Sign in to follow this  
Followers 0
Sugar

Nimiäisten ohjelmarunko?

48 posts in this topic

Meillä oli kans nimenanto- ja siunausjuhla, koska oon helluntailainen enkä kuulu kirkkoon. (tästäkös appikset veti herneen nenään, lapsihan kuuluu kastaa :girl_haha: ). No, juhlat pidettiin sit loppujenlopuksi appiksilla. meillä ohjelma oli hyvin vapaa ja rento, ja meni suunnilleen näin:

 

Tervetulotoivotus (minä)

Herra kädelläsi äidin ja mieheni kitaralla säestämänä yhteislauluna

Anoppi lausui runon

Pastori (myös tätini mies) piti puheen joss nimi paljastettiin, jonka jälkeen

Herran siunaus, lapsi pastorin sylissä

Minun ja mieheni esittämä, lapselle kirjoitettu laulu

Kahvittelua ja vapaata seurustelua

 

Koko juhlaan meni noin nelisen tuntia. Vieraina oli vain mummit ja kummit, eli meitä oli noin 25. :)

 

mitään virallisia kummeja tai haltiakummeja lapsella ei ole, mutta olen pyytänyt rakasta siskoani "läheiseksi aikuiseksi", joka periaatteessa huolehtii samoista tehtävistä, mitkä kummille kuuluvat, eli johdattaa uskontiellä, on läsnä kasvussa, kehityksessä, arjessa ja juhlassa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pidettiin nimiäiset ihan vuokratussa tilassa pitopalvelun kera (miehen sukulaiset halusi välttämättä maksaa ;)), koska meidän kaksioon ei vaan olis mahtunut kaikki. Itseasiassa me laitettiin kutsuihin, että tervetuloa X:n vauvajuhliin, koska X eli kutsumanimi me oli jo paljastettu vähän syntymän jälkeen ja jäljelle jäi enää 2 nimeä salaisiksi ja nämä juhlat olivat enemmänkin just vauvan tervetuloa maailmaan -juhlat :)

 

Vieraita oli n.30kpl, ihan vaan lähimpiä sukulaisia ja pari kaveria. Tarjolla oli kakkukahvit ja aikaa juhlintaan oli varattu 3h muistaakseni. Me haluttiin antaa vieraille paljon aikaa seurustella keskenään, koska tää oli vasta toinen kerta kun meidän suvut kohtasi toisensa. Ohjelmavalintaa helpotti myös se, että me ei tykätä puheista, runoista eikä yhteislaulusta :girl_haha: Miehen serkkua tyrkytettiin että "se vois esittää jotain kun osaa niin hienosti soittaa/laulaa", mutta ei paljon napannut tuollainen, että joku laitettaisiin velvollisuudesta esiintymään.

 

 

Pojalla oli päällään tällainen tosi hauska Tinysuit (trikoohaalari):

 

medium.jpg

 

 

Tässä meidän ohjelma kaikessa minimaalisuudessaan:

 

-Aluksi toivotettiin kaikki tervetulleeksi ja käskettiin käydä kakkupöydän kimppuun.

 

-Nimiarvausleikki: Olimme leikanneet pahvista vauvan kaikkien nimien kirjaimet x3 eli pöydittäin jaettiin ihmiset kolmeen eri ryhmään, joissa sitten saivat koittaa kirjaimista yhdessä keksiä oikean nimiyhdistelmän. Etunimen siis tiesivät jo, joten se vähän helpotti. Tosi hyvin onnistui leikki ja lapsivieraat olivat tosi innoissaan :grin:

 

-Lisää kahvittelua ja sen lomassa jossain vaiheessa ilmoitimme, että nyt voitaisiin ottaa perhepotretteja, kun poitsu oli pienen hetken hereillä. Muuten nukkui koko ajan, vaikka kiersi sylistä toiseen!

 

-Laitettiin kiertämään Pro Seremonioiden nimenantotodistus, jonka kaikki allekirjoittivat.

 

 

Ai niin, haltijakummi (toinen ei päässyt paikalle) me esiteltiin vieraille jo siinä ihan alussa, kun hän oli tullut hyvissä ajoin paikalle ja seisoskeli siinä meidän ja vauvan kanssa. Kätevästi meni esittely siitä samalla :) Kummeille annoimme Pro Seremonioiden kummitodistukset kansioiden kera.

