Mitä ruokaa n. vuoden vanhat syövät?

[Sisi]

Meidän nyt 14-kuukautinen likka sylkee kaikki mun tekemät ruoat pois. Purkkiruuat menevät hienosti ja ilmeisesti hoidossakin syö ihan hyvin, eli ruokahalusta ei ole puute. Mä teen siis vissiin vääränlaista ruokaa. Minkälaista ruokaa teidän tuonikäiset lapset syövät? Syövätkö ne täysin samaa ruokaa muun perheen kanssa? Löysennättekö lapsen ruokaa jollain tavalla, meneekö alas kuinka isoja palasia? Syökö lapsi jo itse?

 

Tää on oikeastaan tosi noloa, koska pienempänä tein kaikki soseet likalle itse enkä antanut purkkiruokia, ja nyt näin päin..

[SemiRiina]

Meillä muutaman päivän vajaa 15kk tyttö ja syö todella hyvin. Ensimmäisiä kertoja kun tarjosin oma tekemään ruokaa (perunaa ja jauhelihakastiketta), niin kauhea yökkiminen enkä uskaltanut tarjota enää kolmannen lusikallisen jälkeen lisää.

 

Unohdin omat ruoat joksikin aikaa ja sitten yritin uudestaan. Ensin löysensin jonkin verran joko vedellä tai maidolla. Irvistely oli kova, mutta enää ei yökkinyt. Nyt tyttö syö oikeastaan mitä vaan oma tekemää. Toissa päivänä syötiin kinkkukiusausta, joka ei ollut kovinkaan notkeaa. Haarukalla vaan muussasin vähän pienemmäksi ja hyvin maistui. Paloja jos on niin ne on ehkä yhtä isoja kuin purkkiruoassakin. Nyt siis syödään sekä omatekemää että purkkiruokia.

 

Kurkkua ja tomaattia sekä hedelmiä tykkää syödä paloina. Ja leipä (erityisesti ruis) sekä sämpylät on suurta herkkua, varsinkin kun ne saa syödä itse.

 

Lounaan ja päivällisen tyttö syö paria viimeistä lusikallista (on niin hankalat saada lusikkaan) lukuunottamatta itse. Puuro ja välipalasose vielä syötetään. Jos välipalaksi on hedelmää ja leipää, niin ne saa syödä itse. Pääasiallisesti juo vielä nokkiksesta, vaikka osaa kyllä hienosti juoda jo ilmankin.

[Kia.]

Myös meillä oli aluksi hankalaa. Tein sitten tosi usein perunamuusia ja kastiketta ja laatikkoruoat olivat myös hyviä. Ja kyllä pehmensin ja soseutin vähän tavallista ruokaa, muuten ei kelvannut. Nykyään syökin jo lähes mitä vaan, onhan ikääkin jo 1v. 7kk.

[Andrea]

Meilläkin tyttö syö lähestulkoon samaa ruokaa kuin me aikuiset. Mausteisimmista ruuista erotan tytölle oman osan. Suosikkeja ovat erilaiset keitot (muussaillen aineksia haarukalla vähän pienemmiksi), perunamuusi, kukkakaali- tai porkkanamuusi, jauhelihakastike ja uunilohi. Kalaruuat on helppo laittaa haarukalla tosi pieniksi paloiksi, lähes soseiksi.

 

Myös kaikki käsinsyötävä uppoaa hyvin: juusto, leipä, kasvikset ja hedelmät.

[Citronella]

Meidän poika on syönyt vähän vajaa 1-vuotiaasta ihan samoja ruokia kuin mekin. Olen pilkkonut toki pienemmäksi. Syöttää ei ole saanut pitkään aikaan vaan ensin söi itse sormin ja sitten oppi haarukan käytön.

[Nadda]

Meilläkään on ihan turha tarjota vielä niitä kuivimpia ruokia. Esimerkiksi makaronilaatikko ei mene alas ja kinkkukiusauskin oli vähän niin ja näin. Kotiruuista siis parhaiten menevät alas kastikesysteemit sekä keittoruuat, sillä niissä on lientä mukana, joka notkistaa ruokaa. Myös pottumuussi on ok.

