Sign in to follow this  
Followers 0
Omana

Terveiden lasten vanhemmat, kuinka teette sen?

59 posts in this topic

Ei mulla muuta kuin että luen koko ajan tuon alaotsikon "kuinka pitää pikkuinen kaukana räkäkänneistä?" rolleyes.gif Ehkä sekin ongelma voi olla joidenkin teini-ikäisten lasten kohdalla.

Edited by Ebur

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tiedän tuttavapiirissa pari samanikäistä lasta jotka nukkuvat 8-10 tuntia vuorokaudessa -nekin milloin ja miten sattuu, syövät päivän aikana lähinnä sokeria ja velliä eivätkä juuri ulkoile. Ylläripylläri nämä lapset ovat kauheassa flunssassa kuukauden-parin välein.

 

Komppaan. Sehän tässä vanhemmuudessa on vaikeinta ollutkin, jaksaa aina olla aikuinen ja kantaa vastuunsa. Sillä lapsihan ei parastaan tiedä. Olisihan se helpompaa antaa niiden "kasvaa pellossa" eli käydä nukkumaan silloin kuin haluavat, syödä mitä ja milloin haluavat ja istua vaikka videoiden/pelien ääressä koko päivän. Vapaa kasvatus onkin mielestäni lähinnä laiskuutta ja vastuun pakoilua... Ei sillä etteikö meilläkin olisi päiviä, joina vaikka ollaan koko päivä pyjamassa rolleyes.gif . Onneksi ei ole tullut yllärivieraita grin.gif .

 

Kyllä lasten hyvinvoinnin kannalta tietyt rutiinit ja kuri ovat olennaisia, vaikka äärimmäisyyksiin ei kannatakaan mennä. Näennäisesti huonoistakin lähtökohdista (köyhyys, työttömyys) voi kasvaa hyvälllä huolenpidolla ja rakkaudella tasapainoisia ja terveitä aikuisia ja taas vastaavasti ulkoisesti hyvistä lähtökohdista (maallista mammonaa) niin henkisesti kuin fyysisestikin heikkoja ihmisiä.

 

Tämä meni nyt ehkä jo vähän mielenterveyden puolelle, mutta käsikädessähän ne kulkevat psyyke ja fysiikka. Ja tämä siis liittyi siihen elämäntapa-/ympäristöpuoleen terveyden perustana, geeneillehän ei kukaan mitään voi. Ei kyllä välttämättä kaikille ympäristötekijöillekään, kuten niissä sisäilman laatuasioissa.

 

Jaksamista hyvän arjen tekemiseen! Siinä on työtä eikä palkkaakaan saa kuin vasta vuosien päästä... Ellei nyt sitten niitä mahdollisesti vähän terveempiä lapsia lasketa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Syyttäkää raskaushormooneja, mutta musta tuntui pahalta, kun sanottiin, että olen väärässä ja siksi kaivoin yhden lähteen esiin. Tosin toi ei ole se, mitä alunperin lueskelin, mutta siitä näkyy, että on olemassa myös tutkimusia, joissa joidenkin maitohappobakteereiden todettiin vähentävän allergiariskiä.

 

Ei kannata ottaa itseensä yhtä lainausta. Ihan sama kuka sen on kirjoittanut. Eiköst tämä ole keskustelupalsta, jossa saa sanoa eriävän mielipiteen? Maitohappobakteerit nyt eivät vain ole niin autuaaksi tekeviä, että olisivat suoraan vastaus ongelmiin. Tai siis ainakaan nämä nykyiset. Niillä on kuitenkin tärkeä tehtävä ja auttavat monessakin asiassa. Ripuliahan on jo pitkään hoidettu maitohappobakteereilla. Tutkimustuloksia on paljonkin. Osa luotettavimpia kuin toiset. Ala kehittyy paljon ja erilaisia bakteereja tutkitaan. Ei ole ihan sama, mitä maitohappobakteereja syö jos haluaa apua.

