Vauvakuume, mutta ei vakituista työpaikkaa?

[scarliet]

Minustakin tärkeämpää on ammatin olemassaolo ja jonkin verran työkokemusta, kuin vakituinen työpaikka. Olisi toki helpompi selvitä vauva-ajan jälkeisestä epävarmuudesta jos työpaikka olisi olemassa. Miehelle kuitenkin tuntuu ajoittain stressiä aiheuttavan se, että on perheen pääasiallinen elättäjä..

[taiqa]

Meilläkään ei kummallakaan vakituista työpaikkaa ole. Mies on ehtinyt olla nykyisessä ammatissaan 2 vuotta ja itse valmistuin puolisen vuotta sitten ja työkokemusta omalta alalta minulla on n. vuoden verran. Molemmilla kuitenkin sellaiset alat, joilta pitäisi töitä löytyä molemmille jatkossakin, joten sinänsä tilanne on ihan hyvä, Hieman toki oman työkokemuksen vähäisyys hieman hirvittää, mutta kun näyttää tuo raskautuminen kestävän, niin ei yritystä uskalla lopettaakaan.

 

Tällä hetkellä minulla on töitä tiedossa omassa työpaikassa toukokuun loppuun, jatkosta ei vielä tietoa. Naisvaltaisella alalla olen, joten jos ei vakipaikkaa irtoa, niin ainakin äityislomien yms. sijaisuuksia pitäisi olla saatavilla. Lisäksi kunnallisella puolella uskon työpaikan olevan aika turvattu. Yrityksestä en ole työnantajalle kertonut. Toivoisin mahdollisen työsuhteen jatkumisen kuitenkin selviävän ennen mahdollista raskautumista. Mitä nyt olen sivusta seurannut, niin oma lähiesimies suhtautuu raskauksiin ihan positiivisesti, vaikka tokin hänelle sijaisten etsiminen hieman työtä lisääkin.

[Inna]

Meillä ei ole kummallakaan vakipaikkaa. Töitä kyllä riittää molemmilla, sinänsä ei huolta. Elämme molemmat vielä onnellisina (ja sinisilmäisinä?) siinä uskossa, että pärjätään taloudellisesti oikein hyvin, mikäli vaan saadaan jossakin vaiheessa uusi raskaus alkamaan ja pysymään ilman kalliita hoitoja. Taloudellisesti olisi ollut järkevämpää pelata varman päälle ja siirtää yrityksen jatkamista nyt vuodella, jotta ehtisin olla hyvän tovin työelämässä. Pää ei vaan anna lopettaa yritystä vielä tähän.

[pampam]

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että jos niitä lapsia haluaa saada, niin ei kannata jäädä odottelemaan vakipaikkaa. Siinä odotellessa menee helposti ne parhaat lapsentekovuodet hukkaan. Kyllä niitä työpaikkoja vielä lapsensaamisen jälkeenkin on tarjolla, ja ehkä jopa helpommin, kun työnantajan ei enää tartte pelätä, että jäät heti äitiyslomalle.

 

Itsekin jäin aikoinaan äitiyslomille määräaikaisista paikoista, vakipaikan sain vasta kun olin jo kaksi lasta hoitanut tarhaikään ja tehnyt vuoden määräaikaisuuden samassa firmassa. Kolmannen kanssa olikin sitten vakipaikka.

[repsu]

Itse olen yrittäjä, joten sitä ongelmaa ei ole ja alani on sellainen, että töitä tulee luultavasti olemaan aina. Mutta jos asiakkaat haluaa pitää, niin toki niitä töitä joutuu sitten jonkin verran tekemään myös äitiysloman aikana.

 

Ideaali tilanne olisi se, että voisi jäädä lapsen kanssa kotia muutamaksi vuodeksi.. Mutta se edellyttäisi mieheltä vakituisen työpaikan. Sitä ei meidän perheessä ole, ja kieltämättä vähän jännittää että jos viikon päästä testi näyttää plussaa, että kuinkahan sitä rahallisesti pärjätään...

[marabello89]

Mustakaan ei ole järkeä odotella vakipaikkaa, jos lapsesta jo haaveilee ja parisuhde on kunnossa. Me ei kyllä odotella valmistumistakaan, molemmat ollaan vielä opiskelijoita. Ollaan totuttu tulemaan toimeen vähällä rahalla, ja eletään aika kulutuskriittisesti, joten vauvan aiheuttamat kustannukset eivät huoleta. Mun ala on sellainen, että sijaisuuksia saa varmasti, vaikka vakipaikkaa joutuukin yleensä odottelemaan useamman vuoden. Miehelläkin näyttää kyllä työnsaanti ihan hyvältä, kun on ollut hyvissä kesähommissa ja hoitanut opintonsa kunnialla.

