lauracea

Intimiteetin menetys lapsettomuustutkimuksissa/-hoidoissa

64 posts in this topic

Tuskin te haluatte, että hoitohenkilökunta pyytää näyttämään, että osaatte asianne :girl_wink: Mutta eikös se tavallaan ole myös hyvä asia ettei isännän vehkeitä ole ollut tarvetta tutkia? Mieheni sanoi, että vaikka se ei satu, niin oudolle tuntuu kyllä, etenkin kun vaimo on vieressä. Mut kai se menee samalle tuntuu kuin naisista, jonka sisuksia ronkitaan, tosin tiedäpä kenestäkään, jos saisi vaikka uusia kiksejä kotilääkäri-leikkeihin!

 

No hyi, menipäs tämä nyt..

Edited by alma-kaarina

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ööh, en ihan ymmärrä mitä haet (kun tuo lainauskaan ei osunut kohdalleen), mutta en toki mitään seksinäytöstä tarkoittanutkaan. Lähinnä ihmettelen sitä mistä hoitohenkilöstö päättelee miehelläni kaikki olevan kunnossa, kun häntä ei ole edes vilkaistu.

Ja itse asiassa kun miehelläni ei edes ole "kaikki kunnossa", koska hänellä on analysoitu teratozoospermia levia. Olisin kuvitellut, että tuota ja sen syytä olisi tutkittu vähän paremminkin.

Edited by Neferty

Share this post


Link to post
Share on other sites

No olipas lainaukset menny päin honkia, mut siis joo, tätä seksinäytöstä hain takaa. Pitänee vähän vielä opetella nuita lainauksia, vaikka naikkaripuolella sitä tuli harjoiteltua ja systeemihän on sama..

 

Kaipa on niin, että koska miehesi "vika" on löytynyt ennen päällisin puolin tutkintaa ja näytteen antaminen on onnistunut perinteisellä purkin kanssa treffaamalla, niin eivät koe tarpeelliseksi tutkia enempää. Who knows.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja itse asiassa kun miehelläni ei edes ole "kaikki kunnossa", koska hänellä on analysoitu teratozoospermia levia. Olisin kuvitellut, että tuota ja sen syytä olisi tutkittu vähän paremminkin.
Mä mietin ihan samaa, kun myöhemmässä vaiheessa kohju löytyi ja alustavasti sanottiin, että se on hyvinkin saattanut olla meillä syynä miehen ongelmiin. (Meillähän ongelma oli tosiaan määrässä, ei laadussa. En tiedä voiko joku korjattavissa oleva aiheuttaa laadullisiakin ongelmia.) MIKSI kukaan ei aiemmin ollut kiinnostunut siitä minkä takia tavara ei ollut kunnossa ja voisiko tuotannon korjaamiseksi ehkä tehdä jotain, sen sijaan että ohjataan suoraan hoitoihin?? Mutta selväähän se on. Jos yksityiseltä ohjattaisiin julkiselle hoidattamaan asiat kuntoon, menis niiden tulot siinä samalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä katsottiin heti ensimmäisellä kerralla sekä minun että miehen vehkeet. Minun vehkeitä sitten kurkitaankin pari kertaa kuussa, nyt taitaa tulla pieni tauko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jännä huomata, miten erilaisia mielipiteitä ihmisillä näistä asioista on. Meillä kaikki ihan alussa siinä mielessä, että lapsettomuustutkimukset on vasta aloitettu ja minun ei ole tarvinnut kuin kerran olla alapää paljaana lääkärin edessä. Sekin oli papa, jota multa ei oltu otettu koskaan ennen. Vaikkei se varsinaisesti lapsettomuuteen liitykään, niin otettiin ekalla käynnillä. Minä olisin ehdottomasti halunnut, että mies on vieressä henkisenä tukena, kun sitä tehtiin, mutta lääkäri käski sen odottamaan käytävälle. Ei mua ujostuta tai vaivaannuta ollenkaan näistäkään asioista puhuminen miehen kanssa/kuullen. Tietääkin mun kuukautisista about kaiken yms. Tuntuu kummastakin luonnolliselta näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä asiassakin voi lohduttautua sillä, että jos päätyy raskaaksi asti ja haluaa miehen mukaan lääkäreihin / synnytykseen, niin siinä menee se viimeinenkin intimiteetti. Sillä en osannut olla tästä asiasta yhtään huolissani, vaikka tietysti se alkuun tuntui vähän friikiltä. Parisuhde kuitenkin syventyi lapsenhankintaprosessissa, eikä mitenkään sen enempää häiriintynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi kaikki tuntui oudolta. Jokainen lääkärikäynti vaati itsensä tsemppausta. Julkisella puolella tuli ensimmäinen mieslääkäri ja meinasin pyörtyä mutta mieslääkäri oli yllättävän mukava ja oikeiastaan julkisen puolen lääkäreistä kaikkein kivoin. Aluksi myös mieheni läsnäolo toimenpiteissä tuntui omituiselta mutta varsinkin punktiossa on hyvä kun on mies mukana. Näkee mihin kaikkeen nainen joutuu. Miehen olisi oikeastaan hyvä olla joka kerta mukana, jotta näkisi koko prosessin, jonka nainen joutuu käymään läpi mutta käytännössä vaikea toteuttaa. Nykyään ultrat ja muut menee jo ihan rutiinilla, eikä niihin kiinnitä erityistä huomiota. :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on ollut koko ajan ihan luonnollista ja oikeastaan itsestään selvää, että mies on mukana varsinkin klinikalla käydessä ja toimenpiteissä. Onpahan tuo pakostikin ollut tietoinen myös menkkojen ajankohdasta ja muusta niihin liittyvästä. Ja onhan se ihan kiva, että isäkin on paikalla, kun lapsi saa alkunsa... :girl_wink: Nii, ja olipa nyt viime kerralla tuleva isosiskokin paikalla, kun lasta laitettiin alulle... ^_^

