Lilypad

Myöhäiset puhumaan oppijat

191 posts in this topic

Perustetaas tällainen, kun tuolla "Taaperon ekoja sanoja - milloin?" -ketjussa tuntuu useimpien lapset oppineen puhumaan varsin varhain. Jaksan uskoa, että ihan kaikki lapset eivät kuitenkaan vielä 2-vuotiaana muodosta monisanaisia lauseita...

 

Tänne siis kokemuksia, tuntoja ja ajatuksia siitä, kun omalta taaperolta ei tule sanoja, vaikka ympärillä jo muitten samanikäiset lapset tuntuvat puhua pulputtavan. Minkä ikäisenä aloit huolestua? Oletko saanut hyviä neuvoja tai ikäviä kommentteja? Miten taapero kommunikoi, jos ei sanoilla? Alkoiko puhetta lopulta tulla, millä vauhdilla ja milloin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tilanne on seuraava: Meillä on kohta 2-vuotias poika, jonka puheessa ei viimeisen puolen vuoden aikana ole tapahtunut oikeastaan minkäänlaista kehittymistä. Äiti ja isi on edelleen "äikka", satunnaisesti sanoo "ennään" (=mennään) ja "anna-anna"; muutama muukin sana on joskus tullut, mutta jäänyt poiskin melkein saman tein. Poika kommunikoi enimmäkseen eleillä ja ääntelemällä - ja varsin hyvin saakin itseään ilmaistua. Olemme kokeilleet olla ymmärtämättä pojan elkeitä, mutta siitä on seurauksena vain hämmennystä ja hermostumista. Samoin siitä, jos yritämme houkutella poikaa sanomaan sanoja.

 

Tuntuu, että kaikki samanikäiset ja nuoremmatkin puhuvat jo täyttä päätä, vähintään yksittäisiä sanoja, useimmat monisanaisia lauseitakin. Olemme saaneet tukun hyviä neuvoja: "Älkää ymmärtäkö, kun poika elehtii" - kokeiltu on, kuten yllä mainitsin, "Lukekaa ja laulakaa paljon" - olemme tehneet sitä päivittäin jo vauva-ajoista lähtien, "Puhukaa paljon" - no tehty on. Tuntuu välillä, että joidenkin ihmisten mielestä pojan puhumattomuuden täytyy olla meidän vanhempien vika...

 

Poika ymmärtää hyvin puhetta ja mielestäni siinä on tapahtunut kehitystä: nyt osaa toteuttaa jo kaksiosaisia ohjeita ("Vie roska ensin roskikseen ja tuo sitten äidille lehti sieltä keittiön pöydältä"). Samoin poika on alkanut leikkiä laululeikkejä ja loruja entistä paremmin, koreografiat menee suht hyvin kohdilleen jo pidemmässäkin laulussa tai lorussa. Poika myös jaksaa nykyään kuunnella esim. kokonaisen Pupu Tupunan alusta loppuun, seuraa tarinaa ja kommentoi välillä osoittelemalla kuvaa tai nyökkäämällä.

 

Välillä olen huolissani, välillä en. Ärsyttävintä on ehkä se, että moni olettaa pojalta jo tulevan sanoja ja koen siitä huonommuutta, alan selitellä ja hävetä omaa lastani :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oletko jo tähän ketjuun tutustunut:

Puhumattomat pian kolmevuotiaat?

 

Poikasi kuulostaa ihan meidän tytöltä samanikäisenä ainoastaan sillä erotuksella, että noihin aikoihin tyttärellemme syntyi pikkuveli, joka omalta osaltaan saattoi vaikuttaa puheenkehityksen hitauteen. Sanoja ei siis ollut juurikaan, mutta ymmärrystä riitti oikein hyvin. Otin asian puheeksi 2-vuotisneuvolassa ja 2,5 vuoden iässä tehtiin tarkastuskäynti neuvolaan. Kun siihenkin mennessä kehitys oli ollut puheen alueella hidasta, saimme ajan puheterapeutille. Terapeutti ei kuitenkaan ollut kovin huolissaan ja sanoi, että jos 3-vuotisneuvolan Kettu-testissä ilmenee jotain, mennään uudelleen puheterapeutin vastaanotolle. No, Kettu-testi meni todella huonosti ja sen perusteella tytön kielenkehityksessä olisi ollut vakavia häiriöitä. Olin itse todella kummissani testin tuloksesta ja kritisoinkin sen onnistumista tilanteessa, jossa terkkari ei osaa asiaansa ja joka on lapselle vieras ja yllättävä. No, menimme jälleen kerran puheterapeutille, mutta siihen mennessä puhe olikin alkanut jo luistaa huomattavasti paremmin eikä terapeutti edelleenkään ollut huolissaan. Jatkokäyntejä ei siis tarvittu.

