Sign in to follow this  
Followers 0
Guest hannele

Mitä ajatuksia herättää useampi lapsiset perheet?

37 posts in this topic

Herääkö kuinka monelle heti ajatus että edustaa jotain "uskontoa" jos on useamapi (neljä tai yli neljä) lasta perheessä? Mietimme tätä mieheni kanssa kun kuulin että työkaverillani on 10 lasta mutta hän heti perään lisäsi "ja ei olla uskovaisia"- kommentin.

 

Meillä on itsellämme kolme lasta ja haluaisimme vielä ainakin neljännen, mies jo kerkesi ehdottaa että alkaisimmeko heti yrittämään vaikka nuorin on ihan pieni vielä. :girl_sigh: Itse en vielä ole valmis mutta ehkä jossain vaiheessa. Mutta heti herää ajatus siitä että muut varmaan luulevat että olemme jonkin sortin uskovaisia.

 

Nykypäivänä isot perheet on harvinaisia verrattuna entisaikoihin, äidit ovat työelämässä ja viihtyvät sieltä joten monelle on ihmetys jos perheessä alkaa olla enempi kuin kolme lasta.

 

Tämän ei ole tarkoitus loukata ketään enkä mitenkään paheksu kenenkään uskontoa, mietin vain miten yleistä se on että ihmiset heti ajattelevat useampi lapsisten perheiden kuuluvan johonkin uskontoon jossa ehkäisyä ei suvaita/käytetä tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pakko myöntää, että jos perheessä on 10 lasta, niin kyllä se uskonto käy mielessä. Jos on 4-5 lasta, niin silloin se vähän riippuu lasten ikäeroista. Jos ikäeroa on aina max 1,5 vuotta (eli niin, ettei todennäköisesti ole ehkäisyä käytetty) ja nuorin vielä ihan vauva, niin uskonto kävisi taas mielessä. Mutta yleensä ei uskonto tuu heti mieleen, jos on 4-5 lasta.

Riippuu tietenkin tilanteesta ja siitä, mitä muuta tiedän perheestä, mutta esim. jos lukisin lehdestä perheestä, jossa on 5 lasta, joista vanhin on 7 (eikä ole kaksosia tmv.), niin olettaisin, että kyseessä on uskovainen perhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mä sellaisia juuri mieti. Enkä antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa perheeni kokoon.

Tiedän tällä kylällä monta perhettä, joissa on yli 10 lasta, heidät kaikki tiedetään uskovaisiksi, mutta en näe siinä mitään pahaa.

Muutenkin monella tuttavalla lapsia on 3-4, eikä minulle ole uskovaisuus tullut mieleen, vaan rakkaus lapsiin :lipsrsealed:

 

Mies juuri eilen väläytti että haluaisi 4 lasta, eikä meidänkään kohdalla kukaan varmaan uskovaiseksi ala miettiä :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meille on tulossa se maaginen "neljäs". Eli kolme on jotenkin hyväksyttävä vielä ilmeisesti ihmisten normi lapsilukuna, mutta neljä on jo paljon. Ja onhan se iso perhe, en kiellä. Mutta tuntuuhan se pahalta kun ihmiset päivitelee että "monesko lapsi teille oikein on tulossa" "ettekö te käytä ehkäisyä" yms tökeröitä kommentteja.

 

Joo. Ja uskovaisiksikin meitä voisi helposti luulla kun lasten ikäerot eivät ole järin suuret. Paitsi nyt tulee 3,5v.

 

Harva on onnitellut ja saa nähdä mikä reaktio on sitten kun vauva on syntynyt. Eli saako vauva onnitteluja kuinka paljon ihmisiltä. Surullista, koska rakkaudesta lapseen jokainen on alulle saatettu, ja pyritään myöskin kasvattamaan.

 

Toki joutuu joustamaan omista tarpeistaan ja urasta/työstä hyvinkin paljon näin ison porukan kanssa. Mutta se on jotenkin jo itsestään selvyys, yhden ja kahden lapsen äitinä vielä oli ne paineet että pitää lähteä takaisin töihin ja edetä uralla ja palata omaan kroppaan mahdollisimman pian ja olla sitä ja tätä.