Meidän perheessä syödään maitohappobakteereja. Tosin ei mitä tahansa vaan sellaisia missä on parhaita tutkimustuloksia. Allergiaa se ne eivät meidän perheessä estäneet. Tosin tuo on vain yhden perheen tulos eikä siten kerro yhtään mitään. Ammattini liittyvän mielenkiinnon puolesta yritän aina seurata mitä maitohappobakteeririntamalla tapahtuu. Mulla tosin ei ole aina uusinta tietoa saatavilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

... ja ikinä en tule enää väittämään, että meillä on suhteellisen terve poika. Heti kun kävin täällä sen sanomassa, niin poika oli yhden yön oksennustaudissa (onneksi oksensi vain kerran). ja nyt hengitys on todella vaikeaa, katellaan saadaanko kotilääkkein paraneen, vai päästäänkö sairaalaan hengitteleen kunnon lääkkeitä :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti tulla päivittämään tilanne tuosta vuodentakaisesta :). Eli vieläkin mennään kahden koiran ja käsien pesun voimalla sujuvasti ilman tauteja. Edellinen kotohoitoa vaatinut flunssa oli vuosi sitten ja sen koommin ei sitten oikeastaan mitään ole ollutkaan vaikka syksyllä siirtyi neljän lapsen pph:sta 80 lapsen päiväkotiin. Edelleen varmaan vaikuttaa se että me vanhemmatkaan ei oikein ikinä saada mitään kiertäviä tauteja itsellemme. Paljon liikutaan ihmisten ilmoilla ja esimerkiksi alati sairaiden serkkujen kanssa tyttö leikkii tiuhaan mutta ne taudit vaan jostain syystä kiertää meidät. Hyvin syövä, paljon ulkoileva ja liikkuva tapaushan toi on ja nukkuu hyvin mutta muuta taikaa ei tosiaan olla löydetty kun potentiaalisesti ei-infektioherkät perintötekijät, hirveä mäihä ja koirat taloudessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 2-vuotiaallamme ei ole ollut vielä koskaan korvatulehdusta, ja voi olla, ettei hänelle sellaista koskaan tulekaan, koska minullakaan ei ole sellaista koskaan ollut ja isälläänkin vain kerran koululaisena. Veikkaisin syyksi kuitenkin korvien rakennetta (eivät pääse bakteerit muhimaan välikorvassa) enkä mitään elämäntapaan liittyvää. Kuumeettomia nuhia on aina silloin tällöin, lisäksi on pari kertaa ollut kovemmassa kuumeessa, joista ensimmäinen oli kai vauvarokko ilman näppylöitä ja jälkimmäinen paljastui ilmeisesti virusinfektion jälkitautina kehittyneeksi ylälohkopneumoniaksi, jolloin poika oli viikonlopun lastenosastolla saamassa antibioottia i.v. Viime keväänä olimme koko perhe noroviruksen aiheuttamassa vatsataudissa.

 

Tuo pneumonia hieman säikäytti siinä mielessä, että aina kuumetta alentavaa lääkitystä saatuaan (ja edeltänyttä virusinfektiota sairastaessaan) poika paineli menemään aivan samalla vauhdilla kuin terveenäkin. Lapsen yleiskunto on siis ilmeisesti aika kova, kun jaksaa touhuta, vaikka tulehdusarvot olisivat ties miten korkealla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on korvatulehdus ihan geeneissä, eli sitä on perheessä ja suvussa ainakin mun puolella sairastettu paljon. Itse sain sen loppumaan 4-v tytöllä, kun siirryimme luomumaitoon. Sama juttu oli kuulemma serkun perheessä kahdella lapsella.

