Vauvakuume, mutta ei vakituista työpaikkaa?

[Mayatar]

Onko muita n. 20-35 vuotiaita naisia, joilla on vaikeuksia saada töitä, ainakaan vakituista työpaikkaa? Mulle sanottiin yhdessä määräaikaisen työpaikan haastattelussa suoraan, et kuka nyt sun ikäiselle naiselle vakituista työpaikkaa antaiskaan..! Tuntuu, että paikat menevät aina joko vanhemmille naisille tai miehille, vaikka mulla on hyvä koulutus ja työkokemusta.

Entä onko se väärin, että yritys alkaa heti kun vakituisen paikan saa? Kuitenkin tuntuu, ettei uskalla vauvaa hankkia ennen kuin toimeentulo on turvattu, vaikka miehellä työpaikka onkin.

[Eppa]

Me saatiin esikoinen, kun mä vielä opiskelin, ja sit kun poika oli 1v 5kk menin kesätöihin, josta jatkoin määräaikaisena seuraavaan äitiyslomaan... Eli kahden pienen lapsen kanssa sitten hain töitä, ja sain kuin sainkin vakipaikan VAIKKA mulla onkin kaks pientä lasta. Koitan siis sanoa, että kannattaa tyytyä myös määräaikaisiin pesteihin, kaikki työkokemus on kuitenkin aina plussaa! Ja ei sen vakipaikan saaminen sit sen lapsen/lasten jälkeenkään ole mahdotonta, kuten esimerkkinä kerroin. Itsestä tuntuu, että jopa "helpommin" sain sen vakipaikan, kun on jo pari lasta tehtynä, eikä koko rumba vasta alussa...

 

Eikä sitä yrittämisen aloitustakaan kannata ihan hirvesti pähkäillä; aina kun se tärppi ei tulekaan niin nopeesti. Toki on paljon niitä onnellisia, jotka raskautuvat heti, mutta itse en ainakaan osaa elämää sen mukaan suunitella, meille lapset ei ole tulleet ihan kädenkäänteessä.

[Guest ~teepannu~]

Hillitön vauvakuume alkoi pahentua kun olin vielä sairaslomalla -työpaikkani menettäneenä. Vauvakuume jatkuu onnellisesti.. -työttömänäkin. Se on niin kakspiippunen juttu, jotkut on sitä mieltä, että lapsettomat on "parhaita" työntekijöitä, jotkut taas sitä mieltä, että perheelliset, tai lasta yrittävät ovat parempia, koska heillä vakaa ote elämään. Tähän törmänny sinkkuaikoina, että työhön otettiin sinkkuja helpommin kun perheellisiä. Toiseen paikkaan kun hain (seurustelin jo) olivat otettuja siitä, että olen vakaassa parisuhteessa. Että otapa tuosta selvää sitten.

Jos meille lapsi suodaan nyt, kun olen työtön, aion sitten vaan äitiysloman jälkeen hakea töitä ja toivoa, ettei pikkuinen vaikeuta asiaa yhtään. Tai hakea jonkun määräaikaisen (jos siis työllistymistilanne paranee täällä) tähän aluksi ja katsoa sitten, mitä tuleman pitää..

Ja komppailen Eppaa

[Aistiharha]

Vaikea on töitä saada, olen 20-vuotias ja miesvaltaisessa ammatissa (maalari). Alalla tällähetkellä muutenkin huonohko työtilanne ja ainakin täälläpäin menee helposti virolaisille työt kun tekevät halvemmalla Valmistumisesta on puolitoistavuotta ja töitä olen tehnyt ihan muutaman päivän pätkinä, sekä työharjoitteluina. Herättää vissiin epäluuloja kun on naisena miesten maalla ja vielä suhteellisen nuori. Vakituinen työpaikka on kaukana haaveissa vain, onnellinen olen ihan lyhyistäkin työpesteistä.

Lapsia emme ihan vielä ole poikaystävän kanssa tekemässä, mutta parin seuraavan vuoden haaveisiin sekin kuuluu.