 

Seurantaultrissa olen käynyt yksin, mutta mies olisi varmasti tullut mukaan, jos olisin sitä pyytänyt. En vaan nähnyt (eikä mieskään) sille mitään tarvetta, koska silloinhan ei sinänsä tapahtunut mitään. Soittaa kyllä piti aina heti tutkimuksen jälkeen, että missä mennään.

 

Laskin, että tämän raskauden alkuun saamisen ja itse raskauden aikana olen levittellyt jalkojani lääkärille 8 kertaa. Nyt on siis meneillään 18. raskausviikko. Ensimmäisen kohdalla kokonaismäärään voi varmaan lisätä vielä pari tuon luvun päälle sekä synnytyksen. Jalkoja on siis levitelty vieraille miehille niin paljon, ettei se vaan yksinkertasesti tunnu enää missään eikä miltään.

 

Tää on nyt ihan OT, mutta mostain syystä nuo gynet, joilla mä olen käynyt, on sellasia "kuudenkympin ja kuoleman välissä" -ikäisiä miehiä. Hoidoissa käyvän kaverin kanssa siitä oli kerran puhetta, että miksiköhän ne on aina niin vanhoja. Kaverin mies siihen vaan totesi, että ehkä se on kuitenkin parempi kuin se, että gyne olisi joku 30-vuotias ihanuus. Ihan hyvä pointti kyllä. Siinä voisi kyllä jo oikeasti alkaa punastuttaa... :blush:

Edited by Manla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan lapsettomuuden hoidossa vasta alkuvaiheessa, mutta gynellä on PCO-taustan takia saanut juosta vuosikausia enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Siksi kai suhtaudun aika luontevasti kaikkeen siihen, mihin vastaanotolla käydessään joutuu, eli riisumiseen ja ronkkimiseen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että minusta iäkkäämmät miesgynet ovat olleet kaikkein parhaita. He suorastaan huokuvat luotettavuutta ja tietävät mitä tekevät ynnä osaavat erittäin asiantuntevasti selostaa kaiken. Intimiteetti siis säilyy mielestäni normaalilla gynekäynnillä oikeinkin hyvin. Lääkärin on pakko kysellä ja tutkia jotta pystyy auttamaan. Eri asia on jos esim vastaanottohuoneeseen tunkee kutsumattomia vieraita kun potilas makaa tutkimuspöydällä tai jotain muuta ikävää sattuu. Mieheni on kerran ollut mukana gynekäynnillä kun aloittelimme ensimmäistä kertaa lapsettomuuden tutkimista. Ajattelin, että hänen on järkevää seurata ultrausta ja olla vastaanotolla mukana, jotta hänkin saa mahdollisimman oikeaa tietoa ja voi halutessaan esittää lisäkysymyksiä. Itse en kuitenkaan olisi vastaanotolta lähtiessä muistanut läheskään kaikkea. Kun siemennestetutkimuksen tulokset tulivat, avasimme kuoren yhdessä.