 

Puhe meni koko ajan omalla aikataulullaan eteenpäin ja vasta tuossa 3-vuotispäivän jälkeen alkoi tulla isoja harppauksia eteenpäin. Vuoden aikana ennen 4-vuotispäiväänsä tyttö oppi puhumaan todella sujuvasti. Edelleen kuitenkin välillä diftongit joissain sanoissa on vaikeita tai äänteet korvautuvat toisilla eikä esimerkiksi R-kirjainta osaa sanoa (tässä epäilenkin tulevan vaikeuksia, koska myös D on vaikea eli kieli vaikuttaa liian löysältä). 4-vuotisneuvolassa terkkari (eri täti tällä kertaa) kuitenkin ymmärsi tytön puheesta lähes kaiken, mutta mielenrauhani vuoksi konsultoi vielä puheterapeuttia. Edelleenkään ei vaikuttanut siltä, että lapsi tarvitsisi mitään terapiaa, joten rauhassa taas katsellaan, tuleeko puuttuvat äänteet sieltä ja jääkö kirjainten korvautumiset toisilla pois.

 

Tyttö on siis oppinut puheen hitaasti, mutta puheessa ei ole ollut poikkeavuutta. Tärkeämpää onkin, että puhe etenee oikeassa järjestyksessä kuin se, miten nopeasti opitaan puhumaan. Vaikuttaa siis siltä, ettei teidänkään lapsen kohdallanne tarvitse vielä olla kovasti huolissaan. Tottahan se on, että monien muiden lapset tuntuvat olevan niin selväsanaisia papupatoja, että oma lapsi tuntuu siinä rinnalla sitten ihan jälkeenjääneeltä. Ei nyt kuitenkaan kannata alkaa omaa lastansa häpeämään, vaan tukee niissä taidoissa, joita hänellä jo on. Myös meillä ymmärtämättä jättäminen aiheutti vain tuskastumista ja turhautumista. Tärkeää siis on, että lapsi saa asiansa ilmaistua, vaikkei vielä sanoja osaisikaan käyttää! Anna siis rauhassa lapsen kertoa eleillä tai vaikka yninällä (jota meillä paljon oli), mitä tahtoo. Hoputtaminen tai pakottaminen puhumaan ei auta. On todella mahtavaa, että lapsi jaksaa keskittyä kokonaiseen tarinaan ja pysyy juonessa mukana! :girl_smile:

 

Meillä tämä kuopus osaa nyt paljon enemmän sanoja ja puhe etenee ihan eri tahdilla kuin siskollansa aikoinaan. Siltikin varmasti moni 2-vuotias on paljon etevämpi kielenkehityksessä, mutta en anna sen häiritä. Minulle riittää, että lapsi oppii koko ajan uutta, vaikka se tulisikin omassa aikataulussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos, Nadda, linkistä! Enpä ollut tuolta Lasten terveys -osastolta tajunnut etsiäkään.

 

Ja kiitos rohkaisusta muutenkin :lipsrsealed: Enimmäkseen mäkin jaksan olla sitä mieltä, että ei tarvitse huolestua ja puhe on meillä vaan jäänyt motorisen kehityksen jalkoihin, mutta kun tarpeeksi ympärillä hoetaan "etkö oo huolissas?" ja "teiän pitäs tehdä niin ja näin, ei se muuten opi", alkaa pikku hiljaa itsekin epäillä, että jotain on vialla joko lapsessa tai meissä vanhemmissa :unsure:

 

Viime päivinä mä olen koittanut ajatella, että oikeestaan on aika hienoa nähdä tämä "elekieli-vaihe", ja poikahan on tosi luova, kun keksii vähän vähemmän tavanomasia tapoja ilmaista itseään B)

Edited by Lilypad

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kyllä minäkin olin todella ahdistunut, kun lapsi oli 2-3-vuotias eikä puhe vain ollut lähimainkaan sitä, mitä muilla tuntui olevan. Neiti on muutenkin kehittynyt hiukan rauhallisemmassa tahdissa, mutta on silti pysynyt normaalin rajoissa. Paha mielihän niistä monista kommenteista on tullut, mutta toisaalta esimerkiksi mun äiti jaksoi valaa uskoa, että asiat on ihan hyvällä mallilla. Itse vain tarvitsi (ja tarvitsee vieläkin) hirveästi varmistelua siitä, että eihän mitään vakavaa ole kyseessä.