[Anonymous]

Sellaista se taitaa lähes kaikille nuorille naisille olla. Itse pääsin nykyiseen työpaikkaani äitiyslomasijaisena jonka jälkeen siirryin toiseen tehtäviin (vakituiseksi).

 

Jos haluaa jotain positiivista äitiyslomissa ja määräaikaisissa nähdä, niin se on siinä että niiden kautta pääsevät vastavalmistuneet helpoiten kiinni työelämään. Kokeneita työntekijöitä määräaikaiset eivät sitten paljon lämmitäkään.

 

Ihan ikuisuuksiin asti ei lasten hankkimista toki kannata lykätä määräaikaisten työsuhteiden vuoksi.

[Yazz]

Tuossa aloitusviestin jutussa oli se takana (ehkä, en tiedä, arvelen kuitenkin) että olet nuori ja tulet lähitulevaisuudessa saamaan lapsen, jolloin olet työpaikasta lomalla noin vuoden. Firman näkökannasta tavallaan aika haasteellinen juttu, koska pitää äidille maksaa äitiysvapaan rahoja ja palkata samaa "hintaluokkaa" oleva sijainen äitiysloman ajaksi. Siksi katsotaan meitä (itse 22) nuoria hieman "kieroon", koska olemme ne jotka antavat maailmaan lisää ihmisiä lähitulevaisuudessa.

 

Itse olen viittävaille valmistuva ja ollut oman alani työssä määräaikaisilla sopimuksilla. Itse pyrin edes saamaan jotain täitä määräaikaisenakin MUTTA olisi vähemmän stressaavaa tietää että muksun synnyttyä ja äitiysloman jälkeen olisi se vakinainen työsuhde, johon pääsisi helposti ja pystyisi jatkaa uraa. Määräaikaisena on se ettei sulla ole 100% varma työpaikka, vaan tod. näköisesti joutuu hakemaan uudestaan töitä äitiysloman jälkeen. Itse olen ainakin kokenut näin opiskelijana ettei työpaikat anna niin helposti sopimukselle jatkoa. Määräaikaisessa työsuhteessa on myös nykyään laissa pykälä, että työsuhde pitää vakinaistaa jos siltä näyttää. Määräaikaisia työsuhteita jatkettu enemmän kuin kerran.

 

Haaveilla saa! Itse olen huomannut näin opiskeluissani että jos jonkinlaiset suunnitelmat on ja halua toteuttaa, niin toive aina jossain vaiheessa toteutuu. Itsekin siis haen vakinaista ja määräaikaista työsuhdetta että saisin lisää jalansijaa firmoissa. Voin sitten jatkaa kunnolla kuumeilua

 

 

[tahdenlento]

Ennen ymmärsin paremmin tuon työnantajan näkökulman siihen, että sillä menee rahaa äitiysvapaiden maksamiseen. Kunnes tajusin, että ne maksaa jonkun kolme kuukautta ja saa siitäkin sen 70 % kelalta. Eli ne maksaa muutaman kuukauden 30 % äitiyslomalla olevan palkasta. Jotenkin ei enää ihan niin hirveesti tota ymmärrystä löydykään... Ainakaan isoja firmoja kohtaan. Toki pienet yrittäjät ja suuren kouluttamisen vaativat asiantuntijatehtävät on sitten asia erikseen.

 

 

[Lumi-kko]

Haluan tuoda myös positiivisen kokemuksen keskusteluun. Olen itse naisvaltaisella alalla, jossa tälläkin hetkellä useampikin työkaveri on äitiyslomalla. Itse olin reilut kaksi vuotta määräaikaisena (hoitovapaan sijaisena ), menin naimisiin syksyllä ja sain vakituisen paikan samasta organisaatiosta tämän vuoden alusta. Mielestäni työnantaja on suhtautunut kaikkiin vauvauutisin positiivisesti, vaikka aina esim. sijaisen löytäminen ei ole mennyt kitkattomasti.

