Guest RGB

Hulluin itkunaihe?

422 posts in this topic

^ :girl_haha:

 

Mun oli eilen pakko pari ujoa kyyneltä tirauttaa, kun oltiin kaupasta ostettu isosti ruokaa varastoon (siis jotain 7 pakettia lihaa) ja sitten ne ei mahtunutkaan pakastimeen, koska se oli niin täynnä marjoja :( Jouduin siis tekemään kovan valinnan ja heittämään marjoja pois rankalla kädellä.. (Ihan kun niillä marjoilla mitään olisin koskaan tehnyt, kun näyttivät olevan vuosimallia -09... Vaivalla oli silti itse kerätty, siksi itku :grin: )

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

kyyneleet silmissä katselin keski-ikäisten naisten ryhmätanssiesitystä seuran joulujuhlassa joulukuulla. Olen kyllä aika herkkä normaalistikin, mutta en nyt sentään noin herkkä. Pelkästään alkuraskauden piikkiin kyllä tuon pistän

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen tänään nyyhkinyt sitä, että kaveripariskunnan lapset ei olleetkaan kotona, kun mentiin niillä käymään. Muka 1v5kk esikoinen olisi niin kovasti niiden kanssa halunnut leikkiä (onneksi sain pidäteltyä itkun kotiin asti...). Myös puolitutun tunteikas postaus poikansa huomaavaisuudesta facebookissa sai kyyneleet äsken valumaan. Onneksi tulin lukemaan tätä ketjua, niin johan nauratti! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas hauska ketju, ollaan me raskaana olevat niin ihania :rolleyes: Itse sain pari viikkoa sitten hysteerisen itkukohtauksen koulupäivän jälkeen kun kerroin miehelle, miten näin yhden meidän koulun vaihto-oppilaista syömässä yksinään ja että mun kävi sitä ihan hirveästi sääliksi. Mies kysyi etten miksen pyytänyt sitä meidän pöytään syömään tai mennyt itse sen vaihtarin pöytään, jolloin aloin parkumaan kahta kauheammin, "en mä osaa englantia!". No asiassa itsessään ei mielestäni ole mitään hauskaa (siis siinä, että joku joutuu syömään yksin :girl_cry: ), mutta järjestämäni kohtauksen laadussa kylläkin... :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista odottaessani amiaispöydässä itkin, kun nojasin pöytään mihin oli jäänyt leivänmuruja ja ne pistivät minua käteen. :D Itkin ja sopersin "Ne pisti mua" ja mies yritti pidättää naurua pyyhkiessään pöytää ja kyynerpäätäni.

 

Nyt tuoreessa raskaudessa itkin, kun toin pitsaa kaupasta ja mies ei halunnut heti syödä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itkin tässä yksi päivä Aku Ankan kantta, jossa Roope-Setä oli vienyt lintulaudalta pähkinät naposteltavaksi ja linnut jäi sitten ilman. Itkin vielä eilen samaa uudestaan, kun kerroin miehelle asiasta. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin eilen tv-ohjelmaa katsoessani missä koira osasi laittaa valot päälle ja pois päältä. Oli siis tälläinen vammaisen avustuskoira.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katsoin avaraa luontoa, joka kertoi magnusteista. Kertojan todetessa "jos pikkuinen magnusti ei löydä itselleen opettajaa, on sen kohtalona todennäköisesti kuolema" Hanat aukesi niin että alta pois.. Kun kerroin tapauksesta ystävälleni aloin uudestaan itkemään.. Julma tuo luonto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin autolla ajaessa kun kuulin radiosta Frontside ollien :ph34r:

 

 

En ole koskaan ollut mitenkään itkuherkkä, mutta taitaa raskaus tehdä tehtävänsä. Nyt kun mietin itkun aihetta niin naurattaa :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisestani itkin aina piirrettyjä katsoessani. Oli mikä piirretty tahansa kyseessä :) Keräsin vanhemmillani marjoja pihalta, ja itkin kun kukaan ei auttanut mua. Mun pikkusiskon ystävä tuli auttamaan mua. Voi tyttö raukkaa :girl_haha:

Edited by Beib

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuulitukka, VOI EI! :girl_haha: Todellakin hormonien vika... :grin:

 

 

Mää herkistyin tänään, kun ajoin autolla auraamatonta tietä ja huomasin, että pieni päästäinen uhmasi henkeään ja kipitti kauhealla tohinalla ajouraa pitkin eteenpäin. Voi reppanaa, talven armoilla.. :girl_cry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytiin miehen kanssa illalla hakemassa grilliltä sapuskaa ja kotimatkalla nousi vedet silmiin, kun olin ihan varma, ettei ne olleet osanneet laittaa mun toivomia, oikeita mausteita :girl_cry2: Kun kotona avasin paketin, oli siellä kaikki niinkuin pitikin :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen itkeny normaalia vähemmän raskauden aikana. Isäntäkin sano, että oon ollu normaalia seesteisempi. :P