 

Uskon, että kunhan tässä pikku hiljaa tarjoaa aina vaan karkeampaa, niin lopulta pystyy syömään mitä vaan. Hampaita on kuitenkin vasta 8 ja ne kaikki ovat edessä, joten poskihampailla ei pääse puremaan ja se on otettava huomioon.

[Guest Xedra]

Minkälaista ruokaa teidän tuonikäiset lapset syövät? Syövätkö ne täysin samaa ruokaa muun perheen kanssa? Löysennättekö lapsen ruokaa jollain tavalla, meneekö alas kuinka isoja palasia? Syökö lapsi jo itse?

 

Poika on muutaman päivän vajaa 1v. Enemmän syö vielä purkkisapuskaa (ja niistäkin 5-6kk ), mutta pyritään antamaan toisella lämpimällä aterialla samaa ruokaa kuin mekin syödään. Hyvin alas on mennyt peruna ja kastike, kiusaus tai muu perunavuoka ja perunamuusi. Makaronilaatikkokin oli ihan jees, spagettivuoka oli hitusen hankalampaa. Spagettiakin onnistui jonkin verran syömään, mutta se oli jo aika pelaamista.

 

Omin kätösin syö sen sijaan lihapullia, makkaranpaloja, nakkeja, röstiperunoita, ranskalaisia... Aina kuitenkin syötetään myös, ei siis riittävästi vielä saa itse syötyä.

[Sisi]

Kiitos vinkeistä. Mä oon nyt pehmentänyt meidän ruokia ja tehnyt likalle kastikeruokia, ja kyllä ne näyttävät uppoavan. Taisi olla siis liian kuivaa ja köntsäistä aiemmin.

[Ofelia]

Meidän likka oli syönyt lähes pelkästään purkkiruokia ennen 1-vuotissynttäreitä. Mietitytti tosi paljon miten saisin opetettua samaan ruokaan meidän muiden kanssa, kun hampaitakaa ei ollut kun yks nysä. Mut likka yllätti mut täysin, intoutui kotiruoasta syömällä ensimmäiseksi makaronilaatikkoa. Tykkäs kun annoin yhden makaronin kerralla suuhun. Siitä lähtien ei soseet enää oikein uponneet.

 

Kastikkeet on hyviä, niillä saa ruokaa vähän notkeammaksi. Selvästi syö vähemmän ruokaa, jos on pelkkiä kuivia palasia. Syö kyllä, mutta stoppi tulee aiemmin. Meillä tietysti auttoi asiaa se, että ruokakuntaan kuuluu jo yksi lapsi, joten ruokalista koostui muutenkin kastikkeista ja keitoista melko pitkälti, ne kun tuolle pian nelivuotiaallekin maistuvat parhaiten.

[Guest Macilla]

En löytänyt sormiruokintaketjua joten pistän tämän tänne: KUN ANNATTE LAPSELLE OMENAA, tarkistakaa, että palat ovat tarpeeksi pieniä. Vaikka kuinka sanotaan, että vauva kykenee työntämään ulos liian isot palaset ja omena ja porkkanat on hyvää pureskeltavaa niin hautajaisia on ikävä järjestää.

 

Meillä meinas eilen synttäreiden suunnitelu vaihtua hautajaisten järjestelyyn, kun tyttö söi omenan palasta. Käänsin selkäni max minuutiksi ja tyttö oli jo tukehtua. Kurkkuun oli jäänyt palanen omenaa eikä neiti saanut sitä pois vaikka ponnisteli kauhuissaan niin että teki sekä pissat että kakat.

Itkua ei tullut vaikka neiti selvästi huusi ja huulet oli jo sinertävät. Mä tungen sitten sormea kurkkuun ja kaivelen palasta pois. Sain, onneksi.

Meillä olikin sitten loppu yön shokissa sekä tyttö että äiti. Mikään ei ole kauheampaa, kuin rauhoitella kuusituntia lasta joka on pelästynyt henkensä puolesta ja itkee niin, että oksentaa.