 

Koska en itse työllistynyt (omasta tahdosta) täysin oman alan töihin, koen että yleensä pitkähköt äitiyloma-hoitovapaasijaisuudet ovat uransa alkuvaiheessa oleville myös erinomainen mahdollisuus saada jalka työpaikan oven väliin.

[Alwa]

Minä olin tuosta samasta hiukan huolissani kun reilu kolme vuotta sitten päätin etsiä uutta työtä. Olin silloin melkein 28. Mutta sain kuin sainkin heti vakipaikan ja vieläpä isossa yrityksessä; haastattelussa kyllä kysyttiin hieman kiertelevästi perheestä ja vastasin totuudenmukaisesti että ollaan miehen kanssa kahden ja silti sain paikan.

Olen muutenkin ollut työnantajaani todella tyytyväinen, maksavat äitiyslomalla neljä kuukautta täyttä palkkaa. :-)

Eli ei se vakipaikka ole mikään mahdottomuus vaikka "parhaassa lapsentekoiässä" onkin.

Tsemppiä työnhakuun!

[lavella]

Neljä vuotta sitten opinnot olivat harjoittelua ja insinöörityötä vaille valmiit ja mietin, että toivottavasti saan sen harjoittelupaikan koska olin 26v. vakituisesti seurusteleva lapseton nainen etsimässä paikkaa miesvaltaiselta alalta. Noh hyvin kävi, kahdesta paikasta sain tarjouksen eikä haastatteluissa muistaakseni kysytty mitään lapsista josta olin puolittain yllättynytkin. Menin tekemään aluksi isyysloma/kesälomasijaisuutta josta sitten jäin vakituiseksi taloon

 

Hauskaa on se, että monet työkavereistani ovat tuoreita isiä (kaamea vauvabuumi ollut siellä koko 4 vuoden ajan) ja olen huomannut, että aika paljon ne isät ovat kotona hoitamassa kipeitä muksujaan. Meillä on iso firma ja työnantaja tukee hyvin perheellistymistä. Ensimmäiseltä 3kk äitiyslomakuukaudelta maksetaan täysi palkka jos talossa on ollut vuoden päivät ja 2 päivää saa olla sairaslomalla/hoitamassa kipeää lastaan omalla ilmoituksella esimiehelle ja tiimikavereilleen. Toivottavasti mäkin vielä tämän vuoden puolella pääsisin tuota äitiyslomaa aloittelemaan

[Aleya]

Nyt on tästäkin aiheesta tehty "virallisia laskelmia".

 

Lapsi aiheuttaa pomolle vähemmän kuluja kuin työntekijän koulutus

[Aila]

Minusta tämä on jännä aihe, sillä itse koen ainoana haittapuolena sen ettei ole varmaa paikkaa johon palata äitiysloman jälkeen. Minulla ei ole ollut koskaan vakituista työpaikkaa (olen 25v) ja olen tilanteeseen ihan tyytyväinen. Olen ollut välillä työttömänä, mutta aina pääasiassa työllistettynä. Kaikki kesät opiskelujen loputtua olen ollut töissä, jotan kesäloman puutetta olen joskus harmitellut. Tietysti jos olisi vakituinen työ ollut monta vuotta, niin ei tarvitsisi "taktikoida" ja miettiä äitiyspäivärahan määrää. Onneksi on kuitenkin se 6 kuukauden laskemisperuste, jos ei viimeisen verotuksen tulot olisikaan olleet hyvät.

[Antsa]

Mä sain myös vakituisen työpaikan (monta vuotta sitten jo tosin) vaikka olenkin parhaassa lapsentekoiässä. Haastattelussa ei taidettu suoraan kysyä lisääntymissuunnitelmista, mutta taidettiin jotenkin sivuta matkustushalukkuutta tms.

 

Pari vuotta kerkesin olla töissä kun esikoinen syntyi. Palasin töihin äitiysloman ja muutaman kuukauden hoitovapaan jälkeen ja ainoat ongelmat ovat olleet omassa asenteessani. Tykkäsin olla lapsen kanssa kotona ja sain aikani kulumaan ilman töitä. Kyllä minä ainakin kaipasin vakituista työsuhdetta, ja kyllä siitä oli etua kun suunnitteli vanhenpainvapaan kestoa ja taloudellista tilannetta. Oli mukava palata töihin ja saada taas palkkaa muutaman todella köyhän kuukauden jälkeen.