 

Mutta nyt neljännen synnytyksen kolkutellessa ovelle jo tietää sen ihanuuden ja rankkuuden mitä pieni vauva ja arki pienten kanssa on. Ja siitä osaa nauttiakkin ihan eri tavalla ilman mitään erityisiä suorituspaineita tai liiallisia vaatimuksia itselleen. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pakko myöntää, että jos perheessä on 10 lasta, niin kyllä se uskonto käy mielessä. Jos on 4-5 lasta, niin silloin se vähän riippuu lasten ikäeroista. Jos ikäeroa on aina max 1,5 vuotta (eli niin, ettei todennäköisesti ole ehkäisyä käytetty) ja nuorin vielä ihan vauva, niin uskonto kävisi taas mielessä. Mutta yleensä ei uskonto tuu heti mieleen, jos on 4-5 lasta.

Riippuu tietenkin tilanteesta ja siitä, mitä muuta tiedän perheestä, mutta esim. jos lukisin lehdestä perheestä, jossa on 5 lasta, joista vanhin on 7 (eikä ole kaksosia tmv.), niin olettaisin, että kyseessä on uskovainen perhe.

 

Mä ajattelen juuri samoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä me ainakin haluamme sen neljännen jossain vaiheessa mikäli se vaan meille suodaan. Ja emme ole uskovaisia sen enempää kuin muutkaan. girl_wink.gif

 

Mikäli perheessä on sillä pienimmällä mahdollisella ikäerolla lapset ja niitä alkaa olla useampi, niin sitten miettisin onko kyseessä jokin uskonnoliinen vakaumus, mutta en minä sitä sen enempää miettisi. Se on jokaisen oma asia mihin uskoo ja millä tavoin elää, pääasia että lapsia rakastetaan ja he saavat hyvän elämän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kuusi sisarusta ja miehen mummu kysyi olemmeko lestadiolaisia. Kun vastaus oli ei, tuli mummulta kommentti: "Ai ette vai? No luulis että ootte!" grin.gif Aika harva on kuitenkin luullut näin, koska meillä sisaruksilla on selvät ikäerot.

 

Mies toivoisi ainakin kolmea lasta ja minä ainakin neljä. 5-6 lasta on vielä sellainen raja, etten uskontoa liittäisi automaattisesti mukaan. Toisaalta se voi johtua siitä, että tunnen paljon monilapsisia perheitä, koska lauspuudenperheeni on sellainen. Äidin parhaalla ystävällä on kuusi lasta (ja muillakin naapureilla kaikilla monta - he asuvat yllättäen alueella joka on lapsiperheiden suuressa suosiossa) ja parilla läheisellä ystävälläni viisi sisarusta.

 

Kyllä neljä lasta on mielestäni vielä melko tavallista. Minä en pelkää sanoa lapsihaaveitani ääneen niinkään tämän uskontoasian takia, vaan siksi että nykyään monissa yhteyksissä ison perheen haluamista tunnutaan pitävän todella itsekkäänä. Ehkä lapsettomuudesta ja keskenmenoista puhutaan nykyään enemmän ääneen? Välillä tuntuu, että kun menee sanomaan, että olisi ihanaa saada lähemmäs kymmenen lasta, niin aina on joku kommentoimassa, että kuule joillakin on työ ja tuska saada edes yksi. Tottakai se tuntuu epäreilulta haaveilla lähes mahdottomasta samalla kun toiset sikiävät kuin kanit, mutta en kai minä pahuuttani isoa perhettä halua perustaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

sehän on jokkaisen oma asia paljon on lapsia.itelläkin on 4 sisarusta ja ei olla uskovaisia eli ilman sitä että luulaan heti uskovaiseksi lasten määrästä niin on minusta ihan tyhmää.

jos ihmiset tykkää lapsista ja haluaa niitä tehä niin ei sen oo heti pakko olla uskossa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tietysti se on jokaisen oma asia. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että joillekin (minut mukaan lukien) saattaa tulla mieleen tuo uskontoasia, jos perheessä on paljon lapsia pienellä ikäerolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heti luullaan uskovaisiksi. Ja toisaalta, mitä sitten vaikka joku luulisikin, eihän uskovaisuudessa mitään pahaa ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko tunnustaa, että itselle tosiaan tulee helposti mieleen mahdollinen uskonnollinen tausta jos perheessä on paljon lapsia (yli 5 lasta taitaa olla mulle se "paljon" raja). Mutta itse huomasin opiskeluaikana, että tässäkin on alueellisia eroja: opiskelukaverini varsinkin Pohjanmaalta tulivat monilapsista perheistä vaikka heillä ei ollut uskonnollista taustaa. Eräs ystäväni totesi, että heillä pidettiin kummallisena alakoulussa sitä, jos jollain oli vain yksi sisarus tai ei sisaruksia lainkaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä useampi lapsi ja mitä pienempi ikäero niin sitä todennäköisemmin käy uskonto mielessä =) Täällä pohjois-pohjanmaalla kun on paljon suurperheitä uskonnollisella taustalla niin aika luonteva ajatusjuoksu tuo lienee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta itse huomasin opiskeluaikana, että tässäkin on alueellisia eroja: opiskelukaverini varsinkin Pohjanmaalta tulivat monilapsista perheistä vaikka heillä ei ollut uskonnollista taustaa. Eräs ystäväni totesi, että heillä pidettiin kummallisena alakoulussa sitä, jos jollain oli vain yksi sisarus tai ei sisaruksia lainkaan!

