Guest HelmiQ

Vuorotyön ja perhe-elämän yhteensovittaminen

42 posts in this topic

Onko täällä muita vuorotyötä tekeviä? Miten teillä sujuu perhe-elämän ja työkuvioiden yhteensovittaminen? Koetteko vuorotyön ongelmana vai mahdollisuutena? Milloin vuorotyö risoo ja milloin on ihanaa tehdä vuorotyötä? Onko lapsenne "normaalia" enemmän vai vähemmän hoidossa? Entä jos kumpikin vanhemmista tekee vuorotyötä, jääkö yhteistä aikaa yhtään? Oletko töissä aina joulut, juhannukset ja muut ajankohdat kun muut viettävät aikaa perheensä kanssa? Ymmärtääkö perhe, muut sukulaiset ja ystävät? Kokemuksia kaivataan! :)

Palaan itse kirjoittelemaan lisää myöhemmin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoin minä. Mies tekee kolmivuorotyötä ja pelottaa jo valmiiksi minkälaisia ongelmia tää kaksio aiheuttaa,

kun kaikki kuitenkin nukutaan samassa huoneessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, jos nyt ehtis jonkun rivin kirjoittaa...

 

Meillä minä olen se vuorotyöläinen. Teen kolmivuorotyötä. (Tai oikeastaan neljää eri vuoroa meillä tehdään, mutta hyvin harvoin tuota neljättä.) Tällä hetkellä teen pelkkää yötyötä jonkun aikaa omasta vapaasta tahdosta. :)

Miehellä on säännölliset työajat 8-16 ainakin vielä.

 

Oon tehnyt vuorotyötä valmistumisestani asti ja mun on vaikea kuvitella itseni ma-pe 8-16 työhön. Nautin niistä päivistä kun saa joskus nukkua pitkään ja arkivapaista jolloin saa hoitaa asioita vapaasti.

Yövuoroja oon tehnyt vasta vajaan vuoden ja kun mies pärjäsi hyvin yöt pojan kanssa, innostuin tekemään niitä enemmänkin.

Välillä tietty harmittaa kun ite on viikonloppuisin töissä ja ei ehdi olemaan perheen kanssa, mutta toisaalta...

Koska mulla on viikonloppuisin välillä töitä, on mulla sitten arkisin vapaita. Näin ollen lapselle tulee vähemmän hoitopäiviä kuin normaalisti. Kuukaudessa saattaa hoitopäiviä tulla pojalle 10-16.

Myös hoitopäivät on pojalla aika lyhyitä. Esim. Jos meen iltavuoroon, poika menee hoitoon klo 11 ja haetaan klo 16 jälkeen. Mun aamuvuoropäivinä poika menee hoitoon 7.30- ja haetaan viimeistään klo 15. (Hoitopaikka on ihan mun työpaikan vieressä.)

Nyt kun teen yövuoroa poika on hoidossa 7.30- iltapäivällä siihen asti kun herään. (Herään 14-15.30.)

Yövuoroista tykkään siksi, että mulle jää illat aikaa olla perheen kanssa, pojalla pysyy säännöllinen rytmi, mulle jää enemmän vapaapäiviä jne.

Poika onkin nyt kesän ajan hoidossa 10 päivää kuussa (lomakuukautta lukuunottamatta) koska yövuoroista tulee enemmän vapaita. (Joskus esim. 6 vapaata peräkkäin, mutta noita kuuden päivän vapaita on kyllä aika harvoin.. :P)

Viikonloppuisin on joskus hankalaa jos teen yövuoroa ja pitäis saada nukuttua. Yleensä mies ja poika lähtevätkin kotoa johonkin siksi aikaa kunnes herään, mutta välillä harmittaa kun joutuu häätämään ne kotoa. Asutaan tällä hetkellä kaksiossa ja pienessä asunnossa äänet kuuluu vähän turhan hyvin. Tuon ongelman pitäis ratketa kun päästään uuteen kotiin.