 

Tänä päivänä pienten lasten puheongelmat on todella yleisiä. On vaikea sanoa, mikä siihen on syynä, mutta epävirallinen empiirinen tutkimus antaa kyllä viitteitä siitä. Se, että joidenkin lasten puhe etenee jopa edellä aikatauluaan, ei tarkoita, että lapsista tulee Einsteineja. Hitaampi tai viivästynyt puheenkehitys antaa viitteitä siitä, että myöhemmin ongelmia voi ilmetä esimerkiksi lukemaan oppimisessa, mutta sekään ei tarkoita, että lapsi olisi jotenkin tyhmä. Monilla hyvin elämässään menestyneillä henkilöillä on ollut eriasteisia kielenkehityksen tai oppimisen häiriöitä. Tärkeää on, että niitä tuetaan eikä se, että lasta vertaillaan niihin, joilla kaikki sujuu ongelmitta. Oma rakas lapsi se joka tapauksessa on ja mahdollisuudet vaikka mihin ovat auki. Alle 2-vuotiaan puheenkehitys voi myös jossain vaiheessa ottaa aimo harppauksen eteenpäin. :girl_smile:

 

Joka tapauksessa tsemppiä puheen opetteluun, ja nauttikaa nyt niistä kommunikoinnin osasista, joita on jo olemassa. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on toi likka (1v 8kk) just samanlainen kun teidän poika. Ainoa sana, jota käyttää jatkuvasti on ei. Muitakin yksittäisiä sanoja on tullut, mutta osa on jäänyt poiskin ja loppuja tulee edelleen hyvin harvakseltaan. Kommunikoi täysin äätelemällä ja elekielellä. Ja isoveli tulkkaa jatkuvasti, välillä Allu jää oikein odottaan, että Köö kertois mitä se tarkottaa. Mutta hyvin likka ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, tällä hetkellä osaa kertoo vessahätänsäkin meille täysin ymmärrettävästi, joten mun mielestä piisaa ihan hyvin.

 

Voisin olla enemmänkin huolissani ellei tolla Köölläkin olis puheen edistyminen ollut hitaampaa. Ei siis näin hidasta missään tapauksessa (just katoin sen vauvakirjasta että samassa iässä sillä oli käytössä jo liuta yksittäisiä sanoja ja ihmisten nimiä), mutta kunnolla se alkoi puhua lauseita n. 2½ vuotiaana ja sujuvaa puhetta on tullut vasta vähän ennen 3v synttäreitä. Ja tosiaan silloin tuntui, että kaikki ikätoverit puhui lauseita jo reilusti ennen 2v synttäreitä. Molemmat meidän mukulat onkin sitten tosiaan kehittänyt tota motorista osaamistaan enemmän ja toi likkakin on sen verran ketterä menijä että moni vois siltä osin luulla paljonkin vanhemmaks sitä.

 

Mutta mun ajatuskeni on siis se, että yritä olla välittämättä noista "hyvistä" neuvoista. Toi ensimmäinen niistä on mun mielestä ihan älytön kun on noin pienestä lapsesta kyse, olis se itellekin ihan hirvee ajatus että yhtäkkiä läheiset ei enää ymmärtäiskään aiemmin hyvin toiminutta kommunikointimuotoa. Enkä usko, että tolla lukemisella ja laulamisella pystyy niin kauheesti asiaan vaikuttaan, meillä ainakin on laulettu ja luettu pilvin pimein, tällä määrällä pitäis puhua jo kuin ruuneperi jos tohon on uskominen ja siltikään toi tyty ei puhu. Mun sisko oli just tollanen samanlainen ölisijä reilusti yli kaksvuotiaaks ja sillekin sanottiin neuvolassa, että niin kauan kun tulee ymmärretyksi ja ymmärtää puhetta, ei oo mitään hätää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei poika puhunut juuri mitään kun täytti 2.Eikä vielä 2½ vuotiaanakaan.Ihan joitain irrallisia sanoja. Ja loppysyksystä pieniä lauseita joista ulkopuoliset ei kuitenkaan saaneet sanomaa selville.2½vuotis neuvolassa käski ottaa yhteyttä puheterapeuttiin.Siihen asti sain pitkitettyä koska en itse ollut asiasta huolissani.Meillä pojalla motoriikka harjaantui koko ajan ja oli siinä muita edellä.Käytti siis varastonsa motoriikan hiomiseen kun puhumiseen. Joulukuussa 2010 käytiin puheterapeutilla.Hän sanoi heti ettei ole mitään ongelmaa.Toiset vaan alkaa puhumaan myöhemmin.Toki hän teetti pojalla tehtäviä joista hän näki ettei kyse ole mistään muusta.