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Kärpänen, ehkä se sitten on tuo Pieni tytön tylleröinen, kun sen kaikki ainakin osaa. Laittamasi runo luettiin pojan nimiäisissä, joten sitä on jo käytetty :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo Pieni tytön tylleröinen on ihana valinta tytölle, ja musta aika samanhenkinen kuin Ihme ja kumma. :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset sujuivat hienosti ja kerronpa vielä meidän nimiäisten ohjelmarungosta, jos siitä olisi apuja jollekin nimiäisiä miettivälle :)

 

- miehen pitämä tervetuliaispuhe

- yhteislaulu (Pieni tytön tylleröinen)

- nimen kertominen

- kummien esittely, jonka jälkeen yksi kummeista sytytti kummikynttilän ja toinen luki Pro-Seremonioilta tilatun kummitodistuksen

- Pro-Seremonioilta tilatun isoveljen todistuksen luku (mies luki, haluttiin huomioida myös isoveli juhlassa)

- isovanhempien todistukset, molemmat isovanhemmat lukivat omat todistuksensa

- lopuksi kuunneltiin Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen ja juotiin samalla kuohuviinimaljat

- kahvittelua ja valokuvausta

 

Virallinen osuus kesti n. 15 minuuttia ja juhlaa kehuttiin kovasti herkäksi ja liikuttavaksi :lipsrsealed: Lisäksi kirjoitin nimistä hieman taustatietoa ja laitoin tekstin kehyksiin, joka oli kahvipöydässä sitten virallisen osuuden jälkeen nähtävillä :)

Edited by linnea78

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun oli tarkoitus tulla nimijuhlan jälkeen kertomaan siitä, mutta olen näköjään unohtanut. :)

 

meillä oli lapsen nimijuhla (ei tykätä sanasta nimiäiset, sen takia meillä vietettiin nimijuhlaa) tammikuussa kotona. vieraita oli kymmenen (kaikki eivät ikävä kyllä päässeet paikalle). ensin kuunneltiin annika eklundin kappale niin pieni, jonka aikana ainakin minä ja yksi kummeista pidättelimme itkua ja molempien mummujen nähtiin pyyhkivän silmiään. :D sen jälkeen kerroin kaikista kolmesta nimestä hieman taustaa ja paljastin ne yksi kerrallaan, aloittaen kolmannesta nimestä. kun koko nimi oli kerrottu, nostettiin malja lapselle ja hienolle nimelle. :) sen jälkeen yksi kummeista luki kummitodistuksen (sen, missä on kaikkien nimet) ja sen jälkeen kahviteltiin. ja tietysti ihasteltiin lasta. :) tilaisuus oli tosi kiva ja rento, ihan meidän näköinen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kuuluta miehen kanssa kirkkoon eli nimiäiset oli. Karsittiin kaikki kirkkomenot pois eli ei kummeja, kastemekkoja, maljoja tai virsiä. Ohjelmasta. Ei oikein olla laulumiehiä ja leikittäjiksi meistä ei ollut kummastakaan (vaikka tykätään hassutella ja huumorintajukin on kohdallaan niin ei haluttu tehdä mitään väkinäistä tai ei meidännäköistä) joten oli hieman hankala keksiä varsinaista ohjelmaa. Lopulta se luonnistui jokseenkin näin...

 

Runko:

 

-Vieraat pöytään istumaan ja toivotettiin miehen ja pojan kanssa kaikki tervetulleeksi.

- Olin ostanut paksukantisen tyhjäsivuisen luonnoslehtiön johon olin liimaillut kuvia pojasta

ja meidän arjesta ja liimaillut sivut täyteen kiiltäviä tähtiä. Ensimmäisellä sivulla oli runo jonka kaappasin täältä

aiemmasta ketjusta : Kun on oikein pieni. Tervetulopuheen loppuun lausuin sen kummempia selittelemättä tuon runon.

Meillä kävi sellainen tuuri tuon runon kanssa että pojan nimi rimmasi viimeisen säkeen kanssa niinpä runon viimeinen säe meni

tyyliin näin:

 

"Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni....Niinkuin meidän Niko Oskari Sievi."

 

Ja sitten malja :lipsrsealed:

 

- Minulla oli mukana samat stabilon tussit joilla olin kirjaan jo aikaisemmin runoillut ja annoin ne, sekä kirjan

kiertämään sukulaisten keskelle. Kirjaan sai valokuvien keskelle kirjoittaa terveisiä vauvalle, runoja tai ns. aikakapseleita eli tulevaisuuden

näkymiä. ELi oikeiastaan mitä tahansa ja piirtää sai myös. Jos olisin ollut kaukaa viisas olisin voinut mainostaa kirjaa aikaisemmin niin

kaikki olisivat osanneet hieman varautua ja tuoda vaikka valokuvan tai suosikkirunon. Lopuksi pyysin kaikkia kirjaan kirjottaneita laittamaan

alle nimensä lisäksi myös mitä sukua he ovat vauvalle.