Tosin tää mun vuorotyö on hieman hankaloittanut meidän taloprojektin etenemistä. Koska oon viikonloppuisin välillä töissä, mies on pojan kanssa sillä aikaa eikä pääse raksalle. Joskus mummo ja pappa hoitavat poikaa, mutta mummo on myös vuorotyössä joten hänen varaansa ei voi laskea noita viikonloppuja.

 

Mies ei oo kokenut tätä mun vuorotyötä ongelmana. Pojasta on vaikea sanoa. Töissä sitä kuitenkin pitäis käydä, oli se vuorotyötä tai päivätyötä. Tässä kuitenkin pojalle jää periaatteessa enemmän aikaa olla kotona jomman kumman vanhemman kanssa.

Yhteisien menojen sopiminen on joskus hankalaa jos ei satu vapaapäiviä samalle päivälle. Aika hyvin mulla on kuitenkin nyt ollut viikonloppuvapaitakin parin kk sisään.

Lähipiiri (mun ja miehen vanhemmat sekä sisarukset) ymmärtää vuorotyötä aika hyvin. Aina ei päästä joka paikkaan eikä aina saada vuoroja vaihdettua. Ja aina ei vaan yksinkertaisesti ees jaksa. Joskus ei oo moneen viikkoon ollut vapaata viikonloppua ja kun se vihdoin ja viimein tulee, ymmärtää läheiset onneksi että silloin halutaan olla omalla porukalla. Toki kyläillään myös mahdollisuuksien mukaan. :)

Myös tuossa kyläilyssä on sukulaiset onneks ymmärtäneet sen, että aina ei voi tulla kun saatan olla esim. nukkumassa yötöiden jälkeen.

 

Joskus kuulee tuosta vuorotyöstä ikäviä kommentteja. Monen (joka ei ite tee vuorotyötä) oon kuullut kauhistelevan sitä, että mä en varmaan koskaan nää lastani kun teen tällaista työtä. Poika on kuulema varmasti aina hoidossa jne.

Sikäli hassua, kun poika on yks niistä keiden tarttee olla hoitopaikassa vähän.

Sit joskus on ongelmana toi, että ihmiset ei ymmärrä että yövuoron jälkeen tarttee unta. Ja se, että mä tosiaan voin olla viikonloppuisin ja iltaisin töissä. Ja niitä vuoroja ei saa aina vaihdettua.

Musta tuntuu että toi vuorotyö on enemmän ongelma joillekkin muille kuin sellaisille jotka sitä tekee.

Tietty kaikille ei vurotyö edes sovi, mutta mä oon ainakin tähän asti pääasiassa tykännyt.

 

Palaan asiaan vielä joskus.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Samoin minä. Mies tekee kolmivuorotyötä ja pelottaa jo valmiiksi minkälaisia ongelmia tää kaksio aiheuttaa,

kun kaikki kuitenkin nukutaan samassa huoneessa.

 

 

Meillä mies tekee tällä hetkellä yötyötä ja siis nukkuu päivät. Me päädyttiin siihen, että tehtiin vaatehuoneeseen miehelle nukkumatila, jossa saa rauhassa olla päiväsaikaan ilman että meidän muiden tarttee ihan hissutella, jos ei nyt tietty meteliäkään pidetä, mutta ihan normaalisti ollaan. Ja siellä ikkunattomassa vaatehuoneessa on pimeääkin, kun verhot ei millään tahdo pimentää tarpeeksi näin valoisaan aikaan.

 

Ja korvatulppia mies suosittelee myös päivällä nukkujille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mietitään kans, että miten sitten tulee sujumaan kun on töihinpaluun aika. Mä teen epäsäännöllistä 3-vuorotyötä, on siis aamu-, ilta-, ja yövuoroja sikinsokin ilman mitään logiikkaa. Mies taas tekee tällä hetkellä pelkkää yövuoroa, silläkin kyllä periaatteessa 3-vuorotyö, mutta on saanut toistaiseksi sovittua että tekee pelkkää yötä.