 

Joku kirjoitti edellä lapsen nukkumisesta, meillä ainakin tyttö nukkuu paljon ja hyvin, ehkä se on hyväksi terveydelle. Meillä nyt 5-v tytöllä oli koko syksynä vain kerran kuumetta, ja sekin meni saman tien ohi. oksentanut tuo on 2 kertaa koko elämässään, ja muutenkin nuo korvatulehdukset ovat olleet ainoa riesa. Niistä onneksi päästiin silloin vuosi sitten, eikä jouduttu putkituksiin tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En usko että suuriin linjoihin voi kovasti vaikuttaa koska taudit tarttuu niin helposti eli kaiken a ja o on minusta peritty ja ravinnon myötä tuleva vastustuskyky.

 

Meillä kohta 3v, jolla ollut kaksi nuhaa ja niiden jälkitautina korvatulehdus. Mitään muuta pienempääkään ei ole ollut.

 

Itse en ole kipeä kuin ehkä 3 vuoden välein ja lapsi oli rintaruokinnalla ekan vuoden eli olisko tässä jotain pohjaa sille? Lisäksi on ai na ollut hyvä syömään ja syö lämmintä kotiruokaa kahdesti päivässä ja muut pienemmät päälle.

 

Me ei pestä käsiä kuin ainoastaan vessareissulla ja koskaan ei olla vältelty hoplopeja tai nuhaisia ystäviä, päin vastoin ollaan aina jossain menossa ja lapsi on ollut reilun puoli vuotta päiväkodissa ja nyt kohta puoli vuotta päiväkerhossa + harrastukset päälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoisella on 4v 3kk ikään mennessä ollut 1 korvatulehdus ja 3 vatsatautia, jotka kaikki ovat kestäneet max 10h kerrallaan. Keskimmäisellä on ollut 2v 3kk ikään mennessä kaksi vatsatautia, toinen kesti noin 2h, toinen kesti 8h, nuorimmalla ollut yksi vatsataut, jolloin oksensi 30min sisään 2 kertaa ja jäi siihen. Lisäksi kaikilla on ollut muutamaan kertaan yskää ja nenä hieman vuotanut. Minä olen lapsuudessani ollut moniallerginen korvakierrelapsi, mies aina perusterve ja minäkin sairastanut teini-iän jälkeen todella vähän, vaikka sairaalassa olenkin töissä niin akuuttipäivystyksessä kuin mm infektio-osastolla, teho-osastoilla jne. Odotusaikana aloitin noin 7 viikkoa ennen laskettua aikaa maitohappokuurin itselleni ja siitä sitten jatkettiin lapsille maitohappoa heti syntymän jälkeen. Samoin lapset syö hieman suositusta suuremman määrän D3-vitamiinia ja ksylitolia sen vuorokausi-suositusannoksen verran (osaavat vaatia nämä kaikki). Ei olla ylihysteerisiä hygienian suhteen, käsidesipullo taitaa olla ostettu kun esikoista aikoinaan Rota-rokotettiin ja tästä sentään on jo se 4 vuotta... (töissä tietty minä huolehdin asianmukaisesta hygieniasta, etten tartuttaisi potilaasta toiseen tai toisi kotiin tauteja).

 

Lapset syö terveellisesti, monipuolisesti, ulkoilevat säännöllisesti ja muutenkin rytmit on säännölliset (mm riittävästi unta). Lasten ollessa pieniä ollaan asuttu ulkomailla ja lapset ovat nuolleet niin taksin ovenkahvaa kuin jalkakäytävän reunaa sekä kengänpohjia siellä (ei tietysti tuputettu noita nuoltavaksi, mutta vilkkaina ovat ehtineet kaikkea kiellettyäkin maistella). Harrastetaan paljon, vieraillaan kavereilla ja lapset ovat päivähoidossa, kaksosetkin jo sen noin 6kk olleet. Päiväkodilla kiersi syksyllä sitkeä vesirokkoepidemia, vain 5 lasta ei sairastuntu 20 lapsen ryhmästä; 2 jotka oli ennen sairastaneet ja meidän 3... :girl_crazy: ja mitään hepulihysteeristä suojautumista vesirokkoa vastaan ei harrastettu vaan pikemminkin toivottiin sitä tulevaksi nyt, kun lapset vielä ovat pieniä...