 

Minä olen Pohjanmaalta ja meilläpäin ne ainoat lapset tuntuivat ala-asteaikana kyllä omituisilta. Kaikilla yhtä lukuunottamatta oli meidän luokalla sisaruksia, Useimmilla enemmän kuin yksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellenikin kyllä tulee mieleen uskonto ei niinkään lasten lukumäärästä vaan siitä, jos niitä syntyy tosi pienellä ikäerolla ja siis enemmän kuin kaksi. Nykyaikana sitä kuvittelee, ettei naisetkaan kymmentä vuotta putkeen halua kotona lasten kanssa olla. Mutta tokihan niitä äärimmäisen lapsirakkaita ihmisiä löytyy varmasti.

Mummuni sanoi minulle joskus taannoin, että se on hienoa, kuinka nykyään on toi ehkäisyjuttu ja naiset voivat päättää kropastaan. Hän sanoi, ettei koskaan ollut ajatellut haluavansa lapsia eikä koskaan ollut toisten lapsia hoitanut ennenkuin itselle niitä alkoi siunaantua. Mummu kyllä totesi, että ihan kivojahan lapset sitten olivatkin. Mummu on siis saanut 11 lasta ja hoitanut meitä lapsenlapsia aikoinaan paljon, joten ei tullut koskaan mieleenkään, etteikö lapsia olisi halunnut. Tämä vähän OT, mutta kuitenkin.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseltäni on kyselty uskonnollisuutta kolmesta lapsesta. Tosin ikääni eivät ole tienneet. Sitten on välillä tiputettu todellisuuteen niitä, jotka olettaa, että olen lähempänä täysi-ikäisyyttä kuin kolmeakymppiä.

Neljäs lapsi tulossa ja varmaankin viideskin tulee, aiheesta on jo joitakin sanoja vaihdettukin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

No hetihän se uskonto tulee suurimmalle osalle mieleen =) Itse aikoinaan aloin odottaa neljättä niin sainkin toisen kaupan päälle eli tuli tuplat...ja nykyään olenkin sitten jo kuuden lapsosen äiti.

Se onko perheessä yksi, kaksi, kolme tai 10 lasta on omat hyvät ja "huonot" puolensa ja sehän riippuu sitteen niistä arvoista ;) Jokainen tekee niin kun parhaaksi näkee =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No hetihän se uskonto tulee suurimmalle osalle mieleen

 

Jännä yleistys.

 

 

Syntymäperhettäni pidettiin suurperheenä (tämä kultaisella kahdeksankymmentäluvulla) vaikka meitä lapsia on kolme ja ihan kohtuullisilla ikäeroilla.

Suvussani on yleisempää se, että on pari lasta kuin, että olisi kolme, että olemmehan me suvun suurperhe.

 

Itse en todellakaan ajattele ihmisten lapsimääristä mitään, todennäköisesti jo ihan siitä syystä, että itse haluaisin ainakin sen kolme lasta vaikka tässä yli kolmekymppisiä jo ollaankin ja esikoinen vasta tulossa. Mutta se on jotenkin itsestäänselvää itselleni, että siinä missä jotkut eivät halua ollenkaan lapsia toiset haluavat monta lasta jos vain saavat. Syitä en kysele lapsettomaksi jättäytymiseen tai suurperheen perustamiseen kunhan molemmat ovat molempien puolisoiden yhteisiä päätöksiä (joskus kun naiset esim. "tehtailevat" niitä lapsia ilman miehen suostumusta ihan "unohtamalla" pillerit tai muuta yhtä kypsää - ja miehenhän on vähän huono mennä vaimoa pakottamaan keskeytykseen).