Itse tykkää tehdä yövuoroa, mä en kyllä tykkää. Kun aamuisin vauva on aina vaativimmillaan, hankala olla hissukseen sen kanssa silloin että mies saisi nukkua.

 

Ja sitten mietityttää että entäs kun on oma töihinpaluu ajankohtainen. Yövuorot on vissiin mulla pakko toivoa vain viikonlopuille, koska ei me yöksi haluta lasta vieraalle hoitoon. Ja kun mies tekee siis vaan su-illasta pe-aamuun niitä yövuorojaan. Eli mä teen sitten vissiin aina pe-la ja la-su... Meillä onneks voi toivoa vuoroja, viikonloppuihin on aika vähän halukkaita. Eli siinä mielessä hoitopäiviä tulee varmaan aika vähän, kun sittenhän mulla on viikolla jonkun verran vapaata jos oon viikonloput aina töissä.

Se yhteinen aika miehen kaa sitten vaan vähenee lähes nollaan. :(

Mutta onneksi ei ole vielä piankaan ajankohtaista, vähän mä harkitsen että en edes menisi enää entiseen paikkaan töihin, vaan etsisin jonkun ei-kolmivuorotyön. Koska on koko perheen yhteinen aikakin tärkeää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko täällä muita vuorotyötä tekeviä? Miten teillä sujuu perhe-elämän ja työkuvioiden yhteensovittaminen? Koetteko vuorotyön ongelmana vai mahdollisuutena? Milloin vuorotyö risoo ja milloin on ihanaa tehdä vuorotyötä? Onko lapsenne "normaalia" enemmän vai vähemmän hoidossa? Entä jos kumpikin vanhemmista tekee vuorotyötä, jääkö yhteistä aikaa yhtään? Oletko töissä aina joulut, juhannukset ja muut ajankohdat kun muut viettävät aikaa perheensä kanssa? Ymmärtääkö perhe, muut sukulaiset ja ystävät? Kokemuksia kaivataan! :)

Palaan itse kirjoittelemaan lisää myöhemmin..

 

Kaksivuorotyössä olen (välillä 4.00-21.30 siis milloin pp mut sinne duuniin haluaa)..

Olen kyllä kokenut todella hankalaksi pienen lapsen kanssa, etenkin silloin kun Teemu söi vielä rintaa (eikä hälle mitkään pullot kelvanneet..). Pari kertaa isukki toi töihin imetettäväksi :rolleyes:

On tosi usein päiviä, jolloin en näe Teemua yhtään, tai sitten tunnin tai kaksi päivässä. Tämäkin luonnollisesti risoo ja rankasti. Uutta duunia metsästä kokoajan, tai sitten kakkosen virkaa, jolloin työpäivät lähes sataprossasesti 6-14.

Olen töissä lähes poikkeuksetta myös pyhinä ja vloppuina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon vuoroduunissa niin, että erilaisia työaikayhdistelmiä on viisi. Nyt jo stressaan töihinpaluuta ja harkitsen rankasti, että teemme lapset tässä putkeen ja olen mahd. pitkään kotona.

 

Pidän työstäni, olen kahdella täysin erilaisella osastolla (jaettu toimi), joten työ on haastavaa ja mielenkiintoista. Toisella osastolla on 3-vuorotyö (7-15, 13-21, 21-07), toisella periaatteessa päivätyö, mutta nyt sielläkin on usein myös "iltavuoro"(norm. 7.30-15.30, i-vuoro 10-18). Osastoja vaihdan 3 viikon välein.

 

Mies on onneksi suht säännöllisessä päivätyössä, mitä nyt iltapäivisin voi olla hieman liukumaa. Mikäli ei toista lasta tähän perään aleta piakkoin "urakoimaan", on mulla työhönpaluu tammikuussa tiedossa (iiso asuntolaina). Hoitopaikkoja en ole edes uskaltanut vielä miettiä.

