Guest RGB

Hulluin itkunaihe?

422 posts in this topic

Itkin eilen vaalitulosta. Siinä vaiheessa rupes jo itteäkin huolettaan, onhan tämä nyt ihan perseestä mutta ei kai sitä itkeä silti tarttis girl_haha.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie taas itkin eilen Soinin puhetta kuunnellessa (siis kun se puhui omilleen kun tulos alkoi olla selvä), kun se oli niin selvästi liikuttunut. :girl_sigh::grin: En yhtään kestä sitä, jos joku muu liikuttuu jostain tai peräti itkee, siitä aukee hanat heti. Samoin hyvin monista pienistä eläimistä tulee itku, etenkin apinat on jostain syystä heikko kohta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

liityin äsken YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tykkääjäksi FB:ssa ja kun näin järjestön tunnuksen, aloin itkeä. Hieman vissiin raskaushormonit jyllää.

 

73181_10150109879423438_13204463437_7498600_2780693_n.jpg

 

Minusta on vaan niin ihana ajatus, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat valmiit asettamaan kätensä vaarassa olevan suojaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

melkein itkin myös vaalivalvojaisissa tulosta.. otti niin paljon jossain vaiheessa päähän.. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen odotuksessa mieleenpainuvin itku (varmaan se ensimmäinen) tuli, kun katsoin leffaa Talo Toscanan auringon alla. Siinä on se kohtaus, kun vesi alkaa valumaan hanasta. Niin aukesi mullakin hanat :girl_haha:

Toinen mikä on jäänyt mieleen esikoista odottaessa oli luontodokkari, missä orpo apinavauva yrittää pitää itsensä hengissä syömällä siemeniä rannalla ja sen posket pullotti täynnä niitä, mutta silti se kuoli. Noi luontodokkarit on pahimpia...

 

Viime vuonna typymme odotuksessa itkin Tampereen delfinaariossa! Nolo, varsinkin kun raskaus oli niin alussa, ettei masullaan pystynyt selittelemään paikallaolijoille itkuherkkyyttään! Eli aloin parkumaan, kun alkumusiikki pärähti päälle ja delfiinit uivat esille ja hyppivät :girl_impossible: Kun show oli ohi, mies huomautti, että mulla on roiskunut altaasta vettä linsseille ( kun delfiinit hyppi, niin vesi lensi yleisöönkin). Vastasin, että ei se ole allasvettä.... Kyllä siinä ukkokulta katsoi pitkään (ja varmaan ajatteli, että mihin tässä vielä joudutaan näiden hormoonien kanssa). Ystävä kysyi, että itkinkö sitä, että delfiinit ovat vankeudessa. No en, vaan sitä, kun ne olivat mielestäni niin kauniita...

 

Nykyään, jos itku tulee jostain ihan ihmeellisestä asiasta tai ns. puskista, niin käy mielessä, että ei kai vaan..... :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin täällä foorumeilla hauskaa topickia jossa kerrottiin mitä kaikkea hassua tuli tehtyä hormonipäissään. Nauroin niille jutuille makeasti kunnes luin jutun jossa eräs nainen oli patakintaat laittanut epähuomiossa jääkaappiin eikä sitten löytänyt niitä kun piti ruveta uunista ruokaa ottamaan pois. Itkin katkerasti kun ei naisparka löytänyt patakintaita kun ne oli siellä jääkaapissa.. Itku pitkästä ilosta ja silleen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Penkkari rekat ajoi torstaina mun ohi ja kun heille iloisesti vilkuttelin seurasi sen jälkeen liikutus itku :girl_sigh:

 

Haha, mulla oli tää sama vuosi sitten! :)

 

 

Itkin myös kauneimmissa joululauluissa, kun oli niin liikuttavaa, että kirkko oli täynnä yhdessä laulavia ihmisiä. Ja itkin, kun mies ei suostunut hakemaan samantien tilaamiani vaippoja postista, vaan jouduin odottamaan ainakin seuraavaan päivään. "Kyllä aina sun tärkeille asioille on aikaa, mutta ei mun..." :rolleyes:

 

Muuten taisin päästä aika vähällä, ehkä mulla raskaus tasasi, kun oon aika herkkis jo valmiiksi. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju! Nauran ja itken yhtäaikaa!