Sen sijaan intimiteettisuojani koki kolauksen, kun kävin otattamassa lääkärin määräämät labrat eräässä yksityisessä laboratoriossa. Laboratorionhoitaja oikein madalsi ääntään (vaikka huoneessa ei ollut muita kuin hän ja minä) ja kysyi, otetaanko nämä kokeet lapsettomuuden tutkimista varten. Vastasin joo ja hän sitten siihen, että niin hän vähän ajattelikin. En vain ymmärrä miten tieto häneen vaikutti, hänen työtäänhän on käsittääkseni vain ottaa näytteitä ja lähettää ne eteenpäin. Kun verinäytteet oli otettu ja vuorossa oli pissanäyte, hän antoi kyllä purkin käteeni jo näytteenottohuoneessa ja näytti mihin saakka pissaa pitäisi tulla, mutta katsoi oikeudekseen käytävällä kailottaa että "tässä näytteessä ei sitten tarvitse sen kummemmin pestä". Muita asiakkaita käytävällä ei juuri silloin ollut mutta useampi henkilökunnan edustaja kuitenkin. Tuon koin jotenkin nöyryyttävänä. Vastustan ehdottomasti kaikkea mahdollista vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tiedon vaihtoa käytävällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on takana vasta kaksi lääkärikäyntiä ja kolmas todennäköisesti tuloillaan.

 

Ensimmäisellä kerralla, jolloin kävimme TK-lääkärillä mies lähti huoneesta papakokeen oton ajaksi. Itse ehdotin miehelle sitä, kun arvelin hänen vaivautuvan paikalla olosta.

Toinen kerta oli polilla. Lääkäri halusi tehdä tutkimuksen ja ultran. Meinasi ensin ehdottaa, että mies voi lähteä, kunnes totesikin että ei suotta lähtisikään vaan istuisi tuolille katsomaan monitorista ultran tuloksia. Nätisti se siinä napotti, enkä edes sen kummemmin asiaa ajatellut makoillessani lääkärin, opiskelijan ja kätilön edessä haarat levällä (enemmän keskityin omaan inhotusolooni, en ole koskaan tykännyt käydä lekurilla levityksessä). Hieman naureskelin lähdettyämme, että oliko mukava katsella kun nuori opiskelijatyttö ultrasi sisältä :D

 

Nyt kunhan menkat alkaa, pitäisi varata aika aukkariin. Just tänään sanoin miehelle, että hän saa sitten olla siellä mukana koska pelkään sitä toimenpidettä.

 

Näitä ennen olin aina miettinyt, että mitenhän sitten joskus se synnytys. Mitäs jos satun paskomaan/kusemaan kesken kaiken ja mies on paikalla? :D Tai jos satunkin synnytyksessä repeämään niin pahasti että menetän pidätyskyvyn? Noh, nyt sekin saa paksuunnuttaa nahkaansa näkemällä ja kokemalla tämän kaiken :) Kyllä hänen on kyettävä elämään myös minun eritteiden kanssa.

 

Yksi syy miehen mukana oloon on myös se, että koska olemme tässä yhdessä niin hän saa myös nähdä mitä joudun kokemaan tämän kaiken eteen. Hän kun on selvinnyt pelkällä treffillä kupin kanssa oman kodin vessassa. Eli hänen vehkeitä ei ole edes vilkaistu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen kysymys, ja aloittajan kanta oli täysin ymmärrettävä. Mun mielestä tällaisissa asioissa pariskunnilla pitäisi olla olemassa optio tuoda esille tuntemukset miten haluaa tällaisten intimiteettiasian toteutuvan. Se voi olla hyvinkin tärkeää joillekin.

 

Kun me olimme mieheni kanssa julkisella puolella ensikäynnillä, niin minulle tehtiin samalla reissulla ihan ennalta arvaamatta alapään tutkimus tunnustellen ja ultraten sekä myös peräaukon kautta tunnusteltiin gynekologisten elinten suuntaa. Mies oli vieressä ja häntä haastateltiin samanaikaisesti. (Hänen ei ole tarvinnut missään vaiheessa myöskään riisua housuja klinikalla, kuten jotkut muutkin kirjoittivat.) Itse en pitänyt pahana tätä tilannetta, olisin ehkä muuten älähtänyt tai ehdottanut että voisiko miehen laittaa tutkimuksen ajaksi ulkopuolelle. Ajatteluni painottuu tuollaisissa asioissa muutenkin lähinnä oman sietokykyni tarkkailuun... Mielestäni on jotenkin mukava jakaa lapsettomuustutkimukset tuolla tavoin, että kun miehelleni ei moisia sisätutkimuksia edes tehdä niin ainakin hän on päässyt osalliseksi minun tutkimuksiani - tuntuu silloin jotenkin konkreettisemmalta että käymme hoidoissa yhdessä.