 

Varmaan ovat isältään perineet hyvät geenit :girl_in_love: mutta toisaalta miehen siskon lapset ovat jatkuvasti korvatulehduksissa ja muutenkin kipeänä, vaikka kotihoidossa ovatkin olleet koko elämänsä... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko oli tulla katsomaan, olisiko joku ilmoittanut tietävänsä jonkin "taikakaavan" :grin: .

 

Ja omana mielipiteenä kertomaan, että on varmasti lapsen alttiuden (geenien) ja elämäntapojen summa.

 

Luin Duodecim-lehdestä, että tosiaan ihmisillä on yksilöllinen, synnynnäinen sairastumisalttius. Eli vastustuskyky on osittain synnynnäinen ja osin hankittu ominaisuus. Jos lapsi sairastaa paljon, ei se siis välttämättä tarkoita, että on "tehty jotain väärin". Samalla tavalla vanhemmat eivät voi ottaa koko kunniaa itselleen, jos lapsi on harvinaisen terve.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No tuo selittää sitten sen miksi mun lapsi on terve kuin pukki vaikka mä olen ihan taatusti tehnyt ihan kaiken "väärin" ja vastoin yleistä käytäntöä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tosi terve poika ollut. Kerran nuhassa ja kerran kuumeessa, ikää nyt 11kk. Ei kai tässä mitään poppaskonsteja ole. Vauvasta asti on mönkinyt likaisillla lattioilla, olen imettänyt ja on syönyt kotona valmistettuja epästeriilejä soseita (vrt. täyssäilykkeiden sisältö on steriiliä), on saanut pistää suuhunsa ties mitä, käydään avoimessa päiväkodissa vaikka kotihoidossa onkin, on nuollut jopa kansainvälisellä lentokentälläkin yhteiskäytössä olevia leluja... Mitään ei tunnu tarttuvan mukaan. Ehkä se on vaan perinnöllisesti vähän sairastava?

 

Käsihygieniasta pidän hyvää huolta sairaanhoitajana, kaikki muu onkin sitten vähän niin ja näin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voisin kirjoittaa samoin kuin wanda tuossa ylhäällä paitsi että en ole jaksanut /muistanut käsihygieniastakaan eriityisemmin huolehtia... :ph34r: Neiti 1v 4kk on sairastanut vauvarokon, mutta muuten ei ole edes kunnon nuhaa ollut. Itsetehtyjä ruokia on syönyt, täysimetin neitiä 6kk, minkä jälkeen on ollut osittaisimetyksellä, mikä päättynee 1v 5kk päivään. Kotona pyörii jaloissa 3 kissaa ja meidän kodissa pyörii lähes jatkuvasti lattialla kissankarvoja, pölyä ja ruoantähteitä (Imuroin 2-5 kertaa vikossa, mutta sitli tämä tilenne!) En kuitenkaan usko, että sairauksien ehkäisyssä on valtavaa merkitystä sillä mitä itse tekee tai jättää tekemättä. Muistan hoitotyön opinnoista, että virustartunta tarkoittaa sitä, että virus tarttuu jonkun (?) solun pintaan. Tarttumapinta on kuin palapeli eli solun pinnassa täytyy ola kyseiselle virukselle sopiva kolo. Geenit sitten määräävät kuinka monipuolisesti kultakin ihmiseltä niitä erilaisia koloja löytyy. Ja siinä siis yksi selitys sille, miksi joku sairastuu ja toinen taas ei.