[Forelli]

Minä valmistuin yliopistosta työttömäksi 30-vuotiaana ja esikoinen syntyi noin vuotta myöhemmin. Olin tietysti opiskeluaikana tehnyt kaikenlaisia töitä ja oman alani harjoitteluita, mutta tässä kaupungissa tällä alalla on jokaiseen avoimeen työpaikkaan ja virkaan aina noin sata hakijaa, eikä noita paikkoja ole kuin satunnaisesti tarjolla, 1-2 kuukaudessa.

 

Tämä muistuttaa paljon minua, sillä erotuksella että lasta vasta harkitaan ja lainauksen viimeisen sanan "kuukaudessa" voi vaihtaa sanaan "vuodessa". Minä olen varautunut siihenkin, että minulla ei välttämättä koskaan elämässä tule olemaan perinteistä vakituista työpaikkaa, tasaiset 40 tuntia viikossa. No miehellä on, joten sikäli tämä ei ole mikään kohtalonkysymys meille.

Edited March 10, 2012 by Forelli

[PikkuM]

Meillä on molemmilla määräaikaiset työsopimukset, mutta silti ollaan nyt vuoden alusta yritetty omaa pienokaista. Mulla on tällä hetkellä syyskuun loppuun ja miehellä toukokuun loppuun. Miehen osalta tulevaisuus näyttää hyvältä, on tehny työnsä hyvin ja työntekijöistä on pulaa, joten uskon hänen työllistyvän tuonne pitemmäksikin aikaa vaikkei ihan kokonaan ole kouluansa käynyt (kiinni ainoastaan opinnäytetyöstä, joka jäänyt roikkumaan). Mie taas.. no, töitä varmasti ois nykyisessä paikassa ja niitä mulle löytyy aina, että en jaksa tästä omasta työllistymisestä edes huolestua. Kyllä mie uskon, että me pärjätään taloudellisesti. Ollaan kuitenki säästetty rahaa jo pitemmän aikaa ja osataan elää suht niukasti. Tosi paljon tullaan saamaan vauvantarvikkeita sisaruksilta ja muilta tutuilta, joten niissä säästää pitkän pennin...

 

Nyt ois vaan hyvä aika lapsen tulla. Molemmilla on vauvakuume ja mun biologinen kello tikittää. Tai no, sehän tulee kun on tullakseen, toivottavasti mahd. nopeasti

[heinäruusu]

Mulla oli vakipaikka, mutta nyt alkaa yt-neuvottelut ja on varmaa, että saan potkut kohtapuolin. Vauvan yritystä se ei kuitenkaan haittaa. Ala on sellainen, että voi olla työttömänä pitkäänkin, joten siinä mielessä lapsi olisi tervetullut, ja "hyvä syy" olla poissa työelämästä vähän aikaa.

[Sea Breeze]

Mullakaan ei ole vakipaikkaa. Mielestäni ei kannata kuitenkaan ajatella että hankin vakkaripaikan ensin ja sitten vasta vauvan, voi aika ajaa ohi ja sitten huomaakin olevansa liian vanha lapsentekoon.

[Guest Tommone]

Mullakaan ei ole vakipaikkaa. Oon ollut 2,5 vuotta vuokratyöntekijänä yhdessä firmassa. Vauva on silti toiveissa. Miehellä on varma vakityö, ja itse luotan siihen että toimeen tullaan vaikka en töitä sitten myöhemmin saisikaan.

[Guest Kristiiina]

^Mulla on suunnilleen samanlainen tilanne, opiskelen kylläkin pääsääntöisesti mutta vuokratyötä teen myös. Ja miehellä vakityö Uskon että hyvin pärjätään!

[Guest pöö]

Mulla ei ole ollut töitä muutamaan vuoteen. Vauvakuume ollut valehtelematta 15 vuotiaasta asti. Ja itse olen 30v. Nykyisen miehen kanssa oltu 10v yhdessä. Ja mies ei suostu lapseen ennen kuin minulla on vakituinen työ. Tää on niin ahterista. Ja tilannetta ei helpota yhtään se, että lähipiirissä syntyy kokoajan lapsia. Viimeksi tänään sain viestin, jossa kerrottiin uudesta tulokkaasta. Olen todella onnelinen heidän puolestaan, mutta samaan aikaan yhtä kateellinen. Tähän kohtaan tekis mieli huutaa kaikki maailman kirosanat.