 

Onko esim. perhepäivähoitajilla mahdollista joustavat hoitoajat päiväsaikaan? (esim. viedään vasta klo 12 tai haetaan jo klo 14) Ainakin HelmiQ:lla tuntui olevan hyvin joustovaraa hoitopaikassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko esim. perhepäivähoitajilla mahdollista joustavat hoitoajat päiväsaikaan? (esim. viedään vasta klo 12 tai haetaan jo klo 14) Ainakin HelmiQ:lla tuntui olevan hyvin joustovaraa hoitopaikassa.

 

 

Ainakin toi hakeminen klo 14 ei pitäis olla mikään ongelma. Vieminen klo 12 saattaa olla hankalaa sikäli, että toiset lapset on ehkä just syöneet lounasta ja on paras päiväuniaika. Mutta eiköhän näistä asioista yleensä pysty sopimaan. Yksi vaihtoehtohan voisi olla, että vietkin jo klo 11:ksi lounaalle tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko esim. perhepäivähoitajilla mahdollista joustavat hoitoajat päiväsaikaan? (esim. viedään vasta klo 12 tai haetaan jo klo 14) Ainakin HelmiQ:lla tuntui olevan hyvin joustovaraa hoitopaikassa.

 

 

Meillä homma pelitti hyvin perhepäivähoitajalla. Kun menin iltavuoroon (klo 13 alkoi työt) vein pojan hoitoon klo 11 jotta ehtisi hoidossa syödä ja pääsisi ajoissa päiväunille. (Jos olisin esim vienyt klo 12.30 olisi päiväunet katkennu ikävästi.) Perhepäivähoitajalla oli muitakin lapsia joiden vanhemmat teki vuorotyötä ja myös heidän kohdallaan iltavuoropäivinä toimittiin näin.

Meillä lapsen haku onnistui yleensä mihin aikaan vaan. Usein lapsi haettiin iltapäivällä 14.30-15.30 välillä, mutta joinain päivinä klo 17 ja joskus myös jo kahden aikaan. (Joinakin päivinä mummo saattoi hakea pojan hoidosta heti päiväruoan jälkeenkin ja ottaa mummolaan nukkumaan päiväunet.)

Noi hoitoajat oli ihan perhepäivähoitajan kanssa sovittavissa. Joskus kun olin yötyössä saattoi poika olla mummolassa yökylässä ja mummo vei pojan hoitoon aamulla 9 aikaan. Nää muutokset ja muut passasi hyvin kunhan ilmoitti ajoissa hoitajalle. :)

En tiedä saako tuosta tekstistä mitään selvää kun noi ajat vaihteli miten sattui, mutta meillä ainakin noi muuttuvat ajankohdat ei ollu hoitajalle ongelma. Luulen, että joskus helpotti hänen työtään se että poika tulikin myöhemmin hoitoon tai haettiin jo aiemmin hoidosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eri tilanne nykyisin :)

 

 

 

Päivitetty.

Edited by AnneJ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen tähän asti tehnyt vuorotyötä, mutta nyt mennessäni töihin siirryn toisiin hommiin tekemään päivätyötä. Ollaan miehen kanssa kummatkin mielissämme, että sain uuden työpaikan ja sitä myötä paremmat työajat. Itse työajat vuorotyössä ei sinällänsä ole minua haitannut. Lähinnä siinä on ollut se, että asioita ei ole voinut suunnitella kunnolla pitemmät ajan päähän. Nyt olen oikein tyytyväinen, että viikonloput ja pyhät ovat aina vapaita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ensi kuussa palaamassa töihin hoitovapaalta ja ainakin ennen tein aamu- ja iltavuoroa. Myös mies tekee aamu- ja iltavuora ja joskus harvoin yövuoroa. Mulla on viikonloput aina vapaat, mutta mies saattaa tehdä ylitöitä. Vielä ei ole kokemusta siitä, miten molempien työt ja perhe-elämä saadaan sovitettua yhteen ja hiukan jännittää.

