mumreli

Mikä on parasta raskaudessa?

94 posts in this topic

Kyllä se mellastus mahassa on vaan jotain niin ihanan hellyttävää (vaikka välillä napauttaa aika kipeästikin :rolleyes: ). Ja myös miehen huolehtivaisuus on todella ihanaa, silittelee aina tilaisuuden tullen masua ja höpöttelee vauvalle :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, meillä kanssa! Alkuun näytti ihan selvästi että miehestä oli jotenkin outoa jutella pikku kaverille mutta nykyään mies juttelee ihan päivittäin (niin minäkin). :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

enpä ollut huomannutkaan tätä ketjua ja piti ihan rueta miettimään niitä ihania puolia.. ;)

 

Mahan muljahtelut ja vauvan möyrintä on kyllä ihan hauskimmasta päästä. Maha heiluu välillä puolelta toiselle. Myös miehen kanssa tunnutaan lähentyneen... Välillä tuntuu ihan mielettömältä ajatella että tuolla masussa on oikeasti oikea vauva joka on koko ajan läsnä mutta me ei vain nähdä sitä! Ja toisinaan kyllä unohdankin ihan kokonaan olevani raskaana. Kai se on vieläkin (rv28 :lol: ) niin epätodellista!

 

Muuta ihanaa on tosiaan se ettei ole kuukautisia! Tämmöistäkö miehillä aina on?? Ihan epistä! :P

 

Raskaudessa ihanaa on myös ajatus vauvasta - siis siitä pienestä ihanasta vastasyntyneestä tuhisijasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostan tätä ketjua, jos vaikka tuli vastapaino tuolle raskausärsytysketjulle!

 

Musta on ihanaa tuntea pikkuisen myörintä ja aamuisin, kun vielä makaa sängyssä selällään, silitellä mahaa kun silloin sen kohdun kasvun huomaa selkeästi.

 

Ja lisätäänpäs vielä tosiaan toi kuukautisten puuttuminen, ihanaa ettei niitä h......llisiä kipuja ole

Edited by toukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti liikkeiden vahvistuminen! :wub: Ja pikkuhiljaa kasvaminen siihen ajatukseen, että meistä on todellakin tulossa perhe. Jännitys siitä, että kukahan sieltä sitten lopulta tulee.

 

Menkkoja tosiaan en kaipaa yhtään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Parasta TÄSSÄ raskaudessa: se ei ole lainkaan ensimmäisen kaltainen :) Ensimmäisessä oksentelin ja olin väsynyt, en voinut nukkua ja kaikkea kremppaa oli, mutta nyt olo on ollut mitä ihanin (olen viikolla 18.). Ja toisekseen olen alkanut vain enemmän ja enemmän rakastamaan ensimmäistä lastamme (joka nyt 9kk) ja jotenkin näen sen kuuluvan osaksi tähän onnelliseen oloon, joka minulle tästä odotuksesta on tullut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-oon säästynyt kaikilta ikäviltä oireilta, kuten alkuraskauden pahoinvoinnilta...mitä nyt jotain ihan pientä oli...

-vauvan liikkeet :wub: Mä osaan jo vähän kuvitella, millainen persoona hän on...ja rakastan vauvaa hirveästi!

-suuren unelman toteutuminen pitkähkön yrityksen ja epäonnistumisien jälkeen: musta tulee äiti ja meistä perhe <3

-maha :)

-kaikki ihanat äitiysvaatteet!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvan liikkeet ja se, miten huomaa ihan selkeen eron tän masuvauvan ja isoveljensä välillä jo nyt. Ja maha myös. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin kuin moni muukin on jo maininnut, vauvan liikkeet. On niin mukavaa, kun vauva möyrii ja potkii niin, että ulospäinkin huomaa :) Rakon monotuksen vois kyllä jättää väliin :rolleyes:

Toisena voisin mainita miehen avuliaisuuden, joka on niin hellyyttävää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasvava vauvamaha, jota ei tarvitse peitellä, vaan voi ylpeänä kantaa ja esitellä ;):P

Tieto siitä, että masussa köllii niin ihana ihme :wub: , joka möyrii ja potkii kovasti massussa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun maha ei koskaan ole ollut littana, on ihanaa että nyt se saakin olla iso! :P

 

