Intimiteetin menetys lapsettomuustutkimuksissa/-hoidoissa

[Neferty]

^ Komps.

[Rania]

Henkilökohtaisesti minulla ei ollut mitään ongelmia jakaa intiimiäkään tietoa itsestäni edes hoitohenkilökunnan (saatikka sitten mieheni) kanssa, koska lapsettomuuttahan sinne oli tultu hoitamaan ja intimiteetin menetys oli mielessäni kuitenkin niin vähäpätöinen asia verrattuna siihen jos lopputuloksena saattaisi olla lapsi. - Astetta "oudompaa" tuosta intimiteetin menetyksestä teki muuten vielä se, että tunsin suuren osan hoitohenkilökunnasta työni kautta, olinhan samassa talossa töissä... Yritäpä siinä sitten olla muina naisina kun ovesta sisään paukahtaa joku tuttu hoitaja kysyen jotakin lääkäriltä samalla kun itse makaat sängyllä alapuoli paljaana, että "No terve vaan! Mitäs kuuluu?"   Mutta kuten sanottu, yritin ottaa siltä kannalta että pientähän tämä olisi mahdollisen vauvan saamiseen verrattuna.  Saa sitten nähdä ovatko tunteet muuttuneet kun uudelle hoitokierrokselle lähdetään.

[Pihlajainen]

Mulla oli tää asia viikko sitten mielessä kun olin lenkillä yhden ystäväni kanssa. Hän kertoi, että hänen miehensä ei ole ollut mukana yhdelläkään neuvolakäynnillä eikä mielellään tule ultraankaan mukaan. Syynä tähän on se, että ei halua nähdä naisensa intiimialueita tai kuulla liikaa tietoja   Mua jotenkin nauratti ihan kauheasti toi eka juttu, kun mietin että millähän pyhällä hengellä noilla on raskauduttu. Kyllä oma mies on ainakin mun intiimialueet ehtinyt nähdä useamman kerran tässä vuosien aikana. Olisin vähän huolestunut, jos se ei olisi niitä nähnyt   Toki ymmärrän, että toi tilanne on hiukan toisenlainen kuin jos oltaisiin kahden kesken. Meillä mies oli onneksi mukisematta joka paikassa mukana. Katseli myös kiinnostuneena ultrausta ym. ihan sieltä alapäästä ja pääsipä todistamaan myös suolen tutkimusta kesken gynekäynnin.

[Talvityttö]

Komppaan kyllä edellisiä, todellakin mies kuuluu olla mukana Kukin toki tavallaan mutta omalle kohdalle en osaisi kuvitella tilannetta, että mieheni ei osallistuisi aina kun vain pystyy. Tulisi varmasti sanomista Välillä olen mennyt kierron perus uä-tutkimuksiin yksin jos ei sen kummempaa ole tapahtunut ja mies ei ole pystynyt ottamaan töistä vapaata mutta pääsääntöisesti käynnit ja erityisesti asioiden suunnittelukäynnit ja millään tavalla muuten merkitykselliset ollaan tehty yhdessä. Mies ei koe mun alapään näkemistä mitenkään vieraaksi, onhan tuo harvinaisen tuttu paikka Ei se nyt varmasti kivaa ole katsoa vaimoaan toimeenpiteen kohteena mutta helpommalla hän pääsee kuin minä! Ensimmäisen raskauden kaikki neuvolakäynnit, ultraäänet, valmennukset sun muut tehtiin yhdessä koska mitäpä se muutakaan on kuin yhteinen juttu. Tiesin tosin muita naisia, joiden miehet kävivät vain raskausajan ultraäänissä. Ja musta tuntuu, että haluan ja tarvitsen mieheni rinnalleni niin surussa kuin ilossa mitä näihin asioihin tulee. Ja hän ehdottomasti haluaakin olla mukana, jotta saa kaiken tiedon ensikäden kautta eikä ainoastaan minun kertomanani. Voi sitten kysyä myös jos jotain mieleen tulee.

 

Mitä tulee omaan intimiteetin menetykseen, kyllä se on jo mennyt aikoja sitten. Lapsettomuuspolilla olen ollut 2 vuotta ja sitä ennen kerran raskaana ja sitä ennen kokenut yhden kohdunulkoisen raskauden, johon kului paljon käyntejä, laparoskopia ja muutama päivä sairaalassa. En koe millään lailla vaivaannuttavaksi jos mukana on esimerkiksi opiskelijoita ja siten enemmän silmäpareja koska onhan se meidän kaikkien edun mukaista, että uudet tulevat ammattilaiset näkevät ja kokevat mahdollisimman paljon. Ei sitä enää osaa arastella tai ujostella intiimialueitaan, toki se kai kertoo jo jostain tottumuksesta... onhan ne hoidot ja tutkimukset tehtävä. 

 

En muuten tiennytkään, että punktioon saa miehen mukaan. Meillä alkaa eka IVF tammikuussa ja ei suunnittelukäynnillä ollut siitä mitään puhetta, enkä edes tiennyt että se on mahdollista. Onko tämä yleinen menettely vai sairaala/klinikkakohtaista? Olemme julkisella hoidoissa.

[Starre]

Mulla ei ole vielä itsellä kokemusta, mutta en kyllä ollut ajattellutkaan ettikö mies pääsisi mukaan punktioon? Tai siis että miksi ei pääsisi, kai nyt pääsee Minä ainakin odotan ja haluan että mies tulee mukaan toimenpiteen ajaksi

[Anni30]

Naistenklinikalla mies ainakin pääsee/saa tulla mukaan punktioon. Näin sanottiin meille suunnittelukäynnillä.

[Talvityttö]

Hyvä kuulla, kiitos teille! Ehdottomasti haluaisin miehen mukaan ja hän varmasti haluaisi myös tulla tueksi. Toivottavasti meidänkin sairaalassa on sama käytäntö.