 

Niin ja sen vielä voisin sanoa, että esikoinen sairasti kaksi kertaa korvatulehduken 1v paikkeilla ja ollessaan 2kk ajan päiväkoidissa sairasti vesirokon, oksennustadin ja oli koko ajan räkäinen /ripulissa ym. Kun jäi kotihoitoon niin sairastelut päättyivät seinään. Vaikka ollaan senkin jälkeen leikkipuistossa ym. käyty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, unohtui myös ne kissat, niitä löytyy kaksi ;) Muihinkin eläimiin on tehty aktiivisesti tuttavuutta vastasyntyneestä asti. Olen erittäin laiska imuroimaan.

Edited by wanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eiköhän tuo ole aika tavalla lapsikohtaista sekä tuuristakin kiinni.

 

Meidän lapset eivät olleet koskaan sairaina ennen hoitoon menemistä (molemmat aloittivat hoidossa 3-vuotiaina). Sen jälkeen ovat olleet kolmessa eri hoitopaikassa ja molemmissa päiväkodeissa aloitettuaan ovat olleet ensimmäiset kuukaudet käytännössä koko ajan jonkinlaisessa köhässä sekä pari kertaa mahataudissa. Sitten kun on päästy uuteen "tautikantaan" sisälle on sairastelu vähentynyt.

 

Meillä ei muutenkaan juuri sairasteta, itse en ollut ollut yli 15 vuoteen kipeänä ennen kuin lapset menivät päiväkotiin, sittemmin olen kyllä sairastanut näitä samoja päiväkotitauteja. Mies ei saa juurikaan edes niitä päiväkotitauteja, ei ole ikinä flunssassa ja päivän kestävän mahataudin saa noin joka viides vuosi. Meillä on kolme koiraa, kissoja, marsuja ja 90 hevosta joten myös jokunen bakteeri, mutta uskoisin perintötekijöiden vaikuttavan kuitenkin enemmän. Toki ihan superpuhdas ympäristö ei varmasti ole hyväksi sekään. Meillä ei kauheasti käsiäkään pestä, teoriassa pidän sitä kyllä tärkeänä mutta käytännössä meillä ravataan pitkin päivää ulkoa sisälle ja takaisin eikä käsiä ehditä eikä muisteta "turhaan" pestä, joten käytännössä ne tulee pestyä ennen ruokailua. Lapset tuskin muistavat aina pestä vessassa käytyäänkään silloin jos yksin ovat, jos olen lähellä niin katson että pesevät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kohta kaksivuotiaalla on ollut yksi flunssa, muuten terve. Uskoisin että kotihoito ja hyvä tuuri on vaikuttanut siihen eniten. Mutta en ole kyllä kotona pingottanut hygieenisuudesta ja siisteydestä ihan hirveesti. Eli lapsi on liikkumaan lähdettyään ehtinyt laittaa suuhun monenmoista, niin kotona kuin pihallakin. Huushollissamme on myös eläimiä. Imetin 10 kk ikään asti (mutta on saanut korvikkeitakin), kiinteät (lähinnä itsetehdyt soseet + sormiruoka) aloitettiin 5,5 kk iässä. Maitohappobakteereja annan lapselle aina kun satun muistamaan, vauvana annettiin päivittäin. Siitä pyrin pitämään huolen, että harrastuksissa välineet (esim. muskarissa soittovälineet) putsaan aina ennen kuin annan lapselle. Ne kun käyvät niin monen lapsen suussa.

 

Vaan eiköhän meilläkin sairastelu lisäänny sitten kun lapsi menee päiväkotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän yksivuotiaalla on ehtinyt viimeisen puolen vuoden aikana olla muutama (3-5, en muista) pikkuflunssaa. Silti en pidä tuota tyttöä kovasti sairastelevana. Tytön flunssat ovat olleet kuumeettomia nuhia, joskus oli yskääkin. Muutaman päivän on aivastellut ja nukkunut huonosti, siinä kaikki.