 

- Sitten olin jo aikaisemmin ilmoittanut että puheita saa pitää ja lauluja esittää jos niitä löytyy.

Lopuksi olikin muutama puhe ja yksi laulu. Puheet ja laulukin liimattiin vieraskirjaan talteen :)

 

Sitten laitettiin taustalle musiikki päälle ja syötiin ja juotiin sekä odoteltiin sankaria päiväunilta.

Oikein mukavaa oli :) Yritin käydä istumassa jokaisessa seurueessa ja kysellä kuulumisia ja kertomassa omia.

 

Yksi asia minkä olisin myös tehnyt toisin olisi että olisimme voineet mieheni kanssa lisätä puheeseen sen miksi valitsimme

lapselle juuri kyseisen nimen. SItä nimittäin jälkikäteen kyseltiin kovasti.

 

Oltiin vielä ripoteltu pojasta kehystettyjä kuvia ympäri juhlasalia niistäkin riitti kysymyksiä.

Vierailta tuli oikein hyvää palautetta viihtyisistä juhlista ja tuli muutenkin ihan meidän näköiset pippalot.

Edited by Nomy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei meillä ollut mitään kummempaa ohjelmaa. Alkuun paljastettiin nimi, ja juotiin alkumaljat. Sen jälkeen vapaata kahvittelua ja kakkua ym.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä ihan sama. Oli todella mukavat ja lämminhenkiset juhlat molemmilla kerroilla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva oli lukea näitä kokemuksia. Meillä vietetään parin viikon päästä nimijuhlaa ja yritän muistaa tulla sitten kirjoittamaan tänne miten meidän juhlat sujui...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei nyt menkääs muualle vääntämään tuosta aiheesta, millä ei ole mitään tekemistä nimiäisjuhlan ohjelmarungon kanssa!

 

 

 

Meillä ei tule varsinaisesti nimiäiset vaan jotain tyyliin "vauvan esittely suvulle / tervetuloa maailmaan" -juhla.

Ideoita otetaan vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkkoon kuulumisesta/kuulumattomuudesta, uskosta ja lapsen päätäntävallasta on nyt eriytetty täältä omaksi ketjukseen. Sijoitin ketjun Yleistä keskustelua foorumin aihepiiristä. Siellä voi jatkaa tästä ihan mielenkiintoisesta aiheesta ja täällä keskittyä nimiäisten järjestämiseen liittyviin asioihin.

 

- mode

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen jo paljastanut nimen jo ennen lapsen syntymää. En ollut varma miten juhlien kanssa käy, joten en viitsi pantata nimeä. Sitä paitsi lapsi tarvitsee heti henkkarit, että pääsee matkaamaan.

 

Siskoni häitä juhlitaan alkukesästä ja vastasyntynyt pääsee heti siellä esittäytymään suvulle. Jos siis vain niin minun kuin lapsen vointi juhlimisen sallii. Silti olen ajatellut, että olisi kiva järjestää joku epävirallinen, pieni yhteenkokoontuminen kaikille niille, jotka haluavat osallistua (siis Suomen sukulaisilleni ja ystävilleni). En todennäköisesti ole järjestämässä sukulaissynttäreitä joka vuosi. Vaikka siis kahvittelu lienee tärkein ohjelma, niin mukava olisi jokin pieni ohjelmanumero olla, niin että juhlavieraat kokoontuvat yhteen. Mutta siis nimen paljastus se ei voi olla, koska nimi on jo kaikkien tiedossa.

 

Kaipa sitä joku pieni juhlistaminen pitänee sitten miehen maassakin järjestää.

Edited by Kurukulla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kuuluta kirkkoon, ja ollaan päätetty että nimiäiset pidetään. Nyt mietin että pidetäänkö niitäkään.

Mun puolen suvulla ei ole koskaan ollut isoja ristiäisiä kenelläkään, esim yhdenkään serkun lapsen ristiäisissä en ole ollut, ja serkut lasken läheisimpiin sukulaisiini sisarusten puuttuessa. Joten sellaisia ei odoteta varmasti multakaan.