Mieskin tuli katsomaan mitä täällä tapahtuu :grin:

 

Edit. Mies sitten vielä kysyi että mitä mä luen kun tollasen reaktion saa aikaan. Yritin kertoa pepitan delfiinijuttua mutta en vaan pystynyt kun alkoi itkettää niin hirveesti ne delfiinit ja samaan aikaan nauratti niin kamalasti tää koko tilanne. Mä monta kertaa yritin kertoa mutta lopulta piti vaan sanoa itkuntyrskähdysten seasta, että en mä voi kertoa... :grin:

Edited by koran_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan ystävän kanssa sattumalta raskauduttu samoihin aikoihin, eroa on vain kolmisen viikkoa. Kaveri on mua edellä, joten luonnollisestikin kävi ultrassa ennen mua. Sieltä tullessaan soitti mulle uutiset, ja puhelun jälkeen makasin lattialla ja ulvoin niinkuin pikkulapsi.

Ja ehei, en suinkaan onnesta että kaikki oli ultrassa hyvin, vaan sitä että kaveri pääsi jo ultraan ja todennäköisesti synnyttääkin ennen mua :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain tämän raskauden toistaiseksi ainoan totaalisen itkupotkuraivarin, mikä jatkui lohduttomalla itkulla, kun mun tekemät minipannarit tummui yhdestä reunasta hieman liikaa mun mielestä. Oli aika lähellä etten romahtanut lattialle parkumaan polvilleni. Miestä nauratti ihan julmetusti, mutta tosi hyvin sai pidäteltyä, mähän olisin suuttunu siitä entistä enemmän :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan loistava ketju :girl_haha:

 

Mitään kunnon itkukohtausta en ole vielä saanut, mutta olin alkuviikosta ihan masentunut ja kyyneleet silmissä, kun katsoin telkkaria ja uutissa puhuttiin siitä, mitä muut maat ajattelee suomen vaalituloksesta... heh :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, mille EN olisi itkenyt?

 

Ruoanlaitto on kuitenkin mulle pahinta, ollut koko raskauden ajan. Ihan ensimmäiset ruokaitkut otin kun yritin avata sellaista tomaattipyree-purkkia, jossa on se avaussysteemi itsessään. Se avausrenkula kuitenkin jäi käteen eikä purkki auennut, joten siitä piti sitten itkeä (en edes perhettäni pysty ruokkimaan, voi minua surkeaa naista!). Olen itkenyt myös suklaakiisseliä, pullataikinaa ja pitsaa tehdessäni. Tuntee itsensä tosi tasapainoiseksi kun vollottaa niin että naama kastuu ja samalla moukaroi jotain taikinaa. Siis pienikin epäonnistuminen tai sen mahdollisuus herkistää, pitsankin kanssa itkin sitä kun olin lisännyt vasta osan jauhoista ja SE TAIKINA TARTTUI SORMIIN. Duh, kai se yleensäkin niin tekee siinä vaiheessa :grin: Mitään uusia ruokalajeja ei voi kokeilla kun sellaisen epäonnistumisesta seuraisi niin kauhea parku että jo etukäteen hävettää.

 

Eilen itkin myös sille että lumet sulaa. Siis, ihanaa että sulavat, vihaan talvea, mutta se jotenkin sai tajuamaan ajan kulun ja että mun raskaus on ihan kohta jo ohi :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroinkin tästä jo Mamaliciouksen päikyssä, mutta ennen vaaleja tuli tv:stä Jyrki Kataisen haastattelu ja hän mainitsi jotain, että vaalikampanja on aika raskasta aikaa perheen kannalta. Näytti kovin väsyneeltä ja mua alkoi itkettää ihan kauheasti, kun mietin vaan, kuinka pienet lapset odottavat isää kotona ja isä kiertää Suomea. :rolleyes:

 

Jep jep, eihän tässä maailmassa koskaan aiemmin ole paljon töitä tekeviä perheenisiä ollut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä luin juuri neuvolasta saatua kirjasta, jossa toisella puolella on äidille ja toisella puolella isille. enhän mä voinut bussissa sitä isäosiota lukea, sumeni silmät :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinkuin muutkin, myös mä itken vähän mille sattuu. Eilen aloin itkemään sitä, että meidän vauva on kohta jo aikuinen ja muuttaa muualle (nyt siis rv29.) Hulluin itkun aihe oli kuitenkin se, kun juteltiin miehen kanssa vauvaan liittyvistä periaatepäätöksistä. Mies sanoi, ettei haluaisi vauvasta yhtään kuvaa nettiin, ja oon periaatteessa ihan samaa mieltä, ainakin tällä hetkellä. Mutta siinä jutellessa tajusin, että miehellä on yhtäläinen oikeus ja valta päätää lapsen asioista kun mullakin. Nopean ja tuhoontuomitun ajatusketjuni lopputulos oli, että mies voi kidnapata mun vauvan! Itkin melkein tunnin, enkä pystynyt kertomaan miehelle, mikä mulle tuli. Eikä siis mun mies ole millään lailla kidnappaavaa tyyppiä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä jouduin nielemään kyyneleitä, kun Taalasmaan Seppo sai talkkarin-duuninsa takaisin girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua meinaa itkettää pelkästään tämän ketjun lukeminen, vaikka en oo raskaana enkä imetä. Mutta mähän olenkin nainen :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut kaksi ihan älytöntä itkukohtausta ja siis ne kestää aika kauan ja tule täysin puun takaa... Joskus viikolla 10-12 leikkasin ukon hiuksia ja siinä sitten hiusten leikkuun jälkeen suihkussa sattui joku tosi hauska juttu ja mies leikkisästi muka vihaisena totesi suihkulle, että "oles nyt perkele" kun suihku temppuili ja mä repesin niin huolelliseen nauruun.