 

Itse en usko ehkäisyyn tämän ikäisenä naimisissa olevana ihmisenä ja siitä syystä, jos Luoja suo, meille saattaa tulla useampikin pikkuinen pienellä ikäerolla. Tai sitten ei, mistä sitä näitä asioita tietää etukäteen?

 

Mutta lapsettomuushistoriani on sen minulle opettanut, että mikään ei ole niin tärkeää kuin lapset. Uraa luodaan, jos luodaan, sitten kun lapset ovat riittävän isoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vanhoina hyvinä aikoina kolme lasta taisi olla (karkeasti yleistäen) ns. parempien perheiden maksimilapsiluku, koska siihen katsottiin olevan varaa. Nyttemmin se luku on tainnut kohota neljään. Yleistän edelleen karkeasti, mutta monet ajattelevat lapsia kustannuksena, mitä pikkuväki kuitenkin viime kädessä on, perinteisen lahja-ajatuksen ohella.

 

Tuttavapiirissäni on yksi kahdeksanlapsinen perhe ja toinen 12 lasta kattava perhe, molemmat uskontoonsa nojaten. Ns. maallisemmissa perheissä lapsiluku näyttää olevan maksimissaan kolme. Mainitussa kahdessa perheessä tilanteen tosin pelastaa kaksi tekijää: lapset ovat oikeasti kilttejä ja vanhemmat lapset ottavat arjesta vastuuta tavalla, jota monissa päähäntaputteluperheissä ei edes yritetä lapselle antaa.

 

Mitä itse otsikkoon tulee, mitä ajatuksia herättää? Lyhyesti: :girl_impossible:

 

Itselläni tärykalvot säröilevät jo yhdenkin pienen ihmisen huudosta, saati sitten useamman lapsen perheissä, joissa ikäerot ovat pienet. Itse kunkin valinta, mutta oma henkinen kanttini tuskin kestää.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vanhoina hyvinä aikoina kolme lasta taisi olla (karkeasti yleistäen) ns. parempien perheiden maksimilapsiluku, koska siihen katsottiin olevan varaa. Nyttemmin se luku on tainnut kohota neljään.

 

Eikö se ole ihan tutkittu tosiasia, että johtotason miehillä on keskimääräistä enemmän lapsia kun taas johtotason naisilla keskimääräistä vähemmän? Mulla ei ole valitettavasti mitään lähdettä tähän heittää, mutta muistan lukeneeni ihan äskettäin aiheesta. Omatkin havainnot tukevat tuota seikkaa: tuntemillani johtavassa asemassa työelämässä olevilla miehillä on usein lapsia kolme tai enemmän ja samoin kun lukee lehdistä yritysjohtajien haastatteluja, heillä on usein tavallista enemmän lapsia.

 

Alkuperäiseen keskustelunaiheeseen: suurperheet eivät herätä mussa mitään ihmeellisiä ajatuksia. Mielestäni 3-4 lasta ei ole vielä suurperhe, mutta aloitusviestissä mainittu 10 lasta ehdottomasti on. Ihmisillä on erilaisia syitä valintoihinsa ja mielestäni ihan ok "hankkia" paljon lapsia, jos heistä pidetään hyvää huolta. Suomessa varmaan perheistä, joissa lapsia on esim. kuusi tai enemmän, useimmat ovat lestadiolaisia tai maahanmuuttajia jostain sellaisesta kulttuurista, jossa perheet ovat suomalaista normia suurempia. Mutta ei kai siinä mitään pahaa ole? Toki nykyään käydään ihan aiheellista keskustelua maailman väestönkasvusta ja perhesuunnittelusta myös ekologisena valintana, mutta en voi käsittää, miksi joku hyökkäisi jo olemassa olevia lapsiperheitä vastaan noilla argumenteilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hyvä kirjoitus, olen aika samaa mieltä asiasta. :) On tosiaan tutkittu, että korkeassa asemassa olevilla miehillä on usein suuri perhe, kun taas naisten kohdalla on juuri toisinpäin. Merkittävillä naisjohtajilla ei usein ole lapsia ollenkaan, ja muutenkin lapsettomien naisten määrä on sitä suurempi, mitä korkeampi asema.