Joulukuun lopulla ykskaks poika alkoi muodostamaan pieniä lauseita,ja nyt kehittyminen on ollut huimaa.

 

Meidän pienempi poika, nyt 1½ vuotias,puhuu joitain sanoja mutta jotenkin luulen että tälläkin kertaa mennää saman kaavan mukaan.

 

Ei siis kannata huolestua heti jos neuvolasta alkavat asiasta ahistelemaan.Meille höyryttiin neuvolassa 2vuotiaasta saakka :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolla toisessa ketjussa olenkin jo kertonut pojan puheen oppimisesta, mutta kerrataanpa tännekin...

 

Ensimmäisen sanansa (äiti) poika sanoi jo alle 7-kuukautisena ja sen jälkeen tuli monta sanaa. Kun oppi yksivuotiaana kävelemään, puhe ns. jäi jalkoihin eli kehitys hidastui reippaasti. Silloin tällöin tuli uusia sanoja, mutta joitain myös häipyi matkan varrella. 2-vuotisneuvolassa saimme ohjeen varata puolen vuoden päästä aika puheterapeutille, jos puhe ei lisäänny. Siinä puolessa vuodessa lapsi oppi ehkä kaksi sanaa ja 2,5-vuotiaana (kesällä 2010) oli ensimmäinen aika puheterapeutille. Siellä todettiin, että muuten oikein terävä poika eikä ymmärryksessä ole mitään vikaa, puhe vain on viivästynyt. Pikkuhiljaa saimme avuksi mm. tukiviittomia ja kuvakorttikirjan, jonka avulla lapsi pystyy ilmaisemaan itseään. Suurin helpotus oli se, että puheterapeutti sanoi, että lasta saa ymmärtää ja tärkeintä onkin antaa kommunikointikeinoja ettei lapsi turhaudu. Meillekin kaikki vain hokivat, että ei saa ymmärtää osoitteluja ja omia sanoja. Eikä todellakaan ollut kiinni siitä, etteikö lapselle puhuttaisi, luettaisi tai laulettaisi.

 

Eniten auttoivat todennäköisesti tukiviittomat, niiden avulla poika alkoi muodostaa yhdyssanoja ja lauseitakin pikkuhiljaa. Kolmevuotispäivän tienoilla puhetta alkoi tulla koko ajan enemmän ja nyt tulee jatkuvasti lauseita ja poika puhuu kuin papupata. Siellä pienessä päässä vain tapahtui joku tajuaminen ja puhe pääsi vapautumaan. On ihanaa vihdoin kuulla, mitä poika ajattelee, vaikka jotenkin mystisesti olemmekin jutelleet keskenämme jo pari vuotta. Joskus tuntui kuin lasta pidettäisiin jotenkin hitaana kun ei osaa puhua, vaikka puheterapeutinkin mukaan ajatukset kiisivät kaukana puheen edellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt 1v 5kk poika, joka ei toistaiseksi ole sanonut oikeastaan mitään. Siis sitä omaa kieltä (ääntelyitä) tulee ja ehkä sanojen joitakin äänteitä yrittää matkia (joskus!). Mikään muu ei toistaiseksi harmita kuin se, että niin moni muu tämän ikäisen äiti on jo kuullut sen maagisen "äiti" sanan :). Sen kun kuulisin, niin malttaisi vaikka sinne 3-vuotiaaksi odottaa seuraavia sanoja :D.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen oli 2v kun alkoi puhumaan. Samoin minä ja mies :) Kuopus täyttää ensi kuussa 3v, eikä paljon puhu. Joitain sanoja tulee mutta ei juurikaan muuta. Puheterapiassa kävimme kerran, keväällä uusiksi. En osaa olla huolestunut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on poika 1v10kk eikä sanoja juurikaan tule! Kiitti on "tiitti", joo on "too" ja täällä on "tää", muita sanoja ei sitten olekaan! Poika ymmärtää kyllä täysin puhetta ja sellaistakin mitä ei tarvis vielä ymmärtää, mutta sanoja vaan ei tuu! Välillä itestä tuntuu toivottomalta että eikö se ikinä puhu, mutta sitte taas välillä on semmonen olo että kyllä se puhuu sitten kun sen aika on! :)

 

