Mayatar

Vauvakuume, mutta ei vakituista työpaikkaa?

167 posts in this topic

omalla alalla riittää töitä mutta vakituisia paikkoja vähän tarjolla ja kokeneemmat vievät paikat vastavalmistuneen nenän alta, keikkatyötä eripituisina pätkinä oon valmistumisesta asti tehnyt, keväällä alan tekemään ainakin vuoden loppuun saakka kestävää äitiysloman sijaisuutta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon aloittanut taas uudessa työssä ja taas on määräaikainen sopimus. Elokuun loppuun asti tällä kertaa. Jatko on mahdollinen, mutta ei ihan varma. Ja mä jo murehdin taas mahdollista raskautumista. Mitenhän käy jatkosopimuksen kanssa jos pamahdan paksuksi ennen elokuuta?

 

Yritän ajatella että se on sitten sen ajan murhe. Ja kyllä nyt kuitenkin tuntuu siltä, että raskaus ja lapsi on arvoastekossani työpaikan edellä. Vaikka ei olisi töitä niin kyllä me silti toimeen tultaisiin. Ja viimeisin työttömyysjakso osoitti, että onnellinen voi olla työttömänäkin  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen nyt 31-vuotias, eikä minulla ole ollut koskaan vakituista työpaikkaa. Luultavasti ei tule ikinä olemaankaan. En jaksa pahemmin murehtia siitä, koska tähänkin asti töitä on aina jostakin löytynyt. Toisaalta on ihan liikaa niitäkin tarinoita, että on hankittu omakotitalo ja bemari ja lapset ja sitten paikkakunnan ainoa isompi työnantaja on siirtänyt tuotantonsa ulkomaille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen työssä jossa paikkaani ei tulla useistakin eri syistä vakinaistamaan vuosiin. Olen olet vuoden määräaikaisilla suhteilla työssä jo vuosia. Itseä tämä ei haittaa mutta kaikkia sukulaisia sun muita tuntuu häiritsevän että on vauvakuume muttei vakituista työpaikkaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin toivon vakkariduunia, mutta nyt selvisi että todnäk eivät jatka soppariani ja jos jatkavat niin määräaikaisena taas. Eipä siinä mitään, emmä sitä vakituista duunia tarviikkaan, ei meil ole edes palkallista äitiyslomaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan taas molemmat työttömiä. Mies sai kenkää edellisestä työpaikasta ollessaan vielä koeajalla ilman mitään syytä. Henkilöstövuokrauksen kautta, kun oli niin ei tarvinnut työnantajan kertoa edes syytä. Soitti vain ja sillä selvä. Ärsyttää, nyt ei taas hetkeen raha-asiat kulje eteenpäin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole mullakaan vakityötä ja silti kuumeilen vauvasta. :) En oo kokenut, että olisi mitenkään ongelmallinen juttu.. Tokihan vakityö ois aina hieno juttu, mutta ei välttämätön! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen vakityössä, mies pätkätyössä.

Joskin, meikäläisen ala on niin tuulella käyvä, ettei ole mitään takeita pysyvyydestä.

 

Jotenkin kuitenkin ajattelen, että kyllä me pärjätään. Ollaan molemmat koettu kuitenkin elämää myös erittäin niukalla budjetilla, että on kokemusta jo siitäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole minullakaan vakituista työpaikkaa, pätkätöitä teen ja suurimman osan ajasta vielä osa-aikaisesti. En ole kyllä koskaan ajatellut että vakituinen työpaikka olisi mitenkään tärkeä asia vauvaa yrittäessä. Itsehän olisin mielellään tehnyt lapset jo opiskeluaikana :grin: Mutta miehelle on jotenkin vaikea pala, ettei mulla ole sitä vakipaikkaa. Kuitenkin ollaan päästy nyt yrittämään, niin ei se onneksi ihan ylitsepääsemätön juttu ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lähdin syksyllä opiskelemaan ja sen jälkeen on avautunut mun edelliseen työpaikkaan (jonne teen nytkin koulun ohella keikkahommia) jo varmaan kolme toimea, joista olisin ehdottomasti jonkun saanut, jos olisin hakenut. Mutta ei, en hakenut kun kerta lähdin opiskelemaan. Nyt sitten päätettiin yrittää lasta tähän väliin, ja ai että kun jotenkin järki huutais että pitäis jättää nää opiskelut sikseen ja hakea töihin kun työpaikalla olisi TAAS toimi auki...se olis niin järkevät veto tätä mahdollista raskautta ajatellen...mutta en mä silti taida hakea. Mä haluan jotenkin ajatella että päivä kerrallaan ja kyllä kaikki aina kuitenkin järjestyy...Eihän sitä edes tiedä että tuleeko sitä lasta. Ehkä stressaan vasta kun se on oikeasti tuloillaan ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yritys viivästyi muutamalla kuukaudella, sillä en halunnut aloittaa yritystä ennen kuin vakkarisopimus oli kädessä. En tiedä olisiko tilanne ollut erilainen, jos vakkarisopimusta ei olisi ollut edes näköpiirissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei haittaa, vaikka ei ole vakkaripaikkaa. Miehelle se tuntuu olevan kovempi paikka. Mun alalla vakkaria et saa ennenku oot tehny 15 vuotta töitä tai suhteilla. Töitä kuitenki riittää ihan varmasti, jos vain huvittaa tehä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei haittaa, vaikka ei ole vakkaripaikkaa. Miehelle se tuntuu olevan kovempi paikka. Mun alalla vakkaria et saa ennenku oot tehny 15 vuotta töitä tai suhteilla. Töitä kuitenki riittää ihan varmasti, jos vain huvittaa tehä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