 

Tietysti olisi ollut hatunnoston arvoista toimintaa henkilökunnalta kysellä ennakkoon miten toivoisimme toimittavan intiimitutkimuksien aikana, mutta meidän tapauksessa tämä meni näinkin ihan mukavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni sanoi, että vaikka se ei satu, niin oudolle tuntuu kyllä, etenkin kun vaimo on vieressä.

 

Niinpä niin, miksi meistä naisista ei tuntuisi aivan samalta?! Minulle kaikki omat gynekäynnit yms. tutkimukset ovat aivan ok kun olen kahden lekurin kanssa, ja toisaalta sitten kerron kyllä kaikenlaista intiimiä miehelle kotona. Mutta jos minun pitäisi olla vieraan ihmisen sorkittavana kun mies katsoo vierestä, se voisi olla inhottavaa. Ja sen verran miestä tunnen, että tuskin hänkään haluaisi olla paikalla. En millään lailla koe, että tarvitsisin tällaisissa käytännöllisissä asioissa miehen läsnäoloa.

 

Ei varmaan tarvitse lisätä, että jos synnytykseen asti joskus päästään, inhottaa ajatus että mies on vieressä katsomassa kun minä tuskailen avuttomana jalat levällään. Ainakaan hänellä ei olisi mitään asiaa siinä tilanteessa mennä töllistelemään jalkoväliä kun lapsi syntyy vaan pysyä pääpuolessa minun kanssani. Vetelisin varmaan turpiin miestä, jos hän vieläpä tunkisi sinne kameran kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme vasta alussa, ensimmäinen IVF-hoito meneillään. Mutta siis ujo en ole, mutta ei tullut pieneen mieleenkään, etä mieheni olisi ollut vieressä kun papa otettiin ekalla kerralla. En voi käsittää miksi mieheni pitäisi olla siinä katselemassa, kädestäpitelyä en kaipaa. Se olisi hyvin outoa minun maailmassani.

 

Jälkeenpäin kun luin tätä niin sanoin miehelle, et joillakuilla ne on mukana toimenpiteissä ne miehet. Oli mies sitten vaan, että juu henkilökunta oli hieman ollut ihmeissään, että jäikö puoliso vielä sinne ja mitä sinä teet täällä aulassa. :-D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei haittaa, mies on hoitsu joten nähnyt muidenkin toosia kuin vaimonsa, joten se on pikkujuttu. Lisäksi miehen ammatista on hyötyä muutenkin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon juossu gynellä jo ennen miestä ja näitä lapsettomuusjuttuja, enkä jotenki osannu ees ajatella, etteikö mies ois ollu mukana. Aukkarissa mies oli hyvä tuki, kun se sattui niin paljon, että itkin siinä pöydällä. Tosin se kätilö tais lohduttaa enemmän, kun mies oli vähän järkyttyny mun kivuista. Tais olla toinen käynti, kun se aukkari tehtiin.

Nyt mies on mukana, kun tehdään toimenpiteitä tai on muuten pakolllinen yhteiskäynti. Jos on joku pelkkä seurantaultra, käyn yksin. Helpompaa niin, ettei tarvi molempien tulla kaukas omista suunnista työpaikoilta kesken päivää. Jos oltas töissä samalka paikkakunnalla, käytäis varmaan yhessä. Käytännön syistä siis :)

 

Meilläkään ei oo miestä tutkittu spetmanäytettä lukuunottamatta. Vaikka onkin se teratozoospermia (tulikohan oikein) lievänä, mutta sillä pitäis silti saaha lapsia aikaan, eikai oo syytä tutkia enempää.

 

Onhan tää kaikki jotenki nöyryyttävää, kertoa kaikki mahdollinen lääkäreille. Ja joka kerta pitää jalkoja levitellä. Se ei kyllä enää tunnu missään, kun oon tosiaan juosdu gynellä varmaan 6 vuotta, reilu 3 niistä lapsettomuushoidoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsehän tajusin tämän asian paremmin vasta kun viimeksi kävimme vastaanotolla ja tällä kertaa siis olimme hakemassa lähetettä hoitoihin. Noh, siinähän tietysti sitten myös tutkittiin ja mies jäi kyllä samaan huoneeseen, istui tutkimuspyödästä vähän takavasemmalle, ettei nähnyt niin suoraan mitä lääkäri touhusi. Ja huomasin että mies kohteliaasti katsoi pois kun lääkäri aloitti, käänsi katseensa takas vasta kun keskittyminen oli ultrakuvassa siinä koneen näytöllä.