Miehen puolella taas olen ollut esim miehen veljen vanhimman lapsen ensimmäisen lapsen ristiäisissä (tavallaan kaukainen henkilö myös miehelleni). Miehen vanhempien puolella on todella vanhanaikaiset käsitykset ristiäisten ja häiden suhteen (tapauskovaisia). Tämä ei meihin millään tapaa vaikuta, papin aamenella ei menty naimisiinkaan, vaan ollaan tehty aina niin kuin itse ollaan haluttu.Tuomarin lupa kun ei ole oikeaa naimisissa olemista ja kastamaton lapsi joutuu helvettiin, sanoi appiukko. Kunhan taustoja kerron.

Kumpikaan meistä ei halua isoja juhlia, tai ei ehkä juhlia ollenkaan. Mun vanhemmille se käy, kun tiedän kuitenkin että jollain tapaa lapsen syntymää juhlistetaan kuitenkin. Ei mitenkään ihmeellisesti, mutta ehkä olemalla yhdessä mökillä ja syömällä hyvin, jollain lahjalla tulevat minun vanhemmat muistavat kuitenkin, tähän kokoonpanoon lasken omat vanhempani ja kummini, siis 4 henkilöä.

Miehen vanhemmat ja muut sukulaiset taas asuvat toisessa kaupungissa, enkä halua alkaa järjestämään mitään isompia juhlia ja majoittamaan heitä tänne. Miehen sisko ainakin tietää ettei ristiäisiä tule, mutten hänenkään usko ymmärtävän, ettei välttämättä tule mitään juhlia, kun hän sanoi että vaikka pidetäänkin nimiäiset niin niin mun  äidille saattaisi olla tärkeää käyttää mun kastemekkoa, jota ei enää ole olemassa/oli lainamekko. Ei ole siis tärkeää mun äidille.

Ideaali nimiäisistä olisi ehkä sellainen, että omien vanhempieni kanssa oltaisiin mökillä jonne tulisi meidän lapsen "kummit" (3kpl) ja lähimmät muut ystävät (max 6hlö), voisi grillata ja saunoa ja uida, jos siinä vaiheessa vuotta (syyskuu?) on vielä hyvät ilmat. Mutta täysin ilman mitään kaavaa tai asiaan kuuluvaa juhlallisuutta.

Onko tällaiset nimiäiset?

Ja voiko noin tehdä? Siis ajatellen että kun ei juhlia pidetä, niin jättää sitten kutsumatta miehen vanhempia ja muita sukulaisia paikalle? Miehelle se käy, mulle käy paremmin kuin hyvin, mutta..

En mä tiedä miksi tästä teen ongelmaa, kun sitä ei ole. Mua ei kiinnosta mitä anoppi ajattelee tällaisesta, vaikka tiedänkin että se varmaan odottaa kuin kuuta nousevaa jotain perinteistä, vaikka meiltä sitä missään muussakaan yhteydessä on turha odottaa. Enkä kyllä koko henkilöä mielelläni tänne edes ottaisi..

Ehkä en vaan halua kuunnella ohjeita sieltä suunnasta kuinka kuuluisi tehdä. Toisaalta ei haittaa vaikka joku tästä sieltä suunnasta suuttuisikin. 

Vaihtoehdot tuntuu tällä hetkellä siltä, että joko ei mitään "juhlia" tai sitten noi meille läheisten ihmisten kanssa "juhlistaminen" kuten yllä kirjoitin.

Onko mielipiteitä tilanteeseen? Onko ok tehdä niin kuin itse halutaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta kuulostaa tosi mukavilta tuollaiset "nimiäiset" kuin Sama vieras suunnittelet, mutta vähän kyllä jäisi hiertämään se, että miehen sukulaiset olisi noin täysin sivuutettu että ei edes kysytä, haluaisivatko osallistua ei-juhlamenoilla kuorrutettuihin nimiäisiin. Voisiko tuolla miehen suvun kotikaupungissa käydä esimerkiksi jonkinlaisilla epävirallisilla vauvanesittelykahveilla, etteivät he jäisi kokonaan ilman huomiota? Kun kuitenkin jossain tekemisissä olette miehen sukulaisten kanssa, niin jäisi heillekin sitten positiivinen mielikuva teidän vauvasta ja että ovat päässeet juhlistamaan jotenkin vauvan elämän alkutaivalta. 

 

Itse siis näkisin, että en ehdoin tahdoin yrittäisi lyödä kiilaa siihen vauvan ja miehen suvun väliin. Tietty en tunne teidän sukuja ja välejä muutenkaan, eli ehkä sitä ei teillä koettaisi yhtä pahaksi tempuksi kuin meillä.