 

Vuoropäiväkotiin ei olla poikaa laittamassa eli molemmat ei voida olla iltavuorossa. Jos taas oltaisiin molemmat aamuvuorossa niin poika pitäisi viedä hoitoon jo viiden aikaan eikä sekään ihan toimivalta kuulosta. Varmaan sitten tehdään eri vuoroja, jolloin pojalle tulee lyhyitä hoitopäiviä ja toisiamme nähdään vaan viikonloppuisin. Ellei sitten työkuvioissa tapahdu jotain radikaalia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa molemmat vuorotyöläisiä. Itse teen kolmivuoroa ja mies kaksivuoroa, joskus hyvin harvoin joutuu tekemään yövuoroa. Ise olen palaamassa takasin töihin pysyvästi vuoden vaiheessa ja se jännittää kauheesti miten elämä asettuu sen jälkeen.

 

Tänään olen menossa ekaa kertaa töihin (keikalle) iltavuoroon ja poika menee hoitoon pph:lle. Vien pojan yhdeksi hoitoon ja mies hakee hänet kuuden jälkeen. Katotaan miten menee.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Joskus kuulee tuosta vuorotyöstä ikäviä kommentteja. Monen (joka ei ite tee vuorotyötä) oon kuullut kauhistelevan sitä, että mä en varmaan koskaan nää lastani kun teen tällaista työtä. Poika on kuulema varmasti aina hoidossa jne.

Itsellä ei ihan vielä ole tästä kokemusta, mutta raskausaikana juttelin työkaverin kanssa asiasta. Hän suositteli vakaasti alan tai edes työpaikan vaihtoa keskusteltuaan nyt jo aikuisten lastensa kanssa. Äiti itse oli kovin tyytyväinen pystyttyään olemaan lastensa kanssa paljon arkena kotona, mutta lapset olivat kokeneet asian niin, että "äiti ei koskaan ollut viikonloppuisin ja jouluna kotona". Kyseinen ihminen kuulosti niiiiiiin katkeralta että oikein pahaa teki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies tekee 3-vuorotyötä. Vuorot ovat 12-21, 8-20 ja sitten yö 20-08 jonka jälkeen lepo ja kaksi vapaapäivää. Mies on tehnyt vuorotyötä koko suhteemme ajan ja olen ihan tottunut noihin vuoroihin. Onneksi tuo kierto on yleensä säännöllinen niin vuorot voi laskea etukäteen jo pitkälle. Miinuksena on tietty että töitä on vuoden jokaisena päivänä eli keskimäärin joka 6. viikonloppu on vapaa ja usein töitä on niin jouluna kuin juhannuksena ellei ota lomia.

 

Mulla ei ole työaikaa mutta pääsääntöisesti työskentelen välillä 8-17. Välillä on myös viikonloppuja mutta vastaan aikatauluista itse eli joustovaraa on. Sinänsä miehen työ ei tuota ongelmia lapsen hoitoonviemisen/hakemisen kanssa koska mulla on joustava aikataulu. Ainut mikä voi tuottaa ongelmia on noi yövuorot siinä vaiheessa kun olen äippälomalla lapsen kanssa kotona. Onneksi mies on kuitenkin hyvin sikeäuninen ja meillä on vauvan sänky eri huoneessa kuin oma niin voi sitten nukkua ilman että pyöritään kokoajan siinä ympärillä.