 

Lopulta naurettiin suihkunlattialla molemmat ihan kippurassa ja mä nauroin niin paljon, että vedet nousi silmiin/silmät kostui ja siitä samantien alkoi kauhea parkuminen ja huuto. Ukko hiljeni samantien ja oli ihan pihalla, että mikäs nyt tuli. Ei tietenkään sen auttanu muu kuin yrittää rauhoitella mua, lohduttaa ja yrittää selvittää, että miksi itken. Siinä sitten vartin vollottamisen ja monen epäselvän lauseen jälkeen sain kyynelsilmin selostettua ukolle tilanteen:

 

J: "No mikä sua nyt noin paljon painaa tai stressaa?"

T: "Ei mikään"

J: "No kyllähän sua nyt joku vaivaa kun ihan tosta vaan aloit itkeä" :blink:

J: "Kerro vaan mikä on"

T: "No kun mua nauratti niin paljon, et mulla nousi vedet silmiin niin siksi mua itkettää!"

J: "Sä itket, kun sua nauratti?"

T: "No nii,i..."

*hetken hiljasuus lukuun ottamatta mun nyyhkytystä*

J: "Toi kyl niin menee raskauden piikkiin!"

 

Ja toinen kerta oli sitten se kun ukko tuli töistä yöllä kotia (turvallisuusvalvojan homma on yötyötä pääosin) ja sitten alkoi tehdä mieli ruokaa katukeittiöstä. Tunti meni siihen, että keskusteltiin mitä otetaan, mistä haetaan, kumpi hakee ja loppujen lopuksi, onko katukeittiö ostarilla arkisin kahteen asti auki vai ei. Loppujen lopuksi itku tuli ja ainoa mitä silläkään kerralla pystyin itkun aikana sanoo oli, että itkettää kun kaikki on ihan nöö. Siis ihan oikeesti ja tää oli joskus tuossa huhtikuun puolella. Että tämmöistä meillä... Tietty kaupoissa kun on käyty niin kyyneleet noussu silmiin kun nähny lasten vaatteita ja tajunnu sen miten pieni se uusi perheenjäsen on, mutta siinä tuskin olen ainoa.

 

Ja ihanaa kun on tämmöinenkin ketju, niin ei tunne itseään ihan idiootiksi, kun lukenut muidenkin itkusyitä ^^

 

P.S. ilmeisesti nöö on yhtäkuin negatiivinen, eli kun sanon että joku asia on niin nöö, niin ilmeisesti tarkoitan että itkettää kun joku asia on niin negatiivinen... Tuossakaan ole mitään tolkkua xD

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, pillitimpä sitten eilen illalla Suomi-Ruotsi ottelua, aamulla taas vähän lisää, kun huomenta suomesta tuli juttua suomen voitosta ja sitten olin tänään vielä ihan palakurkussa bussissa, kun näin ulkona ihmisiä pelipaidat päällä ja suomen liput käsissä. Ihan niin suuri lätkäfani en ole, että normaalisti sen takia itkisin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pääsiäiskirkossa meinasin parkua oikein kunnolla, kun kävi sääliksi pehmonalleja, jotka joku kauhukakara viskoi pois koreista, joissa ne oli lasten saatavilla viihdykkeeksi, ja jätti siihen, kylmälle lattialle naamalleen. girl_cry.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollu ihan mahdoton itkupäivä tänään.

 

Äsken tuli itkut kun luin ton Sheanyan jutun siitä että "itken koska nauran". Mulle kävi just niin, että nauroin tuolle jutulle niin että tuli vedet silmiin ja sitten se muuttuikin itkuksi :grin:

 

Ja Leijonille on itketty jo monta kertaa :grin: Enkä tosiaan ole mikään lätkäfani. On tää mahtavaa :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now