 

Joten. Olkaa tarkkoja mitä pureskeltavaksi annatte. Omena johtaa tilastoja lasten tukehtumiskuolemissa.

[Taken]

^Ihan kammottava tilanne teillä ollut, Macilla! Onneksi päättyi hyvin ja sait käsin noukittua palan kurkusta. En nimittäin halua pelotella enää jälkeenpäin, mutta pakko mainita kun olen useammasta lastenhoito yms. opuksesta lukenut, että paras tapa irrottaa kurkkuun juuttunut esine ruokapalaa ei ole ottaa pois sormilla, koska se voi mennä syvemmälle. Paras tapa ymmärtääkseni roikottaa lasta jaloista ja hakata selkään. En ole alan asiantuntija, olisiko jollakin täsmäohjetta? (OT; mutta mielestäni tosi tärkeä sellainen...)

[Milenka]

^ Mahalleen aikuisen reisien päälle (ei jaloista roikottamista). Maltillisesti taputtaa (en uskalla käyttää sanaa lyö, koska liike on silloin liian luja) selkään: yski, yski, yski. Sitten takaisin istumaan ja sit uudestaan mahalleen tarvittaessa.

 

Ihan virallinen ohje alla (katsoin sen vasta kun olin kirjoittanut viestini):

 

Vierasesine ylähengitysteissä

Aikuisen ylähengitystien ahtain kohta on äänihuulten väli ja siksi tukos on lähes aina syödessä "väärään kurkkuun" vetäisty lihapala. Konttausikäisellä tai nuoremmalla vastaava kohta on kartiomaisen kurkunpään kilpi- ja sormusruston liittymäkohta äänihuulitason alapuolella; siksi lapsen hengitysvaikeus alkaa useimmiten leikkiessä ja tukkiva esine on hänen pikkusormensa kynnen kokoinen kappale: tavallisesti appelsiinin siemen tai suolapähkinän puolikas, joskus makeinen tai lelunosa.

 

Jonkun alkaessa kakoa kysymys tavallisesti on ns. valetukehtumisesta, jossa henkitorveen joutunut ruokamuru tai neste tai henkitorvea ruokatorvesta käsin painava ruokapala aiheuttaa yskänärsytyksen. Lapsi ei siis tukehdu syödessään iänmukaista ruokaansa (suussa sulavat kovat makeiset ovat "leluja").

Aikuisella vierasesinettä tulee epäillä, jos hän syödessä alkaa äkkiä haukkoa henkeä (ja usein myös pidellä kurkkuaan). Jos hengitystie on täysin tukossa, mitään ääntä ei kuulu eikä ilmanvirtaus myöskään tunnu. Potilas voidaan myös löytää ruokapöydän äärestä tai alta tajuttomana tai elottomana ja vierasesine paljastuu ryhdyttäessä antamaan tekohengitystä tai asettamaan hengitysputkea.

 

Lapsella vaarallista on leikkimisen keskeyttänyt hiljaisuus. Aiemmin terve lapsi voidaan löytää lelujensa keskeltä henkeä haukkovana makaamasta. Syödessä alkanut kakominen ja yskiminen, johon voi liittyä kasvojen sinerrys, aiheutuu lähes aina ns. larynxspasmista ja nukkuessa alkanut jäykistäminen, kaikkien raajojen nykiminen ja syanoosi taas useimmiten kuumekouristuksesta.

 

Vierasesineen tukkiessa ylähengitystien hätäensiapu ja ensihoito ovat siten erilaisia sen mukaan, onko potilas leikki-ikäinen vai tätä vanhempi. Kaiken ikäisillä vierasesine yritetään ensisijaisesti poistaa synnyttämällä rintakehän sisälle ylipaine, jolla este pyritään puhaltamaan ulos kurkunpäästä. Kutakin tuonnempana esitetyistä hätäensiaputoimista yritetään tarvittaessa 3-5 kertaa ko. luettelossa esitetyssä järjestyksessä.