[maiqu]

Tää on mielenkiintoinen aihe. Mua ehkä enemmän nykyään pelottaa se kipu. Kohdunulkoisen aikaan olin tosi kipeä kun tutkittiin ja kunnon kipulääkitystä en saanut. Nyt kun punktio on  edessä jo ehkä ensi kierrossa (jos on mitä punktoida), niin pelkään sitä kipua...

[Talvityttö]

maiqu, mullakin on ensi kierrossa punktio edessä ja ihan samanlaiset ajatukset kuin sinullakin. Pelottaahan se. Mutta olen hieman kysellyt täälläkin palstalla ja monet ovat sanoneet, ettei se ole ollut niin kamalaa kuin oli alunperin pelännyt. Yksilöllistähän se toki on. Mutta kipulääkettä annetaan tarpeen mukaan lisää. Itselläni kans kivuliaita kokemuksia ja toimenpiteitä takana pelottelemassa, mm. myös kohdunulkoinen. Voin kuvitella, että olen varmasti aika hermostunut ennen punktiota mutta ei auta muu mennä tulta päin. Itse ajattelin polilla puhua asiasta ennen toimenpidettä ja kysellä kunnolla kivunlievityksestä. 

[miipsu]

Minulla mies oli mukana ekassa pidemmässä ajassa jossa oli ultra. Aukkarissa kävin itse kesken työpäivän. Kun mennään pistosopetukseen, otan hänet mukaan, ja punktioon ehdottomasti. Jos ei joku aja ulos huoneesta, niin toki saa olla mukana, jos vain itse kestää. kun ei ole tällaista tehty ennen, vaikea tietysti vannoa.

[Maikki85]

Mies ei ole oikein sinut että kun käymme kunnallisella hoidoissa, on huone täynnä ihmisiä. Ja kaikkien kuullen pitäisi yksityisyysasioita kertoa.

Mutta ei siinä muuta ongelmaa ole. Alkukäynnin sisätutkimuksessa lääkäri pyysi miestä ulkopuolelle odottamaan.

Silloin aukkaria jännitin ihan hulluna ja mies oli valmis tulemaan kädestä pitäjäksi mutta rohkaistuin ja menin yksin.

Ei siis siksi että mua hävettää tms vaan että ennemmin sitten mukaan kun tulee isompia toimenpiteitä jos tarvitsen henkistä tukea.

 

Juttelimme ennen aloituskeskustelua mitä lekuri mahdollisesti kysyy ja käytiin vähän niitä läpi. Nää asiat on luonnollisia ja miehen on hyvä tietää missä mennään. Ja todellakin synnytykseen tulee mukaan

[taotao]

Meillä kans aloitetaan kohta puoleen Clomit. Olin viime viikolla HSSG:ssä. Toinen käynti polilla ja nyt mieskin oli mukana. Meilläkin kaikki on avointa, eikä häpeillä mitään. Mutta täytyy myöntää, että tuossa tutkimusta tehdessä oli hiukan kiusallista. Mies istuu sivussa ja näki kaiken, mun vaikeroimisenkin kun sattu. Ei ollu kauheen kiva . Ja loppujen lopuks meidän mielestä mies oli siellä ihan turhaan- pois töistä. Mulle ne siellä kokoajan puhui ja mua tutkittiin.

[elämänalku]

Koen olevani tässä asiassa outo.. En halua että mies on läsnä kun mun alapäätä ronkitaan. Se on muutenkin mulle vaikeaa niin että olis joku muukin tuijottamassa kuin lääkärin/hoitaja. Intiimi asioistakin puhuminen on meille molemmille vaikeaa. En usko että me voitais edes mennä mihinkään virallisiin hoitoihin.

[sarvis]

Mielenkiintoista lukea teidän tuntojanne. Meillä ei miehen kanssa ole mielestäni isompia estoja näiden asioiden suhteen. Olen itse terveydenhuoltoalalla ja ehkä vähän turhankin sinut erinäisten elintoimintojen kanssa, mies on enemmänkin herkkä mimosa ja kakoo, jos menee liian yksityiskohtaiseksi. Se oli yllätys, että miehestä oli tosi kiusallista olla mukana ekan raskauden varhaisultrassa, joka tehtiin emättimen kautta. Senpä takia en ole häntä ottanut mukaan myöskään muihin fertiliteettipuolen tutkimuksiin tai itse munasolupunktioon, vaan hän sai odotella kiltisti toipumishuoneen puolella. Pientä neulakammoakin kun miehellä on, niin punktiovehkeiden näkeminen ei ehkä olisi ollut viisasta.

Pidän gynekologista tutkimustakin varsin normaalina asiana, kun olen tosiaan alan ihminen ja ollut töissäkin tuossa samassa klinikassa, jossa meidän hoidot on. En siis osaa arastella sen kummemmin, hoitohenkilökunnalle se on vain työtä. Julkisella puolella ollaan oltu hoidoissa ja tutkimushuoneet on kyllä olleet mukavia; tilavia ja ultraäänihuoneet hämäriä. Punktiokin tehtiin niin, etten tuntenut olevani alasti, vaikka todellisuudessa olinkin kyllä ns. lettu levällään, tietysti, että toimenpide oli edes mahdollista suorittaa.

Mutta ymmärrän, että nämä tutkimukset voivat tuntua nöyryyttäviltä ja häpeällisiltä sekä epäreiluilta. Kyllähän siitä lapsenhankinnasta tietty romanttinen hohto katoaa, kun sitä ei tehdä satiinilakanoissa häämatkahotellissa, vaan kliinisesti lapsettomuusklinikan petrimaljalla. Mutta sellaista se on.