[VIP]

.

 

 

Edited May 30, 2011 by Vilmairmelipetteri

[jennitys]

Täälläkin eräs kohta 27-vuotias pätkätyöläinen. Nyt teen äitiyslomasijaisuutta, jota tällä hetkellä paperilla syyskuun alkupuoelle saakka. Nyt vauvakuume nostellut päätään ja yhtenä asiana lisää mietyttää, että mitä jos onnistutaan saamaan vauva alulle, mutta mun koko työurani on ihan yhtä kuin pätkätyöt tähän mennessä. Kyllähän se hirvittää, mutta ei kai sitä oikein voi alkaa odottelemaan vakipaikkaakaan kuukausi tai pahimmassa tapauksessa vuosi tolkulla, kun sellaista ei ole missään näköpiirissäkään.

[Guest Elise]

Mulla ei ole varaa olla huolissani työurasta vauvanteon kustannuksella, sillä ikää on kertynyt jo sen verran, että se on melkein "now or never", ja itse koen äitiyden huomattavasti tärkeämmäksi kuin työuran - jos pitää valita niistä kahdesta, niin kumman itse valitsisit?

 

Ymmärrän kyllä, että tuntuu taloudellisesti turvallisemmalta jäädä äitiyslomalle vakituisesta työsuhteesta, mutta ainakin itse luotan siihen, että elämä kantaa joka tapauksessa, ja hyvin olen tähänkin asti pärjännyt. Lisäksi lapsella tulee olemaan toki isäkin, joka tuo lisäturvaa. Jos kaikilla pitäisi olla vakituinen työ ennen kuin edes uskaltaa harkita lastensaantia, niin eipä tänne paljon vauvoja syntyisi. Onneksi monilla on vielä niin paljon luottamusta omiin kykyihinsä ja positiivinen asenne elämään, että mm. opiskelijat, freeelancer-toimittajat, kirjailijat ja muutkin taiteilijat uskaltavat saada lapsia, tai ainakin osa heistä. Toisaalta mulla on myös tuttuja, jotka roikkuvat väkisin vaivalla saavutetussa vakiduunissa, vaikka vihaavat sitä. Kaikki viikonloput saa kuunnella pelkkää valitusta, kun työ on niin kamalaa, mutta ei voi vaihtaakaan, koska se on turvallinen vakiduuni ja lasta ollaan yrittämässä... On siinäkin hieno lähtökohta, nämä eivät malta odottaa raskaaksi tulemista ja äitiyslomaa, koska tietty se on ihan kiva saada vauva mutta ennenkaikkea, sitten pääsee pois töistä!

 

Olen sitä mieltä, että tämä äärimmäisen turvallisuushakuinen ja materialistinen yhteiskunta on pelotellut meitä ihan liikaa ja vienyt ihmisiltä itseluottamuksen, aloitekyvyn ja rohkeuden olla itse oman elämänsä ohjaksissa. Itse olen lähes katkera tehokkaasta ehkäisyvalistuksesta ja pelottelusta, joka sai minut jatkamaan ehkäisyä aivan liian pitkälle. Miksi meninkään uskomaan siihen, että lapsen saanti olisi katastrofi, jos a) (korkea)kouluja ei ole vielä käyty loppuun ja ei ole vielä vakituista työpaikkaa ja ura juuri sopivalla mallilla pienelle mammalomalle?!

[Lampukka]

Olen sitä mieltä, että tämä äärimmäisen turvallisuushakuinen ja materialistinen yhteiskunta on pelotellut meitä ihan liikaa ja vienyt ihmisiltä itseluottamuksen, aloitekyvyn ja rohkeuden olla itse oman elämänsä ohjaksissa. Itse olen lähes katkera tehokkaasta ehkäisyvalistuksesta ja pelottelusta, joka sai minut jatkamaan ehkäisyä aivan liian pitkälle. Miksi meninkään uskomaan siihen, että lapsen saanti olisi katastrofi, jos a) (korkea)kouluja ei ole vielä käyty loppuun ja ei ole vielä vakituista työpaikkaa ja ura juuri sopivalla mallilla pienelle mammalomalle?!