Ja tietty ne möyrinnät, vaikka toisinaan yön pikkutunteina ärsyttääkin.. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi monista asioista on, että jos ei jaksa tehdä jotain voi aina sanoa, että on raskaana... ^_^ Tosin vasta sitten loppu puolella... Ehkä tälläin alussa sitä ei oteta kovin hyvällä vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt just on parasta se, että kun pomo puhuu ensi tammikuun tekemisistä "kuinka sitä ja sitä voisi vielä parantaa sillä ja tuolla tavalla" niin minä voinkin vaan naureskella partaani... Hähää, jääkää te vaan tänne tekemään niitä parannuksia. :P Raskaus on vielä ihan alussa, mutta jos hyvin käy niin loppuvuodesta jo jään äippälomalle... Vielä en ole tietenkään asiasta töissä puhunut. nimim. työhönsä kyllästynyt

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaana olossa ihaninta oli se maha. Kerrankin oli tyytyväinen kroppaansa ja ihaili itseään peilistä ilman, että tartti vetää vatsaa sisään. Raskauden jälkeen se ihana maha olikin sitten vähemmän ihana roikkuva nahkakasa, jonka palautumisessa meni aikas pitkään. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaan niin kuin moni muukin, kasvava vauvamaha ja mahassa olevan aarteen temmellys. Ja hauskaa on huomata miehestä paljastuvat uudet, ihanat piirteet.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja hauskaa on huomata miehestä paljastuvat uudet, ihanat piirteet.

 

Tuo on kyllä ollut ihan parasta antia raskaudessa! Miehestä on paljastunut paljon uusia, ihania ja rakastavia piirteitä. Mies kohteleekin mua ihan eri tavalla kuin ennen, tietenkin hyvällä tavalla.

 

Kasvava maha on myös parasta tässä raskausajassa. Saa kyllä kantaa ylpeänä tätä mahaa. :wub: Tietenkin myös potkut on parhainta ikinä. Eikä saa unohtaa niitä kertoja, kun on päässyt näkemään oman pienen nyytin ultrassa ja kuullut neuvolassa pienen sydänäänet.

Edited by Viola

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minustakin kasvava vauvamaha, ja tietenkin sen sisältö. Ihan mahtavaa oli kuitenkin aikanaan päästä masusta eroon, mutta voih, kuinka sitä alkoikaan kaipaamaan uudestaan... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko tulla näin jälkikäteen fiilistelemään. Parasta ehdottomasti koko raskausaikana oli yhtenäisyydentunne vauvan kanssa, se kun tökkäät mahaa ja sieltä vastataan potkulla. :wub: Miten sitä tuleekin niin ikävä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun ollaan vähän yli puolenvälin niin kyllä ne vauvan liikkeet on tässä parasta. Kun toinen möyrii ja potkii ja on niin todellinen :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan parasta on se, että jos laiskottaa, niin voi laittaa kaiken raskauden piikkiin. Ei tarvitse kannella mitään tai muutenkaan suorittaa mitään fyysisesti raskasta, kun voi vaan taputella mahaa ja nakittaa hommat jollekin muulle. Ja jos nyt kuitenkin tekee jotain olevinaan raskasta, niin kaikki on ihan ällikällä ja kehuu tosi tosi reippaaksi :D Eli jos huvittaa, niin kuitenkin on riittävästi voimia lähteä lenkkeilemään tai pienelle vaellukselle ja tehdä kaikkea kivaa, sillä "enhän minä mikään invaliidi kuitenkaan ole".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä ihan alkuvaiheessa (rv 5+2) vastaan että yhteinen Iso Salaisuus miehen kanssa B) -emme ole kertoneet siis kellekään asiasta vielä!

 

Muuten sitten ei olekaan ollut järin hauskaa tämä alkuraskaus mutta ehkäpä nämä vaivat helpottavat jossain vaiheessa, toivon ainakin...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt just on parasta se, että kun pomo puhuu ensi tammikuun tekemisistä "kuinka sitä ja sitä voisi vielä parantaa sillä ja tuolla tavalla" niin minä voinkin vaan naureskella partaani... Hähää, jääkää te vaan tänne tekemään niitä parannuksia. :P Raskaus on vielä ihan alussa, mutta jos hyvin käy niin loppuvuodesta jo jään äippälomalle... Vielä en ole tietenkään asiasta töissä puhunut. nimim. työhönsä kyllästynyt

Mulla oli tää sama kanssa silloin ekalla ja tokalla raskauskolmanneksella. Nyt kun on oikeesti äippälomalla niin pakko myöntää että pari kertaa oon kyllä ajatellut työpaikkaa kaihoisasti :blink: , aika kultaa muistot näköjään hieman turhan vikkelään :wacko:

 

Muuten parasta on ollut se, ettei vatsaa tarvitse vetää sisään B) ja tietenkin kullannupun möyrintä mahassa, joka tosin tekee kipeääkin välillä. Lisäksi laiskana ihmisenä oon tykännyt, kun ei tartte mitään kovin raskasta enää tehdä, kun muut ei anna, kun olen kerran raskaana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now