 

Mitä sitten tulee tuohon lasten hyvinvointiin ym. kun vanhemmat tekee vuorotyötä niin kyllähän sitä lasta ehtii nähdä ja sen kanssa olla sitten vapailla. Miehen vanhemmat on molemmat tehneet vuorotöitä mitä joskus kauhistelin mutta mies totesi että hänestä oli mukavaa kun isä oli arkisin vapaalla ja saattoivat tehdä koulun jälkeen jotain juttuja kahdestaan jne. Heillä tuo vuorotyöläisyys on näkynyt lähinnä siinä, että perhejuhlat eivät ehkä ole niin kriittisen tärkeitä kuin omassa perheessäni eli lapset ovat tottuneet pienestä siihen että jouluna isi saattaa olla töissä ja se siitä. Lisäksi tietty yhdessä syöminen jäi vähemmälle, meillä taas oli itsestäänselvyys että klo 17 syödään lämmin ruoka ja jutellaan päivän asiat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei muuten ole asiaan omakohtaista sanottavaa, mutta mun äitini teki ja tekee edelleen kolmivuorotyötä, isäni on tehnyt aina "normityöaikaa". Mä en kyllä muista lapsuudesta huonoja muistoja äidin vuorotyön takia. Itseasiassa mulla on sellanen mielikuva, että olin paljon äidin kanssa kotona, enkä ainakaan liikaa hoidossa! Sen kyllä muistan, että olihan äiti usein iltoja tai viikonloppuja töissä, mut en pitänyt sitä mitenkään erikoisena tai vaivaavana. Olihan isä sitten kuitenkin kanssani. Jos toinen tekee 8-16, ei toisen vuorotyö varmastikaan ongelma ole, joskin ehkä vaatii hieman järjestelyä. Ja ihmiset on erilaisia; toiset tykkää tehdä nimenomaan vuorotyötä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä mies tekee vuorotyötä ja koska sen vuorot on hassuja niin mä en voi alkaa tekemäänkään vuorotyötä. se on töissä ekana päivänä klo 8-20, tokana joko 8-20 tai 14-02 ja vika vuoro on sitten 20-08. sitten lepo ja kaksi vapaata. kerran kuudessa viikossa tulee pidemmät vapaat.

 

huonoa tässä on se, että kun se on noi kaksi vuoroa aamusta iltaan töissä niin lapset ei näe sitä ollenkaan. ne nukkuu kun se lähtee ja nukkuu kun se tulee. isoin lapsi jo ymmärtää mutta taapero ikävöi. kaksi päivää on sen elämässä pitkä aika :( ja nyt kun meillä on sekä taapero että vauva niin kyllä tuo kahden päivän putki verottaa äiskänkin voimia. perään tulee kuitenkin vielä se yövuoro joka vaatii nukkumista enemmän vaikka kotona onkin.

 

meillä nukkuminen on tähän asti sujunut ihan hyvin koska makuuhuoneet on ylhäällä. nyt kuitenkin tuntuu että ne päiväunet alkaa vaikeuttamaan jo lasten kanssa olemista aikalailla. mua hermostuttaa kun pelkään että se herää eikä saa tarpeeksi unta ja sitten taas lapsia on toisaalta mahdoton pitää hiljaisina. mun porukat asuu tuossa vieressä ja nyt onkin mietitty että josko mies menisi sinne yövuoron jälkeen nukkumaan, sielä kun on talo tyhjänä arkisin..

 

...mutta vuorolisät on kivoja, en valita :rolleyes::lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen vuorot ovat seuraavat: 2 aamua, 2 iltaa ja 2 yötä ja sen jälkeen 3 päivää vapaata. Vapaata on käytännössä myös viimeisen iltavuoron ja ensimmäisen yövuoron välinen päivä. Oon tykännyt tosi paljon, koska mies voi osallistua välillä vuorotyön ansiosta myös yösyöttöihin ja valvoa tarvittaessa pojan kanssa aamuyöllä/aamulla. Saa nähdä minkälaista on sitten ja nähdäänkö toisiamme ollenkaan kun menen töihin ja poika päiväkotiin, itse kun en tee vuorotyötä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Ehdoton plussa on se, että mies ehtii olla lasten kanssa paljon keskivertotyöläistä enemmän. Miehellä on siis yleensä n. 4-5 perättäistä 13-14h työpäivää ja sitten perään voi tulla jopa kuusi vapaata putkeen. Esikoinen usein ikävöi isäänsä pitkinä päivinä, mutta niinhän varmaan jokainen lapsi ikävöi töissä käyvää vanhempaansa... Viime talvena tein itse töitä 8-16 ja silloin oli kyllä ikävä tilanne, koska miehen vuorot harvoin osuivat kohdalleen mun työajan kanssa. Plussaa taas oli se, että esikoinen joutui olemaan vain muutaman päivän viikossa hoidossa :) Meillä perhepäivähoitaja oli todella joustava hoitoaikojen suhteen.