Muuten ne varsinaiset juhlat laittaisin kyllä juuri kuin itse haluaisin, siis ei mitään kastemekkoja ja kyllä juhlat mökillä, jos ne tuntuvat teistä parhaalta. 

 

(Taustana tässä, että nimiäiset tulossa meillekin, ja omat vanhempani ovat etukäteen uhkailleet skippaavansa juhlat kun kastetta ei tule - ymmärrän siis hyvin sen ärtymyksen kun toiset arvostelevat kovalla kädellä omaa valintaa. Ehkä ne ärtymyksen tunteet ehtii kuitenkin puolin ja toisin vielä laantua? Itse tosin arvotan tässä tärkeimmäksi sen, että vauvalla on suhteet kunnossa kumpaankin sukuun - vanhemmille kohdistettujen loukkausten määrästä riippuen saattaisi vaakakuppi kallistua toiseenkin suuntaan.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiitos mielipiteestä!

Olisi tarkoitus sitten kyllä miehen kotikaupungissa käydä ja jollain tapaa sitten siellä vauvaa muistaa, mutta "juhlallisuuksia" ei siellä itse järjestettäisi eikä varmaan järjestä kukaan muukaan. Käydään sielllä siis muutaman kerran vuodessa, joten ehkä ei hirveästi poikkea kuitenkaan perusvierailusta. En vaan tiedä kuinka sitten he siellä suhtautuvat jos ei juhlia tule ollenkaan. (Ja meille on helpompi reissata sinne kuin että he sieltä lähtevät tänne, vanhoja kun ovat.)

Miehen vanhemmat ovat jotenkin vasta nyt hyväksyneet nimiäiset, kun joillakin heidän sukulaisillaan on sellaiset olleet, mutta nekin ovat noudattaneet ristiäisten kaavaa mielestäni, kun on ollut kastemekkoa, ehkä jopa virsi jne.

No, asiasta tulee varmaan vielä puhetta ennen lapsen syntymää kun siellä käydään tässä kesällä, että sen näkee sitten miten he suhtautuvat ja kuinka ymmärtävät. Tai mun mielestä olisi kohteliasta ottaa asia puheeksi, että eivät turhaan odota mitään ihmeempää.

Oman äitini ja kummini (äidin sisko) kanssa tänään tästä aiheesta juttelin, eikä heillä ollut edes käynyt mielessä että me mitään juhia pidettäisiin, vaan että oman perheen kesken jollain tapaa muistetaan. Ei kuulemma osalla mun serkuistakaan ole ollut ristiäisiä, ja siihen aikaan ei nimiäisiä ollut, joten mun suvun kanssa onneksi asia on helppo sopia.

Edited by Sama vieras

Share this post


Link to post
Share on other sites

Marsa123 esitti asian tosi hyvin ja samoilla linjoilla olisin itsekin. Sellaisen näkökulman kuitenkin nostaisin vielä esiin, että kun kyseessä on miehesi suku, antaisin itse vastaavassa tilanteessa eniten painoarvoa sille, miten mies haluaa asiassa toimia. Jokaisella kun on omaan sukuun kuitenkin erityinen side elämänhistorian kautta (halusi sitä tai ei) ja sen myötä tällaiset ratkaisut myös heijastuvat niihin suhteisiin ja kyseiseen henkilöön eri tavalla kuin sukulaisten ja puolison suhteeseen. Sanoit että tuo suunnitelma "käy miehelle" ja sen takia heräsi kysymys, onko se myös sitä, mitä hän haluaa.

 

Miehen suvun silmissä tuo mökkitilaisuus saattaa myös vaikuttaa juhlilta, vaikka se ei teidän mielestä sitä olisikaan (koska ulkopuolelle jääneenä eivät voi tarkkaa sisältöä tietää). En silti tarkoita, että heidät pitäisi kutsua, vaan että ehkä kannattaa varautua siihen, ettei asia näytä siltä miksi se on tarkoitettu. Tämän kannalta kuulostaa hyvältä, että aiot keskustella asiasta heidän kanssaan etukäteen.

 

Mun mielestä on hyvä, että haluatte järjestää omanlaiset juhlat omalla tavallanne. Minusta tärkeintä on, että olette miehen kanssa tuosta yhtä mieltä ja teidän molempien toiveet tulevat huomioiduksi, muiden miellyttäminen on aivan toissijaista ja turhaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoa Meryl sinullekin!