 

Leikki-ikäisen ja nuoremman vierasesine yritetään poistaa:

- asettamalla hänet vatsalleen pää vartaloa alemmas auttajan toisen käsivarren varaan tai polvien päälle ja läimäyttelemällä kämmenellä selkään lapaluiden väliin

- puristelemalla käsillä rintakehän alaosaa sivusuuntaisesti kokoon (mahaa ei saa painaa)

- painelemalla rintalastastan alapuoliskosta rintakehää kokoon samoin kuin peruselvytyksessä.

 

Pikkulasta voi myös tarttua jaloista ja roikottaa ylösalaisin, jolloin vatsaontelon elimet synnyttävät rintaonteloon ylipaineen painaessaan palleaa; tämän toimenpiteen teho on kuitenkin pienempi kuin rintakehän suoran kokoonpuristamisen.

 

Lapsella vierasesinettä ei saa yrittää poistaa sormin kaivamalla. Jos edellä selostetusta hätäensiavusta ei ole hyötyä, tukos tulee työntää syvemmälle karalla varustetulla hengitysputkella tai ohittaa krikotyreotomialla (ks. myös kappale Muut perustekniikat).

 

Leikki-ikäistä vanhemmalla vierasesine yritetään poistaa:

- läimäyttelemällä häntä kämmenellä selkään lapaluiden väliin

- ns. Heimlichin otteella, jossa auttaja asettuu potilaan taakse ja painaa hänen rintakehänsä alaosaa yhteen kyynärvarsillaan ja samalla puristaa hänen ylämahaansa kokoon käsillään (toinen käsi nyrkissä, toinen auttaa)

- painelemalla vatsaa: auttaja istuu selällään olevan potilaan reisien päälle ja painelee molemmilla kämmenillään hänen vatsanpeitteitään alas- ja ylöspäin (= kohti palleaa)

- kaivamalla vierasesine takanielusta sormin: auttaja panee potilaan toiseen suupieleen takahampaiden väliin puremisen ehkäisemiseksi 2-3 cm paksun kappaleen (esim. poikittain käännetty ruokalusikka) ja toisesta suupielestä työnnetyllä etusormella sokeasti pyyhkäisee takanielua, jolloin äänihuulten väliin kiilautunut pihvinpala käytännössä aina irtoaa.

 

Aikuisen hengitystien tukkivan vierasesineen voi viime kädessä aina poistaa sormilla tai pihdeillä sen jälkeen, kun kurkunpää on saatu näkyviin tähystimellä. Krikotyreotomiaa ei siten käytännössä koskaan tarvita.

 

Vierasesineen pysähdyttämä sydän käynnistyy kyllä hyvin pelkällä peruselvytyksellä, mutta vaikea aivovaurio on AINA ehtinyt syntyä. Jos sydän ei ole ehtinyt pysähtyä, erityisesti lapsille kehittyy helposti vierasesineen poistamisen jälkeen hengitysteiden pitkittyneen alipaineen aiheuttama keuhkopöhö, joten tällainen lapsi tulee aina jättää intuboiduksi.

 

http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.p...itysteiss.C3.A4

Edited July 13, 2008 by Milenka

[Guest Neiti.Aurinko]

Meidän likka on nyt hieman yli 10kk ja suunnitelmissa ois pikkuhiljaa alottaa totuttamaan meidän ruokiin. Voisko jo aloittaa...?

 

Mitkä olis parhaita ruokia aloittaa? Joku keitto? Laatikkoruoka? Mitä muuta mausteita ei saa antaa kuin suolaa? Mites, jos teette jauhelihakeiton niin missä vaiheessa ruoanlaittoa otatte erikseen lapsille? Ainakin lihalientä,tms. mausteita pitää välttää.

 

Jos jossain ketjussa oli jo tästä niin vinkatkaa ihmeessä. Nyt kyselen täällä

Edited November 4, 2008 by Neiti.Aurinko

[S.K]

^Meidän neiti on jo pitkään syönyt kalakeittoa, lihakeittoa ja kanakeittoa. Mausteena liemessä on ollut pippureita ja laakerinlehtiä, jauhelihaan olen laittanut vielä esim. paprikajauhetta tai mitä nyt milloinkin.