 

Resursseihin nähden liian suuri väestönkasvu ei ole Suomessa eikä länsimaissa minkäänlainen ongelma, itse asiassa päin vastoin. Se, että suomalainen tekee "ekoteon" ja jättää lapsen hankkimatta, ei taida oikeasti auttaa ketään eikä mitään. Sen sijaan ongelmiin pitäisi puuttua siellä, missä ne ovat, vaikka siinä on sitten hyvin suuria haasteita.

 

Itse aiheesta. Minä olen elänyt lapsuuteni lestadiolaisuuden kultamailla, ja siten meidän perheen lapsiluku tuntui aina hyvin normaalilta. Tutuissa lestadiolaisperheissä lapsia oli 8-15, mutta muutenkin perheissä oli järjestään ainakin kolme lasta. Vasta Helsinkiin muutettuani mulle tuli selväksi, että meillä onkin suuri perhe. Alkuun huvitti kyllä, kun joku kysyi, kuulutaanko johonkin uskonnolliseen ryhmään, kun meillä on niin monta lasta. Who, me!? :girl_crazy:

 

Mun haaveissa on aina ollut neljä lasta. Lapsentekoikää mulla on jäljellä vielä hyvin, ainakin vuosikymmen, joten saapa nähdä, mihin meidän perheen lopullinen lapsiluku asettuu. Syyt taustalla ovat kuitenkin ihan maalliset. Lapset ovat todellinen rikkaus ja rakkaus, sekä vanhemmille, isovanhemmille että toisilleen, ja jostain se hillitön vauvakuume aina uudelleen ja uudelleen nousee. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harvoin olen nähnyt perheitä, joissa yli 6 lasta. Lähinnä olen lehdestä lukenut perheistä, joissa useita lapsia, tai keskusteluista lukenut. Täytyy nostaa hattua vanhemmille, jotka jaksavat niin suurta perhettä pyörittää.

 

Ensin tulee aina väkisinkin mieleen, miten usealapsisissa perheissä sujuu kaikki käytännön hommat sujuvasti ja helposti, ja miten rahat ja rahkeet riittävät kodin pyörittämiseen ja lasten hoitamiseen.

 

Sitten myönnän, että minullekin tulee jossain vaiheessa mieleen ajatus mahdollisesta uskonnollisesta taustasta. Ensin kuitenkin mietin, miten mieletöntä ja ihanaa, että jossain perheessä on niin paljon lapsia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kuulun kans niihin, jotka heti ajattelee uskonnon olevan syynä suureen lapsimäärään. Mutta sekin vaan siitä syystä, että olen itse pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja siellä oppi siihen että uskovaisissa perheissä lapsia on ainakin se kymmenen. Mutta eihän se tietenkään aina sitä meinaa, enkä lähde "tuomitsemaan" enää nykyään. Pienet ikäerot ehkä vähän vois siihen viitata.. mutta toisaalta, itselläni on 4 sisarusta ja isosiskon kanssa meillä on ikäeroa melkeinpä tasan vuosi, en usko olevani suunniteltu lapsi grin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minullakin viides lapsi viimeistään herättää ajatuksen, että onkohan isoon lapsilukuun joku "syy". Neljäskin, jos lapset on ihan lyhyin välein tai jos perheessä on muuta uskonnollisuushypoteesia tukevaa. En minäkään sitä mitenkään "tuomittavana" pidä tai paheksu, ihan uteliaisuuttani vaan mietin, että minkähänlaisia ihmisiä ketkäkin on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun silmissä on täysin normaalia, että perheessä on esim. kuusi lasta, sillä mulla on viisi sisarusta. :girl_sigh: Vanhemmat halusi monta lasta ja mä oon vaan tyytyväinen viiteen sisarukseen. Ehkä meidän suurehkon perheen takia haluun itsekin suurperheen. Viisi lasta tosin on ihan maksimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ainakin haluaisin vähintään kolme lasta enkä pistäisi pahitteeksi vaikka niitä viisikin siunaantuisi. Esikoista vasta odotan. En pidä mitenkään outona, jos perheessä on useampikin lapsi, mutta yli kymmenen lasta käy kyllä mietityttämään, ovatko uskonnollisia. Olen tavannut monta uskovaista perhettä, jossa n. kymmenen lasta ja se on minusta ihan ok.. Mielestäni jokainen saa tehdä niin monta lasta kuin haluaa, kunhan kaikki ovat rakastettuja.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En edes tunne yhtään yli 4-lapsista perhettä. Oletan lähtökohtaisesti, että yli 10-lapsisissa perheissä lapsiluvun syy on uskonnollinen, eli ehkäisy koetaan synniksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0