Ihana lukea että on muitakin "kohtalontovereita"! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomessa nakojaan kiinnitetaan huomiota hitaaseen puheenkehitykseen jo aika varhaisessa vaiheessa. Englannissa (tai ainakin talla seudulla, milla itse asun) puheterapiaan saa lahetteen paasaantoisesti vasta lapsen ollessa 3-vuotias (ja jonot ovat muutaman kuukauden mittaiset). Tunnen useita vajaa kolmevuotiaita poikia, jotka eivat puhu kuin muutaman sanan (omani mukaan lukien, mutta koska olemme kaksikielinen perhe, en ihmettele tata ollenkaan), eivatka vanhemmat ole asiasta huolissaan. Pari tuntemaani poikaa ei itse asiassa puhu sanaakaan. Ja kun kouluunkin mennaan jo neljavuotiaana, jatetaan puheterapia tosiaan aika myohaan. Mutta tosiaan puhumaan oppimisesta ei taalla paasaantoisesti olla huolissaan, mika on musta tosi kiva juttu. Kylla useimmat lapset puhumaan oppivat, toiset ennemin, toiset myohemmin :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidänkin poikamme on ollut hidas tässä asiassa. Kaksivuotiaana hän ei oikeastaan sanonut yhtään selkeää sanaa, tai sanoja oli toistuvassa käytössä alle viisi. Päiväkodissa asiasta ei sen kummemmin kummastuttu kuin että poika on käynyt kerran viikossa pienemmässä ryhmässä, missä lorutellaan, lauletaan ja leikitään erityislastentarhanopettajan kanssa, ja jossa on ilmeisesti muitakin suurinpiirtein samanikäisiä poikia, jotka eivät vielä kauheasti puhu. Joululomalla (2v1kk) hän oli viikon verran kuusivuotiaan serkkunsa kanssa, ja se yhtäkkiä avasi pojan päässä jotakin, ja kotiin tultuamme hän yhtäkkiä luetteli kirjasta vissiin kymmenkunta sanaa. Sen jälkeen puhe on ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Hän käyttää jo paljon kolmen sanan lauseita ja uusia sanoja tulee joka päivä. Puhe on kyllä monessa kohtaa epäselvää ja hän lausuu monet sanat ihan väärin (vokaalialkuisiin sanoihin tulee t-kirjain alkuun eli titi=isi, tittu=istu jne.) ja pallo on pauo, eli l-kirjain on hankala, ja s-kirjaimen hän lausuu t-kirjaimena. Pyysin nyt tuolta päiväkodin ELTOlta ohjeet kielijumppaan, että voimme alkaa harjoittelemaan kotonakin, jos muistamme :P

 

2-vuotisneuvolassa sanottiin, että rauhassa voi odottaa puheen alkua kolmevuotiaaksi asti, mutta että jos asia huolettaa, voi tuossa kahden ja puolen vuoden iässä ottaa yhteyttä ja terapeutille kyllä pääsee. Mutta kun puhe on kehittynyt nyt niin kovasti, en näe tarvetta.

 

Mutta kyllä aiemmin on monta kertaa ahdistanut, kun paljon pienemmät lapset puhuvat kuin mitkäkin runebergit ja poikamme kommunikoi tuonne reilun kahden vuoden ikäiseksi vain osoittelemalla ja ö-sanoilla. Äitikin hänen suustaan taisi tulla vasta tuossa kaksivuotissynttäreiden tienoossa.

 

Poikamme on toisaalta motorisesti todella varhain kehittynyt. Hän oppi kuperkeikan joskus puolitoistavuotiaana ja oppii ylipäätään kaikki motoriset temput tosi nopeaan. Monta kertaa olen ollut varma, että nyt se puhe alkaa, mutta sitten on tullut joku muu juttu, joka on ajanut puheen ohi. Poika jätti kesällä päivävaipan pois ja yökuivaksi hän oppi noin 1v10kk iässä. Se oli iso juttu, ja luulen, että se vaikutti puheen kehitykseenkin, en toki tiedä.

 