 

Pidän noita pikkuflunssia oikeastaan ihan hyvänä asiana. Kotihoidossa olevalle lapselle ovat selvästi tulleet harrastuksista, lähinnä perhekerhosta. Siellä kuitenkin syö samoja leluja muiden kanssa enkä sitä yritä suuremmin estää. Nuo flunssat ovat kuitenkin niitä, joita sitten aikanaan hoitoon lähtiessä tulisi, jospa säästyttäisiin isommilta sairauskierteiltä, kun nyt jo vähän harjoitellaan.

 

Pidän tyttöä siis monesta flunssasta huolimatta suht terveenä lapsena siksi, että ovat tosiaan olleet vain pikkunuhia. Edes kuume ei ole noussut eikä korvatulehduksia ole tullut. Eiköhän tuossa geeneillä ole asiansa. Miehen kanssa ei kumpikaan olla ikinä isommin sairasteltu, ei lapsena eikä nykyään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä 2,5-vuotias on sairastanut yhden flunssan (ei kuumetta), enterorokon (tämä silloin kun meni hoitoon, heti ensimmäisen viikon jälkeen), ja muutamia pikkuräkiksiä. Kuumetta oli kerran, silloin enterorokon aikaan yhtenä iltana vähän. Vauva nyt on vasta 3 kk, mutta hän ei siis ole sairastanut vielä lainkaan. Esikko on kyllä atooppinen, mutta sitä en laske sairastamiseksi.

 

Luulen, että meilläkin salaisuutena on tuuri, pitkä imetys, rento ote siivoamiseen (ei siis todellakaan siivota usein) ja ennen kaikkea geenit. Me ei kumpikaan miehen kanssa juurikaan koskaan sairasteta. Eli siis molempien puolilta periytyy ilmeisen hyvä vastustuskyky. Eli ihan samoja syitä, kun muillakin vastanneilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kääk, mä luin ihan kauhulla tätä ketjua! Lähinnä kun monet sanoo että laps on ollut tosi terve, ja perässä lukee kuinka kolmevuotiaana on ollut vaan pari vatsatautia, muutama korvatulehdus ja flunssaa sillon tällön. Kuinka paljon ne ei-terveet sitten sairastaa, mun mielessä tossa on jo vaikka kuinka paljon kipeänä :o itse oon perheestä jossa ei pahemmin oo sairasteltu, itse (kuten sisaruksetkin) söin elämäni ensimmäisen antibioottikuurin joskus teini-ikäsenä ja vähiin on jäänyt senkin jälkeen, samaten mahataudit ja muut krempat on melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa. Pikkuveli tosin oli 6-vuotiaaks mennessä käynyt kahdesti korvalääkärillä, saanut 2-3 lääkekuuria hengitystieinfektioihin ja muutaman kerran oksentanut mahatautisena, ja hänen kohdalla ihmeteltiin miten hän niin paljon sairastaa... Itse odotan nyt siis esikoista ja toivon että hän jatkaa mun jäljillä sairastamisen suhteen :D toki minkä kukakin laskee sairastamiseks, joku lähtee lääkäriin kun nenä vuotaa, toisella pyyhitään pahimmat räät pois ja todetaan että raitis ilma virkistää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Aivan, nämä asiat on niin suhteellisia. :) Musta tosiaan tuntuu, että tyttö ei kovasti sairastele, vaikka puolessa vuodessa on ollut n. 4 flunssaa. Kun tuota kirjoitin alkoi kuulostaa paljolta, mutta ei se paljolta tunnu. Kertaakaan ei olla lääkärissä käyty (neuvolan tarkastuksia lukuunottamatta) eikä edes harkittu. Eikä päivääkään ole mennyt niin, että tyttö ei olisi ulkona nukkunut. Kuumeessa en siis ulos laittaisi, mutta nuhassa kyllä. Paremmin silloin ulkona henki kulkee kuin sisällä. Pari kertaa on Panadolia annettu, mutta sekin ihan vaan varalta, hampaiden tuloon tai rokotuksiin liittyen. Ollaan siis tuota "pyyhitään pahimmat räät pois ja todetaan että raitis ilma virkistää" tyyppiä. :lol:(ja nimenomaan pahimmat räät, kun tyttö ei anna kunnolla pyyhkiä :grin: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskon imetyksen suojanneen vauvavuotena, ja päiväkodissa meillä ei vielä olla.. Mutta sieltähän se vastustuskyky sitten sairastelun kautta hankitaan, sitä odotellessa :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen on mielestäni ollut suhteellisen terve. On sairastanut silloin tällöin nuhaflunssia, kuume nousee tosin erittäin harvoin, vain pari kertaa noussut. Lisäksi hänellä on ollut jokunen silmätulehdus (2 tai 3 kpl?) sekä yhden kerran märkärupi (minipieni sellainen, johon sai elämänsä ensimmäisen suunsisäisen antibioottikuurin). Vatsatauteja on ollut ehkä 4 kpl (minä olen myös altis sairastumaan vatsatautiin, muutoin en juurikaan sairastele, nuhaflunssa iskee silloin tällöin). Saldona siis sairastuminen noin kerran ½ vuoteen ja päiväkodissa on käynyt 1 v 2 kk iästä.