...7.1. aloitan taas koulutustani vastaavan määräaikaisen työsuhteen. Sopimus huhtikuun loppuun, mutta kuulemma hyvin todennäköisesti jatkuisi.

 

Mies on meillä ollut vakityössä jo pitkään. Nyt kun aloitan työt niin omat tuloni ovat himpun verran isommat kuin miehellä.

 

... Tilanne muuttunut meillä nyt siten, että mä aloitin 2.6. uudessa duunissa ja sijaisuus on ensi vuoden elokuun loppuun (31.8.2015). Oon tästä tosi tyytyväinen kun tähän mennessä oon tehnyt vaan max.4kk pätkiä (paitsi edellisen ammatin duunissa v.2008-2009 oli yksi pidempi työsuhde). Nyt vaan toivoisin, että plussaisin tässä lähikuukausina niin, että saisin jäädä ton sijaisuuden aikana äitiyslomalle. :) Vakiduunia en vielä haikaile. Luotan kyllä siihen, että tällä alalla (sairaanhoitaja) töitä riittää myös jatkossa eli mahdollisen vauvan (/vauvojen) saannin jälkeenkin vaikkei olekaan sitä vakiduunia mihin palata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy sanoa, että minulla vakityön (ja aluksi työkokemuksen) puute oli suurin stressin aihe / hidaste vauvan yrittämisessä. Päätimme monen vuoden jälkeen, että vauva saa tulla vaikka molemmat olimmekin määräaikaisissa työsuhteissa. Loppupeleissä kävi sitten niin, että sain vakituisen työpaikan vain päivää ennen plussatestiä! Tuntuu jotenkin liian hyvältä ollakseen totta, eli jotain pahaa tästä vielä seuraa :girl_prepare_fish:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei oo vakituista paikkaa ja hyvin on töitä riittänyt aina äitiyslomien väleillä. nyt viides tulossa enkä edes vakituista paikkaa haluais. On paljon vapaampi ja voi käydä töissä

million haluaa. Ei oo mitään pakkoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä ei ole vakityötä ja jollain pöljällä tavalla se ei harmita kovinkaan :D oon tehnyt sijaisuuksia pätkissä ja kesken viimeisimmän pätkän jäin äitiyslomalle ja sekin tuntui jo pahalta työnantajaa kohtaan. Oisin varmaan stressin vallassa koko ajan jos ois vakityö ja "olisin raskaana tai hoitovapaalla koko ajan" poissa töistä. Oonkin aatellut että parempi tehdä lapset nyt ja rueta sitten sen jälkeen etsimään sitä työtä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies opiskelee pitkän pätkätyökauden jälkeen ja ite koitan etsiä jotain järkevää tekemistä, mutta eipä rahahuolet onnistu vauvakuumetta sammuttamaan... Kyllä se jotenkin suttaantuu eikä vauvailu ole välineurheilua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mullakaan ole vakityötä ja mies on alanvaihtaja, eli aloitti juuri opinnot. Mutta ei vauvanhankintaan mun mielestä tartte isoa rahatukkua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on sama tilanne kuin parilla edellisellä eli mullakaan ei ole vakitöitä ja mies aloitti juuri opiskelut. Olen ollut neljä vuotta töissä samalla työnantajalla mutta omalla alallani määräaikaiset sopimukset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja vakitöitä on vaikeampi saada. Jos odottelisin vakityötä voi olla että olisin jo niin vanha että raskautuminen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta niin en anna tämän vakityön puutteen olla esteenä vauvakuumeilulle ja yrityksen aloitukselle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole vakityöpaikkas minullakaan, ja ei taida häämöttää lähitulevaisuudessakaan. Ikää on kuitenkin jo lähes 35. En usko, että sukupuoleni on ollut punainen vaate työnantajille. Alalla vain vakityöt ovat olleet kiven alla niillä paikkakunnilla joilla olen asunut. Toisaalta olen alkanut itsekin suosia määräaikaisia työsuhteita, ja aina on töitä löytynyt. Siksipä en asiasta stressaakaan.