Pojalle on aina luettu, laulettu ja puhuttu paljon, ja hän on ymmärtänyt puhetta todella hyvin. Onneksi meidän ei ole kovin paljoa tarvinnut kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja. Poika on luonteeltaan semmoinen harkitseva ja aika varovainen, ja hän ujostelee helposti. Sen huomaa hyvin noissa motoriikkajutuissakin, hän haluaa ensin nähdä monta kertaa, miten isänsä vaikka tekee trampalla jonkin tempun, ja sitten häntä saa hetken huokutella, ja lopulta hän tekee sen perässä leveä hymy naamallaan. Hän on puheenkin kanssa aika ujo, en esimerkiksi tiedä, miten paljon hän loppujen lopuksi päiväkodissa vieraammassa ympäristössä puhuu. Maanittelu tai kannustus ei puheen suhteen auta pätkääkään, hän haluaa tehdä asiat tismalleen omassa tahdissaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen oli taas päivä, kun päiväkodin elto oli paikalla, ja he olivat pojan kanssa lueskelleet kahdestaan kirjaa. Poika oli selostanut koko ajan kirjan kuvista juttuja, ja ope oli kysynyt jossain välissä, että onko miellä kotona kissa, kun poika tykkää kissoista ihan hurjasti. Poika oli vatsannut että tädillä on kotona kissa. Ope oli siitä ihan fiiliksissä, ja vielä kun kerroin, että pojan tädillä todella on kissa, hän ilmeisesti uskoi että poika todella osaa puhua ja yhdistää kolmekin sanaa fiksuksi lauseeksi. Olenhan minä siitä monta kertaa sanonut, että hän käyttää kotioloissa kolmen, jopa neljän sanan lauseita, mutta ilmeisesti se ei ole oikein riittänyt. Nyt ope oli sitä mieltä, että välttämättä ei enää tarvitse noita lukutuokioita poikamme kanssa jatkaa. Eipä niitä montaa kertaa olisi ollutkaan jäljellä keväällä.

 

Olen toki tosi iloinen, että poika ilmaisi päiväkodissakin puhuvansa noin hyvin, mutta jotenkin jäi vähän hölmistynyt olo, ja vähän ehkä semmoinen, että oliko elto nyt turhan innokas näkemään ongelmia sielläkin, missä niitä ei ole, ja että olisiko minun pitänyt ymmärtää olla asiasta huolissani. Pojan puhe on kuitenkin kehittynyt vuodenvaihteen jälkeen huimasti, ja kun neuvolankaan mielestä mitään hoppua ei ole vaan vasta kolmevuotiaana asiaan puututaan, jos puhe ei ole edennyt. Toisaalta, voihan se olla, että poika on päiväkodissa ollut hiljainen ja pitänyt kynttilänsä vakan alla.

 

Ja siis tottakai on tosi hienoa, että lasten kehitystä seurataan ja jos jotain hälyttävä on, asiaan puututaan. Ja jos pojalla on jotain ongelmia, haluan toki hänelle kaiken avun ja tuen. Nyt vaan vasta tajusin, että joku muu on ehkä ollut asiasta enemmän huolissaan kuin minä.

Edited by LeeLoo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuu että tämä puheen viivästyminen on usein motorisesti taitavien poikien "ongelma"... Meillä on nyt 1,5 v. poika joka ei ole sanonut vielä sanaakaan. Ei siis edes "hei-hei" tai "ei" tms. yksinkertaisia äänteitä. Motorisesti on minun mielestä aika nopeasti kehittynyt, tosin liikkeellelähtöäkin odoteltiin aika kauan mutta sitten alkoi tapahtua hirveällä tahdilla kehitystä. Puhetta ymmärtää kyllä.

 

Toinen ongelma on että pojalla on aina ollut hankalaa syödä karkeampaa ruokaa, ja monesti kurkkuun takertuva ruoka on aiheuttanut jopa oksennuksen. Nyt tosin on alkanut hiukan paremmin mennä ruoka mutta vielä pitää olla paljon kastiketta mukana jotta poika saa nieltyä. Voikohan näillä kahdella asialla olla jotain yhteyttä... siis kun puhetta ei tule ja ruokaa on vaikea työstää. Meidän poika on myös syntynyt etuajassa, rv33.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voikohan näillä kahdella asialla olla jotain yhteyttä... siis kun puhetta ei tule ja ruokaa on vaikea työstää.

 

Ainakin jossain neuvolan oppaassa sanotaan, että kiinteämmän (kökkäreisemmän) ruoan syöminen edesauttaa puheenoppimista. Kai sitä lapsi tunnistaa jotenkin kielensä ja ylipäätään suunsa paremmin, kun syö kökkäreistä ruokaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Näin muistelinkin. Ja jonkun pilttipurkin kyljessä taitaa näin lukea myös. Meillä oli pitkään niin että poika ei oikeasti vaan pystynyt syömään kökkäreistä ruokaa, kaikki tuli joka kerta oksennuksena ulos. Siirryttiin 8kk soseisiin vasta 12kk iässä. Nyt on jo vähän helpottanut, kun menee jo esim. kokonaiset makaronit ja jauheliha jonkun kastikkeen kanssa. Ehkä se tästä... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostetaanpas tätä... Olisin kysellyt miten teidän lapsilla jotka olette tänne aiemmin kirjoittaneet, on edistynyt puheen kehitys? Ja miksei muillakin tietysti. :)