 

Kuopus oli suhteellisen terve vauvavuotenaan. Olisiko ollut kerran kuumeessa ja kerran vatsataudissa. Yhden vuoden tietämillä iski korvatulehduskierre välillä silmätulehduksella höystettynä (on-off korvatulehdus päällä 2,5 kk ajan), joka katkesi korvien putkitukseen. Korvatulehdus ei aiheuttanut juurikaan vaivaa pienelle miehelle, mutta putkituksessa sanottiin, että liimakorvat olivat, erittäin hyvä oli putkittaa. Kuume, vauvarokko, enterorokko kera märkäruven sekä vaippa-alueen hiivasienitulehduksen sekä yksi kuumeinen flunssa on plakkarissa sitten elokuun ja päiväkodissa aloittamisen, ts. neljä sairautta 6,5 kuukaudessa. Sanoisin, että suht normaalisti on sairastellut, ei erityisen terve, muttei mikään äärettömän paljon sairastavakaan. Nopeasti on parantunut näistä sairasteluistaan, eikä tuo 2,5 kk lähes yhtäjaksoinen korvatulehduskaan oikeasti vaivannut.

 

Täysin samalla tavalla olen lapset kasvattanut. Kuopuksella "ristinään" esikoisen päivähoidosta tuomat pöpöt sekä miessukupuoli. Minua on tosiaan valistanut eräs lastenlääkäri, että pojat sairastelevat keskimäärin enemmän kuin tytöt. Ympäristön lisäksi perimä/geenit vaikuttavat myös tähän sairasteluun. Toiset vaan sairastuvat helpommin kuin toiset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään käytiin pitkästä aikaa lapsen kanssa lääkärissä ja lääkäri jäi päivittelemään että on kyllä ihme tapaus tämä napero. Koneelta tsekattuna edellisen kerran ollaan asioitu samalla lääkäriasemalla 4.2. viime vuonna ja sen jälkeen tähän päivään asti on lapsella ollut kerrassaan yksi nenä vuotaa-flunssa. Hämmentää jo itseänikin kun lapsi tosiaan vaihtoi perhepäivähoidon päiväkotiin viime syksynä. Tietty 5-vuotias on jo vähemmän infektioherkkä kuin pienemmät mutta silti kuulemma aika harvinaista tällainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun vauva on vielä suht pieni (kohta 8kk) joten en voi oikein kunnolla vastata. Mutta ei hän ole vielä kertaakaan ollut edes flunssassa. Mistä sitten johtuu en osaa sanoa. Mutta uskon että imetys suojaa jonkun verran. Ja etten ole mitenkään ylihygieeninen ja vauva on myös ollut paljon eläinten läheisyydessä. Itse olen myös todella harvoin kipeänä, samoin mieheni, ehkä pari kertaa vuodessa pikku flunssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0