tuntemaan mun kotimaan. Tuntuu myos hassulta etta lapsi ei ole samalla tavalla suomalainen kuin ma!

 

Talla hetkella me asutaan taalla ulkomailla hamaan tulevaisuuteen. Aina silloin talloin keskustellaan Suomeen muutosta, ja mielellaan muutaisin ennen kuin taalla alkaa koulu 4-vuotiaana. Toi on mulle iso juttu, etta taalla alkaa koulu niin hirvean aikaisin. Lisaksi tietenkin luonto yms Suomessa on mulle tarkea, esim meilta kotoa paasi pyoralla hiekkarannalle :girl_sigh:

 

Mies olisi kylla hyvin halukas muuttamaan Suomeen, mutta kielen oppiminen on todella vaikeaa, ja kuten onkin jo sanottu, ilman suomen kielen taitoa kansainvalisesta Suomesta on todella vaikea loytaa hyvaa kansainvalista duunia. Mies jo jossain valissa hopisi jotain etta jattaisi hyvan tyonsa ja uransa taalla ja ottaisi vaikka baarityon Suomesta. Siihen ma en suostu!

 

Lisaksi elaminen Suomessa on ihan tajuttoman kallista taalta Englannista katsottuna. Helsingin ja lahiympariston asunnot on tilaan nahden todella kalliita ja tuskin yllettaisiin samaan elintasoon kuin taalla, vaikka tietty koulut on Suomessa parempia. Myos talvi on niin kauhean pitka, ja en tieda miten mies muutenkaan sopeutuisi Suomeen...

 

Joten talla hetkella ollaan siis taalla ja lomaillaan Suomessa. Jos ollaan taalla viela kun lapsi menee kouluun, niin sitten olisi tarkoitus laittaa yksityiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Annick, mun on pitanyt udella sulta jo pidemman aikaa, et oonko ymmartanyt oikein, et kaytat kestovaippoja?? Oisko sulla mitaan hyvia nikseja ja vinkkeja (vaikka yksarina?) tallaselle kestoilusta haaveilevalle alottelijalle?? Onko teilla vessassa kasisuihku vaippojen huuhteluun jne...??

 

Sorry totaalinen OT!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta alkaa tuntua, että olen jo omassa mielessäni päätöksen tehnyt, eli että palataan Suomeen viimeistään vauvan kanssa. Pitäisi vaan saada mieskin käännytettyä... Toisaalta tunnen itseni vähän hölmöksi, kun ympärillä on aina ihanan lämmin, aurinkoinen, valoisa ja vehreä ympäristö, eikä sinänsä mitään valittamista - paitsi kaikki pikkuasiat, kuten tuosta Burberryn mainitsemasta käsisuihkustakin tuli mieleen, täällä ei tunneta käsisuihkuja ollenkaan! Enpä ois ikinä arvannut, että nyt mulla on niitäkin ikävä, yhyy! Ja ihan ehdottomasti haluan laittaa lapseni kouluun Suomessa eikä täällä, nyt kun olen ehtinyt vähän vertailemaan, niin kyllä suomalainen koulutussysteemi kaikkine heikkouksineenkin on ihan ylivertainen. Todennäköisesti tässä paluumuutossa menee kuitenkin vielä ainakin vuosi, eli lapsi syntyy täällä ja sitten katsellaan, missä vaiheessa jaksettaisiin ne pitkät lennot pallon toiselle puolelle. Näin mä nyt ainakin toivon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Pitkista lennoista ei kannata ottaa liikaa stressia, ne menee miten menee ja siihen vaikuttaa niin aidin kuin lapsenkin luonteet, kulloisetkin kehitysvaiheet ja planeettojen asennot ;)

 

Itsesta tuntuu etta pienen vauvan kanssa lentaminen voisi olla jopa nautinnollisempaa, olettaen etta vauva enimmakseen nukkuisi, soisi ja vahan jokeltelisi (eihan ne pienet vauvat ikina muuta tee, kuten itke ja kakkaile kurakakkoja pitkin paivaa joita on ihana putsailla siella pienessa vessassa :girl_crazy: ) Mutta siis verrattuna kovaaaniseen, aktiivisesti liikkuvaan taaperoon joka ei nuku muutakuin pimeassa hiljaisessa omassa sangyssaan niin silloin toi matka voi tuntua ikuisuudelta. Ainakin mita olen kuullut takalaisten kokemuksia niin enimmakseen kaikilla lennot on menny hyvin pienten kanssa.

 

En tieda missa kaupungissa asutte mutta suosittelen lentamaan mahdollisimman suoraan (eika tule sen kalliimmaksi jos ajoissa varaa lennot - tai voi myos arvottaa ajan senkin mukaan etta mulle jokainen tunti yli vuorokauden tuntuu pitkalta niin silloin itse mielummin maksan 26 tunnin lennosta enemman jos vaihtoehtona yli 33 tuntia kahdella vaihdolla). Yhdella vaihdolla matka tuntuu ihan kivalta kun ei tarvi tehda rasittavia lyhyita vaihtoja joko taalla tai Euroopan paassa (vaikka nekin voi ottaa aina seikkailun kannalta). Lisaksi voi miettia haluaisiko nahda jotain Aasian kaupungesta ja pysahtya matkan varrella pariksi yoksi esim. Singaporeen, Tokioon, Bangkokiin, Hong kongiin. Me oltiin kerran viikko Tokiossa ja lentomatka puolittui kivasti ja samalla lentolipunhinnalla nahtiin enemman maailmaa.

 

Ma oon lentanyt tan valin nyt 3,5x yksin lapsen kanssa ja siitakin selviaa. Tosin se ehka oli melkein helpompaa kuin miehen kanssa kun ei ollu siina vieressa ketaan kelle purkaa kiukkunsa ja odottaa toisen osaavan tekevan jotain sen paremmin vaan oli vain koitettava olla rauhallinen ja suhtautua rennosti kaikkeen eteen tulevaan. Nyt helmikuussa kun lennettiin niin tuntui vahan helpommalta sen suhteen etta tytto jo vahan ymmarsikin miten kayttaytya, oli loistavaa matkaseuraa ja jaksoi katsella postimies patea ja pingua monta tuntia.

 

En tieda onnistuinko pelottelemaan vai kannustamaan mutta siis kylla niista lennoista selviaa siinakin tapauksessa ettei kaikki menisikaan ihan putkeen ja parhaassa tapauksessa lennot voi menna ihan tosi kivuttomasti ja mukavasti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now