 

Meillä ei ole edistynyt oikein mitenkään... Sanoja ei tule kuin " nam-nam". Ymmärrystä on kyllä ja paljon ölinää ja älinää, jota äiti osaa tulkita... :) Ensi kuussa on 2v neuvola ja eiköhän saada lähete puheterapeutille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä likka on nyt 2v 3kk ja tässä ihan parin viikon aikana puhe on ottanut ihan hirveitä harppauksia. On alkanut tuleen aika paljon kaksisanaisia lauseita (siis usempaan otteeseen/ pvä) ja on alkanut käyttämään sijamuotojakin jo sanoissa. Kovasti on myös alkanut selostamaan tapahtumia ja kertomaan pidempiäkin juttuja käyttäen useimmiten silti vielä yksittäisiä sanoja. Laulamaan toi on nykyään kova, tapailee sellaistenkin laulujen sanoja, joita ei kovin usein laulella ja unilaulut laulelee jo melko suvereenisti. Tosin useat sanat ei ehkä ole vielä aivan selkeitä, mutta riittää kunhan lähipiiri ymmärtää. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten paljon 1,5 vuotiaan pitäisi puhua? Meillä on sanonut sanoja ja tapailee niitä aika ajoin..mutta esim..päivittäin ei välttämättä puhu mitään järkevää. Luetaan paljon kirjoja ja on hyvin kiinnostunut eri asioista esim..osoittelee aina eri asioita ja niitä sitten täytyy nimetä.Onko tämä ihan normaalia?

Edited by Svenja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ollut huolissani, kun meidän poika ei puhunut vielä paljoa 2-vuotiaana. Olen itse sanonut ekat sanani 2,5-vuotiaana (ja sit suoraan lauseita). Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut muuhun kehitykseen. Opin jopa lukemaan 4-vuotiaana, kun isoveljeni opetteli silloin lukemaan ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä käytiin tänään 2v neuvolassa ja hämmästyin aivan suunnattomasti kun uusi th ilmoitti että lähete puheterapiaan olisi paikallaan. Meillä siis poika alkoi puhua ekoja sanoja joskus reilu puolisen vuotta sitten ja sen jälkeen sanoja on tullut kokoajan lisää välillä hitaammin, välillä nopeammin. Kahden tai kolmen sanan lauseita tuo on puhunut jo useamman kuukauden ajan ja viime viikolla suusta pääsi aivan selkeä viiden sanan lause (muu ei tao ennä ukkumaa eli minä en tahdo mennä nukkumaan). Tämän neuvolassa myös kerroin ja hämmentävä päätelmä tosiaan oli ehdotus puheterapeutista kun vastaanoton aikana poika puhui innostuneena hirveän nopeasti ja selitti niin että oikeat sanat unohtuivat ja lyhenivät tavuiksi. Ei myöskään osannut kirjasta sanoa sanoja polkupyörä, hiekkaämpäri ja sateenvarjo, vaan pallo, kirja, vauva, saapas, tititii (eli lintu) ja hauva eivät riittäneet...

Ette varmaan hämmästy jos sanon että en suostunut vielä poikaa puheterapeutin luo viemään. Niinpä meillä on edessä puhekontrollineuvolassa puolen vuoden kuluttua. Itsestä koko juttu tuntuu aivan käsittämättömältä kun kerran itse pojan kanssa keskustelen sujuvasti päivittäin, samoin se onnistuu myös niiltä tuttavilta ja sukulaisilta jotka eivät poikaa päivittäin tai edes joka kuukausi näe. Sanalla sanoen koko homma kiukuttaa ihan mielettömästi...hysteric.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No johan. Täälläpäin on ollut ohjeena, että jos 2,5-vuotiaana ei puhetta tule, on syytä käydä tarkistuttamassa tilanne. Oma poikani puhui kaksivuotisneuvolan aikaan jokseenkin saman verran kuin sinun poikasi, eikä siitä huolestuttu. Hän ei varmaan vieläkään sanoisi polkupyörä tai hiekkaämpäri, vaikka onkin alkanut viime kuukausina tosi hyvin muodostaa yhdyssanoja. Poikani käytti muuten tosi pitkään itsestään puhuessaan kanssa tuota mun-sanaa.Mun haluaa peipää! Viime aikoina hän on alkanut taivuttaa sanoja niinkuin pitääkin, eikä mielestäni ole enää juurikaan jäljessä valtaosaan ikäisiään verrattuna. Ja kehitys on ollut syksyn aikana taas huimaa.