[Belgemine]

Silloin joskus nuorempana olin ihan varma, että missään nimessä ei lapsia ennen kuin on vakituinen työ. Suhtautuminen on tässä vuosien varrella muuttunut aika paljon, kun elämä nyt ei menekään aina niin kuin ajattelisi... valmistuin neljä vuotta sitten ja edelleen teen määräaikaisia hommia, vakituisia töitä on tarjolla jonkin verran, mutta eipä ole vielä osunut kohdalle. Perheenlisäys on kuitenkin tällä hetkellä tärkeämmällä sijalla kuin vakituinen työ. Olen valmistumisen jälkeen ollut koko ajan töissä ja uskon, että töitä riittää mahdollisen perhevapaan jälkeenkin vaikkei vakituista paikkaa olisikaan. Luotan siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Miehellä kuitenkin on vakituinen paikka ja melko varmasti pysyykin, koska hänen alallaan ei yt-neuvottelut yms. ole todennäköisiä lähivuosina. Sen olen nyt tajunnut, että vauvojen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Parilla samanikäisellä ystävällä (~30v.) on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi ja heidän kanssaan on mietitty, että vuosikaudet on nuorempana niin tarkasti huolehdittu ehkäisystä ja suunnilleen oltu paniikissa, jos ehkäisyn kanssa on joku vahinko sattunut. Sitten kun olisi vauvalla lupa tulla niin eipä se välttämättä tuosta noin vaan käykään.

[Guest pöö]

Entäs jos ei ole ammattia jota pystyisi hyödyntää, eikä tiedä miksikä isona haluaa? Onko silloin väärin ajatella noin kuin Tavis. .

[Guest shantia]

En usko että ehdin hankkia vakkari työtä ennen kun saadaan vauva. Riippuu koska tärppää . Mutta ei se mua huoleta. Miehellä vakkarityö silloin ja minä voin hyvin tehdä keikkatöitä

[Black]

Ajattelinpa sitten tänne oman tarinani raapustaa. Eli esikoista aloin odottaa kolmantena opiskeluvuotenani ja ehdinkin saada kandityöni valmiiksi ennen lapsen syntymää. Omasta mielstäni tuo oli ihan täydellinen aika saada lapsi. Ei ollut työelämän tuomaa painetta ja tiesi että opiskeluja voi mahdollisesti jatkaa äitysloman jälkeen. Opiskelun ohella olin töissä muutamia kertoja viikossa ja tiesin että töistä voisin jäädä pois tarvittaessa sitten kun siltä tuntuu. Äitiysloman jälkeen menin kuitenkin tekemään 4 kk määräaikaisen pätkän oman alani töissä, josta jatkoin vielä hieman koulua kun eivät jatkaneet työsuhdettani. Alle 3 kuukautta työsuhteen loputtua hain 6kk määräaikaista paikkaa ja sain kuin sainkin sen ja uskoisin että juurikin siitä syystä, että "lapsienhankintarumba" ei ole ihan aluillaan. Määräaikaisen työsuhteen jälkeen minut vakinaistettiin ja nyt pitäisi gradua vääntää tässä töiden ja perhe-elämän pyörittämisen sivussa. Vauvakuume alkaa kyllä olla melkoinen, matta ajattelin että tuon lopputyön voisi hoitaa pois alta ennenkuin alamme toista lasta yirttämään. Niin kuin tällä on jo monta kertaa todettu, niin töitä kyllä ehtii tässä oravanpyörässä tekemään vaikka kuinka monta kymmentä vuotta. Rahallista tilannetta jos ajattelee, niin varmasti riittää hyvin jos esim. miehellä sattuu olemaan vakipaikka. Ei ne suuret tulot, vaan kohtuulliset menot. Tsemppiä kaikille määräaikaisille vauvantekopuuhiin!

[Stargazer]

Itse olen ollut töissä vasta alle vuoden, joulukuussa valmistuin. Tammikuulle asti on työsopimus ja mikäli nyt raskaudun, joudun toki töiden jatkoa kyselemään selkeästi raskaana olevana. Meidän alalla näitä lapsia tulee kuitenkin ihan koko ajan, työpaikalla on tänä vuonna ollut yli kymmenen äitiyslomalle jäänyttä / jäävää (suuri työpaikka). Vakipaikkaa ei siis ole, eikä ole näköpiirissäkään, välttämättä muutamaan vuoteen. Olen kuitenkin varma, että minulle löytyy töitä myös äitiysloman jälkeen, etenkin jos äippälomallakin keikkaa teen silloin tällöin (hyvin yleistä alallamme). Terveysalalla olen siis töissä, siksi tämä suunnaton varmuus. Mies on vakityössä, ollut neljä vuotta jo ja hänkin samalla alalla. Työpiste siirtyy tämän vuoden alussa, mutta saman työnantajan listoilla säilyy. Uskon, että pärjäämme rahallisesti ihan ok, koska kummallakin on säästöjä ja tosiaan keikkatyötäkin on mahdollista tehdä. Jos alkaa tehdä tiukkaa, pienennetään lainaeriä.