Edited by Lorena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh. Itsellänihän on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus... mutta se on ns. 0-sopimus, eli ei taattuja työtunteja. On tullut tässä mietittyä, että mitenhän menee aikanaan äitiyslomalta palaaminen, mutta oma ala on kans vähän sellanen, että soppari täysillä tunneilla on aika lottovoitto. Toki sitä toivoo, mutta olen vielä uusimpiin lukeutuvia työntekijöitä, ja jonossa on vielä aika moni ennen mua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin 25 kun valmistuin, mutta silloin ei oltu miehen kanssa edes kihloissa (mies on aika vahvasti näitä putki-tyyppejä, eli jos/kun menee naimisiin, niin tipahtaa pimeään putkeen, jossa vaan muksuja sitten tehtaillaan..köh), joten vauvat eivät olleen silloin ollenkaan mielessä. Plus halusin itsekin tehdä ensin töitä, matkustella yms. Sain valmistumisen jälkeen kivan vakiduunin, joka sitten kuitenkin alle vuoden päästä päättyi yt-tilanteessa. Ja siitä alkoikin oma alamäkeni duunikuvioiden suhteen. Hyvä koulutus, kokemus ja osaaminen riittivät vain epämääräisiin työllistymiskoulutuksiin ja määräaikaisuuksiin, työttömyysjaksoihin näiden välillä sekä yhteen vakisoppariin, joka päättyi lomautukseen. Tässä savotassa meni viisi vuotta, ja kas, kolmekymppisen biologinen kello tikittää..

 

Tämän vuoden alussa tehtiin päätös, että "riippuen mun työkuvioista", lapselle voisi alkaa antaa mahdollisuuden kesän aikana. No, koska metsään meni nekin kuviot, päätettiin lopulta heinäkuussa, että käytän jäljellä olevat kolme rengasta enkä uusi reseptiä. Ja koska elämällä tuntuu olevan tapana yllättää, olenkin nyt yhtäkkiä yrittäjä. Ja nyt siis bebe saa tulla, jos on tullakseen. Kun on saanut työelämältä turpaan viimeiset viisi vuotta, niin lienee ihan ymmärrettävää antaa hetkeksi periksi, ja katsoa miten tämän suunnitelman käy.

 

Jos/kun toivottavasti tulen raskaaksi esim ensi vuoden aikana, äitiysrahani saadaan mukavalle tasolle maksamieni YEL-maksujen perusteella eikä siitä tarvitse stressata. Mies on niin hyvä omassa työssään, että vaikka jostain käsittämättömästä syystä saisi nykyhommistaan kenkää, niin luultavasti olisi palkattu uuteen paikkaan jo saman päivän aikana.

 

Summa summarum tästä vuodatuksesta: ei voi tietää, miten (työ)elämä heittelee. Vaikka en uskokaan omien takaiskujeni johtuneen naiseudesta tai "lapsentekoiästä" vaan silkasta huonosta tuurista.

 

(Sellainen hassu ajatus kävi mielessäni, että jos en olisi saanut töitä/alkanut yrittäjäksi ja olisimme lapsen tässä lähitulevaisuudessa saaneet, niin olisin vienyt mieheltä mahdollisuuden pidempään kotijaksoon, kun taloudellisesti ei olisi ollut mitään mahiksia pötkötellä himassa koko perheen voimin. Kaikkea sitä naisen päässä liikkuukin! :D )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauvakuume pukkasi jo suhteen alussa, eli kohta 10v sitten, mutta päätettiin odottaa, että saan opinnot valmiiksi ja muutetaan yhteen. Irtisanouduin vakiduunista ja muutin pois entiseltä kotipaikkakunnalta 3kk lomansijaisuuden voimin ja luotin, että töitä löytyy jatkossa.

Siinä meni pari vuotta pätkätöissä ja määräaikaisissa sopimuksissa kokoajan lasta yrittäen.

Sitten tuli vakipaikka, ja sitten vähän muuttui työnkuva, mutta vakipaikka säilyi. Ja siinä vuosien varrella sitä sitten taloudellinen tilanne parani ja etenin työelämässä ja miehen tilanne parani ja asiat loksahteli paikoilleen ja saatiin talous tasapainoiseksi. Matkusteltiin ja koitettiin tehdä kivoja asioita yhdessä.

Ja kokoajan yritettiin saada vauvaa. Mut vauvaa vaan ei tullut.

 

Lopulta 4 vuotta kestäneiden hoitojen jälkeen saatiin vauva. Lapsettomuutta oli siihen mennessä ehtinyt kestää 7 vuotta. Mutta onneksi kesti, sillä asiat loksahteli sillä välin paikoilleen.

 

Nyt ollaan sitten toisella kierroksella ja tosiaan, tässä maailmassa näyttää yt-neuvotteluja riittävän, eli ei se vakipaikka ole todellakaan mikään varma juttu.

 

Ei kannata odottaa, jos siltä tuntuu. Työnantaja tykkää, kun on lapset tehtynä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now