 

Oon kyllä ihan samaa mieltä ja jotenkin tuntuu, että tästä pitäis puhua jossain ammattikorkeessa tai jossain niille nuorille naisille, jotka siellä opiskelee. Että älkää odotelko! Jos silloin olisin tiennyt sen minkä nyt, niin en varmasti olis odottanut valmistumista ja/tai vakituisen työpaikan saamista. Kyllä siellä töissä varmaan ehtii sitten lusimaan.

[Kristen]

Yksi määräaikainen kuumeileva äiti ilmoittautuu!

 

Mulla taas oli semmoinen ajatus ekan kanssa, että kun en kerran saa vakituista työpaikkaa (josta en ihan heti kehtais mammalomalle jäädä), niin alan sitten tekemään lapsia. Sain olla määräaikaisena kunnes jäin äitiyslomalle. Mä en edes ajatellut sitä työllistymistä sitten äippäloman jälkeen, tosin miehen vakituinen työpaikka varmaan siivitti tätä "huoletonta" olotilaa. No alettiin vielä nupiksi rakentaa taloa, eli otettiin isot lainat.

Äippäloman jälkeen soittelin entiseen työpaikkaan, mikä heillä on tilanne, tarvitaanko sijaista ja sillä tiellä ollaan! 1,5 vuotta oon taas saannu tehdä sijaisuuksia ja vielä on töitä syksyyn asti, mahdollisesti pidempäänkin tiedossa. Eikä edelleenkään siis vakituista työpaikkaa. Mieskin on tässä välissä vaihtanut työpaikkaa ja pikkasen on jouduttu ottaa lisää lainaakin toisen auton hankinnan takia, mut ihan kivasti tässä pärjätään. Toista lasta siis kuumeillaan, eikä mulla edelleenkään oo mitään huolta tulevaisuudesta. Kyllä työtä tekevälle löytyy!

 

Toki olis varmempaa jos olis se vakituinen lappu takataskussa, olis selkeästi työ mihin sitten palaa, lomat pyörii ym. Mä olen ollut siitä onnekas sijainen että oon saanut tarpeen tullen pitää kertyneitä lomia mutta myös palkatonta vapaata. Tänä kesänä mulla on ekaa kertaa elämässä täydet lomat ja saan pitää ne!

 

Asiat on tosiaan kääntyneet päälaelleen, uraa ja työtä arvostetaan niin paljon että naiset painattavat lapsionnen ohi, ts. liian myöhään herätään siihen että työ ei ole elämä ja halutaankin lapsia. Liian moni omasta ystäväpiiristä painaa uraputkea, vaan mitenköhän sitten käy..

 

Ennen naiset meni naimisiin, sai lapset ja sitten vasta mietittiin että kai jotain työtäkin pitäis tehdä.

Edited February 18, 2011 by Kristen

[Nadda]

Mä en nyt täysin ole kohderyhmää, mutta kerronpa oman tarinani. Mulle se vauvakuume iski opiskeluaikaan häiden jälkeen. No, vauva tuli kesken kolmannen vuoden opintojen ja muutamia kursseja jäi välistä. Sain ne kuitenkin seuraavana vuonna suoritettua, mutta valmistumisen aikaan olin taas viimeisilläni raskaana, koska halusimme toisen lapsen suht pienellä ikäerolla. Töitä en siis ole tehnyt pätkääkään valmistumiseni jälkeen ja luonnollisesti työpaikkaa - ei väliaikaista eikä vakituista - ole odottamassa.