 

Suoraan sanottuna mulle ei aluksi tullut mieleenkään, että miestä voisi moinen häiritä, yhdessähän tässä lasta yritetään. Ensimmäinen (yleis)lääkäri ihmetteli kun toin miehen mukaan vastaanotolle, kun tuonne gynelle hain lähetettä, ja gynekin hetken katsahti kun mies nousi myös tullakseen huoneeseen. Totesin vain, että yhdessä me tässä lasta toivomme.

 

Minä todellakin toivon, että lapsen/lapsia saamme ja kun (jossittelut pois, eikös?) synnytyksen aika koitaa, todellakin haluan miehen paikalle, niin parempi kai se on miehen totutella olemaan paikalla jonkun pienen ultran aikana, jos aikoo selvitä tajuissaan synnytyksestä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseäni on suunnattomasti huvittanut mieheni reaktiot lääkärikäynneillä. Viime kerrallakin hän haöusi olla verhon takana kun lääkäri ultrasi munasarjani. Kun tulin pois hoitopöydältä mieheni helahti ihan punaiseksi, taisi olla kiusallista vaikka hän ei mitään nähnytkään :))

 

Noin yleisesti itse suhtaudun gyne käynteihin hyvin enkä ahdistu tutkimuksista. Se on kuitenkin heidän työtään tutkia näitä asioita ja lääkärit ovat tehneet varmaan satoja ellei tuhansia sisätutkimuksia uransa aikana, joten heille se on peruskauraa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä varoittelin miestä ennen ensikäyntiä siitä miten lääkäri mua tutkii ja sanoin että menee oma-aloitteisesti sitten käytävään odottamaan jos sitä ei halua nähdä. Mies oli sitä mieltä että todellakin menee! :D

 

Mutta meillä lääkäri sitten ihan pyysi miehen poistumaan mun tutkimisen ajaksi. Mulle olisi ollut ihan sama onko mies siinä vai ei. Eikä muutenkaan ensikäynnillä tullut mitään sellaista että meille kummallekkaan olisi tullut vaivautunut olo tms.

 

Ensikäynti on tähän mennessä ainut kerta kun ollaan oltu yhdessä klinikalla, muuten mä olenkin käynyt yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei oo mitää vaivautumisia ollu tän asian suhteen. Meidän sairaalassa tosin on typerästi se tutkimuspöytä niin päin että mun alapää on suoraan ollut sinne päin missä mies on istunut pöydän vieressä, oon vaan sanonut sille että kattot sitte muualle!  :grin:

Eniten mua on harmittanu, että mies ei ollut mukana munasarjojen aukiolotutkimuksessa, siinä olisin kyllä tarvinnut jonku mun vierelle jota puristaa kädestä.. Jos olisin tienny, että se sattuu niin paljo, olisin kyllä ottanut miehen mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseä ihmetytti ku aukkariin mentäessä lääkäri kysy mieheltä että haluaako pysyä huoneessa. Mutta kai se sit voi olla jollekki kiusallista...Mies sit vastas et taitaa olla mun toive et pysyy huoneessa :) Ite kyl ajattelen et kyl se mies on nähny musta joka kolon ettei tarvi peitellä :D mut on se mies kyl siirtyny aina siihen mun vierelle pois aitiopaikoilta :D mut ihan mielellään ottaisin vaikka aina miehen mukaan mutta normi ultraulsessa vähän turhaahan se sinne tulis..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on tosi outoa, että jotkut ei halua miestä mukaan punktioon. En ymmärrä, että miksi..  :girl_impossible: Kuitenki yhteisestä jutusta kyse.

Vai onko kyse sitte vaan niin herkistä miehistä, jotka saattaisivat pyörtyä sinne.  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en koe asiaa vaivalloisena, tuleehan mies (ja on tullut) alkuraskauden ultraankin mukaan joka tehdään alateitse. Istui vieressä myös papassa samalla kun ultrattiin, ei se kestänyt kuin minuutin. Toki ymmärrän että jotkut voi kokea inhottavana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma kanta kyllä on, että vähintä mitä mies voi tehdä, on istua siinä vierellä. Haukkuisin miehen pataluhaksi ja lapselliseksi jos haluaisi oma-aloitteisesti luikkia käytävään oottelemaan. Anteeks terävä ilmaisuni, mutta oon erittäin jyrkkä tämän asian suhteen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma kanta kyllä on, että vähintä mitä mies voi tehdä, on istua siinä vierellä. Haukkuisin miehen pataluhaksi ja lapselliseksi jos haluaisi oma-aloitteisesti luikkia käytävään oottelemaan. Anteeks terävä ilmaisuni, mutta oon erittäin jyrkkä tämän asian suhteen ;)

Peukku :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now