 

Hyvähän se tietenkin, että seurataan, mutta on kummaa, miten kovasti tarttumisherkkyys vaihtelee. Kieltämättä minua vähän jännittää kolmevuotisneuvola ja miten poika siellä selviää. Muuten en ole (enää) yhtään huolissani kun puhe on kehittynyt niiin hienosti.

 

Muoks. Luin vanhoja vietejäni, ja neuvolassahan sanottiin, että kolmevuotiaaksi voi odotella puheen alkua.

Edited by LeeLoo

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ No jopas on outoa! Minusta kuulostaa että teidän pojan puhe on kehittynyt aivan normaalisti. Omalla pojalla 2v neuvola parin viikon päästä ja sanoja tulee tasan yksi. Että silleen... Onneksi tiedän ettei olla ainoita, ja eiköhän niitä sanoja jossain vaiheessa ala tulla. Lisäksi ajattelen pojan ikää edelleen korjatun iän mukaisesti, kun on keskosena syntynyt, ja sen mukaan tuo maaginen 2v tulee täyteen vasta parin kuukauden päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^^ No on kyllä oudon kuuloista, Nat, että tuollaisella puhumisella ja sanavarastolla olisivat lähettäneet puheterapiaan! Tosi hienostihan puhe on kehittynyt!

 

Meillä puhe tulee todella viiveellä. Lähes 3v iässä sanoja tulee vain muutamia. Meidän tilanne on se, että poika ei ikinä vauvanakaan äännellyt, oli vain ihan hiljaa (tai itki jos oli hätä), mutta ei ikinä jokellellut. Vauvajokeltelua rupesi tulemaan vasta 1,5v iässä, ja ensimmäiset sanat mamma ja pappa 1v 8kk iässä. Nyt reilu vuosi noiden ensimmäisten sanojen jälkeen sanavarasto on kasvanut vain noin 5 sanalla (=eli ei siis kehitystä juurikaan). Tutkimuksissa ollaan rampattu vuoden iästä asti. On ollut kuulotutkimusta, foniatria, psykologia, puheterapeuttia. Viime keväänä (ikää 2v 4kk) oltiin ensimmäisen kerran puheterapeutilla. Kyseessä oli kuitenkin vain arviointi, joten käytiin yhteensä kolme kertaa, jonka aikana puheterapeutti teki arvion tilanteesta, mutta tämänjälkeen ei olla käyty. Käsitin että olisi ollut tarkoitus mennä uudestaan nyt syksyllä jos tilanne edelleen on sama, mutta ainakaan mitään aikaa ei ole tullut.. Katsotaan sitten 3v neuvolassa mitä tehdään.

 

Meille vanhempina tämä on ollut aika rasittava tilanne, sillä tiedossa on kuitenkin se että minä olen alkanut puhua vasta 3-vuotiaana (sitä ennen en sanonut sanaakaan ja 3v:nä aloin puhua suht sujuvasti samantien), ja veljeni aloitti puhumisen vasta 3,5-vuotiaana. Itse olen sitä mieltä että tässä on selvästi perintötekijöilläkin oma osuutensa, enkä siksi osaa jotenkin olla niin kovin huolissani kuin mitä kaikki muut tahot tuntuvat olevan, ja siksi ehkä tuntuukin raskaalta tämä "kaivetaan joku kehityshäiriö pojasta vaikka väkisin"-mentaliteetti.. Poika kuitenkin ymmärtää tasan kaiken mitä hänelle sanoo (ja vielä kahdella kielellä!).

 

Pojalla on omat keinonsa kertoa mitä haluaa, ja me miehen kanssa ymmärrämme häntä, mutta nyt toivon jo itsekin pikkuhiljaa että puhetta rupeaisi tulemaan, sillä huomaan pojassa pieniä turhautumisen merkkejä ja agressiivista käytöstä, ja mun epäilys on että näihin osasyynä on se, ettei poika saa ilmaistuaan itseään sanallisesti. Päiväkodissa on hieman haasteita sosiaalisten tilanteiden kanssa, sillä poika ei pysty sanallisesti osallistumaan leikkeihin, eivätkä muut lapset tietysti ymmärrä häntä. Ei tietystikään osaa kertoa jos joku harmittaa, tai jos jokin on ollut erityisen mukavaa, ei osaa sanoa jos on vessahätä tai jos tarvitsee hoitajilta jotain. Joten turvautuu lyömiseen ja tönimiseen, jolla saa ainakin huomiota... girl_to_take_umbrage2.gif Mutta eipä tässä auta kuin odottaa, ehkä se sieltä jossain vaiheessa tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now