[Guest securitycheck]

Ei ollut vakituista työpaikkaa itsellä eikä miehellä, kun päätimme että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ja niin se vauva sitten tuli, mielestäni ihan hyvään aikaan, eikä vakityön puuttuminen yhtään haitannut tai stressannut. Nykyään monella alalla vakipaikat on kiven alla, eikä se vakipaikkakaan tuo oikeasti mitään todellista varmuutta ja takeita työn ja tulojen jatkumisesta näinä aikoina. Eli jos vauva on toiveissa, ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan vakityötä, eikä varsinkaan mitä enemmän ikää on kertynyt, koska biologinen kello on armoton. Ymmärrän kyllä turvallisuushakuisuuden, mutta loputon varmistelu on kuitenkin turhaa, koska sitä todellista varmuutta e voi saavuttaa. Tämä koskee muitakin asioita kuin perheen perustamista, ylipäänsä ei kannata jättää hamaan tulevaisuuteen toiveiden ja unelmien toteuttamista, koska huominen on aina epävarma.

[hernevarvas]

Alallani ei vakituinen työpaikka ole todellakaan itsestäänselvyys, joten sitä ei olla jääty odottelemaan

kun lapsia on ollut toiveissa.

[sins]

Miehellä on työ, minulla loppujenlopuksi työllistyminen on todella kiven takana. Joten jos jotain vakipaikkaa tässä ryhdyttäisiin odottelemaan, lapsia ei taitaisi tulla koskaan...

Itseä kyllä hieman nuo raha-asiat huolestuttavat, ja olisi mukava päästä omakotitaloon asumaan tilavammin, mutta talohaave saanee nyt odotella.

[Raven]

Minä olen ensimmäisessä oman alani työpaikassa. Määräaikaista työsuhdetta on jäljellä vielä 10kk, mutta minulla ei ole toiveissakaan tähän työpaikkaan tai edes kaupunkiin jääminen. Sinänsä yrityksen aloituksen ajankohta olisi siis otollinen.. Vakityö kun olisi aikaisintaankin mahdollinen noin 2 vuoden päästä jossain aivan muualla ja ehkä eri alallakin, joten tässä olisi aivan hyvä tauon paikka.

 

Tällä hetkellä vain mies on työtön, ollut jo puoli vuotta ja tästä kaupungista ei tunnu löytyvän töitä millään. 10kk päästä muutamme suurempaan kaupunkiin joka tapauksessa, mutta mistä sitä löytäisi voimaa uskoa siihen että elämä kantaa ja pärjäämme, vaikka nyt taloudellinen tilanne on niin tiukka?

 

Oma talo on ollut täälläkin haaveissa, mutta nyt näyttää siltä että kestää vielä pitkään, ennen kuin voimme edes aloittaa omaa kotia varten säästämisen. Ehkä joskus vielä.. Jos tätä odottaisimme, olisimme luultavasti lähes nelikymppisiä kun yrittäisimme esikoistamme.

Edited November 4, 2012 by Raven

[goji]

Mulla on vakityö, miehellä ei. Ei meillä tosin toistaiseksi yritetäkään, mutta kyllä mä näkisin sen miehen vakityön olennaisempana kuin omani siinä tapauksessa, että lapsi(a) tulisi. Tiukille menisi elämä lasten kanssa kotona, jos mies saisi vain työttömyyskorvausta.

[rosana]

Meillä ei tällä hetkellä kummallakaan ole vakituista työpaikkaa, mutta miehen alalla työllistyminen on hyvä ja itselläni on toiveissa nykyisen työpaikan vakinaistaminen ensi kevään aikana. Jos paikkaani ei kuitenkaan vakinaisteta, en usko, että se tulee estämään yrittämisen aloittamista kesällä. Ehtiihän sitä vakkarityötä tavoitella sitten myöhemminkin!

[Taije]

Mulla on talla hetkella maaraaikainen tyosopimus, josta on jaljella vajaa vuosi. Miehella on vakityo. Mua huoletti aluksi kovin etta miten kay jos oon (nakyvasti) raskaana kun soppari loppuu, parjataanko me jos sopimusta ei jatketa tai en saa muuta paikkaa, asuntolainakin on "rasitteena". Mies sit meinasi etta kylla me parjataan, ei halua taas lykata yrittamisen alottamista kun tata ikaakin jo on yli kolmenkympin kummallakin. Eli alkuvuonna varmaan alkaa yritys, ei malttais odottaa!