 

Meillä vuorotyö on siis tässä elämäntilanteessa, kun olen itse kotona, todettu vain hyväksi perhe-elämän kannalta, koska mies ehtii olla niin paljon meidän kanssamme. Sen sijaan sitten, kun/jos alan itse tehdä taas normityöpäivää, niin on vaikeampi sovittaa yhteen noita vuoroja. Mutta pääasia on tietysti se, että lapset ehtivät olla isänsä kanssa paljon. Kyllä me ehditään niitä hetkiä itsellemme varastaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä teen vuorotyötä 6-12(13,14) ja 13.15(14)-21.15, joskus saattaa tulla päivävuoroakin vastaan. Jonkin verran tämä hankaloittaa elämää, kun poika on vuorohoitoryhmiksessä, jonne ei siis saisi viedä ennen työvuoron alkua ja mun iltavuoron työajat alkaa juuri pojan päiväuniaikaan. Mies on toisella paikkakunnalla töissä ja hänen työvuoronsa alkaa aamuisin kuudelta, vaikka ei yleensä vuorotöihin joudukaan. Meillä poika on vain 10 päivänä hoidossa, juurikin tämän minun iltavuoron takia. Poika ei monesti ehtisi olla hoidossa kuin vajaa 1,5 tuntia, joten ei viedä mun iltavuoroissa vielä ainakaan hoitoon ollenkaan. Mummot tulee sitten hoitamaan poikaa pieneksi hetkeksi. Saa nähdä, kauanko mummot jaksaa tätä järjestelyä.

Onneksi meillä on suht säännöllisesti joka kolmas viikonloppu vapaata, joten perheelle jää silloin aikaa kivasti. Mutta en mitenkään riemusta kiljuen odota sitä, jos kaupat alkaa olla joka sunnuntai auki. Se on kuitenkin aina yksi sunnuntai kuukaudesta, kun joutuisi töissä olemaan ja kun muutenkin on lauantait useimmiten töissä, niin kyllä se kaventaa perheen yhdessäoloaikaa. Me kun ei muutenkaan sitten ehditä näkemään mun iltavuoroviikoilla toisiamme, niin sunnuntait on olleet ainoat kokonaiset päivät perheen kanssa.

Muuten me ollaan työaikoihin ihan tyytyväisiä ja en osaa enää kuvitella itseäni mihinkään päivätöihin. Ja jos mies sattuu nyt vaihtamaan työpaikkaa, niin poikakin pääsee tavalliselle pph:lle ja nuo iltavuorojen hoitokuviot vähän helpottuisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua kauhistuttaa tuleva myös.. Itse olen kolmivuorotöissä, ja mieheni reissuhommissa, eli ajelee tuolla maailmalla kerrallaan yhdestä päivästä viikkoon. Molemmat siis hyvin epäsäännöllisesti töissä. Nyt äippälomallakin olen siis pojan kanssa paljon kaksistaan. En tiedä tuleeko elosta sitten mitä, kun minäkin menen takaisin töihin :mellow:

 

Kiva olis kuulla myös pärjäämisestä silloin, kun mies on paljon poissa kotoa työnsä vuoksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now