Tuo "käy miehellekin" tarkoittaa juurikin sitä, että myös mies haluaa näin toimia. Ei halua noudattaa sukunsa perinteisiä kaavoja ja tapoja toimia, kun ne tuntuu enemmän ärsyttävän häntä.

Kun ei itsekään niitä juhlina niin pidetä, vaan enemmän semmoisena että muistetaan itsekin tulevia "kummeja" jollain tapaa, ja tämän ajattelin selittää miehen vanhemmille. Jos enemmän juhlallisemmaksi menisi, niin todennäköisesti mies ei haluaisi enää juhlistaa ollenkaan.

Itse haluan miehen perheelle selittää meidän valinnan juuri siksi, ettei tule sitten jälkikäteen selän takana puintia siitä kun heitä ei kutsuttu. Ja haluan selittää tuon myös siksi etteivät odota turhaan mitään heidän suvun tyypillisiä juhlia. Miehen vanhemmat ovat siis jo aika iäkkäitä, eikä tuo välimatkan taittaminen ole heille helppo (ovat käyneet meillä muutenkin vain häissä 7v sitten), joten siksikin tahtoisin etukäteen jo infota, ettei näiden asioiden järjestely aiheuta ylimääräistä päänvaivaa turhaan. En tiedä ovatko tulossa vauvan synnyttyä käymään, joten silloinkin voi tavallaan heidän kanssa pienesti "juhlistaa". Epäilen tosin  tuotakin visiittiä, kun appi ei varmaan noin pitkää matkaa voi ajaa (vain 250km, mutta heille pitkä). Ristiäiset taas saattaisivat olla niin tärkeät että ajaisivat..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos teillä on puheyhteydet kunnossa ja miehen perhe pystyy ymmärtämään sen, ettei isoja juhlintoja ole tulossa kenellekään, niin teidän ratkaisu on varmasti just hyvä :)

Mut joku ihan pieni "juhlistus" voisi hyvinkin olla heille tärkeä. Ihan vaikka vaan, että tulee otettua valokuva vauvasta ja isovanhemmista. Joskus sitten tuommoisen pienen asian puuttumisesta jää iso mielipaha ja vuosikausia puhistaan selän takana... Ehkä delegoisin miehen etukäteen kyselemään, mikä vanhemmille olisi tärkeää niissä raameissa mitkä teille sopii (ei kastetta, ei isoja juhlia).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelenpa tätä ketjua, jos joku haluaisi vielä kertoa, millaisia nimijuhlia teillä on pidetty / aiotaan pitää?

 

Asia ei ole meillä ihan vielä varsinaisesti ajankohtainen, mutta tekee jo mieli alustavasti aloittaa pohdinnat. :) Juhlien ja seremonioiden ystävänä jonkinlaiset nimijuhlat tullaan varmasti tulokkaalle järjestämään sitten ajallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsehän nyt kerron vain kuulemani perusteella, koska itse emme juhliin päässeet oman pojan ollessa niin pieni ko. ajankohtana. Mutta runko oli ollut kutakuinkin tällainen:

1. Tervetulosanat toiselta isoisältä (juhlat siis nimen saaneen lapsen mummolassa)

2. Vanhemmat kertoivat lapsen nimen

3. "Kummi" lauloi tai lausui runon, en muista kummin lopulta oli (taisi laulaa)

4. Isovanhemmat ja isoisovanhemmat yhdessä halusivat antaa oman "siunauksen" lapsen(lapsen)lapselleen, sillä heille oli tärkeää saada toivottaa pienen matkalle paljon suojelusenkeleitä (olivat varmistaneet lapsen vanhemmilta, että tällainen uskonnollisuus on ok)

5. "Kummit" antoivat ns. lupaukset, mitä tulevat lapsen kasvaessa tekemään tämän kanssa

6. Kahvit ja syömiset

 

Tämmöisellä kaavalla olivat menneet :) Eli sinänsä hieman kasteen kaavaa (olihan lapsella myös valkoinen äitinsä vanha kastemekkokin päällä), mutta ilman pappia ja varsinaista kastetta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei nimiäisissä ollut erityistä kaavaa. Vieraiden saavuttua kerrottiin nimi ja kummit. Sen jälkeen kahviteltiin ja ihailtiin vauvaa. Ei siis mitään puheita tai muita ohjelmanumeroita, vaan ihan vaan rentoa olemista perheen ja läheisimpien ystävien kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0