 

Olen tehnyt tytölle myös mm. jauhelihaperunasoselaatikkoa ja jauhelihapihvejä perunamuusin kanssa. Välttänyt olen siis lähinnä suolaa ja olen tietenkin muussannut ruuat sellaiseen muotoon, että meidän nelihampainen voi niitä syödä. Meidän neiti on ollut koko ikänsä mahdottoman hyvä syömään, syö kyllä ihan kaikki mitä tarjotaan ja vähän enemmänkin.

[Guest Neiti.Aurinko]

^ Kiitos! Meidän myöskin nelihampainen syö tosiaan ihan kaiken ja söis enemmänkin kun tarjotaan...

 

Jauhelihakeitto aiheutti vähän kakomista mutta hyvin söi kuitenkin. Kanakeitto kanssa meni hienosti alas. Vähin äänin mennään tässä niin eiköhän tuo totu

[Little Elf]

Meillä siirryttiin noin vuoden iässä syömään 50/50 purkkimuonaa ja omatekoista. Meillä on kaikki onneksi uponnut aika hyvin. Omatekoista menee vaan huomattavasti vähemmän kuin purkista. Olen omatekoiseen sekoittanut maitoa jotta on kosteampaa ja sitten "saksinut" ruuan sopivan kokoisiksi paloiksi. Meillä ei mausteitakaan hyljeksitä, tosin peppu menee punaiseksi kun sitten kakka on sen verran voimakkaampaa...

 

Meillä ei vielä(kään) syödä itse kun sotku on ihan kamala ja koko vaatekerta menee aina pyykkiin eikä tässä kahden lapsen kanssa aina jaksa..

 

Meillä myös kävi vahinko kun tyttö meinasi tukehtua kolikkoon. Oli tippunut mun lompakosta lattialle enkä huomannut. Mä kyllä otin vyötäisiltä kiinni, laitoin pää alaspäin ja ravistelin niin kolikko tuli heti ulos.

[Katz]

^Huih, onneksi ei mitään pahempaa päässyt käymään!

 

^^Meillä on viimeiset kolmisen kk syöty koko perhe samaa ruokaa (ja soseiden jämiä aina välillä pakkasesta), ja hyvin uppoaa. Itse asiassa makuun kun päästiin niin jopa paremmin kuin ihan niitä mausteettomia perussoseita. Eli siis suolaa ja liemikuutioita lukuunottamatta kaikki muut mausteet laitan typynkin ruokiin, alkuun vähän kevyemmällä kädellä niin että tottui mut nyt jo ihan niinkuin meille normaalistikin. Peppu punoitti alkuun myös täällä jytymmän kakan takia, mut aika äkkiä iho tottui. Nyt enää uudet mausteet aiheuttaa lievää punoitusta, esim. curry jota viikonlopun kanaleikkeessä sattui olemaan. Itse ruoan muussaan/paloittelen vaan haarukalla ja veitsellä sopivaksi ja laimennan yleensä joko liemellä, kastikkeella tai sitten ihan maidolla (ruoasta riippuen). Itse ruokalajeista sen verran, että aloittelin muistaakseni jo mainitulla jauheliha-perunasoselaatikolla, jauheliha- ja kalakeitolla ja lihapullilla. Siitä sitten pikkuhiljaa lihakastikkeisiin ja -patoihin, kanakastikkeeseen ja makaronilaatikkoon jne. Olipa joukossa varmaan joku muukin, mutten sitä nyt tähän hätään muista ...

 

Muoks. Siitä vielä kun kysyit missä vaiheessa otan ruoan erilleen: valmiista ruoasta, suolapurkki vaan sit pöytään aikuisia varten tai sitten liemikuution liotus kattilaan vielä siinä liedellä.

Edited December 23, 2008 by Katz

[*NuuNuu*]

meillä poika syö päivisin yleensä yhden valmispurkkiaterian ja toinen lämmin ateria on sitten samaa ruokaa mitä mekin syödään. Enkä ole mausteita tai suolaa vähentänyt sen takia. Hyvin uppoaa. Vielä ei onneksi ole löytynyt mitään sellaista mistä poika ei ois tykännyt

 

ja poika on nyt vuoden vanha