 

Nyt olen aikonut astua työelämään ensi syksynä lähes kolmen vuoden kotonaolon jälkeen. Myös kolmas lapsi olisi kiva jossain välissä saada, mutta ajattelin kuitenkin edes jonkun verran työhistoriaa kartuttaa ensin. En kuitenkaan usko, että tulen vielä muutamaan vuoteen saamaan vakituista työpaikkaa - varsinkin, jos se kolmas lapsikin on lähivuosina tulossa. Ajattelen tämän asian niin, että töitä ehdin kyllä tehdä myöhemminkin, mutta lapsia en. Lisäksi se ikään kuin helpottaa päätöstäni keskittyä perhe-elämään, koska niitä vakipaikkoja vasta-alkajalle ei olisi kuitenkaan tarjolla. Ja onhan yleinen tilannekin monesti se, että pätkätöitä tai sijaisuuksia joutuu tekemään vähän alalla kuin alalla.

 

Ja jos joskus ärsyttää tämä "työttömyys", niin ei se helppoa niilläkään ole, jotka ovat vastavalmistuneina hypänneet työelämään. Jos ei sitä vakipaikkaa ole vastaan tullut, niin työelämästä ei uskalleta hypätä pois, koska pelätään, ettei saada sitten enää mitään työtä. Mulla tätä ongelmaa ei ole, koska en ole edes ollut missään töissä aiemmin.

Edited February 18, 2011 by Nadda

[Pitsu]

täälläkin ollaan mietinnän alla kovasti kun 22-vuotialle ei tunnu töitä löytyvän sitten mistään Vauva olisi haaveissa ja yrityksenkin olisi tarkoitus alkaa keväällä, mutta pelottaa ajatus työttömyydestä, selviääkö siitä sitten?

[Guest InLove2]

Mun työpaikassa on kolme ihmistä saanut vakipaikan vaikka ovat raskaana jo hakiessaan. että kyllä niitä saa!!

 

Itse valmistuin aikoinani nykyiseen ammattiini vuotta myöhemmin kuin muut, koska poikani syntyi opiskelujeni välissä. Jaksoin olla kotona siihen saakka kunnes poika täytti 9kk:tta ja saimme hänelle tarhapaikan... (tuo jaksaminen nyt on vähän kova sana mutta en ole luotu olemaan kotona...kotiäitinä) Palauduin takaisin opiskelujeni pariin ja sittenmin valmistuin. Omasta tahdosta tein määräaikaisia ja keikkahommia jotta sain nähdä monta työpaikkaa ja aikaa löytää se missä oikeasti viihdyn. Tämän välissä tuli avioero ja löysin uuden miehen vierelleni joka rakastaa poikaani kuin omaansa. tähän samaan rytäkkään sain myös työpaikan jossa koeaika loppuu huhtikuussa ja sitten olen saavuttanut sen jota olen halunnut vakityöpaikan, mahdollinen raskaus. Kun aikaisemmin sanoin on työpaikallani tällä hetkellä kolme ihmistä raskaana ja he ovat vakinaisessa virassa vaikka työnantaja tiesi hyvin heidän olevan raskaana jo työhaastattelussa.

Edited February 23, 2011 by InLove2

[Aila]

Tämä tuli kuin tilauksesta; pääsin entiseen työpaikkaan töihin kuudeksi kuukaudeksi! Tietää hyviä äitiyspäivärahoja jos tärppää

Edited February 21, 2011 by Jonnah

[MeiSheng]

Minua myös stressaa jo valmiiksi vakipaikan saaminen. Esikoisen yrittäminen ei ole meillä vielä ajankohtainen, mutta jossakin vaiheessa tulevaisuutta varmasti on. Tässä siis stressaavin tilanne on se, ettei vakipaikkoja jaella noin vain minun alallani. Lisäksi asun paikkakunnalla, josta valmistuu vuosittain tälle alalle ihmisiä, joten jos jäisin äitiyslomalle, uusia työntekijöitä he saisivat varmasti minun tilalleni.

 

Tällä hetkellä teen siis määräaikaisia sijaisuutta, mutta aina on jatkettu sopimusta eteenpäin, kun edellinen soppari on loppunut. Sitten kun se vauvakuume oikeasti yllättää, niin vaakalaudalla on oikeasti se, että pitäisikö kuitenkin odottaa vakipaikan saaminen vai antaa vauvakuumeen viedä mennessään ja ei stressailla tulevaa. Miehelläni on onneksi vakituinen työpaikka!