Odotuksen aikaisia itkun aiheita on ollu oikestaan vaan turhautuminen, yleensä siihen kun ite ei oo jaksanu siivota ja sit se sotku saa itkun aikaseks kun Isäntä tulee töistä kotiin. Kerran seisoin olohuoneessa ja aloin vollottaa kun Isäntä avas eteisen oven; "tossa on kanin papanoita lattialla, byääääääh!" :ph34r: (Meillä siis lemmikkikani, joka oli tehny pari papanaa matolle.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Titanic. Ja nyt vollotettavaa riittää, kun tulee minisarjaa ja dokumenttia ja 3D-leffan teaseria töllöstä joka kanavalta. En pysty katsomaan niitä, mutta eihän mun tartte nähdä kuin vilaus veden alle jäävistä ihmisistä tai vanhasta pariskunnasta, joka odottaa kuolemaansa toisiinsa kietoutuneina, ja Hanat Aukeaa. Ja mies tietenkin haluaisi katsoa ne kaikki. Normaalitilanteessa minuakin kiinnostaisi, mutta nyt ei pysty, ei pysty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en päässyt Prismaan! Tässä muutama viikko sitten olimme miehen kanssa menossa siis ruokaostoksille Prismaan, mun lempipuuhaa. No, nukuin sitä ennen päiväunet ja miehellä ei maltti riittänyt kun ei saanut mua sängystä ylös aikanaan. Lähti siis yksin kauppaan ja mä heräsin pimeästä kodista. Soitin heti miehelle, että onko hän jo kaupassa ja kun sain varmistuksen niin johan tuli poru. Itkin yksinäni yli puoli tuntia kohtaloani. Aina kun sain kerättyä itseni niin kuvittelin miehen kärryjen kanssa sinne kauppaan ja eikun taas kauhea poru. En edes ollut kiukkuinen miehelle vaan mua oikeesti harmitti! Älytöntä...

 

Viime viikolla näin unta, että töistä tuleva bussini ajoi jonkun ylimääräisen lenkin ja olin kotona tuntia myöhemmin. Unessa itkin siellä bussissa... Raukka!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana tuulipuu! :D Mä en päässyt nyt pari päivää sitten miehen kanssa saunaan samanlaisesta päiväunisyystä kun mies kyllästyi herättelemään mua. Itkeskelin sitten yksin kun heräsin kiukaan kihahteluihin (ja olisin tietenkin voinut siinä vaiheessa vielä kiiruhtaa seuraksi, mutta jostain syystä unitokkurassa mahdollisuus tuntui menetetyltä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä (nyt kun tää itkuherkkyys taitaa olla ainoo, mitä mulle on raskausplussauksen jälkeen toistaseks ilmaantunut ns. oireeksi) äsken kun pillahdin autossa itkuun, kun en salitreenin jälkeen päässyt saunaan. Siis salin saunalle. Olin laittanut saunan lämpiämään treenin alussa, mutta ei se vaan wörkkiny ja ilmoitin siitä sit lähtiessäni työntekijöille. Autoon kun pääsin, aloin oikeesti itkee. "Millon mä oon viimeks päässy saunaan?"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista odottaessa en voinut käydä K-marketeissa lainkaan, kun niissä noihin aikoihin soitettiin tosi ahkerasti sellasta klassisen musiikin pätkää, joka sai mut joka kerta nyyhkyttämään niin, ettei ostosten teosta tullut mitään...

 

Minkääntyylisiä sarjoja en pysty katsomaan oikeastaan ollenkaan, kun oikean elämänkin tilanteet herkistää jo niin helposti mut, aina kun ootan vauvaa. Musiikin kanssa myös tosi tarkkaa, että mitä pystyy kuuntelemaan. Yhtään herkemmästä biisistä saattaa ryöpsähtää monituntinen vesiputous päälle. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko päivän odottamani salaatti oli kaupasta loppunut... :girl_cry:

 

(jep, heh)

 

Hysteerisen itkun sain aikaan saattaessani miestä viikon talvilomalle Lappiin.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei antanu ostaa Lidl:stä (hormooni)mansikoita :( ..jotka olikin kyllä halkaisijaltaan varmaan 10 cm..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itken kans ihan joka asiasta! Söpöt koirat on kaikista pahimpia, niistä aina liikutun hirveen syvästi, sit saan nieleskellä itkua jossain bussipysäkillä tms. Jotkut TV-ohjelmat on kanssa tosi surullisia, esim salkkarit. Aloin itkemään kun Sergei on onnistunut aivopesemään pepin, ja peppi on ihan rakastunut edelleen. :D

 

Miehen kanssa jos riidellään jostain niin se yleensä loppuu siihen kun mä juoksen sänkyyn ja itken siellä että "miten sä voit tehdä näin mulleeee.." Vaikka kyse oli jostain mitä piti tuoda kaupasta ja se oli sitten unohtunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now