 

Nämä ovat varmasti elämässä pienimpiä murheita, koska eihän sitä voi edes olla varma, saako koskaan lapsia..

[rouva Tossavainen]

Minä valmistuin yliopistosta työttömäksi 30-vuotiaana ja esikoinen syntyi noin vuotta myöhemmin. Olin tietysti opiskeluaikana tehnyt kaikenlaisia töitä ja oman alani harjoitteluita, mutta tässä kaupungissa tällä alalla on jokaiseen avoimeen työpaikkaan ja virkaan aina noin sata hakijaa, eikä noita paikkoja ole kuin satunnaisesti tarjolla, 1-2 kuukaudessa. Vanhempainvapaiden päätyttyä ilmoittauduin taas työttömäksi työnhakijaksi, mutten ole vieläkään työllistynyt. Onneksi miehellä on kohtalaisen hyväpalkkainen oman alansa vakityö, joten taloudellisesti kyllä pärjäämme, minun pääni vain alkaa hajota kotona ja pelkään koulutukseni menevän hukkaan. Jos en saa minkään rekrytoivan koulutuksen kautta jalkaani työpaikan oven väliin, yritän todennäköisesti työllistää itse itseni tarjoamalla asiantuntijaosaamistani esimerkiksi jonkin osuuskunnan kautta. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon paneudun kuitenkin vasta sitten, kun lapsilukumme on täynnä ja lapset siinä iässä, että heidät voi viedä osa-aikaiseen hoitoon kodin ulkopuolelle.

 

Mutta niin... Jos nyt olisimme odottaneet ennen esikoisen yritystä, että minä saan vakituisen työn tai viran, olisimme varmaankin jääneet lapsettomiksi. Jos siis alkaa olla iältään lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, kannattaa unohtaa nuo perheenperustamisen "ennakkovaatimukset" vakituisesta työstä ja omakotitalosta.

[Mismo]

Tämä työasia on omassa mielessä myös koko ajan enemmän ja enemmän. Valmistuin myös yliopistosta työttömäksi, niinkuin rouva Tossavainenkin, ja koko ajan yritän etsiä aktiivisesti työtä. Vauvakuume kuitenkin tuli niin pahasti päälle, että päätettiin antaa mahdollisuus tulla vaikka minulla ei olekaan oman alan töitä. Opiskelujen ohessa olen tehnyt koko ajan keikkaluonteista työtä, jota nyt sitten olen jatkanut valmistumisen jälkeen, vaikka kuinka sanotaan, että koulutus menee hukkaan tuossa hommassa. Tosiaan kun tuota ikää tulee koko ajan lisää (minä 27v) niin jos tässä jäisi odottelemaan sitä työpaikkaa (ja oikeaa aikaa vauvalle) niin voi olla, ettei sitten enää olisi mahdollisuutta saada lapsia.

 

Nyt sitten mietin, että onko ns. oikein hakea vuoden määräaikaista työtä kun yritys on meneillään? Järki sanoo kyllä, että tässähän on niin monta muttaa vielä matkalla (esim. pääseekö edes haastatteluun saatika siihen työhön ja meneekö raskautumiseen kuinka kauan), mutta sitten toisaalta ajattelee, että entä jos tärppääkin esimerkiksi tästä kierrosta niin kuinka sitten olla mahdollisessa haastattelussa. Ja kun vaikka raskautuisi niin varsinkin alkuvaiheen keskenmenoja tapahtuu kohtuullisen paljon, joten eihän se ole sanottua, että raskaus etenee loppuun vaikka se nyt alkaisikin. Mutta sitten onko se sitten huijausta yritystä kohtaan jos on sellainen mahdollisuus, että olisi raskaana? Tästä ei nyt niin hirveän selkeää tekstiä saa aikaiseksi, koska ajatukset pyörii ihan kehää pään sisällä .